Rakkaimmat keittiövälineeni

Minulle jäi tuosta aiemmasta karkkimeemistä ilmeisesti jonkinlainen itsensäpaljasteluvaihe päälle, koska yhtäkkiä tuli aivan pakonomainen tarve esitellä tärkeimmät keittiövälineeni kaikelle kansalle (blogillanihan on ainakin viisi miljoonaa lukijaa, plus Sergei ja Igor Irkutskista). Blogikeittiöitähän on esitelty aiemminkin ilmeisesti Kurpitsamoskan innoittamana, mutta minulla ei uskallus ihan tuohon riitä, koska naapurit saattaisivat tulla kateelliseksi. Ja tähän päälle iso röhönauru.

Nyt areenalle marssivat siis rakkaimmat keittiöleikkikaluni. Lelut eivät ole mitenkään tärkeysjärjestyksessä, paitsi että tuo ensimmäinen on kyllä kaikkein tärkein.

En oikein tiedä, mikä tämän masiinan nimi suomeksi on, mutta kai tämä joku tehosekoitin on. Tämä 'mixie' on Intiasta adoptoitu, ja se jauhaa ja hienontaa aivan kaiken. Kulhoa on kolmea eri kokoa (kuvassa on pienin ja suurin kulho). Ilman tätä vehjettä olisin todella onneton! Mutta niin hyvä ja monipuolinen kuin kone onkin, se ei kuitenkaan sovellu sosekeiton tekemiseen - tätäkin on nimittäin yritetty. Olihan siinä mopattavaa ja rätitettävää, kun kokki päätti päästä oikein helpolla ja soseuttaa koko kattilallisen soppaa kerralla...

Onkos tämä nyt sitten munakello nimeltään, vai mikä. En koskaan tajunnut, mitä järkeä on omistaa joku ajastin, ennen kuin sitten tulin hankkineeksi sellaisen itselleni jostakin alennusmyynnistä. Joskus on kyllä hiipinyt mieleen hirveä pelko, että voikohan tästä loppua patterit kesken kaiken. Kokki makaisi tyytyväisenä sohvalla ja ehkä joskus puolen tunnin päästä havahtuisi, että onpas pitkät kahdeksan minuuttia, jokohan se pasta on kypsää... On kätevä apuväline myös hiusten värjäämisessä!

Lämpömittari. Ihan korvaamaton apuväline sokeriliemien keittelyssä, jogurtin teossa sekä tietenkin lihan sisälämpötilan mittauksessa, johon tätä meillä päivittäin käytetään.

Silikonisuti. Ihana apuväline esimerkiksi kurkumapohjaisten marinadien tai elintarvikevärin levittämiseen. Kädet eivät sotkeennu eikä itse sutikaan värjäänny. (Tästä tulikin mieleeni se kerta, kun siivoilin maustekaappeja ja sain huomaamattani kurkumaa naamalleni. Myöhemmin peiliin katsoessani pelästyin, että olen saanut jonkun äkillisen maksasairauden.) Lisäksi tämä suti kestää hyvin kuumuutta eikä ole pelkoa siitä, että tästä irtoaisi jouhia jotakin leivonnaisia koristamaan.

Mutta miksi ihmeessä minulla on näitä kaksi? Tjaa... Tehokas kokki sutii tietysti molemmalla kädellä yhtä aikaa.


Pikkuinen kasari, joka on ainakin sata vuotta vanha ja todella monet keitokset nähnyt. Tällä paahdan kaikki siemenet ennen jauhamista ja tällä valmistan myös ns. popun/tadkan, jonka sitten kaadan valmiin ruoan joukkoon. Mutta onko tuossa kyljessä joku likaläntti? No ei kyllä ole; se lika on sun tietokoneen näytölläsi...;-)

Digitaalinen keittiövaaka. Enää ei tarvitse miettiä, paljonko se yksi desi vehnäjauhoja painoikaan ja millainen nippu se kahden hengen spagettiannos mahtoikaan olla. Vaaka on erittäin kätevä myös postileikeissä (meneekö tämä kirje yhdellä postimerkillä vai ei). Culinaria Italiakin on tullut punnittua, tulos: 3129 grammaa (kevyttä iltalukemista siis).

Nuo atulat. Viksu oli se, joka ne keksi.

Paljon muitakin tärkeitä esineitä on, mutta tässä ovat nämä elintärkeimmät!