Sunnuntain huvituksia

Sunnuntaina ajelimme vähän siellä sun täällä, ja päivä oli varsinkin ruokapuolta ajatellen äärettömän mielenkiintoinen. Ensimmäinen pysähdys oli erään tienvarsikojun edessä, jossa oli myynnissä nuoria kookoksia. Minulla ei ole aiemmin ollut hajuakaan, mikä ero tämmöisen vihreän sileäposkisen kookoksen ja ruskean karvaisen kookoksen välillä on, mutta Appelsiineja ja hunajaa -blogista sain jokin aika sitten asiaan selityksen: vihreä kookos on nuori kookospähkinä; karvainen kookos vanha.

Vihreän kookoksen sisällä on kookosvettä, jota juodaan suoraan joko kookoksen sisältä pillillä tai sitten lasiin kaadettuna. Tämä kookosvesi ei minusta ole mitään suurta herkkua, mutta kyllä sitä juoda voi.

Jotkut kookokset olivat jo vähän elämää nähneitä...

Ensin kookoksesta keihästettiin pää auki ja sen jälkeen siihen koverrettiin pillille reikä. Keihästäminen tapahtui kojun takana, koska sinne heitettiin ylimääräiset kookospalat ja tyhjät kookoksen kuoret. Kun olimme ryystäneet vedet kookoksen sisältä, mies halkaisi kookoksen, jotta pääsimme käsiksi kookoksen valkoiseen hedelmälihaan. Itse en oikein tykännyt tästä hedelmälihasta sen koostumuksen takia, sillä se muistutti vähän jämäkäksi hyydytettyä kookosmaitoa.

Kävimme katsomassa erästä sairasta sukulaista, minkä jälkeen pojat menivät silmälasikauppaan. Minä sen sijaan näin kadulla jotain paljon mielenkiintoisempaa: vihannestorin ja hirvittävän ihmispaljouden, koska oli sunnuntai. Vaivihkaa kävin kaivamassa autosta videokameran ja läksin pienelle kuvausreissulle. Minulla on paha tapa vain kadota kenellekään mitään sanomatta, ja niin taisi käydä nytkin. :-) Ajantajuni katosi torivilinän keskellä täysin, ja perääni oli soiteltu jo moneen kertaan...

Kuva vaappuu välillä aika pahasti, koska olin kameroineni vähän hätää kärsimässä tuolla ihmismassan keskellä, enkä muutenkaan ole (vielä!) mikään kokenut kameramies. Pahoittelen siis paikoitellen surkeaa kuvauksen tasoa.

Pieni vinkki videoiden katselua varten: kannattaa klikata videon alle ilmestyvää 'HQ' -nappulaa, niin kuvan laadun saa paremmaksi. Hitaammilla yhteyksillä (kuten minulla) parempilaatuinen kuva tuntuu kyllä pätkivän jonkin verran.

Tässä pätkässä näkyy vähän kaupankäyntiä torilla. Huomioi erityisesti, millaisia "torikasseja" ihmisillä on.



Seuraavassa näkyy mausteita, siemeniä ja niin edelleen. Huomaa, miten mausteet pakataan sanomalehtipalasen sisään.



Seuraavassa on hieman tunnelmia katuvilinästä. Ukko huutelee koko ajan taustalla "kilo mupphai", mikä tarkoittaa "30 rupiaa (noin 50 senttiä) per kilo". Videon lopussa minutkin löydetään... :-)



Illalla söimme Ista-hotellin Collage-ravintolassa. Ravintolassa oli japanilainen menu tavallisen intialaisen lisäksi, ja lisäksi saatavilla oli kansainvälistä ruokaa, kuten italialaista. Japanilaista ruokaa sitten söimmekin oikein pitkän skaalan mukaan, vaikka en kyllä enää muista, mitä söimme. Minulla on paha tapa unohtaa suusta alas menneiden ruokalajien nimet, eikä tämä mitenkään johtunut viinistä, vaikka sitä nautiskelimmekin!

Mitähän nämäkin friteeratut kanapalat mahtoivat olla nimeltään. Sillä Sipulit olivat tehneet tämäntyyppistä kanaa ihan äskettäin, joten olisikohan kyseessä ollut sitten tuo chicken katsu. Ensi kerralla kirjoitan kyllä ylös kaiken mitä syön!

Hauska yhteensattuma oli, että intialaista ruokalistaa lukiessani bongasin listalta paneer narangin. Hetken aikaa hämmästelin yhteensattumaa, kunnes muistin, että Amit Wadhwan, jonka ohjeella olin tuota paneeria tehnyt, oli ollut keittiömestarina juuri tässä samaisessa Ista-hotellissa. Oli hassua todeta, että minähän olen tehnyt tuota kotona!

Ravintolassa oli hauskoja pieniä yksityiskohtia, kuten tämäkin öljy-etikka -pullo.

Vaikka tulikin syötyä ihan hirveästi, pääsimme sentään ravintolasta omin avuin ulos - yksi tosin vessan kautta (en ollut minä!). :-D

Tähän olisi ollut mukava kellahtaa...

Biryani (siinä on munat)

Olen joutunut käymään näinä parina Intian-kuukautena läpi kovan koulun, sillä olen aina vihannut ja pelännyt sydämeni pohjasta kaikenlaisia ötököitä ja pikkuelukoita: muurahaiset saavat ihon kananlihalle, lenteleviä ötököitä pitää juosta karkuun ja torakan näkeminen on melkeinpä maailmanloppu. Varsinkaan ruoassani en halua nähdä minkäänlaisia kutsumattomia vieraita, joten parsakaalista joskus ulos mönkinyt lihava mato on traumatisoinut minut luultavasti loppuiäkseni.

Mutta jos Intiassa meinaa olla ja elää, ei ole kuin yksi vaihtoehto: sopeutua elämään ötököiden kanssa. Ruokatarvikkeetkaan eivät välttämättä ole pilalla, vaikka niissä jonkinalaista elämää olisikin; niitä ei siis välttämättä tarvitse heittää pois, vaan tilanne pitää ensin analysoida.

Yhtenä päivänä huomasin riisipurkissani ötököitä, ja hieman häpeissäni kerroin asiasta anopille, joka oli ne riisit meille alun perin ostanutkin. Anoppi antoi ymmärtää, että ötökät riisissä ovat ihan tavallinen ongelma täällä, ja rupesi kyselemään, minkä kokoisia ja minkä värisiä ötökät ovat ja lentävätkö ne. Kun olin raportoinut anopille, että ötökät ovat pieniä, tummanruskeita, eivätkä lennä, sain toimintaohjeet: Levittele ulos auringonpaisteeseen sanomalehtiä ja levitä riisit niiden päälle. Anna riisien olla auringossa jonkin aikaa, ja ötökät kävelevät riisistä itsekseen pois. Jonkin ajan kuluttua riisit pitäisi taas kerätä, laittaa ne ilmatiiviiseen pussiin tai astiaan ja lisätä mukaan vähän suolaa, joka pitäisi ötökät loitolla.

Epäluuloisena noudatin anopin ohjeita, sillä en oikein uskonut, että ötökät riisistä mihinkään itsestään kävelisivät, mutta niin ne vain tekivät! Unohdin kuitenkin lisätä riisiin suolaa, ja kun muutaman viikon päästä huomasin riisissä taas ötököitä, sain tarpeekseni ja heitin kaiken anopilta saadun riisin menemään. Tästä lähtien en ostaisi riisiä mistään irtomyynnistä, vaan ostaisin pelkkää pussitavaraa ja vain pieniä määriä kerrallaan. Vaikka elämäni onkin välillä tylsää, niin tylsää se ei kuitenkaan ole, että rupeaisin pelleilemään riisinjyvien kanssa parvekkeella päivä toisensa jälkeen! Riisivarastojen tyhjennysoperaation jälkeen kotona ei ollut muuta kuin basmatiriisiä, joka päätyi tähän biryaniin.

Hyderabadissa käytetään jonkin verran garam masalaa, joka on Etelä-Intian keittiössä muuten melko vähän käytetty mausteseos. Hyderabadin (ja Andhra Pradeshin) garam masala on kuitenkin hieman erilaista pohjoisintialaiseen garam masalaan verrattuna, sillä Hyderabadin garam masalassa on yksinkertaisimmillaan vain neljää maustetta; neilikkaa, kardemummaa, kanelia ja shah jeeraa (engl. caraway), jota kutsutaan myös mustaksi kuminaksi. Laitoin tähän biryaniin sekä kokonaista että jauhettua garam masalaa, mutta laaduntarkkailijalta tuli palautetta, että ruoka oli aivan liian mausteista. Minusta ruoka ei ollut ollenkaan liian mausteista, mutta laitoin tuon jauhetun garam masalan kuitenkin sulkuihin, joten sen voi halutessaan jättää pois. Jos shah jeeraa ei ole, sen voi korvata tavallisella juustokuminalla.

KANANMUNABIRYANI
neljälle

6 munaa
n. 1 ½ dl jogurttia
1 tl suolaa
1 tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
(½ tl garam masalaa)

4 dl (basmati)riisiä

hieman öljyä
2 laakerinlehteä
pätkä kanelitankoa
4 neilikkaa
3 vihreää kardemummaa
½ tl shah jeeraa (tavallinen juustokuminakin käy)
2 sipulia hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
n. 1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
tuoretta korianteria
tuoretta minttua
suolaa
(gheetä)

VALMISTUS

1. Keitä munat koviksi, jäähdytä ne nopeasti kylmässä vedessä ja kuori ne. Vedä kunkin kananmunan kylkiin neljä, noin sentin syvyistä pitkittäistä viiltoa. Sekoita jogurtti, suola, chilijauhe ja kurkuma (ja garam masala) ja laita seos sekä kananmunat astiaan ja sekoita varovasti. Anna kananmunien maustua ainakin puoli tuntia, mieluiten kauemminkin.

2. Huuhtele riisi ja laita riisi veteen likoamaan puoleksi tunniksi. Siivilöi vesi tämän jälkeen huolellisesti pois.

3. Kuumenna öljy (kannellisella) pannulla ja lisää laakerinlehdet, kanelitanko, neilikat ja kardemummat ja paista niitä, kunnes mausteet alkavat tuoksua ja pullistua. Lisää shah jeera, sekoita hetki ja lisää sipulit. Paista silloin tällöin sekoitellen, kunnes sipulit ovat ruskistuneet kevyesti.

4. Lisää chilit sekä inkivääri-valkosipulitahna ja paista edelleen, kunnes raaka haju häviää (viitisen minuuttia). Lisää yrtit, suola, kananmunat marinadeineen, 6 dl vettä ja sekoita hyvin. Kiehauta, pienennä lämpö keskilämmölle ja peitä pannu kannella. (Jos haluat, ripottele päälle hieman gheetä.) Hauduttele kannen alla noin 15 minuuttia tai kunnes riisi on kypsää.

Tarjoa jogurtin tai raitan kanssa.

Parathat kaikilla mausteilla

Täällä tulee arkipäivisin puolenpäivän aikoihin useammalta paikalliselta tv-kanavalta ruokaohjelmia. Niiden katsominen on kuitenkin jäänyt minulta aika vähälle, koska harmikseni juuri siihen aikaan on yleensä sähkökatkos, tai sitten en itse ole kotona tai jos olenkin, unohdan katsoa ohjelmat. Jonkun kerran olen kuitenkin osunut hollille oikeaan aikaan, ja varsinkin anoppilassa näitä ohjelmia on tullut (paremman tekemisen puutteessa) tuijotettua silmä kovana, anopin toimiessa tietenkin ylimpänä kommentaattorina.

Mangopikkelssi - ready!

Olin aiemmin kuvitellut, että varsinkin vanhemman sukupolven intialaisnaiset tekevät päivästä ja vuodesta toiseen aina samoja ruokia ja että Intian ruokakulttuuri ei muutenkaan kykene muuttumaan. Siksi yllätys onkin ollut melkoinen, kun olen huomannut, että kyllä Intiassakin osataan kehittää ja modernisoida ruokia. Jopa anoppi ottaa virikkeitä telkkarista ja lehdistä omiin kokkauksiinsa ja syöttää sitten tuotoksiaan appiukolle, vaihtelevalla menestyksellä.

MaaTV:ltä tulee arkipäivisin hauska ohjelma, jossa ohjelman juontaja (kuvassa vasemmalla) matkustaa eri kaupunkeihin, joissa sitten ihan tavalliset perheenäidit (taisi mukana olla kerran yksi isäkin!) laittavat omia kotiruokiaan. Näitä äitejä on muutenkin hauska katsella, koska he eivät tietenkään ole mitään koulittuja esiintyjiä vaan ihan tavallisia ihmisiä. Kerran ohjelman juontaja puhkesi laulamaan kesken ruonvalmistuksen ja vetäisi oikein kunnon pätkän jotakin paikallista biisiä. Kotiäidin kiusaantunut ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun hän ei tiennyt, miten päin olisi ollut! :-D

Yksi perheenäiti valmisti kerran ruokaa, joka sai minut välittömästi kaivamaan lehtiön ja kynän esiin: hän oli nimittäin keksinyt yhdistää palak paneerin ja parathan, ja tämä kuulosti minusta valtavan mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Omista leivistäni ei kylläkään tullut mitään palak paneer parathoja vaan palak tofu parathoja, koska ukko oli mukana kauppareissulla ja sai pasmani niin sekaisin, että ostin vahingossa paneerin sijasta paketin tofua. Kokeilin kuitenkin ohjetta tofulla ja totesin, että kerta kaikkiaan makoisia leipäsiä silläkin tuli!

PALAK PANEER PARATHAT
noin 8 leipää

noin kaksi isoa kourallista pinaattia
2 vihreää chiliä pilkottuna
suolaa

n. 3 dl vehnäjauhoja
suolaa maun mukaan
1 tl jeeran siemeniä
2 rkl porkkanaraastetta
2 rkl paneeria (tai tofua) raastettuna
1 - 2 rkl öljyä

VALMISTUS

1. Puhdista pinaatit ja ryöppää niitä hetki suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä ne kylmällä vedellä, purista vesi pois ja laita pinaatit sekä chilit mikseriin. Aja tasaiseksi soseeksi lisäten vain sen verran vettä, että saat ainekset jauhettua hyvin. Minulla valmista pinaattisosetta oli noin 1 dl, ja se oli mielestäni hyvä määrä.

2. Laita kulhoon vehnäjauhot, suola, jeera, porkkana- ja paneer-raaste sekä öljy ja sekoita hyvin. Lisää myös pinaattisose ja alusta taikinaa noin viiden minuutin ajan, kunnes taikina pysyy hyvin koossa ja tuntuu pehmeältä. Lisää tarvittaessa vettä, mutta lisää sitä hyvin vähän kerrallaan, koska ainekset itsessään ovat aika kosteita. Minä tietenkin kippasin vettä kerralla ihan liikaa, jolloin jouduin lisäämään vastaavasti jauhojakin.

3. Tee taikinasta tanko, leikkaa tanko paloiksi ja kauli palat chapatin kokoisiksi leipäsiksi jauhoja tarvittaessa apunasi käyttäen. Paista leipäsiä keskikuumalla pannulla öljytilkassa molemmin puolin, kunnes pinnassa on ruskeita laikkuja ja leivät näyttävät kypsiltä.

Telkkarissa sanottiin, että näiden parathojen lisukkeeksi riittää pelkkä jogurtti tai raita, koska leivissä itsessään on jo vihannekset mukana. Itse kuitenkin kaipasin tukevampaa ruokaa, ja kun tofuakin oli melkein kokonainen paketti jäljellä, tein lopuista tofuista vielä "curryn".

TOFUA ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄNI

paketti tofua kuutioituna
n. 2 rkl öljyä (itselläni oli paahtamatonta seesamiöljyä, til oil)
1 tl jeeran siemeniä
3 - 4 vs-kynttä hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
1 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
3 - 4 tomaattia paloiteltuna
soijakastiketta - en mitannut; kaadoin suoraan pullosta
Worcestershirekastiketta - kuten edellä, mutta kaatoliike oli huomattavasti varovaisempi
suolaa

GÖR SÅ HÄR

1. Paista tofukuutioita varovasti öljyssä, kunnes ne ovat saaneet väriä. Siirrä sivuun odottamaan.

2. Kuumenna pannulla uudestaan hieman öljyä, lisää jeeran siemenet ja paista muutama sekunti. Lisää valkosipuli ja sipuli ja paista, kunnes sipulit ovat saaneet hieman väriä. Lisää chilijauhe, sekoita hyvin ja paista muutama sekunti. Lisää tomaatit sekä suola ja paista edelleen, kunnes tomaatit ovat menneet melko "mössöksi".

3. Lisää soijakastike ja Worcestershirekastike sekä tofupalat, sekoita hyvin ja paista vielä muutama minuutti. Tarkista maku.

Tästä piti tulla paella...

...mutta tulikin vissiin joku risotto. Kävi nimittäin niin, että kaupoista ei löytynyt oikein mitään, mitä niistä läksin etsimään (mereneläviä, sahramia ja paellariisiä). Mereneläviä olin aiemminkin nähnyt myytävän parissa suuressa marketissa, ja sahramiakin luulisi tästä maasta löytyvän, joten ihan utopistisin toivein en kauppareissulle lähtenyt. Riisin suhteen olin kyllä jo valmiiksi skeptinen, sillä mitään oikeaa paellariisiä en edes olettanut löytäväni. Totta puhuen en edes tiedä, mitä riisiä oikeaoppiseen paellaan kuuluisi laittaa (osaako joku kertoa?), mutta tuskin ainakaan mitään basmatiriisiä!

Lihan ostaminenkin omin nokkineni on minulle täällä vieläkin aikamoinen seikkailu. Hyderabadissa saa muutamasta isommasta supermarketista valmiiksi paloiteltuja ja pakattuja lihoja - broileria, lammasta, nautaa, maksaa jne. - mutta paikalliset ihmiset ostavat lihansa tavallisimmin pienistä lihamyymälöistä, jollaisessa minäkin olen anoppilan autokuskin kanssa piipahtanut. Yksinäni en kuitenkaan uskalla mennä ostamaan lihatuotteita näistä kojuista, varsinkaan kun en niitä ennalta tunne.

Tämäntyyppisiä kana- ja lihamyymälöitä näkee paljon. Tarkkasilmäiset huomaavat tiskillä kokonaisen kanan! Ukkeli repesi nauruun, kun näki tämän kuvan: "chekan center, hohohoo!!"

Anopin mukaan valmiiksi pakattuja lihatuotteita ei saa täällä missään nimessä ostaa, koska pakatut lihat eivät ole tuoreita, eikä niistä tiedä, missä lämpötiloissa ne oikein ovat olleet. Tässä sähkökatkosten luvatussa maassa anopin syy on ihan hyväksyttävä, mutta minulle kuitenkin on tutumpaa mennä johonkin markettiin ja poimia sieltä kärryyn paketillinen jotakin. Ajelin siis kaupungin toiselle laidalle Spariin ja ostin sieltä broileria ja chorizo-makkaraa.

Paluumatka venähti yllättävän pitkäksi, koska piti vielä käydä toisessa marketissa etsimässä puuttuvia tuotteita ja sitten - tämä on tärkeää! - piti vielä käydä parissa vaatekaupassa. Unohduin vaaterekkien ja sovituskoppien välimaastoon pidemmäksi ajaksi kuin laki sallii, vaikka takaraivossa jyskytti koko ajan ajatus, että siellä ne kanat nyt hikoilevat auringonpaisteisessa autossa, kun ulkona on lämmintä melkein 40 astetta. Mitenkäs se kylmäketju oikein menikään...? Täällä on kyllä sata kertaa helpompi olla kasvissyöjä!

Houkuttaako?

Sahramia ja mereneläviä ei löytynyt toisesta marketistakaan, ja riisiksikin valikoitu risottolaatu arborio, kun muutakaan riisiä ei ollut tarjolla. En tiedä, olinko liikkeellä väärään aikaan, vääränä päivänä, vääränä vuodenaikana vai mitä, kun tuoreita katkarapuja ei kaupoissa ollut. Kauppojen valikoima Intiassa on yleensäkin aina vähän ennalta arvaamaton, eikä kauppoihin kävellä noin vain valmiin listan kanssa olettaen, että kauppakassista löytyvät kaikki ostoslistalla olleet tuotteet. Mutta ainakin täällä oppii soveltamaan ruoanlaitossa - ja yleensä elämässä muutenkin!

KANATSYDEEMI
ainaskin neljälle

n. ½ kg broileria paloina (luita saapi olla mukana)
5 - 6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 sipulia hienonnettuna
pari porkkanaa paloiteltuna
1 paprika paloiteltuna
kurkumaa (= köyhän miehen sahramia)
paprikajauhetta melko reilusti
5 dl riisiä (mun digitaalivaaka oli hajonnut rahdissa, joten en voinut punnita, byääh!)
3 tomaattia paloiteltuna
suolaa
mustapippuria
1 - 1 ½ litraa kanalientä (en mitannut)
n. 100 g chorizoa paloiteltuna
päälle persiljaa

VALMISTUS

1. Huuhtele broileri ja kuivaa se. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja ruskista broilereita hetki. Laita palat sivuun odottamaan.

2. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää valkosipuli ja sipuli. Freesaile niitä hetkinen ja lisää porkkana ja paprika. Paista, kunnes vihannekset ovat hieman pehmentyneet, ja lisää kurkuma ja paprikajauhe. Sekoittele hyvin ja hetkisen päästä lisää broilerit. Paista tovi.

3. Kääntele joukkoon riisi ja kuullota riisiä muutama minuutti. Lisää tomaatit, suola ja mustapippuri sekä suurin osa liemestä. Hauduttele kannen alla, kunnes riisi on melkein kypsää ja lisää joukkoon chorizo (raaka chorizo lisätään tietysti aiemmin; omani oli kuivattua). Hauduta kypsäksi, tarkista maku ja koristele persiljalla.

Kesäjuoma jogurtista

Intiassa on nyt kesä, ja Hyderabadissa tämä tarkoittaa nelosella alkavia lämpötilalukemia - ja lukemat ovat tietysti kaksinumeroisia. Melkein joka päivä lehdistä saa lukea juttuja erilaisista keinoista, joilla voi helpottaa kuumuuden pakahduttamaa oloa. Ruokavaliossa kehotetaan huomioimaan tietenkin se, että saa tarpeeksi nesteitä, niin juomista (mm. mehut, vesi, nimbu pani) kuin hedelmistäkin. Muutenkin ruokavalion kevyenä pitämistä suositellaan, koska silloin kuulemma jaksaa paremmin - turhan rasvaista ja raskasta ruokaa on siis hyvä välttää. Minulle on kai käynyt lataamossa jonkinlainen ohjelmointivirhe ja päälle on jäänyt ohjelma nimeltä Suomen kesä ja makkarat, koska olen jo pitkään haaveillut grillaamisesta. Olisi niin mukava grillata esimerkiksi lampaankyljyksiä lämpöisessä Intian illassa, juoda palan painikkeeksi intialaista olutta ja nauttia hyvästä seurasta...

Aivan erityinen kesäjuoma Intiassa on buttermilk (teluguksi majjiga), jolle en ole löytänyt sopivaa suomenkielistä vastinetta. Buttermilkissa on monia kesän kuumuuteen sopivia ominaisuuksia: se viilentää ja virkistää, se on vähärasvaista, terveellistä, hieman hapanta ja suolaista. Buttermilkissa on luemma myös paljon hyviä terveysvaikutuksia, ja sitä onkin käytetty lääkkeenä mm. ripuliin, ruokahaluttomuuteen, punatautiin sekä maksan ja pernan häiriöihin.

Buttermilkista tunnetaan kaksi eri lajia; maidosta hapattamalla saatu buttermilk (suomalainen piimä kuuluu käsittääkseni tähän kastiin) sekä hapattamaton, intialainen buttermilk. Intiassa buttermilk tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan vedellä laimennettua jogurttia. Jogurtin ja veden seosta "kirnutaan" hetken aikaa kuvassa näkyvällä työvälineelle (kavvam), jotta rasva saadaan erottumaan jogurtista. Pinnalle noussut rasva poistetaan, jolloin jäljelle jää ohut, jogurtista ja vedestä muodostuva neste. Kun tähän sekoitetaan vielä hieman suolaa, intialainen buttermilk on valmista. Sitä myydään kaupoissakin valmiina pienissä pussukoissa.

Buttermilkin paksuus vaihtelee: paksu buttermilk sisältää saman verran vettä ja jogurttia; ohut taas yhden osan jogurttia ja kolme osaa vettä. Buttermilkia voi juoda sellaisenaan, mutta siitä voi myös "jatkojalostaa" juomia, joista tunnetuimpia lienevät pohjoisintialaiset lassit. Etelässä buttermilk-juomat ovat hieman toisentyyppisiä, ja täällä buttermilkista valmistetaan myös ruokalajeja. Sitä voidaan syödä myös jogurtin asemasta riisin kanssa aterian lopuksi (itse en buttermilkista riisin kanssa tykkää, koska yhdistelmästä tulee ihan joku pula-aika mieleen).

Tämä seuraava kesäjuoma on kaikkein tavallisin eteläintialainen buttermilk-pohjainen juoma, ja sen valmistustapa vaihtelee hieman alueittain. Juomasta on muutenkin olemassa erilaisia versioita - juomaan voi myös lisätä popun/tadkan, johon tulee mm. sinapinsiemeniä. Voin suositella juomaa kaikille kuumuuden uuvuttamille, sillä kokemuksesta tiedän, että tämän mausteisen ja viileän juoman nauttimisen jälkeen alkaa aivan uusi elämä. :-)


BUTTERMILK-JUOMA
yhteen lasilliseen

1 dl jogurttia (mieluiten tuoretta, itse tehtyä)
2 dl vettä (vettä voi myös laittaa vähemmän, jos tykkää paksummasta juomasta, ja vastaavasti enemmän, jos tykkää ohuemmasta)
suolaa maun mukaan
1 - 2 rkl sitruunamehua
noin puolet yhdestä vihreästä chilistä erittäin hyvin hienonnettuna (siemenet voi poistaa)
4 - 5 currylehteä erittäin hyvin hienonnettuna (jos ei ole tuoreita, jätä pois kokonaan)
hieman tuoretta korianteria hyvin hienonnettuna

VALMISTUS

1. Laita jogurtti ja vesi kulhoon ja pyörittele kavvamia käsiesi välissä pari minuuttia, kunnes rasvainen vaahto nousee pinnalle. Poista tämä vaahto. Jos sinulla ei ole kavvamia, jogurtin ja veden voi sekoittaa myös vatkaimella melko hiljaisella nopeudella.


2. Lisää buttermilkiin suola sekä muut ainekset ja sekoita.

3. Tarjoa juoma hyvin viilennettynä. Minun mielestäni juoma maistuu kaikkein parhaimmalta, kun sen antaa jäähtyä pakastimessa oikein kunnolla - kunhan ei vain unohda sitä sinne! :-D

Suklaata!

Viime aikoina on tullut syötyä aika paljon ulkona, joten kokkailut ovat jääneet aika vähälle eikä noista ravintolaruoista pelkästään viitsi postailla. Eilinen kahvilakokemus oli kuitenkin ihan pakko tulla jakamaan, sillä sain maistaa itselleni jotakin ihan ennen kuulumatonta, nimittäin suklaapizzaa! Reseptiä pizzaan minulla ei tietenkään ole antaa, mutta ohjeen kehittely ei varmastikaan olisi mitään vaikeaa. Suklaapizzasta saisi helposti aika yllättävän ja erikoisen jälkiruoan!

Tähän meidän lähistölle avattiin äskettäin kahvila nimeltään The Chocolate Room (TCR), josta saa nimensä mukaisesti kaikkea suklaista, tavanomaisimmista juomista ja kakuista aina pannukakkuihin ja pizzaan. Kaikki kahvilan tuotteet ovat munattomia, joten ne sopivat myös kasvissyöjille.

Listalla on useampaakin erilaista suklaapizzaa, mm. chilli hot chocolate pizza (sulatettua suklaata, chilihiutaleita, oreganoa ja juustoa) ja tropical pizza (suklaakastiketta, mangoa, kuivattua aprikoosia, paahdettua kookosta ja cashewpähkinää). Itse valitsin pizzan nimeltä hi-fibre pizza, jossa oli pizzapohjan päällä sulatettua suklaata, maissihiutaleita, vaahtokarkkeja, valkosuklaapaloja ja hunajaa.

Pizzasta ei ole muuta sanottavaa kuin että hyvää oli - ja suklaahimotkin lähtivät vähäksi aikaa! Nyt ne tosin ovat taas palanneet... :-D Pizzapohja oli pehmeä ja melko paksu, vähän sellainen suklaisen pullataikinan omainen. Sulatettu suklaa pizzan päällä oli lämmintä ja tahmaista ja maissihiutaleet mukavan rapsakoita, ja ne sopivat pizzaan tosi hyvin. Ainoa mitä hieman kritisoisin, olivat nuo vaahtokarkit, koska en muutenkaan mitenkään rakasta vaahtokarkkeja, ja ne venyivät pitkiksi ja sotkuisiksi nauhoiksi, kun niitä leikkasi. Suklaapizzaa kokeilen kyllä ehdottomasti sitten joskus kotona, tai ehkäpä jo täällä Intiassa, jos tulee hommattua uuni.

Naposteltavaa riisistä ja pähkinöistä

Murmurat (suomeksi ilmeisesti paisutettu riisi; teluguksi borugulu, englanniksi puffed rice) ovat riisinjyviä, jotka on kypsennetty höyryllä kovassa paineessa. Ne ovat kevyitä ja vähärasvaisia, joten niistä saa oikein mukavan ja terveellisen naposteluvaihtoehdon esim. perunalastuille. Murmurat muistuttavat aika lailla riisimuroja mutta eivät kuitenkaan ole ihan sama asia. Helsingissä olen nähnyt niitä myytävän muistaakseni ainakin Maharajassa, ja muutenkin niitä kannattaa etsiä intialaisiin ruokatarvikkeisiin erikoistuneista ruokakaupoista.

Murmur, sanoi maapähkinä.

En mittaillut pähkinöiden enkä riisin määrää, ja ohjetta voikin soveltaa mielensä mukaan. Ainekset ovat tässä kuitenkin tarkalleen ne, jotka "perimätietona" anopilta sain. Toinen tapa valmistaa tätä naposteltavaa olisi lisätä mukaan vielä vähän sitruunamehua ja hienonnettua sipulia.

AINEKSET

1 - 2 rkl öljyä
n. 1 tl gheetä
n. 1 tl sinapinsiemeniä
hieman chana dalia
n. 1 ½ tl urad dalia
2 - 3 punaista kuivattua chiliä isohkoina palasina
2 - 3 vs-kynttä ohuina siivuina
1 oksa currylehtiä
chilijauhetta maun mukaan
hyppysellinen kurkumaa
suolaa
iso kourallinen maapähkinöitä; mieluusti paahdettuja (ei suolapähkinöitä)
ehkä noin 3 isoa kourallista paisutettua riisiä (puffed rice)

VALMISTUS

1. Kuumenna isohkolla pannulla öljy sekä ghee ja lisää sinapinsiemenet, chana dal, urad dal, chilit ja valkosipulinkynnet. Paista sekoitellen, kunnes chana dalit ja urad dalit ovat kullankeltaisia ja valkosipuli on alkanut saada hieman väriä. Lisää currylehdet, jauhetut mausteet ja suola, sekoita ja paista hetki.

2. Lisää maapähkinät ja paista ahkerasti sekoitellen minuutin, pari, ja lisää paisutettu riisi. Sekoita hyvin pohjia myöten, paista noin minuutin verran ja käännä levy pois päältä.