Omenamurupizza

Kovin usein ei käy niin, että saisin inspiraation leipoa. Mutta jos sellainen ihme sattuu tapahtumaan, inspiraatio (lue: makean himo) on yleensä niin kova, että toimeen on päästävä välittömästi. Koska leivon niin harvoin, meillä ei ole koskaan mitään kunnon leivonta-aineksiakaan, vaan herkut on raavittava kasaan aika köyhistä aineksista. Kauppaan ei tietenkään voi lähteä aineksia ostamaan, koska sieltähän voi saman tien ostaa sitten ne leivonnaisetkin!

Tällä kertaa minulla oli poikkeuksellisen hyvän lähtökohdat leivonnalle, sillä kaapissa oli tuttavalta saatuja omenoita. Lamppu syttyi: omenapiirakka - sitä minä haluan! Reseptejä selaillessani alkoi kuitenkin harmittaa: miksi omenapiirakkaan tulee aina niin hirveästi rasvaa. Ja jaksaisinko sittenkään alkaa ihan oikeasti leipoa...

Näitä pohtiessani mieleeni tuli hyderabadilaisessa kahvilassa syömäni suklaapizza, ja tuumasin, että kai makean pizzan voi tehdä omenoistakin. Yhteishyvän ruokasivuilla näkyi olevan semmoisen ohjekin, mutta kyseiseen pizzaan tuli minun mielestäni aivan liikaa kaikkea, joten päätin tehdä kokonaan omanlaiseni pizzan. Voisin laittaa pizzan päälle "juustoraasteeksi" muruseoksen, joka on minusta erittäin suurta herkkua!

Hiivaa minulla ei tietenkään ollut, mutta onneksi minulla oli tallessa Kaarina Roinisen Kaarinan parhaat leivonnaiset -kirjasta talteen otettu ohje pizzapohjasta, joka nostatetaan leivinjauheella. Nyt saisin kokeilla samalla sitäkin!

Minulla on tapana aina jotenkin tyriä kaikki leipomisprojektini, ja niin meinasi käydä tämänkin pizzan kanssa, vaikka pizzan tekeminen ei mielestäni edes ole varsinaista leipomista. Tein pohjan ohjeen mukaan, minkä jälkeen laitoin taikinapallukan kulhoon, jonka peitin oikeaoppisesti liinalla. Jätin taikinan nousemaan, ja kymmenen minuutin kuluttua kävin nostelemassa liinaa siinä toivossa, että taikina olisi paisunut siinä ajassa jalkapalloksi. Taikinamytylle ei ollut kuitenkaan tapahtunut mitään; se näytti vain jotenkin hieman väsähtäneeltä. Menin jatkamaan muita puuhiani, kunnes yhtäkkiä mieleeni putkahti ajatus: leivinjauhe! Eihän leivinjauheella kohotettavia leivonnaisia kuulu nostattaa huoneenlämmössä, vaan ne pitää paistaa heti! Uuni siis helvetin äkkiä päälle ja pizzapohjaa kaulimaan!

Onneksi mitään peruuttamatonta vahinkoa ei vielä ollut ehtinyt tapahtua, ja pizzapohja onnistui "esikohotuksesta" huolimatta ihan hyvin. Mikään pullava pohjasta ei tullut, mutta onneksi en semmoisesta tykkääkään. Omenapizzaan voi ihan yhtä hyvin käyttää tavallista hiivataikinaa - sitä samaa, josta tehdään suolainen pizzakin. Jos siis varsinaisen pizzan teosta jää yli taikinaa, sen voi käyttää jälkiruokapizzaan. Myös valmiit pizzapohjat varmaankin käyvät.

Ohut ja rapea pohja.

Puolitin pizzapohjaohjeen, ja puolikkailla määrillä tuli sellainen sivistynyt annos neljälle tai mättöannos kahdelle. Muruseosta olisi riittänyt sitäkin puolikas annos, mutta tein tarkoituksella muruseosta vähän liikaa, jotta voin käyttää sen johonkin muuhun, esimerkiksi jäätelön päällä. Paistoin jämämuruseoksen pizzan vieressä leivinpaperilla.

OMENAMURUPIZZA

Pizzapohja
Ohje Kaarina Roinisen kirjasta Kaarinan parhaat leivonnaiset
ohjeella tulee yksi iso pellillinen; pienempään jälkiruokapizzaan riittää puolikas annos
2 ½ dl vehnäjauhoja tai durumvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 dl kylmää vettä

Omenaseos
1 rkl voita
noin 5 kotimaista omenaa
n. 2 rkl sokeria (sokerin määrä riippuu omenien happamuudesta)
n. ½ tl jauhettua kanelia
1 rkl rusinoita

Muruseos
Puolikas annoskin riittää hyvin yhteen pienempään pizzaan
50 g voita tai margariinia
1 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
n. ½ dl sokeria

VALMISTUS

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

2. Tee ensin omenatäyte. Kuori ja lohko omenat. Kuumenna pannu ja sulata siinä rasva. Lisää omenalohkot, sokeri ja kaneli ja paistele sekoitellen, kunnes omenat ovat pehmenneet hieman. Omat omenani olivat jotain harvinaisen möyhevää lajiketta, ja niille riitti muutaman minuutin kääntely pannulla. Sekoita joukkoon lopuksi rusinat, siirrä seos pois liedeltä ja anna sen jäähtyä täysin. Jotkut pähkinät (esim. pekaanipähkinät) olisivat saattaneet olla mukava lisä ompposeoksessa, mutta kun niitä ei ollut, piti tulla toimeen ilman. Ensi kerralla laitan myös pähkinöitä.

3. Tee seuraavaksi muruseos. Sulata voi tai margariini ja sekoita muut aineet rasvan joukkoon murumaiseksi seokseksi.

4. Valmista viimeiseksi pizzapohja. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää öljy ja vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina välittömästi pyöreäksi levyksi jauhoja apuna käyttäen ja nosta levy pellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle omenatäyte ja lopuksi muruseos.

5. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Maistuis varmaan mullekin.

Mantelikrokanttijäädyke appelsiinisalaatin kera

Tämä mantelikrokanttijäädyke on ollut jo vuosien ajan yksi lempijälkiruoistani, ja tein sitä taas tänä viikonloppuna satunnaiselle ruokavieraalle. Sattui kuitenkin niin hassusti, että ruokasuunnitelmat muuttuivat illan aikana, ja jälkkärit jäivät lopulta kokonaan syömättä. Mutta eipä tuo kauheasti haitannut - jäädyke säilyy pakastimessa ja jäipähän minulle enemmän syötävää. :-)

Jäädyke ei ole mikään kovin makea, ja appelsiinisalaatti antaa sille mukavasti raikkautta, joten jälkkäri sopii siis raskaankin aterian päätteeksi. Vaikka itse yleensä tykkään lähes ylimakeasta, tämä jäädyke maistuu jostakin syystä minullekin. Paahdetun mantelin, kerman ja appelsiinien yhdistelmä on kai jotenkin niin vastustamaton. Plussaa tulee tietysti myös siitä, että jäädyke on suhteellisen yksinkertainen tehdä - siihen ei kovin kummoisia aineksia tarvita - ja sen voi valmistaa jo hyvissä ajoin pakastimeen. Myös appelsiinisalaatin osaset voi tehdä etukäteen valmiiksi, jolloin vieraiden aikana ei tarvitse muuta kuin koota jälkkärit lautaselle. Eikä tähän tarvita ensimmäistäkään kananmunaa, kuten moneen muuhun jäädykkeeseen. En nimittäin kovin mielelläni syö raakoja kananmunia, pakastettunakaan.

Ohjeen olen ottanut aikoinani Allt Om Mat -lehdestä.

MANTELIKROKANTTIJÄÄDYKE & APPELSIINISALAATTI
noin kuudelle

Jäädyke:
1 ½ dl sokeria
100 g kuorittuja manteleita
3 dl vispikermaa

Appelsiinisalaatti:
½ dl vettä
½ dl sokeria
5 appelsiinia
appelsiinimehua maun mukaan

JÄÄDYKE

1. Sulata sokeri paistinpannulla keskilämmöllä. Ravistele pannua silloin tällöin, mutta älä sekoita.
   
2. Hienonna mantelit samanaikaisesti melko karkeaksi rouheeksi.
   
3. Sekoita mantelit sulaneeseen sokeriin ja anna niiden sekä sokerin saada hieman väriä. Varo kuitenkin polttamasta sokeria - itselläni sokeri meni jo vähän siihen rajoille, kun sähläsin samaan aikaan jotain muuta... Kaada massa leivinpaperin päälle ja jäähdytä massa.
4. Aja krokantti yleiskoneella tai murskaa se esim. veitsellä. Krokantti ei saisi mennä ihan jauhoksi, vaan sen tulisi olla sellaista karkeaa rouhetta. Itse tykkäänkin pilkkoa krokantin yleensä veitsellä, koska koneella se tuppaa menemään aina liian hienoksi.
5. Vatkaa kerma löysäksi. Sekoita kerman joukkoon murskattu krokantti (säästä kuitenkin muutamia paloja koristeluun). Kaada seos annosvuokiin tai yhteen suureen vuokaan, peitä vuoat/vuoka ja pakasta mieluiten yön yli. Silikonivuoat olisivat varmaan käteviä tässä, mutta koska minulla ei sellaisia ole, olen käyttänyt milloin mitäkin astioita, pieniä jälkiruokamaljoja ja sen sellaisia, jotka olen vuorannut muovikelmulla, jotta jäädyke irtoaisi astiasta paremmin.

Murskaamoon menossa.

APPELSIINISALAATTI

1. Pese ja harjaa yksi appelsiini hyvin. Leikkaa kuoresta ohuita suikaleita sitrusraudalla tai raasta kuori karkeasti (vain keltainen osa kuoresta). Kiehauta vesi, sokeri ja appelsiinin kuorisuikaleet. Keitä 5 minuuttia ilman kantta. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon noin puolikkaan appelsiinin mehu.
2. Kuori appelsiinit veitsellä ja leikkaa appelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi.

ANNOSTEN KOKOAMINEN

1. Ota jäädykkeet ulos pakastimesta. Vedä veitsellä pitkin vuoan reunoja ja kasta vuoka nopeasti lämpimään veteen. Kumoa jäädyke ja anna sen olla huoneenlämmössä hetki, jotta jäädyke pehmenee lusikkaystävälliseksi. Laita jäädyke lautaselle ja asettele sen ympärille appelsiinilohkoja. Ripottele appelsiinien päälle kuorisuikaleita sekä sokeri-appelsiinilientä. Koristele jäädyke säästämilläsi krokanttipalasilla.

Mansikkainen shrikhand

Istuin viime viikonloppuna Kampin bussiasemalla odottelemassa bussia, kun viereeni istuutui aika räikeästi meikattu ja värikkäästi pukeutunut, mutta muuten ihan tavallisen näköinen nainen. Olin sattuneista syistä hieman pahantuulinen enkä ollenkaan juttutuulella. Yhtäkkiä nainen kääntyi puoleeni ja kysyi: "Milloinkos se on taas se aika, kun viinimarjat, punaiset ja mustat, kypsyvät pensaissa?" Hölmistyneenä katsoin naista ja totesin, että enpä kuule tiedä. "Ai sulla ei ole pensaita, vai?", nainen ihmetteli.

Marjapensaita meillä ei tosiaankaan ole eikä varmaan tule koskaan olemaankaan, mutta mansikoita ja mustikoita, joskus jopa puolukoita ja vadelmia, olen hamstrannut pakkaseen lähes joka kesä. Kun tänään huomasin taas katselevani marketissa mansikkalaatikoita sillä silmällä, havahduin kysymään itseltäni, onko koko touhussa mitään järkeä: meillä marjat nimittäin löytävät kyllä tiensä pakastimeen, mutta ulos pakastimesta ne eivät enää löydäkään. En juurikaan leivo, en tee mitään kiisseleitä ja hilloja meillä ei syödä, joten marjat ovat pakastimessa seuraavana keväänä lähes samassa asennossa kuin ne sinne laitettiinkin - mitä nyt ukkeli on käyttänyt osan mustikoista aamupuuroonsa. Olisinkohan tänä vuonna vähän viisaampi ja jättäisin marjat kokonaan hankkimatta?


Pieni rasiallinen mansikoita piti kuitenkin ostaa, sillä olin nähnyt houkuttelevan kuuloisen mansikka-shrikhandin ohjeen. Alun perin minun pitikin tehdä shrikhand ihan toisella ohjeella, joka soseutettuine mansikoineen olisi ollut lähempänä oikeaa intialaista shrikhandia, mutta lopulta tämä hieman ylellisemmän oloinen versio vei voiton. Osui ja upposi. :-)

En taaskaan mittaillut aineksia, mutta ohjetta voikin mukailla makunsa mukaan. Mulle paljon sokeria ja kardemummaa, kiitos.

MANSIKKA-SHRIKHAND
ilmeisesti neljälle

Mansikat
250 g mansikoita, kannat poistettuina, marjat puolitettuina
2 tl sokeria
2 tl balsamietikkaa

Shrikhand
2 ½ dl kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
4 kardemumman siemenet jauhettuna (tai jauhettua kardemummaa maun mukaan)
hyppysellinen sahramia liotettuna 1 rkl:een kuumaa vettä
3 rkl hienoasokeria (itse laitoin tomusokeria)

Pinnalle
paahdettuja mantelilastuja

1. Sekoita sokeri ja balsamietikka keskenään ja kaada seos mansikoiden päälle. Anna marjojen maustua tunnin verran.

2. Sekoita kulhossa jogurtti, kardemumma, sahrami ja sokeri.

3. Jaa mansikat neljän tarjoiluastian pohjalle ja lataa päälle jogurttiseosta. Koristele paahdetuilla mantelilastuilla.

Mangorisottoa ja hintavertailua

Garam Masalan Anna onkin jo postannut monta ihanaa mangoreseptiä, ja tuli minullekin hätä tehdä mangosta jotakin, ennen kuin sesonki menee ihan sivu suun. Teki mieli kokeilla vähän jotain erilaista, ja jostakin sain päähäni kokeilla mangorisottoa. Kaikki tämmöiset riisi + jotain -mössöt ovat muutenkin mieleeni, ja makeaa jälkiruokarisottoa en ollut ennen kokeillutkaan.

Risotosta tuli hyvää ja täyteläisen mangoista, mutta jos ei ole niin kovasti mangon ystävä, risottoa voisi keventää appelsiinimehun osuutta suurentamalla tai mangososeen osuutta pienentämällä - ja miksei voisi käyttää ihan vettäkin. Sokeria ei olisi tarvinnut olla ainakaan yhtään enempää, sillä käyttämäni mehut olivat jo itsessään aika makeita. Tosin minun mielestäni makean kuuluukin olla makeaa, joten minä kyllä tykkäsin. Jos ei pidä niin makeasta, sokeria kannattaa lisätä alkuun varovasti ja lisätä sitä sitten tarpeen mukaan.

Suomessa en ole vielä oikein hyvää mangoa tavannut, mutta kyse voi olla siitäkin, että en osaa valikoida hyviä yksilöitä Suomen mangovalikoimista (täällä se kyllä onnistuu!). Kerrankin luulin löytäneeni täydellisen mangon, mutta kaikkea muuta! Äitini, joka sattui silloin olemaan maisemissa ja jolla on pettämätön haju- ja makuaisti, luonnehtikin kyseisen yksilön tuoksua "kellarimaiseksi" ja makua "väkisin kypsytetyn hedelmän mauksi". Suomessa saattaisinkin suosiolla marssia suorinta tietä säilykeosastolle ja ostaa mangoni säilykkeenä, mutta silloin mangokin maistuisi risotossa varmaankin huomattavasti miedommin.

TARVITAAN
kahdelle

1 rkl voita
1 ½ dl risottoriisiä
2 dl appelsiinimehua
2 dl mangomehua
2 ½ dl mangososetta
3 rkl (ruskeaa) sokeria
n. ½ tl jauhettua kardemummaa
mangoa kuutioituna
2 rkl tummaa rommia

VALMISTUS

1. Yhdistä mehut sekä mangosose kattilassa ja kuumenna seos varovasti.

2. Kuumenna voi toisessa kattilassa ja lisää riisi. Kääntele riisiä miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää sokeri, kardemumma sekä osa nesteestä ja kypsennä miedolla lämmöllä ahkerasti sekoitellen. Lisää nestettä aina edellisen satsin lähes imeydyttyä. Jos tarvitset lisää nestettä, lisää mehua tai vettä.

3. Kun riisi on jämäkän kypsää, lisää mangopalat sekä rommi. Sekoita ja tarkista maku. Tarjoa heti.

Lähikauppani.

Arborio-riisiä ja muita erikoisempia ruokatarvikkeita saa Intiassakin joistakin kaupoista ihan hyvin - jos vain on valmis pulittamaan niistä melkoisen kasan rupioita. Kilo arborio-riisiä esimerkiksi maksaa kaupassa 350 rupiaa (noin 5,20 euroa), mikä on suomalaisittain ajatellenkin ihan järkyttävä hinta. Mielenkiinnon vuoksi olikin ihan pakko laskea, mitä kaikkea muuta tuolla rahalla täällä saisi.

(Vertailtujen tuotteiden hinnat ovat tavallisia markettihintoja, joten jostakin torilta ne saisi varmaan vieläkin halvemmalla.)

Yhden risottoriisikilon hinnalla saisi

• 10 pakettia tofua/paneeria (á 200 g)
  
• 12,5 kiloa tavallista marketin riisiä (ei halvinta)
• 14 purkkia tavallista Bulgarian jogurtin tyyppistä jogurttia (á 400 g) = 5,6 kg
  
• 14,5 litraa maitoa
  
• 25 litraa vettä (liran pulloissa)
  
• 25 kiloa papaijaa
  
• 29 kiloa munakoisoja
  
• 35 kiloa vesimelonia
• 35 kiloa pinaattia
  
• 35 pakettia vehnänorasta (á 20 g) eli yhteensä 700 grammaa
  
• 87 (isoa) nippua tuoretta minttua/korianteria
  
• 140 kananmunaa
• reilun litran votkaa (eikös tämäkin ole elintarvike?)
  

Maitoa pus-pussissa.

Mutta toisaalta samalla rahalla saisi vain

• yhden paketin fetaa/parmesaania
  
• yhden paketin aamiaishiutaleita
• kilon parsaa
  
• 2,5 kiloa kanaa
• 2,7 kiloa omenoita
• 3,6 kiloa paprikaa
• 4 litraa Tropicana-mehua
• 5 purkkia maustettuja ulkolaisia jogurtteja (á 125 g) = 0,625 kg

Helppoa ja hyvää

Taitaa olla ensimmäinen kerta tässä blogissa, kun mennään suoraan asiaan ilman mitään löpinöitä.

Vai luetiinko nämäkin nyt jo löpinöiksi?

KASVISNUUDELIT
parille melko nälkäiselle (juuri ruoka-aikana kylään tulevat serkut pääsevät ehkä osille)

250 g nuudeleita (itselläni oli Hakka-nuudeleita)

Kastike:
n. 2 rkl soijakastiketta
n. 1 rkl viinietikkaa
n. 1 rkl seesaminsiemeniä karkeasti jauhettuna
2 tl hunajaa
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan

1 rkl seesamiöljyä
1 tl valkosipulia hienonnettuna
pieni pala inkivääriä hyvin hienonnettuna
pari chiliä hienonnettuna
pienehkö sipuli viipaloituna
iso kourallinen kaalia hienoksi suikaloituna
pieni kourallinen vihreitä papuja pieniksi pilkottuina
1 porkkana ohueksi suikaloituna
1 vihreä paprika ohueksi suikaloituna

VALMISTUS

1. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä, valuta huolellisesti ja sekoita joukkoon hieman öljyä.

2. Sekoita kastikkeen ainekset erillisessä kulhossa ja siirrä sivuun odottamaan.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli, inkivääri, chilit sekä hetken päästä sipulit. Paista muutama minuutti ja lisää kasvikset. Paista kasvikset sopivan rapsakoiksi, sekoita joukkoon kastike sekä nuudelit ja kuumenna.


MELONISALAATTI

vesimelonia kuutioina
muuta melonia, esim. cantaloupemelonia kuutioina
1 - 2 rkl jogurttia
tuoretta minttua hienonnettuna
hunajaa

1. Jep: kaikki vaan sekaisin, lautaselle ja napaan.

Ideat molempiin ruokiin on pöllitty paikallisesta sanomalehdestä.
Terveisiä vaan Hesarille.

Tammikuun hedelmäsalaatti

Äitini söi kerran tyttöikäisenä joulun aikaan niin paljon suklaata, että sairastui. Äiti oli todella kipeä monta, monta päivää. Voi olla, että tuo sairaus johtui aivan muusta kuin suklaasta, mutta suklaa kuitenkin yhdistyy äidin mielessä yhä vieläkin tuohon huonovointisuuteen. Tuon tapahtuman jälkeen äiti ei olekaan suklaata ahminut - ottaa kyllä palan tai kaksi, mutta ei sen enempää. Ei vain maistu.

Miksi minä en sitten sairastu suklaasta, vaikka kuinka sitä ahmisin? Miksi minä en saa siitä kerrankin niin tarpeekseni, että se olisi adjöö suklaa ja bonjour lehtiselleri. On tämä niin väärin. Sen sijaan olen saanut näissä herkkuasioissa isäni geenit ja geenivirheen nimeltä rottaoireyhtymä. Tämä oirehtii seuraavasti: jos tietää, että kaapeissa on jotakin kiinnostavaa (hapankorput ja kuivatut omenalastut eivät kuulu tähän sarjaan), kaapilla pitää käydä tonkimassa niin kauan, että tätä kiinnostavaa ainesta sisältävä paketti tai pussi on tyhjä. Vasta sitten saa rauhan.

Joulusuklaista on nyt selvitty, mutta vielä olisi Sveitsin-tuliaisina saatuja suklaita: kilon säkki semmoisia minisuklaita sekä puolen kilon laatikko jotain täytettyjä suklaapalloja. Kunpa en nyt vain sortuisi avaamaan kumpaakaan, koska se on taas menoa sitten. Ystävältä saamani käsivarren mittainen liköörikonvehtirasiakin meni kahdessa illassa, enkä edes suuremmin pidä liköörikonvehdeista.

Syödään nyt välillä näitä hedelmiä.


HEDELMÄSALAATTI (nimimerkillä "parempaa kuin muistinkaan")

AINEKSET

mieluisia hedelmiä (itselläni oli säilykemangoa, banaania, omenaa, rypäleitä, persimonia ja granaattiomenaa)

Kastikkeeseen:
Bulgarian jogua
juoksevaa hunajaa
jauhettua kardemummaa

Pinnalle:
paahdettuja mantelilastuja

Ei ole varmaan vaikea arvata, miten tämä tehdään.
Hedelmät halki, poikki ja pinoon - tai sitten vain johonkin astiaan.
Kastikkeen ainekset sekaisin. Jos haluat jogurtista paksumpaa ja täyteläisempää, valuta jogurttia esim. kahvinsuodattimessa tunti tai pari. Itse en viitsinyt (olipa yllätys).
Paahda koristeeksi mantelilastuja.

Hyvää ilman kastikettakin.

Omena-kanelikiisseli

Jos jälkkärinä on jotakin marjakiisseliä, se jää minulta melko varmasti syömättä. Toisinaan kiisseliä tulee toki ihan syötyäkin, mutta mitään suurta herkkua se ei kyllä minulle ole. Eräiden kiisselikokemusten jälkeen olen lanseerannut oman kiisseliterminkin, hikikiisselin. Tuontyyppistä kiisseliä syödessä tulee melkein tuskanhiki, kun kiisseli on niin hapanta. Termi on läheisilleni erittäin tuttu, ja äitini muistaakin aina minulle kiisseliä tyrkyttäessään mainita, että "ei se ole mitään hikikiisseliä".

Selailin Irma Sarjen toimittamaa Hyvää ruokaa -nimistä keittokirjaa vuodelta 1967 ja silmiini osui omenakiisselin ohje. Päätin herätellä henkiin menneiden aikojen makumuistoja, sillä vielä vähän lämpöinen, kanelilta maistuva omenakiisseli plus iso kermavaahtotöttörö -yhdistelmä kuulosti kerta kaikkisen vastustamattomalta... (Tuo kuva on otettu uusintakierrokselta, jolle sitä kermavaahtoa ei enää riittänyt. Ekalla rundilla oli meinaan sen verran isot töttöröt.)

AINEKSET
noin 6 - 8 normaalitapaukselle tai sitten noin neljälle santsaajalle...

1,2 litraa omenamehua tai mehua+vettä
5 omenaa pieninä kuutioina
1 dl sokeria
kanelia maun mukaan
3 rkl perunajauhoja

1. Laita mehu/vesi, omenat, sokeri ja kaneli kattilaan ja keittele, kunnes omenat ovat pehmeitä.

2. Nostele omenat esim. reikäkauhalla tarjoiluastiaan tai käytä apuna siivilää. Lisää kiisselin joukkoon pieneen vesitilkkaan sekoitettu perunajauho ja kuumenna kiisseliä, kunnes se pulpahtaa. Kaada kiisseli omenoiden päälle ja ripottele pinnalle vielä sokeria.

Jäähdytä niin kauan kuin maltat ja tarjoa sitten kermavaahtonokareen kera.

Irma Sarje (toim.): Hyvää ruokaa

Banaani-karamellivanukas

Kuten olen jo aiemmin todennut, en todellakaan ole mikään jauhopeukalo. Joskus kuitenkin meikäläisenkin yllättää itse tehdyn leivonnaisen himo, ja tämä himo iskee yleensä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sen takia olisikin hyvä, että ohje olisi sellainen, että kaikki ainekset löytyvät kotoa. Lisäbonusta ohje saa siitä, jos epäonnistumisen vaara on mahdollisimman pieni, koska onnistun aina tunaroimaan leivonnaiset jotenkin.

Tämän vanukkaan ohje oli siis kuin minulle tilaustyönä tehty. Itse asiassa ohje oli niin helppo, että kehtaako tätä edes kutsua leipomiseksi - ainekset kun vain sekoitetaan yhteen eikä edes käsiä tarvitse liata.

En tiedä vaniljasta hölkäsen pölähtämää, joten tuo alkuperäisen ohjeen "vanilla extract" oli minulle ihan hepreaa. Onneksi Bella Vanillalta löytyi mukava tietopaketti vaniljasta, jonka perusteella päättelin, että vanilla extract tarkoittaa ilmeisesti vaniljauutetta. Kun ei kaapeista löytynyt mitään vaniljaan edes etäisesti viittaavaa, jätin koko vaniljan kylmästi pois. Kastikkeeseen laitoin tumman sokerin sijasta muscovadoa ja tavallista sokeria, puolet kumpaakin.

Tämä leivonnainen oli kaikin puolin minun makuuni! Helppo, ei mikään kuiva käntty vaan sisältä ihanan pehmeä ja möyhevä sekä - sokerina pohjalla - MAKEA! Päällä oli reilusti banaanille maistuva vanukas ja pohjalla kuuma, herkullinen kastike. Oivallinen vanukas sellaiselle, jonka mielestä makean tulee todellakin olla makeaa!

Bill Grangerin alkuperäisen ohjeen mukaan ohjeesta tulee neljälle, mutta kyllä minusta tästä riittää aivan mainiosti jopa kahdeksalle. En minä(kään) pystyisi tästä neljäsosaa syömään!

Yhdestä kulmasta puuttuu palanen, kun siellä kävi jo joku hätähousu lusikan kanssa :D

AINEKSET

125 g vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
120 g hienosokeria
1 banaani muussattuna
2 dl maitoa
1 muna kevyesti rikottuna
1 tl vaniljauutetta
85 g suolatonta voita sulatettuna

Kastike:
140 g pehmeää tummaa sokeria
4 rkl vaaleaa siirappia
2 1/2 dl kiehuvaa vettä

VALMISTUS

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Siivilöi kulhoon jauhot ja leivinjauhe ja lisää suola sekä sokeri.

2. Lisää banaani, maito, muna, vanilja ja voi ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Kaada seos voideltuun 2,5 litran vuokaan. (Vuoka saa olla reilusti isompi kuin taikina, koska karamellikastike saattaa kuohua reunoista.)

3. Valmista kastike: laita kastikkeen ainekset pieneen kattilaan, sekoita ja kiehauta. Liruttele kastike varovasti vanukkaan päälle.

4. Paista 180-asteisessa uunissa 30 - 4o minuuttia, kunnes pinta on saanut mukavasti väriä ja tuntuu kiinteältä.

Tarjoa kuumana vaniljajäätelön kanssa.

Mustikkamalja

Tähän jälkkäriin sain eilen kätevästi upotettua saamani mustikat, jotka olivat odotelleet jääkaapissa pari päivää. Tämä oli kiva, näyttävä ja helppo jälkkäri, jonka osat voi tehdä etukäteen ja jonka voi koota juuri ennen syömistä. Kaukaisille vieraillekin oli kiva tarjota jotakin ihan perisuomalaista, kauden marjoja suoraan metsästä.

Ohje on peräisin Glorian ruoka & viini -lehdestä, numerosta 5/2007. Alkuperäiseen ohjeeseen olisi kuulunut leipäjuustoakin, mutta jätin sen pois, koska napostelulautasessa oli jo sitä. Marengit meinasin ostaa valmiina, mutta kun näin kaupassa yhden marenkipussin hinnan (3.60 e), niin tulinkin toisiin ajatuksiin - en viitsinyt ruveta maksamaan mokomista munanvalkuaisista tuollaista hintaa. Tein ne siis itse, samoin kuin mustikkakeiton.

Mustikkainen hätävara (alkuperäisohje):
ohjeesta neljälle

1 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Crème vanilla, itse panin koko purkillisen, että tuli oikein kunnon satsi)
100 g leipäjuustoa (tätä en siis laittanut, ja hyvää oli ilmankin)
2 dl tuoreita mustikoita
8 pikkumarenkia tai pikkuleipää
1 - 2 dl mustikkakeittoa

1. Vaahdota kylmä Crème vanilla. Leikkaa leipäjuusto pieniksi kuutioiksi. Lado vaahto, juusto, mustikat ja hiukan murskatut marengit kerroksittain neljään korkeaan lasiin tai jälkiruokamaljaan. Valuta kastikkeeksi mustikkakeittoa. Tarjoa kylmänä.