4. maaliskuuta 2011

Bloggaaminen on hengenvaarallista

Onhan näitä mokia ennenkin sattunut. Muutaman kerran olen jättänyt jotain hellalle kiehumaan, mennyt itse nettiin surffailemaan ja unohtunut sinne, jolloin ruoka on luonnollisesti palanut pohjaan tai kiehunut yli. Eilen sattui kuitenkin jotain sellaista, jossa olisi voinut käydä todella huonosti.

Ruokaa tehdessäni ihmettelin, kun kaasu rupesi haisemaan todella voimakkaasti. Mielessäni kävi, pitäisiköhän lopettaa ruoanlaitto, mutta kun mitään ihmeempää ei näyttänyt tapahtuvan (mikään ei esimerkiksi räjähtänyt!), päätin, että ei kai tämä nyt niin vakavaa ole. Avasin vain kaikki mahdolliset ovet ja räppänät, jotta kaasun haju haihtuisi.

Ruoka valmistui, ja laitoin lopuksi pari munaa hellalle kiehumaan. Munathan kiehuvat itsekseen, joten otin tekemäni ruoan - pinaatti-jogurttiriisin, jota tässä yritän postailla, kunhan sinne asti kerkiän - jätin munat kiehumaan ja menin toiseen huoneeseen valokuvaamaan ruokaa. Parin minuutin päästä tulin takaisin keittiöön kääntämään levyä pienemmälle, ja mitä näinkään: jostakin lieden takaa nousi iso tulenliekki.

En ehtinyt edes ajattelemaan mitään, kun olin jo syöksynyt keittiöön ja ruvennut puhaltamaan liekkiä sammuksiin. Puhalsin oikein vimmatusti ja sain kuin sainkin liekin lopulta sammuksiin. Suljin äkkiä kaasupullon ja rupesin tutkimaan, mitä ihmettä oli oikein tapahtunut. Liekki oli tullut kaasulieden ja kaasuletkun liitoskohdasta, joten ilmeisesti siitä kohtaa oli vuotanut kaasua, joka oli lopulta syttynyt palamaan. Kun tilanne oli turvallisesti ohi, minua alkoi huvittaa koko tilanne: meinasi tulla liekitettyjä kananmunia. Oikeastihan tilanteessa ei ole mitään huvittavaa, koska Intiassa sattuu kaikenlaisia kaasuonnettomuuksia aika usein.

Mitä tästä siis opin? No ainakin sen, että jos kaasu haisee, niin jossain on silloin vikaa. Ei kannata jäädä odottelemaan, että koko keittiö räjähtää taivaan tuuliin, ja itse pääsee hengestään, vaan pitää lopettaa ruoanlaitto heti. Että tämmöinenkin asia pitää oppia kantapään kautta...

Viime aikoina on tullut tehtyä jogurttiriisiä (curd rice) aika paljon, ja olen myös yrittänyt keksiä perusjogurttiriisistä erilaisia variaatioita, ettei ukkeli joutuisi syömään aina ihan samaa ruokaa. Tämä porkkanainen ja pinaattinen jogurttiriisi oli minusta aika onnistunut versio. Kuten aina muulloinkin, chiliä ja muita makuja saapi lisätä oman mielen mukaan; tämä on sellainen vatsaa hellivä versio.

Jogurttiriisiä syödään muuten Etelä-Intiassa todella paljon, ja tavallisesti se nautitaan pääruoan päätteeksi rauhoittamaan vatsaa tulisten makujen jälkeen.


PINAATTINEN JOGURTTIRIISI
noin neljälle

AINEKSET
3 dl riisiä
n. 5 dl jogurttia (Bulgarian jogurtin tyyppistä tai itse tehtyä)
n. 1 dl maitoa
suolaa maun mukaan
nippu pinaattia

1 rkl öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 tl jeeran siemeniä
(oksa currylehtiä)
1 porkkana raastettuna

VALMISTUS

1. Keitä riisi kypsäksi tai oikeastaan melkein ylikypsäksi, sillä riisi saa olla todella pehmeää. Anna riisin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

2. Huuhtaise pinaatti. Kiehauta kattilassa vähän vettä ja mausta vesi suolalla. Lisää pinaatti ja keitä pinaattia muutama minuutti. Huuhtele pinaatti siivilässä kylmällä vedellä ja purista vesi tarkkaan pois. Hienonna melko hienoksi.

3. Sekoita jäähtyneen riisin joukkoon jogurtti, maito, suola ja pinaatti. Jogurttia ja maitoa voi laittaa enemmän tai vähemmän sen mukaan, miten paksua/löysää tai hapanta/vähemmän hapanta riisistä haluaa.

4. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet ja jeeran siemenet. Kun sinapinsiemenet alkavat paukkua, lisää currylehdet, jos käytät niitä, ja heti perään porkkana. Hauduttele muutaman minuutin ajan silloin tällöin sekoitellen, kunnes porkkana on pehmentynyt. Sekoita porkkana-mausteseos riisiseoksen joukkoon ja tarkista maku.

Tarjoa ruoka huoneenlämpöisenä esimerkiksi intialaisen pikkelssin tai chutneyn kanssa tai ihan ilman mitään lisukkeita. Jogurttiriisi on myös tosi hyvää jonkin mausteisen curryn kanssa!

7 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Voi kauhjistus,onneksi ei käynyt pahemmin:) Totta,että kun tuntuu kaasun hajua,niin silloin on jotain vialla. Mulla kävi just viime kuussa kaasulaitoksen mies vaihtamassa letkua,vaikken ollut pyytänytkään,oli vaan pakollisen tarkastuksen aika ja vaihtoi samalla sen letkun.
Mutta bloggaaminen voi todellakin olla aika vaarallista,,mulla on pari kertaa palanut ruoka pohjaan,koska olen unohtanut itseni tietokoneen äärelle;D
Riisi+jugurtti kuulostaa hyvältä kombolta.

Hippu kirjoitti...

Yaelian, Intiaankin pitäisi ehdottomasti saada tuollaiset pakolliset tarkastukset; en tiennyt että tuollaisia on olemassakaan! Ei kyllä taitaisi ihan onnistua käytännössä täällä... :-D

Anette kirjoitti...

Hui kauhea! Just tälläisten juttujen takia en koskaan uskaltaisi käyttää kaasua!

Anna kirjoitti...

Kauheeta! Mullekin on käynyt pari haaveria kaasuliedellä, joskus vaan on yhtäkkiä liekki tullut tosi suureksi jne. ja se on aina pelottavaa..

Mutta jogurttiriisiä alkoi nyt tehdä mieli :)

Hippu kirjoitti...

Anette, mä kyllä periaatteessa tykkään kaasusta, kun se sopii minusta varsinkin intialaisiin ruokiin jotenkin paremmin kuin sähkö. Mutta nyt täytyy taas vähän miettiä, tykkäänkö vai en... :-D

Anna, hih, toivottavasti sait sitä jogurttiriisiä. Mäkin luulin ensin, että se lieden liekki oli muuttunut itsestään jotenkin isoksi, kun näin sen olohuoneen puolelta. Mutta sitten kun tulin lähemmäs, huomasin, että siellähän palaa joku ihan muu... Tosi pelottavaa kyllä!

Katja kirjoitti...

LÖysin vastikään blogisi kun googlasin tietoa gheestä. Olen niin myyty resepteillesi! Intialainen ruoka on jotain niin taivaallista että voisin elää sillä joka päivä, kunhan joku vielä keksisi kaikki nämä ihanat reseptit raakana :) Mutta kyllä hemmottelen itseäni kypsennetyllä intialaisella silloin tällöin. Ja näistä resepteistäsi saa kyllä inspiraatiota makuihin vaikka itse kokkaisikin raakana!

Hippu kirjoitti...

Katja, voi miten ihana kuulla! :-)
Siinä olisikin vähän haastetta, että kehittelisi raakaruokaversioita intialaisesta ruoasta. :-) Kaikki taitaa olla Intiassa enemmän tai vähemmän kypsennettyä, jo ihan ruoan turvallisuudenkin takia. Toisaalta esimerkiksi jotkut chutneyt ovat kypsentämättömiä, vaikka niihinkin tulee lopuksi yleensä se kypsennetty mausteseos (popu/tadka), jonka voi tietysti jättää poiskin.