Jos valittaisiin ruokabloggaajien kuningas (tai kuningatar), niin se olisin kyllä ihan ehdottomasti minä: tässäkin kuussa olen saanut aikaiseksi yhden kokonaisen postauksen! Huh, huh, ihan päätä huimaa. Tahti ei lähiaikoinakaan tästä varmaankaan kauheasti kiihdy, koska ensi viikolla on juhannus, ja minä olen nettiyhteyksien ulottumattomissa, syömässä äiskän kalakeittoa (ainakin tämmöisiä toiveita elättelen).
Niin tosiaankin - olen vaihtanut tällä viikolla maatakin, sillä tulimme Suomeen lomailemaan ehkä noin kuukaudeksi. Tämän kuun lopussa saamme intialaisia vieraita Intiasta ja USA:sta (mm. ukkelin kavereita), ja silloin on kyllä tiedossa ruoanlaittoa oikein isommassa mittakaavassa! Siinä taitaa kyllä olla sellainen koulukeittiömeininki, että en tiedä, tuleeko siinä olemaan mitään raportoitavaa. Odotankin tuota urakkaa suoranaisella kauhulla, sillä niille herroille ruoka maistuu! :-D Ja jos ruoka on paskaa, niin sen kyllä kuulee taatusti heti. Yksi herroista syö kaiken lisäksi vain halal-lihaa, ja nyt tarvitsisinkin kipeästi apua: sattuisiko joku tietämään pääkaupunkiseudulla hyvän kaupan, josta saa halal-lihaa? Itse en ole koskaan halal-lihaa ostanut; tiedänköhän edes, mitä se oikein onkaan...
Olen jopa tehnyt sellaisen myönnytyksen, että meinaan tehdä muutaman kerran intialaista aamiaista, ja tämän suurempaa myönnytystä minä en oikeastaan pysty tekemään! Olen nimittäin aina sanonut, että meille saa tulla kuka tahansa yökylään, mutta mitään intialaista aamiaista meiltä on turha kuvitella saavansa, sillä minä en kyllä rupea silmät ristissä jotain dosia paistelemaan. Tämä sama sääntö pätee kaikkialla, niin Suomessa, Intiassa kuin Zimbabwessakin. Meinaan kyllä nytkin mennä yli siitä kohtaa, missä aita on matalin, ja käyttää valmiita idli- ja dosa-taikinoita. Tätä en tietenkään meinaa näille vieraille kertoa, vaan otan ihan törkeästi kaiken kunnian itselleni, heh heh. Tietenkin jos dosat ja idlit menevät jostain syystä pieleen, silloin syytän näitä valmistuotteita.
Minulla on kyllä koneella kasapäin Intiassa valmistettuja ruokia, tai siis niiden kuvia, mutta ne vain pitäisi saada sieltä jotenkin ulos. Ensimmäisenä laitan bittiavaruuteen tämän banaaniruoan, koska banskuruokia en ole tainnut pahemmin postailla. Ruoassa käytetään vihreitä keittobanaaneja, joita saa melkein kaikista aasialaisista ruokakaupoista, ja muistelen nähneeni niitä myös ainakin Sellon Cittarissa. Valitan taas tätä pääkaupunkiseutupainotteisuutta...
TARVITAAN
en muista enää, kuinka monen hengen satsi tästä tuli
2 keittobanaania
hieman öljyä
1 tl sinapinsiemeniä
½ tl chana dalia
1 tl urad dalia
1 punainen kuivattu chili paloiteltuna
currylehtiä pari oksaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
pieni pala inkivääriä raastettuna
½ kurkumaa
suolaa
(n. ½ tl chilijauhetta)
VALMISTUS
1. Leikkaa banaanit kolmeen osaa ja laita ne (kuorineen) kiehuvaan veteen (vettä ei tarvitse olla kauheasti). Keitä niitä, kunnes ne ovat pehmeitä (banaanien paksuudesta riippuen aikaa menee n. 5 - 10 minuuttia). Kokeile banaanien kypsyyttä tikulla: kun tikku uppoaa banaaniin vaivattomasti, banaanit ovat kypsiä. Anna banaanien hieman jäähtyä ja kuori banaanit. Kuoriminen onnistuu parhaiten veitsellä. Muserra banaanit karkeaksi survokseksi haarukalla tai perunasurvimella.
2. Kuumenna öljy pannulla, lisää sinapinsiemenet, chana dalit, urad dalit, chili ja currylehdet ja paista sekoitellen, kunnes linssit ovat kullankeltaisia ja sinapinsiemenet alkavat poksua. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja paista muutaman minuutin ajan sekoitellen. Lisää kurkuma, suola, chilijauhe sekä muussatut banaanit, sekoita hyvin ja paista muutama minuutti. Älä paista liian kauaa, etteivät banaanit kuivu liikaa. Tarjoa riisin (tai jonkun leivän) ja esimerkiksi rasamin, sambharin tai curryn kanssa. Pelkkä jogurttikin riittää kyytipojaksi hyvin.
PERINNERUOKIA JA RUOKAPERINTEITÄ
7 tuntia sitten