Mangorisottoa ja hintavertailua

Garam Masalan Anna onkin jo postannut monta ihanaa mangoreseptiä, ja tuli minullekin hätä tehdä mangosta jotakin, ennen kuin sesonki menee ihan sivu suun. Teki mieli kokeilla vähän jotain erilaista, ja jostakin sain päähäni kokeilla mangorisottoa. Kaikki tämmöiset riisi + jotain -mössöt ovat muutenkin mieleeni, ja makeaa jälkiruokarisottoa en ollut ennen kokeillutkaan.

Risotosta tuli hyvää ja täyteläisen mangoista, mutta jos ei ole niin kovasti mangon ystävä, risottoa voisi keventää appelsiinimehun osuutta suurentamalla tai mangososeen osuutta pienentämällä - ja miksei voisi käyttää ihan vettäkin. Sokeria ei olisi tarvinnut olla ainakaan yhtään enempää, sillä käyttämäni mehut olivat jo itsessään aika makeita. Tosin minun mielestäni makean kuuluukin olla makeaa, joten minä kyllä tykkäsin. Jos ei pidä niin makeasta, sokeria kannattaa lisätä alkuun varovasti ja lisätä sitä sitten tarpeen mukaan.

Suomessa en ole vielä oikein hyvää mangoa tavannut, mutta kyse voi olla siitäkin, että en osaa valikoida hyviä yksilöitä Suomen mangovalikoimista (täällä se kyllä onnistuu!). Kerrankin luulin löytäneeni täydellisen mangon, mutta kaikkea muuta! Äitini, joka sattui silloin olemaan maisemissa ja jolla on pettämätön haju- ja makuaisti, luonnehtikin kyseisen yksilön tuoksua "kellarimaiseksi" ja makua "väkisin kypsytetyn hedelmän mauksi". Suomessa saattaisinkin suosiolla marssia suorinta tietä säilykeosastolle ja ostaa mangoni säilykkeenä, mutta silloin mangokin maistuisi risotossa varmaankin huomattavasti miedommin.

TARVITAAN
kahdelle

1 rkl voita
1 ½ dl risottoriisiä
2 dl appelsiinimehua
2 dl mangomehua
2 ½ dl mangososetta
3 rkl (ruskeaa) sokeria
n. ½ tl jauhettua kardemummaa
mangoa kuutioituna
2 rkl tummaa rommia

VALMISTUS

1. Yhdistä mehut sekä mangosose kattilassa ja kuumenna seos varovasti.

2. Kuumenna voi toisessa kattilassa ja lisää riisi. Kääntele riisiä miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää sokeri, kardemumma sekä osa nesteestä ja kypsennä miedolla lämmöllä ahkerasti sekoitellen. Lisää nestettä aina edellisen satsin lähes imeydyttyä. Jos tarvitset lisää nestettä, lisää mehua tai vettä.

3. Kun riisi on jämäkän kypsää, lisää mangopalat sekä rommi. Sekoita ja tarkista maku. Tarjoa heti.

Lähikauppani.

Arborio-riisiä ja muita erikoisempia ruokatarvikkeita saa Intiassakin joistakin kaupoista ihan hyvin - jos vain on valmis pulittamaan niistä melkoisen kasan rupioita. Kilo arborio-riisiä esimerkiksi maksaa kaupassa 350 rupiaa (noin 5,20 euroa), mikä on suomalaisittain ajatellenkin ihan järkyttävä hinta. Mielenkiinnon vuoksi olikin ihan pakko laskea, mitä kaikkea muuta tuolla rahalla täällä saisi.

(Vertailtujen tuotteiden hinnat ovat tavallisia markettihintoja, joten jostakin torilta ne saisi varmaan vieläkin halvemmalla.)

Yhden risottoriisikilon hinnalla saisi

• 10 pakettia tofua/paneeria (á 200 g)
  
• 12,5 kiloa tavallista marketin riisiä (ei halvinta)
• 14 purkkia tavallista Bulgarian jogurtin tyyppistä jogurttia (á 400 g) = 5,6 kg
  
• 14,5 litraa maitoa
  
• 25 litraa vettä (liran pulloissa)
  
• 25 kiloa papaijaa
  
• 29 kiloa munakoisoja
  
• 35 kiloa vesimelonia
• 35 kiloa pinaattia
  
• 35 pakettia vehnänorasta (á 20 g) eli yhteensä 700 grammaa
  
• 87 (isoa) nippua tuoretta minttua/korianteria
  
• 140 kananmunaa
• reilun litran votkaa (eikös tämäkin ole elintarvike?)
  

Maitoa pus-pussissa.

Mutta toisaalta samalla rahalla saisi vain

• yhden paketin fetaa/parmesaania
  
• yhden paketin aamiaishiutaleita
• kilon parsaa
  
• 2,5 kiloa kanaa
• 2,7 kiloa omenoita
• 3,6 kiloa paprikaa
• 4 litraa Tropicana-mehua
• 5 purkkia maustettuja ulkolaisia jogurtteja (á 125 g) = 0,625 kg

Mangoshow 2009

Jokin aika sitten missasin yhden munakoisonäyttelyn, jossa oli esitteillä lukematon määrä erilaisia munakoisolajikkeita. En ollut tiennyt koko tapahtumasta mitään, ja harmitti ihan vietävästi, kun näin seuraavana päivänä lehdessä kuvia tapahtumasta ja monista kymmenistä erilaisista munakoisoista!

Tämän mangoshown ilmoituksen sentään huomasin tiistaiaamuna lehdessä: mangoshow kestäisi kolme päivää, ja tapahtumassa olisi esitteillä yli 200 erilaista mangolajiketta. Tätä tapahtumaa en halunnut missata, vaikka odotukseni shown suhteen eivät olleetkaan kovin korkealla. Onneksi kuitenkin menin tapahtumaan, sillä se ylitti kaikki odotukseni moninkertaisesti.

En ole koskaan suuremmin tykännyt mangoista, mutta enpä ole ollutkaan aiemmin mangosesongin aikaan Intiassa. Pientä totuttelua mango on näin sesonkinakin vaatinut, mutta nyt voin jo sanoa, että himoitsen joitakin mangolajikkeita.

Tässä kuvallista satoa mangoshowsta, joka järjestettiin Hyderabadissa Jubilee Hallissa, Public Gardenin alueella.

Tässä niitä nyt olisi!

Minun täytyy tunnustaa, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että mangolajikkeita olisi olemassa enemmänkin. Tämän mangoshown jälkeen olen onneksi huomattavasti viisaampi, sillä showssa oli näytteillä kokonaiset 369 eri mangolajiketta!


Esitteillä oli huikeat rivit keltaisia mangoja...

... ja vihreitä mangoja.

Oli pikkelsseihin sopivia lajikkeita...

... ja uusia risteytyksiä.

Etelässä parhaimpina mangolajikkeina pidetään alphonsoa...

... ja kesaria.

Mangoja kuvattiin kännyköillä...

... sekä vähän järeämmällä kalustolla.

Itse en tietenkään kuvannut millään...

Tarjolla oli myös tietoa eri mangolajikkeista.

Esitteillä oli myös esimerkiksi mangojen kypsytykseen ja säilytykseen liittyvää teknologiaa.

Tämä on mangojen kypsytyskaappi, joka piti tietenkin käydä koeseisoskelemassa. :-D Lämpötila kaapissa oli ehkä reilut 20 astetta, ja raaka mango kypsyy tässä kaapissa kuulemma noin kuukaudessa. Kaappi sopii kypsytyksen lisäksi myös kypsien hedelmien säilytykseen, ja kypsä hedelmä säilyy kaapissa hyvänä parisen viikkoa.

Lisäksi esitteillä oli mangoista tehtyjä tuotteita: tässä mangopikkelssikisan parhaimmistoa.

Mangoja ja mangotuotteita oli tietysti myös myynnissä.

Ukkeli kysyi tämän kuvan nähdessään, että kukas tämä kehonrakentaja on. :-D

Nämä ovat kuivattuja mangolevyjä (maamidi thandra), toisin sanoen kuivattua mangososetta sokerilla makeutettuna. En ole ennen tämmöisiin törmännyt, ja siksi olinkin hieman epäluuloinen, kun ukkeli osti näitä kokonaisen kilon paketin. Minun piti tietenkin tehdä makutesti mahdollisimman pian ja repiä paketti auki jo kotimatkalla autossa. Testin lopputulos: nämä täytyy varmaankin piilottaa minulta.

Mangosta oli tehty myös suolaisia naposteltavia. Tämän pöydän ääressä kävi hirveä kuhina - intialaiset rakastavat näitä suolapalojaan! Ei ole mangoshowta eikä mitään muutakaan tapahtumaa, jossa ei myytäisi kaikenlaisia naposteltavia ja muuta suuhunpantavaa.

Tältä sedältä ostimme chatia (eräänlainen snack)...

... ja setä kysyi hyvin ystävällisesti, ennen kuin teki minun annokseni, että syökö madame kaaramia (kaaram tarkoittaa chilistä).

Valmis annos paperitöttörön sisällä näytti tältä - murmuroita, pähkinöitä, sipulia, mausteita... Annoksen ainoa ongelma oli se, että se oli liian pieni. Ensi kerralla pyydän tuplana.

Hei, hei, mangoshow! Ehkä vielä joskus tavataan!

Andhralainen lammascurry

Keksin tässä yhtenä päivänä taas yhden syyn sille, miksi pohjoisintialainen on eteläintialaista ruokaa niin paljon suositumpaa ja tunnetumpaa Intian ulkopuolella: pohjoisessa käytetään paljon jauhettuja mausteita, joiden saatavuus ja säilyvyys on huomattavasti parempi kuin tuoreiden mausteiden, joita taas suositaan etelässä. Esimerkiksi vihreät chilit, currylehdet ja tuore kookos, jotka kaikki kuuluvat olennaisena osana Etelä-Intian keittiöön, ovat paljon työläämpiä löytää, käsitellä ja säilyttää kuin vaikkapa esimerkiksi chilijauhe, garam masala ja jeera, joita taitaa saada melkein jokaisesta marketista. Tuoreet chilit, currylehdet ja kookoksen voi kuitenkin pakastaa, joten niiden käyttöikä pitenee tällä tavalla huomattavasti. Currylehdet voi jättää ruoasta poiskin maun siitä sen kummemmin kärsimättä, mikä onkin hyvä, sillä itse en ole onnistunut löytämään niitä tuoreina Suomessa muualta kuin Taj Mehalista, ja sieltäkin harvakseltaan.

Etelä-Intiassa käytettävät vihanneksetkin ovat Intian ulkopuolella aika tuntemattomia, ja siksi ruoanlaitto saattaa kaatua jo niiden puutteeseen. Paljon ihania eteläintialaisia ruokia syntyy kuitenkin ilman näitä erikoisia vihanneksiakin!

Rumpukeppejä.

Kasoittain erilaisia lehtivihanneksia... ja hampaita kaiveleva jamppa.
Nyt heräsi ruokahalu.

Tunnistaako joku nämä etualalla näkyvät pavut?

Väittäisin kuitenkin, että joskus kannattaa ostaa se tuore kookos ja tuoreita chilejä, koska ruoasta tulee niin toisenmakuinen, kun käyttää tuoreita aineksia. Kookosta ostaessa kannattaa tarkastella ensin kookoksen ulkonäköä: kookoksen tulisi olla ehjä ja muutenkin siistin näköinen. Seuraavaksi kookosta pitäisi ravistella - hyvässä kookoksessa on paljon nestettä sisällä, joten neste hölskyy ravisteltaessa selvästi. Viimeiseksi kannattaa vielä vertailla muutamaa kelvolliselta vaikuttavaa yksilöä ja valita niistä se painavin.

Tämä andhralainen lammascurry on juuri sellainen ruoka, johon tuoretta kookosta ja tuoreita chilejä kannattaisi hommata, sillä lopputulos palkitsee kyllä kookoksen käsittelyn vaivan. Lopun kookoksen voi paloitella ja laittaa rasiassa pakastimeen; chilit kannattaa pakastaa kokonaisina. Tämä on ehdottomasti yksi omista suosikkilammasruoistani!


AINEKSET
noin neljälle

½ kg lammasta (esim. lapaa tai etuselkää, mieluiten luullista, mutta kyllä luutonkin käy) suupalan kokoisina paloina
2 tomaattia paloiteltuna
1 tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa

n. ½ dl (tuoretta) kookosta
n. 6 valkosipulinkynttä
n. 3 cm:n pätkä inkivääriä

2 rkl öljyä
1 pienehkö kanelitanko
3 kokonaista neilikkaa
3 kokonaista vihreää kardemummaa
n. 15 cashewpähkinää puolitettuina tai paloiteltuina
1 tl jeeran siemeniä
2 oksaa currylehtiä (jos ei ole tuoreita, jätä nämä pois)
2 - 3 vihreää chiliä hienonnettuna
2 sipulia hienonnettuna
suolaa maun mukaan

VALMISTUS

1. Laita lihapalat, tomaatit, chilijauhe ja kurkuma sekä 1 dl vettä painekeittimeen. (Jos painekeitintä ei ole, lihat voisi varmaan keittää tavallisessa kattilassakin pienessä vesimäärässä.) Keitä kolmanteen vihellykseen (tai noin 10 minuuttia), käännä liesi pois päältä ja anna painekattilan jäähtyä. Nosta lihat sitten reikäkauhalla kattilasta pois ja säästä keitinliemi.

2. Jauha kookos, valkosipuli ja inkivääri tasaiseksi tahnaksi. Käytä tarvittaessa hieman vettä. Itse yritän jauhaa kookoksen aina niin hienoksi kuin mahdollista, koska en tykkää, jos se narskuu hampaissa... :-)

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää kanelitanko, neilikat ja kardemummat ja paista, kunnes mausteet alkavat tuoksua ja pullistua (noin 15 sekuntia). Lisää cashewpähkinät ja jeera ja paista sekoitellen, kunnes cashewt ovat ruskistuneet kevyesti. Lisää currylehdet, chilit ja sipulit ja paistele keskilämmöllä, kunnes sipulit ovat jonkun verran ruskistuneet.

4. Lisää kookos-inkivääri-valkosipulitahna ja paista ahkerasti sekoitellen viitisen minuuttia. Lisää lihan keittoliemi ja suola, ja hauduttele kannen alla kymmenisen minuuttia. Lisää sitten lihapalat ja sen verran vettä, että lihapalat melkein peittyvät ja hauduta, kunnes kastike on paksuhkoa ja liha on todella pehmeää (tähän saattaa kulua puolesta tunnista tuntiinkin). Jos kastike uhkaa kuivua liikaa, lisää hieman vettä.

Tämä curry sopii hyvin sekä riisin että kaikenlaisten leipien seuraksi.

Onko elämää ilman juustovoileipää? (osa 2)

Tässä oli vielä äsken kokonainen voileipä...

Minulla taitaakin olla vakavampi ongelma näiden juustovoileipien kanssa, koska tämä sama kysymys vainoaa minua maailman ääriin. Sen verran hyvin juustoleivät ovat nimittäin täälläkin maistuneet, että taas oli pakko ruveta kehittelemään jotakin muuta niiden tilalle.

Peruna-maissipihvit
6 - 8 pihviin

4 isohkoa perunaa
n. 100 g (1 ½ dl) maissinjyviä karkeasti hakattuna
pari ruokalusikallista appelsiinimehua
½ tl kurkumaa
½ tl korianterijauhetta
hyppysellinen inkiväärijauhetta
suolaa maun mukaan

Pikaisesti paistettua pinaattia

isohko nippu pinaattia
pari valkosipulinkynttä ohueksi viipaloituna
hieman voita tai öljyä
suolaa ja pippuria maun mukaan

Punajuurimajoneesi

2 keitettyä punajuurta
2 rkl majoneesia
sitruunamehua, suolaa ja pippuria maun mukaan

Pihvit: Keitä perunat kypsäksi, kuori ne ja muussaa perunasurvimella tasaiseksi. Sekoita muut aineet joukkoon ja muotoile massasta haluamasi kokoisia ja näköisiä pihvilöitä. Paista öljytilkassa ruskeiksi. (Pihvejä saa käsitellä varovasti, koska ne ovat aika hauraita, mutta kyllä ne ihan hyvin koossa pysyvät.)

Pinaatti: Pese pinaatit ja poista paksut lehtiruodit. Kuumenna öljy tai voi pannulla ja kuullottele valkosipulia hetki. Lisää pinaatti ja paista muutaman minuutin ajan, kunnes lehdet pehmenevät. Mausta.

Punajuurimajoneesi: Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi soseeksi.

Ota mieleistäsi leipää ja lataa kaikki edellä mainitut ainekset leivälle haluamassasi järjestyksessä. Syö ja mieti, pitäisikö lähteä heinätöihin.

Mutta onneksi näitä on lisää!

Nuudeliongelma ja sen ratkaisu

Mietiskelin tässä yhtenä päivänä, miten saisin uutta ilmettä nuudeleihin, sillä tykkään tehdä varsinkin kaikenlaisia paistettuja nuudelisotkotuksia, jotka tuppaavat ainakin itselläni jäämään aika usein vähän kuiviksi ja mauttomiksikin. Mieleeni tuli pölliä ideoita intialaisesta keittiöstä ja sen tahnoista, valkosipuli-inkivääritahnasta sekä tomaatti-sipulitahnasta. Kehittelin näistä plus chilistä maustetahnan, joka toimii samalla maustetahnana että jonkinlaisena kastikkeen korvikkeena.

Pari kertaa olen tätä viritelmää nyt kokeillut, ja nuudeleista on tullut tällä tavalla paljon maukkaampia kuin aiemmin. Tomaatit antavat nuudeleille mukavasti kosteutta ja muut ainekset kivasti makua. Tahna myös tarttuu nuudeleihin paremmin kuin kastike, joten jokainen nuudelinpätkä tosiaankin maistuu joltakin. Ensimmäisellä kokeilukerralla olin vielä niin luihu, että käytin tahnaan pari päivää vanhan tomaattisalsan jämän jääkaapista. Se sopi tahnaan oikein loistavasti ja laaduntarkkailijakin söi hyvällä halulla, kun ei tiennyt, että siellä se toissapäiväinen salsa piileskeli nuudelien seassa! :-D Toisella kerralla kokeilin tahnaa ihan oikeilla tomaateilla ja panin kyytiin vielä munaakin.

KASVIS-MUNANUUDELIT
kahdelle

200 g nuudeleita

Tahnaan:
3 keskikokoista tomaattia isohkoina paloina
1 iso tai 2 keskikokoista sipulia
pari vihreää tuoretta chiliä karkeasti pilkottuna (tai jotakin muuta chiliä maun mukaan)
5 - 6 valkosipulinkynttä paloiteltuna
n. 3 cm:n pala inkivääriä paloiteltuna

Munakkaaseen:
4 munaa
loraus kivennäisvettä
hieman soijakastiketta
suolaa
(muita makuja)

Pannulle:
öljyä
vihanneksia mielitekojen ja kaapin sisällön mukaan (itselläni ei ollut kuin kahta eriväristä paprikaa ja herneitä - köyhää...)
soijakastiketta
suolaa
sitruuna-/ limettimehua

Päälle vielä:
pari ruokalusikallista seesaminsiemeniä
tuoretta korianteria

VALMISTUS

1. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Laita ne sivuun odottamaan.

2. Ruskista sipulit kevyesti pannulla öljytilkassa. Nämä intialaiset sipulit voisi jauhaa ilman pannulla käyttämistäkin, mutta yleensä käytän nekin pikaisesti pannulla, ettei tahnasta vain tule kitkerää (t. nimim. traumatisoitunut). Laita sipulit ja muut tahnan aineet tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi tahnaksi.

3. Sekoita munakkaan ainekset kulhossa ja mausta makusi mukaan. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja paista munakas molemmin puolin pehmeän kiinteäksi ja ruskeaksi. Suikaloi munakas parin sentin pituisiksi suikaleiksi.

4. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja lisää käyttämäsi vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Paista välillä sekoitellen jonkin aikaa. Lisää sitten pannulle jauhettu tahna, sekoita ja kypsennä kannen alla keskilämmöllä, silloin tällöin sekoitellen, kunnes seos ei enää tuoksu raa'alle ja tahna on hieman "kuivahtanut" (n. 10 minuuttia). Lisää soijakastiketta ja suolaa maun mukaan.

5. Keitä tällä välin nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta ne. Lisää pannulle lopuksi nuudelit ja munakassuikaleet (voit säästää muutaman suikaleen koristelua varten), sekoita hyvin ja lisää vielä maun mukaan sitruunamehua. Koristele annos munakassuikaleilla, korianterilla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä.

Kahdet häät ja yksi lentomatka

Olen näiden muutaman Intian-kuukauden aikana saanut vierailla kaksissa eri häissä, joista olenkin jo hieman kirjoitellut toisessa blogissani (ja jotkut tässä esiintyvät kuvat on jo nähty siellä). Koska häiden ruokatunnelmat olivat aika erilaiset, ajattelin, että olisi kiva tehdä niistä vielä pieni kooste tänne ruokablogiinkin.

Toiset käymäni häät olivat intialaisessa mittakaavassa melko pienet, sillä vieraita oli vain noin 400. Nämä häät järjestettiin hotellissa, jonne koko väki mahtui hyvin istumaan ja katselemaan hääparin valokuvaamista. Ruokailu tapahtui ulkona puutarhassa, seisten. Näissä häissä ei myöskään tarjoiltu alkoholia, vaan ruokajuomaksi jaettiin minikokoisia vesipulloja.

Kuten kuvasta näkyy, kaikki söivät tietysti sormin. Lusikoitakin oli toki tarjolla, ja minä söinkin oikein mieluusti lusikalla.

Tuo sormilla syöminen laittaa aina välillä miettimään, sillä minä en ainakaan nähnyt ihmisten tungeksivan käsienpesupaikalle ennen syömistä, vaikka puutarhassa semmoinenkin oli. Siitä vain lautanen käteen, lautanen täyteen ruokaa ja ruokailuvälineet (ne kaikki viisi) esiin! Toisaalta olen ajatellut niinkin, että ehkä pienet epäpuhtaudet antavat hyvän vastustuskyvyn pöpöjä vastaan, eikä mahdollisesta epähygieenisestä ruoastakaan sairastu niin helposti. En kyllä tiedä, onko tälle mitään tieteellisiä perusteita, mutta tämmöisen teorian olen mielessäni kehitellyt...

Hotellissa oli ravintola, josta olisi voinut tilata häihin ruoan, mutta eihän se käynyt päinsä, koska kyseessä oli pohjoisintialaisiin ruokiin erikoistunut ravintola, josta sai siis vain "makeita pohjoisintialaisia ruokia". Etelä-Intiassa ruoka ei missään nimessä saa olla makeaa, mieluusti ei edes sinne päinkään (jälkiruoat ovat sitten asia erikseen), ja ruoanvalmistuksessa tuleekin kartella makeutta antavia aineksia tai niitä tulee käyttää vain maltillisesti. Myös ruoka-aineisten valmistustapa on tärkeä; sipulia ei etelässä esimerkiksi saa paistaa liian kauaa, etteivät sipulit vain karamellisoidu. Jotta vältyttiin siltä katastrofilta, että olisimme joutuneet syömään näitä "makeita ruokia", Mahesh-setä oli järjestänyt paikalle hotellin ulkopuolisen ruokatarjoilun.

Ruokaa jaettiin useista eri pisteistä, ja tästä sai mm. lammasta sekä muita nonvegejä, riisiä ja jogurttia.

Poorit (uppopaistetut leivät) valmistettiin sitä mukaa kuin niitä meni.

Mahesh-sedän johdolla pääsin tutustumaan myös alakerran keittiöön, joka oli ainakin pikavilkaisulla katsottuna ihan siisti, mutta suomalaisiin ravintolakeittiöihin verrattuna... no, sanoisinko kauniisti, että hieman "riisuttu malli". Tämä alakerran keittiö tosin oli tilausravintolan keittiö - à la carte -keittiö oli yläkerrassa - ja sen varustelutaso saattoi olla niukka siitäkin johtuen, että sitä käytettiin harvemmin. Kun Mahesh-setä oli julistanut keittiössä kaikille minun olevan saman alan ihmisiä, minulle järjestettiin pieni esittelykierros keittiössä ja palautettakin toivottiin ruokailun jälkeen suoraan keittiöön... :-) Ruoka oli oikein maukasta - eikä yhtään makeaa!

Toiset vierailemani häät olivat suuret, ja ne järjestettiin isossa puutarhassa, jota käytetään yksinomaan tällaisiin suuriin juhlatilaisuuksiin, lähinnä kai häihin.

Itse puutarha-aukio oli varattu istumapaikaksi vieraille, ja ruokailu oli järjestetty puutarhan viereen ja sen sivussa olevan katoksen alle.

Näissä häissä tarjottiin alkoholiakin, joka Intiassa tarkoittaa viskiä tai olutta. Kun saavuimme paikalle kaksi ja puoli tuntia tapahtuman alkamisen jälkeen (Sathish-serkku tiesi muka oikotien perille, mutta päädyimmekin ajelemaan ympäri kaupunkia), lähes kaikki alkoholi oli jo kumottu kurkuista alas. Ei täällä kukaan lärvit lytyssä ollut, mutta yhdellä ainakin oli monot aika vinossa.

Ruokatarjoilussa ei ollut moittimista näissäkään häissä. Ruoan onkin vähän pakko olla häissä hyvää, sillä ihmiset tuntuvat menevän häihin vain syömään ja muistavan vain sen, millaista ruokaa siellä oli. Olisi kauheaa, jos kaikki muistelisivat vielä vuosien kuluttua, että "eihän siellä Santoshin ja Mallikan häissä kukaan voinut sitä ruokaa syödä, kun ne liharuoat olivat ihan mauttomia ja kasvisruoatkin olivat jotain makeita pohjoisintialaisia ruokia".

Aluksi otettiin lautaset lautaspisteestä, josta sai myös jonkinlaisia kylmiä alkupaloja, joita salaateiksikin taidettiin kutsua.

Toinen sääntö (sekasyöjien) hääruokailussa tuntuu olevan se, että kasvisruokapiste kierretään kaukaa, ja kaikki voima ja tarmo suunnataan nonvege-ruokapisteisiin. Ei kai häissä kukaan mitään kasvisruokaa halua syödä!

Tästä on hyvä aloittaa! Tuo murhauskatseen omaava mies jakeli lammascurrya, joka oli onneksi parempaa, mitä ukon olemus antaa odottaa.

Tässä hääruokailua mallia lihansyöjä: lammasbiryania, lammascurrya, kanacurrya, jotain papuja, rotia ja raitaa - ja lasissa intialaista olutta. Kuvan ulkopuolella on vielä paistettua kalaa... :-)

Hedelmiä jaettiin tämmöisestä hauskasta hedelmäpisteestä. Tässäkin täytyy taas mainita se, että hedelmät mätettiin ruokailijoiden lautasille käsin - ei siis puhettakaan mistään lusikoista - ja että vain yhdellä noista ukoista oli muovikäsineet käsissä. Ei se minua kyllä mitenkään haitannut, kunhan ei vain ruvennut ajattelemaan asiaa sen tarkemmin.

Lopuksi on ihan pakko ylistää Intian sisäisten lentojen ruokia, jotka ovat yleensä olleet hyviä, aitoja intialaisia, ja mikä tärkeintä; runsaita, jopa ihan naurettavan lyhyillä lennoillakin. (Poikkeuksena täytyy mainita lentoyhtiö nimeltä Kingfisher, jolla on kuulemma aina ihan ala-arvoista ruokaa, ja niin oli myös paluulennollamme Tirupatista Hyderabadiin.) Tosin täytyy myöntää, että en ehkä ole maailman objektiivisin lentoaterioiden arvostelija, sillä olen yleinen naureskelun kohde sen takia, että alan tähyillä ruokakärryjä silmät kiiluen jo ennen kuin lentokoneen pyörät ovat edes irronneet kiitoradasta. Tämä ei mitenkään johdu siitä, että minulla olisi karmiva nälkä, vaan kyse on varmaankin samasta ilmiöstä kuin lapsena, kun lähdettiin retkelle: tuskin oli koti hävinnyt näkyvistä, kun alettiin kysellä äidiltä, milloin eväät syödään.

Tällainen ihana ateria tarjottiin jokunen viikko sitten Air Indian lennolla Hyderabadista Tirupatiin - lennon kesto 45 minuuttia! Maissia ja pinaattia, riisiä, paneeria, chapatia, jogurttiriisiä sekä jälkiruokaa, jota en oikein tunnistanut (vähän kuin rasgolla-pallosia payasamin joukossa). Olen erityisen perso jälkiruoille, joten voi tätä onnen päivää: vierustoveri ei jaksanut syödä omaa jälkiruokaansa, joten minä sain syödä kaksi jälkkäriä! :-D

Hengenpelastaja lasissani

Olen viime aikoina kärsinyt kummallisista ongelmista: univaikeuksista, ruoansulatusongelmista, turvotuksesta ja alituisesta makeanhimosta. Viimeksi mainitulle en keksi muuta syytä kuin sen, että himottavia makeisia (ns. vierasvaroja, heh heh) on useimmiten kaapissa silmän ulottuvilla, mutta syyn kolmeen muuhun olen paikallistanut: riittämätön veden juonti. Vesi vain on jotenkin niin vastenmielinen juoma, että en millään jaksaisi lipitellä sitä litratolkulla päivässä. Kun samalla juon kahvia ihan liikaa ja ruokavaliokin on ollut aika rempallaan liiallisista ravintolasyömisistä johtuen, voinkin suunnata missikisojen asemasta Vuoden Ilmapallo-kisaan.

Jos vatsa ei kerran toimi, ongelmaan pitää tietenkin saada lääkettä. Ukkeli onkin saanut soitella pariin otteeseen eräälle sairaalassa työskentelevälle tuttavalleen, joka on käskenyt hakea apteekista milloin mitäkin. Ensin ukkelia piti tietysti vannottaa, että ummetuksesta kärsivän henkilön henkilöllisyyttä ei saa paljastaa; ovathan nämä asiat vähän noloja. Toisella kerralla - kun olin ensin lipitellyt jotakin vaaleanpunaista närästyslääkelitkua yliannostuksen - lääkäri sai jotenkin ongittua selville, että kyse olikin pohjoisnavalta kotoisin olevasta eskimosta eikä intialaisesta alkuasukkaasta, ja lääkäri käski kiinnittää huomion ensisijaisesti ruokavalioon: paljon nesteitä, kasvispitoista ruokaa sekä erittäin kypsää banaania. Tämä viimeksi mainittu herätti hieman ihmetystä, sillä olin luullut, että banaani ei ainakaan paranna ruoansulatusta. Lääkäri korjasi tietojani väittämällä, että vihertävät, hieman raa'at banaanit - ne ihanat suomibanaanit, joista minä niin kovasti tykkään! - ovatkin tässä tapauksessa pahitteeksi, mutta oikein kypsät banaanit muka ovat suolen toiminnalle hyväksi. Minulla on kuitenkin asiasta omat epäilykseni...

Vaikka sain lääkäriltä lopulta ihan oikeita lääkkeitäkin, veden ja muiden nesteiden määrää oli pakko lisätä ruokavalioon jo ihan yleisen hyvinvoinnin kannalta. Olen yrittänyt keksiä veden tilalle muita juomia, mikä ei onneksi ole täällä mitenkään vaikeaa, koska lehdet ja telkkari ovat tulvillaan ohjeita mitä mielikuvituksellisempiin juomiin. Cooking & More -lehdestä bongasin ohjeen juomalle, jonka nauttimisen jälkeen arvelin olevani kuin uusi ihminen, sillä juomaan tuli vehnänorasta, minttua ja ananasta (ja itse lisäsin vielä hunajaa). Juomareseptin jälkeen seuraa vielä lyhyt katsaus kyseisten ainesten terveys- ja muistakin ominaisuuksista, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan.

Olen muuten ollut kauhean hämmästynyt huomatessani, että täältä saa kaupoista jotakin sellaista kuin vehnänorasta, ja se on kaiken lisäksi tietysti vielä halpaakin. Muita ihmetyksen aiheita kauppojen hyllyillä ovat olleet mm. parsa, tilli, parsakaali, polenta ja herkkusienet, jotka näyttävät olevan suuressa suosiossa täällä. Liha- ja kalaosastot ovat ihan oma lukunsa, ja niiltä löytyisi kaikkea uskomattoman kiinnostavaa, mutta näihin osastoihin en ole vielä kerennyt kunnolla perehtyä.

Koska itselläni oli pieni ananas ja iso pussi vehnänorasta, juomastani tuli aika vihreä ja vehnänoraan makuinen. Laitankin tähän siksi lehden alkuperäisen ohjeen ja sulkuihin ne määrät, jotka minulla oli.

ANANAS-VEHNÄNORASMEHU
neljään lasilliseen

2 ½ dl vehnänorasta, 1 cup (vajaa 1 dl)
17 ½ dl ananasta, 7 cups (1 pieni ananas, noin 4 - 5 dl)
6 - 8 mintunoksaa (3 - 4)
jäämurskaa
(hunajaa maun mukaan)
(hieman vettä tarvittaessa)

1. Laita kaikki ainekset tehosekoittimen/blenderin kulhoon ja aja tasaiseksi. Siivilöi ja kaada laseihin. Tarjoa juoma hyvin viilennettynä.

En kyllä tiedä, miten sain syntymään juoman päälle tuommoisen hassun vaahtokukan, sillä lehden kuvassa ei semmoista ollut...

Ihan uusi ihminen en juoman jälkeen ollut, mutta ehkä kuitenkin paranneltu versio edellisestä. Ananaksella, vehnänoraalla ja mintulla on paljon hyviä terveysominaisuuksia, ja tätä juomaa voidaankin pitää puhdistavana, virkistävänä ja elinvoimaa antavana.


ANANAS

Ananas on kovin mielenkiintoinen hedelmä, sillä se sisältää proteiinien aminohappoketjuja pilkkovaa entsyymiä, bromelaiinia. Samantyyppisiä entsyymejä on muissakin hedelmissä, kuten kiivissä, papaijassa ja viikunassa, ja näiden entsyymien ansiosta kyseisillä hedelmillä on yhteisiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat niin ruoansulatukseen kuin ruoanvalmistukseenkin.

Tuore ananas - ja muut vastaavia entsyymejä sisältävät hedelmät - nopeuttavat ruoansulatusta, koska entsyymit nopeuttavat ruoan proteiinien pilkkoutumista. Säilykeananaksella tätä ominaisuutta ei kuitenkaan ole, sillä säilömisprosessi on tuhonnut suurimman osan bromelaiinista.

Ananas on myös mieto diureetti, joka nopeuttaa nesteen poistumista elimistöstä, ja ananasta onkin käytetty luonnon omana nesteenpoistolääkkeenä. Kotilääkärin artikkelin mukaan ananaksesta voi olla apua PMS-oireiluun liittyvässä turvotuksessa sekä painonpudotuksessa. Ananasta on käytetty myös lihaskipujen, reumatyyppisten kipujen sekä iho- ja hengityselintulehdusten tukihoitona.

Bromelaiineja ja muiden hedelmien vastaavia entsyymejä voidaan hyödyntää myös ruoanvalmistuksessa, sillä entsyymit pehmentävät lihan proteiineja. Papaijasose onkin esimerkiksi Intiassa suosittu marinadien ainesosa. Toisaalta entsyymeistä voi olla joskus ruoanlaitossa harmiakin, jos niiden käyttäytymistä ei ennalta tunne, sillä ananaksen entsyymit pilkkovat myös esimerkiksi liivatteen ja kerman proteiineja. Tämän takia tuore ananas vaikeuttaa liivatteen hyytymistä, ja esimerkiksi kermakakun koristeena käytetty tuore ananas aiheuttaa kermaan maku- ja värimuutoksia. Tuoreen ananaksen hyytelöimisessä parempaan lopputulokseen pääseekin käyttämällä agar-agaria.

Ananasta voidaan nauttia sellaisenaan, sitä voidaan käyttää monenlaisiin ruokiin tai puristaa mehuksi.

Lähteitä ja lisää tietoa ananaksesta:
Kotilääkäri: Ananas
The World's Healthiest Foods: Pineapple
Pineapple Compund Treats Cancer, Inflammation and Poor Digestion

VEHNÄNORAS

Vehnänoras on - kuten monen muunkin viljakasvin oraat - erittäin ravintopitoinen yrtti, jopa jonkinlainen ravintopommi. Se sisältää runsaasti erilaisia vitamiineja (mm. C-vitamiinia) ja kivennäisaineita (mm. rautaa), aminohappoja, klorofyllejä eli lehtivihreää ja eräitä terveydelle hyödyllisiä entsyymejä. Ravintopitoisuutensa ansiosta vehnänoras vahvistaa ja piristää yleisesti, ja sitä onkin käytetty toipilaiden vahvistamiseen sekä osana väsymysoireyhtymän hoitoa. Koska vehnänoras sisältää niin paljon rautaa (Tohtori.fi:n mukaan jopa 34 mg/100 g), moni on saanut vehnänoraasta apua anemiaan.

Vatsavaivoista kärsivälle vehnänoras ja siitä tehty mehu on aivan erinomainen lääke, sillä vehnänoraalla on monia hyviä vaikutuksia vatsalle. Vehnänoras puhdistaa vatsaa ja kehoa yleensäkin neutraloiden toksiineja. Klorofyllilla puolestaan on antibakteerisia vaikutuksia, sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettynä, joten se tasapainottaa vatsan bakteerikantaa. Vehnänorasta voidaankin käyttää luonnonlääkkeenä ruoansulatusongelmissa ja ummetuksessa.

Vehnänoraasta voidaan puristaa mehua, ja sitä voidaan käyttää muiden yrttien tapaan (hienoksi pilkottuna) esimerkiksi salaateissa tai erilaisissa ruoissa. Vehnänoras sopii myös koirille ja kissoille, jolloin vehnänoras toimii hyvän ravintolähteen lisäksi myös suoliston puhdistajana.

Lähteitä ja lisää tietoa vehnänoraasta:
Kotilääkäri: Vehnänoras
Tohtori.fi / Rohdosluettelo - vehnänoras
The Science Behind Wheatgrass Juice and Health
Wheatgrass Juice - Four Reasons To Drink It
Järvikylän yrtit - vehnänoras


MINTTU

Minttu on piristävä ja virkistävä yrtti, joka poistaa väsymystä, lisää kestävyyttä ja virkistää oloa yleisestikin ottaen. Minttu tunnetaan erityisesti sen suuta raikastavien ominaisuuksiensa tähden, ja siksi sitä käytetään niin usein hammastahnoissa. Minttu auttaa myös flunssaan ja kuumeeseen, sillä se lisää hikoilua ja nopeuttaa näin taudin poistumista. Myös vatsalääkkeenä mintun hyvät ominaisuudet on tunnistettu, sillä se parantaa ruoansulatusta, vähentää ilmavaivoja ja tuo helpotusta vatsakipuihin.

Minttu on parasta nauttia tuoreena (ei siis kuivattuna); sellaisenaan vaikkapa salaateissa, tahnaksi jauhettuna tai mehuksi puristettuna.

Vatsavaivoissa mintun teho paranee, jos minttumehun (esim. 1 rkl) joukkoon sekoittaa saman määrän hunajaa.

Lähteitä ja lisää tietoa mintusta:
Natural-HomeRemedies: Simple Cures Using Mint
Green Herbal Remedies: Health Benefits of Mint

Bakhru, H. K. (2005). Healing Through Natural Foods.

Kaikkien edellä mainittujen ruoka-aineiden kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa vanha sanonta: kohtuus kaikessa! Esimerkiksi liiallinen ananaksen syönti saattaa aiheuttaa mm. ripulia tai kontaktiallergiaa, joka ärsyttää ruoansulatuskanavaa ja aiheuttaa ihon kutinaa.

Mirchi ka salan

Nyt palataan taas hyderabadilaisiin ruokiin ja monen mielestä kaikkein tunnetuimpaan ja suosituimpaan kasvisruokaan, mirchi ka salaniin, joka tarkoittaa chilejä seesaminsiemen-maapähkinäkastikkeessa. Tätä chilikastiketta tarjotaan Hyderabadissa tyypillisimmin hyderabadilaisen biryanin kanssa, mutta se sopii oikein hyvin myös keitetyn riisin, ja miksei myös jonkun leivänkin, kera tarjottavaksi.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein mirchi ka salania, ja ohjeenani käytin jo aiemmin mainitsemaani Sanjeev Kapoorin ja Harpal Singh Sokhin Royal Hyderabadi Cooking -kirjaa. Harvoin tulee eteen sellaisia ruokia, että jo niitä ensimmäistä kertaa syödessään miettii, kuinka pian samaa ruokaa voisi tehdä uudestaan, mutta tämä kuului juuri näihin harvinaisuuksiin, sillä ruoka oli aivan ihanaa! Jopa laaduntarkkailija, joka on aina niin ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan, totesi, että tämähän on hyvää! Kastike oli todella maukasta, mukavan täyteläistä ja juuri sopivan mausteista olematta kuitenkaan liian tulista.

Ei kannata lannistua, jos ei löydä isoja vihreitä chilejä, sillä luulen, että tavalliset vihreät paprikatkin kävisivät ruokaan oikein hyvin, jos ne leikkaisiksi paksuiksi suikaleiksi. Ruoka ei myöskään mitenkään kärsi currylehtien puutteesta, ja sinapinsiemenetkin voisi varmasti hätätilassa jättää pois. Valmista tamarinditahnaakin näyttää olevan ainakin Spice Up!:lla - tosin itse en ole tuota koskaan kokeillut, joten en ihan tiedä, paljonko tuota tahnaa pitäisi laittaa ja vastaako se täysin aitoa tamarindia.

Voin täydestä sydämestäni sanoa, että tätä kannattaa kokeilla!


MIRCHI KA SALAN
kolmelle, neljälle

18 - 20 isoa, miedohkoa chiliä (nämä chilit olivat semmoisia 10 - 12 cm:n pituisia)
öljyä joko uppopaistoon tai pannulla ruskistamiseen

1 rkl tamarindia + noin 1 dl kuumaa vettä

Salan-tahna:
reilu 1 dl maapähkinöitä
2 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl korianterin siemeniä (tai valmiiksi jauhettua korianteria noin 1 ½ tl)
1 tl jeeran siemeniä
2 punaista kuivattua chiliä paloina
parin, kolmen sentin pätkä inkivääriä paloiteltuna
6 - 8 vs-kynttä

Pannulle:
1 - 2 rkl öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
tusinan verran (tuoreita) currylehtiä
1 keskikokoinen sipuli hienonnettuna
1 tl kurkumaa (itse laitoin vanhasta tottumuksesta vain puolikkaan lusikallisen, ja siksi ruoasta tuli enemmän ruskeaa kuin keltaista - alkuperäisen ohjeen kuvassa ruoka oli aika keltaista)
suolaa maun mukaan

1. Pese ja kuivaa chilit ja leikkaa ne pitkittäin halki niin, että ne jäävät yläpäästä yhteen ja chilin "hattu" säilyy päässä. Jos haluat pelata varman päälle, poista varovasti siemenet ja valkoiset kiinnikkeet chilin sisältä.

2. Laita tamarindi likoamaan noin 1 dl:aan kuumaa vettä ja painele sitä lusikalla tai puristele sitä välillä sormin, jotta mehua irtoaisi hyvin. Liota tamarindia varttitunti tai enemmänkin, siivilöi mehu toiseen kuppiin ja heitä roippeet siivilästä menemään.

3. Alkuperäisessä ohjeessa chilit uppopaistettiin öljyssä (n. minuutin ajan), minkä jälkeen ne laitettiin talouspaperin päälle valumaan. Itse kuitenkin halusin vähentää öljyn määrää ja paistoin chilit pannulla muutamassa ruokalusikallisessa öljyä. Niistä tuli oikein hyviä ja mukavan ruskeita näinkin, vaikka uppopaistettuina ne olisivat ehkä olleet vieläkin parempia. Niitä sai myös sekoitella aika tiuhaan, etteivät ne kärähtäneet. Laita chilit sivuun odottelemaan ja valmista salan-tahna.

4. Kuivapaahda pannulla maapähkinät ja sen jälkeen seesaminsiemenet, korianterin siemenet ja jeeran siemenet, kunnes ne ovat saaneet mukavasti väriä. Laita maapähkinät, seesaminsiemenet, korianterin ja jeeran siemenet mikserin tai tehosekoittimen kulhoon ja lisää kyytiin myös punaiset chilit, inkivääri ja valkosipuli. Jauha tasaiseksi tahnaksi (= karkeahkoksi jauheeksi). Laita tahna sivuun odottelemaan.

5. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun ne paukkuvat, lisää currylehdet ja sekoita puolisen minuuttia. Lisää sipuli ja paista ahkerasti sekoitellen, kunnes sipuli on kullanruskeaa.

6. Lisää kurkuma ja sekoita hyvin. Lisää salan-tahna ja paista kolmisen minuuttia, koko ajan sekoitellen. Lisää 4 dl vettä ja kiehauta. Pienennä lämpöä ja hauduttele kymmenisen minuuttia. Lisää siivilöity tamarindimehu ja lisää tarvittaessa vettä (kastike saa olla sellaista keskipaksuista...). Lisää chilit sekä suola ja hauduttele miedolla lämmöllä vielä 8 - 10 minuuttia.

Tårta på tårta

Nämä minun reseptilähteeni alkavat käydä entistä mielenkiintoisemmiksi, sillä tämä resepti on bongattu riisinkeittimen mukana tulleesta reseptivihkosesta. Tämän ruoan olisikin voinut tehdä alusta loppuun riisinkeittimellä, mutta minä olin tyly enkä käyttänyt riisinkeitintä ollenkaan.

Tämän ruoan erikoisuus on se, että siinä on samoja linssejä - moong-linssejä - kahdessa eri muodossa, kastikkeena ja "pihveinä". Moong-linssit, joita saa ainakin Hakaniemen intialaisista kaupoista ja muistaakseni Vii Voanistakin, sopivat ruokaan parhaiten, mutta kukaan ei estä kokeilemasta ruokaa esimerkiksi tavallisilla punaisilla linsseillä, joita saa lähes joka marketista.

Ruoka oli muuten hyvää, mutta antaisin itselleni piiskaa siitä, että ajoin linssit mikserissä hieman liian hienoksi, jolloin kastikkeesta tuli aika kermaisen oloinen. Olisin itse kaivannut kastikkeeseen hieman enemmän rakennetta, mutta ihan hyvää ruoka oli näinkin, vaikka maku olikin aika mieto minun suuhuni. Vaikka pihvimassasta tulikin tosi löysää, siitä onneksi sentään pystyi vielä muotoilemaan pihvejä. Lisäsin alkuperäisohjeeseen korianterijauhetta ja chilijauhetta, mutta muuten ohje on melko alkuperäisen mukainen.


DAL BANJARA
noin 4:lle

2 ½ dl moong dal -linssejä
2 rkl jogurttia
2 vihreää chiliä pilkottuna
suolaa
hieman jauhettua korianteria

3 rkl öljyä
1 tl jeeran siemeniä
hyppysellinen hajupihkaa (asafoetidaa, hing)
1 pieni sipuli hienonnettuna
pieni pala inkivääriä raastettuna
½ tl kurkumaa
chilijauhetta maun mukaan
suolaa
hieman korianterijauhetta

VALMISTUS

1. Puhdista ja huuhtele linssit ja liota niitä vedessä parisen tuntia. Siivilöi vesi huolellisesti pois ja laita linssit, jogurtti, vihreät chilit, suola ja korianterijauhe tehosekoittimeen ja aja karkeaksi tahnaksi. Laita puolet tahnasta sivuun odottamaan ja muotoile toisesta puolikkaasta kostutetuin käsin läpimitaltaan noin tulitikkuaskin mittaisia ohuita pihvejä. Kuumenna öljy pannulla ja paista pihvit molemmin puoli mukavan ruskeiksi. Laita pihvit talouspaperin päälle odottelemaan.

2. Kuumenna pannulle jäänyt öljy uudelleen, lisää jeeran siemenet ja anna niiden paistua hetki. Lisää hajupihka ja muutaman sekunnin päästä sipuli. Paista, kunnes sipuli on saanut hieman väriä, lisää inkivääri ja jatka paistamista muutama minuutti. Lisää kurkuma ja chilijauhe ja kääntele muutama sekunti.

3. Lisää loppu linssitahna, suolaa, korianterijauhetta ja noin 3 dl vettä. Kiehauta, peitä kannella ja hauduttele noin 10 minuuttia. Lisää vettä tarpeen mukaan (itselläni vettä taisi mennä 6 - 7 desiä). Lisää lopuksi pihvit ja kuumenna.