30. maaliskuuta 2009

Tervetuloa Hyderabadiin - keittiön kautta

Hyderabadilaiset rakastavat ruokaa. Toki harvassa paikassa muuallakaan maailmassa ruokaa syödään vain hengenpitimeksi, mutta erityisesti Hyderabadissa ruoka on nautintoaine.

Hyderabadissa on aivan omanlainen ruokakulttuurinsa, joka on syntynyt pohjoisesta tulleiden vaikutteiden ja etelän oman ruokakulttuurin kohdatessa. Ruokaan on imetty vaikutteita ylellisestä mogulikulttuurista, josta ovat peräisin mm. sahrami, kuivatut hedelmät ja mantelit. Nämä vaikutteet on yhdistetty alueen omaan ruokaperinteeseen, jota edustavat muun muassa kookos ja tamarindi. Lopputuloksena saadaan rikas ja omaleimainen hyderabadilainen ruoka, johon aion tulevaisuudessa perehtyä hieman tarkemmin.

Hypistelin jokin aika sitten kirjakaupassa jos jonkinlaista Hyderabad-keittokirjaa, ja päädyin pitkällisen harkinnan jälkeen Sanjeev Kapoorin ja Harpal Singh Sokhin kirjaan Royal Hyderabadi Cooking. Kirja on täynnä houkuttelevia reseptejä ja upeita kuvia kannesta kanteen. Vakuutuin kirjan asiallisuudesta ennen kaikkea siksi, että toinen kirjan taustahenkilöistä ja reseptilähteistä tulee viimeisen nizamin (Hyderabadin hallitsijan) suvusta, joten hänen ainakin luulisi tuntevan autenttisen kuninkaallisen Hyderabadin keittiön salat.

Kyseisen kirjan mukaan Hyderabadin keittiön tunnusomaisin piirre on happamuus. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että ruoka maistuisi happamalta, vaan sitä, että ruoka sisältää jotakin hapanta ainesta. Happamuutta tuovana aineksena voivat olla tamarindin lehdet, raaka tai kypsä tamarindi, gongura (tietääkö kukaan gonguran suomenkielistä nimeä?), sitruuna, vihreä mango, amchoor eli mangojauhe, karonda (tämänkään suomenkielistä nimeä en tiedä), tomaatti, jogurtti tai granaattiomena. Menneinä aikoina se, mitä hapanta ainetta kukin käytti, riippui henkilön statuksesta: alempi keskiluokka käytti tamarindin lehtiä, keskiluokka sitruunaa, ylempi keskiluokka raakaa mangoa ja ylin luokka granaattiomenaa. Nykyään näitä eroja ei enää onneksi tunneta!


Joidenkin mukaan kahta erilaista hapanta ainesta ei tulisi sekoittaa samaan ruokaan, mutta Hyderabadin keittiössä tämä ei pidä paikkaansa. Happamuudesta on kuivassa ja kuumassa ilmastossa hyötyäkin, sillä happamuus edesauttaa nestetasapainon palautumista. Happamuudesta on ruoassa myös se etu, että suolaa voi käyttää vähemmän ilman, että maku siitä mitenkään kärsii.

Ensimmäinen kyseisestä kirjasta kokkaamani resepti saattaa vaikuttaa vähän tylsältä, koska reseptissä ei varsinaisesti ole mitään "uutta". Kirjaan tutustuminen oli kuitenkin pakko aloittaa tällä ruoalla, koska jääkaapissa olevat munakoisot odottelivat pataan pääsemistä. Vaikka ruoka saattaakin vaikuttaa tylsältä, maku ei sitä kuitenkaan ollut, sillä itse ainakin tykkäsin ruoasta kovasti. Jatkossa on luvassa - ainakin omasta mielestäni - mielenkiintoisempiakin ohjeita :-)


DIWANI HANDI
noin neljälle

2 - 3 rkl öljyä
2 keskikokoista sipulia hienonnettuna
2 - 3 vihreää chiliä hienonnettuna
1 rkl inkivääritahnaa
1 rkl valkosipulitahnaa
1 tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
suolaa maun mukaan
2 - 3 rkl jogurttia

3 keskikokoista perunaa noin 1,5 cm:n kokoisina kuutioina
2 - 3 keskikokoista porkkanaa noin 1,5 cm:n kokoisina kuutioina
10 - 12 vihreää papua paloiteltuna
10 - 12 härkäpapua paloiteltuna
4 - 6 pientä munakoisoa lohkottuna (itse käytin semmoisia kananmunan kokoisia, soikeita vihreävalkoisia munakoisoja)
1 dl herneitä

pieni nippu sarviapilan lehtiä (methi) hienonnettuna
2 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna
½ tl garam masalaa

VALMISTUS

1. Kuumenna öljy isolla pannulla (handilla), lisää sipulit ja paista ne vaaleanruskeiksi. Lisää vihreät chilit sekä inkivääri- ja valkosipulitahna ja paista sekoitellen minuutin verran. Lisää chilijauhe, kurkuma ja suola ja sekoita. Lisää jogurtti, sekoita ja paista vielä pari minuuttia.

2. Lisää vihannekset ja hauduttele kannen alla silloin tällöin sekoittaen, kunnes kasvikset ovat pehmeitä. (Lisäsin kyytiin myös vähän vettä, vaikka reseptissä ei niin käskettykään.) Lisää sarviapilan lehdet, korianterin lehdet ja garam masala, sekoita ja hauduta edelleen kolme, neljä minuuttia.

Tarjoa intialaisen leivän kanssa.

Itseltäni puuttuivat härkäpavut ja herneet, mutta eipä tuo tahtia haitannut...

Iso tavallinen munakoisokin kävisi varmaan ihan hyvin.

25. maaliskuuta 2009

Helppoa ja hyvää

Taitaa olla ensimmäinen kerta tässä blogissa, kun mennään suoraan asiaan ilman mitään löpinöitä.

Vai luetiinko nämäkin nyt jo löpinöiksi?

KASVISNUUDELIT
parille melko nälkäiselle (juuri ruoka-aikana kylään tulevat serkut pääsevät ehkä osille)

250 g nuudeleita (itselläni oli Hakka-nuudeleita)

Kastike:
n. 2 rkl soijakastiketta
n. 1 rkl viinietikkaa
n. 1 rkl seesaminsiemeniä karkeasti jauhettuna
2 tl hunajaa
suolaa maun mukaan
mustapippuria maun mukaan

1 rkl seesamiöljyä
1 tl valkosipulia hienonnettuna
pieni pala inkivääriä hyvin hienonnettuna
pari chiliä hienonnettuna
pienehkö sipuli viipaloituna
iso kourallinen kaalia hienoksi suikaloituna
pieni kourallinen vihreitä papuja pieniksi pilkottuina
1 porkkana ohueksi suikaloituna
1 vihreä paprika ohueksi suikaloituna

VALMISTUS

1. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan, huuhtele kylmällä vedellä, valuta huolellisesti ja sekoita joukkoon hieman öljyä.

2. Sekoita kastikkeen ainekset erillisessä kulhossa ja siirrä sivuun odottamaan.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli, inkivääri, chilit sekä hetken päästä sipulit. Paista muutama minuutti ja lisää kasvikset. Paista kasvikset sopivan rapsakoiksi, sekoita joukkoon kastike sekä nuudelit ja kuumenna.


MELONISALAATTI

vesimelonia kuutioina
muuta melonia, esim. cantaloupemelonia kuutioina
1 - 2 rkl jogurttia
tuoretta minttua hienonnettuna
hunajaa

1. Jep: kaikki vaan sekaisin, lautaselle ja napaan.

Ideat molempiin ruokiin on pöllitty paikallisesta sanomalehdestä.
Terveisiä vaan Hesarille.

22. maaliskuuta 2009

Pähkinöitä purtavaksi

Olimme eilen hieman juhlimassa läheisessä 'f'' Cafe & Loungessa, josta ukkeli vaahtosi jo Suomessa. Ravintola on Fashion Tv:n omistuksessa, ja paikka on kuulemma hurjan suosittu, ruoka on hyvää ja asiakaskunta on erittäin trendikästä (eli vähän niin kuin meikäläinen, heh heh). Sisustus olikin äärettömän tyylikäs, mutta muuta myönteistä paikasta ei sitten oikein tahtonut löytyäkään. Paikka oli lähes tyhjä, kun menimme sinne, ja vaikka porukkaa tulikin illan aikana lisää, ei siellä kyllä mitään ryysistä ollut. Ruoka oli aika mitäänsanomatonta (nacho-lautanen kanalla ansaitsee kyllä erikoismaininnan), ja usempikin tuote ruokalistalla oli loppunut. Laaduntarkkailija rupesikin tivaamaan tarjoilijalta, että "mitä tälle paikalle oikein on tapahtunut, kun teiltä on kaikki loppu, ja täällä on näin hiljaistakin?" Tarjoilija ei ruvennut selittelemään mitään, vaan myönsi ilman kiertelyjä, että lama oli vienyt asiakkaat.

Huvittavinta paikassa oli tarjoilun taso, enkä voinut olla ihmettelemättä, mistä tienvarren grillikojusta tarjoilijat oli oikein löydetty. Yksi rähmäkäpälä kaatoi muun muassa laaduntarkkailijan drinkin pöydälle, eikä edes älynnyt tuoda uutta tilalle ilman pyytämistä. Hupaisaa on minusta sekin, että asiakkaan eteen tuodaan olutpullo ja sen jälkeen asiakkaalta kysytään, että "avataanko tämä". Kyllä kiitos, se helpottaisi juomista huomattavasti! :-D

Mielenkiintoisin juttu tuolla ravintolassa ei liittynytkään ruokaan mitenkään: kokeilin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni vesipiippua! Ravintolassa oli oikein erillinen menu vesipiippuaromeista, joista sai valita mieleisensä. Me valitsimme mintun maun, ja pian pöytään kannettiin piippu, jonka alaosassa oli höyryävä lasiastia. Jokaiselle tuotiin myös omat "suulakkeet", joilla vesihöyryä imettiin suuhun, minkä jälkeen savut puhalleltiin ulos. Aika hauska kokemus!

Tänään olikin sitten vaikeuksia päästä sängystä ylös, koska uni olisi vain kovasti maittanut. Hipulta pääsi vain lahjakkaasti unohtumaan se, että sunnuntai on se päivä, kun kaikki täällä harrastavat kyläilyä. Ensimmäisen kerran ovikello soi tuossa yhdentoista aikoihin, ja niin nopeaa syöksyä sängystä suihkuun tuskin on ennen nähty! :-D

Päivän vieraat olivat onneksi sellaisia, joista erityisesti tykkään: niitä, jotka tuovat omat eväät tullessaan. Ensimmäiset vieraat toivat ihania tuoreita samosoita...

Näpit irti! Mä otan kuvan ensin.

... ja lajitelman ghee-makeisia.

Tuo, missä on manteli, oli julmetun hyvää!

Toiset vieraat panivat vielä paremmaksi: he nimittäin toivat mukanaan myös meille ruoat illaksi.

Nainen oli valmistanut aivan järjettömän hyvää kanacurrya ja kalaruokaa, jota ei vielä maistettu, koska se on kuulemma seuraavana päivänä vieläkin parempaa. Sitä siis nautiskelemme huomenna! Hyderabad on kuuluisa viinirypäleistään, ja niitäkin saimme hillittömän läjän. Suomeenkin tulee aika paljon viinirypäleitä Intiasta, mutta eivät ne koskaan ole olleet niin hyviä ja makeita kuin nämä viinirypäleet täällä.

Ja sitten päivän epistolaan, eli siihen toiseen ruokaan, jonka kehittelin pari iltaa sitten. Ruoka oli hyvää ja saavutti syöjien suosion. :-)


KAHDEN PÄHKINÄN PERUNAT

noin neljälle

1 - 2 rkl öljyä
kourallinen cashewpähkinöitä puolitettuna
2 punaista kuivattua chiliä palasina
1 tl jeeran siemeniä
3 oksaa currylehtiä karkeasti hienonnettuna (jos ei ole tuoreita, jätä ne pois kokonaan)
3 vs-kynttä hienonnettuna/karkeasti murskattuna
noin 5 perunaa keitettynä, kuorittuna ja karkeasti murskattuna/paloiteltuna
½ tl kurkumaa
suolaa
½ - 1 tl korianterijauhetta
pieni kourallinen maapähkinöitä paahdettuna ja karkeasti veitsellä hakattuna
(sitruunamehua)

VALMISTUS

1. Kuumenna öljy pannulla, lisää cashewpähkinät ja paista hetki, kunnes pähkinät ovat saaneet hieman väriä. Lisää chilit, jeera, currylehdet ja valkosipuli ja paista hetki sekoitellen.

2. Lisää perunat, kurkuma, suola ja korianterijauhe, sekoita hyvin ja paista viitisen minuuttia. Lisää loppuvaiheessa maapähkinät ja halutessasi myös sitruunamehua.

21. maaliskuuta 2009

Okraa ukkosmyrskyn keskeltä

Sain eilen todella pitkästä aikaa oikein inspiraation ruoanlaittoon, ja tuli kehiteltyä parikin aika onnistunutta ruokaa, vaikka itse sanonkin. Oli mukava laittaa ruokaa, kun tiesi, että syöjiäkin olisi taas enemmän! Tässä nyt ensin toinen ruoista, kun molempia en varmaankaan kerkiä näpyttelemään.

Lisäjännityksen ruoanlaittoon toivat jyrisevä ukkonen sekä hirvittävät tuulenpuuskat, jotka paiskoivat ikkunaluukkuja miten sattuu. Ruoanlaiton lomassa juoksentelinkin huoneesta toiseen sulkemassa auki unohtuneita ikkunaluukkuja. Vettäkin satoin tietääkseni ensimmäisen kerran koko täälläoloaikanani, ja pitkään kuivana olleesta maasta nousi aika erikoinen haju. Salamoi ja jyrisi oikein kunnolla, ja minä jännitin, ehdinkö laittaa ruoan ennen pimeän tuloa, jos vaikka sähköt menevät ukkosen takia. Kaasullahan minä kokkaan, joten sähköttömyys ei ruoanlaittoon sinänsä vaikuta, mutta olisi ihan kiva nähdä, pilkkooko chiliä vai sormea. Kynttilät ovat olleet ostoslistalla siitä lähtien, kun tänne tulimme, mutta jostain syystä niiden osto on aina jäänyt.

Ruoka valmistui juuri ennen pimeän tuloa ja astiatkin sain hyvin tiskattua. Sen jälkeen istuin alas katsomaan American Idolia ja raapustamaan paperille muistiin, mitä ruokiin oikein tulikaan laitettua. Sitten sähköt menivät, ja minä istuin puoli tuntia tuijottelemassa pimeään tyhjyyteen ja ihmettelemässä, jotta mitäs nyt tehdään.

Jokohan saisin ne kynttilät tänään ostettua!


OKRAA KOOKOSMAIDOSSA
ainaskin neljälle

1 - 2 rkl öljyä
kaksi pienehköä sipulia hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 2 cm:n pätkä inkivääriä hienoksi raastettuna
n. 400 g okraa pestynä, kuivattuna ja noin 1 ½ - 2 cm:n pätkiksi paloiteltuna
½ tl kurkumaa
½ tl chilijauhetta
n. ½ - 1 rkl palmusokeria (jaggery) tai muuta sokeria
suolaa maun mukaan
2 - 3 vihreää chiliä
n. 4 rkl tuoretta kookosta
n. 1 ½ dl kookosmaitoa
½ - 1 tl korianterijauhetta
(tuoretta korianteria koristeluun)

VALMISTUS

1. Jauha vihreät chilit ja tuore kookos hyvin hienoksi tahnaksi mikserillä tai tehosekoittimella. Lisää vettä tarpeen mukaan, jotta saat tasaisen seoksen. Tahnaa ei ole mikään pakko tehdä, vaan vihreät chilit voi laittaa pannulle hienonnettuna samaan aikaan kuin valkosipulin ja inkiväärin, ja kookosmaitoa voi vastaavasti laittaa hieman enemmän. Itse tein tahnan siksi, koska halusin "currysta" hieman paksumpaa.

2. Kuumenna öljy pannulla, lisää sipuli ja paistele, kunnes sipuli on saanut hieman väriä. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja paista edelleen viitisen minuuttia. Lisää sitten okra, kurkuma, chilijauhe, palmusokeri ja suola, sekoita hyvin ja paista viitisen minuuttia.

3. Lisää jauhettu tahna, kookosmaito ja sen verran vettä, että okrat melkein peittyvät. Hauduttele kannen alla keskilämmöllä, kunnes okrat ovat pehmeitä. Lisää loppuvaiheessa korianterijauhe. Tarkista maku ja koristele halutessasi tuoreella korianterilla.

19. maaliskuuta 2009

Salaatti uudessa kuosissa

Minne kokonainen viikko on oikein hujahtanut? Eikö meillä ole muka syöty mitään koko viikossa, vai miksi kukaan ei ole päivittänyt tätä blogia? Hyi, mitä laiskottelua!

Anoppi on ollut tämän viikon kotikaupungissaan ja laaduntarkkailija on ollut työmatkalla, joten minä olen vetänyt lonkkaa ruoanlaiton suhteen ihan häpeilemättä - hyvä että edes riisiä olen jaksanut keittää (ja sehän onkin hirveän iso homma!). Kaiken kukkuraksi liikuskelin pari päivää sitten hieman epämääräisillä alueilla, ja sieltä ilmeisestikin tarttui mukaan jonkinlainen pöpö, vaikka en siellä mitään syönytkään (ilmastako ne pöpöt tulevat :-O). Onneksi kyse ei sentään ollut mistään ruokamyrkytyksestä tai muusta vakavammasta; onpahan vain tullut katseltua vessan kaakeliseinää aika useasti. Heppoista tekoa olevaan turistiripuliin auttaa onneksi meidän iskän ensiapukeino: uutta ruokaa vaan mahdollisimman paljon naamaan, jotta kaikki pöpöt tulevat nopeasti ulos. En siis ollenkaan eilen estellyt, kun minulle tuotiin lounaaksi takeaway-satsi Hyderabadin kuuluisaa biryania. Kuvaa en siitä kuitenkaan tohtinut ottaa, koska piti esittää potilasta, ja eiväthän potilaat mitään ruokavalokuvia jaksa ottaa. Toiseksikaan eilinen biryani ei kuulemma ollut läheskään parasta biryania, mitä täältä voi saada, joten en siitäkään syystä viitsinyt ottaa kuvaa. Sitä täydellistä biryania siis odotellessa...

Tuota biryania lukuun ottamatta olen yksin ollessani syönyt aika kevyesti, ja hedelmät ovat olleet ihan ykkösjuttu. Vaikka olenkin yleensä aika laiska tekemään salaatteja, yksi paikallisesta Sakshi-lehdestä saksittu erikoislaatuinen salaattiohje sai minut ryhtymään oikein tositoimiin. Salaattiin olisi kuulunut laittaa tuoreita vihreitä kikherneitä, mutta koska minulla ei ollut kuin kuivattuja ja nekin olivat liottamattomia ja keittämättömiä, laitoin salaattiin karkeasti pilkottuja, paahdettuja maapähkinöitä - ne kun niin kovasti muistuttavat tuoreita kikherneitä, hah hah. Mutta tämän reseptin etu onkin taas se, että jokainen voi muokata tätä mielensä mukaan. Ainakin minun maapähkinäinen versioni oli aivan ihanaa!

Tuoreet kikherneet ovat muuten aika samantyyppisiä kuin tuoreet herneetkin; ne kypsyvät ihan muutamassa minuutissa ja niitä voi syödä raakanakin.

Ilman soosia...
Elikkä siis...

TÄYTETTY KURKKUSALAATTI
parille aika iso annos

2 keskikokoista kurkkua (eli varmaankin noin 1 suomikurkku)

2 dl tuoreita vihreitä kikherneitä keitettynä
3 rkl kuorittuja seesaminsiemeniä paahdettuna
sitruunamehua maun mukaan
suolaa maun mukaan
jauhettua mustapippuria maun mukaan

2 dl jogurttia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna/murskattuna
½ tl inkivääriä tahnana tai hienoksi raastettuna
½ tl vihreää chiliä tahnana tai hyvin hienoksi pilkottuna

1 tomaatti pieniksi kuutioiksi pilkottuna

Popu/tadka:
1 rkl öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 oksa currylehtiä hienonnettuna (jos ei ole tuoreita, jätä currylehdet kokonaan pois)

VALMISTUS

1. Pese kurkut ja kuori ne kuvan osoittamalla tavalla. Jos haluat kikkailla, voit myös muotoilla kurkkuja kuusikulmaisiksi. Leikkaa kurkut n. 4 - 5 cm:n pätkiksi ja kaiva siemenet ja sisukset teräväkärkisellä lusikalla ulos. Laita kurkut tarjoilulautaselle.

2. Sekoita kulhossa kikherneet, seesaminsiemenet, sitruunamehu, suola ja pippuri.

3. Sekoita toisessa kulhossa keskenään jogurtti, valkosipuli, inkivääri- ja chilitahna.

4. Kuumenna öljy popua varten pienellä pannulla, lisää öljyyn sinapinsiemenet ja hieman myöhemmin currylehdet. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita jogurttiseos joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

5. Täytä kurkut kikherneseoksella, ripottele tomaattipalasia päälle ja mihin nyt mielit, ja liruttele päälle vielä jogurttikastike.

... ja soosin kera.

13. maaliskuuta 2009

Paneer, vaan ei palak

Paneeria on ole pahemmin Suomessa kokkaillut, sillä se ei ole koskaan kuulunut varsinaisiin lempiruokiini, vaikkei siinä mitään vikaakaan ole. Etelä-Intian keittiöön paneer ei kuulu, ja siksikin sen käyttö on jäänyt meillä vähän vähemmälle. Täällä houkutus laittaa paneeria on kuitenkin suuri, sillä ihan oikeaa paneeria saa kaupoista valmiina paketissa. Sen lisäksi mieltä oli jäänyt kaivelemaan taannoin The Hindu -sanomalehdessä näkemäni paneer-resepti, joka löytyy näköjään täältäkin. Kyseisessä, keittiömestari Amit Wadhwanin, ohjeessa kiinnosti erityisesti se, että paneer yhdistettiin appelsiiniin - makuyhdistelmä, joka oli minulle ihan ennen kokematon.

Reseptissä oli muitakin mielenkiintoisia elementtejä: sipulia tai valkosipulia ei tullut ruokaan lainkaan; kastike tehtiin mielenkiintoisella tavalla (mitään ei paistettu öljyssä, vaan aineksia keitettiin ensin kasaan ja lopuksi ne soseutettiin) ja kaiken lisäksi kastikkeeseen tuli korianterin juuria, joita en ole koskaan ennen käyttänytkään. Wikipedian mukaan korianterin juuria käytetään erityisesti thaikeittiössä, mm. keitoissa ja tahnoissa. Juurissa on myös paljon voimakkaampi maku kuin korianterin lehdissä. Muistelen, että Hakaniemessä myytävässä aasialaisessa korianterissa olisi juuretkin mukana, joten se varmaankin sopisi tähän. Itsellänikin oli juurellista korianteria jääkaapissa, ja minulla oli kyllä ihan vakaa aikomus laittaa juuret keitokseen mukaan. Kävi kuitenkin niin vanhanaikaisesti, että puuhailin ruoanlaiton lomassa taas jotakin muutakin ja unohdin laittaa juuret kiehumaan kokonaan! Viime minuuteilla vasta muistin koko korianterin, jolloin laitoin mukaan koko varret lehtineen kaikkineen... :-)

En mittaillut aineksia ollenkaan, ja omasta kastikkeestani tulikin paljon vaaleampi kuin kastike alkuperäisen ohjeen kuvassa, vaikka en laittanut ruokaan kermaa ollenkaan. Kannattaakin käyttää semmoisia oikein kypsiä punaisia tomaatteja - omani olivat ehkä hieman liian timakoita tähän tarkoitukseen. Minun makuuni myös appelsiinia olisi saanut olla enemmän, mutta en jaksanut puristaa enää toista appelsiinia...

Tein ohjeesta noin puolikkaan, joten suurin piirtein puolitin kaikki ainesmäärät. Suomessa paneerin voi aivan hyvin korvata kotijuustolla, ellei sitten halua tehdä paneeria itse.


PANEER NARANGI

600 g paneeria kuutioituna
600 g tomaatteja - puolitin tomaatit, vaikka ei käskettykään
50 g cashewpähkinöitä
50 g inkivääri-valkosipulitahnaa
50 g korianterin juuria
5 - 6 vihreää kardemummaa
2 - 3 neilikkaa
5 g mustapippuria
50 g voita
75 ml kermaa
2 - 3 oksaa minttua
yhden appelsiinin mehu
suolaa maun mukaan

VALMISTUS

1. Laita tomaatit, cashewpähkinät, inkivääri-valkosipulitahna, korianterin juuret, kokonaiset mausteet ja litra vettä kattilaan, kiehauta ja keitä noin 20 - 25 minuuttia. Tänä aikana tomaatit pehmenevät ja mausteista irtoaa liemeen makua.

2. Lisää appelsiinimehu ja keitä edelleen keskilämmöllä viitisen minuuttia. Poista kokonaiset mausteet ja sekoita tehosekoittimella tasaiseksi curryksi.

3. Mausta suolalla, lisää voi (tämänkin unohdin laittaa, mutta ei se tahtia haitannut!) ja kerma sekä paneer. Hauduta vielä muutama minuutti.

Tarjoa leipien tai riisin kanssa.

10. maaliskuuta 2009

Jotakin mezen tapaista

Löysin koneeltani tämän ennen lähtöä kokkaamani niin sanotun mezeaterian, jonka olin kätevästi jo unohtanut. Ateriaa meidän kanssa jakamassa oli ruokavieras, joka ei kauheasti mausteisia ruokia harrasta. Edellisellä kerralla, kun samainen kaveri oli meillä ruokakyläilemässä, en tätä tiennyt, vaan tein hänelle intialaista ruokaa. Vaikka laitoin kaikkiin ruokiin chiliä paljon vähemmän kuin tavallisesti, chilin määrä oli kaverille vieläkin liikaa, sillä hiki vaan valui hänen otsaltaan, kun hän söi. Minua olisi naurattanut, ellei olisi nolottanut niin kauheasti. Onko olemassa mitään nolompaa kuin katsella, kuinka joku kärsii syödessään tekemääni ruokaa!

Vahingosta viisastuneena en tällä kerralla tehnyt intialaista ruokaa, vaan pysyttelin selkeissä ja raikkaissa mauissa. Ateria onnistui oikein hyvin, ja vieraallakin säilyi otsa kuivana!

Nämä kaikki ohjeet on otettu joskus jostakin, mutta minulla ei kyllä enää ole harmainta hajua niiden alkuperästä, sillä ohjeet on raapustettu paperilappusille, jotka ovat pyörineet laatikossa vuosia. Ainoastaan tuon piiraan ohjeen alkuperästä tiedän sen verran, että se on joskus saatu koulusta.

FETA-PINAATTIPIIRAS

Tätä piirasta teen aina silloin, kun haluan suolaisen piiraan, joka onnistuu takuuvarmasti. Jostakin ihmeen syystä tämä nimittäin onnistuu aina täydellisesti! Pohjasta tulee ihanan murea, pinnasta nätti ja mausta todella hyvä. Minulla on kotona semmoinen hauska minikokoinen irtopohjavuoka, joka on noin puolet normaalikokoisesta kakkuvuoasta, ja teenkin yleensä tämän piiraan sillä. Täytteen määriä en yleensä itse mittaile, vaan laitan ne ihan silmämääräisesti. Olen laittanut sulkuihin ohjeen alkuperäiset määrät normaalikokoiselle vuoalle; nuo ensiksi antamani määrät ovat puolikkaalle vuoalle.

Pohja
65 g voita tai margariinia (125 g)
90 g vehnäjauhoja (175 g)
ripaus suolaa (½ tl)
1 rkl kylmää vettä (1/4 dl)

Täyte
fetajuustoa (150 g)
ryöpättyä pinaattia (150 g) - purista vesi hyvin pois ja hienonna pinaatti melko hienoksi
freesattua, hienonnettua, sipulia (100 g)
kirveliä, mustapippuria
1 dl kevytkermaa (2 dl)
1 ½ munaa (3)

VALMISTUS

1. Valmista pohja. Nypi rasva, vehnäjauhot ja suola ryynimäiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Valmista taikina, tee siitä pallo ja pane se kelmuun käärittynä tunniksi kylmään ennen varsinaista valmistusta. Voitele vuoka ja painele taikina piirasvuoan tai irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille noin kolme neljäsosaa vuoan korkeudesta tai kauli taikina ja nosta se kaulimen avulla vuokaan. En tiedä, tarvitsisiko tätä pohjaa esipaistaa, mutta minä olen yleensä tehnyt niin. Levitä siis pohjan päälle melko tiiviisti folio ja levitä folion päälle painoksi esimerkiksi herneitä, papuja, riisiä tai merisuolaa, ja paista noin 180-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Poista romut piirakan päältä.

2. Levitä piirasvuokaan esipaistetun taikinan päälle hyvin valutetut fetajuustokuutiot, pinaatti ja sipuli. Ripottele päälle mustapippuria ja kirveliä. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita niiden joukkoon kerma. Kaada seos vuokaan ja paista piirasta 200 asteessa noin 45 - 55 minuuttia.

KEFTEDES - Lihapullat kreikkalaiseen tyyliin

3 viipaletta vähän kuivahtanutta vaaleaa leipää
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 400 g (lampaan) jauhelihaa
1 kananmuna
1 - 2 tl kuivattua minttua tai pari rkl tuoretta hienonnettuna
1 - 2 tl oreganoa
reilusti lehtipersiljaa hienonnettuna
suolaa
mustapippuria

vehnäjauhoja pallojen kierittelyyn
öljyä paistamiseen

VALMISTUS

1. Laita leipäviipaleet likoamaan veteen. Liota leipäviipaleita noin 10 minuuttia, puristele vesi pois ja laita leivät kulhoon.

2. Freesaa sipuleita pannulla ja lisää nekin kulhoon. Laita kulhoon myös kaikki muut taikinan ainekset ja sekoita huolellisesti. Paista mieluusti ennen pallojen pyörittelyä koekakkara ja tarkista maut.

3. Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pienehköjä palloja ja kierittele pallot vehnäjauhoissa. Paista lihapullia öljyssä pannulla, kunnes ne ovat kypsiä. Näiden pallojen paistamisessa ei oikein voi säästellä öljyä, koska muuten pallot jäävät aika ankean värisiksi.

COUSCOUS-TABBOULEH

Tabbouleh valmistettaisiin oikeaoppisesti kai bulgurista, mutta minä en jostakin syystä ole bulguriin kauheasti tykästynyt, ja siksi käytänkin sen tilalla couscousia.

2 - 3 dl couscousia
n. 10 cm:n pätkä kurkkua pieniksi paloiksi kuutioituna
1 tomaatti pieniksi paloiksi kuutioituna
1 - 2 salottisipulia hienonnettuna (tai punasipulia tms.)
reilusti tuoretta minttua hienonnettuna
reilusti tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna
2 - 3 rkl oliiviöljyä
sitruunamehua maun mukaan
suolaa ja mustapippuria

1. Valmista couscous paketin ohjeen mukaan.

2. Sekoita couscous ja muut aineet keskenään ja tarkista maku.

PATATA SALATA - Perunasalaatti

Tykkään tarjota tämän salaatin vielä vähän lämpimänä, jolloin salaatti toimii sekä salaattina että perunalisukkeena. Salaatin voi ihan yhtä hyvin tarjota kylmänäkin.

n. ½ kg perunoita
1 isohko punasipuli ohuina suikaleina
runsaasti lehtipersiljaa hienonnettuna
oliiviöljyä maun mukaan
suolaa ja mustapippuria

1. Keitä perunat napakan kypsiksi, anna niiden jäähtyä hieman, kuori ja kuutioi ne. Sekoita kaikki muut salaatin ainekset perunoiden joukkoon ja tarkista maku.

Näiden ruokien lisäksi meillä oli vielä leipää, tsatsikia ja muistaakseni oli vielä jotain muutakin, mutta en nyt muista mitä se oli.

8. maaliskuuta 2009

Pullokurpitsapachadi

Kokkailuinnostuksen kanssa on edelleenkin vähän niin ja näin, mutta eivätköhän nämä ruoka-asiatkin ala taas pikkuhiljaa kiinnostaa vähän enemmän. Anoppi lähettelee meille jatkuvasti ruokaa ja vihanneksia autokuskin välityksellä siihen malliin, että - pakko tunnustaa - alkavat hermot jo vähän mennä. Varmaankin riittäisi, jos sanoisin anopille ihan suoraan, että meille ei tarvitse tuoda ruokaa ja että haluan itse valita vihannekseni, mutta ilmeisesti olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, että en ole vielä päättänyt, haluanko edes sanoa niin. Ei siis käy syyttäminen ketään muuta kuin itseäni!

On ollut ihan kauhea huomata, miten omiin keittiövälineisiinsä onkin kiintynyt ja miten riippuvaiseksi niistä on tullut. Olen ehtinyt ikävöidä jo useampaa keittiötyökalua, joka jäi Suomeen... Rakas mikserini on yksi niistä lähes korvaamattomista välineistä, jotka eivät tulleet mukaan. Mikseriä kaipaan eniten, mutta ihan heti perässä tulevat erikokoiset ja erilaisiin tilanteisiin sopivat leikkuulaudat (täällä minulla on toistaiseksi vain yksi ravintolakeittiökokoa oleva leikkuulauta), morttelini, korkeareunainen ja tarttumaton paistinpannuni sekä iso kattila pastaa ja keittoja varten. Noita kaikkia saa toki täkäläisistä kaupoistakin, mutta tuntuu tyhmältä ostaa ne "uudelleen" - vaikka eiväthän ne Suomessa olevat kamat täällä ketään lämmitä.

Pannuasiaan tuli onneksi helpotusta, sillä löysin tämän aika ihanan pannun tavan supermarketista.
Pannussa on kahvan sijasta hauskat hantaakit (sori vaan, parempaa nimitystä en keksinyt) ja pohjassa on tuommoinen kuvio, jonka tarkoituksena on vähentää tarvittavan öljyn määrää. Yhdet uttapamit olen vasta tällä pannulla paistanut, mutta sekin kerta riitti toteamaan pannun ihan toimivaksi. Tekee jo ihan hirveästi mieli kokeilla tällä jotakin pastakastiketta. Toin mukanani muuten durumvehnäjauhotkin, jos vaikka innostuisin tekemään itse pastaa... :-)

Pienien mauste-erien jauhaminen ei onnistu anopilta lainatulla mammuttikokoisella mikserillä eikä minulla ainakaan vielä ole morttelia, joten on ollut pakko keksiä uusia keinoja mausteiden jauhamiseen, vaikka monia mausteita olen hankkinut (tai siis anoppi hankki!) valmiiksi jauhettuna. Yllättävän käteväksi työvälineeksi on osoittautunut niinkin tavallinen kapistus kuin pulikka.

Inkivääri-valkosipulitahnan jauhaminen onnistuu pulikalla tosi näppärästi: paloiteltu inkivääri ja kokonaiset valkosipulinkynnet työlaudalle ja sitten vain rullailemaan pulikalla niiden ylitse! Homma on tuplasti hauskempaa, jos kuvittelee valkosipulin ja inkiväärin pahimmiksi vihollisikseen (joita mulla ei tietenkään ole) ja ajattelee pulikan isoksi nelivedoksi... :-D Mustapippurikin jauhautuu pulikalla ihan leikiten, samoin kuin jeeran siemenet. Jopa sarviapilan siemenet, jotka ovat kovimpia siemeniä, joita tiedän, jauhautuvat pulikalla suhteellisen hyvin, vaikka voimia saa kyllä käyttää aika paljon.

Erilaisia kurkkukasveja löytyy täältä vaikka miten paljon ja vaikka minkälaisia, mutta meidän kotoisista kaupoistahan löytyy yleensä vain se yksi, eli kesäkurpitsa. Käytin tähän seuraavaan pachadiin pullokurpitsaa, mutta luulen, että kesäkurpitsallakin tätä voisi ihan hyvin kokeilla. Me söimme pachadia mangoriisin kanssa, mutta kuka estää kokeilemasta tätä vaikka leivän päällä!


PULLOKURPITSAPACHADI

Tarvitset:

hieman öljyä
puolikas isosta pullokurpitsasta (tai 1 isohko kesäkurpitsa)
hieman suolaa

sormenpään kokoinen pala tamarindia

hieman öljyä
1 - 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 vihreää chiliä hienonnettuna (tai maun mukaan)
n. 1 rkl chutney dalia
parisenkymmentä currylehteä (jos ei ole tuoreita, jätä nämä kokonaan pois)
kourallinen tuoretta korianteria
hyppysellinen palmusokeria (jaggery, gur, bellam) tai tavallista sokeria
suolaa

Popu/tadka:
öljyä
1 tl sinapinsiemeniä
1 tl urad dalia
1 kuivattu punainen chili palasina
5 - 10 currylehteä

Valmistus:

1. Laita tamarindi likoamaan noin pariin ruokalusikalliseen kuumaa vettä ja liota sitä ainakin 15 minuuttia. Painele tamarindia välillä lusikalla, jotta mehu irtoaisi hyvin irti. Siivilöi tamarindimehu lopuksi toiseen astiaan ja heitä roippeet siivilästä menemään. Siirrä mehu sivuun odottamaan.

2. Pese pullokurpitsa ja paloittele se hieman sokeripalaa isommaksi kuutioksi. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pullokurpitsa ja suola. Paista pullokurpitsaa miedolla lämmöllä ahkeraan sekoitellen, kunnes pullokurpitsa on kypsää eli kauttaaltaan läpikuultavaa. Tähän menee noin 10 - 15 minuuttia (kesäkurpitsa kypsyy nopeammin). Siirrä sivuun odottamaan.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle valkosipulit ja vihreät chilit. Paista hetki ja lisää chutney dal ja currylehdet. Kun chutney dal on kullanruskeaa, lisää tuore korianteri, sokeri ja suola. Kääntele hetki, siirrä pannu pois liedeltä ja anna ainesten hieman jäähtyä. Laita tämä seos, paistettu pullokurpitsa sekä siivilöity tamarindimehu mikseriin tai tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi.

4. Laita jauhettu seos tarjoiluastiaan ja kuumenna pannulla uudelleen hieman öljyä. Lisää pannulle kaikki popun aineet yllä mainitussa järjestyksessä ja paista tiuhaan sekoitellen, kunnes urad dalit ovat kullankeltaisia. Kaada valmis popu jauhetun seoksen päälle ja sekoita hieman.

Pullokurpitsoja valitsemassa.

Enkuksi Bottle Gourd Chutney
Teluguksi Soorakaya Pachadi

5. maaliskuuta 2009

Keemaa ja pinaattia

Taisinkin jo aiemmin lupailla keeman ja pinaatin ohjetta, ja kai se on pakko postata, vaikka kuvat ovatkin niin törkeän huonoja...

Makupoliisi ei Suomessa syö mielellään jauhelihaa sen ulkonäön takia; jauhelihasta tulee kuulemma - yllättäen - mieleen kasa matoja. Välillä kuitenkin ostan kotonakin jauhelihaa, mutta "muotoilen" sen uudestaan; ensin painelen sen kasaan ja sitten pilkon taas palasiksi, jotta se miellyttäisi herran silmää paremmin. Sen harvan kerran, kun meillä jauhelihaa on, makupoliisi jaksaa aina jauhaa samaa asiaa: Intiassa jauhelihaa ei valmisteta lihamyllyllä, vaan liha pilkotaan veitsellä hyvin hienoksi. Tämä jauhelihan valmistustapa on ollut minulle suuri mysteeri, sillä en ole koskaan nähnyt, miten tällainen jauheliha oikein valmistetaan.

Yhtenä päivänä toissa viikolla lueskelin anoppilassa suhteellisen pitkästyneenä jotakin, kun sisään pöllähtänyt autokuski keksi, että hänhän voisi viedä minut katsomaan lihakauppaa. Kaikki täällä autokuskia myöten tietävät mielenkiintoni ruokaa kohtaan, ja siksi kuski tämmöisen idean saikin. Kaikki eivät ehkä ymmärrä, miksi esimerkiksi joku ruokalautanen pitää kuvata ravintolassa, ennen kuin ruokaan voi koskea, mutta en minäkään jaksa ruveta selittelemään mitään. Ajatelkoot mitä lystäävät! Väliäkö sillä, jos ruoka jäähtyy - kunhan saisi edes yhden hyvän valokuvan!

Harpoin siis autokuskin perässä lihakauppaan, joka oli pieni, kioskin tyyppinen puoti. Liha tilataan tiskiltä ja siihen tiskille liha myös maksetaan. Kuvat tuosta puodista ovat valitettavasti vähän huonoja, kun jouduin ottamaan kuvat lasin takaa. Intialaiset miehet olivat miehittäneet tiskin niin tiiviisti, että minulla ei ollut mitään saumoja tunkea itseäni siihen väliin. :-D

Ja näin heiluu veitsi, ja veitsi heiluu näin...

Kukin asiakas sai lihan pilkottuna toiveidensa mukaan.

Yritin silmä kovana tuijottaa, miten se jauheliha oikein valmistetaan, mutta voi pettymysten pettymys: se ei ollutkaan tämä kuvissa oleva kaveri, joka sen jauhelihan pilkkoi, vaan pussi ilmestyi autokuskin käsiin jostakin mystisestä lähteestä, ja taas minulta jäi jauhelihan valmistusprosessi näkemättä! (Sattuuko joku tietämään, pilkotaanko jauheliha Intiassa oikeasti käsin, vai käytetäänkö sen jauhamiseen kuitenkin jonkinlaista lihamyllyä?)

Pinaatti on täällä valtavan halpaa, joten sen ostoa ei tarvitse kahta kertaa miettiä. Pinaatin tilalla voisi käyttää myös vaikkapa paksoita tai muita lehtivihanneksia.

Pinaatin määrästä en ole täysin varma, koska en mitannut sitä mitenkään. Laitoin sitä omasta mielestäni aika paljon, mutta sitä olisi saanut olla vieläkin enemmän (anopin keema oli semmoista tummanvihreää, kun tämä omani on lähinnä harmaanvihreää).


KEEMAA JA PINAATTIA
noin neljälle

Tarvitaan:

n. 300 g (lampaan) jauhelihaa
½ - 1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
1 tl suolaa
1 tl chilijauhetta
1/4 tl kurkumaa

n. 2 rkl öljyä
pala kanelitankoa tai kassiaa
3 kokonaista neilikkaa
2 laakerinlehteä
2 vihreää kardemummaa
2 sipulia hienonnettuna
pari tomaattia paloiteltuna
2 - 3 vihreää chiliä paloiteltuna
hieman suolaa
iso kasa pinaattia (ehkä 100 - 150 grammaa)
1 - 1 ½ tl korianterijauhetta
n. 2 rkl jauhettua tai hienoksi raastettua kookosta (tuoretta tai kuivattua)

Kuivattu kookospähkinän sisus tunnetaan nimellä kopra (engl. copra). Kopra ei kuulemma ole samalla tavalla makeaa kuin tuoreen kookospähkinän hedelmäliha. Jos ei siis tykkää kookospähkinän makeudesta ruoassa, kannattaa kokeilla kuivattua kookosta. Muistaakseni olen nähnyt jossakin Hakaniemen kaupoista kopraakin myytävän.

Valmistus:

1. Laita jauheliha, inkivääri-valkosipulitahna, suola, chilijauhe ja kurkuma painekeittimeen, mutta älä lisää vettä. Keitä kolmanteen vihellykseen ja laita sivuun odottamaan. Vaihtoehtoisesti jauhelihan ja muut ainekset voisi myös paistaa pannulla kypsäksi.

2. Huuhtele ja perkaa pinaatti ja pilko se melko hienoksi silpuksi. Laita sivuun odottelemaan.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää kokonainen garam masala, eli kaneli, neilikat, laakerinlehdet ja kardemumma. Paista hetki, kunnes mausteet alkavat tuoksua ja pullistua. Lisää sipulit ja kuullota sipuleita hetki - ei haittaa, vaikka sipulit ottaisivat vähän väriäkin. Lisää tomaatit, vihreät chilit ja suola ja paista, kunnes tomaatit ovat hajonneet melko hyvin (5 - 10 minuuttia).

4. Lisää pinaatti, sekoita hyvin ja anna hautua kannen alla viitisen minuuttia. Sekoita välillä. Lisää jauheliha, korianterijauhe ja jauhettu kookos ja hauduta edelleen pari minuuttia.

Tarjoa riisin tai leipien kanssa.

P.S. Löysin eilen yhdestä melko kälyisestä supermarketista Weetabixeja! Jippii! Hinta oli kyllä aika suolainen; 170 rupiaa (2,6 euroa) semmoisesta 12 kappaleen paketista! Taidan syödä näitä kallisarvoisia lastulevyjä tarkkaan harkittuina aamuina...

3. maaliskuuta 2009

Nolot aamupalatottumukset

Keltaisen keittiön Martina viskaisi minulle aamupalahaasteen, ja otin haasteen ihan ilolla vastaan, vaikka olenkin luultavasti maailman tylsin aamupalaihminen. Mutta toisaalta tämä haaste olikin hyvä ottaa vastaan juuri siksi, että voisin tulla aamupaloineni kaapista ulos - minua nimittäin suorastaan hävettävät omat aamupalatottumukseni.

Aamupalahaasteen säännöt menevät näin:
- kerro tyypillisestä amupalastasi
- lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa
- voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne.
- haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan

Minun aamuni käynnistyy aina kahvikupillisella ja sanomalehdellä. On aivan sama, onko kahvi suomalaista, turkkilaista, intialaista vai marsilaista, kunhan se vain kulkee kahvin nimellä - teestä tulen vain pahalle tuulelle. Kotona Suomessa nautin kahvini aina pienen maitotilkan kera, mutta ihan yhtä liukkaasti kahvi menee alas, vaikka siinä olisi pari lusikallista sokeria, puolet maitoa tai ei maitoa ollenkaan. Kahvi kumotaan tietenkin tyhjään mahaan - ei siis mitään epäterveellisiä tuoremehuja tai vitamiinikapseleita alle.

Kahvikupin kanssa on oltava sanomalehti, ja voi sitä epäonnen päivää, jos lehti jää jostakin syystä tulematta! Ei ole väliä, minkäkielinen sanomalehti on ja ymmärränkö lukemastani sanaakaan, mutta sanomalehteä on saatava rapisutella siinä samalla, kun siemailen aamukahviani. Juu, ja eilinen lehti ei sitten kelpaa, eikä mikään ilmaisjakelulehti.

Aamiaisen nautin vähän myöhemmin; kuinka pian kahvin jälkeen, se riippuu aamun ohjelmasta ja siitä, onko tullut edellisenä iltana esimerkiksi norkoiltua jonkun seisovan pöydän ääressä. Nolottaa tunnustaa, mutta aamiaisella ei ole minulle mitään muuta merkitystä kuin se, että sillä saadaan vatsa kutakuinkin täyteen. En siis kaipaa aamiaisiini vaihtelua, en terveellisyyttä, enkä varsinkaan yhtään ylimääräistä työtä tai vaivaa. Kolmen minuutin puuronkeittokin on jo aivan liian iso urakka aamulla, vaikka puuro keittyisikin itsestään mikrossa. Puuroa vihaan muutenkin, ja sitä tulee nautittua lähinnä vain silloin, jos juhlat ovat edellisenä iltana menneet vähän överiksi. Ällöttävä puuro sopii erinomaisen hyvin aamuihin, jolloin elämän jatkuminen näyttää muutenkin olevan vaakalaudalla.

Pystyn syömään joka aamu tismalleen samanlaisen aamiaisen, monta vuotta peräjälkeen. Parin viime vuoden ajan olen syönyt kaksi Weetabixia maidon kera, ja sitä edeltävät pari vuotta söin joka aamu lautasellisen Kellogs Special K -hiutaleita. Ja Weetabixithan syödään muuten sitten sillä lailla, että Weetabixia pidetään vasemmalla kädellä lautasen reunalla, ja oikeassa kädessä olevalla lusikalla murretaan Weetabixista palasia maidon joukkoon. Maidossa lillunutta, löllöweetabixia en syö - Weetabixin pitää olla rapea.

Täällä Intiassa minulla onkin nyt hirveä ongelma: mitä syödä aamiaiseksi. Intialaiset aamiaiset ovat ehdottomasti poissa laskuista, sillä ne vaativat hirveästi töitä. Anoppilassa kyllä vetelin pongalia, dosia ja idlejä suurella halulla, koska siellä niitä ei tarvinnut itse tehdä. Kaikki murotkin ovat täällä ällömakeita ja törkeän hintaisia, ja Weetabixia ei ole saatavilla. Olisi vain pitänyt laittaa rahtiin 20 pakettia Weetabixia, mutta minä urpo kuvittelin tulevani toimeen ilman niitä...


Näitä Special K:n korvikkeita olen nyt vedellyt aamuisin napaani. Minä luulin tuon paketin ostaessani, että hiutaleet olisivat niitä samoja hiutaleita, joita meillä Suomessakin on. Mutta pieleen meni: nämä murot olivat taas intialainen versio alkuperäisistä Special K:ista, ja näissä on ihan hirveä määrä sokeria. Mielenkiintoista muuten on, että sokerin määrää ei ole mainittu tässä intialaisessa muropaketissa ollenkaan; on vain hiilihydraattien kokonaismäärä.

Koska minua vaivaa kotioloissa krooninen laiskuus aamiaisen suhteen, hotelliaamiaiset nousevat arvoon arvaamattomaan. Ikimuistoisimman ja parhaimman aamiaiseni ikinä olen saanut Bangkokissa, Novotel Siam Square -hotellissa. Aamiainen oli aivan käsittämättömän monipuolinen, ja tarjolla oli mm. japanilaista, amerikkalaista ja intialaista aamiaista, ja lisäksi oli tarjolla aamiaista vaikka minkälaiselle dieetille. Kaikki oli todella tuoretta ja ihanaa... Ja arvatkaas, kuka söi koko rahan edestä! :-D Uloskin taisin sieltä jotenkin selvitä, koska nyt olen tässä...

Olen taas kauhea tylsimys, enkä laita haastetta eteenpäin kenellekään erityisesti, vaan jätän haasteen avoimeksi. Aamupalasalaisuutensa saa paljastaa, kuka vain haluaa...

1. maaliskuuta 2009

Terveellinen porkkanajuoma ja pari ravintolareissua

Viime päivinä kokkailut ovat jääneet vähän vähemmälle, sillä S. on syönyt työkavereidensa kanssa paljon ulkona, ja minä olen kaivellut kaapeista jotain vanhoja jämiä, mutustellut leipää ja vesimelonia tai tehnyt jotakin simppeliä salaattia. Ruokahalut jotenkin katoavat tässä kuumuudessa ja tekee mieli vain jotain pientä ja kevyttä, mikä ei sinänsä kyllä ole mitenkään paha asia!

Muutamassa ravintolassakin on tullut käytyä, mutta kumpaakaan en lähtisi suosittelemaan kenellekään. Ensimmäisessa ravintolassa, Malgudissa (Banjara Hills), kävimme yhtenä iltana appivanhempien kanssa. Menimme ravintolaan siksi, koska olemme aiemmin syöneet toisessa Hyderabadin Malgudi-ravintolassa aivan loistavan lounaan.

Malgudi on eteläintialaisiin ruokiin erikoistunut ravintola, jonka listalla on ruokia Andhra Pradeshista, Tamilnadusta, Karnatakasta ja Keralasta. Menimme syömään melko aikaisin ja olimme tuohon aikaan ainoat asiakkaat koko ravintolassa. Ruokailumme aikanakaan ravintolaan ei kovin montaa ihmistä eksynyt, ja tämä kertoo jo aika paljon. Ruoka olikin aika surkeaa, mutta saimme me tästä surkeasta ruoasta jotakin hupiakin irti: minä ja anoppi pääsimme arvostelemaan ruokia oikein kilvan ja toteamaan taas, että "kyllä se kotiruoka vaan on paljon parempaa kuin tämä". Kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse! Vaikka ruoka ei mielestämme mitään loistavaa ollutkaan, se kuitenkin katosi lautasiltamme johonkin. Anoppi joi vielä appamien kastamiseen tarkoitetun kookosmaidonkin, ja nolottaa tunnustaa, mutta niin taisin tehdä minäkin... Mutta minä sentään söin sen kulhosta hienosti lusikalla jälkiruoaksi! Sormienpesuvettä (finger bowl) ei sentään juotu. :-D

Ainoa kiinnostava juttu tuolla Malgudissa oli appameja tekevä äijä, joka istui salin etuosassa ja jonka puuhailua oli kiva kyttäillä. Appam on vähän dosan tyyppinen lätty, mutta appam paistetaan koveralla pannulla, jolloin appamista tulee uimalakin mallinen.

Appam, kookosmaitoa ja valkosipulista tehtyä poondu kozhambua.

Toinen ravintola, jossa olemme käyneet, on Encounters Taj Krishna -hotellissa. Hotelli on oikein hieno, ja niin on ravintolakin. Varsinkin ravintolan puutarha on aivan ihastuttava (jos ei pelkää hyttysiä), ja se olisi omiaan jonkinlaiselle romanttiselle illalliselle.

Meidän illallisesta oli kuitenkin romantiikka kaukana - niin kuin yleensä aina muulloinkin, heh heh - sillä olimme syömässä yhden S:n kollegan kanssa. Istuimme tällä kertaa sisällä salissa, jossa on viikonloppuisin tarjolla myös seisova pöytä. Oli aika myöhä, kun olimme liikenteessä, joten ravintolasalissa ei kovin täyttä ollut.

Encountersin ruokalista on todella monipuolinen - mikä ei kokemukseni mukaan ole välttämättä mikään hyvä asia. Ruokalistalta löytyi intialaisia erikoisuuksia kuten dosia, mutta myös paljon kansainvälisiä ruokia, kuten pizzaa, chicken satayta, norjalaista lohta ja porsaankyljyksiä. Itse vedin kaikki ruoat sekaisin, sillä alkuruoaksi söin thaimaalaista kanasalaattia (nimeä en kuollaksenikaan muista), pääruoaksi lohta ja jälkkäriksi mangolassia - joka taisi muuten olla elämäni ensimmäinen mangolassi! :-D
Kaiken tämän sekavan ruokailukokemuksen kruunasivat nämä, jotka kiertelivät ravintolassa vetämässä Guantanameraa:

Oma alkusalaattini oli oikein hyvä, mutta pääruoan lohi oli aivan liian kuivaksi kypsennetty. Pöytäkumppaneilla oli vielä huonompi onni: toisen porsas oli sisältä raakaa ja toisen pihvi oli niin sitkeää, että ruokailuvälineetkin lentelivät lattialle, kun syöjä yritti sahata pihvistä palaa irti. Ja aseena oli sentään pihviveitsi.

Ihan ensimmäinen Sakshi-sanomalehdestä kääntämäni ja kokeilemani resepti on porkkanasta ja maidosta tehty "mehu". Resepti löytyi healthy cooking -osastolta ja reseptin alussa selostettiinkin, että porkkanoista ja maidosta saa paljon A-vitamiinia, joka on tärkeä vitamiini varsinkin näkökyvylle.

Vegaanit voivat jättää khoyan/maitojauheen pois ja korvata maidon esimerkiksi Yaelianin cashewmaidolla, kookosmaidolla tai jollakin muulla maitoa korvaavalla tuotteella. Minun kaapeistanikaan ei khoyaa tai maitojauhetta löytynyt, joten jätin nämä pois. Maku tai juoman rakenne eivät kuitenkaan tästä mitenkään kärsineet, vaan juoma oli aivan ihanaa.


PORKKANAMAITO
pieni annos kahdelle

2 porkkanaa
6 cashewpähkinää
4 mantelia
3 dl maitoa
1 kokonainen neilikka
pieni pala kanelitankoa
3 rkl sokeria
2 tl makeuttamatonta khoyaa tai 3 rkl maitojauhetta
½ tl jauhettua kardemummaa

1. Keitä porkkanat pehmeiksi, jäähdytä ja muussaa ne.

2. Jauha myös cashewpähkinät ja mantelit hienoksi.

3. Laita maito kattilaan ja lisää joukkoon neilikka ja kanelitangon pala. Keittele miedolla lämmöllä ainakin 10 minuuttia. Lisää sokeri ja keittele edelleen, kunnes sokeri on sulanut.

4. Lisää porkkanasose maidon joukkoon, sekoita hyvin ja keittele edelleen nelisen minuuttia.

5. Lisää kattilaan jauhettu cashew-manteliseos, khoya/maitojauhe sekä jauhettu kardemumma ja sekoita hyvin. Siirrä kattila pois levyltä, anna jäähtyä ja ota pois neilikka ja kanelitanko.

6. Aja seos tasaiseksi mikserillä tai tehosekoittimella. Jos juoma tuntuu liian paksulta, lisää hieman maitoa. Kaada seos laseihin ja koristele hienonnetulla mantelilla ja pistaasipähkinöillä. Voit tarjota mehun kylmänä tai lämpimänä.