Dum aloo

Ajattelin tässä yhtenä päivänä, että tämä minun blogini on kyllä melkoinen sillisalaatti: yhtenä päivänä on perinteisiä karjalaisia hirssipiirakoita ja seuraavana jotain intialaista dum aloota. Toivottavasti kukaan ei kauheasti häiriinny tällaisesta sekamelskasta - meillä kun syödään vähän mitä sattuu. Kaiken lisäksi ruokamieltymykset ovat meillä vähän nurinkuriset, sillä tämä meidän Intian-elävämme ei halua syödä jatkuvasti intialaista ruokaa, vaan tuo ryökäle vaatii ruokaan vielä vaihteluakin. Onpa tuo joskus kaipaillut oikein liharuokaakin! Minä, Suomi-neito, taas voisin syödä intialaista ruokaa joka päivä - ja mitä chilisempää ruokaa on, sitä parempi. Mutta koska meidän makupoliisimme ei tykkää kauhean tulisesta ruoasta (tällaisiakin intialaisia siis on!), joudun laittelemaan jonkinlaista kompromissiruokaa: chiliä on, mutta ei liikaa. Ei olekaan varmaan vaikea arvata, kenen suuhun ne intialaiset tuliset pikkelssit sitten katoavat! :-D

Nam, nam, chiliä! Vasemmalla tavallisia vihreitä chilejä thaikaupasta ja takana Intian-tuliaisina saatuja hieman eksoottisempia chilejä. Edessä kuivattuja punaisia chilejä ja oikealla tulista chilijauhetta.

Nyt kurvataankin sitten sieltä Karjalasta Kashmiriin, josta dum aloo (eli perunaa jogurttikastikkeessa) on kotoisin. Ensin pari sanaa sipulista, joka on valkosipulin ja inkiväärin ohella yksi tärkeimmistä aineksista intialaisessa ruoanvalmistuksessa. Intiassa käytetään tavallisimmin sipulia, joka muistuttaa aika paljon meidän salottisipuliamme - se on melko samannäköinen ja -makuinen, mutta kooltaan hieman isompi kuin salottisipuli. Anoppini käskeekin aina paistaa sipuleita, kunnes "ne muuttuvat vaaleanpunaisiksi, pink". Keltasipulilla voi kuitenkin yleensä aivan hyvin korvata nämä intialaiset sipulit.


Keltasipulia en kuitenkaan suosittele käytettäväksi silloin, kun sipuli soseutetaan raakana. Sipuli sisältää rikkipitoisia yhdisteitä, joita vapautuu sitä enemmän, mitä hienommaksi sipuli pilkotaan. Jos sipuli siis raastetaan tai soseutetaan - sen sijaan että se leikattaisiin veitsellä - se maistuu raakana erittäin kitkerälle. Yleensäkin, jos sipulia meinaa hienontaa jollakin koneella, kannattaa olla todella varovainen, ettei se mene liian mössöksi. Samanlaisen maun vahvistumisen huomaa valkosipulissakin: murskatussa valkosipulissa on huomattavasti terävämpi maku kuin veitsellä hienonnetussa valkosipulissa. Yksi murskattu valkosipulinkynsi vastaakin useampaa hienonnettua kynttä.

Tuo raa'an sipulisoseen kitkerä maku kuitenkin häviää, jos sosetta kypsentää riittävän kauan. Olen itse kerran onnistunut pilaamaan jonkin ruoan sillä, että en ole kypsentänyt sipulisosetta riittävän kauaa. Jos siis jossakin ruokaohjeessa käsketään soseuttamaan sipuli, käytän nykyään - varmuuden vuoksi - jotakin seuraavista vaihtoehdoista:

a) Käytän miedompaa salottisipulia, jonka soseutan raakana. Vaikka salotit ovatkin maultaan keltasipulia miedompia, niitäkin täytyy soseutettuna muistaa kypsentää riittävän kauan.
b) Käytän tavallista keltasipulia, mutta ruskistan sen pannulla ensin hieman rapeaksi. Soseutan sitten vasta tämän kypsän, ruskistuneen sipulin.
c) En soseuta sipulia ollenkaan. Käytän tavallista keltasipulia, mutta lisään hieman sipulin määrää ja pilkon sen aika hienoksi. Tällöin se pitkään kypsyessään hieman sakeuttaa kastiketta.


Valitsen kulloisenkin vaihtoehdon kaapin sisällön ja viitseliäisyyden mukaan. Kaikilla näillä vaihtoehdoilla tulee hieman eri makuinen ja paksuinen kastike, ja minusta ne kaikki toimivat ihan hyvin.

Dum aloo tehtäisiin oikeaoppisesti pienistä (uusista) perunoista, mutta aivan yhtä hyvin voi käyttää isompia perunoitakin ja pilkkoa ne hieman pienemmäksi. Tällaisissa kastikkeisissa perunaruoissa, kuten tämä dum aloo ja Andhra Pradeshin perunapulusu, perunan neutraali maku ja pehmeä rakenne pääsevät todella oikeuksiinsa. Peruna imee ihanasti makua kastikkeesta, ja maku vain paranee, jos ruoka saa hieman odotella ennen tarjoamista. Ruoan voi huoletta valmistaa jääkaappiin edellisenä päivänä tai jopa sitä aikaisemminkin!

Tässä oli kyllä vähän laiska kokki, kun jätti perunanpalat noin suuriksi. Vetoan perjantai-iltaan...

Olen kokeillut tässä ruoassa kaikkia edellä mainitsemiani sipulivaihtoehtoja, ja kaikilla on tullut oikein hyvää. Tuota sipulitahnaa ei siis ole mikään pakko tehdä, vaan sen ja paistettavan sipulin voi korvata parilla keltasipulilla. Kokonaisen garam masalan voi korvata jauhetulla, ja molempiakin voi halutessaan käyttää.

AINEKSET
noin neljälle

Perunat:
12 - 15 pientä perunaa tai 6 - 8 (n. ½ kg) isompaa
öljyä

Tahnaksi:
2 - 3 salottisipulia
parin sentin pätkä inkivääriä
2 - 3 vs-kynttä

Pannulle:
hieman öljyä
1 laakerinlehti, pala kanelitankoa tai kassiaa, 3 kokonaista neilikkaa ja 2 vihreää kardemummaa (=kokonaista garam masalaa)
1 isohko sipuli hienonnettuna
1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
1 tl korianterijauhetta
½ tl kurkumaa
½ tl jauhettua juustokuminaa
n. ½ tlk kokonaisia säilyketomaatteja pilkottuna (tai vastaava määrä tuoreita)
suolaa
1 dl paksua jogurttia vatkattuna

VALMISTUS

1. Kuori ja huuhtele perunat. Jos perunat ovat isoja, lohko ne pienemmiksi. Pistele perunoita haarukalla, jotta ne imisivät nestettä itseensä paremmin. Jos perunat joutuvat odottelemaan pannulle pääsyä, pidä ne vesiastiassa, etteivät ne tummu. Kuivaa hyvin ennen käyttöä. Kuumenna pannulla pari ruokalusikallista öljyä ja lisää perunat. Pannun tulisi olla niin suuri, että perunat mahtuvat siihen yhteen kerrokseen. Jos tällaista pannua ei ole, perunat voi myös paistaa useammassa erässä. Paista perunoita melko kovalla lämmöllä pannua silloin tällöin ravistellen, kunnes perunat ovat ruskistuneet sieltä täältä ja saaneet hieman rapean pinnan (noin 10 - 15 minuuttia). Tämä ruskistaminen pitää perunat paremmin kasassa pitkähkön haudutuksen ajan. Siirrä perunat sivuun odottelemaan.

2. Laita sillä välin salottisipulit, inkivääri ja valkosipuli tehosekoittimeen tai muuhun vastaavaan ja aja tasaiseksi tahnaksi.

3. Laita paksupohjaisen kattilan/pannun pohjalle hieman öljyä, lisää kokonaisen garam masalan ainekset ja paista niitä hetki, kunnes ne "pullistuvat" ja alkavat tuoksua voimakkaasti (10 - 20 sekuntia). Lisää sipuli ja paista, kunnes se on saanut hieman väriä. Lisää kattilaan sitten sipulitahna ja paista edelleen miedohkolla lämmöllä, kunnes raaka haju häviää (vähintään 10 minuuttia). Jos tahna uhkaa tarttua kattilan pohjaan, lisää tilkka vettä. Lisää sitten jauhetut mausteet, sekoita hetki ja lisää tomaatit ja suola. Paista edelleen, kunnes tomaatit ovat hieman kuivahtaneet.

4. Lisää kattilaan perunat, jogurtti ja sen verran vettä, että neste ei aivan peitä perunoita. Hauduttele keskilämmöllä, kunnes perunat ovat pehmeitä. Tähän menee perunoiden koosta riippuen ehkä 20 - 30 minuuttia. Jos kastike näyttää olevan liian paksua, lisää hieman vettä. Jos se taas on liian ohutta, anna kiehua kovahkolla lämmöllä ilman kantta, kunnes kastike on sopivan paksuista.

Sopii varsinkin chapatin kanssa tarjottavaksi, mutta myös riisi sopii dum aloon seuraksi.

Lohilindströmit

Joku muukin on varmasti keksinyt tehdä lindströminpihvejä kalasta, mutta ainakin toistaiseksi kuvittelen olleeni niin ovela, että keksin tämän ihan ensimmäisenä. Punajuurentuskissani rupesin nimittäin miettimään, että pitääkö niihin lindströmeihin muka aina tunkea lihaa. No vastaus on, että ei. Näistä tuli nimittäin niin hyviä, että pääsivät heti lempiruokieni joukkoon ja vieläpä aika lähelle kirkkainta kärkeä (äidin kalasoppaa ei kyllä voita mikään).

Näihin pihvilöihin ei tule kananmunaa eikä jauhoja, joten ne sopivat kaikille, jotka vain syövät kalaa. Helppojakin ovat kuin mitkä, varsinkin jos nämä vielä paistaa uunissa.

AINEKSET
8 - 10 melko ohueen piffiin

300 - 350 g lohta
2 punajuurta keitettynä ja raastettuna
3 kevätsipulia hienonnettuna
1 - 2 tl (Dijon-)sinappia
½ maustekurkku hyvin pieninä kuutioina
n. 1 tl suolaa
reilusti vastajauhettua mustapippuria
eikä sitten muuta

1. Hienonna kala tehosekoittimella karkeaksi massaksi. Kala saapi olla vielä vähän pakkasen jähmettämääkin taikka sitten tuoretta, kunhan ei vaan enää ole elossa.

2. Sekoita kulhossa kaikki aineet ja hienonnettu kala. Paista koekakkara, jos viitsit, ja maistele, ovatko maut kohdillaan. Muotoile massa kostutetuin käsin haluamasi kokoisiksi ja näköisiksi pihveiksi.

3. Paista pannulla mehevän kypsiksi tai uunissa 200 asteessa noin vartin verran.

Syö minkä kanssa haluat tai ilman mitään.

Jonon viimeisenä luurailee yksi hieman kärähtänyt yksilö, mutta sitähän ei kukaan huomaa.

Omena-kanelikiisseli

Jos jälkkärinä on jotakin marjakiisseliä, se jää minulta melko varmasti syömättä. Toisinaan kiisseliä tulee toki ihan syötyäkin, mutta mitään suurta herkkua se ei kyllä minulle ole. Eräiden kiisselikokemusten jälkeen olen lanseerannut oman kiisseliterminkin, hikikiisselin. Tuontyyppistä kiisseliä syödessä tulee melkein tuskanhiki, kun kiisseli on niin hapanta. Termi on läheisilleni erittäin tuttu, ja äitini muistaakin aina minulle kiisseliä tyrkyttäessään mainita, että "ei se ole mitään hikikiisseliä".

Selailin Irma Sarjen toimittamaa Hyvää ruokaa -nimistä keittokirjaa vuodelta 1967 ja silmiini osui omenakiisselin ohje. Päätin herätellä henkiin menneiden aikojen makumuistoja, sillä vielä vähän lämpöinen, kanelilta maistuva omenakiisseli plus iso kermavaahtotöttörö -yhdistelmä kuulosti kerta kaikkisen vastustamattomalta... (Tuo kuva on otettu uusintakierrokselta, jolle sitä kermavaahtoa ei enää riittänyt. Ekalla rundilla oli meinaan sen verran isot töttöröt.)

AINEKSET
noin 6 - 8 normaalitapaukselle tai sitten noin neljälle santsaajalle...

1,2 litraa omenamehua tai mehua+vettä
5 omenaa pieninä kuutioina
1 dl sokeria
kanelia maun mukaan
3 rkl perunajauhoja

1. Laita mehu/vesi, omenat, sokeri ja kaneli kattilaan ja keittele, kunnes omenat ovat pehmeitä.

2. Nostele omenat esim. reikäkauhalla tarjoiluastiaan tai käytä apuna siivilää. Lisää kiisselin joukkoon pieneen vesitilkkaan sekoitettu perunajauho ja kuumenna kiisseliä, kunnes se pulpahtaa. Kaada kiisseli omenoiden päälle ja ripottele pinnalle vielä sokeria.

Jäähdytä niin kauan kuin maltat ja tarjoa sitten kermavaahtonokareen kera.

Irma Sarje (toim.): Hyvää ruokaa

Hersryynipiirakat

Olin viikon verran vahvistusjoukkoina Pohjois-Karjalassa, ja siitä johtuu tämä pitkähkö blogihiljaisuuskin. Tuona aikana tuli todettua aika moneen otteeseen, että elämä ilman nettiä on kyllä melko vaikeaa ja rajoittunutta. Säätiedotuksissakin joutuu luottamaan kukertavassa kravatissa koikkelehtivaan säämieheen. Toisaalta tällainen vieroitushoito tekee välillä ihan hyvää - onpahan sitten ainakin kaksin verroin mukavampi palata taas koneen ääreen!

Ruokainspiraatiotakin joutui etsimään ihan muualta kuin blogimaailmasta, mikä aukaisi kyllä aivan uusia latujakin. Kaivelin nimittäin esille vanhoja tai muuten vaan mielenkiintoisia keittokirjoja ja lueskelin niitä iltalukemisenani. Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautui Pirkko Sallinen-Gimplin Karjalainen keittokirja, josta löytyi monia ihania aarteita karjalaisesta ruokapöydästä. Varsinkin kirjan piirakkaosasto oli vertaansa vailla, ja kuin varkain alkoi intialaiseen kotiruokaan erikoistuneesta kokistakin kuoriutua pieni karjalaisemäntä...

Muistin Kurpitsamoskan jokin aika sitten bloggaamat houkuttelevat hirssi-juustopihvit, ja niiden innoittamana vesi herahti erityisen liukkaasti kielelle Karjalaisen keittokirjan hirssipiirakkaohjeen kohdalla. En ollut tiennytkään, että hirssi kuuluu Suomen ruokaperinteeseen, mutta kyseinen kirja tiesi kertoa, että hirssi eli hersryyni oli Karjalan kannaksella arvostettua, sillä hirssipuuroa käytettiin juhla- ja rotinapiirakoiden täytteenä ja hersryynipuuro oli yleensä sunnuntairuokaa. Hirssi oli kuitenkin ostotavaraa, toisin kuin tattari, jota viljeltiin Etelä-Kannaksella.

Leivinuunikin on olennainen osa karjalaista ruoanvalmistusta, mutta minulle leivinuuni on aina ollut vähän mystinen ja pelottavakin nielu keittiön nurkassa. Miksi joku haluaa vielä nykyäänkin kotiinsa niin työlään kapistuksen kuin leivinuunin, kun helpommallakin pääsee? Tämä leivinuunin tärkeyskin valkeni Sallinen-Gimplin kirjaa lukiessani:

Karjalainen leivinuuni on kehittynyt varhaiskeskiaikana slaaveilta omaksutusta uunityypistä, jossa lämmitys ja ruuanlaitto voitiin yhdistää niin, että lämmityksen jälkeen kuumassa uunissa paistettiin leipä tai piirakat ja sitten uuniin pantiin ruokaa ruukuissa kypsymään jälkilämmössä. Piirakat paistettiin lauantaisin, mutta pehmeää hapanleipää viikoittain tarpeen mukaan ja yleensä leipomisen jälkilämmössä kukkoja.

Leivinuuni oli karjalaisen kodin keskus, jonka mukaan emäntä rytmitti ja hoiteli muut päivittäiset toimensa sillä aikaa, kun ruuat kypsyivät uunissa. Siirtokarjalaiset kaipasivat uunia länsisuomalaisissa majoituspaikoissaan ja olivat onnellisia, jos pääsivät Satakunnassa pakaritupaan, jossa oli leivinuuni käytettävissä. Oudointa siirtokarjalaisille oli, jos heitä sota-aikana majoitettiin Pohjanmaan syrjäseuduilla vanhoihin tyhjillään olleisiin taloihin, joissa oli vain avotakka. Pelkästään keittotalouden varassa karjalaisesta oli vaikeaa tulla toimeen.
(Karjalainen keittokirja, s. 13)

Tajuttuani leivinuunin merkityksen historiassa ja oivallettuani sen monikäyttöisyyden, suhtaudun siihen nyt aivan uudenlaisella kunnioituksella. Elämäni ensimmäiset leivinuunissa paistamani tuotoksetkin, nämä hersryynipiirakat, onnistuivat oikein hyvin. Niiden ulkonäkö ei ehkä ole aivan autenttinen, sillä en tiennyt, mikä oikeaoppinen valmistustapa oikeastaan oli. Joissakin kirjan versioissakin piirakoista tehtiin umpinaisia, ja jotkut versiot taas jätettiin avonaisiksi, eli "hymyileviksi". Joku karjalaisemäntä saattaisikin nauraa (vaan toivottavasti ei partaansa!) nämä piirakkani nähdessään, mutta eikös se maku olekin se tärkein? :-D


Ohje on alkuperäinen, mutta olen hieman selventänyt ohjeen mittoja ja lisännyt löpinää väliin - alkuperäisohje oli nimittäin aikamoisen tiivistetty.

HERSRYYNIPIIRAKAT ELI HIRSSIPIIRAKAT
noin 18 isoa piirakkaa, pienempiä enempi

HIRSSIPUURO eli sydän
½ litraa vettä
2 dl hirssiä
n. ½ litraa maitoa
suolaa

KUORI
5 dl ruisjauhoja
suolaa
n. 2 dl vettä

1. Hersryynit ovat siitä erikoisia, että niitä on pestävä moneen kertaan, aluksi lämpimässä, sitten kädensietävässä kuumassa vedessä, kunnes vesi, jossa hersryynit ovat, on aivan kirkasta. Pestessä ryynejä hangataan kämmenien välissä. Jos pestään ensin liian kuumalla vedellä, hirssit tulevat karkeiksi, karmakkaiksi. Pesemättä hirssipuurosta tulee kitkerää.

2. Kun hirssit on pesty, laita ne kiehuvaan veteen ja lisää suolaa. Hauduttele matalalla lämmöllä, kunnes vesi on imeytynyt hirsseihin. Lisää sitten maitoa vähän kerrassaan aina välillä haudutellen ja sekoitellen, kunnes hirssit ovat kypsiä ja puuro on melko paksua (25 - 30 minuuttia). Ota huomioon, että puuro jämähtää ja paksunee vielä jäähtyessään (tämä unohtui itseltäni...).

3. Sekoita jauhot, suola ja vesi tasaiseksi massaksi. Kaada taikina pöydälle ja vaivaa kiinteäksi jauhoja pöydällä lisäten. Pyörittele tangoksi ja leikkaa tanko palasiksi. Kauli palaset hyvin ohuiksi samankokoisiksi ympyröiksi. Itse kaulin sellaisiksi teelautasen kokoisiksi pyörylöiksi, ja sellaisia tällä ohjeella tulee siis noin 18 kappaletta. Pidä kuoret joko jauhoilla tai esim. leivinpaperilla erotettuina, etteivät ne tartu toisiinsa kiinni. Pidä ne myös esim. kostealla pyyhkeellä peitettynä, etteivät ne kuivu.

4. Näissä piirakoissa on ilmeisesti kaksi muotoiluvaihtoehtoa. a.) Laita muutama lusikallinen täytettä keskelle kuorta ja sulje reunat keskeltä umpinaisiksi. b.) Laita täytettä kuoren toiselle puoliskolle, mutta älä aivan reunaan asti, koska alareuna käännetään "alahuuliksi". Käännä toinen puolisko täytetyn puolen päälle.

5. Paista 300-asteisessa uunissa 7 - 10 minuuttia. Tarkkaile paistumista. Kirjasta ei käynyt ilmi, kuuluiko hersryynipiirakat voidella paistamisen jälkeen jollakin, mutta itse voitelin ne voisulalla.

Pirkko Sallinen-Gimpl: Karjalainen keittokirja

Paistettua kukkakaalia pakastetuilla currylehdillä

Currylehdillä maustetun riisin yhteydessä Unelias kokki vinkkasi, että pakastettuja currylehtiä saa Vii Voanista, Hakaniemestä, ja tämä tieto ilahdutti currylehtien ystävää suuresti. Nyt pitäisi enää ottaa selvää, ovatko nuo pakastetut lehdet kuivattuja kummempia vai olisivatko ne yhtä hajuttomia ja mauttomia kuin kuivatut currylehdetkin.

Oli siis hyvä aika kaivaa koepakastamani currylehdet ulos ja laittaa ne pieneen testiin. Currylehtien ulkonäköön pakastaminen ei ollut vaikuttanut juuri mitenkään, paitsi että lehtien väri oli muuttunut hieman valjummaksi. Joidenkin lehtien pinnalla oli hieman "jäähilettä", mutta lehdet olivat säilyneet irtonaisina, ja rasiasta oli helppo ottaa tarvitsemansa muutama lehti. Vaikka heitin currylehdet suoraan pakastimesta kuumaan öljyyn, ne eivät rätisseet öljyssä yhtään sen enempää kuin tuoreet lehdetkään. Ja mikä ilahduttavinta: pannulta nousi aivan oikea currylehtien tuoksu! Tuoksun ja paistokäyttäytymisen perusteella en kyllä itse olisi osannut erottaa pakastettuja currylehtiä tuoreista. Makukin oli lähes sama, ehkä vain astetta miedompi.

Hieman mietitytti tuossa vain se, että nuo minun currylehteni olivat olleet pakastimessa vasta viikon. Mahtaisikohan tuoksusta ja mausta olla mitään jäljellä, jos currylehdet olisivat olleet pakastimessa vaikkapa kuukausia? Toisaalta nuo currylehdet ovat kuitenkin sen verran "vankkaa tekoa" (verrattuna vaikkapa hentoisiin yrtteihin), että ne saattavat säilyä pidemmänkin aikaa ihan aromikkaina, jos vain ovat hyvin pakattuina tiiviissä rasiassa tai pussissa. Loppukaneettina voidaan siis sanoa, että pakastettujen currylehtien tulevaisuus näyttää melko valoisalta! Ainakin ne ovat sata kertaa parempi vaihtoehto kuin kuivatut currylehdet!

Currylehdistä kukkakaaliin... Tämä kukkakaaliruoka on oikea perus-perus-talimpu, jossa ei ole mitään maata mullistavaa. Talimpu ja vepudu tarkoittavat teluguksi kuivana paistettua, kastikkeetonta ruokaa. Yleensähän intialainen ateria koostuu aina erirakenteisista, -makuisista ja -värisistä ruokalajeista, ja jokin kuiva ruokalaji (dry dish vs. gravy; fry vs. 'curry') on aina yksi aterian osista. Näitä kuivia ruokia on mukava syödä erilaisten leipien, esim. chapatin, tai dosan kanssa. Yleensä lisään talimpuun lopuksi vielä muutaman lusikallisen hienonettua kookosta, mutta nyt laiskotti niin pahasti, että en jaksanut tuotakaan hienontaa. Hyvää oli silti!


AINEKSET
iso annos kahdelle

hieman öljyä
½ tl sinapinsiemeniä
½ tl kuminansiemeniä (jeera)
muutama currylehti (voi jättää poiskin)
1 - 2 tuoretta vihreää chiliä hienonnettuna (punaiset kuivatutkin käyvät)
1 - 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
ripaus kurkumaa
(1 - 2 perunaa raakaa perunaa kuutioituna)
1 iso kukkakaali pilkottuna melko pieniksi paloiksi
suolaa
½ - 1 tl korianterijauhetta
(pari rkl tuoretta raastettua kookosta)

1. Kuumenna öljy pannussa ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää kuminansiemenet ja currylehdet ja paista hetki sekoitellen. Lisää sitten chili, valkosipuli ja sipuli ja paista keskilämmöllä välillä sekoitellen, kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Lisää kurkuma.

2. Jos käytät perunaa, lisää se nyt ja paista, kunnes peruna on hieman pehmentynyt, ja lisää sitten kukkakaali ja suola. Paistele silloin tällöin sekoitellen, kunnes kukkakaali on pehmentynyt. Lisää korianterijauhe (ja kookos, jos käytät sitä) ja paista vielä viitisen minuuttia. Älä ylikypsennä kukkakaalia - se saa olla hieman al denteä.

Tarjoa riisin ja jogurttikastikkeen, jonkun leivän tai dosan kanssa.

Teluguksi Cauliflower Talimpu (joitakin kasviksia kutsutaan AP:ssa niiden englanninkielisillä nimillä )
Enkuksi Cauliflower Fry

Rava dosa

Rava dosassa (eli mannasuurimodosassa) on monta etua tavalliseen dosaan verrattuna: sitä varten ei tarvitse jauhaa mitään, taikinaa ei tarvitse hapattaa ja taikinan käsittely ja paistaminen on paljon helpompaa. Rava dosa on kuitenkin lähes yhtä hyvää kuin tavallinen dosakin - itse ainakin fanitan todella näitä intialaisia rapeita "lettuja". Rava dosan aineksetkin löytyvät lähikaupasta, joten ei edes tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Ainoa hieman tarkkuutta vaativa asia, kuten dosissa yleensäkin, on se, että pannu on riittävän kuuma.

Tätä rava dosa -taikinaa olen käyttänyt sellaisena perusohjeena. Taikinaan voi lisätä myös raakaa hienonnettua sipulia, raastettua inkivääriä, raastettua kookosta, hienonnettuja cashew- tai maapähkinöitä, tuoretta korianteria, hajupihkaa tai mustapippuria. Toisaalta dosataikinasta voi myös tehdä riisutun version ja jättää kaikki krumeluurit pois ja käyttää ainoastaan mannasuurimoita, jauhoja, suolaa ja vettä.

RAVA DOSA
noin 12 dosaan

2 dl mannasuurimoita (ravaa)
1 dl riisijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 rkl jogurttia
1 tl kuminansiemeniä (jeera)
1 vihreä chili hienonnettuna
muutama currylehti hienonnettuna (voi jättää poiskin)
1 tl suolaa
noin 5 ½ dl vettä

VALMISTUS

1. Laita kaikki aineet kulhoon ja lisää vettä vähitellen, kunnes saat melko ohuen taikinan. Taikina saa olla lettutaikinaa huomattavasti ohuempaa, mutta kuitenkin paksumpaa kuin maito. Sekoita hyvin ja anna taikinan levätä vähintään puoli tuntia, mieluiten tunnin tai kauemminkin. Taikinan voi tehdä jo edellisenä päivänäkin - ota tällöin taikina huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista.


2. Kuumenna matalareunainen paistinpannu hyvin kuumaksi - esimerkiksi lettupannu käy oikein hyvin. Sekoita taikinaa ja lisää tarvittaessa vettä, jotta saat taas ohuen taikinan (taikina paksuuntuu odotellessaan). Laita pannulle tilkka öljyä ja lisää kauhallinen taikinaa pannulle. Levitä taikina pannulle nopeasti isohkoksi rinkulaksi ja lisää taikinaa sitten välittömästi ohuelti myös rinkulan keskelle, jotta saat yhtenäisen letun. Jos pannu on tarpeeksi kuuma, taikina alkaa välittömästi pannulle päästessään sihistä ja "pitsittyä". Jos pannu ei ole tarpeeksi kuuma, taikina ei reagoi mitenkään vaan jämähtää pannulle tasaiseksi lätyksi. Jos näin käy, anna pannun kuumentua vielä hieman lisää, ennen kuin lisäät taikinan seuraavaa dosaa varten. Aina kun otat kulhosta taikinaa, sekauta ja ota taikinaa "pohjia myöten", koska jauhot tuppaavat laskeutumaan pohjalle.

3. Ripottele dosan ympärille lusikalla hieman öljyä ja anna dosan paistua, kunnes se on alapuolelta ruskea ja pintapuolelta kuiva. Dosaa ei välttämättä tarvitse kääntää, mutta jos haluat paistaa toisenkin puolen tai jos dosa on paksu, käännä dosa ja paista vielä hetki, kunnes dosa on rapea.

Nämäkin dosat ovat parhaita suoraan pannulta tulleina, joten paistajan osa on taas epäkiitollinen - katsella kuola valuen, kun muut syövät... Tosin kuormastakin saa syödä :-D.

Tarjoa rava dosat jonkun chutneyn (esim. kookos- tai pähkinächutneyn), podin (esim. currylehtijauheen), sambharin tai kuivan kasvisruoan, vaikkapa peruna- tai kukkakaalicurryn kanssa.

Ghee

Vaikka ghee, intialainen kirkastettu voi, on tärkeä osa intialaista ruoanvalmistusta, ilman sitäkin pärjää aika pitkälle. Intiassakin gheetä käytetään enemmän maan pohjoisosissa kuin etelässä, jossa gheen sijaan käytetään usein kasviöljyjä. Itsekin käytän tavallista kasviöljyä normaalissa ruoanlaitossa ja säästän (tyydyttyneistä rasvahapoista koostuvan) gheen tiettyihin ruokalajeihin, mm. biryaniin, jotka aito ghee nostaa aivan uudelle tasolle. Ghee ei ole sama asia kuin länsimainen kirkastettu voi, vaikka molempien valmistustavat ovatkin samantyyppisiä. Gheen valmistusprosessi on pidempi, ja voin annetaan "kiehua" kauemmin, jolloin ghee ehtii saada sille ominaisen värin ja tuoksun.

Koska gheestä on vesi- ja valkuaisaines poistettu, se kestää kuumentamista paremmin kuin tavallinen, käsittelemätön, voi. Samasta syystä se myös säilyy huoneenlämmössä. Joidenkin mielestä ghee tulee ehdottomasti säilyttääkin juuri huoneenlämmössä; joidenkin mielestä gheen paikka taas on jääkaapissa. Itse tykkään säilyttää gheetä huoneenlämmössä, koska tällöin ghee säilyy lusikoitavassa muodossa, mikä tekee siitä helpomman käsitellä. Jääkaapissa ghee kovettuu, kuten tavallinen voikin.

Gheetä saa valmiina kaupasta (kuvassa), mutta itse en tuosta kaupan gheestä jostakin syystä pidä. Gheen tekeminen ei ole mitään vaikeaa, kunha gheetä vain muistaa vahtia koko ajan ja pitää lämpötilan oikeana.

Joissakin ruoissa ghee on korvaamaton, ja esimerkiksi monia intialaisia makeisia ei voi tehdä ilman gheetä. Riisiin ghee tuo jännittävää lisämakua ja esimerkiksi meidän intialainen pikaruokamme, riisi-, podi- (esim. currylehtijauhe) ja joku pikkelssiyhdistelmä ei ole mitään ilman lusikallista gheetä. Ghee tuo hienoa lisämakua myös mm. biryaniin, pilau-ruokiin ja linssiruokiin. Ruoanvalmistuksen lisäksi gheellä on myös tärkeä rooli uskonnollisissa puja-rituaaleissa.

Puja-kaappi.

Gheetä voi valmistaa myös laktoosittomasta voista. Olen tehnyt laktoosittoman gheen valmistuksesta oman postauksensa, joka löytyy täältä. (Edit. 2.10.2011)

GHEEN VALMISTUS

Tarvitset:

• suolatonta voita
• paksupohjaisen ja tarpeeksi syvän kattilan
• steriloidun, tiiviin säilytysastian
• (tiivistä harsokangasta)

Laita voi kattilaan. Säädä liesi keskilämmölle ja anna voin sulaa rauhassa. Kun voi on sulanut, säädä lämpötila hyvin miedolle. Voi alkaa nyt kuplia ja roiskua, ja pinnalle alkaa muodostua vaahtoa.


Anna voin kuplia rauhassa. Älä sekoita, äläkä laita kantta päälle. Jos lämpötila tuntuu liian kuumalta (eli voi alkaa roiskua minne sattuu), pienennä vähän lämpöä. Pikkuhiljaa kupliminen vähenee ja voista alkaa erottua selvästi kolme osaa, pintavaahto, kirkas ghee ja pohjalle laskeutunut valkuaissakka. Valkuaissakan väriä voi tarkkailla työntämällä pintavaahtoa varovasti sivuun. Sakka voi hieman ruskistua, mutta se ei saa palaa, koska silloin koko ghee on pilalla.

Anna voin olla matalalla lämmöllä, kunnes voin kirkas osa, ghee, on kullankeltaista ja ghee tuoksuu voimakkaasti toffeemaiselle tai kinuskimaiselle. Tuoksu on selvin merkki siitä, että ghee on valmista. Gheen valmistumiseen menee tavallisesti 30 - 40 minuuttia, riippuen hieman kattilasta ja lämpötilasta.

Poista ghee liedeltä ja anna sen levätä muutama minuutti. Poista lusikalla pinnalla oleva vaahto, jolloin jäljelle jää kaksi alinta kerrosta, kullankeltainen ghee sekä pohjan proteiinisakka (joka ei oikein näy tuosta kuvasta kunnolla).

Kaada ghee varovasti tiiviin sideharsokankaan läpi puhtaaseen lasitölkkiin. Gheen voi myös kaataa tölkkiin ilman siivilöimistä, kunhan vain varoo, ettei pohjasakkaa pääse mukaan. Anna jäähtyä ja sulje tölkki.

Ghee on nyt valmista! Ghee säilyy huoneenlämmössä useita kuukausia ja jääkaapissa noin vuoden.

Intialainen kesäkurpitsavanukas

Ihanan ja innovatiivisen Appelsiineja ja hunajaa -blogin kurpitsajäätelön innoittamana alkoi tehdä mieli jotakin jälkiruokaa, johon tulee kesäkurpitsaa. Muistelin nähneeni kiinnostavan intialaisen vanukkaan ohjeen Zaiqa-blogissa, joka on omistettu Hyderabadin modernille keittiölle. Tuossa ohjeessa ei tietenkään käytetty kesäkurpitsaa vaan pullokurpitsaa (kuvassa), mutta arvelin, että kesäkurpitsa menisi sen tilalla oikein hyvin, koska vihannes raastettiin ja keitettiin maidossa. Jippii, melkein kaikkia aineksiakin oli kotona - paitsi maitojauhetta, joten mitä sen tilalle? En oikein ymmärtänyt maitojauheen funktiota tuossa ohjeessa, koska kheer- ja payasam -tyyppisiin vanukkaisiin ei tietääkseni yleensä tule maitojauhetta. Mutta ehkä sen oli tarkoitus hieman sakeuttaa vanukasta.

Tuo jälkkäri unohtui, kun jatkoin surffailumatkaani netissä eteenpäin. Appelsiineja ja hunajaakin oli taas päivittynyt, joten käväisin lukemassa, mitä kivaa blogissa sinä päivänä olisi. Ja katsopas vain - kuin tilauksesta Yaelian oli postannut ohjeen cashewmaidolle, jota voisinkin heti kokeilla tuossa vanukkaassa! Se ainakin sakeuttaisi vanukasta ja sopisikin siihen varmasti kuin nenä päähän! Kiitokset siis Yaelianille sinne Israeliin loistavasta ideasta... :-)

En ollut väärässä, sillä vanukkaasta tuli todella hyvää. Vetäisin tätä koko kulhollisen ja muistin vasta syötyäni, että ai niin, oliko tässä sitä kesäkurpitsaakin.

KADDU KI KHEER (tai siis kesäkurpitsakheer...)
neljälle-kuudelle

400 g kesäkurpitsaa (itse laitoin vain noin puolikkaan kurpan, joka riitti aivan mainiosti)
5 dl maitoa
1 rkl suolattomia pistaasipähkinöitä karkeasti hienonnettuna
1 rkl mantelilastuja
1 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä
1 rkl (sulttaani)rusinoita hienonnettuna
½ dl maitojauhetta
2/3 dl sokeria
jauhettua kardemummaa maun mukaan (elikkäs paljon)
hyppysellinen sahramia

Itse korvasin tuon maito- & maitojauheyhdistelmän laittamalla puolet maitoa ja puolet cashewmaitoa. Tuo cashewmaito toimi aivan loistavasti, ja kehtaisinpa jopa väittää, että tuolla yhdistelmällä saattaa tulla jopa parempaa vanukasta kuin pelkällä maidolla tehdystä.

VALMISTUS

1. Pese, kuori ja halkaise kesäkurpitsa. Jos kesäkurpitsan siemenet ovat kovin suuria, kaavi ne lusikalla pois. Kaada 4 dl maitoa paksupohjaiseen kattilaan, kiehauta ja anna kiehua hiljakseen kymmenisen minuuttia. Varo, ettei maito kiehu yli.

2. Liuota maitojauhe loppumaitoon ja kaada seos kattilaan. (Itse lisäsin sekä maidon että cashewmaidon kerralla kattilaan ja keittelin sitä sitten tuon kymmenisen minuuttia ennen muiden ainesten lisäämistä.) Lisää raastettu kesäkurpitsa, pähkinät, rusinat, sokeri, kardemumma ja sahrami.

3. Keittele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, kunnes kesäkurpitsa on pehmeää, seos on hieman paksuuntunut ja muuttunut hieman kellertäväksi väriltään. Siirrä vanukas pois liedeltä.

Tarjoa lämpinä tai kylmänä. Varsinkin lämpimänä tämä on aivan ihanaa!

Ja vaikkei tämä mikään matkailublogi olekaan, tässä kuitenkin vielä loppukevennyksenä pari kuvaa Hyderabadista, tämän jälkkäriohjeen kotikaupungista.

Katunäkymää Charminar-muistomerkin huipulta otettuna.

Taiteellisia pensaita maailman suurimmassa elokuvakaupungissa, Ramoji Film Cityssä.

Pecorino-yrttikuorrutettua kalaa

Näin kerran telkkarissa vilaukselta, kun Gordon Ramsay kuorrutti lampaankareeta jollakin vihreällä kuorrutuksella, johon tuli ainakin parmesaania, leipää ja joitakin yrttejä. Nuo Gordonin lihat olivat niin huikean hienon värisiä, että tuo vihreä kuorrutus jäi kaivelemaan mieltä todella pahasti. Oli siis aivan pakko päästä versioimaan tuota ohjetta - kuuluisa mestarikokki kun olen itsekin - mutta koska meidän pöydässämme lammas harvemmin määkii, päädyin sitten kuorruttamaan kalaa.

Kehittelin kuorrutuksen (tai leivityksen, ihan miten vaan) pecorino-juustosta - jota meillä jostakin syystä sattui olemaan kaapissa - korppujauhoista, lehtipersiljasta ja sitruunankuoresta. Kuorrutuksesta tulikin erittäin vihreää, kuten kuvasta näkyy. Sitten vain kuorrutus kaloille, kalat pannuun ja odottelemaan kieli pitkällään ja kamera valmiina, kuinka huikean vihreä kalansaalis sieltä kohta nousisikaan.

Mutta taisipa kokilta nyt unohtua se tosiasia, että pannulla paistettavilla tuotteilla on tapana ruskistua, tai ainakin se olisi ihan suotavaa. Mensan jäsen en ole, mutta tulin silti siihen lopputulokseen, että kyllä se vihreäkin pannulla ruskeaksi muuttuu, jos hyvin (huonosti) käy. Kun ongin niitä ruskistuneita kaloja pannulta ylös, muistinkin, että Gordonhan kuorrutti ne lihansa vasta pannulla paistamisen jälkeen, ja sitten lihat taisivat käydä enää vain nopeasti uunissa. Tällöin värikin tietysti säilyy aivan toisella tavalla kuin pannulla paistettavassa tavarassa.

Kovin vihreää saalista en siis saanut, mutta onneksi maku ja kaikki muu oli kyllä näissä fileissä kohdallaan. Tuosta kuorruksesta tuli ihanan kevyt ja ohut, mutta kuitenkin hieman rapea, ja sellainen sopii mielestäni kalalle aivan loistavasti.

Laitan tähän nyt kuitenkin ohjeen, koska maku ja suutuntuma olivat niin kohdallaan. Ja jos värillä ei ole niin väliä, niin tämä on ihan kelpo ohje! Ainakin tätä voi jatkojalostaa, jos ei muuta. Tuosta kuorrutuksesta tuli ihan liian suuri määrä neljälle fileelle, joten kannattaa lisätä kalan määrää tai pienentää tuota kuorrutuksen määrää, jottei tule niin paljon hävikkiä!

AINEKSET
kahdelle

Yrttiseos:
3/4 dl korppujauhoja
n. 50 g pecorinoa (tai esim. parmesaania) raastettuna
lehtipersiljaa n. ½ ruukkua (tai jotakin muuta mieluista yrttiä)
n. ½ sitruunan kuoret raastettuna

4 kappaletta valkolihaista kalafileetä
Dijon-sinappia
suolaa
pippuria

öljy-voiseosta paistamiseen

JA NÄILLÄ MENNÄÄN

1. Laita kaikki yrttikuorrutuksen ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi jauheeksi. Levitä kuorrutus lautaselle. Laita tehosekoittimen kulho tiskialtaaseen odottamaan, josko joku sen kävisi sieltä tiskaamassa.

2. Voitele kalafileet sinapilla ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. (Nämä voisi tietysti sekoittaa kuorrutukseenkin, mutta itse tykkään laittaa ne suoraan kalalle, koska kalat jäävät minusta muuten vähän mauttomiksi.) Uittele kalat kuorrutusseoksessa ja paista pannulla molemmin puolin RUSKEIKSI.

:-D

Jogurttia joka lähtöön

Huomasin tässä eräänä päivänä, että kehotan aina syömään jogurttikastikkeita postaamieni ruokien kanssa mutta että en ole juurikaan postannut itse jogurttikastikkeiden ohjeita. Ihme touhua... :-D Täytyy nyt paikata tätä vahinkoa isolla kädellä ja postata kolme ohjetta kerralla. Tässä tulevat siis ohjeet kurkkuraitalle, linssipachadille ja kesäkurpitsapachadille.

Ensin muutama sana noista raita- ja pachadi-nimityksistä, koska ne ovat ehkä hiukan sekavia termejä. Sekä raita että pachadi tarkoittavat jogurttikastiketta, mutta raita-nimitystä käytetään Pohjois-Intiassa ja pachadia etelässä. Molemmat voivat koostua ihan samoista aineksista, eli sama kastike voi olla nimeltään esimerkiksi kurkkuraita tai kurkkupachadi, riippuen siitä, missä päin Intiaa ollaan.

Raitassa ja pachadissa kuitenkin on erojakin. Pachadin valmistus on monasti hieman työläämpää, sillä pachadissa käytetään usein kypsennettyjä kasviksia, ja pachadi myös tavallisesti viimeistellään populla/tadkalla, mitä pohjoisen raitassa ei juurikaan harrasteta. Tämän lisäksi pachadi-nimikkeen alla kulkee sellaisiakin kastikkeen tapaisia lisukkeita, joihin ei tule jogurttia ollenkaan, vaan esimerkiksi pelkästään jauhettuja yrttejä tai kypsennettyjä kasviksia. Näistä käytetään usein myös nimeä chutney. Siksi olenkin erotellut jogurttipohjaiset kastikkeet - olivat ne sitten raitoja tai pachadeita - omaksi osastokseen tuonne tunnisteisiin ja muut sitten erikseen.

Kaikki nämä kolme jogurttikastiketta sopivat erinomaisesti kaikkien riisiruokien - pelkän keitetyn riisin, maustettujen riisien, pilaun, biryanin jne. - sekä kuivien kasvis-, kana-, kala- ja liharuokien kanssa syötäviksi.

Ensimmäinen jogurttikastike on varmasti se kaikkein tutuin kastike, eli kurkkuraita. (Tuo kuva on vähän hämärä - niin kuin on kokkikin :-D) Kurkkuraitasta on olemassa varmasti yhtä monta versiota kuin on kokkiakin, eikä siitä taida mitään yhtä ja ainoaa oikeata reseptiä ollakaan. Kurkkuraitaohjetta voikin soveltaa oman mieltymyksensä mukaan - kasvikset voi pilkkoa tai raastaa, mukaan voi laittaa tomaattia tai porkkanaa, tuoretta minttua tai korianteria, mausteena voi olla jeeraa, mustapippuria tai chilijauhetta... kunhan kurkkuraitassa on mukana myös perusaineet, eli kurkku ja jogurtti! Itse tykkään lisätä kurkkuraitaan raakaa sipulia ja vastapaahdettua jeeraa, joka on piste i:n päällä. Määriä en osaa tarkalleen sanoa, koska tykkään välillä tehdä jogurttisempaa raitaa, jossa on vähemmän sattumia, ja välillä taas vähän paksumpaa tavaraa. Riippuu vähän siitä, minkä kanssa raitaa on tarkoitus syödä.

KURKKURAITA (sellaisena kuin minä siitä tykkään)

jogurttia
kurkkua pieninä kuutioina
sipulia (mieluiten puna- tai salotti-) hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna (chilifanikin olen...)
suolaa
(tuoretta minttua, jos on, mutta aika harvoin on)

pinnalle: jeeran siemeniä

1. Paahda kuminansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua voimakkaasti. Jauha ne morttelissa. Vatkaa jogurtti ja sekoita jogurtin joukkoon muut aineet. Mausta.

Hindiksi Kheera ka Raita

Toinen jogurttikastike on linssipachadi, johon tulee paahdettuja ja jauhettuja linssejä. Linsseillä saa vähän lisämakua ja -ravintoa jogurttiin. Maistelin tätä pachadia kerran oikein antaumuksella, koska maku toi mieleen jonkun tutun maun vuosien takaa, mutta en millään saanut päähäni, minkä. Kunnes sitten keksin sen - sehän on talkkuna ja piimä! Pitäisikin ruveta muisteloimaan ja käydä ostamassa talkkunaa... Talkkuna oli kyllä hyvää!

LINSSIPACHADI URAD DALEISTA

2 dl jogurttia
2 tl urad dalia
suolaa

Popu/tadka:
pieni tilkka öljyä
½ - 1 tl sinapinsiemeniä
1 punainen kuivattu chili paloiteltuna tai 1 tuore vihreä viipaloituna
muutama currylehti (voi jättää poiskin)
1/8 tl hajupihkaa(asafoetidaa, voi jättää poiskin)

1. Vatkaa jogurtti sileäksi. Paahda urad daleja kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet mukavasti väriä. Jauha urad dalit tehosekoittimessa tai muussa vastaavassa masiinassa hienoksi jauheeksi. (Tätä jauhetta voi tehdä kerralla isomman määrän ja käyttää aina tarvittaessa.) Sekoita jauhe jogurtin joukkoon (osan voit säästää koristeluun) ja mausta suolalla.

2. Kuumenna öljy pienellä pannulla ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää muut popun aineet ja paistele hetken verran koko ajan sekoitellen. Sekoita popu jogurtin joukkoon.

Tamiliksi Dangar Pachadi


Kolmas jogurttikastike valmistettaisiin Intiassa pullokurpitsasta tai muista samansukuisista kasviksista, mutta kotoinen kesäkurpitsamme sopii tähän pachadiin oikein loistavasti. Tämä pachadi on jo vähän ruokaisampi.

KESÄKURPITSAPACHADI

hieman öljyä
pätkä kesäkurpitsaa hyvin pieninä kuutioina
jogurttia vatkattuna
suolaa

Popu/tadka:
tilkka öljyä
1 tl sinapinsiemeniä
1 vihreä chili suikaloituna tai 1 punainen kuivattu chili paloiteltuna
muutama currylehti (voi jättää poiskin)

1. Kuumenna öljy pannussa ja paista kesäkurpitsakuutiota muutama minuutti, kunnes ne ovat melko pehmeitä. Anna jäähtyä hetki ja sekoita jogurttiin. Mausta suolalla.

2. Kuumenna pannulla taas vähän öljyä ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää muut popun aineet ja paista hetki sekoitellen. Sekoita popu kesäkurpitsa-jogurttiseoksen joukkoon.

Teluguksi Sorakaya/Beerakaya/Potlakaya Perugu Pachadi

Sambhar

Sambhar (tai sambar) on yksi Etelä-Intian tunnetuimmista ruokalajeista. Sambharia tehdään monista eri kasviksista, aineksia vain hieman vaihdellen. Omia suosikkejani ovat tämä kasvissambhar, pikkusipulisambhar, okrasambhar, jo aiemmin postaamani munakoisosambhar sekä sambhar, joka valmistetaan drumstick-nimisestä vihanneksesta. Ei ole kyllä aavistustakaan, mikä tuo drumstickin nimi saattaisi suomeksi olla, vaikka kuinka olen yrittänyt etsiä sille nimeä.

Sambhar on paksuhko linssikeitto, tai oikeastaan se on jotakin linssikeiton ja linssimuhennoksen väliltä. Pääaineksina sambharissa ovat yleensä aina keltaiset toor dal-linssit, tamarindi ja tietysti sambharjauhe. Sambharjauheen ainekset vaihtelevat jonkun verran kokin mukaan, mutta yleensä siinä on mm. punaista chiliä, korianteria, mustapippuria ja sarviapilaa.

Sambharjauhetta ja toor dal -linssejä.

Käytän tässä kasvissambharissa yleensä porkkanaa, retikkaa/daikonia ja vihreitä papuja, mutta myös mm. kesäkurpitsa ja muut kurkkukasvit (kajottikurpitsa, pullokurpitsa jne.), vihreä paprika ja okra sopivat hyvin. Kannattaa huomioida se, että tuo sambharjauhe sisältää jo aika paljon chiliä, joten jos ei ole kovin tottunut tulisiin makuihin, kannattaa vähentää noiden vihreiden chilien ja chilijauheen määrää. Sambharjauheen määrää ei kannata vähentää, koska siitä tulee tälle ruoalle ominainen maku.

AINEKSET
4 - 6 hengen (isoon) annokseen

1 ½ dl toor dalia
n. 4 dl vettä
suolaa
ripaus kurkumaa

kirsikan kokoinen pallo tamarindia
n. ½ litraa kasviksia melko pieniksi paloiteltuna (yhdestä neljään eri lajia, esim. porkkanaa, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa, okraa, retikkaa, pientä munakoisoa)
2 tomaattia kuutioina
1 iso sipuli karkeasti hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 - 2 vihreää tuoretta chiliä paloiteltuna
1 - 1 ½ tl suolaa
½ tl kurkumaa
½ tl chilijauhetta
2 tl sambharjauhetta

Popu/tadka:
hieman öljyä
½ tl ruskeita sinapinsiemeniä
muutama currylehti (voi jättää poiskin)
1/8 tl hajupihkaa (hing, asafoetida)

SAMBHARIN VALMISTUS

1. Puhdista ja huuhtele linssit. Keitä linssit suolalla ja kurkumalla maustetussa vedessä miedolla lämmöllä kypsiksi (tähän menee vajaa puoli tuntia). Jos vesi uhkaa loppua kattilasta, lisää hieman vettä. Kun linssit ovat pehmeitä, muussaa ne esimerkiksi perunasurvimella ja laita sivuun odottamaan.

2. Liota tamarindia noin desilitrassa kuumaa vettä viitisentoista minuuttia ja painele tamarindia välillä lusikalla, jotta tamarindista irtoaisi mahdollisimman paljon mehua. Siivilöi lopuksi tamarindi toiseen astiaan ja painele vielä siivilää lusikalla, jotta saisit kaiken mehun talteen. Heitä roippeet siivilästä menemään.

3. Laita isohkoon kattilaan noin 7 dl vettä, kasvikset, tomaatit, sipuli, valkosipuli, chilit, suola, kurkuma, chilijauhe sekä siivilöity tamarindimehu. Kiehauta ja anna kiehua keskilämöllä, kunnes kasvikset ovat lähestulkoon kypsiä.

4. Lisää sitten joukkoon survotut linssit ja anna kiehua hiljakseen vielä 5 - 10 minuuttia. Lisää sambharjauhe ja keittele edelleen 5 - 10 minuuttia.

5. Valmista popu/tadka. Kuumenna pienessä pannussa vähän öljyä, lisää sinapinsiemenet ja anna niiden paukkua kannen alla. Lisää currylehdet ja hajupihka ja paista muutama sekunti sekoittaen. Kaada tämä seos sambharin joukkoon ja sekoita. Maista vielä, että suolan määrä on sopiva.

Tarjoa riisin, idlien tai vadajen kanssa.

Idlejä ja sambharia.

Inspiraatio

Ekun keittiöstä maanantaitani piristämään saapui tällainen tunnustus


Olen tunnustuksesta erittäin otettu ja iloinen :-)

Merkin ohjeet: lähetä tämä viidelle blogille, joka on mielestäsi tunnustuksen arvoinen.

Itse lähetän sen eteenpäin seuraaville blogeille:

Appelsiineja ja hunajaa
Bella Vanilla
Garam Masala
Keltaisessa keittiössä
Prinsessakeittiö

Aurinkoista marraskuista maanantaita kaikille! Täälläkin paistoi hetki siten aurinko, mutta nyt se katosi... :-(

Currylehdillä maustettua riisiä

Sain Intian-tuliaisina muovikassillisen tuoreita currylehtiä, ja tällainen tuliainen on minun mittapuullani melkein yhtä arvokas kuin pussillinen seteleitä (no ei nyt kuitenkaan aivan)! Tuoreita currylehtiä on nimittäin aika vaikea löytää näiltä leveysasteilta, ja tuoreet currylehdet ovat kuitenkin niin olennainen osa Etelä-Intian keittiötä, että ilman niitä ei aitoa ruokaa oikein tahdo syntyä. Kuivattuja currylehtiä minulla on kyllä aina kaapissa, mutta ne ovat vain kalpea muisto tuoreista lehdistä, jotka tuovat ruokaan aivan omanlaisensa maun ja tuoksun. Kerran olen löytänyt tuoreita currylehtiä Hakaniemestäkin, mutta tyhmänä en rekisteröinyt kaupan nimeä muistiini. Kiersin sinä päivänä varmasti kaikki Hakaniemen etniset kaupat ja olin lopulta niin sekaisin kaikkien niiden kanssa, että en erottanut yhtä toisesta. En tiedä, kuuluivatko nuo currylehdet kyseisen kaupan vakivalikoimaan, mutta silloin niitä ainakin oli siellä myytävänä. Maksoivatkin vain euron per pussi! Vii Voan tai Aseanic Trading se ei kuitenkaan ollut vaan joku muu niistä pienemmistä kaupoista.

Nuo tuoreet currylehdet ovat siis meidän taloudessamme niin himoittua tavaraa, että olen tainnut syyllistyä "salakuljetukseenkin" niiden takia... Ajattelin joku vuosi sitten nimittäin, että kun kerran tuoreita currylehtiä ei Suomesta saa, niin tuodaan tänne sitten kokonainen puu! Ja niin yhdellä Intian-matkalla joku puutarhuri toimitti minulle anoppilaan currylehtipuun taimen, joka oli kääritty hellästi sanomalehteen. Sieltä se sitten matkusti lentokoneen hattuhyllyllä ensin Dubaihin, jossa se ihmetteli sikäläistä elämää hotellin ikkunalla muutaman päivän, ja jatkoi sitten taas matkaa koneen hattuhyllyllä Helsinki-Vantaalle. Tullimies mulkoili minua epäluuloisena, mutta selvisin kuin selvisinkin lentokentältä ulos ilman mitään tarkastuksia. Vihdoin currylehtipuu pääsi omaan kotiin - ja keskelle Suomen kylmää talvea.

Aluksi puu kasvoi melko hyvin, mutta sitten tämä aurinkoa rakastava kasvi kai kyllästyi pimeyteen ja päätti lopettaa kasvamisensa. Kaiken huipuksi siihen ilmestyi muutakin elämää, ja lopulta oli pakko heittää puu menemään, koska en halunnut meille mitään uutta eksoottista kotieläinkantaa.

Tuosta laittomuudesta on jo monta vuotta aikaa, ja nykyään tuollainen salakuljetus ei varmasti enää onnistuisikaan. Eikä tuo kasvien maahantuonti omin lupineen jostakin Intiasta todellakaan ole sallittua - tämän kävin juuri aikani kuluksi toteamassa Tullin ja Eviran sivuilta. Voi, voi, taas omatunto kolkuttaa...

Tuoreita currylehtiä.

Saamilleni currylehdille piti siis äkkiä keksiä jotakin käyttöä, sillä irtonaiset currylehdet eivät kestä tuoreina kovin kauaa. Osan lehdistä voi tietysti kuivata ja osan voi käyttää maustamiseen niin kauan kuin ne vielä ovat tuoreita.

Osasta currylehtiä tein mausteista jauhetta, karivepaku podia, ja osasta currylehdillä maustettua riisiä, karivepaku annamia. Tällä kertaa currylehtiä oli sen verran paljon, että oli pakko kokeilla pakastamistakin, vaikka kyllä epäilen, että currylehdet eivät pakastamista kovin hyvin kestä. Postaan nämä kaksi currylehtireseptiä erikseen, ettei yhteen tule niin kauheasti asiaa.

CURRYLEHDILLÄ MAUSTETTUA RIISIÄ
pienehkö annos 3 - 4 syöjälle

Ainekset:

4 dl pitkäjyväistä riisiä (itse käytän yleensä jasmiiniriisiä, mutta basmati tai sona masuri olisi tietysti vielä parempaa)

1 ½ - 2 dl tuoreita currylehtiä
2 - 3 vihreää chiliä (tai maun mukaan) kokonaisina

öljyä paistamiseen
1 - 1 ½ tl sinapinsiemeniä
1 - 1 ½ tl urad dalia (voi jättää poiskin)
8 - 10 cashewpähkinää pitkittäin halkaistuna
suolaa

Valmistus:

1. Keitä riisi kypsäksi ja anna sen levätä hetken aikaa keittämisen jälkeen.

2. Poista currylehdistä huonot lehdet ja huuhtele sekä kuivaa currylehdet hyvin. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja lisää currylehdet. Paista ahkerasti sekoitellen, kunnes currylehdet ovat "kuivuneet" (eli kun otat yhden lehden sormiesi väliin, se murenee aivan kuten kuivattu lehti). Tähän menee viitisen minuuttia. Laita currylehdet tehosekoittimen kulhoon ja kuumenna pannulla taas hieman öljyä. Paistele kokonaisia chilejä pannulla, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Poista chileistä kannat ja laita nekin tehosekoittimeen. Aja currylehdet ja chilit tasaiseksi jauheeksi.

3. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää urad dalit ja cashewpähkinät ja paista, kunnes molemmat ovat kevyesti ruskettuneita. Lisää currylehti-chilijauhe ja paista muutama minuutti koko ajan sekoitellen.

4. Lisää riisi ja suola ja sekoita hyvin.

Tarjoa jogurtin tai jonkun jogurttipohjaisen kastikkeen (raita/pachadi) kanssa.

Teluguksi Karivepaku Annam
Lontooksi Curry Leaf Rice

Currylehdet ja currylehtijauhe

Yleistä asiaa currylehdistä

Currylehtiä saadaan currylehtipuusta, jollainen kasvaa lähes jokaisen talon pihalla Etelä-Intiassa. Lehdet ovat puun ruoanvalmistuksessa käytettävä osa, mutta myös puun juuria käytetään lääkinnällisessä tarkoituksessa. Currylehtipuu on kotoisin Intiasta ja Sri Lankasta, mutta nykyään se on levinnyt intialaisten mukana muuallekin maailmaan, mm. Kaakkois-Aasiaan.
Currylehtipuuta ei tule sekoittaa curry-yrttiin, joka kasvaa Välimerellä ja jolla ei ole mitään tekemistä currylehtien kanssa. Currylehdillä ei myöskään ole mitään tekemistä curryjauheen kanssa, joka on brittien kehittelemä jauhemausteseos, ja sisältää mm. kurkumaa ja korianteria. Britit halusivat jäljitellä Intian makuja kotimaassaankin, ilman että heidän tarvitsi käyttää tuoreita mausteita, ja näin syntyi curryjauhe.

Currylehdet ruoanvalmistuksessa

Currylehtiä käytetään varsinkin Etelä-Intiassa maustamaan melkein kaikenlaisia ruokia, mm. kasviksia, linssejä, kanaa ja riisiä. Currylehdistä tehdään myös pachadia (eräänlaista chutneytä) ja niitä voidaan jauhaa muiden mausteiden kanssa maustejauheeksi (ohje tässä postauksessa). Tavallisimmin currylehdet lisätään kuumaan öljyyn, jolloin currylehdissä oleva eteerinen öljy vapautuu ja maustaa ruokaa. Currylehtiä käytetään mausteena tavallisesti noin 5 - 15 lehteä kerrallaan. Currylehdet (kuten tuoreet chilitkin) räiskyvät hieman, kun ne lisätään kuumaan öljyyn, joten ei kannata olla ihan naama kiinni kattilassa.

Currylehdet maistuvat hieman kitkerälle ja niissä voidaan erottaa aavistus sitrusmaista makua. Jotkut eivät syö lehtiä, mutta toiset taas syövät (näin teen itsekin), joten mitään harmia lehdistä ei todellakaan ole, vaikka ne söisikin.

Terveydelliset vaikutukset

Currylehdet sisältävät runsaasti mm. ravintokuitua, A- ja C-vitamiinia sekä erityisen paljon karoteeneja. Karoteenipitoisuus on jopa niin suuri, että currylehdistä tehty jauhe on sisällytetty osaksi lasten lounasta anganwadi-keskuksissa, joissa köyhimpien perheiden lapset saavat terveellistä ruokaa, rokotuksia ja terveysvalistusta.

Kaikkein merkittävin currylehtien terveysvaikutuksista on sen vaikutus ruoansulatukseen ja vatsan toimintaan yleensäkin. Currylehdet lisäävät syljen ja muiden ruoansulatukseen osallistuvien nesteiden erittymistä, mikä parantaa ruoansulatusta. Currylehdet ovat mieto laksatiivi ja niitä käytetään luonnonlääkkeenä mm. pahoinvointiin, ennenaikaiseen hiusten harmaantumiseen, palovammojen ja ruhjeiden hoitoon, hyönteisten puremiin, munuaisvaivoihin ja jopa diabeteksen ennalta ehkäisyyn.

Tuoreiden currylehtien korvaaminen ja säilyvyys

Jos tuoreita currylehtiä ei ole saatavilla, kuivattujakin voi käyttää. Kuivatuissa lehdissä tosin ei ole jäljellä enää juuri mitään tuoreiden lehtien mausta ja tuoksusta, joten kuivatut lehdet voi jättää kokonaan poiskin, jos tuoreita ei ole käytettävissä.

Tuoreet currylehdet säilyvät parhaiten, jos niitä ei irrota oksasta kuin juuri ennen käyttöä. (Hakaniemestä jostakin kaupasta kerran ostamani lehdetkin olivat vielä kiinni oksissaan ja ne säilyivät yllättävän hyvin). Oksat lehtineen kannattaa säilyttää tiiviissä muovipussissa jääkaapissa, jossa ne säilyvät hyvinä useamman viikon. Oksista irroitetut currylehdet säilyvät hyvinä vain muutaman päivän. Currylehtien pitäisi kestää pakastamistakin, mutta itse kokeilin pakastamista vasta nyt ensimmäistä kertaa, joten omakohtaista varmuutta asiasta ei ole.

Currylehdet voi kuivata, jolloin niiden säilyvyys paranee huomattavasti, sillä kuivatut currylehdet säilyvät lähes rajattomasti. Itse olen kuivannut currylehdet vain niin, että olen levittänyt ne sanomalehden päälle ja antanut niiden olla normaalissa (melko kuivassa) huoneilmassa pari päivää. Lehdet kuivuvat näin oikein hyvin ja säilyvät todella pitkään tiiviissä rasiassa.

Tietolähteitä & lisää tietoa currylehdistä:

Fat Free Kitchen: Curry Patta (Curry Leaves)
Gernot Katzer's Spice Pages: Curry Leaves
Healthy.lifestyle: The Curry Leaf - The Magic In The Kariveppillai
The Hindu: The native ingredient of Indian subcontinent

Säävälä, Minna (1998). Nälän etnografiaa. Ruoka ja ravitseminen Etelä-Intiassa. (pdf) (Suomen Antropologi 1/1998)

MAUSTEINEN CURRYLEHTIJAUHE, Karivepaku podi

Podit eli jauheet ovat tärkeä osa Andhra Pradesin ruokakulttuuria. Podeja tehdään esimerkiksi linsseistä, kookoksesta ja currylehdistä, ja currylehtijauhe onkin yksi Andhra Pradeshin tunnetuimmista podeista. Podeja syödään riisin ja gheen kanssa tai sitten dosien tai idlien kanssa. Joitakin podeja käytetään myös ruokien maustamiseen.

Currylehtijauhetta eli karivepaku podia.

AINEKSET
noin 1 ½ dl valmista jauhetta

2 dl tuoreita currylehtiä (mitattuna tiiviisti pakattuna)
1 ½ rkl chana dalia
1 ½ rkl urad dalia
1 ½ rkl chutney dalia
6 - 7 punaista kuivattua chiliä
peukalonpään kokoinen pala tamarindia
½ rkl korianterijauhetta
1 tl suolaa

VALMISTUS

1. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja lisää currylehdet. Paista niitä ahkerasti käännellen, kunnes ne ovat "kuivia" eli hajoavat puristettaessa kuten kuivatut lehdet. Tähän menee noin 5 minuuttia. Laita lehdet sivuun.

2. Kuumenna pannulla uudestaan tilkka öljyä ja lisää kaikki linssit ja chilit. Paista niitä ahkerasti sekoitellen, kunnes linssit ovat kevyen ruskeita ja chilitkin ovat saaneet väriä. Laita linssit sekä chilit tehosekoittimen kulhoon ja lisää tamarindi. Lisää tamarindi "kuiviltaan" - älä siis lisää yhtään vettä, koska silloin jauheesta tulee tahnaa ja säilyvyys heikkenee!

3. Jauha nämä ainekset karkeaksi rouheeksi ja lisää jauhetut mausteet sekä suola ja jauha edelleen hetki. Lisää lopuksi currylehdet ja käytä konetta muutama sekunti. Jauhe saa jäädä karkeahkoksi, joten ei kannata käyttää konetta liian kauaa. (Itselläni tuo jauhe meni vähän liiankin hienoksi.)

Jauhe säilyy tiiviissä purkissa huoneenlämmössä useamman kuukauden.

Teluguksi Karivepaku Podi
Enkuksi Curry Leaf Powder

Endiivisalaatti

Nyt on pakko vähän avautua. Minulla on nimittäin aina ollut vähän vaikea suhde salaattiin. Salaatti on mielestäni aika turhaa ruokaa: mitä järkeä on tuhlata aikaa johonkin salaattiainesten pilkkomiseen, kun salaatti ei pidä nälkää kuitenkaan ja heti kohta joutuu taas roikkumaan jääkaapin ovessa? Tietysti salaatinkin saisi ruokaisammaksi lisäämällä joukkoon esimerkiksi pastaa, kanamunaa tai kanaa, mutta samalla vaivalla tekee jo lämpimän ruoankin, joka ainakin minulle maistuu salaattia paljon paremmin. Tiedän kyllä, että jokaisen pitäisi syödä päivittäin raakoja kasviksia, mutta... ehtiihän sitä huomennakin. Toki meilläkin syödään salaattia silloin tällöin, mutta silloin salaatissa pyörivät aina ne samat kurkut ja tomaatit, koska en viitsi uhrata yhtään enempää aikaa enkä ajatusta mokomaan "ruokaan". Tämä on varmaankin eräänlainen noidankehä: kun salaattia ei viitsi tehdä kunnolla, siitä ei myöskään pidä, ja koska salaatista ei pidä, siihen ei viitsi kuluttaa aikaakaan. Ota tästä nyt sitten selvää!

Joskus kuitenkin jokin salaattiohje vaikuttaa sellaiselta, että sen takia on valmis näkemään hieman vaivaakin. Kaikki pipoa kiristävät rasva- ja kalorirajoituksetkin unohtuvat - kerrankos täällä vaan eletään, kyllä elämästä pitää joskus nauttiakin! Tämä endiivisalaattiohje aiheutti juuri tuollaisen reaktion ja tämän salaatin takia olin valmis jopa tekemään erillisen kauppareissunkin. Endiivejä ei kaupasta löytynyt, mutta salaattisikuri sopi aivan hyvin korvikkeeksi.


Jotenkin tässä salaatissa kaikki ainekset sopivat lähes täydellisesti yhteen: hieman kirpeä ja rapea salaattisikuri, makeahko punajuuri, suolainen ja voimakas sinihomejuusto sekä paahdetut saksanpähkinät. Satunnainen kyläilijäkin, jonka kanssa tämän ruokailukokemuksen jaoimme, söi hartaasti nautiskellen ja tokaisi vain: "Älä ota tältä puolelta lautasta; nämä tällä puolella ovat minun!" Salaattia kannattaa siis tehdä reilusti, ettei se lopu kesken! :-D

ENDIIVISALAATTI

endiiviä tai salaattisikuria
keitettyä punajuurta kuutioina
saksanpähkinöitä
sinihomejuustoa, esim. Roquefort (Aurakin osui ja upposi)

Pähkinävine: 1 osa punaviinietikkaa, 3 osaa saksanpähkinäöljyä, vastajauhettua mustapippuria
(sormi)suolaa

1. Paahda saksanpähkinöitä kuivalla pannulla ja rouhi ne karkeasti.

2. Poista endiiveistä tai salaattisikurista päällimmäiset lehdet sekä kanta. Irrottele lehdet varovasti ja levitä ne tarjoilulautaselle.

3. Levitä punajuurikuutiot, rouhitut saksanpähkinät ja murusteltu sinihomejuusto lehtien päälle.

4. Sekoita punaviinietikka, saksanpähkinäöljy ja pippuri hyvin keskenään ja ripottele salaatin päälle. Ripottele päälle myös suola.

Laura Calder: French Food at Home

Rosmariininen kesäkurpitsakeitto

Rosmariini on sinnitellyt parvekkeellamme hengissä, vaikka en ole kastellut sitä yli kahteen kuukauteen ja vaikka yöllä on ollut jo pakkastakin. Jotakin käyttöä rosmariinille piti siis keksiä, kun en kerran sitä hengiltäkään saa.

Tämä rosmariinilla maustettu keitto on aivan törkeän helppo, terveellinen, halpa ja hyvä, eikä siinä ole edes paljon pilkkomistakaan. Voiko siis enää muuta vaatia! Keitto sopii alkuruokakeitoksi, mutta isompina annoksina myös pääruoaksi. Riisi tuo keittoon mukavasti ruokaisuutta.


AINEKSET
3 - 4 hengelle

1 sipuli hienonnettuna
2 vs-kynttä hienonnettuna
1 dl tavallista pitkäjyväistä riisiä
2 pienehköä rosmariinin oksaa
1 ½ l kana- tai kasvislientä
½ isosta kesäkurpitsasta karkeaksi raastettuna
sitruunamehua maun mukaan
suolaa
pippuria

1. Laita sipuli, valkosipuli, riisi, rosmariini sekä liemi kattilaan ja kiehauta. Keittele hiljalleen kannen alla noin 40 minuuttia. Riisi saa mennä mössöksi - sen tarkoitus on hieman saostaa keittoa. (Rosmariinin neulaset irtoavat tuossa ajassa, joten jos ei tykkää irtoneulasista keitossa, kannattaa poistaa oksat jossakin vaiheessa. Neulaset tietysti pehmenevät täysin hautuessaan.)

2. Poista rosmariinin rangat, lisää kesäkurpitsa ja mausteet. Keittele vielä muutama minuutti, kunnes kesäkurpitsa on pehmeää.

Tarjoa jogurttisilmän kanssa.

Silvana Franco: The Hi-Lo Club

Avokadohummus

Olen tainnut tehdä hummusta vain kerran elämässäni, enkä siitä muistaakseni kauheasti pitänyt. Tämä Silvana Francon avokadoinen versio houkutteli kuitenkin kokeilemaan hummusta uudelleen ja voi pojat, että olikin hyvää!

TARVITAAN

1 tölkki kikherneitä (tai vastaava määrä itse keitettyjä)
1 pienehkö valkosipulinkynsi karkeasti hienonnettuna
1 kypsä avokado karkeasti pilkottuna
kourallinen tuoretta minttua (itse laitoin korianteria, joka sekin sopi loistavasti)
suolaa
mustapippuria
limetin tai sitruunan mehua
pieni loraus (oliivi)öljyä
vettä

1. Huuhdo ja valuta kikherneet. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää sen verran vettä, että saat tahnasta haluamasi paksuista.


Silvana Franco: The Hi-Lo Club