13. kesäkuuta 2009

Banaania pannulle

Jos valittaisiin ruokabloggaajien kuningas (tai kuningatar), niin se olisin kyllä ihan ehdottomasti minä: tässäkin kuussa olen saanut aikaiseksi yhden kokonaisen postauksen! Huh, huh, ihan päätä huimaa. Tahti ei lähiaikoinakaan tästä varmaankaan kauheasti kiihdy, koska ensi viikolla on juhannus, ja minä olen nettiyhteyksien ulottumattomissa, syömässä äiskän kalakeittoa (ainakin tämmöisiä toiveita elättelen).

Niin tosiaankin - olen vaihtanut tällä viikolla maatakin, sillä tulimme Suomeen lomailemaan ehkä noin kuukaudeksi. Tämän kuun lopussa saamme intialaisia vieraita Intiasta ja USA:sta (mm. ukkelin kavereita), ja silloin on kyllä tiedossa ruoanlaittoa oikein isommassa mittakaavassa! Siinä taitaa kyllä olla sellainen koulukeittiömeininki, että en tiedä, tuleeko siinä olemaan mitään raportoitavaa. Odotankin tuota urakkaa suoranaisella kauhulla, sillä niille herroille ruoka maistuu! :-D Ja jos ruoka on paskaa, niin sen kyllä kuulee taatusti heti. Yksi herroista syö kaiken lisäksi vain halal-lihaa, ja nyt tarvitsisinkin kipeästi apua: sattuisiko joku tietämään pääkaupunkiseudulla hyvän kaupan, josta saa halal-lihaa? Itse en ole koskaan halal-lihaa ostanut; tiedänköhän edes, mitä se oikein onkaan...

Olen jopa tehnyt sellaisen myönnytyksen, että meinaan tehdä muutaman kerran intialaista aamiaista, ja tämän suurempaa myönnytystä minä en oikeastaan pysty tekemään! Olen nimittäin aina sanonut, että meille saa tulla kuka tahansa yökylään, mutta mitään intialaista aamiaista meiltä on turha kuvitella saavansa, sillä minä en kyllä rupea silmät ristissä jotain dosia paistelemaan. Tämä sama sääntö pätee kaikkialla, niin Suomessa, Intiassa kuin Zimbabwessakin. Meinaan kyllä nytkin mennä yli siitä kohtaa, missä aita on matalin, ja käyttää valmiita idli- ja dosa-taikinoita. Tätä en tietenkään meinaa näille vieraille kertoa, vaan otan ihan törkeästi kaiken kunnian itselleni, heh heh. Tietenkin jos dosat ja idlit menevät jostain syystä pieleen, silloin syytän näitä valmistuotteita.

Näillä niitä viattomia vieraita huijataan...

Minulla on kyllä koneella kasapäin Intiassa valmistettuja ruokia, tai siis niiden kuvia, mutta ne vain pitäisi saada sieltä jotenkin ulos. Ensimmäisenä laitan bittiavaruuteen tämän banaaniruoan, koska banskuruokia en ole tainnut pahemmin postailla. Ruoassa käytetään vihreitä keittobanaaneja, joita saa melkein kaikista aasialaisista ruokakaupoista, ja muistelen nähneeni niitä myös ainakin Sellon Cittarissa. Valitan taas tätä pääkaupunkiseutupainotteisuutta...


TARVITAAN
en muista enää, kuinka monen hengen satsi tästä tuli

2 keittobanaania

hieman öljyä
1 tl sinapinsiemeniä
½ tl chana dalia
1 tl urad dalia
1 punainen kuivattu chili paloiteltuna
currylehtiä pari oksaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
pieni pala inkivääriä raastettuna
½ kurkumaa
suolaa
(n. ½ tl chilijauhetta)

VALMISTUS

1. Leikkaa banaanit kolmeen osaa ja laita ne (kuorineen) kiehuvaan veteen (vettä ei tarvitse olla kauheasti). Keitä niitä, kunnes ne ovat pehmeitä (banaanien paksuudesta riippuen aikaa menee n. 5 - 10 minuuttia). Kokeile banaanien kypsyyttä tikulla: kun tikku uppoaa banaaniin vaivattomasti, banaanit ovat kypsiä. Anna banaanien hieman jäähtyä ja kuori banaanit. Kuoriminen onnistuu parhaiten veitsellä. Muserra banaanit karkeaksi survokseksi haarukalla tai perunasurvimella.

2. Kuumenna öljy pannulla, lisää sinapinsiemenet, chana dalit, urad dalit, chili ja currylehdet ja paista sekoitellen, kunnes linssit ovat kullankeltaisia ja sinapinsiemenet alkavat poksua. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja paista muutaman minuutin ajan sekoitellen. Lisää kurkuma, suola, chilijauhe sekä muussatut banaanit, sekoita hyvin ja paista muutama minuutti. Älä paista liian kauaa, etteivät banaanit kuivu liikaa. Tarjoa riisin (tai jonkun leivän) ja esimerkiksi rasamin, sambharin tai curryn kanssa. Pelkkä jogurttikin riittää kyytipojaksi hyvin.

7. kesäkuuta 2009

Papaijasmoothie

Kun aikaisemmin valittelin vatsavaivojani, sain paljon hyviä neuvoja erilaisista ruoista ja juomista, joiden avulla vatsan toimintaa saisi parannettua. Hedelmistä olen tutustunut lähemmin erityisesti papaijaan, josta on viime aikoina tullut yksi suosikkihedelmistäni. Toinen uusista suosikeistani on muuten sapota (tai sapodilla), johon olen suorastaan rakastunut!

Sapota muistuttaa vähän perunaa tai kiiviä.

Sapota on todella makea ja rakenteltaan jotenkin ei-hedelmäinen - ei kovin vetinen, vaan tiivis ja pehmeä, hieman rakeinen, kuten kypsä päärynä. Minulle tuli jopa hedelmästä vähän mieleen nämä intialaiset makeiset. Kaloreita sapotassa näyttäisi olevan 83 kcal sadassa grammassa hedelmää, eli saman verran kuin banaanissa. Tämä hedelmä onkin loistava korvike makeisille ja jälkiruoille, ja tässä tarkoituksessa olenkin näitä vedellyt yhden jos toisenkin... :-D Muistelen muuten nähneeni sapotoja Suomessakin jossakin kaupassa, kylläkin tuolla sapodilla-nimellä.

Papaijaakin olen syönyt paljon, ja muutaman kerran olen tehnyt siitä smoothietakin. Toisella kerralla muistin jopa laittaa edellisenä iltana papaijapaloja pakastimeen: Yaelian on nimittäin kirjoitellut pakastavansa banaaninpaloja, koska pakastetulla banaanilla smoothieen tulee paksumpi ja pirtelömäisempi koostumus, ja minun teki mieli kokeilla smoothiessa pakastimessa käynyttä papaijaa. Nautin tämän smoothien aamiaiseksi, enkä yhtään ikävöinyt Weetabixeja - hyvää siis oli!


En mittaillut aineita, joten minulla ei ole antaa tarkkoja ainesmääriä. Aluksi kyllä yritin mittailla, mutta sitten lisäilin vähän sitä ja tätä, ja lopulta menin laskuissa sekaisin...

PAPAIJASMOOTHIEEN TARVITAAN

papaijaa
jogurttia
hieman maitoa
hunajaa maun mukaan
jokunen jääpala

Laita kaikki ainekset blenderiin ja aja tasaiseksi juomaksi.

Sitten ÄLÄ KOKEILE TÄTÄ KOTONA -osastolle!

Varmin konsti vilkastuttaa suolen toimintaa on kuitenkin mennä syömään paikkaan, jossa näyttää tällaiselta. (Kyseinen kanttiini sijaitsee Medakin kaupungissa, jossa retkeilimme viime viikonloppuna.)

Ei siinä mitään, ihan siistihän tämä paikka sinänsä oli, mutta astiat pestiin tien sivussa isossa ämpärissä, jossa oleva vesi ei niin kauhean puhdasta ollut. Kahvikin tuotiin posliinikupissa - Intiassa kahvia ja teetä pitäisi kuulemma juoda ulkosalla vain kertakäyttökupeista.

Idlejä, chutneytä ja sambharia.

Masala dosa, chutneytä ja sambharia.

Ruoka kuitenkin oli ihan hyvää perusruokaa, ja hintakin oli ihan naurettava: yksi idli-lautanen, kaksi masala dosa -lautasta, kaksi puolen litran pulloa mangomehua ja kaksi kahvia maksoivat 102 rupiaa (noin 1,5 euroa)!