17. joulukuuta 2008

Täydellisen kumkvatin metsästys

Jos on uskomista siihen, että himot tiettyjä ruokia kohtaan ovat merkki siitä, että kroppamme tarvitsee lisää noiden ruokien sisältämiä ravintoaineita, niin minä kärsin luultavasti aivan massiivisesta C-vitamiinin vajauksesta. Olen nimittäin kehittänyt viime aikoina aivan hirveän addiktion muutamaan hedelmään.

Ensin olivat nämä satsumat. Niitä piti raahata kaupasta kassikaupalla, ja satsumamainosten bongailusta tuli oikein harrastus. Haa, tuolla Matin Marketissa on satsumat 99 senttiä kilo - sinne! Sitten satsumat katosivat kaupoista johonkin, ja kaupoissa alkoi olla vain klementiinejä. Niitäkin ostelin aikani, mutta ne eivät olleet läheskään yhtä hyviä kuin satsumat. Vähän aikaa kärvistelin tuskissani, kunnes yhtäkkiä jostakin muistin syövereistä nousi kielelleni kumkvatin maku. Ja eihän siinä auttanut muu kuin kipaista hakemassa niitä.

Saisko olla muutama kumkvatti?

Olin kumkvatteja valikoidessani yrittänyt olla oikein huolellinen ja hyväksyä pussiin vain laatuyksilöt - olin kaupassa tarkastellut kumkvattien väriä, kiinteyttä, yleisilmettä ja mahdollisia pintavikoja. Silti pussista löytyi luvattoman monta kuivunutta kumkvattia, jotka olivat sellaisia kuin joku olisi puhaltanut niistä ilmat pihalle. Tämä oli tietenkin kaupan vika, joten tuo nimeltä mainitsematon ostopaikka, Citymarket, tuotti siis kumkvattien laadun suhteen pienen pettymyksen. Seuraavaksi päätinkin tehdä uuden iskun toiseen nimeltä mainitsemattomaan markettiin eli Prismaan.

Prismassa painelin suorinta tietä kumkvattikorille hedelmäosaston peränurkkaan - sinne, mihin kukaan asiakas ei koskaan normaalisti eksy. (Samassa nurkassa ovat muuten ainakin kookospähkinät, tamarillot ja granaattiomenat.) Siellä vertailin ja puristelin kumkvatteja hullun kiilto silmissäni: ei ainakaan tuota, tuo, tuo on ehkä hyvä, joo, tuo menee... kunnes huomasin ettei minulla ole edes pussia, johon kumkvatit laittaisin. Seuraavaksi metsästettiin sitten niitä pusseja, sillä nekin oli piilotettu ihan ihme paikkaan. Oikein tunsin, kuinka yksi hevi-osaston mies kyttäsi touhujani ajatellen varmaankin, että mistäköhän laitoksesta tuokin on kotiutettu. Väärin! Mun on saatava kumkvattia - heti, heti, heti!

Nuo Prisman kumkvatit olivat muuten vielä surkeampia kuin ne Citymarketin. Seuraavaksi teenkin rynnäkön Stockalle, että - vink, vink - kannattaa palkata ylimääräinen vartija sekopäisen asiakkaan varalta. En kuitenkaan kerro päivää enkä tarkkaa aikaa, milloin tulen. Saatan pukeutua joulupukiksikin.

Vaikka suurin osa kumkvateista meni suoraan suusta alas, tuli niistä tehtyä ihan ruokaakin. Tiesithän muuten, että kumkvatit syödään kuorineen ja että siemenetkin voi syödä (voi ne kaivaa poiskin). Maku muistuttaa kirpakkaa appelsiinia, ja kuori on makeampi kuin sisus, joka on mukavan hapan.

Silloin kun on oikein kova nälkä, valokuva otetaan näin: kiidätetään koko pata makuuhuoneen matolle - sinne missä on se paras valo - sitten tähdätään, laukaistaan ja toivotaan parasta. Syödään ja sen jälkeen katsotaan, mitä kameralle tallentui.
Onneksi ei sentään reikäinen villasukka.


NOPEIN KUMKVATTIBROISKU IKINÄ (KUNHAN JAKSAA ENSIN VÄHÄN PILKKOA)
kahdelle normaalinälkäiselle

öljyä
1 - 2 vs-kynttä hienonnettuna
n. 1 cm:n pätkä inkivääriä hienonnettuna/raastettuna
2 salottisipulia hienonnettuna
½ punaista (isokokoista) chiliä hienonnettuna
2 broilerin rintafileetä suikaloituna tai valmiita broiskusuikaleita
5 - 6 kumkvattia
2 dl mehua (esim. appelsiini-; meillä oli neljän hedelmän mehkaa)
2 dl vettä
2 rkl (vaaleaa) soijakastiketta
1 - 2 rkl hunajaa
suolaa
pippuria
n. ½ rkl maissitärkkelystä (maizena)
(reilusti tuoretta korianteria)

1. Pese kumkvatit huolellisesti, poista päät ja leikkaa renkaiksi. Siemenet voi ottaa pois tai jättää (itse poistan ne).

2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli, inkivääri, salottisipuli ja chili. Paista joku minuutti ja lisää kanat. Paista taas joku minuutti ja lisää kaikki muut aineet paitsi maissitärkkelys (ja korianteri). Hauduttele, kunnes kana on kypsää, ja lisää pieneen vesitilkkaan sekoitettu maissitärkkelys. Hauduta vielä muutama minuutti ja koristele halutessasi tuoreella korianterilla.

VINKKI
Kumkvatit voi myös esikäsitellä ryöppäämällä ne pikaisesti (noin minuutin ajan) ja jäähdyttämällä ne sen jälkeen nopeasti. Ryöppääminen pehmentää kumkvattien kuoria, tekee ne entistä mehukkaammiksi ja miedontaa hieman makua.

2 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hehe, olipa hauska lukea tätä postausta:-) Kumkvatit on tosi kivoja naposteltavia, tuttavalla on pihassaan kumkvattipensas, josta kiva aina napsia ´pari suoraan suuhun.Viime vuonna mulla oli kerran niin paljon etten oikein tiennyt mitä niiden kanssa tehdä, lopuksi tein niistä hillottuja kumkvatteja.

Hippu kirjoitti...

Yaelian, ois kyllä aika luksusta napsia kumkvatteja vaan suoraan puusta, ettei tarvitsisi etsiä niitä kissojen ja koirien kanssa jostakin marketeista! :-D Kävi jo mielessä, että kumkvattipuutahan voisi yrittää kasvattaa kotonakin, mutta tulin sitten järkiini - ties mitä rupean himoitsemaan seuraavaksi :-)

Kumkvattihilloke on muuten aivan älyttömän hyvää!