20. heinäkuuta 2008

Tunnustus: Vihaan leipomista

Otsikko kertookin jo kaiken: vihaan leipomista.

Tiedän, etten ole ainoa, joka rakastaa ruoanlaittoa, mutta vihaa leipomista (tai päinvastoin). Minun kaltaisiani on monia. Siksi rupesinkin miettimään, mikä ihme siinä leipomisessa on niin vastenmielistä? Onko minussa itsessäni kenties joitakin luonteenpiirteitä, jotka eivät sovi millään yhteen leipomisen kanssa? Vai onko koko leipomispuuhassa joitakin ominaisuuksia, jotka ärsyttävät minua, ja ehkä näitä muitakin leivonnan vihaajia.

Eipä tarvinnut kauaa miettiä, kun löytyi jo useitakin syitä, miksi vihaan leipomista.

1. Leipominen on massatuotantoa. Aina on pakko vääntää hirveät satsit kaikkea - ei voi esimerkiksi leipoa yhtä piparia, yhtä palaa kakkua tai viipaletta leipää. Ei. Ruoanlaitossa tämäkin onnistuu: voin paistaa yhden munan, friteerata yhden ranskanperunan tai keittää yhden herneen, jos sattuu huvittamaan.

2. Leipominen on riskaabelia. Kun leipomukset ovat käyneet uunissa, mitään ei ole enää tehtävissä. Mitään ei voi lisätä eikä mitään voi ottaa pois. Jos meni metsään, niin voi voi - parempaa onnea ensi kerralla!

3. Leipominen lihottaa. Tietenkään itse leipominen ei lihota, mutta ne lopputuotteet... Jos on käynyt niin, että on onnistunut tuottamaan jotakin syömäkelpoista, pitäähän se syödä pois. Jos näitä aikaansaamiaan tuotoksia ei jaksa syödä, ne pitää säilöä. Ja tämä johtaakin sitten seuraavaan ongelmaan.

4. Pakastin = leipomusten viimeinen leposija. Kun leipomukset kerran ovat sinne menneet, takaisin ne eivät sieltä enää tule.

5. Leipominen on kemiaa. Luulin, että molekyyli on parvekkeeltaan muita kyttäilevä naapuri.

6. Leipominen on matematiikkaa. Matematiikka on kyllä periaatteessa ihan kivaa, mutta en vain halua harjoittaa sitä keittiössäni. Mitä väliä kymmenellä grammalla muka on?

7. Leipominen on sottaista puuhaa. Miten niin vaarattomalta kuulostava sana, jauho, voi muuttua keittiössäni joukkotuhoaseeksi?

8. Pursotinpussi. Ahdistaa se, että ensin sinne tungetaan kauheasti kamaa, ja sitten se ruutataan toisesta päästä ulos. Toimii siis samalla periaatteella kuin ihminenkin.

9. Leipominen on tylsää. Aina sama rutiini: mittaa, sekoita, leivo ja paista. Hohhoijaa.

10. Olen surkea leipoja. Vaikka kuinka luen reseptin huolellisesti ja varaudun tulevaan koitokseen kaikin tavoin, jokin menee aina pieleen. Olen syyttänyt uunia, jauhoja, reseptiä, kananmunia, leivonta-astioita, kaupan myyjää ja vesilaitosta enkä tiedä, mitä muuta voisin enää syyttää.

*Kiittää ja poistuu takavasemmalle.*

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

onneksi en ole ainoa :DDD

Hippu kirjoitti...

Haha, no sitten en minäkään vissiin ole ainoa. :-D