Herkkupurilaiset

Teen hampurilaisia itse tosi harvoin, mutta sitten kun innostun tekemään niitä, niitä pitää tietenkin aina tuunata jotenkin. Tällä kertaa teki mieli kokeilla hampurilaisten välissä punajuurisalsaa ja sen kaverina feta-jogurttikastiketta. Alun pitäen minun piti tehdä väliin jonkinlaisia kasvispihvejä, mutta sitten kun näin tämän Silvana Francon bulgurvehnällä jatkettujen pihvien ohjeen, innostuinkin kokeilemaan sitä.

Bulgur kevensi pihvien lihaisuutta mukavasti ja toi pihveihin ihan erilaisen fiiliksen ja rakenteen kuin tavallisessa jauhelihataikinassa. Sen lisäksi bulgur alentaa myös pihvien rasvapitoisuutta, lisää niiden kuitupitoisuutta ja tekee pihvitaikinasta riittoisamman.

Punajuurisalsa
3 punajuurta
puolikas punasipuli hyvin pieneksi hienonnettuna
reilusti minttua tai muuta yrttiä hienonnettuna
2 rkl (oliivi)öljyä
sitruunamehua (en mitannut; ehkä 1-2 rkl)
suolaa
mustapippuria

1. Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi, anna niiden jäähtyä hetki ja kuori ne sitten. Pilko punajuuret hyvin pieniksi kuutioiksi ja laita ne kulhoon. Sekoita punajuurien joukkoon muut ainekset ja tarkista maku.

Feta-jogurttikastike
100 g fetaa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl (oliivi)öljyä
hieman mustapippuria

Murusta feta haarukalla kulhossa ja sekoita sen joukkoon muut ainekset. Sekoita kastike sileäksi.

Jauheliha-bulgurpihvit
noin 8 kappaletta
Mukailtu versio Silvana Francon ohjeesta

1 ½ dl bulguria
3 dl kuumaa (kana)lientä
350 g (naudan tai lampaan) jauhelihaa
1 pienehkö sipuli pieneksi hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
reilusti hienonnettuja yrttejä, esimerkiksi timjamia ja minttua
1 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
suolaa
mustapippuria

1. Laita burlgurit kulhoon ja kaada kuuma kanaliemi päälle. Anna liota 20-30 minuuttia, kunnes bulgur on pehmeää ja kaikki vesi on imeytynyt ryyneihin. Jos kaikki vesi ei ole imeytynyt, puristele se siivilän läpi pois.

2. Laita bulgurit, jauheliha ja kaikki muut ainekset kulhoon ja sekoita hyvin. Paista pannulla mieluusti koekakkara ja tarkista maku. Muotoile massasta hampurilaissämpylöiden kokoisia pihvejä ja paista ne pannulla keskilämmöllä molemmin puolin kypsiksi (noin 3-4 minsaa per puoli).

Kokoa herkkupurilaiset esimerkiksi niin, että laitat paahdettujen tai grillattujen hampurilaissämpylöiden väliin rapeaa salaattia, punajuurisalsaa, pihvin sekä feta-jogurttikastiketta. Sipuliakin olisin vielä ehkä kaivannut mukaan, vaikkapa paistettuina renkaina. Muuten hampurilaiset olivat aika hemmetin hyviä. :-)

Nopea bataatti-juustopasta

Netissä pyöriessä tulee vastaan joskus sellaisia sivustoja, että niille jämähtää hetkeksi ja toiseksikin. Jonakin erityisen tylsistyneenä hetkenä juutuin selailemaan Urbaania sanakirjaa, josta löytyy semmoisia sanoja ja sanontoja, joita ei tavallisista sanakirjoista löydä. Osa sanakirjan selityksistä on turhia tai tylsiä, mutta on joukossa paljon hauskoja ja hyödyllisiä juttujakin. Minäkin olen nyt huomattavasti viisaampi, kun tiedän, mitä esimerkiksi seuraavat sanat ja sanonnat tarkoittavat:

ajatusten tonava = henkilö, jolla on paljon ideoita ja sanottavaa mutta jonka ulosanti on hyvin heikkoa

hiihtoliiton suosittelemat = sileät, tai lähes sileät talvirenkaat

humppakuutio = hanallinen laatikkoviinipakkaus

hyllynlämmittäjä = tuote, joka ei käy kaupaksi

jumppamaton jämät = koulussa tarjoiltava kasvisruoka

kinder-perunat = perunat, joista osa on syömäkelvottomia, useimmiten mustia sisältä (mikä paljastuu vasta perunaa halkaistaessa)

lehtipuhallin = tehoton mopo

lonkkavolvo = matkanteko kävellen

mennä paraisille = kun selailee radio- tai tv-kanavia ja kanavan kieli vaihtuu odottamatta suomesta ruotsiksi

narukäsi = heikko, lihakseton henkilö

noppasoppa = vihanneskeitto (yleensä vihannekset on leikattu kuution muotoisiksi, mistä nimi)

oksamakkara = banaani

opiskelijavalo = auton bensiinivalo, joka varoittaa bensan loppumisesta

paavikännit = kun juo itsensä sellaiseen humalatilaan, että tarvitsee kolme avustajaa: kaksi taluttamaan ja yhden tulkkaamaan

pandaihottuma = musta silmä

piikkilankaeste = entisajan ruotoinen silakkalaatikko

poikien tiimari = Biltema

pullapalaveri = palaveri, joka käydään pullaa syöden ja kahvia juoden

putkipihvi = makkara, yleensä HK:n Sininen

ruikkureino = huonon ryhdin omaava, usein hyvin hoikka (miespuolinen) henkilö

ruuhkatukka = mies, jolla on pitkät ja mahdollisesti myös paksut hiukset

räkäjarrut = viikset

sääbingo = viiden vuorokauden sääennuste

Tosiasia kuitenkin on se, että nettipapanat eivät vatsaa täytä, vaan välillä täytyy syödäkin jotain. Kun pimenevät syysillat houkuttelevat ainoastaan syömään, eivät kokkailemaan, ruoan on hyvä olla sellaista, että se valmistuu mahdollisimman nopeasti. Tämä valmistui. :-)


BATAATTI-JUUSTOPASTA
kahdelle läppärille

(oliivi)öljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
puolikas punainen chili hienonnettuna (ja siemenet poistettuna)
1 sipuli hienonnettuna
1 pieni bataatti (250 - 300 g) pieninä kuutioina
1 tl mieluista kuivattua yrttiä (itse laitoin Välimeren yrttiseosta) - tai tuoreita yrttejä
1 ½ - 2 dl kana- tai kasvislientä
n. 1/3 pkt (n. 80 g) Koskenlaskija voimakas -juustoa (tai muuta mieluista sulavaa juustoa)
suolaa, mustapippuria

200 - 250 g pastaa

1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.

2. Kuumenna öljy isohkolla pannulla ja lisää valkosipuli, chili sekä sipuli. Freesaile niitä jonkun minuutin ajan.

3. Lisää bataattikuutiot ja kuivatut yrtit ja hauduttele, kunnes bataatti on pehmeää (ehkä noin viisi minuuttia).

4. Lisää liemi, juusto nokareina sekä suolaa ja pippuria. Sekoittele, kunnes juusto sulaa ja kastike on kuumaa. Jos haluat löysempää kastiketta, lisää lientä tai vettä. Juustoakin vois panna roheammin, mut mie en ilenny.

Polpette di patate (ja ylistystä suomalaisille ruokakaupoille)

Nämä peruna-juustokakkuset ovat yksi pikkuruokasuosikeistani, ja muistin nämä taas pitkästä aikaa, kun kaapissa oli fetajuuston jämä ja hyviä jauhoisia perunoita. Pihvit ovat helppotekoisia ja muunneltavissa olevia, ja ne menevät aterian osana, pikkuruokana tai vaikkapa eväsleivän välissä. Pihvien ainoa miinuspuoli on, että öljyä ei paistamisessa kauheasti voi säästellä, koska muuten pihvit jäävät ikävän näköisiksi (jauhoisiksi). Ei öljyä kuitenkaan niin kauheasti kulu, että sen takia kannattaisi jättää pihvit tekemättä! Pihvit ovat parhaimmillaan tietysti suoraan pannulta tulleina, mutta ihan yhtä hyvin ne voi tehdä etukäteen valmiiksi ja vain lämmittää uunissa juuri ennen tarjoilua.

Ohje on peräisin jostakin keittokirjasta.

PERUNA-FETAPIHVIT
15 - 20 pihviä

½ kg jauhoisia perunoita
115 g fetajuustoa
pari kevätsipulia hienonnettuna
3 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
1 muna kevyesti sekoitettuna
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
jauhoja
öljyä paistamiseen

1. Keitä perunat kuorineen suolatussa vedessä ja kuori ne vielä hieman lämpiminä. Muussaa perunat karkeasti esim. haarukalla. Murustele perunan joukkoon fetajuusto ja lisää kevätsipuli, tilli, muna, sitruunamehu sekä suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin.

2. Laita lautaselle vehnäjauhoja pihvejä varten. Ota pihviseoksesta saksanpähkinän (tai haluamasi) kokoisia palloja ja painele ne paksuhkoiksi pihveiksi (kostuta käsiä tarvittaessa). Kasta pihvit molemmin puolin vehnäjauhoissa ja paista ne kuumahkolla pannulla molemmin puolin mukavan värisiksi.

Pihvien seuraksi sopii hyvin esimerkiksi joku jogurttipohjainen kastike.

*****************************

Intia on jäänyt taas vähäksi aikaa taakse, ja olen totutellut elämään täällä Suomen kamaralla (ihan kuin se olisi jotenkin vaikeaa!). Se täytyy kyllä sanoa, että vaikka Intiassa oli hyviäkin ruokakauppoja, oli todella mukava päästä ruokaostoksille suomalaisiin kauppoihin. Rupesin miettimään syitä sille, miksi suomalaiset ruokakaupat ovat minusta vertaansa vailla ja miksi ne tuntuvat niin ylellisiltä esimerkiksi Intian kauppojen jälkeen.

Tässä keksimiäni syitä, eli top 10:

1. Laatu. Suomessa voi yleensä aina luottaa siihen, että myynnissä olevat tuotteet ovat hyvälaatuisia. Virttyneitä vihanneksia ja räjähtäneitä yrttinippuja ei pidetä näkyvillä siltä varalta, että joku sattuisi ne ostamaan.
2. Valikoima. Pienissäkin kaupoissa on yleensä hyvät valikoimat, ja suuremmissa marketeissa valikoima on melkein käsittämättömän suuri, erityisesti kansainvälisten tuotteiden kohdalla. Suomalaiset ovat ruoan suhteen todella edistynyttä kansaa, ainakin mitä tulee etnisten ruokien tuntemukseen ja erikoisempien tuotteiden valikoimiin kaupoissa. En tiedä, johtuisiko tämä sitten siitä, että Suomessa ei ole niin vahvaa ja perinteikästä omaa ruokakulttuuriperinnettä kuin esimerkiksi Intiassa, vaan ihmiset ovat avoimempia maailmalta tuleville vaikutteille.
   
3. Tila. Suomen kaupoissa on asiakkaillakin tilaa liikkua, kun henkilökuntaa on järjellinen määrä.
4. Asiakasystävällisyys. Suomalaisissa kaupoissa tulee oikeasti tunne, että asiakas on tärkeä; asiakasta tervehditään ja usein hänelle jopa hymyillään.
   
5. Palvelu. Palvelu on hienovaraista, ja myyjät oikeasti osaavat auttaa ja neuvoa, jos heiltä kysyy jotain.
   
6. Merkinnät. Tuotteissa on tarkka selostus tuotteen sisältämistä aineista (mm. lisäaineista ja mahdollisista allergeeneista), ravintosisällöstä ja oikeasta säilytystavasta. Kaupassa hyllyn reunaan on merkitty tuotteiden litra- tai kilohinnat, mikä helpottaa hintavertailua. Myös tarjoukset on selvästi eroteltu normaalihintaisista tuotteista, ja yleensä näkyvillä on tarjoushinnan lisäksi myös tuotteen alkuperäinen hinta.
7. Sujuvuus. Kaupan toiminta on järjestetty niin, että asiakas voi - niin halutessaan - tehdä ostoksensa mahdollisimman ripeästi. Kasvikset saa itse punnita ja vaakoja on yleensä riittävä määrä - ei tarvitse seistä yhden ainoan vaa'an edessä odottamassa, että joku punnitsisi kasvikset. Kassoja on suomalaisissa kaupoissa monta, ja avoinna olevissa kassoissa on valot, jotta asiakas näkee jo kaukaa, mikä kassa on auki ja mikä ei.
8. Tuotteiden saatavuus. Vaikka selkeitä sesonkituotteita tietysti on, kaupoista saa melkein aina kaikkea lähes, ainakin jossakin muodossa (esim. pakastettuna). Tietenkään esimerkiksi ulkomailta tuodut tomaatit eivät vedä vertoja suomalaisille tomaateille, mutta ainakin jonkinlaisia tomaatteja on aina saatavilla.
9. Järjestelmällisyys ja selkeys. Tuotteet on suomalaisissa kaupoissa sijoiteltu yleensä melko järkevästi, ja ne löytyvät käytävämerkintöjen ansiosta aika vaivattomasti. Järjestelmällisyys pätee myös muihin asiakkaisiin: jonottaminen esimerkiksi tarkoittaa sitä, että jokainen odottaa jonossa kiltisti omaa vuoroaan.
   
10. Luotettavuus. Asiakas voi luottaa kauppiaaseensa, eikä kauppaan tarvitse mennä jo valmiiksi epäluuloisena. Kylmäketju on tästä hyvä esimerkki: asiakas voi yleensä ostaa tuotteen ja luottaa siihen, että tuotetta on käsitelty niin, että se säilyy kotonakin viimeiseen myyntipäivään asti.

Täytyykin tunnustaa, että käyn suomalaisissa ruokakaupoissa oikein mielelläni - vielä kun saisi jonkun kantamaan kauppakassit kotiin... :-)