Vihersmoothie pomppasi kuitenkin jostakin syystä ensimmäisenä mieleeni, kun mietiskelin sellaista lounasevästä, joka olisi pehmeää ja helposti sulavaa ja jossa olisi mukavasti ravintoaineitakin. Smoothie alkoi jopa kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, kun sain hetken aikaa googletettuani selville, miksi smoothie on kokonaisia kasviksia ja hedelmiä parempi vaihtoehto: Soseutetussa muodossa olevat kasvikset ovat ikään kuin "esipureskeltuja", minkä ansiosta keho saa soseesta irti paljon enemmän ravintoaineita kuin (yleensä aika hätäisesti pureskelluista) kokonaisista kasviksista. Sosemuodossa olevat kasvikset ja hedelmät myös rasittavat ruoansulatusjärjestelmää paljon vähemmän kuin kokonaiset, koska sosemaisessa ruoassa osa pilkkomistyöstä jo tehty.
Kun olin vakuuttunut siitä, että vihersmoothieta kannattaa ainakin kokeilla, edessä oli seuraava ja paljon suurempi haaste: vihersmoothien tärkeimmän aineksen eli lehtivihanneksen löytäminen. Lehtivihannesten, salaattien ja kaiken raakana syötävän vihreän valikoima on Intiassa nimittäin todella surkea. Jos on tottunut syömään salaattia päivittäin, eikä voi kuvitella elävänsä ilman rucolaa, jääsalaattia, friseesalaattia, lollorossoa tai edes tavallista ruukkusalaattia, täällä on kyllä todella pahassa pulassa. Intialaisiin ruokiin sopivia lehtivihanneksia (amaranttia, gonguraa, sarviapilaa, sinapinversoja ja monia muita, joiden suomenkielisistä nimeä en tiedä) kyllä löytyy, mutta ne kaikki täytyy käsittääkseni kypsentää ennen syömistä. Niiden makukin on usein niin voimakas, että niitä ei edes pystyisi syömään raakana. Salaateista ei ole saatavilla oikeastaan kuin jäävuorisalaattia, ja sekin on usein sen näköistä, että se on pakastettu, sulatettu ja käytetty mikrossa, ja sen jälkeen sillä on vielä pelattu pari matsia krikettiä. Jäävuorisalaatti ei taida muutenkaan olla paras vaihtoehto smoothieen - tämmöiseen lopputulokseen päädyin nettisivuja lueskellessani. Ainoiksi lehtivihannesvaihtoehdoiksi näyttivät siis jäävän pinaatti ja vehnänoras, jota sitäkään ei ole aina kaupoissa. Intia ei todellakaan ole mikään raakaruokailijoiden paratiisi, se täytyy kyllä sanoa.
Päätin kokeilla smoothieta ensiksi pinaatilla, koska sitä siis löytyisi kaupoista varmimmin. Miettiessäni, mistä kaupasta saisin mahdollisimman hyvälaatuista pinaattia muistin, että hyvänen aika - Hyderabadissahan on oikein luomukauppakin! Olin monesti ajellut kyseisen kaupan ohi, mutta en ollut koskaan käynyt kaupassa sisällä. Nyt oli sopiva hetki lähteä katsomaan, saisiko sieltä luomupinaattia, ja mitä muuta kaupasta löytyisi.
"Kun ruokavalio on väärä, mikään lääke ei auta. Kun ruokavalio on oikea, lääkkeitä ei tarvita."
Vaikka kaupan anti oli pienoinen pettymys, olen kuitenkin iloinen siitä, että Intiastakin löytyy tämmöisiä kauppoja. Ehkä intialaisiakin alkaa pian kiinnostaa, mistä heidän ruokansa on peräisin ja miten luonnonmukaisesti ne on viljelty. Merkkejä lisääntyneestä kiinnostuksesta ruoan alkuperään olen ollut jo havaitsevinani.
Kotona etsiskelin netistä lisää tietoa Chyawanprash-valmisteesta, ja kävi ilmi, että kyseistä yrttivalmistetta on saanut aiemmin Suomestakin. Se kuitenkin vedettiin viime vuonna pois markkinoilta, koska se sisältää uuselintarvikkeeksi katsottua Desmodium gangeticum -kasvia, jolle ei ole haettu vaadittua markkinointilupaa, eikä sen turvallisuudesta kuluttajille ole Eviran mukaan riittävästi tietoa. Oikein rupesi jännittämään, miten käy, kun tätä hilloa syö.
Kaikkein eniten innostuin kuitenkin löytämistäni luomu-monivilja-attajauhoista, jotka sisältävät täysjyvävehnää, ohraa, soijaa ja kikhernejauhoja. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan, millaisia leipiä näillä syntyy!
(Kuvassa oleva pellavansiemenjauhe ei liity luomukauppaan mitenkään: se tarttui mukaan ihan toisesta kaupasta eikä se edes ole luomua. Se kuitenkin vaatimalla vaati päästä mukaan kuvaan.)
Koska pinaattia ei luomukaupasta löytynyt, ostin sitä lopulta ihan lähimarketista.
Makutestin lopputulos?
Smoothie oli ihan ok; se ei maistunut pinaatille eikä heinälle, vaan oikeastaan vain banaanille. Kaikesta huolimatta minusta ei ainakaan tämän kokeilun perusteella tullut kertaheitolla smoothien ystävä. Aloin kaivata joukkoon sattumia - jotain, mistä saisi kiinni. Kun juoma on paksua mössöä ja jokainen kulaus on sitä samaa, minua alkaa ällöttää. (Samasta syystä en tykkää kauheasti jogurteistakaan.) Rakenne olikin lähinnä se, mikä smoothiessa tökki. On myös paljon mahdollista, että smoothieni ainesuhteet olivat metsässä ja vettä olisi saanut olla enemmän (ja banaania vähemmän!). Ehkä smoothien olisi sittenkin pitänyt olla ohuempaa.
Mutta onneksi en teekään smoothieta itselleni vaan ukkelille. Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, millaisen tuomion hän antaa ja kelpuuttaako hän tämmöisen lounasvaihtoehdon. Minä pysyttelen jatkossakin juustovoileipälinjalla ja huuhdon leivät laittikolalla alas, etteivät ne ihan takerru kurkkuun. :-)
Jos joku kaipaa smoothien ohjetta, niin tämmöisistä aineksista raavin smoothieni kokoon:
iso kourallinen pinaattia huuhdottuna ja siistittynä
2 banaania (oikeasti panin kolme, mutta se oli ihan liikaa)
2 tl vehnänorasjauhetta
1 tl hunajaa
n. 4 dl vettä
Aja blenderissä tasaiseksi juomaksi.
Nauti itse tai sujauta salakavalasti jonkun pahaa-aavistamattoman eväspakettiin.