Kikhernelätyt eli besan dosat

Kun nyt kerran ruvettiin läträämään kikhernejauhoilla, niin läträtäänpä vielä vähän lisää.

Näistä kikhernelättysistä eli besan dosista on tullut meidän suosikkilättyjä, sillä ne ovat niin nopeita, hyviä ja helppoja tehdä. Ainekset vain sekoitetaan kulhossa sekaisin, minkä jälkeen taikina paistetaan pannulla lätyiksi. Taikinan ei tarvitse edes levätä yhtään, vaan lätyt valmistuvat alusta loppuun varttitunnissa.

Oikeaoppiset dosataikinat ovat hieman paksumpia kuin mitä itse teen, sillä Intiassa dosat levitetään pannulle yleensä tasapohjaisen metallikauhan avulla. En ole koskaan onnistunut saamaan Suomessa aikaiseksi kunnon dosia tällä metodilla, sillä taikina tarttuu joko kauhan pohjaan tai sitten se paakkuuntuu pannulle epämääräisiksi klimpeiksi. Epäilen, että tämä johtuu ainakin osittain sähköliedestä, joka käyttäytyy niin eri tavoin kuin kaasuliesi, joka on puolestaan Intiassa se kaikkein tavallisin liesityyppi. Toki myös pannuissa on eroja, sillä Intiassa dosia harvemmin valmistetaan pinnoitetulla pannulla. Olen nähnyt nykyään kaupoissa pinnoitettuja dosapannujakin, ja toinkin sellaisen kerran Intiasta, mutta ei se oikein toiminut, vaikka dosapannun nimellä kulkikin.

Olen kumminkin keksinyt taikinan levitysongelmaan sellaisen ratkaisun, että teen taikinasta vähän ohuemman, jolloin taikinan voi vain kaataa pannulle kuten suomalaisen lettutaikinan. Veden määrässä minulla on sellainen muistisääntö, että taikinan paksuus on silloin sopiva, kun taikina muistuttaa koostumukseltaan enemmän maitoa kuin piimää. Ohuempaa taikinaa on helpompi levittää kuin paksumpaa, ja dosistakin tulee ohuempia.

Besan dosia voi syödä minkä tahansa kastikkeisen tai kuivan ruoan kanssa, mutta myös intialaiset pikkelssit ja jauheseokset, podit, toimivat hyvin. Ja kuka estää syömästä besan dosia vaikkapa puolukkahillon kanssa. 😀 Uskon, että puolukkahillo sopisi hyvin yhteen besan dosien kanssa.

Besan dosat ovat myös siitä mukavia, että taikinaan voi sekoittaa mitä vain itse haluaa. Tai ei nyt ehkä mitä vain, mutta ainakin tuota maustepuolta voi soveltaa mielensä mukaan. Ainoastaan kikhernejauhot, vesi ja suola ovat pakollisia ainesosia. 

Minä söin besan dosia tällä kertaa kikhernecurryn (tårta på tårta!) ja paistetun okran kanssa.

BESAN DOSAT ELI KIKHERNELÄTYT
(n. 7–8 isoon dosaan)

3 dl kikhernejauhoja
hieman suolaa (ehkä jotain teelusikallinen)
puolikas sipuli hyvin hienonnettuna
sormenpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 pieni vihreä chili hienonnettuna
kourallinen tuoretta korianteria hienonnettuna
n. 1/2 tl jeeran siemeniä tai jauhettua juustokuminaa

kylmää vettä tarpeen mukaan (minulla menee tähän määrään jauhoja n. 4,5–5 dl vettä)

hieman öljyä paistamiseen


1. Laita kaikki muut ainekset paitsi vesi kulhoon. Lisää vettä vähän kerrassaan, hyvin sekoittaen, kunnes saat melko löysän ja juoksevan taikinan.

2. Kuumenna isohko matalareunainen pannu hyvin kuumaksi ja lisää pannulle ennen jokaista dosaa tilkka öljyä. Laita pannulle kauhallinen taikinaa ja kääntele pannua, jotta taikina leviää pannulle tasaisesti. Ripottele dosan päälle hieman öljyä.

3. Paista dosaa, kunnes reunat alkavat irrota pannusta ja ruskistua. Käännä sitten dosa ympäri ja paista toistakin puolta vielä hetki.

Parhaimpia nämä (kuten kaikki muutkin) dosat ovat suoraan pannulta syötyinä.

Naan khatai -pikkuleivät

Postataanpas vaihteeksi jotain makeaa!

Löysin näiden pikkuleipien ohjeen kerran Madhur Jaffreyn kirjasta Vegetarian India ja päätin kokeilla. Kylläpä kannattikin, sillä pikkuleivät olivat rapeita, keveitä, hieman sitkeitä ja aivan taivaallisen makuisia! Makeita nämä tosin ovat, joten jos et pidä kovin makeasta, vähennä sokerin määrää.

Kokeilin taas näissäkin tavallisia, suomalaisesta kaupasta löytyviä mannasuurimoita, jotka toimivat pikkuleivissäkin oikein hienosti. Kun muutkin leipomistarvikkeet löytyvät tavallisesta ruokakaupasta, mikään ei estä kokeilemasta. 😉

NAAN KHATAI -PIKKULEIVÄT
(noin 12 kappaletta)


1 dl vehnäjauhoja
1 dl mannasuurimoita
1 dl kikhernejauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl jauhettua kardemummaa
120 g pehmeää voita tai margariinia
1 1/2 dl sokeria
hieman suolattomia pistaasipähkinöitä


1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja levitä uunipellille leivinpaperi.

2. Laita kulhoon vehnäjauhot, mannasuurimot, kikhernejauhot, leivinjauhe sekä kardemumma ja sekoita. Vatkaa toisessa kulhossa sähkövatkaimella rasva ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi.

3. Lisää jauhoseos sokeri-rasvaseoksen joukkoon ja sekoita. Painele taikinaa kädelläsi, kunnes saat taikinasta tasaisen pallon. Muotoile taikinasta ison mansikan kokoisia palloja ja laita pallot uunipellille. Jätä pipareille leviämisvaraa.

4. Rouhi pistaasipähkinät karkeasti. Paina sormellasi kunkin piparin päälle kevyesti pieni syvennys ja laita kuoppaan hieman pistaasirouhetta.

5. Paista pipareita noin 14 minuuttia. Anna pipareiden jäähtyä pellillä muutaman minuutin ajan (ne ovat erittäin hauraita), ja siirrä ne sitten varovasti lastan avulla ritilän päälle jäähtymään.

Katkarapubiryani

Olin ihan unohtanut, että minulla on tämmöinen ruokablogikin. Kääk! Täytyypä yrittää ryhdistäytyä. (Olenkohan sanonut tämän joskus ennenkin...?)

Tuli muuten mieleeni, että kertokaahan, millaiset postaukset kiinnostavat enemmän – ihan pelkät ruokaohjeet vai sitten sellaiset asiapostaukset, joissa lätisen jostakin tietystä (intialaiseen ruokaan liittyvästä) aiheesta, esimerkiksi jostakin raaka-aineesta tai ruoanvalmistuksellisesta seikasta. En tosin kuvittele, että osaisin kirjoittaa mistään sen erityisemmin, mutta ainahan sitä voi yrittää. 😀 Olisi kiva tietää, jos jonkintyyppiset postaukset kiinnostavat ihan erityisesti, niin ei tule lätistyä turhia. Muuten jatkuu sama tyyli.

Nyt ajattelin postata katkarapubiryanista, jonka reseptin opin viime Intian-reissulla. Kävimme appivanhempien kanssa yksillä perhetutuilla, jotka minäkin olen tuntenut niin sanotusti aikojen alusta asti. Tämän perheen emäntä on kotoisin Bhimawaramista läheltä rannikkoa, joten merenelävät ovat hänen erikoisalaansa. Naisen oli pitänyt tehdä minulle taskurapucurrya, mutta taskurapua ei ollutkaan sinä päivänä saatavilla, joten hän teki sitten tätä katkarapubiryania.

Anoppi opetti biryanin minulle myöhemmin kotonaan, ja oli jotenkin hellyttävää, kun anopilla oli ohje kirjoitettuna omassa reseptivihkossaan koukeroisilla telugukirjaimilla. Ei se anoppikaan kaikkia ulkomuistista osaa! 😊 Kaiken lisäksi anoppi joutui kesken opetussession kilauttamaan tuttavalleen, kun hänelle tuli tenkkapoo kypsennysaikojen kanssa.

Olen mukauttanut reseptiä Suomen olosuhteisiin sen verran, että olen valmistanut ruoan wok-pannussa enkä painekeittimessä, kuten perhetuttava ja anoppi tekevät. Olen myös valmistanut ruoan valmiiksi kypsennetyistä katkaravuista (niistä vaaleanpunaisista) enkä raa'oista, koska kypsiä on Suomessa helpommin saatavilla, ja halvempiakin ne ovat. Lopputuloksesta tuli minusta kuitenkin ihan yhtä hyvä (tai ainakin melkein yhtä hyvä!) kuin alkuperäisestä versiostakin. Olen myös vähentänyt chilin määrää, sillä perhetutun perheessä käytetään niin valtavasti chiliä, että minulla pitää olla koko ajan syödessä nenäliina käden ulottuvilla, kun mausteet saavat nenäni vuotamaan.

Hieman mietin, kannattaako kypsiä katkarapuja enää marinoida, mutta tein sen kumminkin. Tulin siihen lopputulokseen, että marinointi kannattaa ehdottomasti. En tiedä, auttoiko marinadi jotenkin, vai mikä oli syynä, mutta katkaravuista ei tullut lainkaan sitkeitä, vaikka niitä kuitenkin "kypsennetään" kohtuullisen kauan. Katkaravuista tuli täysin pehmeitä, mikä oli oikein miellyttävä yllätys.

Aineksia tähän ruokaan tulee aika paljon, mutta lopputulos on minusta vaivan arvoinen. Minä en laittanut ruokaan kuin yhden 180 gramman pussin isoja katkarapuja, kun nuukuus iski, mutta enemmänkin saa kernaasti laittaa!

Suola ja öljy jäivät kuvasta pois, mutta se ei liene haittaa.

(Ainakin minun näytölläni kuva jää taas oikeasta reunasta vajaaksi, eikä tuo ghee-teksti näy kokonaan. Ärsytyksen huippu.)

KATKARAPUBIRYANI

1 pussi isoja katkarapuja (180 g) – tai enemmän!

Maustetahna osa I:
1 tl valkoisia unikonsiemeniä
2 kokonaista neilikkaa
2 tähtianiksen sakaraa
1/2 tl jeeran siemeniä
vähän muskottikukkaa (pari "sakaraa")
1/3 tl jauhettua kanelia
1 tl korianterijauhetta
1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan!)
1/2 tl kurkumaa

Maustetahna osa II: 
n. 2 cm:n pätkä inkivääriä paloiteltuna
2 valkosipulinkynttä paloiteltuna

Lisäksi:
1/2 rkl gheetä
1/2 rkl öljyä
1 laakerinlehti
oksa currylehtiä (voi jättää poiskin)
1 sipuli hienonnettuna
1/2–1 vihreä chili hienonnettuna
1 tomaatti pieneksi kuutioituna
2 dl basmatiriisiä
n. 1 tl suolaa
4 dl vettä


1. Anna katkarapujen sulaa hitaasti (esim. yön yli tai pidempäänkin jääkaapissa). Laita katkaravut valumaan siivilään. Jos katkaravuissa on vielä jäähilettä, voit huuhdella katkat nopeasti kylmällä vedellä.

2. Paahda unikonsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Jauha ne muiden I-osan maustetahnan ainesten kanssa jauheeksi. Lisää sitten sekaan II-osan ainekset eli inkivääri ja valkosipuli ja sen verran vettä, että saat jauhettua ainekset tasaiseksi tahnaksi.

3. Ota puolet maustetahnasta ja sekoita se valutettujen katkarapujen joukkoon. Säästä toinen puolikas tahnasta riisiä varten. Anna katkarapujen maustua puolisen tuntia.

4. Huuhtele riisi kulhossa vaihtaen aina vesi, kunnes vesi on täysin kirkasta (yleensä 3–4 huuhtelukertaa riittää).

5. Kuumenna ghee ja öljy paksupohjaisella, isohkolla pannulla (esim. kannellinen wokkipannu käy hyvin), lisää laakerinlehti ja currylehdet (varo, currylehdet räiskyvät). Lisää tämän jälkeen sipuli ja chili. Paistele viitisen minuuttia.

6. Lisää tomaatti sekä toinen puolikas maustetahnasta ja paista, kunnes tomaatti on muhjua.

7. Lisää riisi, suola, katkaravut sekä vesi. Kiehauta. Laita kansi päälle ja hauduttele miedolla keskilämmöllä kymmenisen minuuttia tai kunnes kaikki vesi on imeytynyt ja riisi on kypsää. (Tarkista riisin kypsyys maistamalla.) Kun riisi on pehmeää, laita pannu sivuun liedeltä ja anna riisin levätä viisi minuuttia. Sekoita riisi sen jälkeen kevyesti ja tarkista maku.