Bagel-chipsit

Tämä blogi se seuraa aina yhtä tiiviisti aikaansa. Näin joulun kynnyksellä valmistui niinkin ajankohtainen herkku kuin kuivahtaneesta bagelista valmistetut chipsit. Herkkuu-aa on meillä monenlaista...

BAGEL-CHIPSIT
iso uunipellillinen
Ohje (muokattuna) BBC Good Foodilta

TARPEET
1 bagel (vanha kuivahtanut)
öljyä
suolaa
oreganoa
paprikajauhetta
... tai mausteita oman maun mukaan

VALMISTUS

Laita uuni lämpenemään noin 180 asteeseen.

Leikkaa bagel poikittain muutaman millimetrin paksuisiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet pellille leivinpaperin päälle yhteen kerrokseen.

Sudi tai suihkuttele viipaleille vähän öljyä ja ripottele päälle suolaa sekä mausteet.

Paista uunissa 4-5 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Tarjoa vaikkapa glögin kanssa. :-) Nämä olivat muuten älyttömän hyviä - pesevät perunaiset serkkunsa mennen tullen!

*****

Näiden chipsien myötä toivottelen kaikille oikein maukasta ja vatsantäyteistä joulua! Ennen kuin poistun takavasemmalle, täytyy vielä mainostaa minun ja ihanaisen ystäväni Lauran uutta yhteistä ruokaprojektia, joka alkaa ensi vuoden alusta ja kestää vuoden loppuun. Aiomme kokata tai leipoa vuoden mittaan aakkoset läpi niin, että kahtena ensimmäisenä viikkona valmistamme jotain a:lla alkavaa, seuraavana kahtena b:llä ja niin edespäin, kunnes ollaan aakkosten toisessa päässä. Haaste on avoinna kaikille aakkkoskokkailusta innostuville, eli kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita tulemaan mukaan! :-)

Jokohan se pukki kohta tulisi...

Ostoslista on... loppumaton

Sain Keltaisen keittiön Martinalta jo kauan sitten hauskan haasteen paljastaa omalla ostoslistalla olevia asioita. Koska haaste osui ruokablogiini, ajattelin pysytellä keittiön puolella, koska meillä löytyy aika paljon ostettavaa jo pelkästään keittiöönkin.

Olen oikeastaan äärimmäisen huono tekemään mitään hankintoja; minulla on kai sellainen logiikka, että niin kauan kuin tavarat toimivat ja ovat ehjiä, uusia ei tarvitse ostaa. En ole muutenkaan mikään esteetikko, enkä ostele kippoja, huonekaluja, kodinkoneita tai mitään muutakaan vain sen takia, että ne näyttävät kivoilta tai että ne sopivat sisustukseen, vaan ostopäätöksen takana on aina jonkinlainen tarve. Inhoan sisustusohjelmia, sisustuslehtiä ja kaikkea muutakin sisustamiseen liittyvää, eikä minusta saa kodinsisustajaa sitten millään, ei vaikka joku hakkaisi ruoskalla persuksiin. Muut ovat kyllä ostaneet minulle kauniita ja arvokkaitakin (keittiö)esineitä, mutta en kai raaski käyttää niitä, kun ne seisovat enimmäkseen hyllyillä pölyttymässä. Kahvikuppinakin käytän muistaakseni 17 vuotta vanhaa Marimekon kuppia, jossa ei ole värejä jäljellä juuri nimeksikään, vaikka muitakin kuppeja olisi.

Mutta kyllä minäkin saan jonkinlaisen ostoslistan aikaiseksi, kun vain rupean miettimään, mitä meidän keittiöön oikeasti tarvittaisiin.

Uuni
Tämä olisi ihan ehdottomasti ensimmäinen ja tärkein hankinta, koska nykyinen uunimme on niin vanha rumilus. Uunin vaihto olisi ajankohtainen asia siksikin, että uunin ostoa on suunniteltu siitä asti, kun tähän asuntoon muutimme, eli kohta kymmenen vuotta (hyvänen aika, kylläpäs se aika kuluu!). Astianpesukoneen uusimista suunnittelimme sentään vain kaksi ja puoli vuotta - vanha astianpesukone oli hajonnut, mikä tarkoitti sitä, että rouva tiskasi astiat käsin. Ei sitten vain tullut lähdettyä sinne kodinkoneliikkeeseen aiemmin... (Puolustuksena voin kyllä sanoa, että osa tuosta ajasta on kyllä vietetty ulkomailla, joten ihan koko aikaa en sentään ole tiskiharja kädessä seissyt.)

Sähkövatkain
Vanha vatkain toimii kyllä, mutta sitä vaivaa ilmeisesti vanhuus, koska se ei jaksa vatkata kovin kauaa terhakkaasti vaan alkaa hyytyä, varsinkin jos on jostain kovin tiukasta vatkattavasta kyse. Vatkainta en ole saanut ostettua siksi, että en leivo juuri koskaan, joten enhän minä vatkainta edes tarvitse. Sitten jos joskus innostun leipomaan jotain ja tarvitsen vatkainta, muistan, että pitäisikin ostaa uusi vatkain - mutta mitä suotta, kun enhän minä edes koskaan leivo (nyt putosin jo itsekin kärryiltä).

Painekattila
Tämäkään ei ole mitenkään lopullisesti hajonnut, mutta en vain jostain syystä pidä vanhasta painekattilastamme. En ole muutenkaan mikään painekattiloiden suuri ystävä, kun painekattilat ovat minusta niin pelottavia. Kauhutarinoita (vieläpä tosia sellaisia) olisi jaettavana useampikin - eräältä herralta on lentänyt painekattilan sisältö pitkin keittiötä, ja eräs sukulaislapsi on melkein tukehtunut nielaistuaan painekattilan vihellysnappulan. Painekattila puolustaa kuitenkin joissakin ruoissa paikkaansa niin hyvin, että sitä ilmankaan ei oikein voi elää.

Riisinkeitin
Onhan tuo nykyinen niin helvetin ruma, että silmiä alkaa särkeä, kun katsoo keittimeen päinkin. Isompi keittimemme olisi hieman kauniimpi, mutta se on kahdelle ihmiselle epäkäytännöllisen iso. Pikkukeitin on - rumuutensa lisäksi - alkanut vielä temppuillakin; sen johdossa on ilmeisesti jonkinlainen kosketushäiriö, koska johtoa pitää aina vääntää tiettyyn suuntaan, jotta keitin toimisi. Keittimellä on ollut alun perinkin aika surkeat lähtökohdat: Ukkelin serkku toi sen aikanaan (noin 15 vuotta sitten) USA:sta, eikä johdon pää sopinutkaan meikäläiseen pistorasiaan. Ongelmahan ratkesi sohvasähkömiehen pikakeinoilla, eli pistotulpasta leikattiin osa pois, jolloin lyytsä alkoi taas kirjoittaa ja riisit keittyä. Jyrsitty riisinkeitin on toiminut hyvin ja pitkään, mutta nyt silläkin raukalla alkaa vissiin olla jo eläkeikä käsillä.

Kokoelma erimallisia pikkuvuokia
Ihastelen aina kaupoissa ja muiden blogeissa pieniä sieviä juttuja, jotka on tehty kauniissa vuoissa. Minäkin haluaisin omistaa paljon erilaisia vuokia, joista voisin aina valita tilanteeseen ja mielentilaan sopivan näköiset vuoat. On minullakin sellaiset tartalettivuoat, mutta en tiedä, missä ne ovat, enkä muista, olenko edes käyttänyt niitä koskaan.

Parilapannu
Olisi kiva syödä raidalliseksi paistettua lihaa ja kalaa. Oikeastaan olisi kiva syödä mitä vaan raidallista.

Bambuhöyrystin
Ihan vain siksi, kun minä olen aina halunnut semmoisen, mutta en ole koskaan saanut.

Keittiö
Oikeastaanhan tarvitsisimme ihan uuden keittiön, koska inhoan avokeittiöitä. Joissakin tapauksissa ne voivat olla ihan kivojakin, mutta intialaiseen ruoanlaittoon ne eivät sovi lainkaan. Aina pitäisi laittaa ruokaa kaikki luukut auki, jotta hajut eivät jäisi pyörimään huusholliin, eikä kokkailu raittiissa pakkasilmassa ei oikein houkuttele. Oikeastaan olen kyllästynyt tähän asuntoon muutenkin, joten voisin haluta keittiön lisäksi lopunkin kämpän vaihtoon.

Paljon muutakin hankittavaa meidän taloudessa olisi, mutta tämä postaus oli jo tällaisenaankin niin nolo, että taidan vetäytyä peiton alle tuskailemaan omaa saamattomuuttani. Nousen sieltä vasta sitten, kun olen ihan varmasti muuttunut tarmokkaaksi ja aikaansaavaksi ihmiseksi. Nähdään siis seuraavassa elämässä. :-)

Avial - kookoksinen kasvisruoka

Kun ulkona vihmoo vettä melkein vaakasuoraan ja ilma on synkän harmaa, on ihana lennähtää ainakin ruokalautasensa äärellä aurinkoisempiin maisemiin. Tällä kertaa siirryin kauas pois harmaudesta eteläintialaisen avialin siivittämänä. Avialin värikkäät vihannekset ruokkivat silmää ja aurinkoinen tuore kookos mieltä.

Hassua, että en ennen pitänyt kookoksesta juuri lainkaan, mutta nyt olen oppinut tykkäämään siitä kovastikin. Kookosmaidosta olen aina pitänyt, mutta en tuoreesta kookoksesta. Kookos kuuluu ehkä sellaisiin makuihin, joiden syöminen täytyy oppia, ainakin, jos ei ole kasvanut kookospuiden alla. Kammoni kookosta kohtaan saattaa juontua myös hirveistä kookoshiutaleilla täytetyistä joulukonvehdeista, joita aina silloin tällöin erehdyin konvehtirasiasta poimimaan. Niitä en pysty syömään vieläkään, mutta onneksi kookos menee jo ruoan mukana liukkaasti alas. :-)

Jos tuoretta kookosta ei ole saatavilla tai jos siitä ei pidä, kookoksen voi ihan hyvin korvata kookosmaidollakin. Ruoasta tulee silloin rakenteeltaan aika erilaista, mutta eiköhän kookosmaitoinen versiokin lennätä jonkinlaisille palmurannoille. :-)


AVIAL
kolmelle-neljälle

1 rkl öljyä
1 tl jeeran siemeniä
n. 5-6 dl kasviksia (ks. vinkki lopusta)
½ tl kurkumaa
suolaa maun mukaan
1 dl huoneenlämpöistä paksua jogurttia (esim. turkkilaista)

Tahna
noin neljännes kookospähkinästä paloiteltuna
2 vihreää pientä chiliä (tai vihreitä chilejä maun mukaan)
1 cm:n pituinen pätkä inkivääriä paloiteltuna

(hieman kookosöljyä, currylehtiä ja tummia sinapinsiemeniä)

VALMISTUS

1. Pilko kasvikset läpimitaltaan noin senttimetrin kokoisiksi kuutioiksi. Valmista kookostahna: jauha kookospähkinä, chilit ja inkivääri esim. blenderissä tasaiseksi jauheeksi. Lisää hieman vettä, jos jauhaminen ei meinaa muuten onnistua. Laita tahna sivuun odottamaan.

2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää jeeran siemenet. Kun ne alkavat tuoksua, lisää kasvikset kypsymisjärjestyksessä. Itselläni oli porkkanaa, papuja, herneitä ja kajottikurpitsaa, ja lisäsin pannulle ensi porkkanat, vähän myöhemmin kajottikurpitsan, taas vähän myöhemmin pavut ja lopuksi herneet. Paistele vihanneksia keskilämmöllä silloin tällöin sekoitellen ja lisää tarvittaessa tilkka vettä. Lisää kurkuma ja suola.

3. Kun vihannekset ovat lähes kypsiä, sekoita joukkoon kookostahna. Paistele miedohkolla lämmöllä viitisen minuuuttia ja tarkista suola.

4. Siirrä pannu pois levyltä ja sekoita joukkoon jogurtti.

Lopuksi ruokaan voi lisätä hieman kookosöljyä, tai sitten voi tehdä pienen tadkan paistamalla öljytilkassa currylehtiä ja sinapinsiemeniä. Pakko ei ole tehdä kumpaakaan, ja itseänikin laiskotti tällä kertaa sen verran, että en jaksanut tehdä mitään muuta kuin keittää riisit ja syödä.

Vinkki: Kasviksina voi käyttää melkein mitä vain: porkkanaa, perunaa, bataattia, keittobanaania, rumpukeppejä (drumsticks), raakaa mangoa, pullokurpitsaa, papuja, herneitä, kajottikurpitsaa, ehkä jopa kesäkurpitsaa, jos sen lisää tarpeeksi myöhään, ettei se mene ihan mössöksi. Tämä on erinomainen kasvisjämien dumppausruoka. :-)