30. heinäkuuta 2009

Kaksi kanaruokaa

Ensimmäinen on kuivahko kanaruoka, joka on pöllitty anopin reseptiarkistoista ja toinen, kastikkeinen ruoka, on Hyderabadin erikoisuus, jossa tärkeimpänä maun antajana toimii vihreä, raaka mango.

CHICKEN FRY / KODI VEPUDU
iso annos ehkä noin kolmelle

noin 500 g broileria (luullista tai luutonta) suupalan kokoisina paloina

Tahnaksi
3 - 4 valkosipulinkynttä
noin 3 cm:n pätkä inkivääriä
n. ½ tl mustapippuria jauhettuna
n. 1 rkl vettä

2 rkl jogurttia
1 tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
suolaa maun mukaan

2 rkl öljyä (t. 1 rkl öljyä ja 1 rkl gheetä)
3 kokonaista neilikkaa
1 vihreä kardemumma
n. 10 cashewpähkinää pitkittäin halkaistuina
1 tl jeeran siemeniä
1 - 2 vihreää chiliä paloiteltuna
1 iso sipuli hienonnettuna
2 isohkoa tomaattia paloiteltuna
1 tl korianterijauhetta
(tuoreita currylehtiä, n. 10)
tuoretta korianteria

VALMISTUSTAPA 1 (PAINEKEITTIMELLÄ):

1. Valmista tahna joko mikserissä, morttelilla tai vain raastamalla valkosipuli ja inkivääri ja sekoittamalla pippuri ja vesi joukkoon.

2. Laita broilerit, tahna, jogurtti, chilijauhe, kurkuma ja suola painekeittimeen ja kypsennä toiseen vislaukseen asti. Anna paineen laskea rauhassa.

3. Kuumenna öljy pannulla, lisää neilikat, kardemumma ja cashewpähkinät ja paista, kunnes cashewt ovat saaneet hieman väriä. Lisää jeera, sekoita hetki ja lisää chilit sekä sipuli. Paista silloin tällöin sekoitellen, kunnes sipulit ovat saaneet hieman väriä (5 - 10 minuuttia). Lisää tomaatit ja paista, kunnes tomaatinpalat ovat hieman hajonneet.

4. Lisää painekeittimen sisältö (neste mukaan lukien) ja paista viitisen minuuttia ilman kantta. Lisää korianterijauhe ja currylehdet ja paista, kunnes neste on melkein hävinnyt pannulta (nestettä saa kuitenkin vähän olla). Lisää lopuksi tuore korianteri.

VALMISTUSTAPA 2 (ILMAN PAINEKEITINTÄ):

1. Kuten edellä.

2. Kuumenna öljy pannulla, lisää neilikat, kardemumma ja cashewpähkinät ja paista, kunnes cashewt ovat saaneet hieman väriä. Lisää jeera, sekoita hetki ja lisää chilit sekä sipuli. Paista noin viisi minuuttia silloin tällöin sekoitellen, lisää tahna ja paista edelleen, kunnes raaka haju häviää (noin viisi minuuttia).

3. Lisää broilerit, chilijauhe, kurkuma, suola sekä hieman vettä, sekoita hyvin ja paista 5 - 10 minuuttia. Lisää tomaatit ja paista silloin tällöin sekoitellen, kunnes broilerit ovat kypsiä. Lisää jogurtti, korianterijauhe ja currylehdet ja paista vielä muutama minuutti. Lisää lopuksi tuore korianteri.


KAIRI MURGH (VIHREÄÄ MANGOA JA KANAA)
kolmelle, neljälle

n. ½ kg broileria, mieluiten luullista

1 pienehkö vihreä (raaka) mango - saa ainakin useimmista Hakaniemen etnisistä kaupoista
1 tl inkivääritahnaa
1 tl valkosipulitahnaa
suolaa maun mukaan
1 tl garam masalaa
n. 1 tl vihreää chiliä tahnaksi jauhettua (esim. morttelissa)

2 rkl öljyä
3 kokonaista neilikkaa
1 iso sipuli hienonnettuna
½ tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
1 tl korianterijauhetta
tuoretta korianteria hienonnettuna

VALMISTUS

1. Kuori mango ja jaa se puoliksi. Paloittele toinen puolikas pieniksi kuutioiksi ja soseuta toinen puolikas.

2. Sekoita kulhossa puolet inkivääritahnasta, puolet valkosipulitahnasta, suola, puolet garam masalasta, puolet chilitahnasta ja soseutettu mango ja lisää joukkoon broileri. Sekoita hyvin ja marinoi jääkaapissa tunnin verran.

3. Kuumenna öljy pannussa, lisää neilikat ja anna niiden "pullistua". Lisää pannulle sipulit, freesaa ne läpikuultaviksi ja lisää loppu inkivääritahna, valkosipulitahna ja chilitahna. Jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Lisää marinoitu broileri, kurkuma, chilijauhe, korianterijauhe, loppu garam masala ja paloiteltu mango. Sekoita hyvin ja paista melko kovalla lämmöllä viitisen minuuttia.

4. Lisää korianterinlehdet ja 1 - 2 dl vettä ja hauduttele kannen alla 10 - 15 minuuttia tai kunnes broileri on kypsää. Lisää tarvittaessa vettä. Maista lopuksi suolan määrä.

28. heinäkuuta 2009

Siemenillä maustettua perunaa (Chatpata Aloo)

Tästä perunaruoasta, jonka bongasin jokin aika sitten jostakin reseptivihkosesta, tuli kerralla meidän suosikkiperunaruoka. Nyt olenkin tehnyt tätä jo useampaan otteeseen, ja vaihtelemalla perunoita saa ruokaan uutta ilmettä. Toisinaan käytän pieniä uusia perunoita, jolloin perunoita ei paloitella, vaan ne jätetään kokonaisiksi. Nämä perunat voi asetella tarjolle niin, että tökkäisee kuhunkin perunaan cocktailtikun, jolloin perunoista saa mukavaa naposteltavaa vaikkapa alkupalaksi. Toisinaan teen ruoan isoista perunoista, jotka pilkon, jolloin ruoasta tulee hyvä kasvisruoka esimerkiksi leipien (chapati, phulka, paratha tms.) kanssa tarjottavaksi. Molemmilla tavoilla tulee ihan yhtä hyvää!

Nigellan (kalonjin) siemenet antavat ruoalle hauskaa näköä ja makua. Wikipedian mukaan nigella olisi suomeksi 'ryytineito' ja 'mustakumina', mutta en ole suomennoksesta ihan satavarma, joten nimitän siemeniä vain nigelloiksi - tuohan se samalla mieleen ah-niin-ihanan Nigellan, josta niin kovasti tykkään (*sarkasmia*). Tietysti jos nigellan siemeniä ei ole, ne voi jättää pois tai korvata vaikka ruskeilla sinapinsiemenillä.

Noista nigelloista pitää kertoa vielä yksi episodi, joka nyt naurattaa kovasti mutta joka aikanaan aiheutti melkein perheriidan. Olen nimittäin varmasti maailman surkein intialaisen teen keittäjä, sillä vaikka olen saanut teenkeitto-ohjeet anopilta ja muutamalta muultakin (useampaan kertaan vielä!), onnistun aina ryssimään teenkeiton jotenkin. Miten niin yksinkertainen asia kuin teen keittäminen voikin olla niin vaikeaa?! Milloin teessä on liikaa maitoa, milloin sitä on liian vähän, milloin tee on väärän väristä, milloin kitkerää tai milloin liian haaleaa... Luulen, että tee menee pieleen siitä syystä, että A.) en itse pidä teestä ja B.) koska vihaan (intialaisen) teen keittämistä muutenkin. Hirveä show mokoman juoman takia! Luulen, että tämä vihamielisyyteni teetä kohtaan näkyy sitten lopputuloksessa, joka on aina enemmän tai vähemmän katastrofi. Olen huomannut ruoanlaitossa muutenkin sen, että jos ruokaa laittaa pahantuulisena tai suutuspäissään, ruoasta ei vain jotenkin tule hyvää. Ehkä taustalla on jonkinlainen ruoanlaiton filosofia, jonka mukaan ruoanlaittajan mielentila vaikuttaa väistämättä siihen, millainen ruoasta loppujen lopuksi tulee.

Siihen melkein perheriidan aiheuttaneeseen juttuun. Kuvittelin nimittäin vihdoinkin oppineeni hallitsemaan intialaisen teenkeiton ja yhtenä lauantaiaamuna kysäisinkin polleana ukolta, ottaisiko tämä teetä. Kun herra rohkeni esittää epäilyksensä minun teenkeittotaidoistani, vastasin huolettomana vain, että osaanhan minä nyt teetä keittää! Kun tee oli melkein valmista, rupesin kummeksumaan teen väriä ja tuoksua. En kai vain ollut laittanut pikakahvia teelehtien sijasta - pikakahvi ja tee kun olivat samanlaisissa purkeissa ja keittiössäkin oli aika hämärää! Otin teelehtipurkin esiin ja maistoin: ei tämä kyllä kahvia ole... mutta ei tämä kyllä ole teetäkään. Mitä hittoa tämä oikein on. Kunnes sitten tajusin, että jaahas, nyt taisi tulla keitettyä teetä nigellan siemenistä!

CHATPATA ALOO
2 - 4 hengelle

noin puoli kiloa perunoita (vanhoja tai uusia)

3 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl öljyä
1 tl jeeran siemeniä
muutaman sentin pituinen pätkä inkivääriä raastettuna
muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna erittäin hienoksi tai raastettuna
½ tl nigellan siemeniä
1 tl korianterijauhetta
1 tl chilijauhetta
suolaa maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan

1. Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi, anna niiden hieman jäähtyä ja kuori. Jos käytät isoja perunoita, pilko ne pienehköiksi paloiksi.

2. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Varo, etteivät ne kärähdä! Laita ne sivuun odottelemaan.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle jeeran siemenet, inkivääri ja valkosipuli. Paistele koko ajan sekoitellen, kunnes inkivääri ja valkosipuli ovat ruskistuneet ja muuttuneet hieman rapeiksi. Lisää perunat, sekoita hyvin ja paista edelleen muutama minuutti.

4. Lisää nigellat, korianterijauhe, chilijauhe ja suola, sekoita ja paista vielä muutaman minuutin ajan. Mausta lopuksi sitruunamehulla ja sekoita joukkoon seesaminsiemenet.

Tarjoa joko hammastikuista alku- tai pikkuruokana tai riisin tai jonkun leivän kera.

24. heinäkuuta 2009

Jokapäiväinen leipämme

Olen vaivihkaa siirtynyt jälleen Intian maaperälle, ja kaivelen tässä vähän vanhoja arkistoja, ennen kuin pääsen vauhtiin ruoanlaitossa ihan livenä.

Minulla on vähän huono tietämys intialaisissa leipäasioissa, sillä Etelä-Intiassa harrastetaan ruoan lisukkeena vähemmän leipiä ja enemmän riisiä. Syödään täällä kyllä leipiäkin, joista tavallisimman ovat chapati ja phulka. Anopille pannulla öljytilkassa paistettu leipä on chapati ja pannu-kaasuliesi -yhdistelmällä ilman öljyä paistettu leipä on phulka. Tämä ei kuitenkaan ole mikään yleismaailmallisesti pätevä määritelmä, sillä samoista leivistä käytetään eri kodeissa ja eri puolilla Intiaa eri nimityksiä. Esimerkiksi kanssabloggaajani Annan asuinseudulla pannulla öljytilkassa paistettua leipää nimitetään (tawa) rotiksi, kun taas Etelä-Intiassa (jonka ruokia itse enemmän postailen) nämä leivät tunnetaan tavallisimmin chapateina. Näin on Intiassa monen muunkin ruoan kohdalla - sama ruoka tunnetaan eri puolilla Intiaa eri nimillä.

Phulkat ovat ehdottomasti omia suosikkejani, koska ne ovat niin kevyitä ja koska niitä ei paisteta öljyssä. Alkuhankaluuksien jälkeen olen myös oppinut tekemään aika hyviä phulkia, vaikka itse sanonkin. Ainoa miinuspuoli näissä leivissä on se, että niihin tarvitaan melkeinpä välttämättä kaasuliesi.

Jokin aika takaperin osuin Hyderabadin laita-alueella yhden tien varrelle, jossa miehet valmistivat tien vieressä patsaita.

Jäin valokuvaamaan heitä, mutta melko pian minut kutsuttiin patsaiden takana olevaan telttakatokseen, jossa naiset valmistivat chapateja (vai phulkia?!).

Tämän autenttisemmaksi intialaisen leivän teko voi tuskin enää tulla! :-)

Phulka-leipätaikina on aivan samanlainen kuin chapatitaikina: kulhoon laitetaan jauhoja, hieman suolaa, öljyä sekä vettä. Jauhot saavat mieluusti olla joitakin muita kuin ihan valkoisia vehnäjauhoja (voi niitäkin toki käyttää, jos ei muuta ole), esim. chapatijauhoja, täkäläisiä atta-jauhoja tai grahamjauho-vehnäjauho -yhdistelmää (50-50, tai hieman vähemmän grahameita kuin vehnäjauhoja). 2 desilitralla jauhoja tulee muistaakseni noin 7 phulkaa. Kulhoon laitetaan jauhot ja suola (ei liikaa, koska se tekee leivistä kovia, ehkä ½ teelusikallista), niiden joukkoon sekoitetaan noin ruokalusikallinen öljyä ja lopuksi mukaan alustetaan kevyesti sen verran vettä, että taikinasta tulee hyvin koossa pysyvä ja pehmeä. Taikinan annetaan levätä tunnin, pari huoneenlämmössä esimerkiksi kostealla liinalla peitettynä, pussissa tai kelmun sisällä. Sen jälkeen taikina leivotaan ohuiksi leipäsiksi, hieman ohuemmiksi kuin chapatit, ja ne laitetaan kuumalle, öljyttömälle, pannulle. Kun leipä on saanut ruskeita pilkkuja alapuolelle, se heitetään kaasuliekin päälle. Leipää "heitellään" kaasuliekin päällä hetken aikaa niin, että liekki ei osu koko ajan samaan kohtaan, ja sitä myös käännellään samalla. Tätä jatketaan, kunnes leipä on saanut vähän väriä ja pullistunut, mihin ei mene kauaa aikaa. Valmis leipä laitetaan nopeasti tiiviiseen rasiaan, ettei se kuivu.

Tässä sama kuvasarjana. Kuvissa vilahteleva käsi on anopin, ja se on niin nopea, että sitä ei saa kuvaan, ei sitten mitenkään. :-)

1. Phulka laitetaan pannulle.

2. Hetken päästä leipä heitetään kaasuliekin päälle. Pian leipä alkaa pullistua.

3. Leipää heitellään ja käännellään. Nopein liikkein ja paljain sormin. Varo polttamasta näppejäsi! Poppaa!

4. Kohta alkaa olla valmista. Leipä on saanut ruskeita pilkkuja ja se on hieman pullistunut. Lautaset pöytään, nyt heti! Haarukoitahan myö ei tässä tarvita.

Paras astia phulkien - ja muidenkin intialaisten leipien - säilyttämiseen on tämmöinen metallirasia:

Tämmöisessä leipä säilyy hyvänä vaikka seuraavaan päivään. Leipä vain hetkeksi mikroon (ilman rasiaa, tietty), ja taas se on melkein kuin vastapaistettu!

19. heinäkuuta 2009

Murtabak - "lasagne" chapatileivistä

Kun ensimmäisen kerran näin kuvan tästä ruoasta Royal Hyderabadi Cooking -kirjassa, olin hämmästynyt - onko lasagne muka intialaista ruokaa? Tarkemmin reseptiä tutkittuani innostuin, sillä "lasagnelevyt" eivät olleetkaan mitään pastaa vaan chapatileipiä! Teki mieli kokeilla ruokaa saman tien - mutkana matkassa oli vain se, että valmistuksessa tarvittiin uunia, jota meillä ei Intiassa ollut. Täällä Suomessa meiltä sellainen kuitenkin löytyy, ja tällä viikolla ohje pääsi viimeinkin kokeiluun.

Murtabak on luemma Persiasta kotoisin oleva ruoka, ja useimmiten täyte on leipäkuoren sisällä, vähän samaan tapaan kuin kalakukossa. Hyderabadissa ruoka valmistetaan laittamalla ainekset erillisiksi kerroksiksi, eikä tätä valmistustapaa näe missään muualla.

Alkuperäisohjeeseen tuli vain 250 grammaa jauhelihaa, mutta minä laitoin ehkä jotain 400 grammaa - koko paketin tietenkin. Tämä määrä oli aivan liikaa, sillä kerroksista tuli hiukan liian paksuja ja "lihaisia". Jauhelihakerroksen värikin jäi vähän vähemmän houkuttelevaksi, sillä en uskaltanut laittaa chilijauhetta ja garam masalaa ohjeen mukaisia määriä. Makua olisi saanut kuitenkin olla huomattavasti enemmän, joten ensi kerralla olen rohkeampi! Yrttejäkään ei ollut (koska köyhyys iski), joten ruoassa ei ole yhtään vihreää... Vähensin hieman kananmunien määrää, mutta muuten ohje on kuten kirjassa. Tein ruoan pienessä irtopohjaisessa kakkuvuoassani.

AINEKSET
noin neljälle

Chapatit
2 dl vehnäjauhoja (maida)
1 rkl öljyä
suolaa maun mukaan
vettä

Täyte
250 g broilerin jauhelihaa
4 munaa
hyppysellinen sahramia
2 rkl öljyä
2 keskikokoista sipulia hienonnettuna
1 tl inkivääritahnaa
1 tl valkosipulitahnaa
1 tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
suolaa maun mukaan
1 tl garam masalaa
2 tl sitruunamehua
hieman gheetä/öljyä
noin 1 dl maitoa
150 g juustoa raastettuna (minulla sattui olemaan mozzarellaa, mutta seuraavalla kerralla laittaisin jotakin muuta)
2 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna
2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
10 vihreää chiliä hienonnettuna (laitoin vain kuusi, kun kymmenen tuntui niin hurjalta määrältä, mutta chiliä olisi saanut olla enemmän, sillä maku hävisi uunissa johonkin)

VALMISTUS

1. Keitä kaksi munaa kovaksi, jäähdytä ne kylmässä vedessä, kuori ja pilko hienoksi. Laita kaksi raakaa munaa kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki. Laita ne sivuun odottamaan. Laita sahrami likoamaan kahteen ruokalusikalliseen lämmintä vettä.

2. Valmista chapatit: Laita vehnäjauhot ja suola kulhoon, sekoita ja lisää öljy. Lisää vettä vähän kerrallaan, kädellä alustaen, kunnes saat tasaisen ja pehmeän taikinan. Peitä taikinapallo kostealla liinalla (tai laita taikina kelmun sisään tai pussiin) ja anna sen levätä vähintään puoli tuntia. Jaa taikina yhdeksään osaan ja kauli jauhoja apuna käyttäen ohuiksi pyöreiksi leiviksi. Paista leivät melko kuumalla levyllä molemmin puolin ruskeapilkkuiksiksi. Laita chapatit tiiviiseen astiaan odottelemaan.

3. Valmista täyte: Kuumenna öljy pannussa, lisää sipulit ja paista, kunnes sipulit ovat saaneet hieman väriä. Lisää inkivääri- ja valkosipulitahnat ja paista, kunnes raaka tuoksu häviää (ehkä viitisen minuuttia). Lisää chilijauhe ja kurkuma ja paista kolmisen minuuttia ahkerasti sekoitellen. Lisää jauheliha ja suola ja paista sekoitellen, kunnes liha on kypsää ja seos on kuivaa. Lisää garam masala ja sitruunamehu ja siirrä pannu pois liedeltä. Jauha seos tehosekoittimella tasaiseksi.

4. Kuumenna uuni 180-asteiseksi.

5. Varaa kokoamista varten käden ulottuville koko arsenaali: chapatit, jauhelihaseos, keitetyt ja hienonnetut kananmunat, raa'at kananmunat, juustoraaste, maito, sahramiseos, hienonnetut yrtit ja hienonnetut chilit.

6. Voitele sopivan kokoinen uunivuoka gheellä tai öljyllä ja aseta pohjalle yksi chapati. Ripottele päälle maitoa, lisää 2 ruokalusikallista jauhelihaseosta (minä mätin paljon enemmän, mutta ei ehkä siis kannata...), vähän hienonnettua kananmunaa, juustoa, yrttejä ja vihreitä chilejä. Ripottele päälle vielä raakaa kananmunaa. Laita tämän kerroksen päälle kaksi chapatia ja levitä päälle sahramiseosta. Tee toinen kerros samalla tavalla kuin ensimmäinen ja toista toimenpide vielä kaksi kertaa. Kanneksi jää yksi chapati.

7. Kypsennä ruokaa uunissa puolisen tuntia tai kunnes se on kypsää ja ruskeaa. Peitä pinta tarvittaessa foliolla. Siirrä tarjoilulautaselle ja leikkaa (sahanteräveitsellä) annospaloiksi.

13. heinäkuuta 2009

Paahdettu maissi-tomaattikeitto

Voisi kuvitella, että maissi on lempiruokaani, kun sitä syödään meillä jatkuvasti. Näin ei kuitenkaan ole (paitsi grillattu maissi, joka on ylihyvää), vaan maissin ylitarjonta jääkaapissamme johtui haaveeksi jääneestä grillaamisesta. Meidän oli nimittäin alun pitäen tarkoitus grillata intialaisvieraiden kanssa Itä-Suomessa, mutta herrojen saunareissu venähti niin pitkäksi, että kokilla oli jo rähmät silmillä, eikä grillin kanssa räpeltäminen enää siihen vuorokauden aikaan innostanut. Lopulta grillasimmekin halal-kaupasta ostetut makkarat sähkögrillissä, mutta maissit palasivat takaisin pääkaupunkiseudulle kovasti maailmaa nähneinä. Niitä on sitten tässä viime viikon aikana yritetty tuhota.

Maissi pitäisi syödä niin pian ostamisen jälkeen kuin suinkin, sillä maissin sisältämä sokeri muuttuu maissia säilytettäessä nopeasti tärkkelykseksi, mikä saa aikaan sen, että maissin mehukkuus vähenee, ja maissista tulee vähän kuivakka. Meidän jääkaapissa majaillut viimeinen yksilökin oli jo hieman nahistuneen oloinen ja muutenkin vähän onneton tapaus. Vaikka olisin voinut heittää maissin jo menemäänkin, päätin, että periksi en kyllä anna: kaikki maissit pitää syödä pois!

Muistelin lukeneeni jostakin, että maissinjyviä voisi paahtaa pannulla, jolloin ne alkaisivat paukkua kuin popcornin jyvät. Tämähän kuulosti lupaavalta - ehkä tästä saataisiin jonkinlainen ohjelmanumero iltaa piristämään. Kovin ovat huvit joskus vähissä.

Vakavasti ottaen: maissit todellakin pomppivat kovaa ja korkealle, joten kannattaa varata kansi käden ulottuville. Ei myöskään kannata mennä töllistelemään maissinjyviä kovin lähelle pannua. Itse paahdoin maissinjyviä ehkä vähän liikaakin, jolloin joistakin jyvistä tuli vähän turhankin "paahtuneita", mutta kun piti pelata varman päälle. Tästä keitosta tuli siitä erikoinen, että vaikka en suuremmin rakasta tomaattikeittoa enkä maissia, tämä tomaatti-maissikeitto kyllä upposi hyvin. Vähän kyllä ihmettelin.


Paahdettu maissi-tomaattikeitto
kahdelle

1 maissi (pelkät jyvät)

hieman öljyä
3 salottisipulia hienonnettuna
1 - 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
½ tl korianterijauhetta
½ tl chilijauhetta (tai paprikajauhetta)
5 keskikokoista tomaattia kuorittuna ja kuutioituna
suolaa maun mukaan
4 dl lientä (kana- tai kasvis-)
suolaa
n. 1 dl kookosmaitoa

1. Irrota maissinjyvät. Kuumenna pannulla tilkka öljyä melko kuumaksi ja lisää pannulle maissinjyvät. Anna maissinjyvien paahtua pannulla, kunnes ne alkavat poksua, ja ne ovat saaneet jonkun verran väriä. Sekoita ja paahda jyviä edelleen, kunnes ne ovat saaneet kauttaaltaan mukavan värin. Lämpöä saa olla melko reilusti, muttei kuitenkaan tarvitse ihan mikään maksimilämpö olla. Sekoittele välillä ja pidä silmällä, etteivät jyvät pala. Laita maissit sivuun jäähtymään.

2. Kuumenna kattilassa hieman öljyä ja lisää salotti- ja valkosipulit. Freesaa niitä hetki, lisää korianterijauhe ja chilijauhe, sekoita ja paista muutaman sekunnin ajan. Lisää tomaatit ja suola, sekoita ja hauduta viitisen minuuttia. Lisää liemi ja keittele keskilämmöllä kannen alla 10 - 15 minuuttia.

3. Soseuta keitto esim. sauvasekoittimella, lisää kookosmaito sekä paahdetut maissinjyvät. Kuumenna keitto uudelleen ja tarkista maku.

Maissi on hyvää myös keitettynä ja grillattuna. Nopeimmin maissit valmistuvat painekattilassa, jolloin niitä keitetään kolmanteen vihellykseen, jos kattila on viheltävää mallia, kuten meillä. Maissien keittäminen onnistuu myös tavallisessa kattilassa; keittoaikaa en kyllä osaa sanoa. Kokonaisen maissin grillaamiseen menee aika kauan, joten en suosittele kärsimättömille :-). Maissin voi näköjään grillata myös tavallisessa sähköuunissakin, mutta tämä on itseltäni vielä kokeilematta. Varmaankin on hyvää ja helppoa!

Kuuman maissin päälle voi laittaa esimerkiksi voisulaa tai sitruunamehua, suolaa ja pippuria tai chilijauhetta.

12. heinäkuuta 2009

Mansikkainen shrikhand


Istuin viime viikonloppuna Kampin bussiasemalla odottelemassa bussia, kun viereeni istuutui aika räikeästi meikattu ja värikkäästi pukeutunut, mutta muuten ihan tavallisen näköinen nainen. Olin sattuneista syistä hieman pahantuulinen enkä ollenkaan juttutuulella. Yhtäkkiä nainen kääntyi puoleeni ja kysyi: "Milloinkos se on taas se aika, kun viinimarjat, punaiset ja mustat, kypsyvät pensaissa?" Hölmistyneenä katsoin naista ja totesin, että enpä kuule tiedä. "Ai sulla ei ole pensaita, vai?", nainen ihmetteli.

Marjapensaita meillä ei tosiaankaan ole eikä varmaan tule koskaan olemaankaan, mutta mansikoita ja mustikoita, joskus jopa puolukoita ja vadelmia, olen hamstrannut pakkaseen lähes joka kesä. Kun tänään huomasin taas katselevani marketissa mansikkalaatikoita sillä silmällä, havahduin kysymään itseltäni, onko koko touhussa mitään järkeä: meillä marjat nimittäin löytävät kyllä tiensä pakastimeen, mutta ulos pakastimesta ne eivät enää löydäkään. En juurikaan leivo, en tee mitään kiisseleitä ja hilloja meillä ei syödä, joten marjat ovat pakastimessa seuraavana keväänä lähes samassa asennossa kuin ne sinne laitettiinkin - mitä nyt ukkeli on käyttänyt osan mustikoista aamupuuroonsa. Olisinkohan tänä vuonna vähän viisaampi ja jättäisin marjat kokonaan hankkimatta?


Pieni rasiallinen mansikoita piti kuitenkin ostaa, sillä olin nähnyt houkuttelevan kuuloisen mansikka-shrikhandin ohjeen. Alun perin minun pitikin tehdä shrikhand ihan toisella ohjeella, joka soseutettuine mansikoineen olisi ollut lähempänä oikeaa intialaista shrikhandia, mutta lopulta tämä hieman ylellisemmän oloinen versio vei voiton. Osui ja upposi. :-)

En taaskaan mittaillut aineksia, mutta ohjetta voikin mukailla makunsa mukaan. Mulle paljon sokeria ja kardemummaa, kiitos.

MANSIKKA-SHRIKHAND
ilmeisesti neljälle

Mansikat
250 g mansikoita, kannat poistettuina, marjat puolitettuina
2 tl sokeria
2 tl balsamietikkaa

Shrikhand
2 ½ dl kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
4 kardemumman siemenet jauhettuna (tai jauhettua kardemummaa maun mukaan)
hyppysellinen sahramia liotettuna 1 rkl:een kuumaa vettä
3 rkl hienoasokeria (itse laitoin tomusokeria)

Pinnalle
paahdettuja mantelilastuja

1. Sekoita sokeri ja balsamietikka keskenään ja kaada seos mansikoiden päälle. Anna marjojen maustua tunnin verran.

2. Sekoita kulhossa jogurtti, kardemumma, sahrami ja sokeri.

3. Jaa mansikat neljän tarjoiluastian pohjalle ja lataa päälle jogurttiseosta. Koristele paahdetuilla mantelilastuilla.

10. heinäkuuta 2009

Maissilättyset ja tomaattisalsa

Intialaisvieraat lähtivät, ja vaikka vierailu olikin oikein mukava ja onnistunut, oli ihana palata laittamaan oman mielen mukaista ruokaa, ilman että koko ajan pitää miettiä, mitä kukakin mahtaisi syödä. Vieraat söivät kyllä pääasiassa ulkona, mutta sain minäkin hellan ääressä hyöriä. Laitoin vieraille pääasiassa eteläintialaista ruokaa jo hyviksi havaituilla ohjeilla, joista olen jo aika monta blogannutkin. Nyt on taas kiva päästä tekemään vaihteeksi jotakin muuta kuin intialaista ruokaa. :-)

Halalista vielä sen verran, että päädyin lopulta käymään Espoon Leppävaarassa sijaitsevassa Al Amal halal-kaupassa - siitä yksinkertaisesta syystä, että sinne oli kaikkein lyhin matka. Kauppa oli lihatuotteiden osalta myönteinen yllätys; erityisesti karitsa- ja naudanlihavalikoimat olivat todella hyvät ja liha oli kaiken lisäksi oikein hyvälaatuistakin. Hinnatkaan eivät päätä huimanneet. Sen sijaan broilerivalikoima oli pettymys, sillä broileria myytiin vain pakasteena, ja sitäkin vain kokonaisena tai koipinuijina.

Tein vielä senkin virheen näiden erityisruokavalioisten kanssa, että otin heidät mukaan kauppaostoksille lähimarkettiin. Tajusin kyllä, että muslimivieras ei syö porsasta ja että muunkin lihan pitää olla halal-lihaa, mutta en tajunnut, että mies ei pysty edes katsomaan lihatiskiin päin. Kun sitten vahingossa eksyimme lihatiskin eteen, piti melkein tilata piipaa-auto elvyttämään pahoinvoiva asiakas. Tästä en-yhtään-viisastuneena marssin seuraavaksi makkaraosastolle, koska halusin ostaa itselleni makkaraa grillaamista varten. Olimme nimittäin menossa seuraavana päivänä vieraiden kanssa Itä-Suomeen vanhempieni luokse, ja siellä oli tarkoitus grillata, jos vain ilmat antaisivat myöten. Kun heitin makkarapaketin ostoskärryyn, alkoi kamala tenttaaminen, onko makkarassa porsasta. Onhan siinä, mutta ei teidän sitä tarvitse syödä, vastasin. Hetken keskusteltuamme minulle vihdoinkin valkeni, mitä he yrittivät minulle sanoa: porsasta sisältäviä ruokatarvikkeita ei saisi olla edes samassa ostoskärryssä kuin muut ruoka-aineet ovat! Ei muuta kuin makkarapaketti takaisin hyllyyn ja soittamaan äiskälle ja varmistamaan, että äiskällä olisi kaapissa makkaraa. Heräsi kyllä epäilys, että saavatkohan porsasta sisältävät tuotteet olla edes samassa jääkaapissa kuin muut ruoat...

Nyt vihdoinkin näihin maissilättysiin, joita tein jo kerran Intiassakin. Sillä kertaa lättyset eivät päätyneet blogiin asti, koska havahduin valokuvaamaan niitä vasta siinä vaiheessa, kun kaikki lätyt oli jo syöty. Sen verran hyviä lätyt kuitenkin olivat, että halusin tehdä niitä vielä uudestaankin. James Tannerin ohje on ongittu BBC Foodin sivuilta.

Meksikolaiset maissilättyset
tästä tuleepi noin 10 lättystä

100 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 muna
1 ½ dl maitoa
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria maun mukaan
1 maissintähkä
öljyä paistamiseen

1. Irrota maissinjyvät maissintähkästä veitsellä. (Jos et tiedä, miten tämä tehdään, käy kurkkaamassa lyhyt videonpätkä esimerkiksi täältä.) Itse hakkaan maissinjyvät veitsellä vielä vähän pienemmiksi, mutta alkuperäisesssä ohjeessa ne pantiin mukaan ihan kokonaisina.

2. Siivilöi kulhoon vehnäjauhot ja leivinjauhe ja sekoita joukkoon muna sekä osa maidosta. Mausta suolalla ja pippurilla, lisää maissinjyvät sekä vielä sen verran maitoa, että saat paksuhkon, hieman juoksevan taikinan. Jos jaksat, paista koekakkara ja tarkista maku.

3. Paista taikina haluamasi kokoisiksi lättysiksi ja tarjoa tomaattisalsan kanssa esim. pienenä ateriana tai alkupalana.

Tomaattisalsa

3 kypsää tomaattia
tuoretta korianteria maun mukaan, hienonnettuna
1 pieni vihreä chili, siemenet poistettuna ja erittäin pieneksi hienonnettuna
hyvin pieni punasipuli erittäin pieneksi silputtuna
sitruuna- tai limettimehua maun mukaan
ripaus sokeria
suolaa maun mukaan
vastajauhettua mustapippuria maun mukaan

1. Kalttaa halutessasi tomaatit (itse en jaksanut vaivautua) ja poista niistä siemenet (siemenetkin voi jättää poistamatta, mutta silloin salsasta tulee todella vetistä, varsinkin, jos salsa joutuu yhtään odottelemaan). Pilko tomaatit hyvin pieniksi kuutioiksi.

2. Laita tomaattikuutiot kulhoon ja lisää muut salsan ainekset. Sekoita hyvin ja lisää makuja tarpeen mukaan.