31. elokuuta 2009

Olkaa viisaampia kuin minä!

Eilen se katastrofi sitten tapahtui: läppärini hajosi kokonaan, ja kaikki valokuvat (neljän, viiden vuoden ajalta) ja muu aineisto taisivat mennä sen siliän tien. Varmuuskopioita minulla ei tietenkään ole missään, vaan kaikki valokuvat olivat ainoastaan koneellani - voiko typerämpää ihmistä olla!!! Itseäni viisaammaat yrittävät vielä pelastaa, mitä pelastettavissa on, mutta luulen, että mitään ei enää ole tehtävissä. En edes halua ajatella, mitä kaikkea koneella olikaan... Nyyh. Toivoisin, että joku muu voisi oppia minun tyhmyydestäni jotain: jos sinulla on tallennettu valokuvat (ja muu aineisto) pelkästään tietokoneelle, kopioi ihmeessä ne talteen johonkin muuallekin!

Palailen postailemaan taas, kun saan eteeni jonkinlaisen järkevän koneen. Tätä ukon läppäriä en ainakaan halua käyttää - ääkkösetkin kun ovat niin suuren työn takana.

22. elokuuta 2009

Intian ihanaa maaseutua

Olimme hieman lomailemassa ja sukuloimassa viimeiset kymmenen päivää, ja nyt on taas palattu kotiin Hyderabadiin. Näin matkamme aikana paljon intialaista maaseutua, ja maailmankuvani laajeni aika tavalla, kun sain tutustua monen tutun ruoka-aineen kotiseutuihin. Itse en moniakaan kasveja olisi osannut tunnistaa, mutta onneksi matkakumppanit olivat sen verran viisaampia, että tiesivät kertoa, mitä auton ikkunasta kulloinkin näkyi. Jos heidänkään tietämyksensä ei riittänyt, joku kyläläinen varmasti pysähtyi kertomaan, mitä heidän pellollaan kasvoi.

Hirssi ei ole Suomessa kovin tavallinen ruoka-aine, ja ilmeisesti vielä vähemmän tunnettu on sormihirssi (engl. finger millet, lat. Eleusine coracana). Se tunnetaan täällä nimellä ragi, ja sitä viljellään meillä Suomessa kai lähinnä vain koristeruohona. Sormihirssissä on paljon hyviä ravintoaineita, mm. rautaa, proteiinia ja kalsiumia, ja sen sanotaan antavan paljon voimaa. Intiassa sormihirssiä on viljelty ammoisista ajoista lähtien, ja sillä on edelleenkin tärkeä asema ihmisten - varsinkin maalaisten - elämässä, sillä se on edullinen ja varsin monikäyttöinen vilja.

Sormihirssipeltoa.

Ukkeli aloittaa täällä aamunsa aika usein sormihirssijuomalla, johon tulee lasillinen kuumaa maitoa, pari lusikallista sormihirssijauhoa ja tarpeen mukaan makeutusta. Juomien kauneuskilpailussa tällä sekoituksella heruisi luultavasti jumbosija, mutta terveellisyydessä päästäisiin varmasti palkintosijoille.

Kuvan sormihirssipelto sijaitsee Madanapallin lähellä olevassa pienessä kylässä, jossa asuu mieheni täti ja muutakin sukua. Täti on lähes omavarainen maataloustuotteiden suhteen, ja hän on viljellyt aikojen kuluessa lähes kaikkea mahdollista - kasvattanut jopa silkkitoukkia! Nyt heidän viljelynsä on aika pienimuotoista ja tuotanto menee lähinnä omaan käyttöön. Tuo kylä, jossa täti asuu, on tyypillinen intialainen kylä, jossa on ehkä noin 50 - 100 taloa. Tällaisissa kylissä lähes kaikki ovat yleensä maanviljelijöitä - ja jollakin tapaa sukua toisilleen.

Lapset olivat niin ujoja, että kun yritin ottaa kuvaa, he karkasivat kuka mihinkin.
Vain tämä yksi rohkea sälli jäi seisomaan kuvaan. :-D

Sormihirssi on kypsää, kun siemenet ovat punertavia, joten nämä hirssit ovat vielä kypsymättömiä.

Sormihirssin tähkä - muistuttaa ulkonäöltään vähän tassua.

Kypsymättömiä siemeniäkin voi kuitenkin syödä. Täti kertoi, että siemenet voisi paistaa ja syödä sitten mutta että niitä voi syödä ihan sellaisenaankin. Otimme pellolta mukaan muutaman tähkän, joista irrotettiin siemenet.

Siemenet irrotetaan hieromalla tähkän oksaa käsien välissä, jolloin siemenet irtoavat.

Sitten siemenet vain laitettiin kulhoon samalla lailla kuin mitkä tahansa naposteltavat, ja söimme niitä lusikalla. Kaikki siemenet tekivät kauppansa, vaikka en olisi aluksi uskonutkaan...
Riisipeltoa.

Riisi on allekirjoittaneen ruokapöydässä lähes jokapäiväinen vieras, mutta harvemmin sitä tulee maisteltua suoraan pellolta!

Kypsyvää riisisatoa.

Riisin tähkä.

Suoraan pellolta nyhdetyissä riisinjyvissä oli ohut rusehtava kuori, joka muistutti maultaan hieman lesettä. Sisällä oleva jyvä muistutti kyllä ulkonäöltään riisiä, mutta jyvä ei ollut ollenkaan kova, vaan melko pehmeä, ihan pureskeltavissa oleva. Kun ihmettelin riisinjyvän pehmeyttä, sain kuulla, että riisi ei ollut vielä ihan kypsää; kun riisinjyvä kypsyy, se myös kovettuu.

Kuvan nainen tuli esittelemään meille, mitä hänen pelloiltaan löytyy.

Nämä ovat maapähkinöitä, jotka täällä tunnetaan nimellä 'ground nuts'.

Maapähkinät ovat kirjaimellisesti maapähkinöitä, sillä pähkinän palot kasvavat maan alla.


Maapähkinän palkoja.

Okraa. Jos tarkkaan katsoo, kuvan keskellä näkyy vihreitä okrapötkylöitä.

Vihreitä chilejä.

Banaaneja. Nämä minäkin tunnistin!

Tässä menee ilmeisesti vettä. Mies on kuvassa vähän yrmeän näköinen, mutta hän hymyili oikein leveästi kuvan ottamisen jälkeen. :-)

Lehmälapsi päiväunilla.

Olen saanut aikaiseksi täällä aika monet naurut, kun olen kuvaillut milloin mitäkin pusikkoa tai ruokalautasta. Nelloressa anoppilan naapurillakin oli suunnattoman hauskaa, kun kuvasin anoppilan pihalla olevaa rumpukeppipuuta. Naapuri vietti muutenkin aikansa hyvin tiiviisti pihalla, ettei häneltä vain mennyt mitään ohi korvien tai silmien.

Yhtenä päivänä anoppilan kotiapulainen halusi tulla kuvatuksi samaisessa rumpukeppipuussa, ja mieluustihan minä sellaisen kuvan otan. :-)

Kotiapulainen rumpukeppipuussa!

Puusta ei haettu tällä kertaa rumpukeppejä vaan puun lehtiä, joita niitäkin käytetään täällä ruoanvalmistuksessa.

Saalis.

Äidin pikku apulainen.

11. elokuuta 2009

Linssimakeisia ja marketti-ihmettelyä

Intialaiset makeiset ovat ihania, vaikka en niistä aluksi tykännytkään. Niitä olisi kauhean kiva tehdä kotonakin, mutta omalla kohdallani homma tyssää lähinnä siihen, että usein niiden valmistaminen on ihan hirveä projekti, kun maitoa pitää keitellä tuntitolkulla kasaan. Monissa makeisissa käytetään myös niin hirveästi gheetä, että makeanhimot katoavat tyystin, kun alkaa miettiä sitä rasvan määrää. Halva-tyyppiset jutut olisivat suhteellisen helppoja ja vähärasvaisiakin, mutta niistä en kauheasti pidä.

Makeantuskassani muistin laddut, pyöreät palluraiset, joita tehdään vaikka minkälaisista aineksista. Pähkinäladduja olen jo tehnytkin, ja nyt teki mieli kokeilla linssiladduja, tarkemmin sanottuna moong dal -ladduja. Näiden tekeminen on varsin helppoa, sillä linssit vain paahdetaan ja jauhetaan, minkä jälkeen ne sekoitetaan muiden ainesten kanssa ja muotoillaan pallukoiksi.

Pari havaintoa kuitenkin tein: linssien paahtamisessa täytyy olla varovainen, koska ne kärähtävät aika helposti, jos niitä ei sekoittele koko ajan (t. nimimerkki "kokemusta on - eka satsi roskiksessa"). Toiseksi linssit tulisi jauhaa mahdollisimman hienoksi jauhoksi, jotta laddujen rakenteesta tulisi oikeanlainen. Minä en kauheasti kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hienoa jauheesta tuli, vaan tuumasin vain linssit jauhettuani, että ihan hienoltahan tuo näyttää. Silti lopputuloksesta tuli hieman karkea - tosin syynä saattoi olla sokerikin, jota en ajanut koneella jauheeksi, kuten olisi pitänyt. Intiassa käytetään nimittäin usein isokiteistä sokeria, joka näyttää vähän merisuolalta, ja se pitää tietenkin jauhaa hienoksi tällaisia makeisia varten. Minä yritin olla ovela (suomeksi: olin siis laiska) ja välttää tuon sokerin jauhamisen ostamalla samanlaista hienorakenteista sokeria kuin Suomessakin. Ladduistani tuli hieman "raksahtelevia", enkä tiedä, oliko syynä linssijauhe, sokeri vai molemmat. Tuota miettiessäni tuli mieleeni, että tomusokeri voisi olla näissä ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Maku sai kuitenkin laaduntarkkailijan hyväksynnän, joten tästä on hyvä jatkaa.

MOONG DAL -LADDUT
noin 8 kappaletta

2 dl moong dal- linssejä
n. 8 cashewpähkinää pieniksi paloiteltuna
1 dl sokeria
jauhettua kardemummaa maun mukaan
gheetä tarpeen mukaan, ehkä noin 3 rkl (öljyäkin voisi varmaan käyttää, vaikka ghee tuokin makeisiin "oikean" maun)

Linssit ennen paahtamista...

VALMISTUS

1. Paahda linssejä kuivalla pannulla, miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat kullanruskeita (tähän menee ehkä 10 - 15 minuuttia). Kannattaa melkein suosiolla paahtaa linssit useammassa erässä, jos ne eivät mahdu pannulle kerralla ohuehkoksi kerrokseksi. Sekoittele linssejä koko ajan. Alkuvaiheessa sekoittelusta voi vielä vähän luistaakin, mutta sitten kun linssit alkavat saada väriä, ne kärähtävät aika nopeasti, jos niitä ei sekoittele. Anna paahtuneiden linssien jäähtyä hetki.

... ja sen jälkeen.

2. Paahda cashewpähkinän paloja tilkassa gheetä tai öljyä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Laita ne sivuun odottelemaan.

3. Jauha linssit mahdollisimman hienoksi jauhoksi.

4. Laita linssijauho kulhoon ja sekoita joukkoon sokeri, kardemumma ja cashewpalat. Lisää joukkoon myös gheetä, lusikallinen kerrallaan, kunnes saat koostumuksesta sellaisen, että pystyt muotoilemaan massasta pullia ja pullat pysyvät koossa.

5. Muotoile massasta eineslihapullien kokoisia pallukoita tai vaikka kolmioita, jos haluat revitellä.

*******************************************

Meidän lähistölle avattiin toissa viikolla ihan oikea hypermarketti, HyperCITY - Hyderabadin ensimmäinen sellainen! *tuuletusta ja aaltoja*

En ollut tiennyt, että tuommoinen kauppa on edes tulossa tänne, ennen kuin näin avajaispäivän aamuna ilmoituksen avajaisista lehdessä. Kauppaan piti tietysti lähteä melkein saman tien, Weetabixin murut suupielissä.

Kun kurvasin hypermarketin pihaan, minua lähestyi virallisen näköinen mies, joka nosteli kaulassa roikkuvaa henkilökorttiaan ikään kuin todistaakseen, että lähestyy minua hyvissä aikeissa. Hilasin ikkunan auki, jolloin mies alkoi hyvin ystävällisesti selittää, että heillä on kaupassa jonkinlainen tekninen ongelma, jonka syytä parhaillaan etsitään. "Kaupasta ei voi tällä hetkellä ostaa mitään, mutta voitte kyllä mennä sisälle katselemaan, jos haluatte." Mietin hetken, olenko niin epätoivoinen, että pitää päästä kauppaan, josta en edes voisi ostaa mitään. Kunnes totesin, että en taida olla.

Parin päivän päästä palasin nuuskimaan, toimisivatkohan kassajärjestelmät jo paremmin, ja tällä kertaa olikin onnea matkassa. Suhtaudun vähän varauksella näihin intialaisiin "supereihin" ja "hypereihin", koska täällähän on kaikki muka aina maailman - tai vähintään Intian - suurinta. Siksi meinasinkin saada hepulin, kun pääsin markettiin, sillä tämä marketti oli oikeasti hyper - ihan kuin joku kotoinen Prisma tai Cittari. Iloinen tapahtuma piti tietysti ikuistaa, jotta pääsisin jakamaan sen kaikkien kanssa, joten kaivoin kassistani kameran, hieman epäröiden tosin. Mutta koska ketään ei näyttänyt kiinnostavan pätkääkään minun kameran kanssa touhuiluni, minähän valokuvasin - niin maan perkeleesti.

Tässä on tilaa työnnellä kärryjä.
Viikonloppuisin saa kuitenkin varoa, ettei tule intialaistätien yliajamaksi...

Heviosastoa ja punnitsijasetä, jolle pussit kiikutetaan punnittavaksi.

Banskuja valmiina poimittavaksi.
Noita etualalla komeilevia punaisia banaaneja en ole vielä uskaltautunut ostamaan. Onko joku muu sattunut testaamaan niitä (= ovatko hyviä)?

Laitetaanko pakettiin vai syöttekö heti?

Saletisti en osta tänään yhtään makeista...

... vaikka ne näyttäisivät kuinka hyviltä...

- tai jos noita gulab jamuneja kumminkin muutaman...

"Äiti! Mä haluun tätä mehua!"

Jogurttivalikoima on intialaiseksi poikkeuksellisen suuri.

Tämmöiset leipäosastot tekevät täällä kovasti tuloaan. Ruisleipää täältä on kuitenkin turha etsiä, sillä tummin leipä on "whole wheat grain".

Laiskan naisen sambhar-vihanneksia: valmiiksi leikattuja kasvissekoituksia sambharia varten - vähän niin kuin meidän keittojuurespaketit. Näissä on jopa currylehdetkin mukana.

Kansainvälisten tuotteiden osastoa. On oliiveja, krutonkeja, couscousia, aurinkokuivattuja tomaatteja, italialaista pastaa, oliiviöljyä, erilaisia kahveja, myslejä...

Riisivalikoimaa - tai puolet siitä: toisella puolella käytävää on vielä samanlainen hyllykkö.

Ja parkkihalli suuren maailman tyyliin.

Lihaosaston unohdin kuvata, mutta sellainenkin on - vieläpä hyvä sellainen. Lihat ja kalat ovat intialaiseen tyyliin erillisessä huoneessa kasvissyöjien katseilta piilossa.

4. elokuuta 2009

A-B-C-Dosa

Dosa-lettunen on yksi Etelä-Intian tyypillisimmistä ruoista, ja sitä pidetään myös jonkinlaisena keittotaidon mittarina: jos osaa tehdä hyviä dosia, on jo aika hyvä kokki täkäläisen mittapuun mukaan. Vaikka olenkin oppinut tekemään Intiassa ollessani aika hyviä dosia, huipulle on silti vielä matkaa... Huomattavaa kehitystä on sentään tapahtunut siitä, kun Suomesta helmikuussa läksin, ja nyt palan halusta päästä jakamaan oppimani dosantekoniksit.

Perinteinen dosa valmistetaan valkoisista urad dal -linsseistä ja riisistä. Taikina hapatetaan huoneenlämmössä, mikä antaa dosalle sen vähän hapahkon maun. Ravintolassa dosa on tavallisesti hyvinkin ohut ja rapea (ns. paperidosa, paper dosa), joka menee palasiksi, kun siihen koskee. Kotioloissa tämmöistä paperidosaa on vähän vaikeampi saada aikaiseksi, eikä sillä anopin mukaan ole niin väliäkään. Ravintoladosat ovat kuulemma asia erikseen. :-)

Dosista on olemassa monenlaisia variaatioita, ja laitankin tämän postauksen loppuun ohjeen myös vehnädosasta, jonka ainekset löytyvät ihan tavallisesta lähikaupasta. Se muistuttaa aika paljon meidän lettuamme, paitsi että siinä ei ole munaa eikä maitoa.

Tältä näyttää autenttinen, ravintolassa tarjoiltu masala dosa, joka on tässä taiteltu kolmion malliin. Sisällä oleva "masala" on mausteista perunaseosta, jonka ohje löytyy esimerkiksi aiemmasta postauksestani. (Sieltä löytyy myös lisää löpinää dosien valmistuksesta.) Sanjay Thumma näyttää loistavassa videonpätkässään, kuinka valmistetaan masala dosa, Mysore masala dosa, tuuttimainen corn dosa, set dosa sekä uttapam. Täältä löytyy raskaamman sarjan dosan valmistusvideo, joka tuo hymyn huulille - on se helppoa, kun sen osaa!

Dosan kanssa tarjotaan useimmiten chutneytä, joka voi olla valmistettu esimerkiksi tomaatista, maapähkinöistä tai kookoksesta.

Tässä kyseisessä ravintolassa dosan kanssa tarjotaan peräti kuutta eri lajia chutneytä - onhan paikan nimikin Chutneys. Jos joku laji loppuu (niin kuin yleensä käy!), sitä tuodaan lisää niin paljon kuin syöjät haluavat. Chutneys on muuten ehdottomasti lempiravintolani Hyderabadissa, sillä siellä ruoka muistuttaa enemmän kotiruokaa kuin ravintolaruokaa. Tavallinen ravintolaruoka on usein liian öljyistä ja täynnä kaiken maailman masala-maustesekoituksia, jotka aiheuttavat pitemmän päälle ongelmia, jos sellaista ruokaa syö jatkuvasti. Chutneys on monen muunkin lempiravintola: esimerkiksi viime lauantai-iltana ravintolaan oli vielä kymmeneltäkin niin paljon tunkua, että pelkäsin, että syntyykö tässä jonkinlainen käsirysy. Puolen tunnin odottelun jälkeen me luovutimmekin ja suunnistimme kohti McDonald'sia... Vähänkö otti päähän.

Dosa-taikinan teko on Suomessa hieman kinkkinen juttu, koska meidän lämpötilamme eivät ole kovin otollisia taikinan hapattamisprosessin kannalta. Taikinan tekoa alusta asti on sitäkin tullut kokeiltua, mutta olen todennut, että taidan olla liian laiska valmistamaan ruokaa niin pitkän kaavan mukaan. Siksi olenkin ostanut valmiita dosa-jauheita, joita saa Hakaniemen intialaisista kaupoista. Niihin ei tarvitse lisätä kuin vesi, ja taikina on paistovalmis!

Täällä Intiassa myydään tuoretaikinoita, joiden säilyvyys on rajallisempi kuin noiden Suomessa myytävien jauheiden. Tapani mukaan menen siitä, missä aita on kaatunut, ja käytän täälläkin näitä valmiita taikinoita.

Pussin etupuoli.

Ja takapuoli.

Kun dosa-taikinan on saanut itse tehtyä tai ostettua, on aika siirtyä paistamiseen.

Näin tulet suureksi dosa-mestariksi
(... kuten anoppi, jolta nämä kaikki ohjeet ovat peräisin)

1. Hanki kunnon pannu, mieluusti valurautainen.
2. Älä käytä pannua mihinkään muuhun kuin dosien valmistukseen.
3. Älä pese pannua laisinkaan - pelkkä pyyhkiminen tai harjaaminen paistamisen jälkeen riittää.
4. Lämpötilan kontrollointi on tärkeää, ja siksi kaasuliesi on dosien valmistuksessakin ihanteellinen. Sähköliedelläkin saa dosia aikaiseksi, mutta parhaimmat dosat syntyvät kaasulla.
5. Ennen taikinan levittämistä pannun reunoille ripotellaan hieman öljyä, ehkä noin teelusikallinen.
6. Tämän jälkeen otetaan (kuorineen) kahtia halkaistu sipuli, jonka puolikkaalla öljy levitetään pannulle. Sipuli levittää öljyn pannulle tasaisesti ja antaa samalla dosalle makua. Lämpötila lasketaan melko alhaiseksi, jonka jälkeen dosataikina levitetään pannulle.
7. Itse levittelen vielä taikinaa lastalla ohuemmaksi (kuten Sanjaykin videossaan tekee), ja siksi saankin dosistani ohuempia ja paperimaisempia kuin anoppi. Lällällää.
8. Dosan reunoille ja päälle ripotellaan taas hieman öljyä, ja lämpötila nostetaan melko korkeaksi.
9. Dosan annetaan paistua, kunnes reunat ovat hieman ruskistuneet.
10. Dosan voi halutessaan kääntää vielä hetkeksi, tai sen päälle voi laittaa täytteitä tai dosan voi tarjota suoraan näinkin valitsemiensa lisukkeiden kanssa.

Kyytipojat:
Dosan kanssa voi tarjota lähes mitä vain. Tyypillisimpiä lisukkeita ovat erilaiset chutneyt ja sambhar sekä masaladosassa tuo perunatäyte. Dosia voidaan kuitenkin syödä myös kaikenlaisten kasvisruokien, lammasruokien, kanan ja kananmunan kanssa... Mielikuvitus vain on rajana! Itse olen erityisen ihastunut dosa-kananmunacurry ja dosa-lammascurry yhdistelmään.

Ja muistathan:
Syövät odottavat dosia, eivätkä dosat syöjiä! Dosat ovat siis parhaimmillaan suoraan pannulta tarjottuina.

Dosa ja kukkakaalia.

Vehnädosa on vallan simppeli ja nopea dosalaji, jota varten ei tarvitse jauhaa eikä hapattaa mitään - ainekset vain sekoitetaan yhteen. Riisijauhot tuovat dosaan rapeutta.

VEHNÄDOSA
n. 8 dosaan

2 dl vehnäjauhoja
1 dl riisijauhoja
suolaa maun mukaan
vettä (n. 5 dl)

1. Laita kuivat aineet kulhoon ja sekoita joukkoon vettä vähän kerrassaan, kunnes saat melko juoksevan taikinan. Käytä sekoittamiseen vispilää, jotta saat taikinasta ihan tasaista.

2. Kuumenna pannu melko kuumaksi ja ripottele pannulle hieman öljyä. Käytä halutessasi öljyn levittämiseen puolitettua sipulia. Levitä taikina pannulle ohueksi lätyksi ja ripottele lätyn reunoille ja päälle hieman öljyä. Paista alapuoli mukavan väriseksi, käännä ja paista toistakin puolta hetki.

Tarjoa haluamasi lisukkeiden kanssa (tämänkin kyytipojaksi sopii lähes mikä vain).

Vehnädosa ja munakoisoa.