Varsinaista selleriä

Kävin taas pöllimisillä Garam Masala -blogissa, ja tällä kertaa sain saaliiksi pohjoisintialaiset kikhernejauhoista tehdyt cheela-lätyt. Cheelat muistuttavat eteläintialaisia uttapameja, kuten Garam Masalan Anna kertoi, mutta sen lisäksi ne muistuttavat paljon myös besan dosia, kikhernejauhoista tehtyjä dosia. Tyypillistä onkin, että sama tai lähes sama ruoka esiintyy eri puolilla Intiaa, mutta vain vähän eri nimillä. Aiemmin postaamani laddutkin tunnetaan pohjoisempana Intiassa nimellä chikki, kuten Garam Masalan Anna vinkkasi.

Nämä cheelat olivat todella helppoja ja nopeita tehdä, mikä aina ilahduttaa hätäistä kokkia. Kikhernejauhot antoivat letuille hauskan keltaisen värin. Letut olivat todella hyviäkin, joten kiitokset kivasta ohjeesta sinne Garam Masalan suuntaan! Tein muuten ihan tarkalleen alkuperäisen ohjeen mukaan, mutta tomaatit jätin pois.


Meinasin ensin tehdä näiden lättyjen seuraksi jonkun ihan perinteisen chutneyn, mutta satuin sitten avaamaan jääkaapin... ja kukas siellä pötköttelikään alahyllyllä! Varsinainen mieliharmi eli varsiselleri! Sitä tulee aina joskus ostettua, kun tarvitsee muutaman varren johonkin ruokaan, ja loppupaketti jääkin sitten kuljeksimaan jääkaappiin odottelemaan seuraavaa käyttökertaa, joka tulee tai sitten ei tule. Ärsyttää, että varsiselleriä pitää aina ostaa se julmetun suuri nippu, vaikka siitä yleensä tarvitsee vain muutaman varren.

Päätin hankkiuttua loppuselleristä kokonaan ja kerralla eroon ja tehdä taas yhden uhkarohkean kokeilun - sellerichutneyn. Jos chutneystä tulisi aivan kamalaa, sen voisi taas laittaa sinne 'älä kokeile tätä kotona' -osastoon, kuten taannoiset kestomuffinssit. Tuumasta toimeen, sellerit uuteen kuosiin ja sitten maistelemaan!

Eniten chutneyssä maistuivat seesaminsiemenet, chili ja valkosipuli, ja näiden jälkeen maistui minttu. Varsiselleri maistui vain hyvin aavistuksenomaisesti, jos ollenkaan, mikä on mielestäni pelkästään myönteinen asia. Paljaaltaan en ehkä lähtisi tätä chutneytä syömään (vaan eipä mitään chutneytä ole tarkoitus paljaaltaan syödäkään), mutta noiden lättysten kanssa sellerichutney oli oikein hyvää. Sen kyllä huomasin, että tämä chutney on ehdottomasti parasta vasta valmistuneena. Chutneytä jäi nimittäin vähän yli, ja kun myöhemmin maistelin sitä, maut olivat muuttuneet täysin: selleri oli ilmeisesti palannut takaisin kuvioihin, koska chutneytä hallitsi joku terävä maku, joka oli kampittanut nuo kaikki muut maut alleen.


SELLERICHUTNEY
pieni annos kahdelle

hieman öljyä (itse käytin paahtamatonta seesamiöljyä, gingelly/til oil)
4 isoa sellerinvartta
1 - 2 vihreää chiliä hienonnettuna
1 pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl seesaminsiemeniä
pikkusormenpään kokoinen pala tamarindia
suolaa
pari rkl tuoretta minttua

Popu/tadka:
hieman öljyä
½ tl sinapinsiemeniä
½ tl urad dalia (voi jättää poiskin)
muutama currylehti (voi jättää poiskin)

1. Laita tamarindi ja noin 2 rkl kuumaa vettä kuppiin ja anna tamarindin liota noin 15 minuuttia. Painele hedelmää välillä lusikalla, jotta mehua irtoaisi hyvin irti. Siivilöi mehu lopuksi toiseen astiaan, siivilässä olevaa hedelmää hyvin painellen, ja heitä sitten siivilään jääneet roippeet menemään.

2. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Ravistele pannua ahkerasti, koska seesaminsiemenet kärähtävät todella helposti. Laita siemenet tehosekoittimeen tai muuhun sopivaan koneeseen.

3. Pese, kuori ja pilko sellerit. Kuumenna hieman öljyä pannulla ja lisää sellerit, chili ja valkosipuli. Paistele keskilämmöllä, kunnes sellerit ovat pehmeitä (5 - 10 minuuttia). Jäähdytä hieman ja laita nämäkin tehosekoittimeen. Anna koneen käydä hetki ja lisää sitten siivilöity tamarindi, suola ja minttu. Anna koneen käydä vielä hetki, kunnes saat melko tasaisen seoksen.

4. Kuumenna pannulla hieman öljyä popua/tadkaa varten ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää urad dalit ja currylehdet ja paista sekoitellen, kunnes urad dalit ovat kullankeltaisia. Lisää tämä popu chutneyn sekaan.

Tarjoa heti esim. dosien tai vadajen kanssa.