Intialaisen kokin perusvarasto

Yksi syy, miksi intialainen ruoka on niin mukavaa, on se, että kun kotona on tietty perusvarasto mausteita ja linssejä, voi taikoa hyviä ja maukkaita ruokia melkein tyhjästä. Pelkästä perunastakin saa tehtyä monen monta maittavaa ruokaa!

Yksinkertaisimpaan perusvarastoon, jolla pääsee jo intialaisen ruoan makuun, voisivat kuulua vaikkapa seuraavat ainekset:

• ruskeat sinapinsiemenet (näitä on aivan pakko olla, ilman ei pärjää)
  
• kuminansiemenet (juustokumina eli jeera)
• kurkuma
  
• chilijauhe
• vihreät chilit
• punaiset kuivatut chilit
• valkosipuli
• tuore inkivääri
  
• korianterijauhe
• chana dalit (halkaistut kikherneet)
  
• urad dalit (kuoritut ja halkaistut mustat linssit)
  

Seuraavaksi voisi hankkia vaikka seuraavia aineksia:

• neilikoita
• kanelitankoja tai kassiaa
• vihreitä kokonaisia kardemummia
  
• laakerinlehtiä
• cashewpähkinöitä
• maapähkinöitä (ei suolattuja)
• tamarindia
• toor dalia (keltaisia linssejä)
  
• moong dalia (halkaistuja ja kuorittuja mung-papuja)
  

Jos haluaa perehtyä hommaan tosissaan, kaappiin kannattaa hankkia vielä

• currylehtiä
  
• sarviapilan siemeniä
• mustapippuria (kokonaisia)
• chutney dalia (paahdettuja chana daleja)
  
• kikherneitä
• rasamjauhetta
• sambhar-jauhetta
• asafoetidaa (hajupihkaa)
  

Kotoisilla keittiövälineillä pärjää aika pitkälle, mutta riisinkeitin kannattaa hankkia - helpottaa hommaa huomattavasti!

Rakkaudesta ruokaan

Olen laittanut pääasiassa intialaista reilut kymmenen vuotta. Kaikki sai alkunsa siitä, kun mieheni (tuolloin vielä poikaystävä) osti minulle intialaisen keittokirjan, joka taisi olla nimeltään The Complete Book of Indian Cooking. Ajattelin silloin, että voi miesparkaa - ihan turha luulla, että rupeaisin sinulle mitään intialaista ruokaa kokkailemaan, mutta ostakoon nyt sitten sen kirjan, kun kerran niin haluaa.

Vaan toisin kävi. Ensimmäistä kirjaa seurasi toinen, kolmas ja kahdeskymmenes, tulostettuja reseptejä netistä, yrityksiä ja erehdyksiä, muutama täydellinen katastrofikin. Opiskelun seuraavaan vaiheeseen kuului oppitunteja anopilta pääkallonpaikalla Intiassa - anoppi laittoi ruokaa ja minä seisoin vieressä ruutuvihko kädessäni, kirjoittaen kynä savuten sen minkä kerkesin. Selvennettäköön vielä tässä varmuuden vuoksi, että tein tämän kaiken ihan omasta vapaasta tahdostani! Tällaisena pikaruoka- ja einesaikakautena minua viehätti intialaisen ruoan kaikenkattavuus - se, miten siihen liittyi uskonto, filosofia ja lääketiede. Ruoka ei ollut vain jotain, jolla täytettiin vatsa. Ajat ovat tietysti muuttuneet Intiassakin, eikä ruoalla ole enää välttämättä yhtä suurta merkitystä kuin ennen. Kiinalaiset ja italialaiset ravintolat ovat saavuttaneet Intiankin, ja makutottumukset ovat hitaasti muuttumassa. Perinteistä ruoanlaittotaitoa pidetään kuitenkin yhä suuressa arvossa.

Tämä blogi on siis omistettu aika pitkälti intialaiselle ruoalle ja yleensäkin kasvisruoalle, lihaakaan kuitenkaan kaihtamatta.