27. helmikuuta 2010

Epäonnea ja enchiladoja

Voi tätä epäonnea taas. Yhtenä päivänä googlasin koneellani jotakin ja selailin vastaukseksi saamiani sivustoja. Yhtäkkiä ruutuun lävähti iso punainen palkki, joka ilmoitti, että tietokoneeni on saastunut. Samassa käynnistyi joku netin kautta tullut "virusohjelma", joka laski koneellani olevat virukset: 25 kappaletta. Sitten ruutu meni vihreäksi ja kaikki jumittui. Seuraavaksi näyttöön tuli teksti, että joku ulkopuolinen on yhteydessä koneeseeni ja että koneen käyttäminen tästä eteenpäin olisi erittäin riskaabelia. Koska minulla ei ollut koneellani mitään virustorjuntaohjelmaa (tämänkin hoksasin vasta tässä vaiheessa, kun oli jo liian myöhäistä), minulle iski hirveä paniikki. En osannut tehdä muuta kuin kuin sulkea koneen ja jäädä odottelemaan, että mies tulisi valkoisella ratsullaan pelastamaan läppärini.

Vaan eipä saanut mieskään viruksia pois, vaikka kuinka yritti. Iloni olikin ylimmillään, kun ukko ilmoitti, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin asentaa koko Windows-käyttöjärjestelmä uudelleen. Tämä tarkoitti tietysti myös sitä, että sain heittää hyvästit kaikille tiedostoille (taas niille valokuville!), jotka koneellani olivat olleet. Sain hirveät itkupotkuraivarit, mitä mies ei ymmärtänyt alkuunkaan, koska "sähän olet ottanut varmuuskopioita ulkoiselle kovalevylle".

Niinpä. Monta kertaa olin kyllä meinannut, mutta aina se kopiointi oli jäänyt, kun se oli muka jotenkin niin vaikeaa. Miksi minä muutenkaan niiden varmuuskopioiden kanssa olisin hötkyillyt - eihän salamakaan iske kahta kertaa samaan paikkaan. Vaan on sekin näköjään mahdollista.

Tyhmyydestä sakotetaan, mutta ei onneksi ihan vielä: mies sai nimittäin tiedostoni pelastettua Linux-käyttöjärjestelmän kautta, ja nyt ne ovat turvassa ulkoisella kovalevyllä. Sitä en vain ymmärrä, mitä iloa joku saa siitä, että saa tuommoisen viruksen toisen koneelle ja sitä kautta mahdollisesti paljonkin tuhoa aikaiseksi. Ei mene meikäläisen jakeluun. Suurin järkytys asiassa oli, että viruksen voi näköjään saada ihan tavallisilta vaikuttavilta nettisivuilta, ilman että tarvitsee mennä mihinkään epämääräisille saiteille. Ehkä opin tästä taas jotakin. Tai sitten en...

Enchiladat olivat kyllä ylihyviä! Lohturuokaa. :-)


Kasvisenchiladat
satsista riittää kuuteen enchiladaan, ehkä useampaankin

Kastike:
öljyä
1 punainen kuivattu chili paloina
1 sipuli hienonnettuna
1 vs-kynsi hienonnettuna
pari rkl tomaattipyreetä
1 tölkki kokonaisia säilyketomaatteja paloiteltuna (tai tomaattimurskaa)
ripaus sokeria
1 tl kuivattua oreganoa
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Täyte:
öljyä
1 sipuli hienonnettuna
1 vs-kynsi hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
pieni punainen paprika paloiteltuna
puolikas kesäkurpitsa paloiteltuna
2 dl kidneypapuja
½ tl jauhettua jeeraa
suolaa
mustapippuria
pari rkl tuorejuustoa (mulla oli Violan Afrikan paprika -merkkistä)

Lisäksi:
tortillaläpysköjä
juustoraastetta

  1. Jos käytät kuivattuja kidneypapuja, liota niitä vähintään 10 tuntia ja sen jälkeen keitä ne kypsiksi (tunti, puolitoista).
  2. Valmista kastike: Kuumenna öljy kattilassa ja lisää kuivatut chilit. Kun chilit ovat saaneet hieman väriä, lisää sipuli ja paistele, kunnes sipuli on hieman pehmentynyt. Lisää valkosipuli ja paista edelleen pari minsaa. Lisää tomaattipyree, muut ainekset ja noin 1 dl vettä. Kiehauta ja anna muhia keskilämmöllä kannen alla parikymmentä minuuttia. (Halusin kastikkeesta melko sileää, joten ajoin sen lopuksi vielä mikserillä tasaiseksi.)
  3. Tee tällä välin täyte: Kuumenna öljy pannulla, lisää sipuli ja anna sipulin kuullottua. Lisää valkosipuli ja chili ja paista muutama minuutti. Lisää paprika ja kesäkurpitsa ja paista, kunnes kasvikset ovat melko pehmeitä. Lisää pavut sekä mausteet ja kuumenna. Kääntele lopuksi sekaan tuorejuusto.
  4. Ota tortillaläpyskä, lätkäise päälle täytettä ja kääri tiukaksi rullaksi. Laita rullat voideltuun uunivuokaan, levitä kastike päälle ja laita lopuksi päälle vielä juustoraastetta. Paista 225-asteisessa uunissa noin parikymmentä minuuttia, tai kunnes pötkylät ovat sopivan värisiä.
Jassoo. Tässähän on samat salaatit kuin edellisessä postauksessakin.

25. helmikuuta 2010

Kokeilu: pizzapohja perunamuusista

Alkoi kovasti tehdä mieli pizzaa, mutta kotona ei ollut minkäänlaista hiivaa. Muistelin, että olin näpytellyt joskus koneelle ilman hiivaa syntyviä pizzapohjaohjeita juuri tällaista tilannetta varten, eikä muistini (tällä kertaa) pettänyt. Koneelta löytyi sekä tavallinen leivinjauheella tehtävä pizzapohja että perunamuusin jämät hyödyntävä pohja, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä jääkaappiin oli taas ilmestynyt muusikökkäre. (Mistä näitä oikein tulee?)

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että meikäläinen on potentiaalisesti maailman surkein pizzantekijä. Tai olin, kunnes tajusin ehkä noin sadannella yrittämällä kolme konstia, joilla saa aikaiseksi syömäkelpoisen pizzan:
  1. Uunin pitää olla tarpeeksi kuuma. Uunipeltikin saa olla kuuma, jos vain keksii, miten saa nostettua pizzan kuumalle pellille, ilman että pizza lötsähtää lattialle (väärinpäin).
  2. Täytteitä ei tarvitse ladata pizzan päälle ihan hirveätä kasaa. Maltti on valttia! Tätä kohtaa en tosin ole vieläkään oikein sisäistänyt, sillä yhä vieläkin tekisi mieli mättää pizzan päälle kaikki, mitä jääkaapista löytyy.
  3. Pizzapohjaa ei kaulimisen jälkeen tarvitse enää nostattaa, vaan täytteet heitetään päälle heti, minkä jälkeen pizza tungetaan uuniin heti. Jos siis tykkää ohuesta ja rapsakasta pohjasta.
Mutta nyt itse asiaan.

Pizzapohja perunamuusista
yhteen pellilliseen
(Ohje on Kaarina Roinisen kirjasta Kaarinan parhaat leivonnaiset)

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl Provencen yrttiseosta
50 g pehmeää margariinia tai voita
1 dl perunamuusia, esim. tähteeksi jäänyttä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon pehmeä rasva.
2. Lisää perunamuusi ja sekoita taikinaa, kunnes se on tasaista ja yhtenäistä. Anna taikinan seistä kylmässä sen aikaa, kun valmistat haluamasi täytteen.
3. Kauli taikina pyöreäksi levyksi (halkaisija noin 30 cm) jauhoja apuna käyttäen.
4. Nosta levy pellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle haluamasi täyte. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 12-15 minuuttia.

Kokemuksia:

Käytin margariinin sijasta öljyä ja laitoin sitä ehkä pari ruokalusikallista, siis hieman vähemmän kuin ohjeessa, ja siitä syystä taikinan kanssa sai painia aika kauan, että siitä tuli yhtenäinen kiinteä pallo. Taikina tuntui aika kovalta ja vähän sitkeältä, ja kauliessa hieman epäilytti koko pohjan toimivuus. Mitähän kengänpohjallisia näistä tulisi? Yhden ison pizzan sijasta tein neljä pienempää, kun sattui huvittamaan.

Täytteeksi laitoin, mitä kaapista löytyi: munakoisoa hyvin ohuina viipaleina (käytin ne ensin nopeasti pannulla), kesäkurppaa mandoliinilla siivutettuna, pannulla kuullotettua punasipulia ja valkosipulia. Tomaattikastikkeen tein kuten aina, eli pari ruokalusikallista tomaattipyreetä ja yksi säilyketomaatti pannaan mikseriin ja ajetaan tasaiseksi.

Panin täytteet pohjien päälle, tungin pizzat uuniin ja jäin kyttäilemään pizzoja uuninluukun taakse.

Kymmenen minuutin päästä pohjien reunat alkoivat tummua uhkaavasti, joten siirsin pizzoja hieman alemmas. Pizzat olivat uunissa muistaakseni 14 minuuttia (tai 13 ja puoli), jonka jälkeen otin ne pois, kun pizzat tuntuivat kypsiltä. Tämän tiesin siitä, että maistoin yhtä tekelettä. :-P (Tai oikeastaan söin sen kokonaan.) Valmiiden pizzojen päälle pirskottelin hieman oliiviöljyä, lisäsin myllystä mustapippuria (ja suolaa, koska sitä ei mun mielestä ollut tarpeeksi) ja päälle latasin vielä jotain Prisman salaattisekoitusta, jossa on mm. rucolaa. Ja kyllä: pizzaan ei todellakaan välttämättä tarvita juustoa, kuten kasvis.fi -blogissakin on todettu.

Tuomio: Pizzapohja toimi yllättävän hyvin! Pohja oli sopivan rapsakka ja muutenkin oikein onnistunut - en välttämättä olisi heti osannut erottaa tätä tavallisesta pizzapohjasta. Tätä teen taatusti uudestaankin!

Samaisessa Kaarina Roinisen kirjassa oli pari muutakin kätevää pizzaohjetta, joissa ei tarvita hiivaa. Laitan nekin tähän samaan syssyyn, jos se sattuisi jotakuta ilahduttamaan.

Pizzapohja leivinjauheella


2 ½ dl vehnäjauhoja tai durumvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
½ tl valkosipulijauhetta
2 rkl öljyä
1 dl kylmää vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa.
2. Lisää öljy ja vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
3. Kauli taikina välittömästi pyöreäksi levyksi (halkaisija noin 30 cm) jauhoja apuna käyttäen.
4. Nosta levy pellille leivinpaperin päälle ja levitä päälle haluamasi täyte. Paistoaika ja -lämpötila samat kuin edellä.

Pizzapohja muusijauheesta tai perunahiutaleista


½ dl muusijauhetta tai 1 dl perunahiutaleita
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl valkosipulijauhetta
50 g margariinia tai voita
1 dl kylmää vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä rasva sekoittaen.
2. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
3. Kauli taikina pyöreäksi levyksi (halkaisija noin 30 cm) jauhoja apuna käyttäen.
4. Nosta levy pellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle haluamasi täyte. Paistoaika ja -lämpötila samat kuten edellä.

23. helmikuuta 2010

Keltainen kuin kurkuma

Maustematkani saa vihdoinkin jatkoa, ja tämä postaus on omistettu kurkumalle, joka on yksi intialaisen keittiön tärkeimmistä mausteista. Törmäsin tätä kirjoittaessani sellaiseenkin tietoon, että kurkuma on valittu vuoden 2010 rohdoskasviksi, joten tämä postaus sattuu olemaan kai suhteellisen ajankohtainenkin.

Kurkuma (Curcuma longa) on heinäkasvi, joka kuuluu inkiväärikasvien sukuun. Mausteena kasvista käytetään sen juuriosaa, joka muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon inkivääriä. Kurkuma saa keltaisen värinsä kurkumiinista, joka on myös kurkuman tärkein vaikuttava aine terveyden kannalta. Kurkuman - varsinkin jauhetun kurkuman - tuoksu on hyvin mieto, lievästi puumainen, ja sen maku on lämmin ja hieman kitkerä.

Kurkumasatoa korjaamassa. (Kuva: The Hindu)

Kurkuma tunnetaan Intiassa mm. nimillä haldi (hindiksi), pasupu (teluguksi) ja manjal (tamiliksi). Kurkumaa myydään kaupoissa tuoreena pötkylänä aivan kuten inkivääriäkin, mutta tavallisimmin kurkumaa käytetään kuitenkin jauhettuna. Jauhetta saadaan, kun tuore juuri kuivatetaan ja jauhetaan. Olen muistaakseni nähnyt tuoretta kurkumaa myytävän joskus Suomessakin.

Kurkumaa on viljelty Intiassa tiettävästi 3000-luvulta eKr., ja Eurooppaan se tuli arabialaisten kauppiaiden mukana 1200-luvulla. Kurkumaa kutsuttiin tuolloin Intian sahramiksi, koska sitä käytettiin ruoanlaitossa usein korvaamaan huomattavasti kalliimpi sahrami. Intia on edelleenkin kurkuman suurin tuottaja- ja viejämaa. Intialaista kurkumaa pidetään myös laadullisesti parhaimpana sen suuren kurkumiinipitoisuuden vuoksi.

Kurkuman puhdistamista ja lajittelua. (Kuva: The Hindu)

Kurkuma ruoanvalmistuksessa ja elintarviketeollisuudessa


Antiseptisten ominaisuuksiensa ansiosta kurkuma on luonnon oma säilöntäaine, jolla pystytään pidentämään ruoka-aineiden säilyvyyttä. Samojen ominaisuuksien takia sitä käytetään myös mm. kalan ja liharuokien marinadeissa ennen kypsentämistä. Kurkuman tarkoituksena on pitää kala tai liha bakteerittomana sekä poistaa kalan ominaishajua (josta intialaiset eivät pidä sitten yhtään).

Kurkumaa käytetään ruoanlaitossa sekä sen värin että maun takia. Se on tärkeä ainesosa useimmissa curryjauhesekoituksissa, ja meidän kotoinen curryjauheemmekin sisältää kurkumaa, josta jauheen keltainen värikin tulee. Kurkumalla on tärkeä rooli intialaisessa ruoassa, mutta sitä käytetään runsaasti myös mm. marokkolaisessa keittiössä. Kurkumaa lisätään joihinkin sinappilaatuihin, ja sitä käytetään leivonnaisissa, säilykkeissä ja kastikkeissa. Kurkuma sopii erityisen hyvin yhteen chilin, korianterin, jeeran ja kanelin kanssa.

Kurkumaa tulisi lisätä ruokaan vain vähän (yleensä enintään ½ tl riittää), koska sen maku voimistuu keitettäessä, ja se saattaa liikaa käytettynä maistua kitkerältä ja hukuttaa muut maut alleen. Kurkuma on yksi niistä mausteista, joiden määrää ei kannata kauheasti lisätä, vaikka ruokaa tekisikin isomman annoksen. Pieni kurkumalisäys riittää.

Kurkuma palaa herkästi, joten sitä ei pitäisi koskaan paistaa liian kauan kuiviltaan.

Kurkumajuuria. (Kuva: The Hindu)

Kurkuma on keltainen...

Kurkuman keltaista väriä pidetään Intiassa pyhänä ja hyväenteisenä, ja siksi se liittyykin moniin uskonnollisiin seremonioihin (tästä lisää tuonnempana).

Kurkumaa on käytetty jonkin verran myös vaatteiden värjäyksessä, ja jotakuta kiinnostaa kokeilla, täältä voi katsoa ohjeita.

Kurkuman ainesosaa kurkumiinia käytetään luontaisena väriaineena elintarviketeollisuudessa. E-koodiltaan kurkumiini on E 100.

Kurkuman voimakkaalla värillä on myös kääntöpuolensa, minkä tietää jokainen, joka on joskus sotkenut vaatteensa tai keittiönsä kurkumalla. Itsekin onnistuin sotkemaan vaikka kuinka monta t-paitaa, ennen kuin rupesin suosiolla käyttämään essua ruokaa aina laittaessani. Vaikka kurkumatahroja on todella vaikea saada vaatteista pois, nopeus on tässäkin asiassa valttia: mitä nopeammin tahran kimppuun hyökkää, sitä varmemmin sen saa edes osittain pois. Lisäohjeita kurkumatahrojen poistoon löytyy täältä (ohjeiden toimivuudesta en mene takuuseen).

Kosmetiikka

Kurkumaa on käytetty kosmetiikassa, varsinkin Intiassa, ammoisista ajoista lähtien. Sillä on hoidettu ihoa, vähennetty karvojen kasvua kasvoissa, poistettu finnejä ja vaalennettu kasvojen ihoa. Kurkumaa käytetään nykypäivän kosmetiikkateollisuudessakin, mm. väriaineena joissakin aurinkovoiteissa.

-> Turmeric Herb for Cosmetics


Kurkuman terveysvaikutukset

Kurkuman terveysvaikutukset tunnetaan laajalti, ja se on ollut jo vuosituhansien ajan Intian kotiapteekkien luottomauste. Viime aikoina myös länsimaat ovat tulleet tietoisiksi kurkuman terveyttä edistävistä ominaisuuksista, jopa siinä määrin, että vuonna 1995 kahdelle USA:ssa asuvalle intialaiselle myönnettiin patentti kurkuman haavoja parantavaan ominaisuuteen. Tämä nostatti Intiassa vastustusryöpyn - olihan kurkuman parantavat ominaisuudet tunnettu siellä jo vuosituhansien ajan, joten kurkuman haavoja parantava ominaisuus ei todellakaan ollut mikään uusi keksintö. Sittemmin patentti peruttiinkin.

Kurkumalla on todistettu olevan ainakin seuraavia terveysvaikutuksia:

Tulehdukset, kipu

Kurkuma pystyy vaikuttamaan useaan eri tulehdusmekanismiin, minkä ansiosta se hillitsee tehokkaasti kipua ja tulehduksia. Kurkumiinin on todettu estävän tulehdusta aiheuttavan NF-KB -proteiinin aktivoitumisen nivelissä, minkä ansiosta kurkumaa on käytetty lääkkeenä mm. reumatismin ja niveltulehdusten hoidossa. Kurkumiini näyttäisi myös vähentävän luukatoa, minkä takia kurkumalla on ennaltaehkäisty ja hoidettu osteoporoosia.

Akuuteissa tulehduksissa kurkuma on todettu yhtä tehokkaaksi kuin kortisoni tai fenyylibutatsoni.

-> Kurkumiini poistaa kipua
-> Turmeric for prevention of rheumatoid arthritis and osteoporosis
-> Turmeric Shows Health Benefits for Arthritis

Flunssa, yskä, nuha

Kurkuma on Intiassa inkiväärin ohella toinen suosittu lääke yskään, nuhaan, tukkoiseen oloon ja kurkkukipuun.

Yskään nautitaan kurkumamaitoa: sekoitetaan teelusikallinen kurkumaa kupilliseen lämmintä maitoa, minkä jälkeen tämä seos juodaan. Sekaan voi myös lisätä maun mukaan hunajaa juoman vaikutusta tehostamaan. Tukkoiseen oloon ja nuhaan auttaa kurkumaveden hengittely: Keitetään kattilassa vettä, johon sekoitetaan kurkumaa. Laitetaan pään päälle pyyhe, tungetaan naama lähelle kattilaan ja sitten vain hengitellään... Röörit aukeavat ja olo helpottuu (testattu on!). Kurkkukipua voidaan lievittää kurlaamalla kurkumavettä: kupilliseen kuumaa vettä sekoitetaan 1 tl kurkumaa ja ½ tl suolaa. Tällä seoksella sitten kurlataan kurkkua ennen nukkumaan menoa.

-> How to Make Turmeric Milk To Treat A Cough
-> Alternative Cold Remedies: Turmeric Root

Haavat, palovammat, hiertymät, tulehtumat


Antiseptisten ja antibakteeristen ominaisuuksiensa ansiosta kurkuma suojaa ihoa tulehduksilta ja nopeuttaa haavojen ja muiden vammojen paranemista. Se myös vähentää turvotusta ja helpottaa kipua, kuten aiemmin tuli jo todettuakin. Vammoja hoidetaan paksulla kurkumatahnalla, joka tehdään niin, että jauhettuun kurkumaan sekoitetaan tilkka vettä, maitoa tai aloe veraa. Tätä tahnaa sivellään ongelmakohtaan, tahnan annetaan kuivua ja vaikuttaa jonkin aikaa, minkä jälkeen tahna pestään pois (ilman pesuaineita). Hoito toistetaan pari, kolme kertaa päivässä. (Huomaa, että kurkuma saattaa värjätä ihon keltaiseksi, mutta väri lähtee useammassa pesussa pois.)

-> Turmeric: India's 'Holy Powder' Finally Reveals It's Centuries-Old Secret

Maksan ja vatsan toiminta

Antiseptisten ominaisuuksiensa ansiosta kurkuman on todettu suojelevan maksaa, ja sitä onkin käytetty mm. keltataudin, hepatiitin ja maksakirroosin hoidossa. Kurkuma parantaa myös ruoansulatusta ja vähentää kaasun muodostusta suolistossa.

-> Lääkeyrttien käyttö vatsavaivojen hoidossa
-> Liver Detox Benefits With Turmeric

Syövät
, Alzheimerin tauti

Kurkuman on havaittu laukaisevan syöpäsoluissa luonnollista apoptoosia eli solukuolemaa, joka on terveen elimistön tapa päästä eroon vaarallisista syöpäsoluista. Kurkuman on todettu tehoavan ainakin melanoomaan, rintasyöpään, haima- ja munasarjasyöpään ja tiettyihin suolistosyöpiin.

Alzheimer-tutkimuksissa kurkumalla on saatu erittäin lupaavia tuloksia, sillä kurkuma näyttäisi estävän amyloidien muodostumista. Amyloidien kertyminen aivoihin aiheuttaa Alzheimerin taudin pahimmat vauriot. Kurkuman myönteistä vaikutusta Alzheimeriin tukisi sekin tosiasia, että Intiassa vanhusväestöllä esiintyy neljä kertaa vähemmän Alzheimeria kuin USA:ssa.

-> Nanocurry hyökkää Alzheimerin kimppuun
-> Kurkumiini saattaa ehkäistä Alzheimerin tautia
-> Kurkuma yhdessä kaalinsukuisten kasvisten kanssa hidastaa eturauhassyövän kasvua
-> Kurkuman väriaine kurkumiini saattaa ehkäistä lasten leukemiaa
-> A Report on Curcumin's Anti-cancer Effects
-> Potent Spice Works To Block Growth Of Melanoma In Lab Test
-> Curcumin blocks brain tumor formation

Painonhallinta

Bostonissa Tuftsin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kurkuman kurkumiini auttaa myös painonhallinnassa, sillä kurkumiini estää rasvakudoksen kasvua.

-> Eat Indian curry to lose weight

Kurkuma osana intialaista kulttuuria

Kurkumaa pidetään Intiassa hedelmällisyyden, puhtauden ja vaurauden symbolina. Tästä syystä kurkuma on tärkeä osa hindulaisuutta ja intialaisia seremonioita, kuten häitä.

1. Hääseremoniat. Kurkuma liittyy hääseremonioihin monella tapaa. Kurkumaa laitetaan usein morsiamen kasvoihin ja käsiin osana rituaalista puhdistautumista ennen häitä, ja joskus morsiamen käyttämä sari voidaan värjätä kurkumalla.

2. Hindulaisuus. Kurkuma liittyy hindulaisuuteen lukemattomin eri tavoin. Se on tärkeä osa poojaa (rukoushetkeä/jumalanpalvelusta), sekä kotona että temppeleissä.

Pieni kotialttari.

Temppelin "pyhin" ja poojari (temppelipappi). Etualalla lautasella kurkumaa.

Matkalla Tirumalan Venkateswara-temppeliin olen nähnyt, kuinka jotkut - erityisesti naiset - merkitsevät kurkumatahnalla ja punaisella värillä jokaikisen portaan (ja portaita oli muistaakseni jotain 3000, joten kyse ei ole mistään ihan pienestä hommasta!). Tämä on tavallaan eräänlaista itsensä uhraamista vastineeksi jumalan täyttämistä toiveista tai toiveista, joiden toivotaan täyttyvän.

Kurkumalla merkittyjä portaita.

Kurkumalla merkitään myös jumalkuvia sekä pyhiä luontokappaleita, esim. puita.


3. Tilak (tai tilaka). Tilak on otsassa oleva merkki, joka on tavallisesti tehty kurkumasekoituksesta (kumkum). Jotkut käyttävät tätä sormella otsaan piirrettävää täplää päivittäin; joillekin se liittyy uskonnollisiin toimituksiin. Temppelissä käyntiin tilak kuuluu olennaisena osana, sillä vasta se tekee toimituksesta täydellisen. Tilak on merkkinä darshanista - siitä, että uskova on ollut näköyhteydessä jumalaan.

Täplä saatetaan tehdä otsaan myös merkiksi kunnioituksesta tai hyvää onnea tuottamaan. Kun itse esimerkiksi vierailin ensimmäisen kerran mieheni sukulaisissa, joka kyläpaikassa annettiin mukaani onnea tuottavia lahjoja (tavallisesti kookospähkinä tai banaaneja, sari tai pala kangasta ja usein myös hieman rahaa) ja otsaani tehtiin tilak.

Intialaisia naisia ja tilakit.

Lähteitä ja lisää tietoa kurkumasta

Kurkuma vuoden 2010 rohdoskasvi

Medicinal Use of Turmeric
Synopsis of Turmeric's Healing Properties
Turmeric - the golden spice of life
Turmeric
Turmeric
Turmeric

Bhalla, Prem P. (2007) Hindu Rites, Rituals, Customs & Traditions. Noida: Pustak Mahal.

Huyler, Stephen P. (1999) Meeting God. Elements Of Hindu Devotion. New Haven and London: Yale University Press.

19. helmikuuta 2010

Jauhelihalla täytetyt naan-leivät (keema naan)

Söin jokin aika sitten Intiassa jossakin ravintolassa jauhelihalla täytettyjä naan-leipiä, ja niistä tuli heti yksi lempiruoistani. Sen jälkeen olen yrittänyt tuotekehitellä näitä leipiä omassa kotikeittiössäni, ja nyt olen mielestäni päässyt kehittelyssä sellaiseen vaiheeseen, että voin tulla resepteineni kaapista ulos.

Parasta keema naaneissa on tietysti maku, mutta myös se, että niissä on koko ateria samassa: lisukkeeksi ei tarvita muuta kuin ehkä jotakin pikkelssiä ja raitaa (jogurttikastiketta). Helppo kurkkuraita syntyy vaikkapa siten, että sekoittaa luonnonjogurttiin raastettua tai hienoksi pilkottua kurkkua, ja maustaa sen suolalla ja vaikkapa jauhetulla juustokuminalla ja/tai pippurilla.

Naan-leivät olen tehnyt vanhalla, hyväksi havaitulla Garam masalan ohjeella. Ainekset ja valmistustavan voi siis käydä kurkkimassa Annan blogista. Naan-leipien valmistus kannattaa aloittaa ainakin kolme tuntia aikaisemmin, jotta taikina ehtii levätä hyvin. En tiedä, miksi tuo lepääminen on niin tärkeää (osaako joku kertoa?), mutta pieni ennakointi kannattaa kyllä, sillä näin leivistä tulee erityisen hyviä.

Chilin määrä on minun makuuni sopiva, mikä tarkoittaa sitä, että maku on aika kipakka. Chilin määrää voi vapaasti vähentää, ja vihreät chilit voi jättää kokonaan poiskin ja käyttää niides sijasta vain chilijauhetta. Paprikajauhettakin voisi käyttää, jos ei halua chiliä ollenkaan.

AINEKSET

1 annos naan-taikinaa

hieman öljyä
1 pieni sipuli hyvin hienonnettuna
n. ½ rkl inkivääri-valkosipulitahnaa (tai 1 vs-kynsi puristettuna ja n. 1 cm:n pala inkivääriä hienoksi raastettuna)
2 vihreää pientä chiliä hienonnettuna
½ tl kurkumaa
½ - 1 tl chiijauhetta
1 tl jauhettua korianteria
1 - 2 rkl tomaattipyreetä
n. 150 g jauhelihaa
suolaa
(tuoretta korianteria hienonnettuna)

VALMISTUS

1. Valmista naan-taikina ohjeen mukaan.

2. Tee täyte. Kuumenna öljy pannulla, ja pehmittele sipuleita öljyssä hetken aikaa. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja chilit ja paista pari minuuttia ahkerasti sekoitellen. Lisää jauhetut mausteet ja tomaattipyree, pyöräytä hyvin sekaisin ja lisää jauheliha. Paista jauheliha kypsäksi, rikkoen sitä lastalla murumaiseksi (jauhelihan tulisi olla mahdollisimman hienorakenteista). Mausta suolalla, tarkista maku ja anna seoksen jäähtyä.

3. Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Oikeasti täytetyt naan-leivät tehtäisiin niin, että taikinasta tehtäisiin pallo, joka kaulittaisiin leiväksi. Leivän keskelle laitettaisiin täytettä, jonka jälkeen leipä "kurottaisiin" yhteen ja kaulittaisiin taas leiväksi. Tätäkin saa kokeilla! Mutta koska taikina tahtoo aina repeillä ja täyte pursuta ulos ja koska minun kärsivällisyyteni kaulimen kanssa on hyvin rajallinen, olen kehitellyt toisen, laiskan leipurin menetelmän.

4. Jaa taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele ne palloiksi. Ota yksi pallo, litistä se kädelläsi ja kauli (jauhoja hieman tarvittaessa apuna käyttäen) pallo noin leipälautasen kokoiseksi leiväksi ja laita se sivuun odottamaan. Ota toinen pallukka ja kauli se samankokoiseksi leiväksi.

5. Levitä toiselle leivälle pari ruokalusikallista täytettä niin, että reunoihin jää hieman tyhjää.

6. Voitele reunat vedellä ja laita tämän hökötyksen päälle toinen kaulimasi leipä.

7. Painele reunat yhteen ja kauli tämä kokonaisuus nätiksi, ohuehkoksi leiväksi.

8. Toimi muiden taikinapallukoiden kanssa samoin. Kahdeksasta pallukasta pitäisi tulla siis neljä täytettyä leipää.

9. Voitele leivät öljyllä ja laita ne kuumaan uuniin (tai paista leivät kahdessa osassa, jos ne eivät mahdu kerralla pellille). Paista toista puolta noin 4 minuuttia, jonka jälkeen käännä leivät ja voitele toinenkin puoli kevyesti öljyllä. Paista toiselta puolelta vielä noin 4 minuuttia tai kunnes leivät ovat saaneet ruskeita pilkkuja ja vaikuttavat kypsiltä. Leivät voisi koristella myös esim. mustakuminan (kalonji, nigella) siemenillä.

Tarjoa leivät mieluiten heti tai säilytä leivät tiiviissä rasiassa, folion sisässä tai pussissa. Kyytipojaksi riittää raita tai jogurtti. Itse tykkään syödä keema naanien kanssa hienonnettua punasipulia ja turkkilaista jogurttia. :-)


17. helmikuuta 2010

Talvipäivän paprika-bataattikeitto

Jos viikonloppuna jäivät jälkkärit syömättä, keittolautasen ääreen kuitenkin kerkesimme. Tämä keitto on ehdottomasti yksi lemppareistani, ja se saa ruokapöydässä takuuvarmasti kiitokset ja kehut. Resepti lähti tämänkertaisen ruokavieraankin matkaan. :-)

Keiton salaisuutena ovat paahdetut paprikat, jotka antavat keitolle kevyen paahdetun maun ja huikean hienon värin. Tämänkertaisessa keitossani oli tosin suhteessa hieman enemmän bataatteja kuin paprikoita, joten väri ei ollut aivan niin punainen kuin tavallisesti. Keitto riittää leivän kanssa kevyehköksi ateriaksi, mutta se sopii hienosti myös alkuruokakeitoksi.

PAPRIKA-BATAATTIKEITTO
(Ohje on peräisin jostakin keittokirjasta, en muista mistä)
noin kuudelle


2 rkl (oliivi)öljyä
1 sipuli kuorittuna ja silputtuna
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja lohkottuna
700 g bataattia kuorittuna ja lohkottuna
n. 1 ½ litraa kasvislientä tai vettä
2 - 3 oksaa tuoretta timjamia
3 suurta punaista paprikaa
suolaa
vastarouhittua mustapippuria
paprikajauhetta tai cayennepippuria
2 - 3 rkl tuoretta sitruunamehua

(Koristeluun: ranskankermaa)

VALMISTUS
  1. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet ja kannat. Aseta paprikat kiiltävä puoli ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle ja laita ne uuniin. Grillaa paprikoita, kunnes ne ovat pehmeitä ja mustuneet paikoittain. Ota paprikat uunista ja jäähdytä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä. (Paprikat voi jäähdyttää esim. pussissa tai astiassa kelmun alla, jolloin kuoren pitäisi irrota helpommin.) Poista paprikoiden kupruillut kuori veitsellä vetämällä ja paloittele paprikat.
  2. Kuumenna öljy suurehkossa kattilassa ja lisää sipuli. Sekoita hieman, peitä kannella ja hauduta miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. Älä ruskista.
  3. Lisää valkosipuli ja bataatit. Sekoita hyvin, peitä kannella ja hauduta vielä 5 - 10 minuuttia. Kaada sekaan liemi tai vesi, lisää timjaminoksat ja kiehauta. Vähennä lämpöä, peitä kannella ja hauduta, kunnes bataatti on pehmeää.
  4. Poista timjaminoksat keitosta. Lisää paprikat ja soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lämmitä keitto uudelleen ja mausta suolalla, pippurilla, paprikajauheella/cayennepippurilla ja sitruunamehulla maun mukaan. Koristele halutessasi.

14. helmikuuta 2010

Mantelikrokanttijäädyke appelsiinisalaatin kera

Tämä mantelikrokanttijäädyke on ollut jo vuosien ajan yksi lempijälkiruoistani, ja tein sitä taas tänä viikonloppuna satunnaiselle ruokavieraalle. Sattui kuitenkin niin hassusti, että ruokasuunnitelmat muuttuivat illan aikana, ja jälkkärit jäivät lopulta kokonaan syömättä. Mutta eipä tuo kauheasti haitannut - jäädyke säilyy pakastimessa ja jäipähän minulle enemmän syötävää. :-)

Jäädyke ei ole mikään kovin makea, ja appelsiinisalaatti antaa sille mukavasti raikkautta, joten jälkkäri sopii siis raskaankin aterian päätteeksi. Vaikka itse yleensä tykkään lähes ylimakeasta, tämä jäädyke maistuu jostakin syystä minullekin. Paahdetun mantelin, kerman ja appelsiinien yhdistelmä on kai jotenkin niin vastustamaton. Plussaa tulee tietysti myös siitä, että jäädyke on suhteellisen yksinkertainen tehdä - siihen ei kovin kummoisia aineksia tarvita - ja sen voi valmistaa jo hyvissä ajoin pakastimeen. Myös appelsiinisalaatin osaset voi tehdä etukäteen valmiiksi, jolloin vieraiden aikana ei tarvitse muuta kuin koota jälkkärit lautaselle. Eikä tähän tarvita ensimmäistäkään kananmunaa, kuten moneen muuhun jäädykkeeseen. En nimittäin kovin mielelläni syö raakoja kananmunia, pakastettunakaan.

Ohjeen olen ottanut aikoinani Allt Om Mat -lehdestä.

MANTELIKROKANTTIJÄÄDYKE & APPELSIINISALAATTI
noin kuudelle

Jäädyke:
1 ½ dl sokeria
100 g kuorittuja manteleita
3 dl vispikermaa

Appelsiinisalaatti:
½ dl vettä
½ dl sokeria
5 appelsiinia
appelsiinimehua maun mukaan

JÄÄDYKE
  1. Sulata sokeri paistinpannulla keskilämmöllä. Ravistele pannua silloin tällöin, mutta älä sekoita.
  2. Hienonna mantelit samanaikaisesti melko karkeaksi rouheeksi.
  3. Sekoita mantelit sulaneeseen sokeriin ja anna niiden sekä sokerin saada hieman väriä. Varo kuitenkin polttamasta sokeria - itselläni sokeri meni jo vähän siihen rajoille, kun sähläsin samaan aikaan jotain muuta... Kaada massa leivinpaperin päälle ja jäähdytä massa.
  4. Aja krokantti yleiskoneella tai murskaa se esim. veitsellä. Krokantti ei saisi mennä ihan jauhoksi, vaan sen tulisi olla sellaista karkeaa rouhetta. Itse tykkäänkin pilkkoa krokantin yleensä veitsellä, koska koneella se tuppaa menemään aina liian hienoksi.
  5. Vatkaa kerma löysäksi. Sekoita kerman joukkoon murskattu krokantti (säästä kuitenkin muutamia paloja koristeluun). Kaada seos annosvuokiin tai yhteen suureen vuokaan, peitä vuoat/vuoka ja pakasta mieluiten yön yli. Silikonivuoat olisivat varmaan käteviä tässä, mutta koska minulla ei sellaisia ole, olen käyttänyt milloin mitäkin astioita, pieniä jälkiruokamaljoja ja sen sellaisia, jotka olen vuorannut muovikelmulla, jotta jäädyke irtoaisi astiasta paremmin.
Murskaamoon menossa.

APPELSIINISALAATTI
  1. Pese ja harjaa yksi appelsiini hyvin. Leikkaa kuoresta ohuita suikaleita sitrusraudalla tai raasta kuori karkeasti (vain keltainen osa kuoresta). Kiehauta vesi, sokeri ja appelsiinin kuorisuikaleet. Keitä 5 minuuttia ilman kantta. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon noin puolikkaan appelsiinin mehu.
  2. Kuori appelsiinit veitsellä ja leikkaa appelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi.

ANNOSTEN KOKOAMINEN
  1. Ota jäädykkeet ulos pakastimesta. Vedä veitsellä pitkin vuoan reunoja ja kasta vuoka nopeasti lämpimään veteen. Kumoa jäädyke ja anna sen olla huoneenlämmössä hetki, jotta jäädyke pehmenee lusikkaystävälliseksi. Laita jäädyke lautaselle ja asettele sen ympärille appelsiinilohkoja. Ripottele appelsiinien päälle kuorisuikaleita sekä sokeri-appelsiinilientä. Koristele jäädyke säästämilläsi krokanttipalasilla.

12. helmikuuta 2010

Porkkanaa ja paisutettua riisiä

Kävin pitkästä aikaa Hämeentien Maharajassa - siis siinä Maharajassa, jonka yhteydessä on Bombay Express -pikaruokala; tien toisella puolella oleva Maharaja on aika kökkö puoti. Maharaja oli muuttunut edukseen viime käynnistä, sillä valikoimat olivat parantuneet huomattavasti. Kaupasta sai jopa tuoretta sarviapilaa (methi), jota en aiemmin ole missään muussa Hakaniemen marketissa tavannut! Jippii - nyt voi unohtaa puutarhurileikit! Tuoreesta sarviapilasta voi tehdä vaikkapa linssimuhennosta tai methi roti -leipiä Garam masalan ohjeella.

Vaikka Maharajan vihannesosasto on vieläkin pieni verrattuna esim. Vii Voaniin ja Aasialaiseen kauppaan, kaupan valikoima on intialaisten elintarvikkeiden osalta muuten aika täydellinen. Maharajan teräs- ja kupariastiavalikoimakin on melkoisen hyvä, mutta yritin päästä kyseisen hyllyn ohi sivuilleni vilkuilematta.

Kauppareissuni tarkoituksena oli katsastaa, saako Maharajasta paisutettua riisiä (puffed rice, murmura, mamra), sillä en ole aiemmin sitä Suomesta ostanut. Sai sieltä, ja tarjolla olisi ollut useampaa lajiakin. Paisutettua riisiä kaipasin siksi, että söin jokin aika sitten jossakin ravintolassa näistä "riisimuroista" ja punajuuresta tehtyä ruokaa, jota piti sittemmin kokeilla kotonakin. Nyt olen tehnyt kyseistä ruokaa jo useamman kerran sekä punajuurista että porkkanoista, ja molemmilla on tullut oikein hyvää. Paisutetusta riisistä olen tehnyt aiemmin suolaista naposteltavaa, mutta siitä voi tehdä myös mm. upmaa.


PORKKANAA ETELÄINTIALAISEEN TAPAAN
parille, kolmelle

hieman öljyä
1 tl urad dal -linssejä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
pari punaista kuivattua chiliä paloina
muutama currylehti (voi jättää huoletta poiskin)
pari vs-kynttä karkeasti pilkottuna
1 pieni sipuli hienonnettuna
2-3 isoa porkkanaa hyvin pieninä kuutioina
suolaa
noin kolme kourallista paisutettua riisiä
1 tl jauhettua korianteria

1. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle urad dalit sekä sinapinsiemenet. Kun urad dalit ovat kullankeltaisia ja sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää chilit sekä currylehdet. Hetken päästä lisää pannulle valkosipuli sekä sipuli ja anna sipulin kuullottua.

2. Lisää porkkanat ja suola ja peitä pannu kannella. Nestettä muodostuu kannen alla sen verran, että vettä ei tarvitse lisätä. Anna muhia keskilämmöllä ja sekoita silloin tällöin.

3. Liota paisutettua riisiä tällä välin runsaassa vedessä kolme minuuttia. Tämän jälkeen nosta riisit vedestä ylös ja puristele ne käsiesi välissä kuiviksi.

4. Kun porkkanat ovat pehmeitä, lisää porkkanoiden joukkoon pannulle riisit sekä jauhettu korianteri. Sekoita hyvin ja paista vielä muutama minuutti.

Ruoka sopii parhaiten intialaisten leipien kera syötäväksi, mutta esim. rullarieska tai tortillat toimivat korvikkeena oikein hyvin. :-)

9. helmikuuta 2010

Kehäraakin paluu

Viime aikoina elämä on ollut sellaista, että bloggaaminen - tai ruoka ja ruoanlaitto ylipäänsä muutenkaan - ei ole ollut tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla. Nyt kuitenkin tuntuu taas siltä, että voisin alkaa herätellä tätä blogia. Kiitos kaikille niille, jotka ovat jaksaneet kysellä blogieni perään ja muistuttaa minua siitä, että tällainenkin harrastus on minulla olemassa!

En ole oikein tyytyväinen blogini ulkoasuun, ja mietin jo hetken, aloittaisinko kokonaan uuden blogin. Muutenkin näin pitkän tauon jälkeen tuntuu, että nyt olisi hyvä tilaisuus tehdä blogiin muutoksia. Päätin sitten kuitenkin jatkaa tätä vanhaa blogia, mutta ainakin tunnisteita haluaisin jossakin vaiheessa hieman muuttaa. Mutta aika näyttää!

Vielä tiedotusluonteista asiaa hajonneesta kovalevystäni. Kovalevyhän sanoi sopimuksensa irti viime elokuussa, ja kaikki tiedot hävisivät siltä. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että kaikki tiedot saatiin palautettua - vaikka hintaa tälle operaatiolle tulikin huimat 720 euroa. Nyt minulla on sitten lähes 300 GB:n suuruinen ulkoinen kovalevy (kuvassa), jolle tiedot tulisi kai säännöllisesti tallettaa... Jos vain muistaisi. :-D

Tässä vielä vanhalta kovalevyltä pelastettuja mieluisia ruokaan liittyviä muistoja:

Sisäänkäynti ehkä maailman ihanimpaan kesäkahvilaan, Café Gamla Staniin Tammisaaressa.

Piirakka-ainekset koossa!

Riisipeltoa intialaisella maaseudulla.

Osa ruokakatu Eat Streetiä Hyderabadissa Hussein Sagar -järven rannalla.

Intialaisia suolapaloja sekä ihanan makeita makeisia... :-P Niin, ja teetä.

Pöytätabletteja lempiravintolassani Chutneys'ssä, Hyderabadissa. Jos pöytäseura on tylsää, voi aikansa kuluksi ratkoa sudokuja tai muita pulmia. Täällä olen ratkaissut elämäni ensimmäisen sudokun (silloin oli anoppi mukana). :-D

Lempiannokseni Chutneys'ssä, eli thali-lautanen. Annokseen sisältyy kaikki mitä eteläintialaisella aterialla voi kaivata; kuivia ja kastikkeisia ruokia, linssiruokia, sambharia, rasamia, jotain leipää (esim. rotia tai pooreja), riisiä, jogurttia ja tietysti jotain makeaa aterian päätteeksi. Ruokia tuodaan lisää niin paljon kuin niitä jaksaa syödä. Eikä maksa paljon!

Yhden hotellin huonepalvelusta tilatun thali-lautasen seuraksi tuotiin kolmen ja puolen litran astiallinen riisiä - kahdelle henkilölle! Eipä loppunut riisi ainakaan kesken.

Mangoshow viime keväänä Hyderabadissa. Lajikkeita oli näytillä muistaakseni jotain 300.

Pinaattipiirasta ja ehkä maailman pienin kahvi Etnalla Sisiliassa.

Tarjoilija, miksi riisissäni on karvoja?