En ole koskaan elämässäni tehnyt tai edes maistanut vihersmoothieta. Ajatus siitä, että vihanneksia ja hedelmiä sotketaan mössöksi yhteen, on kuulostanut minusta - pakko tunnustaa - aika kamalalta. Vihersmoothien kahtena pääaineksenahan on käsittääkseni yleensä jokin lehtivihannes, esim. pinaatti, ja jokin hedelmä, jotka sitten soseutetaan muiden ainesten kanssa tasaiseksi juomaksi. En ole ikinä oikein ymmärtänyt koko smoothien ideaa. Miksi vihanneksia ei voi syödä vihanneksina ja hedelmiä hedelminä? Eikö kiinteä ruoka ole täyttävämpääkin kuin sosemainen juoma?Vihersmoothie pomppasi kuitenkin jostakin syystä ensimmäisenä mieleeni, kun mietiskelin sellaista lounasevästä, joka olisi pehmeää ja helposti sulavaa ja jossa olisi mukavasti ravintoaineitakin. Smoothie alkoi jopa kuulostaa ihan järkeenkäyvältä, kun sain hetken aikaa googletettuani selville, miksi smoothie on kokonaisia kasviksia ja hedelmiä parempi vaihtoehto: Soseutetussa muodossa olevat kasvikset ovat ikään kuin "esipureskeltuja", minkä ansiosta keho saa soseesta irti paljon enemmän ravintoaineita kuin (yleensä aika hätäisesti pureskelluista) kokonaisista kasviksista. Sosemuodossa olevat kasvikset ja hedelmät myös rasittavat ruoansulatusjärjestelmää paljon vähemmän kuin kokonaiset, koska sosemaisessa ruoassa osa pilkkomistyöstä jo tehty.
Kun olin vakuuttunut siitä, että vihersmoothieta kannattaa ainakin kokeilla, edessä oli seuraava ja paljon suurempi haaste: vihersmoothien tärkeimmän aineksen eli lehtivihanneksen löytäminen. Lehtivihannesten, salaattien ja kaiken raakana syötävän vihreän valikoima on Intiassa nimittäin todella surkea. Jos on tottunut syömään salaattia päivittäin, eikä voi kuvitella elävänsä ilman rucolaa, jääsalaattia, friseesalaattia, lollorossoa tai edes tavallista ruukkusalaattia, täällä on kyllä todella pahassa pulassa. Intialaisiin ruokiin sopivia lehtivihanneksia (amaranttia, gonguraa, sarviapilaa, sinapinversoja ja monia muita, joiden suomenkielisistä nimeä en tiedä) kyllä löytyy, mutta ne kaikki täytyy käsittääkseni kypsentää ennen syömistä. Niiden makukin on usein niin voimakas, että niitä ei edes pystyisi syömään raakana. Salaateista ei ole saatavilla oikeastaan kuin jäävuorisalaattia, ja sekin on usein sen näköistä, että se on pakastettu, sulatettu ja käytetty mikrossa, ja sen jälkeen sillä on vielä pelattu pari matsia krikettiä. Jäävuorisalaatti ei taida muutenkaan olla paras vaihtoehto smoothieen - tämmöiseen lopputulokseen päädyin nettisivuja lueskellessani. Ainoiksi lehtivihannesvaihtoehdoiksi näyttivät siis jäävän pinaatti ja vehnänoras, jota sitäkään ei ole aina kaupoissa. Intia ei todellakaan ole mikään raakaruokailijoiden paratiisi, se täytyy kyllä sanoa.
Päätin kokeilla smoothieta ensiksi pinaatilla, koska sitä siis löytyisi kaupoista varmimmin. Miettiessäni, mistä kaupasta saisin mahdollisimman hyvälaatuista pinaattia muistin, että hyvänen aika - Hyderabadissahan on oikein luomukauppakin! Olin monesti ajellut kyseisen kaupan ohi, mutta en ollut koskaan käynyt kaupassa sisällä. Nyt oli sopiva hetki lähteä katsomaan, saisiko sieltä luomupinaattia, ja mitä muuta kaupasta löytyisi.
Kaupan nimi, 24 Letter Mantra, tulee ikivanhasta intialaisesta viisaudesta "Tvam Bhumir Apo Analo Anilo Nabha" - Olet maa, vesi, tuli, ilma ja eetteri. Kaupan nettisivulla on minusta hyvä ayurvedasta peräisin oleva lausahdus:"Kun ruokavalio on väärä, mikään lääke ei auta. Kun ruokavalio on oikea, lääkkeitä ei tarvita."
Kaupan vihannesosasto oli melkoinen pettymys, sillä siellä myytiin vain muutamia perusvihanneksia. Nuupahtanutta pinaattiakin oli myynnissä: en ostanut.
Kaupan tuotevalikoima tuntui muutenkin painottuvan kuivatuotteisiin - jauhoihin, riisiin, mausteisiin, pastoihin, naposteltaviin - ja muihin hyvin säilyviin tuotteisiin, kuten öljyihin, hunajaan, currytahnoihin ja maustesekoituksiin, mehuihin ja teehen. Pieni leipähyllykin kaupassa oli, mutta valikoima oli ainakin käyntihetkelläni aika köyhä.
Oliiviöljyjä ja hunajaa oli hyvät valikoimat. Tofuakin oli, mutta eikö tofua tarvitsekaan aina säilyttää kylmässä...?
Elintarvikkeiden lisäksi myynnissä oli muitakin tuotteita, kuten saippuoita, erilaisia hius- ja vartalotuotteita sekä sisustustavaraa. Tässä joku länsimaalainen on tullut luomukauppaan ostamaan rantamattoja, vai mihin lienee meinaa nuo matot laittaa...
Kaupan yhteydessä oli pieni ja kivannäköinen kahvila. Myynnissä oli myös erilaisia pikkuleipiä, luomujätskiä sekä hedelmiä kylmätiskistä.Vaikka kaupan anti oli pienoinen pettymys, olen kuitenkin iloinen siitä, että Intiastakin löytyy tämmöisiä kauppoja. Ehkä intialaisiakin alkaa pian kiinnostaa, mistä heidän ruokansa on peräisin ja miten luonnonmukaisesti ne on viljelty. Merkkejä lisääntyneestä kiinnostuksesta ruoan alkuperään olen ollut jo havaitsevinani.
Vihannekset jäivät kaupasta ostamatta, mutta sen sijaan mukaani tarttui muutama muu mielenkiintoiselta kuulostava tuote. Löysin kaupasta vehnänorasjauhetta, jollaista en ole tiennyt olevan olemassakaan. Ajattelin, että sitä voisi ujuttaa smoothieen ja ehkä johonkin muuallekin, kun vain keksisi mihin. Kaupassa myytiin myös Chyawanprash-yrttivalmistetta, ja pyörittelin purkkia kauan käsissäni ihmetellen, että mitähän se tämäkin mahtaa olla. Purkin kyljessä luki, että Chyawanprash on 5000 vuoden takaa peräisin oleva ayurveda-yrttihillo, joka nuorentaa, antaa energiaa ja parantaa vastustuskykyä. Koska hillo sisältää niin paljon ravinteita, sitä kutsutaan myös elämän eliksiiriksi. Pitihän tätä eliksiiriä tietenkin ostaa purkillinen kokeeksi.Kotona etsiskelin netistä lisää tietoa Chyawanprash-valmisteesta, ja kävi ilmi, että kyseistä yrttivalmistetta on saanut aiemmin Suomestakin. Se kuitenkin vedettiin viime vuonna pois markkinoilta, koska se sisältää uuselintarvikkeeksi katsottua Desmodium gangeticum -kasvia, jolle ei ole haettu vaadittua markkinointilupaa, eikä sen turvallisuudesta kuluttajille ole Eviran mukaan riittävästi tietoa. Oikein rupesi jännittämään, miten käy, kun tätä hilloa syö.
Kaikkein eniten innostuin kuitenkin löytämistäni luomu-monivilja-attajauhoista, jotka sisältävät täysjyvävehnää, ohraa, soijaa ja kikhernejauhoja. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan, millaisia leipiä näillä syntyy!
(Kuvassa oleva pellavansiemenjauhe ei liity luomukauppaan mitenkään: se tarttui mukaan ihan toisesta kaupasta eikä se edes ole luomua. Se kuitenkin vaatimalla vaati päästä mukaan kuvaan.)
Koska pinaattia ei luomukaupasta löytynyt, ostin sitä lopulta ihan lähimarketista.
Koska minulla ei ole aikaisempaa kokemusta vihersmoothiesta, päätin tehdä aivan yksinkertaisen kokeilun. Laitoin blenderiin banaania, pinaattia, hieman ostamaani vehnänorasjauhetta, hunajaa ja vettä. Sitten ajoin ne tasaiseksi ja maistelin välillä. Lisäsin taas aineksia ja maistelin uudestaan. Ja niin edelleen. Jossakin vaiheessa vehnänoras erottui aivan liikaa, ja koko soppa maistui mielestäni aivan heinältä. Paniikissa heitin joukkoon vielä yhden banaanin, mikä oli ehkä loppujen lopuksi liikaa, vaikka banaanit pieniä olivatkin.Makutestin lopputulos?
Smoothie oli ihan ok; se ei maistunut pinaatille eikä heinälle, vaan oikeastaan vain banaanille. Kaikesta huolimatta minusta ei ainakaan tämän kokeilun perusteella tullut kertaheitolla smoothien ystävä. Aloin kaivata joukkoon sattumia - jotain, mistä saisi kiinni. Kun juoma on paksua mössöä ja jokainen kulaus on sitä samaa, minua alkaa ällöttää. (Samasta syystä en tykkää kauheasti jogurteistakaan.) Rakenne olikin lähinnä se, mikä smoothiessa tökki. On myös paljon mahdollista, että smoothieni ainesuhteet olivat metsässä ja vettä olisi saanut olla enemmän (ja banaania vähemmän!). Ehkä smoothien olisi sittenkin pitänyt olla ohuempaa.
Mutta onneksi en teekään smoothieta itselleni vaan ukkelille. Mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, millaisen tuomion hän antaa ja kelpuuttaako hän tämmöisen lounasvaihtoehdon. Minä pysyttelen jatkossakin juustovoileipälinjalla ja huuhdon leivät laittikolalla alas, etteivät ne ihan takerru kurkkuun. :-)
Jos joku kaipaa smoothien ohjetta, niin tämmöisistä aineksista raavin smoothieni kokoon:
iso kourallinen pinaattia huuhdottuna ja siistittynä
2 banaania (oikeasti panin kolme, mutta se oli ihan liikaa)
2 tl vehnänorasjauhetta
1 tl hunajaa
n. 4 dl vettä
Aja blenderissä tasaiseksi juomaksi.
Nauti itse tai sujauta salakavalasti jonkun pahaa-aavistamattoman eväspakettiin.
