23. maaliskuuta 2011

Luomukaupan kautta smoothieksi

En ole koskaan elämässäni tehnyt tai edes maistanut vihersmoothieta. Ajatus siitä, että vihanneksia ja hedelmiä sotketaan mössöksi yhteen, on kuulostanut minusta - pakko tunnustaa - aika kamalalta. Vihersmoothien kahtena pääaineksenahan on käsittääkseni yleensä jokin lehtivihannes, esim. pinaatti, ja jokin hedelmä, jotka sitten soseutetaan muiden ainesten kanssa tasaiseksi juomaksi. En ole ikinä oikein ymmärtänyt koko smoothien ideaa. Miksi vihanneksia ei voi syödä vihanneksina ja hedelmiä hedelminä? Eikö kiinteä ruoka ole täyttävämpääkin kuin sosemainen juoma?

Vihersmoothie pomppasi kuitenkin jostakin syystä ensimmäisenä mieleeni, kun mietiskelin sellaista lounasevästä, joka olisi pehmeää ja helposti sulavaa ja jossa olisi mukavasti ravintoaineitakin. Smoothie alkoi jopa kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, kun sain hetken aikaa googletettuani selville, miksi smoothie on kokonaisia kasviksia ja hedelmiä parempi vaihtoehto: Soseutetussa muodossa olevat kasvikset ovat ikään kuin "esipureskeltuja", minkä ansiosta keho saa soseesta irti paljon enemmän ravintoaineita kuin (yleensä aika hätäisesti pureskelluista) kokonaisista kasviksista. Sosemuodossa olevat kasvikset ja hedelmät myös rasittavat ruoansulatusjärjestelmää paljon vähemmän kuin kokonaiset, koska sosemaisessa ruoassa osa pilkkomistyöstä jo tehty.

Kun olin vakuuttunut siitä, että vihersmoothieta kannattaa ainakin kokeilla, edessä oli seuraava ja paljon suurempi haaste: vihersmoothien tärkeimmän aineksen eli lehtivihanneksen löytäminen. Lehtivihannesten, salaattien ja kaiken raakana syötävän vihreän valikoima on Intiassa nimittäin todella surkea. Jos on tottunut syömään salaattia päivittäin, eikä voi kuvitella elävänsä ilman rucolaa, jääsalaattia, friseesalaattia, lollorossoa tai edes tavallista ruukkusalaattia, täällä on kyllä todella pahassa pulassa. Intialaisiin ruokiin sopivia lehtivihanneksia (amaranttia, gonguraa, sarviapilaa, sinapinversoja ja monia muita, joiden suomenkielisistä nimeä en tiedä) kyllä löytyy, mutta ne kaikki täytyy käsittääkseni kypsentää ennen syömistä. Niiden makukin on usein niin voimakas, että niitä ei edes pystyisi syömään raakana. Salaateista ei ole saatavilla oikeastaan kuin jäävuorisalaattia, ja sekin on usein sen näköistä, että se on pakastettu, sulatettu ja käytetty mikrossa, ja sen jälkeen sillä on vielä pelattu pari matsia krikettiä. Jäävuorisalaatti ei taida muutenkaan olla paras vaihtoehto smoothieen - tämmöiseen lopputulokseen päädyin nettisivuja lueskellessani. Ainoiksi lehtivihannesvaihtoehdoiksi näyttivät siis jäävän pinaatti ja vehnänoras, jota sitäkään ei ole aina kaupoissa. Intia ei todellakaan ole mikään raakaruokailijoiden paratiisi, se täytyy kyllä sanoa.

Päätin kokeilla smoothieta ensiksi pinaatilla, koska sitä siis löytyisi kaupoista varmimmin. Miettiessäni, mistä kaupasta saisin mahdollisimman hyvälaatuista pinaattia muistin, että hyvänen aika - Hyderabadissahan on oikein luomukauppakin! Olin monesti ajellut kyseisen kaupan ohi, mutta en ollut koskaan käynyt kaupassa sisällä. Nyt oli sopiva hetki lähteä katsomaan, saisiko sieltä luomupinaattia, ja mitä muuta kaupasta löytyisi.

Kaupan nimi, 24 Letter Mantra, tulee ikivanhasta intialaisesta viisaudesta "Tvam Bhumir Apo Analo Anilo Nabha" - Olet maa, vesi, tuli, ilma ja eetteri. Kaupan nettisivulla on minusta hyvä ayurvedasta peräisin oleva lausahdus:
"Kun ruokavalio on väärä, mikään lääke ei auta. Kun ruokavalio on oikea, lääkkeitä ei tarvita."

Kaupan vihannesosasto oli melkoinen pettymys, sillä siellä myytiin vain muutamia perusvihanneksia. Nuupahtanutta pinaattiakin oli myynnissä: en ostanut.

Kaupan tuotevalikoima tuntui muutenkin painottuvan kuivatuotteisiin - jauhoihin, riisiin, mausteisiin, pastoihin, naposteltaviin - ja muihin hyvin säilyviin tuotteisiin, kuten öljyihin, hunajaan, currytahnoihin ja maustesekoituksiin, mehuihin ja teehen. Pieni leipähyllykin kaupassa oli, mutta valikoima oli ainakin käyntihetkelläni aika köyhä.

Oliiviöljyjä ja hunajaa oli hyvät valikoimat. Tofuakin oli, mutta eikö tofua tarvitsekaan aina säilyttää kylmässä...?

Elintarvikkeiden lisäksi myynnissä oli muitakin tuotteita, kuten saippuoita, erilaisia hius- ja vartalotuotteita sekä sisustustavaraa. Tässä joku länsimaalainen on tullut luomukauppaan ostamaan rantamattoja, vai mihin lienee meinaa nuo matot laittaa...

Kaupan yhteydessä oli pieni ja kivannäköinen kahvila. Myynnissä oli myös erilaisia pikkuleipiä, luomujätskiä sekä hedelmiä kylmätiskistä.

Vaikka kaupan anti oli pienoinen pettymys, olen kuitenkin iloinen siitä, että Intiastakin löytyy tämmöisiä kauppoja. Ehkä intialaisiakin alkaa pian kiinnostaa, mistä heidän ruokansa on peräisin ja miten luonnonmukaisesti ne on viljelty. Merkkejä lisääntyneestä kiinnostuksesta ruoan alkuperään olen ollut jo havaitsevinani.

Vihannekset jäivät kaupasta ostamatta, mutta sen sijaan mukaani tarttui muutama muu mielenkiintoiselta kuulostava tuote. Löysin kaupasta vehnänorasjauhetta, jollaista en ole tiennyt olevan olemassakaan. Ajattelin, että sitä voisi ujuttaa smoothieen ja ehkä johonkin muuallekin, kun vain keksisi mihin. Kaupassa myytiin myös Chyawanprash-yrttivalmistetta, ja pyörittelin purkkia kauan käsissäni ihmetellen, että mitähän se tämäkin mahtaa olla. Purkin kyljessä luki, että Chyawanprash on 5000 vuoden takaa peräisin oleva ayurveda-yrttihillo, joka nuorentaa, antaa energiaa ja parantaa vastustuskykyä. Koska hillo sisältää niin paljon ravinteita, sitä kutsutaan myös elämän eliksiiriksi. Pitihän tätä eliksiiriä tietenkin ostaa purkillinen kokeeksi.

Kotona etsiskelin netistä lisää tietoa Chyawanprash-valmisteesta, ja kävi ilmi, että kyseistä yrttivalmistetta on saanut aiemmin Suomestakin. Se kuitenkin vedettiin viime vuonna pois markkinoilta, koska se sisältää uuselintarvikkeeksi katsottua Desmodium gangeticum -kasvia, jolle ei ole haettu vaadittua markkinointilupaa, eikä sen turvallisuudesta kuluttajille ole Eviran mukaan riittävästi tietoa. Oikein rupesi jännittämään, miten käy, kun tätä hilloa syö.

Kaikkein eniten innostuin kuitenkin löytämistäni luomu-monivilja-attajauhoista, jotka sisältävät täysjyvävehnää, ohraa, soijaa ja kikhernejauhoja. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan, millaisia leipiä näillä syntyy!

(Kuvassa oleva pellavansiemenjauhe ei liity luomukauppaan mitenkään: se tarttui mukaan ihan toisesta kaupasta eikä se edes ole luomua. Se kuitenkin vaatimalla vaati päästä mukaan kuvaan.)

Koska pinaattia ei luomukaupasta löytynyt, ostin sitä lopulta ihan lähimarketista.

Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta vihersmoothiesta, päätin tehdä aivan yksinkertaisen kokeilun. Laitoin blenderiin banaania, pinaattia, hieman ostamaani vehnänorasjauhetta, hunajaa ja vettä. Sitten ajoin ne tasaiseksi ja maistelin välillä. Lisäsin taas aineksia ja maistelin uudestaan. Ja niin edelleen. Jossakin vaiheessa vehnänoras erottui aivan liikaa, ja koko soppa maistui mielestäni aivan heinältä. Paniikissa heitin joukkoon vielä yhden banaanin, mikä oli ehkä loppujen lopuksi liikaa, vaikka banaanit pieniä olivatkin.

Makutestin lopputulos?
Smoothie oli ihan ok; se ei maistunut pinaatille eikä heinälle, vaan oikeastaan vain banaanille. Kaikesta huolimatta minusta ei ainakaan tämän kokeilun perusteella tullut kertaheitolla smoothien ystävä. Aloin kaivata joukkoon sattumia - jotain, mistä saisi kiinni. Kun juoma on paksua mössöä ja jokainen kulaus on sitä samaa, minua alkaa ällöttää. (Samasta syystä en tykkää kauheasti jogurteistakaan.) Rakenne olikin lähinnä se, mikä smoothiessa tökki. On myös paljon mahdollista, että smoothieni ainesuhteet olivat metsässä ja vettä olisi saanut olla enemmän (ja banaania vähemmän!). Ehkä smoothien olisi sittenkin pitänyt olla ohuempaa.

Mutta onneksi en teekään smoothieta itselleni vaan ukkelille. Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, millaisen tuomion hän antaa ja kelpuuttaako hän tämmöisen lounasvaihtoehdon. Minä pysyttelen jatkossakin juustovoileipälinjalla ja huuhdon leivät laittikolalla alas, etteivät ne ihan takerru kurkkuun. :-)

Jos joku kaipaa smoothien ohjetta, niin tämmöisistä aineksista raavin smoothieni kokoon:

iso kourallinen pinaattia huuhdottuna ja siistittynä
2 banaania (oikeasti panin kolme, mutta se oli ihan liikaa)
2 tl vehnänorasjauhetta
1 tl hunajaa
n. 4 dl vettä

Aja blenderissä tasaiseksi juomaksi.
Nauti itse tai sujauta salakavalasti jonkun pahaa-aavistamattoman eväspakettiin.

17. maaliskuuta 2011

Sitruunaista keittobanaania

Keittobanaanista tulee tehtyä kauhean harvoin ruokaa, vaikka tykkään siitä kovasti. Keittobanaani (ruokabanaani/jauhobanaani) muistuttaa tavallista keltaista banaania aika tavalla, mutta eroaa siitä tietysti väriltään sekä siinä, että keittobanaani on vihannes, kun keltainen banaani on hedelmä. Keittobanaani pitää siis kypsentää ennen syömistä.

Mäkin olen banaani, vaikka olenkin tämmöinen vihreä.

Sisältä en kumminkaan ole vihreä, vaan vaalea, ihan kuin keltainen veljenikin.

Sitten kun musta tekee ruokaa, saatan näyttää esimerkiksi tällaiselta.

SITRUUNAINEN KEITTOBANAANI
olisiko tästä tullut joku kahden, kolmen hengen annos?

AINEKSET

1 rkl öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
½ tl jeeran siemeniä
1 oksa currylehtiä (voi jättää poiskin)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna (tai chiliä maun mukaan)
1 sipuli hienonnettuna
1/3 tl kurkumaa
2 keittobanaania kuutioituna
suolaa maun mukaan
1 tl korianterijauhetta
1 - 2 rkl sitruunamehua

VALMISTUS

1. Kuori banaanit. Helpoiten tämä käy niin, että leikkaa banaaneista ensin päät pois ja sitten ne pituussuunnassa kahtia. Sen jälkeen asettaa banaaninpuolikkaan pöydälle pystyyn ja leikkaa veitsellä kuoret irti (vähän samalla tavalla kuin kuorisi appelsiinia). Kuorimisen jälkeen pilko banaanit noin sentin kokoisiksi kuutioiksi ja laita palaset vesikulhoon odottelemaan.

2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet sekä jeeran siemenet. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää currylehdet ja muutaman sekunnin päästä valkosipulit ja chilit. Anna paistua hetki ja lisää sipuli. Sekoittele ja anna sipulin kuullottua.

3. Siivilöi banaaneista vesi pois. Lisää pannulle kurkuma, banaanit, suolaa maun mukaan sekä korianterijauhe. Sekoita hyvin ja hauduttele kannen alla, kunnes banaani on kypsää (noin 10 minuuttia). Lisää tarvittaessa tilkka vettä, jos banaani ottaa pohjaan kiinni. Sekoita lopuksi joukkoon sitruunamehua maun mukaan.

Sitruunasta tuli - hyvin pitkää aasinsiltaa kuljettuani - mieleen Lemon Tree -hotelli, jossa kävimme syömässä jokin aika sitten. Ruoasta ei ole mitään erikoista mainittavaa (se oli hyvää ja tom yum -keitto oli mausteista, kuten minulle oli luvattu), mutta nämä seinällä olleet kehystetyt t-paidat olivat minusta kauhean hauskoja.


13. maaliskuuta 2011

HC-pikkelssi

Tässä tulee vastaiskuni kaikille chilittömille ruoille: ruoka, jossa ei paljon muuta olekaan kuin chiliä, eli chilipikkelssi.

Teen itse äärimmäisen harvoin intialaisia pikkelssejä, koska niitä saa niin helposti kaupoista ja koska sen harvan kerran, kun olen semmoista tehnyt, kokeilu on mennyt täysin penkin alle. Tämän pikkelssin takana on se vanha tuttu tarina: jääkaapissa oli pussillinen jotain (tässä tapauksessa vihreitä chilejä), mikä piti kiireesti saada käytetyksi johonkin. Jääkaapissa nahistunut vihannes tai muu yli-ikäinen tuote ei tietenkään ole sopiva lähtökohta minkään säilykkeen tekemiselle, koska säilöttävien tuotteiden raaka-aineiden tulisi olla mahdollisimman tuoreita ja freesejä. Hieman nahistuneet chilini ovat nyt joka tapauksessa pikkelssimuodossa, ja toivottavasti pikkelssi säilyy edes jonkin aikaa - ainakin siihen asti, että olen syönyt kaiken!

En löytänyt mistään sopivan oloista reseptiä chilipikkelssille, joten kehittelin oman ohjeen. Olin lopputuotoksen makuun muuten oikein tyytyväinen, mutta pikkelssi maistui ensimmäisinä päivinä ehkä hieman liian sinappiselta, mikä johtui lähinnä käyttämästäni sinappiöljystä. Sinappiöljyä käytetään pikkelssien valmistuksessa erityisesti Pohjois-Intiassa, kun taas etelässä suositaan (paahtamatonta) seesamiöljyä. Myöhemmin sinapin maku tosin muuttui vähemmän hallitsevaksi, ja viikon päästä maut olivat oikeastaan aika hyvin tasapainossa. Seuraavalla kerralla saattaisin kuitenkin kokeilla pikkelssissä seesamiöljyä.

Öljyn määrä saattaa näyttää valmiissa pikkelssissä suurelta, sillä purkkiin jää pikkelssin päälle noin sentin paksuinen öljykerros. Öljy kuitenkin parantaa - mausteiden ja suolan ohella - pikkelssin säilyvyyttä, joten jonkin verran öljyä kuuluu pikkelssissä ollakin. Eihän kaikkea öljyä tarvitse kuitenkaan syödä, kun pikkelssin voi kaivaa öljyn alta.

Käytin pikkelssissä noin kymmenen sentin pituisia vihreitä chilejä, jotka ovat Intiassa aika tavallisia. En tunne eri chililaatuja kovinkaan hyvin, mutta minusta nämä eivät ole ihan mitään tulisinta laatua, vaikka tulisia nämäkin ovat. Eikös se mene niin, että mitä pienempi chili, sitä tulisempi laatu...? Pikkelssin tulisuutta voikin itse säädellä sen mukaan, mitä chilejä käyttää. Chilin siemenetkin voi halutessaan poistaa, jolloin tulisuus vähenee. Minun pikkelssiversiostani tuli omaan makuuni aika sopivaa.

Kuva pikkelssistä heti sen valmistuttua.

CHILIPIKKELSSI

AINEKSET

n. 20 vihreää tuoretta chiliä (minun chilini olivat ohuita, noin 10 cm:n paksuisia)
½ tl sarviapilan siemeniä
1 tl fenkolin siemeniä
2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
½ dl sitruunamehua
suolaa maun mukaan (itse laitoin noin 1 ½ tl)
1 tl kuivattua mangojauhetta (amchoor)
½ tl kurkumaa
1/8 tl hajupihkaa eli asafoetidaa
3/4 dl öljyä (sinappi-, paahtamatonta seesami- tai maapähkinä-)


VALMISTUS

1. Huuhtele chilit huolellisesti ja kuivaa ne talouspaperilla tai pyyhkeellä. Levitä chilit joko aurinkoon muutamaksi tunniksi tai anna niiden kuivua esimerkiksi tiskipöydällä yön yli. Chileistä pitäisi saada vesi mahdollisimman tarkkaan pois, koska vesi huonontaa säilyvyyttä.

2. Pilko chilit haluamasi kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi. Jos olet chiliherkkä, käytä muovikäsineitä. Laita chilit kulhoon odottelemaan.

3. Kuumenna paksupohjainen pannu ja paahda siinä erikseen sarviapilan siemenet, fenkolin siemenet ja sinapinsiemenet. Paahda siemeniä sen verran, että ne alkavat hieman tuoksua. Varo paahtamasta erityisesti sarviapiloita liian kauan, koska niistä tulee liian kauan paahdettuna kitkerän makuisia.

4. Anna siementen hieman jäähtyä ja jauha ne morttelissa karkeahkoksi jauheeksi. Kannattaa jauhaa ensin sarviapilan siemeniä vähän aikaa, koska ne ovat kaikkein kovimpia, lisätä sitten fenkolin siemenet ja vasta lopuksi helpoimmin jauhautuvat sinapinsiemenet.

5. Kaada pilkottujen chilien päälle jauhetut siemenet, sitruunamehu ja suola ja sekoita hyvin.

6. Laita erilliseen kulhoon mangojauhe, kurkuma ja hajupihka. Kuumenna öljy pannulla melko kuumaksi ja kaada mausteiden päälle. Sekoita hyvin ja kaada tämä seos chiliseoksen päälle. Sekoita valmis pikkelssi hyvin ja laita tiiviiseen ja puhtaaseen lasipurkkiin.

Syö minkä tahansa intialaisen ruoan lisukkeena, kun kaipaat ruokaan lisää potkua. Tästä sitä saa...:-)

Kuva pikkelssistä viikon päästä.
Näkee hyvin, miten chilien väri on muuttunut ja koostumus on muuttunut muutenkin "pikkelssimäisemmäksi".

9. maaliskuuta 2011

Soijadosat

Tämä dosaohje on peräisin Lean Is In -ohjelman jaksosta, jossa yhden intialaisen perheen jäsenten ruokailutottumukset olivat enemmän tai vähemmän pielessä. Perheen pelastajiksi tulivat tietysti kyseisen ohjelman juontajat, jotka näyttivät perheelle, kuinka tehdään terveellisempää ruokaa. Yksi heidän valmistamistaan ruoista oli tämä soijadosa, joka näytti hyvältä ja tosi helpolta valmistaa. Arvelin, että tuo maistuis varmaan mullekin.

Perusdosiin verrattuna näiden dosien on tarkoitus olla pehmeämpiä ja paksumpia, ei siis sellaisia ohuita ja rapsakoita kuin perusdosat parhaimmillaan ovat. Soijamaito antaa näille dosille hauskan värin ja täysjyvävehnäjauhot kunnon viljaisan maun. Täysjyvävehnäjauhojen tilalla voi tietysti käyttää mitä jauhoja vain haluaa.

Alkuperäisen ohjeen soijamaidon ja jauhojen suhde oli minusta vähän kummallinen, sillä taikinaan tuli yksi kupillinen soijamaitoa ja vain neljäsosakuppi jauhoja. Ehkä dosat olisivat noillakin suhteilla onnistuneet, mutta panin jauhoja vähän enemmän - varmuuden vuoksi. En ole mikään lettuekspertti muutenkaan. Lopulta tein koko taikinankin melkein kaksinkertaisena, kun yksinkertainen taikina näytti niin onnettomalta lirulta kulhon pohjalla. Tällä määrällä tuli jo syöneeksi.

Tykkäsin näistä vallan mahdottomasti ja teen näitä ihan varmasti uudestaankin!


SOIJADOSAT
tulee noin 12 pikkudosaa

AINEKSET
4 dl soijamaitoa
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
(1 vihreä chili hienonnettuna)
1 kevätsipuli hienonnettuna (tai muuta sipulia)
muutama ruokalusikallinen hienonnettua tuoretta korianteria (voi jättää poiskin)
1/4 tl ruokasoodaa
suolaa maun mukaan

paistamiseen hieman öljyä

VALMISTUS

1. Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Kuumenna tarttumaton pannu ja laita sille pieni ripaus öljyä. Levitä pannulle taikinasta halkaisijaltaan noin 10 cm:n kokoinen lätty. Paista dosat keskilämmöllä molemmin puolin mukavan värisiksi ja kypsiksi.

Nämä dosat voi syödä minusta melkein minkä tahansa kanssa. Kumppaniksi käy chutney, pikkelssi, mikä tahansa curry tai muu vastaava ruoka. Jostain olen saanut myös päähäni, että nämä saattaisivat olla hyviä myös raa'an, pieniksi pilkotun sipulin kanssa - jos siis sipulista sattuu tykkäämään.

4. maaliskuuta 2011

Bloggaaminen on hengenvaarallista

Onhan näitä mokia ennenkin sattunut. Muutaman kerran olen jättänyt jotain hellalle kiehumaan, mennyt itse nettiin surffailemaan ja unohtunut sinne, jolloin ruoka on luonnollisesti palanut pohjaan tai kiehunut yli. Eilen sattui kuitenkin jotain sellaista, jossa olisi voinut käydä todella huonosti.

Ruokaa tehdessäni ihmettelin, kun kaasu rupesi haisemaan todella voimakkaasti. Mielessäni kävi, pitäisiköhän lopettaa ruoanlaitto, mutta kun mitään ihmeempää ei näyttänyt tapahtuvan (mikään ei esimerkiksi räjähtänyt!), päätin, että ei kai tämä nyt niin vakavaa ole. Avasin vain kaikki mahdolliset ovet ja räppänät, jotta kaasun haju haihtuisi.

Ruoka valmistui, ja laitoin lopuksi pari munaa hellalle kiehumaan. Munathan kiehuvat itsekseen, joten otin tekemäni ruoan - pinaatti-jogurttiriisin, jota tässä yritän postailla, kunhan sinne asti kerkiän - jätin munat kiehumaan ja menin toiseen huoneeseen valokuvaamaan ruokaa. Parin minuutin päästä tulin takaisin keittiöön kääntämään levyä pienemmälle, ja mitä näinkään: jostakin lieden takaa nousi iso tulenliekki.

En ehtinyt edes ajattelemaan mitään, kun olin jo syöksynyt keittiöön ja ruvennut puhaltamaan liekkiä sammuksiin. Puhalsin oikein vimmatusti ja sain kuin sainkin liekin lopulta sammuksiin. Suljin äkkiä kaasupullon ja rupesin tutkimaan, mitä ihmettä oli oikein tapahtunut. Liekki oli tullut kaasulieden ja kaasuletkun liitoskohdasta, joten ilmeisesti siitä kohtaa oli vuotanut kaasua, joka oli lopulta syttynyt palamaan. Kun tilanne oli turvallisesti ohi, minua alkoi huvittaa koko tilanne: meinasi tulla liekitettyjä kananmunia. Oikeastihan tilanteessa ei ole mitään huvittavaa, koska Intiassa sattuu kaikenlaisia kaasuonnettomuuksia aika usein.

Mitä tästä siis opin? No ainakin sen, että jos kaasu haisee, niin jossain on silloin vikaa. Ei kannata jäädä odottelemaan, että koko keittiö räjähtää taivaan tuuliin, ja itse pääsee hengestään, vaan pitää lopettaa ruoanlaitto heti. Että tämmöinenkin asia pitää oppia kantapään kautta...

Viime aikoina on tullut tehtyä jogurttiriisiä (curd rice) aika paljon, ja olen myös yrittänyt keksiä perusjogurttiriisistä erilaisia variaatioita, ettei ukkeli joutuisi syömään aina ihan samaa ruokaa. Tämä porkkanainen ja pinaattinen jogurttiriisi oli minusta aika onnistunut versio. Kuten aina muulloinkin, chiliä ja muita makuja saapi lisätä oman mielen mukaan; tämä on sellainen vatsaa hellivä versio.

Jogurttiriisiä syödään muuten Etelä-Intiassa todella paljon, ja tavallisesti se nautitaan pääruoan päätteeksi rauhoittamaan vatsaa tulisten makujen jälkeen.


PINAATTINEN JOGURTTIRIISI
noin neljälle

AINEKSET
3 dl riisiä
n. 5 dl jogurttia (Bulgarian jogurtin tyyppistä tai itse tehtyä)
n. 1 dl maitoa
suolaa maun mukaan
nippu pinaattia

1 rkl öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 tl jeeran siemeniä
(oksa currylehtiä)
1 porkkana raastettuna

VALMISTUS

1. Keitä riisi kypsäksi tai oikeastaan melkein ylikypsäksi, sillä riisi saa olla todella pehmeää. Anna riisin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

2. Huuhtaise pinaatti. Kiehauta kattilassa vähän vettä ja mausta vesi suolalla. Lisää pinaatti ja keitä pinaattia muutama minuutti. Huuhtele pinaatti siivilässä kylmällä vedellä ja purista vesi tarkkaan pois. Hienonna melko hienoksi.

3. Sekoita jäähtyneen riisin joukkoon jogurtti, maito, suola ja pinaatti. Jogurttia ja maitoa voi laittaa enemmän tai vähemmän sen mukaan, miten paksua/löysää tai hapanta/vähemmän hapanta riisistä haluaa.

4. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet ja jeeran siemenet. Kun sinapinsiemenet alkavat paukkua, lisää currylehdet, jos käytät niitä, ja heti perään porkkana. Hauduttele muutaman minuutin ajan silloin tällöin sekoitellen, kunnes porkkana on pehmentynyt. Sekoita porkkana-mausteseos riisiseoksen joukkoon ja tarkista maku.

Tarjoa ruoka huoneenlämpöisenä esimerkiksi intialaisen pikkelssin tai chutneyn kanssa tai ihan ilman mitään lisukkeita. Jogurttiriisi on myös tosi hyvää jonkin mausteisen curryn kanssa!

1. maaliskuuta 2011

Valkosipulinen linssimuhennos


Tämä on äärimmäisen yksinkertainen linssiruoka, joka saa makunsa paahdetusta valkosipulista ja juustokuminasta. Vaikka en laittanut ruokaan ollenkaan chiliä - meillä on taloudessa edelleenkin chilirajoitteinen henkilö - ruoasta tuli yllättävän hyvää. Jos ruokaan kaipaa lisää potkua, joukkoon voisi lisätä yhden vihreän chilin (ja laittaa se linssien kanssa kiehumaan) tai yhden tai pari kuivattua punaista chiliä (ja lisätä ne popuvaiheessa kuumaan öljyyn). Käytin ruoassa moong dal-linssejä, koska tykkään niiden pehmeydestä verrattuna esimerkiksi toor dal-linsseihin. Ne myös kiehuvat suhteellisen nopeasti. Muhennos onnistuisi varmaan hyvin punaisilla masoor dal -linsseilläkin.

AINEKSET

1,5 dl moong dal-linssejä
1 tomaatti paloiteltuna
sormenpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 sipuli hienonnettuna
suolaa (maun mukaan, 1-2 tl)
1/3 tl kurkumaa
n. 5 dl vettä

Popu:
1 rkl öljyä
3-4 valkosipulinkynttä hienonnettuna (enemmänkin saa laittaa, jos tykkää)
1 tl jeeran siemeniä

VALMISTUS

1. Puhdista ja huuhtele linssit. Laita kattilaan linssit, tomaatti, inkivääri, sipuli, suola, kurkuma ja vesi. Kiehauta ja anna kiehua keskilämmöllä kannen alla, kunnes linssit ovat pehmeitä (noin 20-25 minuuttia). Sekoita muutaman kerran ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Jos haluat, muussaa seos tasaisemmaksi esim. perunasurvimella. Voit valmistella ruoan tähän asti hyvissä ajoin etukäteen.

2. Valmista popu juuri ennen tarjoilua. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli ja jeeran siemenet. Paista niitä jatkuvasti sekoitellen, kunnes valkosipuli on saanut hieman väriä ja tuoksuu paahtuneelle. Varo kuitenkin käräyttämästä valkosipulia.

Ruoka sopii sekä riisin että intialaisten leipien kanssa syötäväksi.