Wasabikalapuikot

Meillä rakastetaan wasabiherneitä, ja olenkin jo pitkään miettinyt, voisiko niitä käyttää ruoassakin jotenkin. Aluksi ajatuksenani oli tehdä jonkinlainen kuorrutus lohelle, mutta sitten menin puihin: jos kuorrutuksesta tulisikin ihan pahaa, hyvä kalakin olisi silloin pilalla.

Lohen sijasta otin sitten koekaniiniksi seitin, jonka pölkkymäinen olemus johti vääjäämättä kalapuikkojen suuntaan. Etukäteen hieman pelotti, kuinka vahvasti wasabiherneet mahtaisivat leivityksessä maistua, kun en viitsinyt sekoitella mukaan mitään korppujauhojakaan. Wasabiherneethän ovat raakoina aika ärtsäkkää tavaraa - ja siksi kai monet intialaiset tuttavatkin ovat niihin niin kovin ihastuneita. Mutta ihmeellisesti wasabiherneiden maku miedontui kypsennettäessä, eivätkä kalapuikot olleet lainkaan väkeviä. Kokeilu oli siis sen verran rohkaiseva, että seuraavalla kerralla uskallan ottaa lohen wasabikäsittelyyn. Ainoa, mitä moittisin, oli kalapuikkojen rakenne: loppukypsensin puikot uunissa, ja uunissa puikot hieman lötsistyivät. Jos ne paistaisi alusta loppuun pannulla, saisi varmasti rapeamman lopputuloksen.


WASABIKALAPUIKOT
noin kuuteen isohkoon puikkoon

200 g seitiä
1 dl wasabiherneitä
puolikkaan limetin kuori raastettuna
suolaa

1 muna
paistamiseen öljyä tai öljyä+voita

VALMISTUS

1. Anna kalan sulaa puolesta tunnista tuntiin. Leikkaa se haluamasi kokoisiksi ja näköisiksi kalapuikoiksi. Riko munan rakenne rikki ja laita se lautaselle.

2. Jauha wasabiherneet esim. tehosekoittimella korppujauhoja hieman karkeammaksi jauheeksi. Sekoita korppujauhojen joukkoon limetin kuoriraaste ja suolaa (itse kyllä ruukaan ripotella suolan suoraan kalalle) ja laita seos toiselle lautaselle.

3. Kuumenna öljy pannulla melko kuumaksi. Pyörittele kalapuikot ensin munassa ja sitten wasabihernerouheessa. Paista kalapuikkoja joka puolelta, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä, ja laita ne sitten 200-asteiseen uuniin noin 15-20 minuutiksi tai kunnes puikot ovat kypsiä. (Tai paista puikot kokonaan pannulla.)

Suklaa-kahvipirtelöä ja blogiasiaa

Tarkoituksenani oli alun perin muuttaa blogini ulkoasua jotenkin, mutta en sitten jaksanutkaan moiseen puuhaan ryhtyä. Sen sijaan listasin kaikki blogini reseptit, intialaiset ja muut ohjeet omiksi listoikseen, jotta ne näkisi helpommin yhdellä silmäyksellä. Laitoin linkit näihin listoihin tuohon vasempaan reunaan, tunnisteiden yläpuolelle.

Suklaan ja kahvin ystävänä olen kovasti ihastunut suklaa-kahvipirtelöön. Yleensä teen kyseistä pirtelöä ilman jäätelöä, jolloin pirtelöstä tulee juotavampi, ja se muistuttaa enemmän kahvijuomaa, mutta joskus laitan mukaan myös jäätelöä, jolloin pirtelöstä tulee jälkiruokamaisempi. Ohjeen suklaakastike on luultavasti maailman helpoin ja nopein valmistaa. :-)


KAHVI-SUKLAAPIRTELÖ
yhdelle
mukaelma The Hindun ohjeesta

1 dl vahvaa, jäähtynyttä kahvia
1 ½ dl jääkylmää maitoa
3 rkl suklaakastiketta

1. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimella tms. tasaiseksi juomaksi. Nauti heti.

SUKLAAKASTIKE
tästä riittää kahteen pirtelöannokseen

½ dl vettä
3/4 dl sokeria
½ dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
2 rkl maitoa tai kermaa
½ tl vanilja-aromia (voi jättää poiskin)

1. Laita vesi, sokeri ja kaakaojauhe kattilaan, sekoita hyvin ja anna kastikkeen kiehua keskilämmöllä muutama minuutti, kunnes kastike on tasaista ja kiiltävää. Sekoittele välillä. Lisää maito ja vanilja-aromi ja anna kastikkeen kiehua vielä minuutin verran.

Papadameja ja korianteria

Tykkään kovasti papadameista, koska ne ovat ensinnäkin niin hyviä (jos siis tykkää intialaisista hajuista ja mauista yleensäkin), ja toiseksi: ne ovat erittäin vähärasvaisia. Niissä on rasvaa vain 1 g / 100 grammaa tavaraa, kun esimerkiksi perunalastuissa on rasvaa 33 g! Ne ovat siis erittäin hyvä valinta semmoiselle, joka haluaa mahdollisimman vähärasvaista naposteltavaa.

Papadamien valmistuskin on erittäin helppoa: mikron pohjalle laitetaan pala talouspaperia (lautastakin saa käyttää!), ja sitten vain mikro täydelle teholle minuutiksi - tai kunnes papadam on muuttunut kauttaaltaan vaaleaksi ja hieman kupruillut joka puolelta. Öljyssäkin papadamit voi uppopaistaa, mutta se tietysti lisää myös rasvan määrää. Öljyssä papadamit kypsyvät muutamassa sekunnissa.

Näin kerran telkkarissa, kun Rachel Allen paloitteli papadamit hienosti veitsellä neljään osaan, ennen kuin uppopaistoi ne öljyssä. Homma näytti valtavan helpolta, joten minunkin piti kaivaa veitsi esiin ja paloitella papadamit. Lopputulos oli lähinnä säälittävä, sillä papadamit hajosivat tuhannen paloiksi. Opetus: mikä toimii telkkarissa, ei toimi välttämättä kotona. Tyydyn siis suosiolla lämmittelemään papadamini kokonaisina mikrossa.

Tuosta mikrokypsennyksestä vielä sellainen varoituksen sana, että papadamien tuoksu leviää sitten ihan koko huusholliin. Mikro löyhähtelee papadamille vielä jonkin aikaa tämän jälkeenkin, ja siksi intialaisten hajujen sietokykyä tarvitaan. :-)

Pupu ja täti.
Samat eväät molemmilla.

Pussista esiin kaivettu papadam-lätkä.
Nyt pitäisi vielä malttaa kypsentää tämä jotenkin.

Tässä niitä lopputuotteita nyt olisi, oikein kolmin kappalein.
Vieressä vihreää chutneytä.

Vallan kaunis yksilö.

... ja mitä hittoa tälle on tapahtunut?
Tämä tulee varmaan painajaisiinkin.

Tein papadamien seuraksi chutneyn korianterista, kun kerran olin sitä kaupasta tuonutkin. Jauhoin mikserissä melkein koko puskan korianteria, yhden chilin, hieman vettä, hieman limettimehua, suolaa ja sokeria. Lopuksi lisäsin muutaman lusikallisen jogurttia, koska korianteri ihan raakana tuntuu vähän liian eksoottiselta minun suuhuni.

Pieni säilöntävinkki: jos korianterissa on juuret mukana, korianterin saa säilymään freesinä parikin viikkoa, kun toimii seuraavasti: Kastelee palan talouspaperia kylmällä vedellä ja käärii tämän märän paperitollon juurten ympärille. Tollon ympärille kääritään muovia (sitä voi leikata esim. korianterin suojana olleesta pussista) ja koko komeuden ympärille pyöräytetään kuminauha, jotta tollo pysyy hyvin paikallaan. Sen jälkeen korianteri laitetaan elvytyspusseineen tiiviiseen pussiin ja jääkaapin vihanneslokeroon. Kostea suojus pitää korianterin (ja ehkä muutkin juurelliset yrtit?) hyvänä yllättävän pitkän ajan.

Tänään löysin myös sisäisen niksipirkkani, sillä päätin säästää korianterin juuret jatkokäyttöä varten. Leikkasin siis juuret irti, raaputtelin niistä suurimmat tummentumat pois ja siistin juurien päitä. Sitten paloittelin juuret melko isosti, panin ne pakastusrasiaan ja pakastimeen. Sieltä ne sitten löytyvät ehkä joskus ensi vuosituhannella...

Liian hyvä jälkiruoka

Hyderabadilla on muutama kuuluisa jälkkäri, joista varsinkin tämä, kuivahtaneista leipäpaloista tehty lämmin jälkiruoka, on minusta erityisen ihanaa. Ensimmäisen kerran tätä maistaessani totesin sen olevan "liian hyvää", mikä aiheutti kummastusta pöytäseuralaisissa: miten mikään voi olla liian hyvää. Liian hyväähän on sellainen ruoka, jonka tietää olevan hieman epäterveellistä (lue: lihottavaa) mutta jota voisi syödä saman tien ainakin vielä toisen annoksen lisää. Liian hyvä ruoka jää kummittelemaan mieleen jonkinlaiseksi täydellisyyden ilmentymäksi, jolle mikään muu ei oikein tunnu vetävän vertoja.

Double ka meethan nimi tulee leivästä (double roti) ja makeasta (meetha) - jälkiruoan nimi tarkoittaa siis makeaa leipää. Tätä jälkkäriä tarjotaan usein juhlissa, varsinkin muslimihäissä. Kuivahtaneet leipäviipaleet käyvät tähän tuoreita paremmin, sillä ihan tuore leipä imee itseensä enemmän rasvaa. Intiassa tuore leipä saatettaisiin kuivata kattotuulettimen alla (siellä kuivataan tuulettimen alla paljon muutakin!), mutta kotioloissa tuore leipä kuivahtaa keittiön pöydällä muutamassa tunnissa, jos vain on aikaa odotella. Mitenköhän hiustenkuivaaja toimisi...

Inspiroivan videon kyseisen jälkiruoan valmistuksesta (hieman erilaisella reseptillä tosin) voi katsoa täältä. Videossa poiketaan välillä vähän aiheestakin, mutta väliäkö tuolla. :-D Videossa mainitaan useasti rabri, mikä tarkoittaa makeaa ja paksua kokoonkeitettyä maitoa.

DOUBLE KA MEETHA
kahdelle (tai mulle)

4 viipaletta kuivahtanutta valkoista (paahto)leipää
n. 2 rkl gheetä, voita tai öljyä

pieni hyppysellinen sahramia
1 - 2 tl ruusuvettä (voi jättää poiskin)
2 dl maitoa
½ dl kermaa
½ dl vettä
½ dl sokeria
1/4 tl jauhettua kardemummaa

1 - 2 rkl suolattomia pistaasipähkinöitä
n. 8 kokonaista mantelia
1 - 2 rkl (sulttaani)rusinoita

VALMISTUS

1. Sekoita sahrami ruusuveteen ja jätä se odottelemaan.

2. Laita maito ja kerma paksupohjaiseen kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä, kunnes seos on paksuuntunut ja tiivistynyt noin puoleen (aikaa kuluu ehkä noin 15 minuuttia). Varo polttamasta maitoa pohjaan (sekoittele siis usein). Sekoita maidon joukkoon sahrami-ruusuvesi -liemi.

3. Valmista sokerisiirappi. Laita vesi, sokeri ja kardemumma kattilaan ja keittele silloin tällöin sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja seos on hieman paksuuntunut (ehkä noin 5 minuuttia).

4. Pilko pähkinät ja mantelit karkeaksi rouheeksi ja paista niitä ja rusinoita tilkassa gheetä, voita tai öljyä hetken ajan. Varo käräyttämästä rusinoita. Siirrä ne sivuun odottamaan.

5. Leikkaa leipäpaloista reunat pois ja leikkaa ne kahteen osaan, kolmion muotoisiksi. Lämmitä pannulla pari ruokalusikallista gheetä, voita tai öljyä ja ruskista leivänpalat molemmin puolin.

6. Kasta leipäpalat siirappiin, anna niiden liota siirapissa muutama sekunti, dippaa ne vielä toiseltakin puolelta ja lado ne uunivuokaan. Ripottele päälle pähkinät, mantelit ja rusinat ja kaada päälle kokoonkeitetty maito. Paista 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

Muunnelmia:
Jälkiruoan voi tarjota ilman uunissa käyttämistäkin - niin, että latoo vain kaikki ainekset päällekkäin. Itse kuitenkin tykkään lämmittää jälkkärin oikein kunnolla ennen tarjoamista.

Leipäviipaleet voisi myös uppopaistaa sen sijaan, että ne paistaa pannulla, jolloin leivistä tulisi paljon rapeampia (ja rasvaisempia...).

Miten oppisin laittamaan ruokaa ilman reseptiä?

Improvisointi keittiössä on kamalan pelottavaa, koska saattaa tapahtua se pahin mahdollinen: ruoasta tulee niin kamalaa, että sitä ei pysty syömään kukaan. Parhaassa tapauksessa tästä harmittavasta epäonnistumisesta saa kuulla muilta perheenjäseniltä vielä vuosienkin päästä.

Olen aina katsellut ihmetellen topchefien ja kokkisotien kokkeja, jotka pystyvät loihtimaan saamistaan aineksista upeita ruokia minimaalisessa ajassa ja kovan paineen alla. Olisi kauhean kiva, jos itsekin voisi vain avata jääkaapin, katsoa, mitä siellä on, ja saada kahdessakymmenessä minuutissa aikaiseksi herkullisen päivällisen, ilman minkäänlaista reseptiä. Näin säästyisi rahaakin, kun ei tarvitsisi varta vasten hakea kaupasta tietyn reseptin vaatimia aineksia, vaan voisi laittaa ruokaa niistä aineksista, mitä kotona sattuu olemaan (olettaen tietysti, että siellä on jotakin!).

Ei reseptikään tietysti aina takaa onnistunutta lopputulosta, vaan hyvän reseptin tunnistamisessakin kaivataan jonkinlaista silmää, kuten Heli Sutela toteaa Hesarin haastattelussa: "En kutsuisi itseäni hyväksi kokiksi, mutta olen hyvä tunnistamaan toimivan ruokaohjeen. Ruuasta ei tarvitse opetella kuin perusasiat, sen jälkeen riittää, että noudattaa hyviä ohjeita. Aina onnistuu."

Anopilta perittyjä reseptejä. Taattua laatua. :-)

Olen viime vuosina yrittänyt opetella vapaampaa ruoanlaittoa ja löytää sisäisen kokkisoturini. Tässä on auttanut muutama keino.

Luota itseesi.
Ei ole kovinkaan kannustavaa ja inspiroivaa, jos ajattelee jo etukäteen, että ruoka kuitenkin tulee epäonnistumaan. Vaikka ruoka lopulta onnistuisikin, ruoanlaitossa ei ole mitään iloa, jos on jo valmiiksi synkeällä mielellä. Joskus kokeilut tietenkin menevät metsään, mutta tämä on vain hyväksyttävä, ja epäonnistumisesta on otettava opikseen. Märehtimään ei saa jäädä, koska ruokaa oppii laittamaan vain ruokaa laittamalla. Improvisaatiokokeilut kannattaa aloittaa vaikkapa vaihtamalla ohjeessa mainittu vihannes tai mauste toiseen ja kokeilemalla rohkeasti uusia makuyhdistelmiä ja aineksia. Sillä tavalla oppii, mitkä sopivat yhteen ja mitkä eivät. Helppoja ruokia improvisaatioharjoittelun aloittamiseen ovat esimerkiksi salaatit, pastat ja keitot. Niissä ei kauheasti voi mennä vikaan.

Perehdy ruoanvalmistuksen tekniikoihin.
Tässä lainaisin Wikipediasta löytämääni selitystä improvisoinnille: "Musiikki- tai teatteri-improvisaation taustalta löytyy usein huippuunsa hiottua teknistä ja taiteellista osaamista." Samalla tavalla ruoanlaitostakin täytyisi tietää joitakin perusasioita, ennen kuin voi ruveta improvisoimaan. Mitä paremmin perusasiat ovat hallussa, sitä paremmaksi improvisoijaksi voi tulla!

Tavallisista keittokirjoista ei tässä mielessä ole juurikaan apua, sillä suuri osa keittokirjoista keskittyy vain luetteloimaan reseptejä: niissä selostetaan mitä ja missä ajassa, kun tärkeämpää olisi tietää miksi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa majoneesi: ohjeessa todennäköisesti käsketään lisäämään öljy tipoittain, mutta mitään selitystä ei anneta sille, miksi näin pitää tehdä. Vastauksia tämmöisiin kysymyksiin olen joutunut etsimään Keittotaidon Akatemian tyyppisistä kirjoista ja keittiökemian puolelta.

Lue reseptejä.
Lukemisella tarkoitan sitä, että reseptejä lukee ajatuksella: miettii, miksi mitäkin ainesta käytetään, miksi aineet lisätään mainitussa järjestyksessä ja niin edelleen. Kun itse opettelen jotakin uutta ruokalajia, vertaan useaa eri reseptiä kyseisestä ruokalajista, jotta löydän kyseisen ruokalajin punaisen langan eli sen, mikä näyttää olevan kaikille resepteille yhteistä. Ruokalajin sisäistäminen ja muistaminen helpottuu, kun reseptin todella "ymmärtää".

Tutustu erilaisiin maustemaailmoihin.
Monella maalla on omat maustekarttansa eli ne mausteet, joita kyseisen maan ruokalajeissa tyypillisesti käytetään: Intiassa käytetään mm. kurkumaa, chiliä, korianteria, jeeraa, sarviapilaa; Italiassa basilikaa, persiljaa, valkosipulia, pippuria, rakuunaa; Kiinassa soijakastiketta, inkivääriä, seesamiöljyä, riisiviiniä jne. Kun tietää eri ruokakulttuurien perusmausteet ja jotakin ruokien valmistustavoista, kyseisen maan tyylistä ruokaa voi soveltaa ihan ilman reseptejä.

Tee suunnitelma.
Vaikka ruokaa ei tekisikään minkään ohjeen mukaan, jonkinlainen suunnitelma on silti hyvä olla ennen ruoanlaittoon ryhtymistä: mitä ruokaan laitan ja miten ruoan laitan.

Käytä nenääsi.
Nenä on minusta aika aliarvostettu elin ruoanlaitossa, vaikka siitä on niin paljon hyötyä. Monesti miettiessäni, sopisiko vaikkapa joku mauste johonkin ruokaan, haistelen maustetta. Kuulostaa vähän naurettavalta, mutta toimii! Jos en osaa päässäni yhdistää maustetta tekeillä olevaan ruokaan, jätän sen suosiolla käyttämättä ja valitsen jonkun toisen.

Luota vaistoosi.
Jos makuyhdistelmä kuulostaa hyvältä, se saattaa hyvinkin toimia; jos se kuulostaa pahalta, se luultavasti myös on sitä.

Luota itseesi, luota vaistoosi, kokeile, ole rohkea ja luova!

Mustikkavinaigrette

En juurikaan harrasta salaatinkastikkeita, mutta mustikkavinaigrette kuulosti niin hassulta, että sitä oli ihan pakko kokeilla. Taitaa tuo mokoma olla vielä aika terveellistäkin! Törmäsin kyseisen vinaigreten ohjeeseen ensimmäisen kerran FatFree Vegan -blogissa, vaikka lopulta päädyinkin tekemään siitä ihan erilaisen version.

Mustikkavinaigrette syntyy lähes yhtä helposti kuin tavallinen vinaigrettekin (viinietikkakastike siis), paitsi että tähän tarvitaan kättä nopeampaa (tehosekoitinta tai vastaavaa vehjettä), jotta ainekset saa soseutettua. Koska otin mustikat suoraan pakastimesta, konetta sai käyttää myös aika kauan, ennen kuin kastikkeesta tuli juoksevaa ja sileää. Varmaankin pääsisi vähän vähemmällä työllä, jos mustikoita ensin hieman sulattelisi. Tai veisi ne saunaan.

Minun vinaigretestani tuli myös aika paksua, koska halusin kokeilla ohjetta ilman mitään "jatkeaineita". Tykkäsin vinaigretesta kovasti juuri tällaisena, mutta jos kastikkeesta haluaa juoksevampaa, joukkoon voisi lisätä vaikka jotakin mehua, esimerkiksi omppo- tai appelsiinimehua. Kokeilin kastiketta ihan tavallisen vihersalaatin kera, ja yhdistelmä oli oikein maittava. Voisin kuvitella, että kastike sopisi myös mietoihin juustosalaatteihin, esimerkiksi mozzarella- tai leipäjuustopohjaisiin sovellutuksiin.

Nuo valkoiset kököt ovat ilmakuplia...

MUSTIKKAVINAIGRETTE

1 dl mustikoita
3 rkl (oliivi)öljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl raastettua appelsiinin kuorta
1 tl hunajaa
varovasti mustapippuria

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään mikserillä, tehosekoittimella tai muulla koneella.

Tämän vinaigreten voi huoletta tehdä reilusti etukäteen, koska öljy ja etikka eivät taatusti erotu toisistaan. Säilytä vinaigrette viileässä, koska huoneenlämpöisenä se ei ole yhtä hyvää kuin kylmänä.

Valkokaalia intialaisittain ja kukkakaalia ei-intialaisittain

Kaali (kaikissa olomuodoissaan) on aina tainnut olla semmoinen vihannes, josta minä en ole suuremmin tykännyt. Syön kyllä kaikkia kaalilaatuja ja niistä tehtyjä ruokia, mutta en mitenkään riemusta kiljuen. Poikkeuksen tekevät kaalikääryleet, jotka ovat aivan järjettömän hyviä!

Viime viikolla valkokaali oli kuitenkin taas niin tolkuttoman halpaa, että eihän sitä mitenkään voinut olla ostamatta. Muistelin nähneeni loistavassa Mahanandi-blogissa ohjeen, johon tuli kaalia ja jogurttia. Tuota ohjetta on tehnyt mieli kokeilla jo pitemmän aikaa, sillä ruoka kuulosti vallan herkulliselta. Reseptikin oli perin yksinkertainen: tarvitaan vain muutama intialainen mauste, kaalia ja jogurttia.

Suosittelen kokeilemaan tätä, sillä tämä oli oikeasti tosi, tosi hyvää! Jogurtti sopi kaalin kanssa jotenkin ihan käsittämättömän hyvin yhteen: jogurtin pehmeys täydensi kaalin rapsakkuutta ja vei kaalin mausta pahimman terän pois, mikä voi tietysti jonkun mielestä olla huonokin asia.

Ruoan voi tehdä huoletta etukäteen, sillä se on tarkoitus tarjota huoneenlämpöisenä. Kaali kannattaa suikaloida mahdollisimman hienoksi, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.


Cabbage Thayir Saadam
ehkä noin neljälle (riippuu vähän käyttötarkoituksesta)

hieman öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 tl jeeran siemeniä
kymmenisen currylehteä (voi jättää huoletta poiskin)
½ - 1 rkl chana dal -linssejä (nämäkin voi jättää pois, vaikka ne antavat kyllä mukavaa suutuntumaa)
1 pieni sipuli hyvin hienonnettuna
n. 300 g valkokaalia erittäin ohueksi suikaloituna
suolaa
1/3 tl kurkumaa
1-2 rkl kookosta (kuivattua tai tuoretta hienonnettuna)
maustamatonta jogurttia*

* Jogurtin määrä riippuu vähän siitä, kuinka jogurtti- tai kaalipitoista ruoasta haluaa. Jogurtiksi käy mikä tahansa maustamaton jogurtti - Bulgarian jogurtti, juokseva luonnonjogurtti, itse tehty jogurtti tai turkkilainen jogurtti. Itselläni oli turkkilaista jogurttia, joten lisäsin jogurtin lisäksi vähän vettä, kun lopputuloksesta tuli niin paksua.

1. Liota chana daleja vedessä puolisen tuntia. Siivilöi vesi huolellisesti pois.
   
2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet, jeera, currylehdet ja chana dalit. Paista hetki sekoitellen, kunnes sinapinsiemenet alkavat poksua ja chana dalit ovat saaneet hieman väriä.
3. Lisää sipuli, kaali, suola, kurkuma ja kookos, sekoita huolellisesti ja paistele reilulla keskilämmöllä, kunnes kaali on mukavan rapsakkaa (ehkä viitisen minuuttia).
4. Siirrä pannu syrjään ja anna seoksen jäähtyä.
   
5. Lisää jogurtti, sekoita hyvin ja lisää suolaa tarvittaessa.

Tarjoa riisin tai muun lisukkeen kera. Voisin kuvitella että tämä sopisi aika hyvin myös leivän täytteeksi tai esim. (kasvis)hampurilaiseen.

Idean marinoituun kukkakaalisalaattiin olen joskus ottanut Yhteishyvän Ruokamaailma-lehdestä. Kun ensimmäisen kerran näin ohjeen, meinasin kyllä jänistää, sillä marinadiin tuli tilliä, jonka käyttö on minulla aika rajoittunutta. Onneksi kuitenkin rohkaisin mieleni, sillä tilli sopii marinadiin tosi hyvin!

Olen yhdistänyt kukkakaaliin milloin mitäkin kasviksia; tällä kertaa porkkanoita, herneitä ja punasipulia. Joskus tarjoan salaatin lisäkkeenä, mutta yleensä syömme tätä lounassalaattina salaattipedin päällä. Joskus pilkon mukaan vielä muitakin vihanneksia, esim. kirsikkatomaatteja.

Marinoitu kasvissalaatti
kolmelle - neljälle

n. puoli kiloa kasviksia pilkottuna

Marinadi:
2 rkl valkoista balsamicoa
2 rkl (oliivi)öljyä
n. 3 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

1. Jos käytät kypsennettäviä kasviksia (porkkanaa, kukkakaalia tms.), keitä ne napakan kypsiksi ja huuhtele tämän jälkeen kylmällä vedellä.
2. Sekoita marinadin ainekset, lisää kasvikset ja sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa makuja. Anna maustua jääkaapissa parista tunnista ylöspäin.