Kikhernelätyt eli besan dosat

Kun nyt kerran ruvettiin läträämään kikhernejauhoilla, niin läträtäänpä vielä vähän lisää.

Näistä kikhernelättysistä eli besan dosista on tullut meidän suosikkilättyjä, sillä ne ovat niin nopeita, hyviä ja helppoja tehdä. Ainekset vain sekoitetaan kulhossa sekaisin, minkä jälkeen taikina paistetaan pannulla lätyiksi. Taikinan ei tarvitse edes levätä yhtään, vaan lätyt valmistuvat alusta loppuun varttitunnissa.

Oikeaoppiset dosataikinat ovat hieman paksumpia kuin mitä itse teen, sillä Intiassa dosat levitetään pannulle yleensä tasapohjaisen metallikauhan avulla. En ole koskaan onnistunut saamaan Suomessa aikaiseksi kunnon dosia tällä metodilla, sillä taikina tarttuu joko kauhan pohjaan tai sitten se paakkuuntuu pannulle epämääräisiksi klimpeiksi. Epäilen, että tämä johtuu ainakin osittain sähköliedestä, joka käyttäytyy niin eri tavoin kuin kaasuliesi, joka on puolestaan Intiassa se kaikkein tavallisin liesityyppi. Toki myös pannuissa on eroja, sillä Intiassa dosia harvemmin valmistetaan pinnoitetulla pannulla. Olen nähnyt nykyään kaupoissa pinnoitettuja dosapannujakin, ja toinkin sellaisen kerran Intiasta, mutta ei se oikein toiminut, vaikka dosapannun nimellä kulkikin.

Olen kumminkin keksinyt taikinan levitysongelmaan sellaisen ratkaisun, että teen taikinasta vähän ohuemman, jolloin taikinan voi vain kaataa pannulle kuten suomalaisen lettutaikinan. Veden määrässä minulla on sellainen muistisääntö, että taikinan paksuus on silloin sopiva, kun taikina muistuttaa koostumukseltaan enemmän maitoa kuin piimää. Ohuempaa taikinaa on helpompi levittää kuin paksumpaa, ja dosistakin tulee ohuempia.

Besan dosia voi syödä minkä tahansa kastikkeisen tai kuivan ruoan kanssa, mutta myös intialaiset pikkelssit ja jauheseokset, podit, toimivat hyvin. Ja kuka estää syömästä besan dosia vaikkapa puolukkahillon kanssa. 😀 Uskon, että puolukkahillo sopisi hyvin yhteen besan dosien kanssa.

Besan dosat ovat myös siitä mukavia, että taikinaan voi sekoittaa mitä vain itse haluaa. Tai ei nyt ehkä mitä vain, mutta ainakin tuota maustepuolta voi soveltaa mielensä mukaan. Ainoastaan kikhernejauhot, vesi ja suola ovat pakollisia ainesosia. 

Minä söin besan dosia tällä kertaa kikhernecurryn (tårta på tårta!) ja paistetun okran kanssa.

BESAN DOSAT ELI KIKHERNELÄTYT
(n. 7–8 isoon dosaan)

3 dl kikhernejauhoja
hieman suolaa (ehkä jotain teelusikallinen)
puolikas sipuli hyvin hienonnettuna
sormenpään kokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 pieni vihreä chili hienonnettuna
kourallinen tuoretta korianteria hienonnettuna
n. 1/2 tl jeeran siemeniä tai jauhettua juustokuminaa

kylmää vettä tarpeen mukaan (minulla menee tähän määrään jauhoja n. 4,5–5 dl vettä)

hieman öljyä paistamiseen


1. Laita kaikki muut ainekset paitsi vesi kulhoon. Lisää vettä vähän kerrassaan, hyvin sekoittaen, kunnes saat melko löysän ja juoksevan taikinan.

2. Kuumenna isohko matalareunainen pannu hyvin kuumaksi ja lisää pannulle ennen jokaista dosaa tilkka öljyä. Laita pannulle kauhallinen taikinaa ja kääntele pannua, jotta taikina leviää pannulle tasaisesti. Ripottele dosan päälle hieman öljyä.

3. Paista dosaa, kunnes reunat alkavat irrota pannusta ja ruskistua. Käännä sitten dosa ympäri ja paista toistakin puolta vielä hetki.

Parhaimpia nämä (kuten kaikki muutkin) dosat ovat suoraan pannulta syötyinä.

Paneer paratha (mifulla.. taas..)

Nyt sitten se lupaamani resepti sille toiselle puolikkaalle Mifu-purkilliselle.

Tykkään ihan valtavasti kaikista intialaisista täytetyistä leivistä ja intialaisista leivistä muutenkin. (No ok, tykkään kaikista leivistä, enkä voisi elää ilman leipää. Tai voisin varmaan, jos olisi pakko, mutta onneksi ei ole.) Tällä kertaa kokeilin perinteisiä paneer parathoja Mifu-rakeilla, ja leivät onnistuivat oikein hyvin.

Intialaisten leipätaikinoiden tekeminen vaatii hieman harjoittelua siinä mielessä, että veden määrää ei voi koskaan ihan tarkalleen sanoa, vaan veden määrä riippuu monesta asiasta, kuten jauhoista ja keittiön lämpötilasta. Veden oikea määrä pitää oppia tuntemaan taikinan koostumuksesta. Jos vettä on taikinassa liian vähän, leivistä tulee kovia ja nahkaisia, ja jos taas vettä on liikaa, taikinaa on vaikea käsitellä. Karkeana ohjenuorana voi kuitenkin pitää sitä, että vettä tulee suunnilleen puolet jauhojen määrästä.

Tämän palopuheen tarkoitus ei ollut mitenkään lannistaa, vaan kannustaa harjoittelemaan. Kaikki leivät on tullut meilläkin aina syötyä, vaikka leivistä olisi tullut millaisia kengänpohjallisia. 😀

Tämä on taas sellainen ohje, että tätä voi käyttää osviittana omille kokeiluille. Täytettä voi muokata vapaasti oman makunsa mukaiseksi. Leivistä tulee aika tuhteja, ja pari tällaista leipää riittää intialaisen pikkelssin kanssa jo pieneksi ateriaksi.

En ole koskaan oppinut kaulimaan täytettyjä parathoja sillä tavalla kuin se kuuluisi tehdä (hyvä video aiheesta löytyy esimerkiksi täältä), sillä täyte rupeaa pursuilemaan minulta aina ennemmin tai myöhemmin jostain kohtaa leivästä ulos. En ole kai tarpeeksi helläotteinen ja kärsivällinen, vaan moukaroin leipiä kuin kilon limppua. Siksi olenkin kehittänyt huijarin menetelmän, jolla leivistä tulee ihan yhtä hyviä ja aina takuuvarmasti onnistuneita. 

PANEER PARATHA MIFULLA 
(viiteen parathaan)

Taikina:
3 dl täysjyvävehnäjauhoja
ripaus suolaa
lämmintä vettä tarpeen mukaan (noin puolet jauhojen määrästä)

Täyte:
1/2 prk Mifu-rakeita (maustamaton)
1/2 tl garam masalaa
n. 1/2 tl suolaa
1 vihreä chili hienonnettuna
hieman tuoretta korianteria ja minttua hienonnettuna

1. Laita jauhot ja suola kulhoon. Lisää vettä vähän kerrallaan taikinaa samalla toisella kädellä alustaen, kunnes saat tasaisen ja pehmeän takinan. Anna taikinan levätä esim. astiassa kannella peitettynä puolisen tuntia. 

2. Hienonna mifu veitsellä tai tehosekoittimella ja sekoita se tasaiseksi muiden täyteainesten kanssa.

3. Jaa taikina viiteen osaan. Ota yksi palanen ja jaa se edelleen kahteen osaan (tämä on siis se huijarin menetelmä). Kauli kumpikin puolikas halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoiseksi ympyräksi. (Säilytä lopputaikinaa edelleen kannen alla, ettei taikina kuivu.) Levitä toiselle puoliskolle täytettä tasaiseksi kerrokseksi, mutta jätä reunoista n. 1 cm:n verran tyhjää. Voitele tyhjät reunat vedellä ja laita toinen kaulittu puolikas täytetyn päälle. Painele reunat yhteen ja kauli vielä kevyesti leivän päältä. Valmista loput leivät samalla tavalla.

Tässä vielä sama kuvina:

4. Kuumenna pannu erittäin kuumaksi ja paista leivät molemmin puolin ruskeapilkkuisiksi. Leiville voisi sivellä paistaessa myös öljyä, mutta itse tykkään paistaa leivät ilman öljyä. Valmiit leivät voi halutessaan sivellä voilla.

Syö leivät esimerkiksi intialaisen pikkelssin kanssa.

Helpot naan-leivät kahdella tapaa

Maailmassa on pilvin pimein naan-ohjeita, mutta en ole onnistunut saamaan yhdelläkään ohjeella naaneista sellaisia kuin niiden pitäisi minusta olla: pehmeitä ja vähän sellaisia sitkaita. Leivistä on tullut aina kovakuorisia, jotka ovat nekin kyllä ihan hyviä, jos ne syö erikseen leipänä. Mutta jos haluaa kaapia naanilla lautaselta ruokaa, leipä saisi olla pehmeämpi ja taipuisampi.

Ei siis auttanut muu kuin kehitellä oma ohje. Tämä sama ohje sopii sekä hiivalla että leivinjauheella leipomiseen, ja leipien tekeminen on kummallakin tavalla todella helppoa. Hiivataikinan täytyy antaa tietysti kohota, mutta itse leivontatyötä on todella vähän. Nestettäkään ei tarvitse lämmittää hiivaa varten, vaan jääkaappikylmä jogurtti toimii oikein hyvin. Sama taikina sopii kaiken lisäksi sekä uunissa kypsentämiseen että (grilli)pannulla paistamiseen, ja jos käyttää leivinjauhetta ja paistaa leivät pannulla, naan-leivät tulevat pöytään todella nopeasti.

Hiivalla leivottu naan-leipä uunissa paistettuna.

Itse käytän naan-leivissä rasvatonta, juoksevaa luonnonjogurttia, mutta mikä tahansa maustamaton jogurtti käy.


NAAN-LEIVÄT (6 kappaletta)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)
2 tl sokeria
n. 1 tl suolaa
2 tl kuivahiivaa TAI 1 tl leivinjauhetta
1,5 dl maustamatonta jogurttia (160 g)


HIIVATAIKINA: 
Laita kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Lisää jogurttia vähän kerrassaan ja muovaa samalla toisella kädelläsi taikinaa yhteen. Kun olet lisännyt kaiken jogurtin, alusta taikinaa noin viisi minuuttia, kunnes taikina ei enää tartu käteen ja kunnes se tuntuu kimmoisalta. Jos taikina tuntuu liian tahmealta, lisää varovasti hieman jauhoja; jos liian kovalta, lisää ripaus jogurttia. Peitä taikina pyyhkeellä ja anna kohota vedottomassa paikassa (esim. mikrossa) kaksi tuntia.

LEIVINJAUHETAIKINA: 
Valmista taikina kuten edellä, mutta alusta taikinaa vain sen verran, että saat siitä kiinteän pallon. Koska leivinjauhetaikinaa ei tarvitse kohottaa, voit leipoa leivät heti. 

LEIPOMINEN:
Jaa taikinaa kuuteen osaan ja leivo palat noin 20 cm pitkiksi, soikion muotoisiksi leiviksi.

PAISTAMINEN UUNISSA: 
Kuumenna uuni 250 asteeseen. Laita leivät pellille leivinpaperin päälle. Pellille mahtuu yhdellä kerralla kolme leipää, joten leivät kannattaa paistaa kahdessa osassa. Paista leipiä uunin ylätasolla 4 minuuttia, käännä sen jälkeen leivät ja paista vielä minuutin ajan. Leipien pitäisi olla nyt ruskeapilkkuisia, mutta jos leivät näyttävät mielestäsi liian vaaleilta, jatka paistamista vielä hetki.

PAISTAMINEN GRILLIPANNULLA: 
Kuumenna grillipannu erittäin kuumaksi ja laita leipä pannulle (ilman rasvaa). Paista leipää kaksi minuuttia, käännä leipä ja paista vielä toiselta puoleltakin kaksi minuuttia. Älä liikuttele leipää paistamisen aikana, jotta leipään tulee hauskat raidat.

TARJOILU: 
Voitele kypsät leivät voilla tai gheellä ja tarjoa (pohjois)intialaisen ruoan kaverina. Naan sopii erityisen hyvin yhteen paksujen ja kermaisten ruokien, kuten voikananpojan kanssa. (Olen muuten kehitellyt omaa voikananpoikaohjettani hieman, ja ohje löytyy täältä.)

Jos haluat naaniin vaihtelua, voit ripotella päälle seesaminsiemeniä tai hienonnettua korianteria, tai sitten voit valmistaa nigellansiemen-naaneja tai valkosipulinaaneja.

NAANIT NIGELLAN (MUSTAKUMINAN) SIEMENILLÄ: 

Ripottele leivän päälle kaulimisen jälkeen mustakuminan siemeniä ja kauli vielä siementen päältä pari kertaa, jotta siemenet tarttuvat leipään paremmin.

VALKOSIPULINAANIT: 

Sulata pannulla voita ja paista siinä hienonnettua valkosipulia noin minuutin ajan tai kunnes valkosipuli ei enää tuoksu raa'alle. Voitele kypsät leivät tällä voin ja valkosipulin seoksella.

Leivinjauheella leivottu valkosipulinaan.

Soijadosat

Tämä dosaohje on peräisin Lean Is In -ohjelman jaksosta, jossa yhden intialaisen perheen jäsenten ruokailutottumukset olivat enemmän tai vähemmän pielessä. Perheen pelastajiksi tulivat tietysti kyseisen ohjelman juontajat, jotka näyttivät perheelle, kuinka tehdään terveellisempää ruokaa. Yksi heidän valmistamistaan ruoista oli tämä soijadosa, joka näytti hyvältä ja tosi helpolta valmistaa. Arvelin, että tuo maistuis varmaan mullekin.

Perusdosiin verrattuna näiden dosien on tarkoitus olla pehmeämpiä ja paksumpia, ei siis sellaisia ohuita ja rapsakoita kuin perusdosat parhaimmillaan ovat. Soijamaito antaa näille dosille hauskan värin ja täysjyvävehnäjauhot kunnon viljaisan maun. Täysjyvävehnäjauhojen tilalla voi tietysti käyttää mitä jauhoja vain haluaa.

Alkuperäisen ohjeen soijamaidon ja jauhojen suhde oli minusta vähän kummallinen, sillä taikinaan tuli yksi kupillinen soijamaitoa ja vain neljäsosakuppi jauhoja. Ehkä dosat olisivat noillakin suhteilla onnistuneet, mutta panin jauhoja vähän enemmän - varmuuden vuoksi. En ole mikään lettuekspertti muutenkaan. Lopulta tein koko taikinankin melkein kaksinkertaisena, kun yksinkertainen taikina näytti niin onnettomalta lirulta kulhon pohjalla. Tällä määrällä tuli jo syöneeksi.

Tykkäsin näistä vallan mahdottomasti ja teen näitä ihan varmasti uudestaankin!


SOIJADOSAT
tulee noin 12 pikkudosaa

AINEKSET
4 dl soijamaitoa
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
(1 vihreä chili hienonnettuna)
1 kevätsipuli hienonnettuna (tai muuta sipulia)
muutama ruokalusikallinen hienonnettua tuoretta korianteria (voi jättää poiskin)
1/4 tl ruokasoodaa
suolaa maun mukaan

paistamiseen hieman öljyä

VALMISTUS

1. Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Kuumenna tarttumaton pannu ja laita sille pieni ripaus öljyä. Levitä pannulle taikinasta halkaisijaltaan noin 10 cm:n kokoinen lätty. Paista dosat keskilämmöllä molemmin puolin mukavan värisiksi ja kypsiksi.

Nämä dosat voi syödä minusta melkein minkä tahansa kanssa. Kumppaniksi käy chutney, pikkelssi, mikä tahansa curry tai muu vastaava ruoka. Jostain olen saanut myös päähäni, että nämä saattaisivat olla hyviä myös raa'an, pieniksi pilkotun sipulin kanssa - jos siis sipulista sattuu tykkäämään.

Jotain rotia

Meidän ruokakuntaamme on kuulunut jo jonkin aikaa yksi onneton vatsavaivainen potilas, joka on joutunut rajoittamaan syömisiään huomattavasti. Mausteiset ja happamat ruoat ovat olleet täysin pannassa, ja riisikin on tuntunut aiheuttavan ongelmia. Minäkin olen siis joutunut miettimään ruoanlaittoa hieman uudella tavalla. Mausteiden vähentäminen tuotti aluksi tuskaa, koska intialainen ruoka pyörii aika pitkälti mausteiden ympärillä. Onnekseni olen kuitenkin saanut huomata, että vähemmillä maustemäärilläkin - jopa kokonaan ilman chiliä - saa ihan maistuvaa intialaista ruokaa, kunhan vain ensin tottuu uudenlaisiin makuihin.

Riisin sijasta olemme syöneet intialaisen ruoan kaverina huomattavasti aiempaa useammin jonkinlaista leipää. Koska perusrotiin tai -chapatiin kyllästyy melko pian, olen etsinyt leipiin uutta makua ja näköä lisäilemällä perustaikinaan mm. erilaisia vihanneksia. Taikinaan ovat löytäneet tiensä ainakin porkkana, pinaatti, paneer, peruna, yrtit ja sarviapila. Viimeisin kokeiluni oli punajuuri, jolla arvelin saavani leipiin ainakin kivan värin. Punajuuren makeus hieman epäilytti, mutta yllättäen leivistä ei tullut lainkaan makeita.

Perusroti- tai chapatitaikina valmistetaan täysjyvävehnäjauhoista, suolasta, tilkasta öljyä ja vedestä. Intiassa roti-leipäsiin - kuten moniin muihinkin leipiin - käytetään atta-jauhoja, joihin on jauhettu koko vehnänjyvä. Atta-jauhojen "vastakohtana" voidaan pitää maida-jauhoja, jotka ovat valkoista vehnäjauhoa, ns. kakkujauhoa. Suomessa atta-jauhojen tilalla voi käyttää intialaisissa kaupoissa myytävää chapatijauhoa, graham- ja vehnäjauhon seosta, täysjyvävehnäjauhoja (joita en ole itse vielä koskaan kokeillut mutta jotka saattaisivat toimia hyvin), tai ihan tavallisia vehnäjauhojakin, jolloin leipien ravintoarvo on tietysti hieman heikompi kuin täysjyvävehnästä valmistettujen.

Perus-rotitaikinaa voi siis varioida ihan omaa mielikuvitustaan käyttäen. Periaate on kuitenkin aina sama: Jauhoihin sekoitetaan suola, öljy ja mahdolliset mausteet sekä vihannes raastettuna tai esimerkiksi pinaatti esikeitettynä ja hienonnettuna. Lopuksi lisätään vähän kerrassaan vettä, kunnes saadaan hyvin koossa pysyvä ja pehmeä taikina. Veden määrä riippuu vähän jauhoista ja käytettävän lisäaineen vetisyydestä, ja siksi vesi kannattaakin lisätä pienissä erissä. Perusrotiin, joka ei siis sisällä muuta kuin jauhoja, suolaa, öljyä ja vettä, vettä menee yleensä noin vajaa puolet jauhojen määrästä (kahteen desiin jauhoja siis vajaa desi).

PUNAJUURIROTIT
6 leipäseen

AINEKSET

2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja /atta-jauhoja
1 isohko raaka punajuuri kuorittuna ja hienoksi raastettuna
½ tl suolaa
1 tl öljyä
1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä (nämä voi jättää poiskin)
(tarvittaessa hieman vettä)

VALMISTUS

1. Laita jauhot kulhoon ja sekoita jauhojen joukkoon suola, öljy, jeeran siemenet sekä punajuuri. Muokkaa taikina käsin tasaiseksi massaksi, niin että punajuuret ja jauhot sekoittuvat hyvin. Punajuuresta irtoaa niin paljon nestettä, että vettä ei tarvitse todennäköisesti lisätä lainkaan. Jos taikina kuitenkin tuntuu kaipaavan lisää nestettä, lisää sen verran vettä, että saat tasaisen ja hyväntuntuisen taikinan.

2. Peitä taikina hyvin esim. kelmulla, tai laita taikinapallo vaikkapa muovipussiin. Anna taikinan levätä huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia.

3. Jaa taikina kuuteen osaan, litistä taikinapalat lättänöiksi ja kauli ne jauhoja apuna käyttäen pyöreiksi leipäsiksi. Paista leivät melko kuumalla pannulla molemmin puolin, kunnes ne ovat kauttaaltaan vaalentuneita (ne eivät siis näytä enää raa'oilta) ja saaneet tummia pilkkuja. Itse en käytä paistamisessa lainkaan öljyä, mutta leivät voi myös paistaa öljytilkassa. Jos omistat kaasulieden, voit myös paistaa toisen puolen ensin pannulla, ja heittää toisen puolen hetkeksi avotulelle.


Syö leipä minkä tahansa intialaisen kastikkeisen tai kuivan ruoan kaverina. Tai sipaise leivän päälle hieman voita/margariinia ja syö suomalaiseen tapaan leipänä . Tai täytä roti mieleisilläsi aineksilla ja kääri rullalle!

Jauhelihalla täytetyt naan-leivät (keema naan)

Söin jokin aika sitten Intiassa jossakin ravintolassa jauhelihalla täytettyjä naan-leipiä, ja niistä tuli heti yksi lempiruoistani. Sen jälkeen olen yrittänyt tuotekehitellä näitä leipiä omassa kotikeittiössäni, ja nyt olen mielestäni päässyt kehittelyssä sellaiseen vaiheeseen, että voin tulla resepteineni kaapista ulos.

Parasta keema naaneissa on tietysti maku, mutta myös se, että niissä on koko ateria samassa: lisukkeeksi ei tarvita muuta kuin ehkä jotakin pikkelssiä ja raitaa (jogurttikastiketta). Helppo kurkkuraita syntyy vaikkapa siten, että sekoittaa luonnonjogurttiin raastettua tai hienoksi pilkottua kurkkua, ja maustaa sen suolalla ja vaikkapa jauhetulla juustokuminalla ja/tai pippurilla.

Naan-leivät olen tehnyt vanhalla, hyväksi havaitulla Garam masalan ohjeella. Ainekset ja valmistustavan voi siis käydä kurkkimassa Annan blogista. Naan-leipien valmistus kannattaa aloittaa ainakin kolme tuntia aikaisemmin, jotta taikina ehtii levätä hyvin. En tiedä, miksi tuo lepääminen on niin tärkeää (osaako joku kertoa?), mutta pieni ennakointi kannattaa kyllä, sillä näin leivistä tulee erityisen hyviä.

Chilin määrä on minun makuuni sopiva, mikä tarkoittaa sitä, että maku on aika kipakka. Chilin määrää voi vapaasti vähentää, ja vihreät chilit voi jättää kokonaan poiskin ja käyttää niides sijasta vain chilijauhetta. Paprikajauhettakin voisi käyttää, jos ei halua chiliä ollenkaan.

AINEKSET

1 annos naan-taikinaa

hieman öljyä
1 pieni sipuli hyvin hienonnettuna
n. ½ rkl inkivääri-valkosipulitahnaa (tai 1 vs-kynsi puristettuna ja n. 1 cm:n pala inkivääriä hienoksi raastettuna)
2 vihreää pientä chiliä hienonnettuna
½ tl kurkumaa
½ - 1 tl chiijauhetta
1 tl jauhettua korianteria
1 - 2 rkl tomaattipyreetä
n. 150 g jauhelihaa
suolaa
(tuoretta korianteria hienonnettuna)

VALMISTUS

1. Valmista naan-taikina ohjeen mukaan.

2. Tee täyte. Kuumenna öljy pannulla, ja pehmittele sipuleita öljyssä hetken aikaa. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja chilit ja paista pari minuuttia ahkerasti sekoitellen. Lisää jauhetut mausteet ja tomaattipyree, pyöräytä hyvin sekaisin ja lisää jauheliha. Paista jauheliha kypsäksi, rikkoen sitä lastalla murumaiseksi (jauhelihan tulisi olla mahdollisimman hienorakenteista). Mausta suolalla, tarkista maku ja anna seoksen jäähtyä.

3. Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Oikeasti täytetyt naan-leivät tehtäisiin niin, että taikinasta tehtäisiin pallo, joka kaulittaisiin leiväksi. Leivän keskelle laitettaisiin täytettä, jonka jälkeen leipä "kurottaisiin" yhteen ja kaulittaisiin taas leiväksi. Tätäkin saa kokeilla! Mutta koska taikina tahtoo aina repeillä ja täyte pursuta ulos ja koska minun kärsivällisyyteni kaulimen kanssa on hyvin rajallinen, olen kehitellyt toisen, laiskan leipurin menetelmän.

4. Jaa taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele ne palloiksi. Ota yksi pallo, litistä se kädelläsi ja kauli (jauhoja hieman tarvittaessa apuna käyttäen) pallo noin leipälautasen kokoiseksi leiväksi ja laita se sivuun odottamaan. Ota toinen pallukka ja kauli se samankokoiseksi leiväksi.

5. Levitä toiselle leivälle pari ruokalusikallista täytettä niin, että reunoihin jää hieman tyhjää.

6. Voitele reunat vedellä ja laita tämän hökötyksen päälle toinen kaulimasi leipä.

7. Painele reunat yhteen ja kauli tämä kokonaisuus nätiksi, ohuehkoksi leiväksi.

8. Toimi muiden taikinapallukoiden kanssa samoin. Kahdeksasta pallukasta pitäisi tulla siis neljä täytettyä leipää.

9. Voitele leivät öljyllä ja laita ne kuumaan uuniin (tai paista leivät kahdessa osassa, jos ne eivät mahdu kerralla pellille). Paista toista puolta noin 4 minuuttia, jonka jälkeen käännä leivät ja voitele toinenkin puoli kevyesti öljyllä. Paista toiselta puolelta vielä noin 4 minuuttia tai kunnes leivät ovat saaneet ruskeita pilkkuja ja vaikuttavat kypsiltä. Leivät voisi koristella myös esim. mustakuminan (kalonji, nigella) siemenillä.

Tarjoa leivät mieluiten heti tai säilytä leivät tiiviissä rasiassa, folion sisässä tai pussissa. Kyytipojaksi riittää raita tai jogurtti. Itse tykkään syödä keema naanien kanssa hienonnettua punasipulia ja turkkilaista jogurttia. :-)

A-B-C-Dosa

Dosa-lettunen on yksi Etelä-Intian tyypillisimmistä ruoista, ja sitä pidetään myös jonkinlaisena keittotaidon mittarina: jos osaa tehdä hyviä dosia, on jo aika hyvä kokki täkäläisen mittapuun mukaan. Vaikka olenkin oppinut tekemään Intiassa ollessani aika hyviä dosia, huipulle on silti vielä matkaa... Huomattavaa kehitystä on sentään tapahtunut siitä, kun Suomesta helmikuussa läksin, ja nyt palan halusta päästä jakamaan oppimani dosantekoniksit.

Perinteinen dosa valmistetaan valkoisista urad dal -linsseistä ja riisistä. Taikina hapatetaan huoneenlämmössä, mikä antaa dosalle sen vähän hapahkon maun. Ravintolassa dosa on tavallisesti hyvinkin ohut ja rapea (ns. paperidosa, paper dosa), joka menee palasiksi, kun siihen koskee. Kotioloissa tämmöistä paperidosaa on vähän vaikeampi saada aikaiseksi, eikä sillä anopin mukaan ole niin väliäkään. Ravintoladosat ovat kuulemma asia erikseen. :-)

Dosista on olemassa monenlaisia variaatioita, ja laitankin tämän postauksen loppuun ohjeen myös vehnädosasta, jonka ainekset löytyvät ihan tavallisesta lähikaupasta. Se muistuttaa aika paljon meidän lettuamme, paitsi että siinä ei ole munaa eikä maitoa.

Tältä näyttää autenttinen, ravintolassa tarjoiltu masala dosa, joka on tässä taiteltu kolmion malliin. Sisällä oleva "masala" on mausteista perunaseosta, jonka ohje löytyy esimerkiksi aiemmasta postauksestani. (Sieltä löytyy myös lisää löpinää dosien valmistuksesta.) Sanjay Thumma näyttää loistavassa videonpätkässään, kuinka valmistetaan masala dosa, Mysore masala dosa, tuuttimainen corn dosa, set dosa sekä uttapam. Täältä löytyy raskaamman sarjan dosan valmistusvideo, joka tuo hymyn huulille - on se helppoa, kun sen osaa!

Dosan kanssa tarjotaan useimmiten chutneytä, joka voi olla valmistettu esimerkiksi tomaatista, maapähkinöistä tai kookoksesta.

Tässä kyseisessä ravintolassa dosan kanssa tarjotaan peräti kuutta eri lajia chutneytä - onhan paikan nimikin Chutneys. Jos joku laji loppuu (niin kuin yleensä käy!), sitä tuodaan lisää niin paljon kuin syöjät haluavat. Chutneys on muuten ehdottomasti lempiravintolani Hyderabadissa, sillä siellä ruoka muistuttaa enemmän kotiruokaa kuin ravintolaruokaa. Tavallinen ravintolaruoka on usein liian öljyistä ja täynnä kaiken maailman masala-maustesekoituksia, jotka aiheuttavat pitemmän päälle ongelmia, jos sellaista ruokaa syö jatkuvasti. Chutneys on monen muunkin lempiravintola: esimerkiksi viime lauantai-iltana ravintolaan oli vielä kymmeneltäkin niin paljon tunkua, että pelkäsin, että syntyykö tässä jonkinlainen käsirysy. Puolen tunnin odottelun jälkeen me luovutimmekin ja suunnistimme kohti McDonald'sia... Vähänkö otti päähän.

Dosa-taikinan teko on Suomessa hieman kinkkinen juttu, koska meidän lämpötilamme eivät ole kovin otollisia taikinan hapattamisprosessin kannalta. Taikinan tekoa alusta asti on sitäkin tullut kokeiltua, mutta olen todennut, että taidan olla liian laiska valmistamaan ruokaa niin pitkän kaavan mukaan. Siksi olenkin ostanut valmiita dosa-jauheita, joita saa Hakaniemen intialaisista kaupoista. Niihin ei tarvitse lisätä kuin vesi, ja taikina on paistovalmis!

Täällä Intiassa myydään tuoretaikinoita, joiden säilyvyys on rajallisempi kuin noiden Suomessa myytävien jauheiden. Tapani mukaan menen siitä, missä aita on kaatunut, ja käytän täälläkin näitä valmiita taikinoita.

Pussin etupuoli.

Ja takapuoli.

Kun dosa-taikinan on saanut itse tehtyä tai ostettua, on aika siirtyä paistamiseen.

Näin tulet suureksi dosa-mestariksi
(... kuten anoppi, jolta nämä kaikki ohjeet ovat peräisin)

1. Hanki kunnon pannu, mieluusti valurautainen.
2. Älä käytä pannua mihinkään muuhun kuin dosien valmistukseen.
3. Älä pese pannua laisinkaan - pelkkä pyyhkiminen tai harjaaminen paistamisen jälkeen riittää.
4. Lämpötilan kontrollointi on tärkeää, ja siksi kaasuliesi on dosien valmistuksessakin ihanteellinen. Sähköliedelläkin saa dosia aikaiseksi, mutta parhaimmat dosat syntyvät kaasulla.
5. Ennen taikinan levittämistä pannun reunoille ripotellaan hieman öljyä, ehkä noin teelusikallinen.
6. Tämän jälkeen otetaan (kuorineen) kahtia halkaistu sipuli, jonka puolikkaalla öljy levitetään pannulle. Sipuli levittää öljyn pannulle tasaisesti ja antaa samalla dosalle makua. Lämpötila lasketaan melko alhaiseksi, jonka jälkeen dosataikina levitetään pannulle.
7. Itse levittelen vielä taikinaa lastalla ohuemmaksi (kuten Sanjaykin videossaan tekee), ja siksi saankin dosistani ohuempia ja paperimaisempia kuin anoppi. Lällällää.
8. Dosan reunoille ja päälle ripotellaan taas hieman öljyä, ja lämpötila nostetaan melko korkeaksi.
9. Dosan annetaan paistua, kunnes reunat ovat hieman ruskistuneet.
10. Dosan voi halutessaan kääntää vielä hetkeksi, tai sen päälle voi laittaa täytteitä tai dosan voi tarjota suoraan näinkin valitsemiensa lisukkeiden kanssa.

Kyytipojat:
Dosan kanssa voi tarjota lähes mitä vain. Tyypillisimpiä lisukkeita ovat erilaiset chutneyt ja sambhar sekä masaladosassa tuo perunatäyte. Dosia voidaan kuitenkin syödä myös kaikenlaisten kasvisruokien, lammasruokien, kanan ja kananmunan kanssa... Mielikuvitus vain on rajana! Itse olen erityisen ihastunut dosa-kananmunacurry ja dosa-lammascurry yhdistelmään.

Ja muistathan:
Syövät odottavat dosia, eivätkä dosat syöjiä! Dosat ovat siis parhaimmillaan suoraan pannulta tarjottuina.

Dosa ja kukkakaalia.

Vehnädosa on vallan simppeli ja nopea dosalaji, jota varten ei tarvitse jauhaa eikä hapattaa mitään - ainekset vain sekoitetaan yhteen. Riisijauhot tuovat dosaan rapeutta.

VEHNÄDOSA
n. 8 dosaan

2 dl vehnäjauhoja
1 dl riisijauhoja
suolaa maun mukaan
vettä (n. 5 dl)

1. Laita kuivat aineet kulhoon ja sekoita joukkoon vettä vähän kerrassaan, kunnes saat melko juoksevan taikinan. Käytä sekoittamiseen vispilää, jotta saat taikinasta ihan tasaista.

2. Kuumenna pannu melko kuumaksi ja ripottele pannulle hieman öljyä. Käytä halutessasi öljyn levittämiseen puolitettua sipulia. Levitä taikina pannulle ohueksi lätyksi ja ripottele lätyn reunoille ja päälle hieman öljyä. Paista alapuoli mukavan väriseksi, käännä ja paista toistakin puolta hetki.

Tarjoa haluamasi lisukkeiden kanssa (tämänkin kyytipojaksi sopii lähes mikä vain).

Vehnädosa ja munakoisoa.

Jokapäiväinen leipämme

Olen vaivihkaa siirtynyt jälleen Intian maaperälle, ja kaivelen tässä vähän vanhoja arkistoja, ennen kuin pääsen vauhtiin ruoanlaitossa ihan livenä.

Minulla on vähän huono tietämys intialaisissa leipäasioissa, sillä Etelä-Intiassa harrastetaan ruoan lisukkeena vähemmän leipiä ja enemmän riisiä. Syödään täällä kyllä leipiäkin, joista tavallisimman ovat chapati ja phulka. Anopille pannulla öljytilkassa paistettu leipä on chapati ja pannu-kaasuliesi -yhdistelmällä ilman öljyä paistettu leipä on phulka. Tämä ei kuitenkaan ole mikään yleismaailmallisesti pätevä määritelmä, sillä samoista leivistä käytetään eri kodeissa ja eri puolilla Intiaa eri nimityksiä. Esimerkiksi kanssabloggaajani Annan asuinseudulla pannulla öljytilkassa paistettua leipää nimitetään (tawa) rotiksi, kun taas Etelä-Intiassa (jonka ruokia itse enemmän postailen) nämä leivät tunnetaan tavallisimmin chapateina. Näin on Intiassa monen muunkin ruoan kohdalla - sama ruoka tunnetaan eri puolilla Intiaa eri nimillä.

Phulkat ovat ehdottomasti omia suosikkejani, koska ne ovat niin kevyitä ja koska niitä ei paisteta öljyssä. Alkuhankaluuksien jälkeen olen myös oppinut tekemään aika hyviä phulkia, vaikka itse sanonkin. Ainoa miinuspuoli näissä leivissä on se, että niihin tarvitaan melkeinpä välttämättä kaasuliesi.

Jokin aika takaperin osuin Hyderabadin laita-alueella yhden tien varrelle, jossa miehet valmistivat tien vieressä patsaita.

Jäin valokuvaamaan heitä, mutta melko pian minut kutsuttiin patsaiden takana olevaan telttakatokseen, jossa naiset valmistivat chapateja (vai phulkia?!).

Tämän autenttisemmaksi intialaisen leivän teko voi tuskin enää tulla! :-)

Phulka-leipätaikina on aivan samanlainen kuin chapatitaikina: kulhoon laitetaan jauhoja, hieman suolaa, öljyä sekä vettä. Jauhot saavat mieluusti olla joitakin muita kuin ihan valkoisia vehnäjauhoja (voi niitäkin toki käyttää, jos ei muuta ole), esim. chapatijauhoja, täkäläisiä atta-jauhoja tai grahamjauho-vehnäjauho -yhdistelmää (50-50, tai hieman vähemmän grahameita kuin vehnäjauhoja). 2 desilitralla jauhoja tulee muistaakseni noin 7 phulkaa. Kulhoon laitetaan jauhot ja suola (ei liikaa, koska se tekee leivistä kovia, ehkä ½ teelusikallista), niiden joukkoon sekoitetaan noin ruokalusikallinen öljyä ja lopuksi mukaan alustetaan kevyesti sen verran vettä, että taikinasta tulee hyvin koossa pysyvä ja pehmeä. Taikinan annetaan levätä tunnin, pari huoneenlämmössä esimerkiksi kostealla liinalla peitettynä, pussissa tai kelmun sisällä. Sen jälkeen taikina leivotaan ohuiksi leipäsiksi, hieman ohuemmiksi kuin chapatit, ja ne laitetaan kuumalle, öljyttömälle, pannulle. Kun leipä on saanut ruskeita pilkkuja alapuolelle, se heitetään kaasuliekin päälle. Leipää "heitellään" kaasuliekin päällä hetken aikaa niin, että liekki ei osu koko ajan samaan kohtaan, ja sitä myös käännellään samalla. Tätä jatketaan, kunnes leipä on saanut vähän väriä ja pullistunut, mihin ei mene kauaa aikaa. Valmis leipä laitetaan nopeasti tiiviiseen rasiaan, ettei se kuivu.

Tässä sama kuvasarjana. Kuvissa vilahteleva käsi on anopin, ja se on niin nopea, että sitä ei saa kuvaan, ei sitten mitenkään. :-)

1. Phulka laitetaan pannulle.

2. Hetken päästä leipä heitetään kaasuliekin päälle. Pian leipä alkaa pullistua.

3. Leipää heitellään ja käännellään. Nopein liikkein ja paljain sormin. Varo polttamasta näppejäsi! Poppaa!

4. Kohta alkaa olla valmista. Leipä on saanut ruskeita pilkkuja ja se on hieman pullistunut. Lautaset pöytään, nyt heti! Haarukoitahan myö ei tässä tarvita.

Paras astia phulkien - ja muidenkin intialaisten leipien - säilyttämiseen on tämmöinen metallirasia:

Tämmöisessä leipä säilyy hyvänä vaikka seuraavaan päivään. Leipä vain hetkeksi mikroon (ilman rasiaa, tietty), ja taas se on melkein kuin vastapaistettu!

Parathat kaikilla mausteilla

Täällä tulee arkipäivisin puolenpäivän aikoihin useammalta paikalliselta tv-kanavalta ruokaohjelmia. Niiden katsominen on kuitenkin jäänyt minulta aika vähälle, koska harmikseni juuri siihen aikaan on yleensä sähkökatkos, tai sitten en itse ole kotona tai jos olenkin, unohdan katsoa ohjelmat. Jonkun kerran olen kuitenkin osunut hollille oikeaan aikaan, ja varsinkin anoppilassa näitä ohjelmia on tullut (paremman tekemisen puutteessa) tuijotettua silmä kovana, anopin toimiessa tietenkin ylimpänä kommentaattorina.

Mangopikkelssi - ready!

Olin aiemmin kuvitellut, että varsinkin vanhemman sukupolven intialaisnaiset tekevät päivästä ja vuodesta toiseen aina samoja ruokia ja että Intian ruokakulttuuri ei muutenkaan kykene muuttumaan. Siksi yllätys onkin ollut melkoinen, kun olen huomannut, että kyllä Intiassakin osataan kehittää ja modernisoida ruokia. Jopa anoppi ottaa virikkeitä telkkarista ja lehdistä omiin kokkauksiinsa ja syöttää sitten tuotoksiaan appiukolle, vaihtelevalla menestyksellä.

MaaTV:ltä tulee arkipäivisin hauska ohjelma, jossa ohjelman juontaja (kuvassa vasemmalla) matkustaa eri kaupunkeihin, joissa sitten ihan tavalliset perheenäidit (taisi mukana olla kerran yksi isäkin!) laittavat omia kotiruokiaan. Näitä äitejä on muutenkin hauska katsella, koska he eivät tietenkään ole mitään koulittuja esiintyjiä vaan ihan tavallisia ihmisiä. Kerran ohjelman juontaja puhkesi laulamaan kesken ruonvalmistuksen ja vetäisi oikein kunnon pätkän jotakin paikallista biisiä. Kotiäidin kiusaantunut ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän ei tiennyt, miten päin olisi ollut! :-D

Yksi perheenäiti valmisti kerran ruokaa, joka sai minut välittömästi kaivamaan lehtiön ja kynän esiin: hän oli nimittäin keksinyt yhdistää palak paneerin ja parathan, ja tämä kuulosti minusta valtavan mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Omista leivistäni ei kylläkään tullut mitään palak paneer parathoja vaan palak tofu parathoja, koska ukko oli mukana kauppareissulla ja sai pasmani niin sekaisin, että ostin vahingossa paneerin sijasta paketin tofua. Kokeilin kuitenkin ohjetta tofulla ja totesin, että kerta kaikkiaan makoisia leipäsiä silläkin tuli!

PALAK PANEER PARATHAT
noin 8 leipää

noin kaksi isoa kourallista pinaattia
2 vihreää chiliä pilkottuna
suolaa

n. 3 dl vehnäjauhoja
suolaa maun mukaan
1 tl jeeran siemeniä
2 rkl porkkanaraastetta
2 rkl paneeria (tai tofua) raastettuna
1 - 2 rkl öljyä

VALMISTUS

1. Puhdista pinaatit ja ryöppää niitä hetki suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä ne kylmällä vedellä, purista vesi pois ja laita pinaatit sekä chilit mikseriin. Aja tasaiseksi soseeksi lisäten vain sen verran vettä, että saat ainekset jauhettua hyvin. Minulla valmista pinaattisosetta oli noin 1 dl, ja se oli mielestäni hyvä määrä.

2. Laita kulhoon vehnäjauhot, suola, jeera, porkkana- ja paneer-raaste sekä öljy ja sekoita hyvin. Lisää myös pinaattisose ja alusta taikinaa noin viiden minuutin ajan, kunnes taikina pysyy hyvin koossa ja tuntuu pehmeältä. Lisää tarvittaessa vettä, mutta lisää sitä hyvin vähän kerrallaan, koska ainekset itsessään ovat aika kosteita. Minä tietenkin kippasin vettä kerralla ihan liikaa, jolloin jouduin lisäämään vastaavasti jauhojakin.

3. Tee taikinasta tanko, leikkaa tanko paloiksi ja kauli palat chapatin kokoisiksi leipäsiksi jauhoja tarvittaessa apunasi käyttäen. Paista leipäsiä keskikuumalla pannulla öljytilkassa molemmin puolin, kunnes pinnassa on ruskeita laikkuja ja leivät näyttävät kypsiltä.

Telkkarissa sanottiin, että näiden parathojen lisukkeeksi riittää pelkkä jogurtti tai raita, koska leivissä itsessään on jo vihannekset mukana. Itse kuitenkin kaipasin tukevampaa ruokaa, ja kun tofuakin oli melkein kokonainen paketti jäljellä, tein lopuista tofuista vielä "curryn".

TOFUA ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI

paketti tofua kuutioituna
n. 2 rkl öljyä (itselläni oli paahtamatonta seesamiöljyä, til oil)
1 tl jeeran siemeniä
3 - 4 vs-kynttä hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
3 - 4 tomaattia paloiteltuna
soijakastiketta - en mitannut; kaadoin suoraan pullosta
Worcestershirekastiketta - kuten edellä, mutta kaatoliike oli huomattavasti varovaisempi
suolaa

GÖR SÅ HÄR

1. Paista tofukuutioita varovasti öljyssä, kunnes ne ovat saaneet väriä. Siirrä sivuun odottamaan.

2. Kuumenna pannulla uudestaan hieman öljyä, lisää jeeran siemenet ja paista muutama sekunti. Lisää valkosipuli ja sipuli ja paista, kunnes sipulit ovat saaneet hieman väriä. Lisää chilijauhe, sekoita hyvin ja paista muutama sekunti. Lisää tomaatit sekä suola ja paista edelleen, kunnes tomaatit ovat menneet melko "mössöksi".

3. Lisää soijakastike ja Worcestershirekastike sekä tofupalat, sekoita hyvin ja paista vielä muutama minuutti. Tarkista maku.

Rava dosa

Rava dosassa (eli mannasuurimodosassa) on monta etua tavalliseen dosaan verrattuna: sitä varten ei tarvitse jauhaa mitään, taikinaa ei tarvitse hapattaa ja taikinan käsittely ja paistaminen on paljon helpompaa. Rava dosa on kuitenkin lähes yhtä hyvää kuin tavallinen dosakin - itse ainakin fanitan todella näitä intialaisia rapeita "lettuja". Rava dosan aineksetkin löytyvät lähikaupasta, joten ei edes tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Ainoa hieman tarkkuutta vaativa asia, kuten dosissa yleensäkin, on se, että pannu on riittävän kuuma.

Tätä rava dosa -taikinaa olen käyttänyt sellaisena perusohjeena. Taikinaan voi lisätä myös raakaa hienonnettua sipulia, raastettua inkivääriä, raastettua kookosta, hienonnettuja cashew- tai maapähkinöitä, tuoretta korianteria, hajupihkaa tai mustapippuria. Toisaalta dosataikinasta voi myös tehdä riisutun version ja jättää kaikki krumeluurit pois ja käyttää ainoastaan mannasuurimoita, jauhoja, suolaa ja vettä.

RAVA DOSA
noin 12 dosaan

2 dl mannasuurimoita (ravaa)
1 dl riisijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 rkl jogurttia
1 tl kuminansiemeniä (jeera)
1 vihreä chili hienonnettuna
muutama currylehti hienonnettuna (voi jättää poiskin)
1 tl suolaa
noin 5 ½ dl vettä

VALMISTUS

1. Laita kaikki aineet kulhoon ja lisää vettä vähitellen, kunnes saat melko ohuen taikinan. Taikina saa olla lettutaikinaa huomattavasti ohuempaa, mutta kuitenkin paksumpaa kuin maito. Sekoita hyvin ja anna taikinan levätä vähintään puoli tuntia, mieluiten tunnin tai kauemminkin. Taikinan voi tehdä jo edellisenä päivänäkin - ota tällöin taikina huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen paistamista.


2. Kuumenna matalareunainen paistinpannu hyvin kuumaksi - esimerkiksi lettupannu käy oikein hyvin. Sekoita taikinaa ja lisää tarvittaessa vettä, jotta saat taas ohuen taikinan (taikina paksuuntuu odotellessaan). Laita pannulle tilkka öljyä ja lisää kauhallinen taikinaa pannulle. Levitä taikina pannulle nopeasti isohkoksi rinkulaksi ja lisää taikinaa sitten välittömästi ohuelti myös rinkulan keskelle, jotta saat yhtenäisen letun. Jos pannu on tarpeeksi kuuma, taikina alkaa välittömästi pannulle päästessään sihistä ja "pitsittyä". Jos pannu ei ole tarpeeksi kuuma, taikina ei reagoi mitenkään vaan jämähtää pannulle tasaiseksi lätyksi. Jos näin käy, anna pannun kuumentua vielä hieman lisää, ennen kuin lisäät taikinan seuraavaa dosaa varten. Aina kun otat kulhosta taikinaa, sekauta ja ota taikinaa "pohjia myöten", koska jauhot tuppaavat laskeutumaan pohjalle.

3. Ripottele dosan ympärille lusikalla hieman öljyä ja anna dosan paistua, kunnes se on alapuolelta ruskea ja pintapuolelta kuiva. Dosaa ei välttämättä tarvitse kääntää, mutta jos haluat paistaa toisenkin puolen tai jos dosa on paksu, käännä dosa ja paista vielä hetki, kunnes dosa on rapea.

Nämäkin dosat ovat parhaita suoraan pannulta tulleina, joten paistajan osa on taas epäkiitollinen - katsella kuola valuen, kun muut syövät... Tosin kuormastakin saa syödä :-D.

Tarjoa rava dosat jonkun chutneyn (esim. kookos- tai pähkinächutneyn), podin (esim. currylehtijauheen), sambharin tai kuivan kasvisruoan, vaikkapa peruna- tai kukkakaalicurryn kanssa.

Uttapamit

Dosa-taikinaa oli vielä jäljellä, joten lättylinjalla jatketaan!

Uttapameissa (tunnetaan myös nimillä uthappam, oothappam) käytetään samaa taikinaa kuin dosissa, ja yleensä hieman "vanhasta", kunnolla hapattuneesta dosa-taikinasta tuleekin parhaat uttapamit. Toki tuore dosa-taikinakin käy, mutta silloin kannattaa lisätä taikinaan muutama lusikallinen jogurttia, jotta taikinaan saa happamampaa makua. Samoin jos dosa-taikina ei ole jostain syystä hapattunut kunnolla, muutama lusikallinen jogurttia parantaa makua.

Uttapamia sanotaan eteläintialaiseksi pizzaksi, ja kyllä se vähän pizzaa idealtaan muistuttaakin. Uttapamin täytteet ripotellaan yleensä pohjalätyn päälle, mutta täytteet voi myös niin halutessaan sekoittaa suoraan taikinaan ennen paistamista. Itse tykkään ripotella täytteet päälle, koska uttapamit ovat mielestäni kivemman näköisiä niin.

Uttapamin paraatipuoli - täytteet juuri ripoteltuna.

Uttapamit ovat monessa mielessä helpompia ja kiitollisempia kuin dosat. Ne ovat dosia paksumpia, joten niiden teko onnistuu hieman ronskiotteisemmalta kokiltakin ilman ärräpäitä. Uttapamit eivät ole rapeita kuten dosat, vaan pehmeitä, joten uttapamien käsittely on paljon helpompaa. Tämän takia uttapamit kestävät paremmin myös uudelleen lämmittämisen ilman, että niiden rakenne kärsii siitä juuri mitenkään. Entä maku sitten...? No se on tietysti makuasia, mutta itse tykkään uttapameista ehkä jopa enemmän kuin dosista.

Tavallisin täyteyhdistelmä uttapameissa on vihreä chili-tomaatti-sipuli-tuore korianteri, mutta myös kookosta ja maapähkinöitä käytetään, samoin kuin erilaisia vihanneksia, esimerkiksi raastettua porkkanaa ja kuutioitua paprikaa. Ja kuka estää laittamasta täytteitä aivan oman mielensä mukaan - esimerkiksi (esipaistettu) peruna, raastettu punajuuri, lehtivihannekset, paneer-juusto ja vaikkapa kesäkurpitsa saattaisivat sopia tosi hyvin!

Täytteen määrää voi itse säädellä: vähemmällä täytemäärällä saa lettumaisemman uttapamin; suuremmalla täytemäärällä taas pizzamaisemman uttapamin.

Uttapamin takapuoli. Käännä minut vielä kerran - nyt olen kuin pizza väärin päin.

AINEET

ylijäänyttä dosa-taikinaa (tai tuoretta dosa-taikinaa + muutama lusikallinen jogurttia)
hyppysellinen ruokasoodaa
öljyä paistamiseen

Päälle:
vihreää chiliä hienonnettuna
tomaattia, siemenet poistettuna ja pieniksi kuutioituna
sipulia hienonnettuna (mikä tahansa sipuli käy, vaikka salottisipuli onkin ehkä kaikkein paras)
tuoretta korianteria

VALMISTUS

1. Lisää dosa-taikinaan ruokasooda ja sekoita hyvin. Kuumenna pannu ja lisää pannulle teelusikallinen öljyä. (Itse käytän uttapameissa tavallista pinnoitettua pannua.)

2. Laita pannulle kauhallinen taikinaa ja heiluttele pannua, jotta taikina leviää pannulle noin 24 - 25 cm:n kokoiseksi lätyksi, jonka paksuus on noin puoli senttiä. Ripottele päälle täyteaineet ja paista uttapamia kovahkolla keskilämmöllä, kunnes pinta on melkein hyytynyt ja alapuoli on kivan ruskea. Käännä uttapam ja paista vielä hetki, kunnes toinenkin puoli on saanut vähän väriä.

Tarjoa uttapam täytepuoli ylöspäin, kookoschutneyn tai muun chutneyn tai pikkelssin kera. Jotkut syövät uttapameja myös sambharin tai jonkun linssimuhennoksen kanssa.