Granaattiomenabroileri

Granaattiomena on mielestäni ehkä kaikkein kaunein hedelmä, sillä sen punaiset siemenet ovat kuin pieniä jalokiviä. Siemenet ovat jotenkin niin kauniita, että melkein säälittää laittaa niitä suuhunsa. Toisaalta ne ovat niin mehukkaita ja miellyttävän makuisia, että kyllähän niitä syö yhden jos toisenkin. Granaattiomena tuo mielestäni myös hyvää vastapainoa kiireelle ja touhottamiselle, sillä se pakottaa pysähtymään hetkeksi paikoilleen - jos nimittäin haluaa saada siemenet siististi ulos. Sähläämällä saa siemenet lentelemään ympäri keittiötä ja sotkettua kaikki paikat granaattiomenamehuun. Siementen kaivelussa on jotakin hyvin terapeuttista.

Silmää miellyttävän ulkonäön lisäksi granaattiomena on hyväksi myös keholle, sillä se on hyvin antioksidanttipitoinen hedelmä. Granaattiomenan antioksidanttivaikutuksen on todettu olevan moninkertainen verrattuna vihreään teehen, karpalomehuun tai punaviiniin. Granaattiomenan on todettu myös alentavan verenpainetta, tukevan verenkiertoelimistön hyvinvointia, ehkäisevän eturauhasvaivoja ja hidastavan ikääntymisen aiheuttamia oireita. Ehkä pitäisi syödä enemmän granaattiomenaa, niin alkaisi naamakin näyttää vähän toiselta.

Olen käyttänyt granaattiomenaa aiemmin lähinnä jälkiruoissa ja salaateissa, mutta granaattiomenan makuinen broileri on kummitellut mielessäni jo pitkän aikaa. Itse asiassa olisin halunnut kokeilla jonkinlaista granaattiomenasiirapilla glaseerattua tipua, mutta koska ei ole uunia, kyseinen versio jäi edelleenkin odottelemaan parempia aikoja. Tästä ruoasta ei tullut väriltään ihan sellaista, kuin olin kuvitellut (mistä näitä kuvitelmia oikein tuleekin), mutta maku osui onneksi aika nappiin.

Kaipailin ohjeeseen 100-prosenttista granaattiomenatäysmehua, mutta kun en sellaista löytänyt, tein mehun siemenistä itse. Kahdesta granaattiomenasta tuli mehua noin 1 ½ desiä, ja käytin kaiken tähän ruokaan.

GRANAATTIOMENABROILERI
kahdelle

2 broilerin rintafileetä

Marinadi:
½ dl (100%) granaattiomenamehua
1 rlk balsamietikkaa
½ rkl hunajaa
1 tl öljyä
½ tl kuivattua timjamia
suolaa ja mustapippuria

Kastike:
broilerimarinadi
1 iso tai 2 pientä salottisipulia viipaloituna
1 dl granaattiomenamehua
1 dl vettä
1 rkl balsamietikkaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

+ hieman öljyä paistamiseen
(+ granaattiomenan siemeniä koristeluun)

1. Valmista marinadi. Jos et käytä valmista mehua, irrota siemenet kahdesta granaattiomenasta ja laita ne blenderiin. Säästä halutessasi muutama siemen koristelua varten. Soseuta siemenet hienoksi ja siivilöi seos. Käytä siivilöidystä mehusta ½ desiä marinadiin ja laita loppumehu odottelemaan kastikkeen valmistusta. Sekoita marinadiin tarkoitetun mehun joukkoon muut marinadin ainekset ja tarkista maku. Laita broilerifileet ja marinadi muovipussiin ja pussi jääkaappiin. Anna maustua muutaman tunnin ajan. Käy kääntelemässä pussia, jos muistat.

2. Ota marinadipussi ulos jääkaapista hyvissä ajoin ennen broilerien paistamista. Nosta fileet marinadista ja kuivaa ne. Säästä marinadi!

3. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja paista fileisiin molemmin puolin hyvä väri. Siirrä fileet sivuun odottamaan. Lisää pannulle marinadi sekä muut kastikkeen ainekset. Kiehauta. Lisää broilerifileet kastikkeen joukkoon, peitä kannella ja hauduttele keskilämmöllä 10-15 minuuttia, riippuen hieman fileiden paksuudesta. Kääntele fileitä muutaman kerran. Tarkista fileiden kypsyys (esimerkiksi leikkaamalla pieni vaivihkainen viilto pohjapuolelle). Koristele halutessasi granaattiomenan siemenillä ja tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa.

*******

Tein broilerin seuraksi mahdollisimman neutraalin makuisen pastan, jotta broilerin maku varmasti pääsisi oikeuksiinsa. Hyvin sopivat yhteen!

OKRA-PINAATTISPAGETTI
kahdelle

n. 200 g spagettia

öljyä
pari kynttä valkosipulia hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
ehkä jotain 10 okraa vinottain ohuiksi paloiksi leikattuna
iso kourallinen pinaattia hienonnettuna
suolaa ja pippuria

1. Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan, ja valmista sillä aikaa kasvikset. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli sekä sipuli. Paista sipuli läpikuultavaksi. Lisää okrat, sekoita hyvin ja paista jokunen minuutti. Lisää pinaatti ja paista edelleen muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Valuta pasta (säästä osa pastan keitinvedestä) ja sekoita kasvikset pastan joukkoon. Lisää tarvittaessa makuja, pastan keitinvettä tai öljyä.

Tästä piti tulla paella...

...mutta tulikin vissiin joku risotto. Kävi nimittäin niin, että kaupoista ei löytynyt oikein mitään, mitä niistä läksin etsimään (mereneläviä, sahramia ja paellariisiä). Mereneläviä olin aiemminkin nähnyt myytävän parissa suuressa marketissa, ja sahramiakin luulisi tästä maasta löytyvän, joten ihan utopistisin toivein en kauppareissulle lähtenyt. Riisin suhteen olin kyllä jo valmiiksi skeptinen, sillä mitään oikeaa paellariisiä en edes olettanut löytäväni. Totta puhuen en edes tiedä, mitä riisiä oikeaoppiseen paellaan kuuluisi laittaa (osaako joku kertoa?), mutta tuskin ainakaan mitään basmatiriisiä!

Lihan ostaminenkin omin nokkineni on minulle täällä vieläkin aikamoinen seikkailu. Hyderabadissa saa muutamasta isommasta supermarketista valmiiksi paloiteltuja ja pakattuja lihoja - broileria, lammasta, nautaa, maksaa jne. - mutta paikalliset ihmiset ostavat lihansa tavallisimmin pienistä lihamyymälöistä, jollaisessa minäkin olen anoppilan autokuskin kanssa piipahtanut. Yksinäni en kuitenkaan uskalla mennä ostamaan lihatuotteita näistä kojuista, varsinkaan kun en niitä ennalta tunne.

Tämäntyyppisiä kana- ja lihamyymälöitä näkee paljon. Tarkkasilmäiset huomaavat tiskillä kokonaisen kanan! Ukkeli repesi nauruun, kun näki tämän kuvan: "chekan center, hohohoo!!"

Anopin mukaan valmiiksi pakattuja lihatuotteita ei saa täällä missään nimessä ostaa, koska pakatut lihat eivät ole tuoreita, eikä niistä tiedä, missä lämpötiloissa ne oikein ovat olleet. Tässä sähkökatkosten luvatussa maassa anopin syy on ihan hyväksyttävä, mutta minulle kuitenkin on tutumpaa mennä johonkin markettiin ja poimia sieltä kärryyn paketillinen jotakin. Ajelin siis kaupungin toiselle laidalle Spariin ja ostin sieltä broileria ja chorizo-makkaraa.

Paluumatka venähti yllättävän pitkäksi, koska piti vielä käydä toisessa marketissa etsimässä puuttuvia tuotteita ja sitten - tämä on tärkeää! - piti vielä käydä parissa vaatekaupassa. Unohduin vaaterekkien ja sovituskoppien välimaastoon pidemmäksi ajaksi kuin laki sallii, vaikka takaraivossa jyskytti koko ajan ajatus, että siellä ne kanat nyt hikoilevat auringonpaisteisessa autossa, kun ulkona on lämmintä melkein 40 astetta. Mitenkäs se kylmäketju oikein menikään...? Täällä on kyllä sata kertaa helpompi olla kasvissyöjä!

Houkuttaako?

Sahramia ja mereneläviä ei löytynyt toisesta marketistakaan, ja riisiksikin valikoitu risottolaatu arborio, kun muutakaan riisiä ei ollut tarjolla. En tiedä, olinko liikkeellä väärään aikaan, vääränä päivänä, vääränä vuodenaikana vai mitä, kun tuoreita katkarapuja ei kaupoissa ollut. Kauppojen valikoima Intiassa on yleensäkin aina vähän ennalta arvaamaton, eikä kauppoihin kävellä noin vain valmiin listan kanssa olettaen, että kauppakassista löytyvät kaikki ostoslistalla olleet tuotteet. Mutta ainakin täällä oppii soveltamaan ruoanlaitossa - ja yleensä elämässä muutenkin!

KANATSYDEEMI
ainaskin neljälle

n. ½ kg broileria paloina (luita saapi olla mukana)
5 - 6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sipulia hienonnettuna
pari porkkanaa paloiteltuna
1 paprika paloiteltuna
kurkumaa (= köyhän miehen sahramia)
paprikajauhetta melko reilusti
5 dl riisiä (mun digitaalivaaka oli hajonnut rahdissa, joten en voinut punnita, byääh!)
3 tomaattia paloiteltuna
suolaa
mustapippuria
1 - 1 ½ litraa kanalientä (en mitannut)
n. 100 g chorizoa paloiteltuna
päälle persiljaa

VALMISTUS

1. Huuhtele broileri ja kuivaa se. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja ruskista broilereita hetki. Laita palat sivuun odottamaan.

2. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää valkosipuli ja sipuli. Freesaile niitä hetkinen ja lisää porkkana ja paprika. Paista, kunnes vihannekset ovat hieman pehmentyneet, ja lisää kurkuma ja paprikajauhe. Sekoittele hyvin ja hetkisen päästä lisää broilerit. Paista tovi.

3. Kääntele joukkoon riisi ja kuullota riisiä muutama minuutti. Lisää tomaatit, suola ja mustapippuri sekä suurin osa liemestä. Hauduttele kannen alla, kunnes riisi on melkein kypsää ja lisää joukkoon chorizo (raaka chorizo lisätään tietysti aiemmin; omani oli kuivattua). Hauduta kypsäksi, tarkista maku ja koristele persiljalla.

Fenkolisalaattia fenkolikammoisille

Moi! Mä oon fenkoli ja mä oon maljakossa. Vähänkö kivaa.

Fenkoli on lehtisellerin lisäksi semmoinen ruoka-aine, jota en lautaselleni ole kauheasti himoinnut, ja kammoni johtuu kauan sitten syntyneestä traumasta fenkolia kohtaan. Joskus kauan sitten, ensimmäisillä intialaisen ruoan kokkauskerroilla, tein jotakin linssiruokaa jonkun kirjan ohjeen mukaan. Tuohon linssiruokaan tuli fenkolin siemeniä, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä meni vikaan - laitoinko liian paljon niitä fenkolin siemeniä, käytinkö erehdyksessä aniksen siemeniä vai oliko tuo fenkolin siemenet ja linssit vain yksinkertaisesti liian eksoottinen yhdistelmä minun makuuni. Joka tapauksessa tuon jälkeen kaikki fenkolille/anikselle maistuva on ollut pannassa.

Viime aikoina olen kuitenkin taas yrittänyt päästä sinuiksi fenkolin kanssa. Ensin totuttelin fenkolin makuun kypsennettynä ja sitten uskaltauduin taas kokeilemaan niitä fenkolin siemeniäkin (jotka kuitenkin vieläkin vähän tökkivät). Sitten olikin edessä se viimeinen testi: fenkoli raakana. Olin nähnyt pari mielenkiintoista fenkolisalaattiohjetta, joita oli oikeastaan pakko päästä kokeilemaan.
Ensimmäinen fenkolisalaattiohje (Fennel Slaw) on peräisin Bill Grangerilta. Pienenä ongelmana tässä salaatissa oli se, että siihen tulee majoneesia, jota meidän intialaisvahvistus välttelee viimeiseen asti. Jos totta puhutaan, en minäkään majoneesia kovin mieluusti syö. Ensimmäisellä kerralla teinkin salaatin muistaakseni ranskankermalla ja tuli siitä silloinkin ihan hyvää. Toisella kerralla kokeilin aivan sattumalta löytämääni munatonta majoneesia, joka on valmistettu soijapavuista ja joka sopii ilmeisesti vegaaneillekin. Olin tuosta majoneesilöydöstä aivan onnessani, sillä en tiennyt, että tuommoisia on olemassakaan! Kaloreita tuossakin majoneesissa on kuitenkin 514 kcal per sata grammaa mömmöä ja rasvaakin 55 g/100 g. Majoneesi on maustettu sitruunaruoholla, ja minusta maku on aivan upea! Maustamattomia soijamajoneesejakin varmasti löytyy.

FENNEL SLAW by Bill Granger

fenkolia
punasipulia
kapriksia
persiljaa
n. 2 rkl majoneesia tai muuta vastavaa tavaraa
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua

1. Halkaise fenkoli, poista puumainen kanta ja suikaloi ohuelti. Suikaloi myös sipuli ja hienonna persilja. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa esim. grilliruoan lisänä.

Ei ollut fenkolikammosta tietoakaan, kun tätä söin.


Hieman erilaisen, todella hyvältä kuulostavan omena-fenkolisalaatin ohje löytyy täältä.

Bill teki tätä salaattiaan Chicken Schnitzeleiden seuraksi, ja niitäkin on tullut kokeiltua. Voisinpa laittaa tähän tuonkin ohjeen, vaikka ei pitänytkään.

CHICKEN SCHNITZELIT by sama

broilerin rintafileitä

Tuplaleivitykseen

• jauhoja, suolaa, mustapippuria -> sekoita ja levitä lautaselle
• munaa ja hieman maitoa -> munasta rakenne rikki, sekaisin ja lautaselle
• korppujauhoja, persiljaa (kirveliä ja parmesaania) -> yrtit hienoiksi, parmesaani raasteeksi, kaikki sekaisin ja lautaselle
  

1. Nuiji rintafileet kevyesti kelmun sisällä ja kääntele ne ensin jauhoseoksessa, sitten munamaidossa ja viimeiseksi korppujauhoseoksessa. Pidä jääkaapissa noin tunti ennen paistamista (jotta pinnasta tulee rapeampi) ja paista lopuksi öljyn ja voin seoksessa kypsiksi. Nami nami!

Herkulliselta kuulostavia paneroituja kalkkunafileitä on tehty äskettäin myös Bella Vanillassa.

Toinen fenkolisalaatti on peräisin Laura Calderilta. Täytyy tunnustaa, että tämä salaatti jäi minulta syömättä, sillä nuo sitrushedelmät jotenkin oikein korostivat tuota fenkolin makua. Itse asiassa taisinkin laittaa noita hedelmien kuoria sen verran roheasti, että vika taitaakin olla kokissa eikä reseptissä. Edes aina-niin-ihanat pinjansiemenet eivät onnistuneet pelastamaan tilannetta.

FENKOLISALAATTI by Laura Calder (French Food at Home)

fenkolia
paahdettuja pinjansiemeniä
sitruunan kuorta raastettuna
appelsiinin kuorta raastettuna
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
sitruunamehua

1. Poista fenkolin varret ja revi fenkolin tupsut erilleen (nekin voi käyttää salaattiin). Halkaise fenkolit, poista kannat ja suikaloi hyvin ohueksi esim. mandoliinilla.

2. Lisää muut ainekset (sitruksia siis varovasti!) ja sekoita.

Jos fenkoli ei uppoa raakana ei sitten millään, voi kokeilla vaikkapa Prinsessakeittiön herkulliselta kuulostavaa fenkoli-chorizopastaa tai Siskot kokkaa -blogin sinappisia paholaisen fenkoleja.

Kanaa ja cashewpähkinöitä

Tämä aivan tolkuttoman nopea ja helppo ohje on peräisin Ching-he Huangilta. Kaikkinensa tähän ruokaan taisi kulua aikaa reilun vartin verran, joten koskaan ei ole niin kiire, etteikö tätä kerkeäisi tekemään. Itse kaipasin ruokaan lisää mausteita, joten lisäsin joukkoon chiliä, chilikastiketta ja mustapippuria. Muuten noudatin ohjetta aika tarkkaan, paitsi että en myöskään uppopaistanut broilereita aluksi, vaan kypsensin ne suoraan pannulla. Alkuperäinen ohje, Chicken and cashew nut stir fry, löytyy linkin takaa. Kuva on kiireessä otettu, joten repikää siitä...:-D


AINEKSET
ehkä neljälle

maapähkinäöljyä
n. ½ kg broileria suikaloituna
1 sipuli viipaloituna
1 vs-kynsi hienonnettuna
parin sentin pätkä inkivääriä raastettuna
3/4 dl kanalientä
2 rkl tummaa sokeria
1 keltainen paprika suikaloituna
1 punainen paprika suikaloituna
pari kevätsipulia suikaloituna
reilut ½ dl cashewpähkinöitä paahdettuna
pari rkl (vaaleaa) soijakastiketta
suolaa
(chilikastiketta, mustapippuria)
(tuoretta korianteria)

1. Kuumenna öljy wokissa ja paista broilereita, kunnes ne ovat melkein kypsiä. Lisää sipuli, valkosipuli ja inkivääri ja jatka paistamista kovalla lämmöllä hetki. Kääntele joukkoon kanaliemi ja sokeri.

2. Lisää paprikat ja kevätsipuli ja paista minuutti, pari, ja lisää sitten loput ainekset. Sekoita, kuumenna ja tarjoa riisin kanssa.

Täydellisen kumkvatin metsästys

Jos on uskomista siihen, että himot tiettyjä ruokia kohtaan ovat merkki siitä, että kroppamme tarvitsee lisää noiden ruokien sisältämiä ravintoaineita, niin minä kärsin luultavasti aivan massiivisesta C-vitamiinin vajauksesta. Olen nimittäin kehittänyt viime aikoina aivan hirveän addiktion muutamaan hedelmään.

Ensin olivat nämä satsumat. Niitä piti raahata kaupasta kassikaupalla, ja satsumamainosten bongailusta tuli oikein harrastus. Haa, tuolla Matin Marketissa on satsumat 99 senttiä kilo - sinne! Sitten satsumat katosivat kaupoista johonkin, ja kaupoissa alkoi olla vain klementiinejä. Niitäkin ostelin aikani, mutta ne eivät olleet läheskään yhtä hyviä kuin satsumat. Vähän aikaa kärvistelin tuskissani, kunnes yhtäkkiä jostakin muistin syövereistä nousi kielelleni kumkvatin maku. Ja eihän siinä auttanut muu kuin kipaista hakemassa niitä.

Saisko olla muutama kumkvatti?

Olin kumkvatteja valikoidessani yrittänyt olla oikein huolellinen ja hyväksyä pussiin vain laatuyksilöt - olin kaupassa tarkastellut kumkvattien väriä, kiinteyttä, yleisilmettä ja mahdollisia pintavikoja. Silti pussista löytyi luvattoman monta kuivunutta kumkvattia, jotka olivat sellaisia kuin joku olisi puhaltanut niistä ilmat pihalle. Tämä oli tietenkin kaupan vika, joten tuo nimeltä mainitsematon ostopaikka, Citymarket, tuotti siis kumkvattien laadun suhteen pienen pettymyksen. Seuraavaksi päätinkin tehdä uuden iskun toiseen nimeltä mainitsemattomaan markettiin eli Prismaan.

Prismassa painelin suorinta tietä kumkvattikorille hedelmäosaston peränurkkaan - sinne, mihin kukaan asiakas ei koskaan normaalisti eksy. (Samassa nurkassa ovat muuten ainakin kookospähkinät, tamarillot ja granaattiomenat.) Siellä vertailin ja puristelin kumkvatteja hullun kiilto silmissäni: ei ainakaan tuota, tuo, tuo on ehkä hyvä, joo, tuo menee... kunnes huomasin ettei minulla ole edes pussia, johon kumkvatit laittaisin. Seuraavaksi metsästettiin sitten niitä pusseja, sillä nekin oli piilotettu ihan ihme paikkaan. Oikein tunsin, kuinka yksi hevi-osaston mies kyttäsi touhujani ajatellen varmaankin, että mistäköhän laitoksesta tuokin on kotiutettu. Väärin! Mun on saatava kumkvattia - heti, heti, heti!

Nuo Prisman kumkvatit olivat muuten vielä surkeampia kuin ne Citymarketin. Seuraavaksi teenkin rynnäkön Stockalle, että - vink, vink - kannattaa palkata ylimääräinen vartija sekopäisen asiakkaan varalta. En kuitenkaan kerro päivää enkä tarkkaa aikaa, milloin tulen. Saatan pukeutua joulupukiksikin.

Vaikka suurin osa kumkvateista meni suoraan suusta alas, tuli niistä tehtyä ihan ruokaakin. Tiesithän muuten, että kumkvatit syödään kuorineen ja että siemenetkin voi syödä (voi ne kaivaa poiskin). Maku muistuttaa kirpakkaa appelsiinia, ja kuori on makeampi kuin sisus, joka on mukavan hapan.

Silloin kun on oikein kova nälkä, valokuva otetaan näin: kiidätetään koko pata makuuhuoneen matolle - sinne missä on se paras valo - sitten tähdätään, laukaistaan ja toivotaan parasta. Syödään ja sen jälkeen katsotaan, mitä kameralle tallentui.
Onneksi ei sentään reikäinen villasukka.

NOPEIN KUMKVATTIBROISKU IKINÄ (KUNHAN JAKSAA ENSIN VÄHÄN PILKKOA)
kahdelle normaalinälkäiselle

öljyä
1 - 2 vs-kynttä hienonnettuna
n. 1 cm:n pätkä inkivääriä hienonnettuna/raastettuna
2 salottisipulia hienonnettuna
½ punaista (isokokoista) chiliä hienonnettuna
2 broilerin rintafileetä suikaloituna tai valmiita broiskusuikaleita
5 - 6 kumkvattia
2 dl mehua (esim. appelsiini-; meillä oli neljän hedelmän mehkaa)
2 dl vettä
2 rkl (vaaleaa) soijakastiketta
1 - 2 rkl hunajaa
suolaa
pippuria
n. ½ rkl maissitärkkelystä (maizena)
(reilusti tuoretta korianteria)

1. Pese kumkvatit huolellisesti, poista päät ja leikkaa renkaiksi. Siemenet voi ottaa pois tai jättää (itse poistan ne).

2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli, inkivääri, salottisipuli ja chili. Paista joku minuutti ja lisää kanat. Paista taas joku minuutti ja lisää kaikki muut aineet paitsi maissitärkkelys (ja korianteri). Hauduttele, kunnes kana on kypsää, ja lisää pieneen vesitilkkaan sekoitettu maissitärkkelys. Hauduta vielä muutama minuutti ja koristele halutessasi tuoreella korianterilla.

VINKKI
Kumkvatit voi myös esikäsitellä ryöppäämällä ne pikaisesti (noin minuutin ajan) ja jäähdyttämällä ne sen jälkeen nopeasti. Ryöppääminen pehmentää kumkvattien kuoria, tekee ne entistä mehukkaammiksi ja miedontaa hieman makua.