22. marraskuuta 2011

Pieni tamarinditesti ja kalaa thaimaalaiseen tapaan

Eräs lukijani kysyi minulta jokin aika sitten, voiko intialaisissa ruoissa käyttää valmista tamarinditahnaa, jota saa ihan tavallisista marketeista lasipurkeissa. Arvelin, että tamarinditahna sopisi tamarindin korvikkeeksi ihan hyvin, mutta koska en ole itse koskaan valmista tamarinditahnaa kokeillut, asia jäi hieman vaivaamaan minua. Käytän itse aina tamarindin hedelmälihaa, joka pitää liottaa vedessä ja siivilöidä, ja siksi valmis tamarinditahna on jäänyt minulle ihan tuntemattomaksi.

Päätin suorittaa siksi pienen vertailun tamarinditahnan ja tamarindihedelmästä valmistetun mehun välillä ja katsoa, kuinka hyvin tuotteet vastaavat toisiaan. Vertailun jälkeen valmistin tamarinditahnasta yksinkertaista thaimaalaistyyppistä kastiketta paistetulle kalalle. Tamarindiahan käytetään Etelä-Intian lisäksi paljon muun muassa Kaakkois-Aasiassa, kuten Thaimaassa. Tamarindi tuo ruokaan hedelmäistä happamuutta, joka on paljon pehmeämpää kuin sitruunan kirpakka happamuus, mikä johtuu siitä, että tamarindi sisältää niin paljon sokeria. Olen kirjoitellut tamarindihedelmästä ennenkin, joten en nyt enää tässä rupea siitä sen tarkemmin selostamaan. :-)

Purkitettu tamarinditahna on käyttövalmista tavaraa, joka näyttää sisältävän vain tamarindia ja vettä. Tamarindin osuus tahnasta on 65 prosenttia. Kaiken järjen mukaan tamarinditahnan pitäisi siis maistua aika lailla samalta kuin hedelmästä liottamalla valmistettu mehu, koska ainekset ovat kummassakin ihan samat.

Vertailua varten valmistin tamarindihedelmästä mehuseoksen; siis sellaisen, jonka valmistan yleensäkin, jos ruokaan tarvitaan tamarindia. Laitoin reilun ruokalusikallisen tamarindia sekä noin puoli kuppia kuumaa vettä likoamaan, ja annoin tamarindin pehmentyä vartin verran. Painelin tamarindia välillä lusikalla, jotta mehut irtoaisivat siitä hyvin. Lopuksi siivilöin mehun. Sitten vertailin itse tehdyn tamarindimehun ja kaupasta ostetun tamarinditahnan väriä, koostumusta ja makua.

Tamarindihedelmää liottamista ja siivilöimistä vaille valmiina.

Tamarinditahna ja tamarindimehu näyttivät muuten aika samannäköisiltä, paitsi että tamarinditahna oli hieman tummempaa. Koostumukseltaan tahna oli mehua paljon paksumpaa - tahna on kai jotenkin kokoon tiivistettyä?

Melkein kuin kaksi marjaa.
Vasemmalla kaupan tamarinditahnaa, oikealla itse tehtyä mehua.

Samannäköisyydestä huolimatta tamarindimehu ja -tahna olivat maultaan yllättävänkin erilaiset: itse tehty mehu oli ohuempaa, kirpeän hedelmäistä ja aika raikkaan tuntuista, kun taas kaupan tamarinditahna maistui luumumaiselle, ja maku oli jotenkin "syvempi" ja hieman tunkkainen.

Pienistä makueroista huolimatta tamarinditahna on minusta silti ihan näppärä korvike tamarindimehulle. Ennen kaikkea se on helppokäyttöinen, kun sitä voi lusikoida ruokaan suoraan purkista. Tamarinditahnan saatavuus ei ole sekään ongelma, koska sitä saa ihan tavallisista hyvinvarustetuista (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin!) marketeista. Ihan tarkkoja käyttömääriä en osaa sanoa, mutta luulisin, että neljän hengen ruokaan semmoinen yksi tai kaksi ruokalusikallista tamarinditahnaa voisi olla aika hyvä määrä. Määrä riippuu tietenkin myös ruokalajista ja ruoan halutusta happamuudesta.


Kalaa thaimaalaisessa kastikkeessa
kahdelle

1 shalottisipuli tai 1 pieni sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
n. 1 cm:n pituinen pätkä inkivääriä hienonnettuna
chiliä maun mukaan (itse laitoin yhden pienen vihreän thaichilin hienonnettuna)
n. 3/4 dl vettä
2 rkl tamarinditahnaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl sokeria
(päälle kevätsipulia)

VALMISTUS

1. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Keittele lempeästi keskilämmöllä ilman kantta noin kymmenen minuuttia, kunnes kastike on sakeutunut. Tarkista maku. Tarjoa pannulla paistettujen tai uunissa kypsennettyjen kalafileiden seurana. Lisukkeeksi sopii riisi.

17. marraskuuta 2011

Köyhäilyä kreikkalaisittain

Voi sinua, valkokaali, miten oletkin tuommoinen kalpeanvihreä rumilus? Kuinka muistutatkin niin paljon munapäistä avaruusoliota? On niin somaa, kun sinä ja ystäväsi kökötätte kaupan heviosaston kingeinä pyramidin muotoisissa kasoissa. Tarjoatte idän eksotiikkaa ja silmäniloa kaikille epätoivoisille kotirouville, jotka sahaavat heviosastostoa ristiin rastiin, yrittäen kuumeisesti miettiä, mitä tänään syötäisiin. Miksi kukaan haluaa maksaa monta sataa euroa siitä, että pääsee Egyptiin pyramideja töllistelemään, kun pyramidien makuun pääsee ihan lähimarketissakin? Vielä kun saataisiin kamelikyyti kassalle, niin voi pojat, jo olisi lomatunnelma kohdallaan.

Voi kaali, miksi olet niin mauton vihannes ja epämiellyttävän tuntuinen suussa? Et ole oikein mitään, et kova etkä pehmeä, vaan sellainen nihkeän natkuva. Siltikin olet aika ainutlaatuinen kaikessa monikäyttöisyydessäsi. Kun valo vähenee ja ilta pimenee, sinusta tulee onneton ja haluat kääriä syliisi jotain. Tehdään siis kaalikääryleitä. Ensipakkasen puremia poskia ilahduttaa pehmoinen kaalilaatikko, jota mussuttaessa huolet väistyvät. Tuo rakastettavan riittoisa kaalilaatikko, elinikäinen ystävä, joka tervehtii jääkaapista aina vaan. Paino-ongelmaisillekin sinä tarjoat huolenpitoa: mitä olisikaan kaalidieetti ilman kaalia? Olet myös aina valmis nousemaan sohvalta ja ryhtymään kaalijumppaan, jossa tanssitaan sumbaa tai sambaa nelikiloiset kaalinpäät kainalossa.

Rakkaat kaalit, kuulen kyllä teidän kutsunne, vaikka teeskentelenkin vaikeasti tavoiteltavaa. Kuulen kuiskauksenne: Täällä me kalvakat poloiset vartumme, ahtaissa laareissa, että joku hyväsydäminen immeinen tulisi ja antaisi meille hyvän kodin. Luvataan olla riittoisia ja halpoja ja tuoksua hyvälle, jotta naapuritkin tulevat kateellisiksi, kun taas niillä syödään sitä kaalia. Ota ja tartu minuun ja maksa minusta kassalla muutama sentti. Sujauta minut käsilaukkuusi ja vie kotiisi. Meistä tulee vielä onnelliset yhdessä.

LAHANORIZO (tuttavallisemmin kaalia ja riisiä)
noin neljälle
tätä ohjetta mukaillen

pari ruokalusikallista öljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
puolikas pienehkö kaali (n. 500-600 grammaa) hienonnettuna
3 tomaattia pieninä kuutioina
n. 6 dl vettä
2 dl riisiä (itse laitoin risottoriisiä)
suolaa ja pippuria maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan

1. Kuumenna öljy ja lisää pannulle sipulit. Kuullota ne ja lisää kaali. Paista, kunnes kaali on pehmentynyt aika mukavasti. Itse en malttanut paistella kaaleja tarpeeksi kauan, ja kun olin myös pilkkonut kaalin laiskuuttani liian isoiksi paloiksi, kaali jäi natkuvaksi. Ei hyvä. Kaalin saa siis hienontaa aika hienoksi ja kypsentää aika pehmeäksi, ellei sitten tykkää natkuvasta kaalista.

2. Lisää tomaatit ja vesi ja kiehauta. Lisää riisi, suola ja pippuri ja sekoita hyvin. Hauduttele kannen alla keskilämmöllä, kunnes riisi on kypsää, noin 15-20 minuuttia. Sekoittele silloin tällöin ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Mausta lopuksi makusi mukaan sitruunamehulla.

Söin tätä ensin - aitoon kreikkalaiseen tapaan - tulisen intialaisen mangopikkelssin kanssa. Sitten söin tätä fetan kanssa ja sitten vielä raejuuston kanssa. En oikein osaa sanoa, mikä oli tämän kanssa parasta. Jotakin jäin kyllä kaipaamaan. Ehkä thaimaalaista chilikastiketta?

9. marraskuuta 2011

Linssejä, linssejä

Kun tuossa aiemmin laittelin ruokaa linsseistä, rupesin mietiskelemään, että en yhtään tiedä, missä ja miten linssit oikein kasvavat. Kasvavatko ne maassa vai puussa, ja millainen kasvi linssi oikein on?

Vaikka nykyään teen linsseistä paljonkin ruokaa, vielä jokin aika sitten linssit olivat minulle oikea mysteeriaines. Ensimmäisen kerran taisin maistaa linssejä 16-vuotiaana Marokossa, kun meille tarjottiin Marrakechin retkellä linssikeittoa. En silloin edes tiennyt linssin olevan kasvi, vaan luulin, että meille tarjottiin jonkinalaista silmäkeittoa. Pidin itseäni kovinkin rohkeana, kun uskaltauduin lusikoimaan paikallista silmäsoppaa, joka osoittautui - kumma kyllä - kuitenkin aika herkulliseksi. Omaan keittiööni linssit tulivat vasta intialaisen ruoan myötä.

Herneensukuinen linssi

Linssi eli kylvövirvilä (Lens culinaris) kuuluu hernekasveihin ja muistuttaakin aika tavalla hernettä: linssit kasvavat samantyyppisissä puskissa, ja linssien syötävä osa on herneiden tapaan palkojen sisällä. Linssipalkojen sisällä on kuitenkin tavallisesti vain kaksi siementä eli linssiä. Suurin linssien tuottajamaa on hieman yllättäen Kanada, ja seuraavaksi eniten linssejä kasvatetaan Intiassa, jossa niitä myös syödään eniten maailmassa.

Superruokaa

Linssit ovat ravintosisällöltään ihanteellinen elintarvike, sillä ne sisältävät runsaasti proteiineja, paljon kuituja, vähän rasvaa ja vähän kaloreita. Proteiinien osuus on linsseissä 20-30 prosenttia, ja linssit ovatkin kolmanneksi proteiinipitoisin kasvikunnan tuote (soijapavun ja hampun jälkeen). Ne ovat siksi erinomainen proteiinilähde kasvissyöjille ja tarjoavat sekasyöjillekin lähes rasvattoman ja kuitupitoisen proteiinivaihtoehdon lihalle. Linssit ovat erinomainen kuidun lähde, sillä ne sisältävät sekä vesiliukoista että veteen liukenematonta kuitua. Linsseistä saa myös runsaasti rautaa, kalsiumia, magnesiumia ja B-ryhmän vitamiineja. Linssit ovat - moniin muihin kasvikunnan tuotteisiin verrattuna - myös hyvin täyttäviä, joten niillä lähtee isompikin nälkä. Kaiken lisäksi linssit ovat erittäin edullisia ja säilyvät kuivakaapissa hyvinkin pitkään.

Kaiken maailman linssejä

Linssejä on olemassa hyvinkin monta eri lajia, vaikka suomalaisissa kaupoissa ei myydäkään kuin pääasiassa kahta lajia, punaisia ja vihreitä linssejä. Valikoiman pienuus johtuu varmasti siitä, että meillä Suomessa syödään linssejä yhä suhteellisen vähän.

Meidän kaapeistamme löytyy yleensä aika monta linssi- ja papulajia, ja ajattelin laittaa tähän pienen koosteen itselleni tutuimmista linsseistä. Suuri osa näistä linsseistä on - sattuneista syistä - sellaisia, joita käytetään paljon intialaisessa ruoassa. Intialaisten linssilajien lisäksi on tietysti paljon muitakin linssejä, mutta ne ovat jääneet minulle aika tuntemattomiksi.

(Kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Punaisia ja vihreitä linssejä.

Punaiset ja vihreät linssit kuuluvat suomalaistenkin kauppojen perusvalikoimaan, mutta itse en ole oikein tottunut pitämään kummastakaan. Punaisista linsseistä (intialaisittain masoor dal) teen joskus intialaista ruokaa, vaikka niitä Intiassa harvemmin käytetäänkin. Vihreistä linsseistä teen lähinnä keittoja ja pataruokia.

Moong-linssejä ja toor-linssejä.

Moong-linssit (moong dal, split green gram) ovat kuorittuja ja halkaistuja mungpapuja. Ne ovat pieniä keltaisia linssejä, joilla on mieto ja hieman makea maku. Niillä on lyhyt keittoaika, joten ne ovat ihanteellista pikaruokaa. Moong dalit ovat pehmeitä ja helposti sulavia, ja siksi niitä suositellaankin erityisesti lapsille ja vanhuksille.

Toor-linssit (toor dal, arhar dal, split red gram) ovat ehkä kaikkein yleisin linssilaji Intiassa, ja niitä käytetään sekä suolaisissa että makeissa ruoissa. Toor dalit maistuvat vähän pähkinämäiselle, ja niillä on hieman pidempi keittoaika kuin moong daleilla. Vaikka ne säilyttävät muotonsa moong daleja paremmin, ne kuitenkin keitetään usein ihan puuroksi ja joskus vielä muussataankin. Intialaista lohturuokaa. :-)

Chana daleja raakoina ja paahdettuina (bhuna chana).

Chana-linssit (chana dal, cholar dal, split Bengal gram) ovat sukua kikherneille ja toor dalin ohella toinen Intian suosituimmista linssilajeista. Maultaan chana dalit muistuttavat hieman maissinjyviä, ja ne säilyttävät muotonsa keitettäessäkin. Toor dalien tapaan chana daleja käytetään sekä suolaisissa että makeissa ruoissa. Etelä-Intiassa chana dalit ovat yksi yleinen tadkan (mausteöljyn) ainesosa. Tadka (chaunk, popu) valmistetaan siten, että kuumennetaan pannulla hieman öljyä, johon sitten lisätään kokonaiset mausteet, joita paistellaan hetki. Sen jälkeen nämä mausteet lisätään öljyineen valmiiseen ruokaan, jolloin mausteöljy antaa ikään kuin viimeisen silauksen ruoalle. Chana daleista jauhetaan myös jauhoja, jotka tunnetaan nimellä besan (gram flour). Besan-jauhoja käytetään paljon erityisesti uppopaistettavissa ruoissa, kuten pakoroissa, bondissa ja bhajeissa.

Bhuna chana -linssit (chutney dal, roasted chana dal, daria) ovat paahdettuja chana daleja ja raakoja chana daleja paljon vaaleampia ja kevyempiä. Ne ovat siis täysin kypsennettyjä, eikä niitä tarvitse käsitellä mitenkään, vaan niitä voi syödä vaikka suoraan pussista. Bhuna chanoja kutsutaan usein myös chutney daleiksi, koska niitä käytetään usein erilaisissa chutneyissä, esimerkiksi maapähkinächutneyssä. Bhuna chanoja käytetään paljon myös erilaisissa snack-sekoituksissa.

Halkaistuja urad-linssejä ja kokonaisia urad-papuja.

Valkoiset urad-linssit (urad dal, split black gram) ovat halkaistuja ja kuorittuja urad-papuja. Kokonaiset urad-pavut (sabut urad dal, black gram) ovat mustia, mutta kun ne halkaistaan ja kuoritaan, sisältä paljastuu valkoinen sisus. Kokonaiset urad-pavut muistuttavat suuresti vihreitä mung-papuja.

Halkaistuja urad daleja käytetään paljon eteläintialaisessa keittiössä, jossa niitä käytetään erityisesti dosa-lätyissä ja höyrytetyissä idli-kakkusissa.Niitä varten urad dalit liotetaan ja jauhetaan riisin kanssa taikinaksi, minkä jälkeen taikina vielä hapatetaan. Halkaistuja urad daleja käytetään etelässä paljon myös tadka-mausteöljyssä, ja tällöin linssit lisätään (liottamatta ja raakoina) kuumaan öljyyn ja paistetaan kullankeltaisiksi. Maun lisäksi ne tuovat ruokaan myös suutuntumaa. Urad daleista tehdään myös makeisia, sunnundaluja.

Kokonaisia mustia urad-papuja käytetään enemmän Pohjois-Intiassa. Tunnetuin urad-papuruoka taitaa olla Punjabista kotoisin oleva dal makhani, johon tulee urad-papujen lisäksi myös kidneypapuja (rajma).

Tadka-pannuni.

Linssien esivalmistelu

Linssejä ei yleensä tarvitse liottaa, toisin kuin papuja. Itse olen kuitenkin tavannut liottaa chana daleja muutaman tunnin, ja isompia linssejä voi muutenkin halutessaan liottaa muutaman tunnin, jolloin niiden keittoaika lyhenee hieman. Kaikki linssit on kuitenkin hyvä ensin puhdistaa ja sen jälkeen huuhdella. Puhdistamisen tarkoituksena on poistaa linssien joukosta mahdolliset roskat, huonot linssit sekä pikkukivet, joita niitäkin joskus eksyy linssien joukkoon.

Puhdistus sujuu näppärästi näin: Levitä linssit vaalealle lautaselle, pyyhkeelle tai muulle vaalealle alustalle, josta linssit erottuvat hyvin. Nypi joukosta mahdollinen epäkelpo aines pois ja laita linssit huuhtelua varten kulhoon. Laske kulhoon reilusti vettä ja huljuttele linssejä hetki, kunnes vesi tulee sameaksi. Kaada vesi pois, laske kulhoon uudestaan vettä ja huljuttele taas. Toista tätä kolme tai neljä kertaa, kunnes vesi on kirkasta. Linssit voi huuhdella myös siivilässä juoksevan veden alla.

Linssien keittäminen

Linssien keittoaika vaihtelee hieman linssien koosta ja iästä riippuen. Pienimmät linssit kiehuvat kattilassa kymmenessä minuutissa; isommissa menee reilu puoli tuntia. Tuoreemmat linssit kypsyvät nopeammin kuin vanhemmat, joten eri aikoina ostettuja linssejä ei kannata sekoittaa keskenään, koska ne kypsyvät tällöin epätasaisesti. Olen itse huomannut, että suola pidentää isompien linssien keittoaikaa ja jättää linssit hieman koviksi, joten suola on hyvä lisätä vasta keittämisen loppupuolella. Pienten linssien kypsymiseen suolalla ei minusta ole vaikutusta, joten niihin voi lisätä suolan alkuvaiheessakin.

Koska linssien kypsymisaika vaihtelee hieman, kypsyys on näppärintä testata painamalla linssiä sormien välissä: jos linssi litistyy helposti, se on kypsä. Keittoaika riippuu myös käyttötarkoituksesta: esimerkiksi salaatteja varten keitettävät linssit saavat jäädä kokonaisiksi, kun taas linssimuhennos-tyyppisissä ruoissa linssit saavat mennä mössöksikin.

Linssejä keitettäessä käytetään vettä yleensä vain sen verran kuin tarvitaan: veden on tarkoitus imeytyä linsseihin, jotta ravinteikasta vettä ei tarvitse heittää pois. Yleensä linssien ja veden suhde on noin 1:2, eli yhtä desiä linssejä kohti käytetään kaksi desiä vettä. Tämä määrä vettä on suunnilleen sopiva silloin, kun linssit keitetään kannen alla keskilämmöllä. Vettä voi kuitenkin keittämisen aikana lisätä, jos vesi tuntuu katoavan kattilasta. Jos mukana on muita aineksia, kuten vihanneksia, vettä saa laittaa kolmekin kertaa linssien määrä. Nopeinta linssien keittäminen on tietenkin painekeittimessä, mutta painekeittimen haittapuolena on se, että linssien kypsymistä on vaikeampi kontrolloida.

Makua linsseihin

Linssit ovat itsessään hyvin miedon makuisia, joten ne tykkäävät runsaskätisestä maustamisesta ja sopivat siksikin erinomaisesti intialaiseen keittiöön. Linsseistä valmistetut ruoat tunnetaan Intiassa nimellä dal, joka kuuluu Intiassa ihan jokapäiväiseen ruokavalioon - maantieteelliseen sijaintiin tai perheen taloudelliseen asemaan katsomatta.

Linssilajit ja niistä valmistetut ruokalajit vaihtelevat hieman alueittain; pohjoisen dal-ruoat ovat usein paksumpia ja kermaisempia, kun taas etelän linssiruoat ovat usein keittomaisempia, kuten sambhar. Pohjoisessa linssiruoat nautitaan usein erilaisten leipien kanssa; etelässä suositaan riisiä.

Linssit ja muut palkokasvit voivat aiheuttaa ilmavaivoja ja turvotusta etenkin sellaisille, jotka syövät linssejä harvemmin ja joiden elimistö ei ole tottunut niihin. Intiassa käytetäänkin linssiruoissa tiettyjä mausteita, joilla on ilmavaivoja vähentäviä vaikutuksia, muun muassa hajupihkaa (hing, asafoetida), juustokuminaa eli jeeraa, koptilaista kuminaa (ajwain) ja valkosipulia.
Peruslinssimuhennokseni syntyy seuraavasti:
Kiehautetaan kattilassa vettä ja lisätään siihen puhdistetut linssit. (Linsseiksi käyvät esimerkiksi punaiset linssit tai moong dalit). Lisätään kattilaan myös yksi tai kaksi tomaattia kuutioituna, chiliä, hienonnettu sipuli, valkosipulia, suolaa, kurkumaa ja korianterijauhetta. Keitellään kannen alla, kunnes linssit ovat pehmeitä. Joskus lisään joukkoon muitakin aineita, esimerkiksi kesäkurpitsaa, pinaattia tai kookosta. Joskus teen lopuksi myös tadkan: johon saattaa tulla esimerkiksi ruskeita sinapinsiemeniä, currylehtiä ja jeeraa tai vaihtoehtoisesti vaikkapa jeeraa, hajupihkaa ja punaista kuivattua chiliä.
(Linssipensaan kuva täältä.)

1. marraskuuta 2011

Turkkilaiset linssipyörykät


Nämä linssipyörykät herättivät kiinnostukseni erilaisuudellaan, sillä pyöryköitä ei kypsennetä mitenkään. Tietenkin linssit ja bulgur keitetään ja sipulikin kuullotetaan ennen pullien muotoilua, mutta valmiita pyöryköitä ei enää käytetä uunissa. Näitä palluroita syödään ilmeisesti yleensä meze-pöydän osana (joko pallo- tai pötkylämuodossa), mutta kyllä nämä sopivat minusta ihan hyvin pääruoaksikin. Tungin näitä myös leivän väliin, ja pyöryköillä oli sielläkin oikein kotoisa olo. Pihvimuotoisina pyörykät olisivat saattaneet sujahtaa leivän väliin vieläkin sutjakammin. :-)

MERCIMEK KÖFTESI, Linssipyörykät punaisista linsseistä
22-24 pyörykkää
Ohje hieman mukailtuna BBC Foodilta

2 dl punaisia linssejä
2 dl bulguria
hieman öljyä
1 pienehkö sipuli hienonnettuna
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
pari kevätsipulia hienonnettuna
(yrttejä ja muita mausteita maun mukaan)
(tarjoiluun salaattia ja sitruunamehua)

1. Huuhtele linssit ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä (4 dl) kymmenisen minuuttia. Laita linssit kulhoon odottamaan. Kiehauta taas neljän desilitran verran vettä, mausta se suolalla ja keitä bulgureja kahdeksisen minuuttia, kunnes bulgur on pehmeää ja kaikki vesi on imeytynyt bulguriin. (Linssit ja bulgurit voisi tietysti keittää yhdessäkin, mutta minä olin vähän epävarma keittoajoista, ja kypsensin siksi molemmat erikseen.) Laita bulguritkin kulhoon.

2. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja kuullota sipuli. Sekoita joukkoon tomaattipyree ja jatka kypsennystä vielä hetki.

3. Sekoita sipuli-tomaattipyreeseos linssien ja bulgurin joukkoon. Sekoita joukoon myös suola, juustokumina, paprikajauhe sekä kevätsipulit. Anna seoksen jäähtyä ja muotoile seoksesta kostutetuin käsin pallukoita.

Purista pyöryköiden päälle ennen tarjoamista sitruunamehua ja tarjoa pyörykät suolapalana salaantinlehtien päältä tai salaatinlehtiin käärittyinä.

Maku oli minusta aika mieto, ja siksi ripottelin päälle vielä vähän chilihiutaleita. Hyviä olivat!