
Intialaisissa ruokaohjeissa vilahtelee joskus outo aines nimeltä hajupihka (asafoetida, hing). Kyseessä on mauste, jota saadaan fenkolinsukuisesta pirunkeltaputkesta (
Ferula assafoetida). Kasvin putkilomainen varsi katkaistaan juuri ennen kukinta-aikaa, ja maitomainen neste (hajupihka) pääsee valumaan kasvista ulos. Kun neste joutuu kosketuksiin ilman kanssa, se kuivuu pian paksuksi pihkaksi, joka kerätään talteen.

Hajupihkaa myydään sekä paloina että jauheena. Palat ovat täyttä tavaraa, mutta jauhettuun hajupihkaan on tavallisesti sekoitettu (käsittelyn ja jauhamisen helpottamiseksi) muita jauhoja, kuten vehnäjauhoja ja/tai riisijauhoja. Keliaakikkojen kannattaakin olla tarkkana hajupihkan kanssa, sillä jauheseos sisältää hyvin usein vehnää. Jauhojen lisäksi hajupihkaan on sekoitettu usein myös kurkumaa ja joskus myös
arabikumia. Jauhetussa hajupihkassa itse hajupihkan osuus saattaakin olla vain 30-40 prosenttia.

Hajupihkan tuoksu ei ole kovinkaan houkutteleva (itse asiassa se on melkoisen kammottava), ja sitä on verrattu mm. mätään valkosipuliin. Tästä johtuen hajupihkalle on annettu vähemmän mairittelevia nimiä, ja monessa kielessä sen epävirallinen nimi onkin pirunpaska. Hajupihkasta tulee kuitenkin ihan salonkikelpoinen mauste, kun sen lisää kuumaan öljyyn. Silloin sen tuoksu muistuttaa aika lailla sipulia. Voimakkaan hajunsa takia se tulisi myös säilyttää ilmatiiviissä astiassa.
Koska hajupihkan maku muistuttaa sipulia tai valkosipulia, sitä käytetään usein näiden korvikkeena. Intiassa hajupihkaa käyttävät erityisesti jainalaiset ja brahmaanit, joiden ruokavalioon sipuli ja valkosipuli eivät monestakaan syystä kuulu. Ylimpään kastiin kuuluvat
brahmaanit pitävät sipulia ja valkosipulia epäpuhtaina, koska ne kasvavat maan alla ja ovat näin alttiina eläinten jätöksille, verelle ja muille epäpuhtauksille. Brahmaanien mielestä sipulilla ja valkosipulilla on myös liian aisteja stimuloiva vaikutus, mikä on huono asia esimerkiksi keskittymistä vaativien joogaharjoitusten kannalta. Sipuleita pidetään muutenkin liian voimakkaina ja haisevina ruokavalioon kuuluvaksi.
Jainalaiset puolestaan eivät syö sipulin ja valkosipulin lisäksi
muitakaan maan alla kasvavia vihanneksia tai juureksia, koska he eivät halua vahingoittaa pienintäkään maan eliötä, ja jokuhan saattaa kärsiä, kun sipuli kiskotaan maasta ylös. Jainalaiset eivät myöskään halua tappaa kokonaista kasvia ruokansa tähden, ja sipulin maasta kaivaminenhan päättää kyseisen yksilön elämän kokonaan. Hajupihka on siis kaikin tavoin "vaaraton" vaihtoehto sipulille brahmaanien ja jainalaisten ruokavaliossa.

Koska hajupihkaa ja sipuleita käytetään ikään kuin samassa tarkoituksessa, sipuleita ja hajupihkaa ei joidenkin lähteiden mukaan tulisi koskaan käyttää ruoassa samanaikaisesti. Tämä teoria kuulostaa ihan loogiselta, mutta itse olen kuitenkin tainnut syyllistyä kyseiseen rikokseen, vieläpä useastikin.
Hajupihka lisätään tavallisimmin kuumaan öljyyn ruoanlaiton alkuvaiheessa, jolloin sen paha haju katoaa, ja tilalle tulee sipulimainen aromi ja miellyttävä maku. Hajupihkaa käytetään hyvin pieniä määriä kerrallaan; lusikankärjellinenkin riittää. Yliannosteltuna se pilaa ruoan syömäkelvottomaksi. Hajupihkaa käytetään muun muassa erilaisissa kasvis- ja linssiruoissa, pikkelssi-säilykkeissä ja papadameissa. Sen sanotaan edistävän ruoansulatusta ja vähentävän turvotusta ja ilmavaivoja, joten sitä käytetään erityisesti vaikeasti sulavien kasvisten, kuten papujen ja linssien kanssa. Hajupihkaa ei koskaan tulisi syödä kypsentämättä, koska se voi aiheuttaa pahoinvointia ja ripulia. Raskaana olevien naisten kannattaa välttää hajupihkan käyttöä kokonaan.
Hajupihka on muutenkin varsin monipuolinen luonnonlääke, ja sen on huomattu auttavan erityisesti hammaskipuihin. Hajupihkapalaa survotaan, minkä jälkeen se sekoitetaan sitruunamehun kanssa. Tämän jälkeen puuvillakankaan tai pumpulin palanen kastetaan seoksessa ja asetetaan särkevään kohtaan suussa. Kivun pitäisi helpottaa melko pian. Koska hajupihkassa on havaittu olevan samoja vaikuttavia aineita kuin valkosipulissa, se auttaa myös hengityselinten sairauksiin, kuten astmaan, keuhkoputkentulehdukseen ja hinkuyskään. Hajupihkan on sanottu tehoavan myös hysteriaan: kahden gramman painoinen hajupihkapala sekoitetaan 120 ml:aan vettä, ja tätä seosta sitten hengitellään (ei siis nautita sisäisesti). Hysteriakohtausten pitäisi pysyä loitolla!
Hajunsa takia hajupihkaa on käytetty muussakin tarkoituksessa kuin ruoanvalmistuksessa ja terveydenhoidossa. Se toimii erinomaisen hyvin esimerkiksi hyönteis- (esim. hyttys-) ja tuholaiskarkottimena.
Eräskin maanviljelijä keksi ihan vahingossa, että kun laittaa pussiin kilon hajupihkaa ja pussin kastelukanavaan (kuvassa), tuholaiset pysyvät poissa ja kasveista kasvaa entistä suurempia ja terveempiä.
Hajupihkalla on myös karkotettu muun muassa paholaisia, negatiivista energiaa ja pahoja henkiä.
Jos ruokaohjeessa käytetään hajupihkaa, eikä sitä satu kaapissa olemaan, sen voi korvata sipulilla, valkosipulilla, sipulijauheella ja/tai valkosipulijauheella.
Lähteitä ja lisää tietoaAsafoetida/WikipediaAsafoetida/All Foods NaturalAsafoetida/Encyclopedia of SpicesAsafoetida/Ezine ArticlesAsafoetida/AsianonlinerecipesAsafoetida Benefits/Buzzle.comKuvalähteetFerula assafoetida:
Horizonherbs.comAsafoetidaköntsä:
HecapediaMaanviljelijä:
Delhi Compass