Porkkanahalva

En ole koskaan tykännyt porkkanahalvasta, mikä on kai johtunut siitä, että minua on tökkinyt ajatus, että porkkanasta tehdään jotain makeaa. Makeissa jutuissa kuuluu olla suklaata, hedelmiä, marjoja, kermaa ja sen sellaista, mutta ei porkkanaa - eikä varsinkaan punajuurta!

Anoppilassa kuitenkin oli aina porkkanahalvaa, koska ukko tykkää siitä ihan hulluna. Makeantuskissani minäkin aloin maistella porkkanahalvaa, ja pikkuhiljaa totesin, että onhan tämäkin parempi kuin ei mitään. Nyt meilläkin on omassa huushollissa sitten melkein aina porkkanahalvaa kaapissa - ellei makeannälkäinen hiirulainen ole käynyt viemässä viimeisiä nokareita. :-)

Intiassa halvassa käytetään usein pitkiä ohuita porkkanoita, jotka kulkevat täällä nimellä Delhi carrot. Minun täytyy tunnustaa, että en kyllä makueroa juurikaan huomaa, oli halva tehty noista pitkistä porkkanoista tai tavallisista oranssinvärisistä. Molempi parempi. :-)


PORKKANAHALVA
6-8 syöjälle

800 g porkkanoita
5 dl maitoa (tai maidon ja veden sekoitusta, jos ei halua tehdä halvaa ihan pelkästään maidosta)
1 - 1 1/4 dl sokeria (suomalaiseen makuun varmaan desikin riittää)
1 tl gheetä, voita tai öljyä
pieni kourallinen cashewpähkinöitä pitkittäin halkaistuna
pieni kourallinen (sulttaani)rusinoita
kardemummaa maun mukaan

1. Kuori porkkanat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi (tai hienommaksi, jos haluat halvasta tasaisempaa ja mössömäisempää).

2. Laita porkkanat ja neste kattilaan ja kiehauta. Anna muhia keskilämmöllä, kunnes neste on haihtunut (n. 20-25 minuuttia). Sekoita aina välillä.

3. Lisää joukkoon sokeri ja hauduttele taas, kunnes neste on hävinnyt. Siirrä seos pois liedeltä.

4. Kuumenna pannu ja lisää ghee. Lisää pannulle ensin cashewpähkinät ja hetken päästä rusinat. Kun pähkinät ja rusinat ovat hieman ruskistuneet, lisää kardemumma ja ota pannu pois liedeltä. Sekoita pannun sisältö porkkanaseokseen.

Nauti kylmänä tai lämpimänä; itse tykkään hieman lämpimästä halvasta.

Tästä tulee aika iso annos, mutta jos halvasta tykkää, sitä kannattaa tehdä isompi annos kerralla, koska se säilyy jääkaapissa aika pitkään. Anoppi väitti jopa, että porkkanahalva säilyisi jääkaapissa kaksi kuukautta, mitä kyllä epäilen. Sitä paitsi kyllä halvan täytyy olla aika pahaa, jos se sama halva pyöriskelee jääkaapissa aina vaan, kahden kuukauden ajan. :-)

Nami nami... maitovanukas

Lauantain kunniaksi päätin tehdä kerrankin oikein jälkkäriä, jota ei kyllä syöty minään jälkiruokana, vaan iltapäivän makeana herkkuna.

Tätä jälkiruokaa tehdessäni mietin, mahdetaankohan missään muualla päin maailmaa käyttää niin paljon maitotuotteita kuin Intiassa. Maitoa syödään siellä monessa muodossa: jogurttina, jota nautitaan riisin kanssa lähes jokaisen aterian lopuksi; vedellä ohennettuna buttermilkinä, jota sitäkin syödään riisin kanssa aterian päätteeksi ja josta tehdään myös viilentäviä kesäjuomia, esimerkiksi majjigaa; paneer-juustona, josta saa herkullisen proteiinipitoisen kasvisaterian; gheenä ruoanlaitossa ja makeisissa sekä maitona jälkiruoissa ja makeisissa, joissa varsinkin käytetään maitoa Intiassa ylen määrin. Meillä yleisiä kypsytettyjä juustoja Intiassa ei sen sijaan juurikaan harrasteta. Paikalliset juustot ovatkin siellä ihan hirveitä ja ulkomailta tuodut taas järkyttävän kalliita.

Löysin netistä intialaisen ruokapyramidin, ja minusta oli aika hauska huomata, että vaikka intialaisen pyramidin ainekset poikkeavatkin suomalaisen kolmion aineksista, periaate on molemmissa kuitenkin ihan sama.


Joskus ruokapyramidit voi kuitenkin unohtaa ja herkutella vaikkapa tällä tosi helpolla maitovanukkaalla.

Vermicelli-nuudeleita, joita käytetään Intiassa sekä makeissa että suolaisissa ruoissa, saa intialaisista kaupoista, ainakin Maharajasta Hakaniemestä. En ole meillä Suomessa tavannut valmiiksi paahdettuja vermicellejä (roasted vermicelli), mutta Intiasta saa niitäkin, jolloin vermicellejä ei tarvitse enää paahtaa pannulla.

SEMIYA PAYASAM/VERMICELLI KHEER
Maito-vermicelli -vanukas
4 - 6 hengelle

AINEKSET

n. ½ rkl gheetä, voita tai öljyä
pieni kourallinen (sulttaani)rusinoita
10-12 cashewpähkinää pitkittäin halkaistuna
2 dl vermicellejä
8 dl maitoa
½-1 dl sokeria
½-1 tl jauhettua kardemummaa

VALMISTUS

1. Kuumenna pannu ja lisää siihen noin puoli teelusikallista rasvaa. Paista rusinoita hetki, kunnes ne ovat pehmeitä, ja siirrä ne syrjään. Lisää pannulle taas hieman gheetä ja ruskista cashewpähkinätkin kevyesti. Laita nekin sivuun odottamaan.

2. Laita pannulle taas hieman gheetä ja lisää vermicellit. Paahda niitä keskilämmöllä ahkerasti sekoitellen, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet (kolmesta viiteen minuuuttia).

Vermicellit ennen ja jälkeen paahtamisen.

3. Kaada maito paksupohjaiseen kattilaan ja kiehauta se. Lisää joukkoon vermicellit ja keittele varovasti keskilämmöllä, kunnes vermicellit ovat kypsiä (noin 10-12 minuuttia). Sekoittele koko ajan pohjaa myöten ja vahdi, ettei maito kiehu yli tai pala pohjaan.

4. Sekoita lopuksi joukkoon rusinat, cashewpähkinät, sokeri ja kardemumma ja sekoita hyvin.

Tarjoa vanukas lämpimänä tai kylmänä. Minusta tämä on parasta ihan tulikuumana!


VINKKEJÄ
Yhdellä desillä sokeria tästä tulee tosi makeaa, mikä sopii meille. Jos et kuitenkaan tykkää niin kovin makeasta, lisää ensin vaikkapa puoli desiä sokeria, maista, ja lisää sitten sokeria tarpeen mukaan.

Vanukas alkaa jähmettyä välittömästi keittämisen lopettamisen jälkeen, ja jos vanukas joutuu odottelemaan, siitä tulee aika jämäkkää. Ihan ensimmäisessä kuvassa vanukas on ehtinyt jäähtyä vain kymmenisen minuuttia, ja silti se on jo aika jähmettynyt verrattuna yllä olevaan kuvaan, joka on otettu heti valmistumisen jälkeen. Vanukkaan saa juoksevammaksi, kun sekoittaa ennen tarjoamista sen joukkoon muutaman ruokalusikallisen lämmitettyä maitoa.

Taatelitäytteiset leipäset

Sen jälkeen, kun kerran näin taatelitäytteisten leipästen ohjeen Monsoon Spice -blogissa, olen käynyt säännöllisin väliajoin katselemassa tuota ohjetta ja kuolailemassa houkuttelevien kuvien ääressä. Vaikka taatelileipäset ovat olleet kokeilulistalla jo todella pitkään, sain kokeiltua niitä nyt vasta.

Makeat täytetyt leipäset tunnetaan Intiassa nimellä bobbattu, obbattu tai puran poli, ja tavallisimmin niiden täytteenä on linssejä, joita - kumma kyllä - käytetään Intiassa paljon myös jälkiruoissa. Minäkin olen aiemmin tehnyt vain näitä perinteisiä linssitäytteisiä leipäsiä, joista löytyy postaus täältä. Taatelilla täytetyt olivat minulle ennestään ihan tuntemattomia, mutta arvelin niiden olevan aikamoista herkkua, enkä väärässä ollutkaan. Ne olivat niin hyviä, että olisin voinut syödä kaikki yhdeltä istumalta. :-)

TAATELI-BOBBATTUT
kuuteen leipäseen

Taikina
2 dl vehnäjauhoja (täysjyvävehnäjauhoja tai chapati-jauhoja voi myös hyvin käyttää)
pieni ripaus suolaa
noin desin verran vettä

Täyte
200 grammaa pehmeitä, kivettömiä taateleita
1 rkl palmusokeria, hunajaa tai sokeria
hieman kardemummaa

öljyä tai gheetä paistamiseen

1. Valmista ensin taikina. Laita jauhot kulhoon, sekoita mukaan ripaus suolaa ja lisää vettä vähän kerrassaan, kunnes saat kimmoisan taikinapallon. Tarvittavan veden määrä riippuu vähän jauhoista, joten on hyvä lisätä vettä vähän kerrassaan, ettei sitä mene liikaa. Laita taikinapallo esimerkiksi pussiin, ja anna sen huilata puolesta tunnista pariinkin tuntiin.

2. Valmista sillä aikaa täyte. Itse tein niin, että panin taatelit blenderiin, lisäsin 1 ½ dl vettä ja ajoin tasaiseksi soseeksi. Alkuperäisessä ohjeessa taateleita keitettiin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen ne ajettiin blenderissä soseeksi ilman vettä. Kummallakin tavalla varmasti onnistuu. Kuumenna sen jälkeen pannulla tilkka öljyä tai gheetä ja paistele siinä täytettä keskilämmöllä viitisen minuuttia. Sekoittele ahkerasti, ettei seos ota pohjaan kiinni. Sekoita joukkoon maun mukaan jauhettua kardemummaa ja anna seoksen jäähtyä.

3. Jaa taikina kuuteen osaan ja pyörittele osat palloiksi. Jaa myös täyte kuuteen osaan ja pyörittele nekin palloiksi. (Jos täyte tarttuu käsiin, käsiin voi laittaa kevyesti öljyä.)

Taatelipallukat.

4. Valmista leipäset seuraavasti: Kauli yksi taikinapallo reilun kymmenen senttimetrin kokoiseksi lätyksi. Käytä kaulimisessa apuna tarpeen mukaan jauhoja, mutta kuitenkin mahdollisimman vähän. Laita täytepallukka keskelle, nostele taikinan reunat ylös ja purista ne yhteen nyytiksi. Käännä nyytti liitoskohta alaspäin ja painele nyyttiä käsin kasaan. Kauli nyytti varovasti noin 12-15 senttimetrin kokoiseksi ja noin puolen sentin paksuiseksi lettuseksi. Nyyttiä kannattaa kaulia liitoskohta ylöspäin, paraatipuoli leivinlautaa vasten, koska näin leipä säilyy paremmin ehjänä.

Bobbattut ovat tuottaneet minulle aiemmin hieman päänvaivaa sen takia, että täyte on tahtonut tursuta lättysen sisältä ulos. Koska minulle ei ole tuota kärsivällisyyspuolta hirveästi jaettu, teinkin aiemmin niin, että jaoin yhden taikinapallukan kahtia, kaulin puolikkaat erillisiksi lätyiksi, laitoin niiden väliin täytepallon ja kaulin puolikkaat yhteen. Tarkempaa selostusta tästä "aita on matalin" -valmistustavasta voi katsoa aiemmasta linssi-bobbattupostauksestani. Nyt kun kerrankin kokeilin tätä ihan oikeaoppista valmistustapaa, jossa täytepallukka laitetaan taikinan sisään, huomasin, että eihän se ollutkaan niin vaikeaa kuin muistin. Täytekään ei meinannut pursuta ulos kuin yhdestä leipäsestä, kun kaulin sitä vähän väkivaltaisesti. Jos näyttää, että taikina alkaa repeillä ja täyte alkaa pursuta ulos, leipäsen voi ihan hyvin jättää hieman paksummaksikin. Maku ei siitä yhtään kärsi.

Paista leipäset öljyssä molemmin puolin, kunnes ne ovat mukavan ruskeita. Nauti leipäset mieluiten lämpiminä, kun pinta on vielä ihanan rapea ja sisus lämpimän tahmea. Nam!

Edit. Unohdin sanoa, että Intiassa bobbattut nautitaan usein niin, että päälle laitetaan nokare gheetä (kirkastettua voita).

Viikunahalva

Sain taannoin maistaa yhdessä hyderabadilaisessa ravintolassa viikunahalvaa, ja tuo jälkkäri on kummitellut mielessäni siitä asti. Halva tarjottiin kuumana niin, että halva oli piilotettu kulhon pohjalle, ja sen päällä oli paaaksu kerros samettista vaniljakastiketta. Erityisesti tykkäsin siitä, että halva oli lämmintä, koska Hyderabadissa oli tuolloin talvi, ja illat olivat poikkeuksellisen viileitä. Jonkinlainen flunssanpoikanenkin minulla taisi olla, joten lämmin halva hemmotteli makuhermoja ihanasti.

Nyt rohkaisin vihdoin ja viimein mieleni ja uskaltauduin kokeilemaan viikunahalvaa kotonakin. Suotta olin arkaillut, sillä halva oli tosi helppo ja nopea tehdä. Ohjeen olen kehitellyt netistä löytämiäni ohjeita yhdistelemällä.

VIIKUNAHALVA ELI ANJEER HALWA
pienehkö annos neljälle

250 g kuivattuja viikunoita
1 ½ dl sokeroitua maitotiivistettä (kondensoitua maitoa)
½ dl maitoa
ripaus kardemummaa

(halutessasi voit lisätä myös sahramia; itse en siitä niin välitä)

VALMISTUS

1. Pilko viikunat pienehköiksi paloiksi. Kiehauta kattilassa sen verran vettä, että viikunat peittyvät, ja keitä viikunoita 3-4 minuuttia. Kaada vesi pois ja soseuta viikunat (lisää tarvittaessa hieman maitoa, jos viikunat eivät muuten tunnu soseutuvan).

Toinen mahdollisuus olisi liottaa paloiteltuja viikunoita kuumassa maidossa tunnin verran, ja soseuttaa ne sitten maidon kanssa soseeksi. Tällä tavalla viikunoiden maku säilyisi varmasti paremmin, kun liotuksessa käytetty maitokin soseutettaisiin. Kun viikunat keittää vedessä, viikunat väkisinkin hieman vetistyvät, ja niiden makukin ehkä latistuu. Minä en kyllä suurta makuhävikkiä huomannut, vaikka viikunat vedessä keitinkin. Sitä paitsi jälkkärintuskaiselle tunnin liottaminen (=odottaminen) on ihan liian pitkä aika. :-)

2. Laita viikunasose, maitotiiviste ja maito kattilaan ja keittele miedohkolla lämmöllä ahkerasti sekoitellen viitisen minuuttia. Maista, haluatko lisätä sokeria. Itse en laittanut halvaan ollenkaan sokeria, kun maitotiiviste oli itsessään jo sen verran makeaa. Jos haluat halvasta makeampaa, lisää maun mukaan sokeria ja jatka keittelyä vielä sen aikaa, että sokeri sulaa. Lisää kardemumma.

Tarjoa halva mieluiten lämpimänä, vaikka hyvää se on kylmänäkin. Erityisen ihanan jälkiruoan saat, jos tarjoat halvan kanssa vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta. Voit myös koristella halvan pelkästään esimerkiksi mantelilastuilla tai mantelinpalasilla (tai vaikkapa kevyesti paahdetuilla cashewpähkinöillä).

Liian hyvä jälkiruoka

Hyderabadilla on muutama kuuluisa jälkkäri, joista varsinkin tämä, kuivahtaneista leipäpaloista tehty lämmin jälkiruoka, on minusta erityisen ihanaa. Ensimmäisen kerran tätä maistaessani totesin sen olevan "liian hyvää", mikä aiheutti kummastusta pöytäseuralaisissa: miten mikään voi olla liian hyvää. Liian hyväähän on sellainen ruoka, jonka tietää olevan hieman epäterveellistä (lue: lihottavaa) mutta jota voisi syödä saman tien ainakin vielä toisen annoksen lisää. Liian hyvä ruoka jää kummittelemaan mieleen jonkinlaiseksi täydellisyyden ilmentymäksi, jolle mikään muu ei oikein tunnu vetävän vertoja.

Double ka meethan nimi tulee leivästä (double roti) ja makeasta (meetha) - jälkiruoan nimi tarkoittaa siis makeaa leipää. Tätä jälkkäriä tarjotaan usein juhlissa, varsinkin muslimihäissä. Kuivahtaneet leipäviipaleet käyvät tähän tuoreita paremmin, sillä ihan tuore leipä imee itseensä enemmän rasvaa. Intiassa tuore leipä saatettaisiin kuivata kattotuulettimen alla (siellä kuivataan tuulettimen alla paljon muutakin!), mutta kotioloissa tuore leipä kuivahtaa keittiön pöydällä muutamassa tunnissa, jos vain on aikaa odotella. Mitenköhän hiustenkuivaaja toimisi...

Inspiroivan videon kyseisen jälkiruoan valmistuksesta (hieman erilaisella reseptillä tosin) voi katsoa täältä. Videossa poiketaan välillä vähän aiheestakin, mutta väliäkö tuolla. :-D Videossa mainitaan useasti rabri, mikä tarkoittaa makeaa ja paksua kokoonkeitettyä maitoa.

DOUBLE KA MEETHA
kahdelle (tai mulle)

4 viipaletta kuivahtanutta valkoista (paahto)leipää
n. 2 rkl gheetä, voita tai öljyä

pieni hyppysellinen sahramia
1 - 2 tl ruusuvettä (voi jättää poiskin)
2 dl maitoa
½ dl kermaa
½ dl vettä
½ dl sokeria
1/4 tl jauhettua kardemummaa

1 - 2 rkl suolattomia pistaasipähkinöitä
n. 8 kokonaista mantelia
1 - 2 rkl (sulttaani)rusinoita

VALMISTUS

1. Sekoita sahrami ruusuveteen ja jätä se odottelemaan.

2. Laita maito ja kerma paksupohjaiseen kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä, kunnes seos on paksuuntunut ja tiivistynyt noin puoleen (aikaa kuluu ehkä noin 15 minuuttia). Varo polttamasta maitoa pohjaan (sekoittele siis usein). Sekoita maidon joukkoon sahrami-ruusuvesi -liemi.

3. Valmista sokerisiirappi. Laita vesi, sokeri ja kardemumma kattilaan ja keittele silloin tällöin sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja seos on hieman paksuuntunut (ehkä noin 5 minuuttia).

4. Pilko pähkinät ja mantelit karkeaksi rouheeksi ja paista niitä ja rusinoita tilkassa gheetä, voita tai öljyä hetken ajan. Varo käräyttämästä rusinoita. Siirrä ne sivuun odottamaan.

5. Leikkaa leipäpaloista reunat pois ja leikkaa ne kahteen osaan, kolmion muotoisiksi. Lämmitä pannulla pari ruokalusikallista gheetä, voita tai öljyä ja ruskista leivänpalat molemmin puolin.

6. Kasta leipäpalat siirappiin, anna niiden liota siirapissa muutama sekunti, dippaa ne vielä toiseltakin puolelta ja lado ne uunivuokaan. Ripottele päälle pähkinät, mantelit ja rusinat ja kaada päälle kokoonkeitetty maito. Paista 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

Muunnelmia:
Jälkiruoan voi tarjota ilman uunissa käyttämistäkin - niin, että latoo vain kaikki ainekset päällekkäin. Itse kuitenkin tykkään lämmittää jälkkärin oikein kunnolla ennen tarjoamista.

Leipäviipaleet voisi myös uppopaistaa sen sijaan, että ne paistaa pannulla, jolloin leivistä tulisi paljon rapeampia (ja rasvaisempia...).

Intialainen kesäkurpitsavanukas

Ihanan ja innovatiivisen Appelsiineja ja hunajaa -blogin kurpitsajäätelön innoittamana alkoi tehdä mieli jotakin jälkiruokaa, johon tulee kesäkurpitsaa. Muistelin nähneeni kiinnostavan intialaisen vanukkaan ohjeen Zaiqa-blogissa, joka on omistettu Hyderabadin modernille keittiölle. Tuossa ohjeessa ei tietenkään käytetty kesäkurpitsaa vaan pullokurpitsaa (kuvassa), mutta arvelin, että kesäkurpitsa menisi sen tilalla oikein hyvin, koska vihannes raastettiin ja keitettiin maidossa. Jippii, melkein kaikkia aineksiakin oli kotona - paitsi maitojauhetta, joten mitä sen tilalle? En oikein ymmärtänyt maitojauheen funktiota tuossa ohjeessa, koska kheer- ja payasam -tyyppisiin vanukkaisiin ei tietääkseni yleensä tule maitojauhetta. Mutta ehkä sen oli tarkoitus hieman sakeuttaa vanukasta.

Tuo jälkkäri unohtui, kun jatkoin surffailumatkaani netissä eteenpäin. Appelsiineja ja hunajaakin oli taas päivittynyt, joten käväisin lukemassa, mitä kivaa blogissa sinä päivänä olisi. Ja katsopas vain - kuin tilauksesta Yaelian oli postannut ohjeen cashewmaidolle, jota voisinkin heti kokeilla tuossa vanukkaassa! Se ainakin sakeuttaisi vanukasta ja sopisikin siihen varmasti kuin nenä päähän! Kiitokset siis Yaelianille sinne Israeliin loistavasta ideasta... :-)

En ollut väärässä, sillä vanukkaasta tuli todella hyvää. Vetäisin tätä koko kulhollisen ja muistin vasta syötyäni, että ai niin, oliko tässä sitä kesäkurpitsaakin.

KADDU KI KHEER (tai siis kesäkurpitsakheer...)
neljälle-kuudelle

400 g kesäkurpitsaa (itse laitoin vain noin puolikkaan kurpan, joka riitti aivan mainiosti)
5 dl maitoa
1 rkl suolattomia pistaasipähkinöitä karkeasti hienonnettuna
1 rkl mantelilastuja
1 rkl hienonnettuja saksanpähkinöitä
1 rkl (sulttaani)rusinoita hienonnettuna
½ dl maitojauhetta
2/3 dl sokeria
jauhettua kardemummaa maun mukaan (elikkäs paljon)
hyppysellinen sahramia

Itse korvasin tuon maito- & maitojauheyhdistelmän laittamalla puolet maitoa ja puolet cashewmaitoa. Tuo cashewmaito toimi aivan loistavasti, ja kehtaisinpa jopa väittää, että tuolla yhdistelmällä saattaa tulla jopa parempaa vanukasta kuin pelkällä maidolla tehdystä.

VALMISTUS

1. Pese, kuori ja halkaise kesäkurpitsa. Jos kesäkurpitsan siemenet ovat kovin suuria, kaavi ne lusikalla pois. Kaada 4 dl maitoa paksupohjaiseen kattilaan, kiehauta ja anna kiehua hiljakseen kymmenisen minuuttia. Varo, ettei maito kiehu yli.

2. Liuota maitojauhe loppumaitoon ja kaada seos kattilaan. (Itse lisäsin sekä maidon että cashewmaidon kerralla kattilaan ja keittelin sitä sitten tuon kymmenisen minuuttia ennen muiden ainesten lisäämistä.) Lisää raastettu kesäkurpitsa, pähkinät, rusinat, sokeri, kardemumma ja sahrami.

3. Keittele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, kunnes kesäkurpitsa on pehmeää, seos on hieman paksuuntunut ja muuttunut hieman kellertäväksi väriltään. Siirrä vanukas pois liedeltä.

Tarjoa lämpinä tai kylmänä. Varsinkin lämpimänä tämä on aivan ihanaa!

Ja vaikkei tämä mikään matkailublogi olekaan, tässä kuitenkin vielä loppukevennyksenä pari kuvaa Hyderabadista, tämän jälkkäriohjeen kotikaupungista.

Katunäkymää Charminar-muistomerkin huipulta otettuna.

Taiteellisia pensaita maailman suurimmassa elokuvakaupungissa, Ramoji Film Cityssä.

Omppuvarkaan omenahalva

Eräs traumaattinen lapsuusmuisto tulee mieleen joka syksy omena-aikaan.

Joskus noin kymmenen vanhana minä ja pari muuta valopäätä keksimme mennä omenavarkaisiin erääseen lähistöllä olevaan taloon, jonka pihalla kasvoi seudun komeimmat omenapuut. Kahmimme omenoita pihalta sen minkä kerkesimme ja vilkuilimme samalla talon ikkunoita, ettei kukaan vain näkisi meitä. Yhtäkkiä talon terassilta kuului römeä huuto: "Haluaako tytöt omenoita vai?"

Jähmetyimme paikoillemme kuin patsaat ja mutisimme kai jotakin myöntävää vastaukseksi. "Odottakaa hetki", mies sanoi ja katosi sisään. Hetken päästä mies palasi käsissään tyhjä muovipussi. Hän asteli pihalle ja alkoi lappaa meille omenoita pussiin. Me vain seistä toljotimme päät punaisina, sydän hirvittävästä noloudesta pamppailen. Kun pussi oli täynnä, mies ojensi sen meille hymyillen. En tiedä, tajusimmeko edes kiittää, kun tuli niin kiire pois. Kun talo oli jäänyt taakse, viskasimme koko pussin ojaan. Ne omenat oli niin häpeällisin keinoin hankittu, että emme pystyneet edes katsomaan niitä, saati sitten vielä syömään. Olisi siinä ollut äidillekin selittelemistä! Minun urani omenavarkaana loppuikin sitten kertalaakista.

Nämä tämänkertaiset omenatkin ovat peräisin melkein naapurin puusta, mutta ne ovat kyllä ihan laillisin keinoin hankittuja! En oikein keksinyt, mitä muuta omenoista voisi tehdä kuin jotain leivonnaisia, joten kehittelin sitten tämmöisen omenahalvan intialaista porkkanahalvaa mukaillen. Ei ollut kovin kummoisia odotuksia lopputuloksen suhteen - tarkoitus oli vain päästä omenoista eroon. Lopputulos olikin sitten melkein järkytys, sillä halvasta tuli aivan älyttömän hyvää.

Tällä sokerimäärällä tulee melko makea halva, joten jos ei ole niin makean perään, kannattaa vähentää sokerimäärää.

AINEKSET
pienehkö annos neljälle, kaksi annosta minulle

750 g omenoita (kuorineen päivineen punnittuna)
4 dl vettä
2 rkl sitruunamehua
2 dl sokeria
1/2 tl jauhettua kanelia
1/2 tl kardemummaa
kourallinen suolattomia pistaasipähkinöitä (n. 50 g)
kourallinen rusinoita (n. 50 g)
tilkka öljyä

1. Rouhi pistaasipähkinät karkeasti ja paahda niitä ja rusinoita hetki pannulla tilkassa öljyä. Laita sivuun odottelemaan.

2. Laita vesi ja sitruunamehu kattilaan ja kuori ja raasta omenatkin sinne. Lisää sokeri, kaneli ja kardemumma ja kiehauta. Anna kiehua keskilämmöllä ilman kantta, kunnes seos on paksua ja melko "tönkköä". Tähän menee noin tunti. Sekoittele välillä ja lisää pähkinät ja rusinat joukkoon, kun seos on kiehunut noin puoli tuntia.

3. Laita halva haluamaasi tarjoiluastiaan tai kulhoihin. Tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

Sitten ei muuta kuin nautiskelemaan! Takaan, että on hyvää!

Makeat linssitäytteiset letut

Erikoista intialaisissa jälkiruoissa on se, että niihin käyvät monesti samat ainekset kuin pääruokiinkin. Makeannälän yllättäessä ei yleensä tarvitse lähteä kauppareissulle, vaan kaapissa olevista perusaineksista saa aikaan ihania jälkiruokia.


Bobbatlu (bhakshalu, boli) - linssitäytteiset letut - ovat juuri tällainen jälkiruoka, johon ei kovin kummoisia raaka-aineita tarvita. Ainekset ovat periaatteessa samat kuin chapateissa ja linsseissä, mutta kun joukkoon lisätään intialaista palmusokeria ja hieman kardemummaa, saadaan aikaiseksi jotakin niin hyvää, että ensi vilkaisemalla ei kyllä välttämättä uskoisi.

Tavallisimmin bobbattujen täyte tehdään chana dalista, mutta myös toor dalia ja moong dalia käytetään. Itse suosin moong dalia, koska sillä on lyhin keittoaika. Silloin kun makeannälkä iskee, odottavan aika on pitkä...:-)

Täytteeseen käytetään tavallisesti intialaista palmusokeria, mutta myös tavallinen sokeri käy. Voisin kuvitella, että tumma sokeri sopisi täytteeseen tavallista valkoista sokeria paremmin. Täytteeseen voi myös lisätä hienoksi jauhettua/raastettua kookosta, mutta itse jätän sen tavallisesti pois. Tällä kertaa lisäsin pienen kourallisen rusinoita, koska teki ihan kamalasti mieli rusinoita. Taikinaan voi myös laittaa ripauksen kurkumaa, jos haluaa lätyistä keltaisia.

Intialaista palmusokeria (engl. jaggery, hindiksi gur, teluguksi bellam).

AINEKSET
noin 12 lettuseen

Taikina:

4 dl vehnäjauhoja (jotkut käyttävät chapatijauhojakin)
hyppysellinen suolaa
(ripaus kurkumaa)
n. 1 1/2 dl - 1 3/4 dl lämmintä maitoa tai vettä

Täyte (purnam):

1 1/2 dl chana dalia/moong dalia/toor dalia
1 1/2 dl - 2 dl intialaista palmusokeria raastettuna (tai muuta sokeria)
(muutama ruokalusikallinen hienonnettua kookosta)
n. 1/2 tl jauhettua kardemummaa
(pieni kourallinen hienonnettuja rusinoita)

1. Taikina: Laita jauhot ja suola (sekä kurkuma, jos käytät sitä) kulhoon ja lisää maitoa/vettä vähän kerrallaan. Alusta taikinaa, kunnes se on kiinteää ja pehmeää. Laita taikina kulhoon ja peitä kulho kostealla liinalla tai kääri se tiukasti muovikelmun sisään. Anna taikinan levätä huoneenlämmössä tunnin, pari.

2. Täyte: Keitä linssit noin 4 dl:ssa vettä kypsiksi. Linssien tulisi olla täysin pehmeitä, mutta ne eivät saisi mennä muusiksi. Jos vettä jää yli, siivilöi ylijäänyt vesi pois. Koska linssien tulisi olla täysin kuivia, ne voi levittää keittiöpyyhkeen päälle ja taputella pyyhkeellä tai paperilla kuivaksi. (Itse en yleensä jaksa kuivailla linssejä, ja täytteestä tulee silti aivan yhtä hyvä.)

3. Laita linssit tehosekoittimen kulhoon. Lisää noin 1 1/2 dl palmusokeria sekä kookos, jos käytät sitä, ja anna koneen käydä, kunnes täyte on aivan tasaista massaa. Maista täytettä ja jos se ei ole mielestäsi tarpeeksi makeaa, lisää sokeria ja käytä konetta vielä hetki. Älä lisää vettä, sillä täytteen tulisi olla niin jämäkkää, että pystyt muotoilemaan sitä käsilläsi. Sekoita lopuksi joukkoon kardemumma (ja rusinat, jos käytät niitä).

4. Muotoile täytteestä pienen limetin kokoisia pallukoita. Muovikelmu saattaa helpottaa muotoilua: laita täytettä muovikelmun sisään ja muotoile täytepallo muovikelmun sisällä. Muotoile lopputäyte samalla tavalla.


5. Ota taikinasta suurin piirtein samankokoisia palloja kuin täytepallukat ovat. Kauli taikinapallukat pieniksi pyörylöiksi ja laita täytepallukka kunkin taikinapyörylän keskelle. Nostele taikinan reunat ylös ja painele ne tiukasti yhteen. Käännä tämä lättynen niin, että sulkukohta tulee pöytää vasten.


6. Kauli täytetty lättynen hyvin varovasti - tai painele se öljytyin sormin - ohueksi chapatin kokoiseksi letuksi. Varo, ettei lettu rikkoudu, jolloin täyte pursuaa tietenkin ulos. Kauli kaikki letut samalla tavalla.

7. Oikotie onneen: Koska en yleensä jaksa stressata kaulimisen kanssa ja koko ajan jännittää sitä, pursuaako täyte jostakin ulos vai ei, olen kehittänyt toisen menetelmän, joka toimii aina. Tee samoin kuin kohdan 5 alussa, eli ota taikinasta suurin piirtein täytepallon kokoinen pallo. Jaa tämä taikinapallo kahtia ja kauli molemmat osat (jauhoja tarvittaessa apuna käyttäen) hyvin ohueksi, suurin piirtein chapatin kokoiseksi letuksi. Laita täytepallukka toisen letun päälle ja voitele tämän letun reunat kevyesti vedellä. Laita toinen lettu päälle ja painele lettujen reunoja toisiaan vasten. Painele lettujen välissä olevaa täytettä sormillasi, jotta se levittyisi tasaisesti lettujen väliin. Kauli valmis lettu nyt ohueksi - täytteen pitäisi levittyä melkein reunoihin asti. Tämä on helppo keino, jolla bobbattu onnistuu takuuvarmasti!

8. Paista nyt bobbattun toista puolta kevyesti öljytyllä kuumalla pannulla, kunnes se saa ruskeaa väriä pintaan. Käännä lettu ja paista toinen puoli samalla tavalla. Paista muutkin letut.

VINKKEJÄ

• Täytteen voi valmistaa etukäteen, vaikka päivän tai pari aikaisemmin, ja säilyttää jääkaapissa. Sen voi jopa muotoilla etukäteen palloiksi, kunhan säilyttää pallot hyvin peitettyinä.
• Jos täyte on niin löysää, ettet pysty muotoilemaan siitä käsilläsi palloja, paista taikinaa varovasti miedolla lämmöllä 5 - 10 minuuttia ahkerasti sekoitellen. Tämä kuivattaa täytemassaa, mikä puolestaan helpottaa sen käsittelyä.
  
• Taikinan joukkoon voi alustaa myös hieman öljyä. Se saattaa helpottaa taikinan kaulimista ja käsittelyä yleensäkin.

Lassi menee metsään

Sain idean vadelmalassiin Indiran blogista. Kokeilin vadelmalassia (vasemmalla), ja sitten ajattelin näyttää lassille vielä hieman enemmän metsää ja kokeilla lassia myös mustikoilla.

Molemmat lassit olivat oikein hyviä, sellaisia ihanan kuohkeita juomia, joiden maussa oli hapanta jogurttia ja raikasta marjaa. Vadelmalassista kannattaa siivilöidä siemenet pois - tämän totesin, kun itseäni tässä kohtaa laiskotti, ja sitten niitä siemeniä sai kaivella hampaiden välistä loppuillan.

Juomat eivät olleet mitään makeita, vaikka laitoinkin hunajaa aika reilulla kädellä. Molemmat juomat sopisivatkin mielestäni varsinkin jonkinlaiseksi virkistäväksi välipalajuomaksi eivätkä ehkä niinkään jälkiruoaksi. Toki ne menevät jälkiruokanakin, jos ei halua mitään kovin makeaa jälkiruokaa. Itselläni on sen verran vaatelias makean hammas, että nämä eivät sille jälkkäriksi riitä...

Marjojen ja jogurtin määrää voi vähentää tai lisätä, jos haluaa marjaisampaa tai jogurttisempaa lassia. Mansikatkin sopisivat varmasti tosi hyvin. Kun käyttää jäisiä marjoja, juomaa ei tarvitse viilennellä, vaan se on heti valmista juotavaksi!

MARJALASSIN AINEKSET
yhteen isoon lasiin

2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl mustikoita/vadelmia
makeutusta (sokeria tai hunajaa) maun mukaan

Sitten vain kaikki ainekset tehosekoittimella tasaiseksi ja reipas kaatoliike isoon lasiin!

Mangovanukas

Löysin tämän ihanan jälkkäriohjeen Sailun blogista. En ole koskaan oikein pitänyt mangosta, mutta nyt päätin antaa mangolle uuden mahdollisuuden. Olin etsinyt jotakin kivaa mangojälkkäriohjetta jo pitkään, ja tämä Sailun ohje herätti kiinnostukseni heti varsinkin siksi, että Sailu oli räätälöinyt alkuperäisestä ohjeesta kevyemmän ja vähäsokerisemman version. Lisäksi jälkiruoka vaikutti tavattoman helpolta tehdä, ja helppo se olikin! Kaikkein vaikein vaihe tässä ohjeessa oli tuo jäähdytysvaihe, kun piti malttaa mielensä ja kielensä... Oli tämä vaan hyvää!

Itse käytin säilöttyjä mangoviipaleita, jotka soseutin, mutta tuoreella hedelmällä tulisi tietysti vielä parempaa. Joku valmis mangososekin varmasti kävisi.

TARVITAAN
neljälle

n. 3/4 dl pitkäjyväistä riisiä
1/2 l maitoa
4 - 5 rkl sokeria
7 - 8 cashewpähkinää
10 - 12 rusinaa
2 1/2 dl mangososetta
1/2 tl jauhettua kardemummaa

VALMISTUS

1. Liota riisejä vedessä 15 minuuttia. Siivilöi vesi pois. Kuumenna maito paksupohjaisessa kattilassa kiehuvaksi ja lisää riisit maitoon. Keittele riisejä miedolla lämmöllä, ahkerasti sekoitellen, kunnes ne ovat kypsiä ja seos on paksuuntunut paksuksi "riisivelliksi". Lisää sokeri, sekoita ja anna jäähtyä.

2. Halkaise cashewpähkinät pitkittäin kahtia ja ruskista ne pannulla pienessä öljytilkassa rusinoiden kanssa. Sekoita ne riisin joukkoon (säästä muutama pähkinä ja rusina koristelua varten). Lisää seokseen myös mangosose ja jauhettu kardemumma.

3. Koristele cashewpähkinöillä, rusinoilla ja mangonpalasilla. Tarjoa kylmänä.


Teluguksi Mamidipandu Payasam
Hindiksi Aam Ki Kheer