Kahvin korvikkeita

Vaikka voin silloin tällöin juoda eksoottisempia kahvilaatujakin, olen kuitenkin tottunut saamaan säännöllisen päiväannokseni suomalaisen pehmeän ja vaalean kahvin muodossa. Intiaankin tuon aina mukanani niin monta kahvipakettia kuin matkatavaroihin vain mahtuu (eli aina liian vähän). Kun oleskelee ulkomailla pidempään, ennen pitkää tulee kuitenkin väistämättä eteen se päivä, että suomalainen kahvi loppuu. Silloin joudutaan turvautumaan paikallisiin tuotteisiin, näihin niin sanottuihin kahveihin. Nämä "kahvit" ovat seoksia, joissa saattaa olla jauhettujen kahvipapujen lisäksi hyvinkin kummallisia jatkeaineita, korvikkeita, joita en todellakaan kahviini haluaisi.

Ensimmäisen kerran pääsin korvikkeiden jäljille, kun tutkiskelin huvikseni suosituimman intialaisen Bru-kahvimerkin tuoteselostetta. Ihmetykseni oli suuri, kun huomasin, että sadassa grammassa kahvia oli 330 kilokaloria! Kun puhtaassa kahvijauheessa ei ole kaloreita juuri lainkaan, niin mistä ihmeestä kalorit tähän kahviin oikein tulivat? Kävi ilmi, että "kahvi" ei ollutkaan sataprosenttista kahvia vaan että kyseessä oli kahvin ja sikurin sekoitus, jossa kahvin osuus oli 53 prosenttia ja sikurin 47 prosenttia.

Rupesin selvittämään, mitä tämä tämmöinen sikuri oikein on, jolloin ilmeni, että sehän on samaa tavaraa, jota Suomessa käytettiin sota-aikana kahvin korvikkeena. Sikurin juuri paahdettiin ja jauhettiin, ja jauhetta käytettiin kahvin korvikkeena tai vastikkeena. Sikurin lisäksi kahvin korvikkeita valmistettiin myös mm. paahdetusta viljasta, sokerijuurikkaasta ja voikukan juurista. Sain tietää myös, että Intiassa, erityisesti Etelä-Intiassa, sikurilla höystetty kahvi on varsin suosittua ja että tavallisista kaupoista on lähes mahdotonta löytää sikuritonta suodatinkahvia.

Sikurin juuria.
Lähde: Onlinegardenertips.com

Heräsikin kysymys, miksi ihmeessä sikuria käytetään intialaisissa kahveissa niin laajalti. Mitään tyhjentävää selitystä en ole asialle löytänyt; monia mahdollisia syitä kylläkin. Sikuri tuo kahviin voimakkaan paahdetun maun, joka on kai erityisesti intialaisten mieleen. Intialainen kahvihan on eräänlaista lattea, jossa on noin puolet maitoa ja puolet kahvia, ja sokeria lisätään tietysti myös runsaasti. Tällaiseen kahviin voimakas sikuri saattaa sopiakin hyvin, mutta ei lähes mustaan suodatinkahviin, jollaisena itse tykkään kahvini juoda. Maitotilkalla höystetyssä kahvissa sikurin kitkerä maku hallitsee aivan liiaksi, ja kitkeryys liimaantuu kitalakeen ja jättää suuhun pahan jälkimaun pitkäksi aikaa.

Sikurikahvi on myös taloudellinen vaihtoehto puhtaalle kahville, sillä sikuri liukenee veteen helpommin kuin kahvijauhe, joten kahvin maku saadaan aikaiseksi pienemmällä jauhemäärällä. Sikurissa on myös terveysvaikutuksia, joita normaalissa kahvissa ei ole. Sen on sanottu pitävän verensokerin kurissa (mikä on huominarvoinen seikka maassa, jossa diabetes on melkein kansantauti), edistävän ruoansulatusta, vaikuttavan myönteisesti maksan terveyteen, puhdistavan verta ja rauhoittavan mieltä. Sikuri on luontaisesti kofeiinitonta, joten sikurikahvissa kofeiinin haittavaikutuksetkin ovat luonnollisesti vähäisemmät.

Kuva: Tampereen yliopisto

Sikurikahvi ei ole kaikkien intialaistenkaan mieleen, ja itse asiassa useimmat, joille olen suomalaista kahvia tarjonnut, ovat ihastuneet siihen välittömästi. Tästä on muodostunut se ongelma, että nyt kahvia pitää tuoda Suomesta muillekin kuin itselleni... Anopin toivomuslistalla on aina pari pakettia suomalaista kahvia (ja suodatinpusseja tietysti myös), mieluiten Presidenttiä, mutta Juhla Mokkakin käy. Brazil-kahviakin olen kerran hänelle vienyt, mutta sitä ei tarvitse kuulemma enää toista kertaa tuoda. :-D

Jokin aika sitten kävi taas niin onnettomasti, että suomalainen kahvi loppui, ja jouduin aloittamaan päiväni sikurikorvikkeella. Plaah. Kun sitten läksimme joululomalle Malesiaan, ostoslistallani ykkösenä oli tietenkin kahvi. Malesiasta varmaan saisi sikuritonta kahvia!

Suuntasin heti ensimmäisenä päivänä paikallisen ruokakaupan kahvihyllylle, ja valikoin mukaani neljä pakettia paikallista kahvia - kunhan olin ensin varmistanut, että paketeissa oli varmasti suodatinkahvia eikä mitään annospusseja, joita suurin osa paketeista näytti sisältävän.

Matkalta palattuamme rupesin keittelemään kahvia ja tutkiskelemaan kahvipaketteja tarkemmin. Sain kokea vielä suuremman järkytyksen kuin intialaisen kahvin kanssa. Malesialaiset kahvitkin olivat seoksia, joissa kahvin osuus oli vain 70 prosenttia. Loput 30 prosenttia koostuivat sokerista, suolasta... ja margariinista.

Voiko tämä olla tottakaan: margariinia kahvissa?! Miksi ihmeessä? Rasvapitoisuuden huomasi kahvista aika selvästi, sillä kahvi tarttui valkoiseen posliinikuppiin todella tiukasti. Kahvijauheeseen sotkeutuneita sormiakaan ei meinannut saada millään kylmällä vedellä puhtaaksi, vaan niitä piti hankata oikein kunnolla. Valmis kahvi oli väriltäänkin niin mustaa, että suorastaan pelotti juoda sitä. Jos joisin kaikki neljä pakettia tätä kahvia, hampaani näyttäisivät sen jälkeen samalta kuin tropiikin yö.

Olenkin pikkuhiljaa alkanut menettää uskoni kahvinjuontiin näillä leveysasteilla. Onko täällä ihan mahdotonta saada kahvia, joka sisältäisi vain pelkkää kahvijauhetta? Onko vannoutuneimmankin kahvinjuojan pakko alkaa litkiä teetä?

Kuva: Hikipedia.

Olen käynyt piparkakkutalossa

Törmäsin viikonloppuna paikallisessa hotellissa perin erikoiseen näkyyn: piparkakkutaloon, jonka sisällä aivan normikokoiset ihmiset mahtuivat käyskentelemään. Piparkakkutalossa oli joulumyymälä, jossa myytiin erilaisia joululeivonnaisia, kuten stolleneita, panettoneja, jouluhalkoja, luumukakkuja, pipareita ja piparkakkutaloja, sekä suklaamakeisia joka lähtöön.


Idea oli sinänsä ihan hauska, mutta koska talo törötti keskellä hotellin kliinistä aulaa, talon ympäristö olisi kaivannut hieman maisemointia. Virittäydy siinä sitten joulutunnelmaan, kun prässättyihin pukuihin pukeutuneet liikematkalaiset kälättävät vieressä kännykkään, ja laukkupoika sohaa edestakaisin kärryjensä kanssa kuin paraskin petteri punakuono.

Talossa riittäisi melko mukavasti askarreltavaa kotileipurille, sillä pituutta sillä on 1,8 metriä, leveyttä 1,5 metriä ja korkeutta 2,4 metriä. Seinä- ja kattotiiliä talossa on yhteensä 1150 kappaletta, ja sokerikuorrutusta taloon on kulunut 320 kiloa.

Kaikki vaan joukolla seinää syömään.

Pitäisiköhän tekaista tämmöinen? Toiskohan pukki sitten paljon lahjoja?

Granaattiomenabroileri

Granaattiomena on mielestäni ehkä kaikkein kaunein hedelmä, sillä sen punaiset siemenet ovat kuin pieniä jalokiviä. Siemenet ovat jotenkin niin kauniita, että melkein säälittää laittaa niitä suuhunsa. Toisaalta ne ovat niin mehukkaita ja miellyttävän makuisia, että kyllähän niitä syö yhden jos toisenkin. Granaattiomena tuo mielestäni myös hyvää vastapainoa kiireelle ja touhottamiselle, sillä se pakottaa pysähtymään hetkeksi paikoilleen - jos nimittäin haluaa saada siemenet siististi ulos. Sähläämällä saa siemenet lentelemään ympäri keittiötä ja sotkettua kaikki paikat granaattiomenamehuun. Siementen kaivelussa on jotakin hyvin terapeuttista.

Silmää miellyttävän ulkonäön lisäksi granaattiomena on hyväksi myös keholle, sillä se on hyvin antioksidanttipitoinen hedelmä. Granaattiomenan antioksidanttivaikutuksen on todettu olevan moninkertainen verrattuna vihreään teehen, karpalomehuun tai punaviiniin. Granaattiomenan on todettu myös alentavan verenpainetta, tukevan verenkiertoelimistön hyvinvointia, ehkäisevän eturauhasvaivoja ja hidastavan ikääntymisen aiheuttamia oireita. Ehkä pitäisi syödä enemmän granaattiomenaa, niin alkaisi naamakin näyttää vähän toiselta.

Olen käyttänyt granaattiomenaa aiemmin lähinnä jälkiruoissa ja salaateissa, mutta granaattiomenan makuinen broileri on kummitellut mielessäni jo pitkän aikaa. Itse asiassa olisin halunnut kokeilla jonkinlaista granaattiomenasiirapilla glaseerattua tipua, mutta koska ei ole uunia, kyseinen versio jäi edelleenkin odottelemaan parempia aikoja. Tästä ruoasta ei tullut väriltään ihan sellaista, kuin olin kuvitellut (mistä näitä kuvitelmia oikein tuleekin), mutta maku osui onneksi aika nappiin.

Kaipailin ohjeeseen 100-prosenttista granaattiomenatäysmehua, mutta kun en sellaista löytänyt, tein mehun siemenistä itse. Kahdesta granaattiomenasta tuli mehua noin 1 ½ desiä, ja käytin kaiken tähän ruokaan.

GRANAATTIOMENABROILERI
kahdelle

2 broilerin rintafileetä

Marinadi:
½ dl (100%) granaattiomenamehua
1 rlk balsamietikkaa
½ rkl hunajaa
1 tl öljyä
½ tl kuivattua timjamia
suolaa ja mustapippuria

Kastike:
broilerimarinadi
1 iso tai 2 pientä salottisipulia viipaloituna
1 dl granaattiomenamehua
1 dl vettä
1 rkl balsamietikkaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

+ hieman öljyä paistamiseen
(+ granaattiomenan siemeniä koristeluun)

1. Valmista marinadi. Jos et käytä valmista mehua, irrota siemenet kahdesta granaattiomenasta ja laita ne blenderiin. Säästä halutessasi muutama siemen koristelua varten. Soseuta siemenet hienoksi ja siivilöi seos. Käytä siivilöidystä mehusta ½ desiä marinadiin ja laita loppumehu odottelemaan kastikkeen valmistusta. Sekoita marinadiin tarkoitetun mehun joukkoon muut marinadin ainekset ja tarkista maku. Laita broilerifileet ja marinadi muovipussiin ja pussi jääkaappiin. Anna maustua muutaman tunnin ajan. Käy kääntelemässä pussia, jos muistat.

2. Ota marinadipussi ulos jääkaapista hyvissä ajoin ennen broilerien paistamista. Nosta fileet marinadista ja kuivaa ne. Säästä marinadi!

3. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja paista fileisiin molemmin puolin hyvä väri. Siirrä fileet sivuun odottamaan. Lisää pannulle marinadi sekä muut kastikkeen ainekset. Kiehauta. Lisää broilerifileet kastikkeen joukkoon, peitä kannella ja hauduttele keskilämmöllä 10-15 minuuttia, riippuen hieman fileiden paksuudesta. Kääntele fileitä muutaman kerran. Tarkista fileiden kypsyys (esimerkiksi leikkaamalla pieni vaivihkainen viilto pohjapuolelle). Koristele halutessasi granaattiomenan siemenillä ja tarjoa haluamiesi lisukkeiden kanssa.

*******

Tein broilerin seuraksi mahdollisimman neutraalin makuisen pastan, jotta broilerin maku varmasti pääsisi oikeuksiinsa. Hyvin sopivat yhteen!

OKRA-PINAATTISPAGETTI
kahdelle

n. 200 g spagettia

öljyä
pari kynttä valkosipulia hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
ehkä jotain 10 okraa vinottain ohuiksi paloiksi leikattuna
iso kourallinen pinaattia hienonnettuna
suolaa ja pippuria

1. Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan, ja valmista sillä aikaa kasvikset. Kuumenna öljy pannulla ja lisää valkosipuli sekä sipuli. Paista sipuli läpikuultavaksi. Lisää okrat, sekoita hyvin ja paista jokunen minuutti. Lisää pinaatti ja paista edelleen muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Valuta pasta (säästä osa pastan keitinvedestä) ja sekoita kasvikset pastan joukkoon. Lisää tarvittaessa makuja, pastan keitinvettä tai öljyä.

Lempichutneyni

Kookos ei ole koskaan kuulunut lempimakuihini. Epäilen, että syynä tähän ovat kookoksella täytetyt suklaakonvehdit, joista on jäänyt minulle jonkinlainen trauma. Kookoshiutaleet ovat muutenkin yksi iljettävimmistä syötävistä, mitä tiedän. Ne narskuvat ja natisevat hampaissa ja ovat kuiviakin kuin mitkä.


On siis varsin hassua, että lempichutneyssäni on kookosta. Jotenkin ne joulukonvehdit vaan unohtuvat, kun kyseessä on tuore kookos - etenkin, kun kookoksen malttaa jauhaa tarpeeksi hienoksi.

Chutney on eräänlainen kastikemainen lisuke monille intialaisille ruoille, ja chutneyitä on olemassa kahdenlaista lajia, tuorechutneyitä ja säilykechutneyitä. Tuorechutneyt tehdään jauhamalla ainekset soseeksi, eivätkä ne kestä säilytystä kovin kauaa (ehkä pari päivää). Säilykechutneyt muistuttavat hieman hilloketta, ja ne valmistetaan tavallisesti keittämällä ainekset. Tuorechutneyissä ainekset usein vain hienonnetaan yhdessä kypsentämättä niitä mitenkään (poikkeuksiakin tietysti on).

Kookoksen lisäksi lempichutneyhini tulee maapähkinöitä, jotka pitäisi oikeaoppisesti ensin paahtaa ja sitten kuoria. Mutta koska maapähkinöiden kuoriminen on minusta niin hermoja raastavaa hommaa, ja kun en ole keksinyt kuorimiseen mitään tehokasta ja nopeaa keinoakaan, käytän maapähkinät usein kuorineen - ellei joku ystävällinen sielu ole toimittanut minulle valmiiksi kuorittuja pähkinöitä. Kai ne kuoretkin ihan syötäviä ovat.

Toinen hermoja koetteleva homma on kookospähkinän rikkominen, eikä siinä taida olla minkäänlaista oikotietä onneen. Kookospähkinän kuori on saatava auki, jos mielii päästä sisukseen käsiksi. Minulla on yleensä aika kirvesmiesmäiset otteet: otetaan käteen vasara ja hakataan niin maan perkeleesti. Kookosvesiäkään en jaksa ottaa talteen, vaan ne valuvat... no... mihin nyt sattuvat valumaan. Hieman sivistyneempi avaustapa löytyy esimerkiksi tältä videolta.

Chilin määrä on ohjeessa sellainen, että chili tuntuu maussa pikkuisen, mutta mitenkään tulista chutney ei ole. Chiliä voi halutessaan lisätä tai sen voi jättää kokonaan poiskin.

KOOKOS-PÄHKINÄCHUTNEY
riittävästi ehkä noin neljälle

AINEKSET

puolikas tuore kookos
n. 2 dl maapähkinöitä
puolikas pieni vihreä tuore chili paloiteltuna
½ - 1 tl suolaa (tai maun mukaan)
vettä tarpeen mukaan (ehkä noin 2 ½ - 3 dl)

Popu/tadka:
2 tl öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 punainen kuivattu chili pariin palaan rikottuna (voi jättää poiskin)
joitakin currylehtiä (voi jättää poiskin)

VALMISTUS

1. Halkaise kookospähkinä ja kaiva sisukset ulos. Paloittele puolikkaan kookoksen sisukset pienehköiksi paloiksi ja laita ne mikserin tai muun vastaavan koneen kulhoon. Toisen puolen kookoksesta voi vaikkapa pakastaa, jos sillä ei ole lähitulevaisuudessa mitään käyttöä.

2. Paahda maapähkinöitä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat saaneet kevyesti väriä. Jäähdytä pähkinät ja kuori ne (yksi keino on hieroa pähkinöitä käsien välissä, kunnes kuoret irtoavat, mutta homma vaatii hieman kärsivällisyyttä). Laita maapähkinätkin koneen kulhoon. Lisää chili, suola ja muutama desi vettä. Anna koneen käydä, kunnes saat melko tasaisen seoksen. Lisää tarvittaessa vettä, jotta saat löysähkön, puuromaisen seoksen. Vettä voi lisätä enemmänkin, jos haluaa chutneystä löysempää, tai vähemmän, jos haluaa paksumpaa.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun ne alkavat poksua, lisää punainen chili ja currylehdet, ja sekoittele muutama sekunti. Sekoita tämä mausteseos chutneyn joukkoon ja aseta chutney tarjolle.

Chutneyta syödään esimerkiksi idlien, dosien, vadajen, upman tms. kanssa. Suomalaisittain ajatellen chutney saattaisi sopia kivasti esimerkiksi suolaisten lettujen kaveriksi.

Jotain rotia

Meidän ruokakuntaamme on kuulunut jo jonkin aikaa yksi onneton vatsavaivainen potilas, joka on joutunut rajoittamaan syömisiään huomattavasti. Mausteiset ja happamat ruoat ovat olleet täysin pannassa, ja riisikin on tuntunut aiheuttavan ongelmia. Minäkin olen siis joutunut miettimään ruoanlaittoa hieman uudella tavalla. Mausteiden vähentäminen tuotti aluksi tuskaa, koska intialainen ruoka pyörii aika pitkälti mausteiden ympärillä. Onnekseni olen kuitenkin saanut huomata, että vähemmillä maustemäärilläkin - jopa kokonaan ilman chiliä - saa ihan maistuvaa intialaista ruokaa, kunhan vain ensin tottuu uudenlaisiin makuihin.

Riisin sijasta olemme syöneet intialaisen ruoan kaverina huomattavasti aiempaa useammin jonkinlaista leipää. Koska perusrotiin tai -chapatiin kyllästyy melko pian, olen etsinyt leipiin uutta makua ja näköä lisäilemällä perustaikinaan mm. erilaisia vihanneksia. Taikinaan ovat löytäneet tiensä ainakin porkkana, pinaatti, paneer, peruna, yrtit ja sarviapila. Viimeisin kokeiluni oli punajuuri, jolla arvelin saavani leipiin ainakin kivan värin. Punajuuren makeus hieman epäilytti, mutta yllättäen leivistä ei tullut lainkaan makeita.

Perusroti- tai chapatitaikina valmistetaan täysjyvävehnäjauhoista, suolasta, tilkasta öljyä ja vedestä. Intiassa roti-leipäsiin - kuten moniin muihinkin leipiin - käytetään atta-jauhoja, joihin on jauhettu koko vehnänjyvä. Atta-jauhojen "vastakohtana" voidaan pitää maida-jauhoja, jotka ovat valkoista vehnäjauhoa, ns. kakkujauhoa. Suomessa atta-jauhojen tilalla voi käyttää intialaisissa kaupoissa myytävää chapatijauhoa, graham- ja vehnäjauhon seosta, täysjyvävehnäjauhoja (joita en ole itse vielä koskaan kokeillut mutta jotka saattaisivat toimia hyvin), tai ihan tavallisia vehnäjauhojakin, jolloin leipien ravintoarvo on tietysti hieman heikompi kuin täysjyvävehnästä valmistettujen.

Perus-rotitaikinaa voi siis varioida ihan omaa mielikuvitustaan käyttäen. Periaate on kuitenkin aina sama: Jauhoihin sekoitetaan suola, öljy ja mahdolliset mausteet sekä vihannes raastettuna tai esimerkiksi pinaatti esikeitettynä ja hienonnettuna. Lopuksi lisätään vähän kerrassaan vettä, kunnes saadaan hyvin koossa pysyvä ja pehmeä taikina. Veden määrä riippuu vähän jauhoista ja käytettävän lisäaineen vetisyydestä, ja siksi vesi kannattaakin lisätä pienissä erissä. Perusrotiin, joka ei siis sisällä muuta kuin jauhoja, suolaa, öljyä ja vettä, vettä menee yleensä noin vajaa puolet jauhojen määrästä (kahteen desiin jauhoja siis vajaa desi).

PUNAJUURIROTIT
6 leipäseen

AINEKSET

2 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja /atta-jauhoja
1 isohko raaka punajuuri kuorittuna ja hienoksi raastettuna
½ tl suolaa
1 tl öljyä
1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä (nämä voi jättää poiskin)
(tarvittaessa hieman vettä)

VALMISTUS

1. Laita jauhot kulhoon ja sekoita jauhojen joukkoon suola, öljy, jeeran siemenet sekä punajuuri. Muokkaa taikina käsin tasaiseksi massaksi, niin että punajuuret ja jauhot sekoittuvat hyvin. Punajuuresta irtoaa niin paljon nestettä, että vettä ei tarvitse todennäköisesti lisätä lainkaan. Jos taikina kuitenkin tuntuu kaipaavan lisää nestettä, lisää sen verran vettä, että saat tasaisen ja hyväntuntuisen taikinan.

2. Peitä taikina hyvin esim. kelmulla, tai laita taikinapallo vaikkapa muovipussiin. Anna taikinan levätä huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia.

3. Jaa taikina kuuteen osaan, litistä taikinapalat lättänöiksi ja kauli ne jauhoja apuna käyttäen pyöreiksi leipäsiksi. Paista leivät melko kuumalla pannulla molemmin puolin, kunnes ne ovat kauttaaltaan vaalentuneita (ne eivät siis näytä enää raa'oilta) ja saaneet tummia pilkkuja. Itse en käytä paistamisessa lainkaan öljyä, mutta leivät voi myös paistaa öljytilkassa. Jos omistat kaasulieden, voit myös paistaa toisen puolen ensin pannulla, ja heittää toisen puolen hetkeksi avotulelle.


Syö leipä minkä tahansa intialaisen kastikkeisen tai kuivan ruoan kaverina. Tai sipaise leivän päälle hieman voita/margariinia ja syö suomalaiseen tapaan leipänä . Tai täytä roti mieleisilläsi aineksilla ja kääri rullalle!

Wasabikalapuikot

Meillä rakastetaan wasabiherneitä, ja olenkin jo pitkään miettinyt, voisiko niitä käyttää ruoassakin jotenkin. Aluksi ajatuksenani oli tehdä jonkinlainen kuorrutus lohelle, mutta sitten menin puihin: jos kuorrutuksesta tulisikin ihan pahaa, hyvä kalakin olisi silloin pilalla.

Lohen sijasta otin sitten koekaniiniksi seitin, jonka pölkkymäinen olemus johti vääjäämättä kalapuikkojen suuntaan. Etukäteen hieman pelotti, kuinka vahvasti wasabiherneet mahtaisivat leivityksessä maistua, kun en viitsinyt sekoitella mukaan mitään korppujauhojakaan. Wasabiherneethän ovat raakoina aika ärtsäkkää tavaraa - ja siksi kai monet intialaiset tuttavatkin ovat niihin niin kovin ihastuneita. Mutta ihmeellisesti wasabiherneiden maku miedontui kypsennettäessä, eivätkä kalapuikot olleet lainkaan väkeviä. Kokeilu oli siis sen verran rohkaiseva, että seuraavalla kerralla uskallan ottaa lohen wasabikäsittelyyn. Ainoa, mitä moittisin, oli kalapuikkojen rakenne: loppukypsensin puikot uunissa, ja uunissa puikot hieman lötsistyivät. Jos ne paistaisi alusta loppuun pannulla, saisi varmasti rapeamman lopputuloksen.


WASABIKALAPUIKOT
noin kuuteen isohkoon puikkoon

200 g seitiä
1 dl wasabiherneitä
puolikkaan limetin kuori raastettuna
suolaa

1 muna
paistamiseen öljyä tai öljyä+voita

VALMISTUS

1. Anna kalan sulaa puolesta tunnista tuntiin. Leikkaa se haluamasi kokoisiksi ja näköisiksi kalapuikoiksi. Riko munan rakenne rikki ja laita se lautaselle.

2. Jauha wasabiherneet esim. tehosekoittimella korppujauhoja hieman karkeammaksi jauheeksi. Sekoita korppujauhojen joukkoon limetin kuoriraaste ja suolaa (itse kyllä ruukaan ripotella suolan suoraan kalalle) ja laita seos toiselle lautaselle.

3. Kuumenna öljy pannulla melko kuumaksi. Pyörittele kalapuikot ensin munassa ja sitten wasabihernerouheessa. Paista kalapuikkoja joka puolelta, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä, ja laita ne sitten 200-asteiseen uuniin noin 15-20 minuutiksi tai kunnes puikot ovat kypsiä. (Tai paista puikot kokonaan pannulla.)

Suklaa-kahvipirtelöä ja blogiasiaa

Tarkoituksenani oli alun perin muuttaa blogini ulkoasua jotenkin, mutta en sitten jaksanutkaan moiseen puuhaan ryhtyä. Sen sijaan listasin kaikki blogini reseptit, intialaiset ja muut ohjeet omiksi listoikseen, jotta ne näkisi helpommin yhdellä silmäyksellä. Laitoin linkit näihin listoihin tuohon vasempaan reunaan, tunnisteiden yläpuolelle.

Suklaan ja kahvin ystävänä olen kovasti ihastunut suklaa-kahvipirtelöön. Yleensä teen kyseistä pirtelöä ilman jäätelöä, jolloin pirtelöstä tulee juotavampi, ja se muistuttaa enemmän kahvijuomaa, mutta joskus laitan mukaan myös jäätelöä, jolloin pirtelöstä tulee jälkiruokamaisempi. Ohjeen suklaakastike on luultavasti maailman helpoin ja nopein valmistaa. :-)


KAHVI-SUKLAAPIRTELÖ
yhdelle
mukaelma The Hindun ohjeesta

1 dl vahvaa, jäähtynyttä kahvia
1 ½ dl jääkylmää maitoa
3 rkl suklaakastiketta

1. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimella tms. tasaiseksi juomaksi. Nauti heti.

SUKLAAKASTIKE
tästä riittää kahteen pirtelöannokseen

½ dl vettä
3/4 dl sokeria
½ dl makeuttamatonta kaakaojauhetta
2 rkl maitoa tai kermaa
½ tl vanilja-aromia (voi jättää poiskin)

1. Laita vesi, sokeri ja kaakaojauhe kattilaan, sekoita hyvin ja anna kastikkeen kiehua keskilämmöllä muutama minuutti, kunnes kastike on tasaista ja kiiltävää. Sekoittele välillä. Lisää maito ja vanilja-aromi ja anna kastikkeen kiehua vielä minuutin verran.

Papadameja ja korianteria

Tykkään kovasti papadameista, koska ne ovat ensinnäkin niin hyviä (jos siis tykkää intialaisista hajuista ja mauista yleensäkin), ja toiseksi: ne ovat erittäin vähärasvaisia. Niissä on rasvaa vain 1 g / 100 grammaa tavaraa, kun esimerkiksi perunalastuissa on rasvaa 33 g! Ne ovat siis erittäin hyvä valinta semmoiselle, joka haluaa mahdollisimman vähärasvaista naposteltavaa.

Papadamien valmistuskin on erittäin helppoa: mikron pohjalle laitetaan pala talouspaperia (lautastakin saa käyttää!), ja sitten vain mikro täydelle teholle minuutiksi - tai kunnes papadam on muuttunut kauttaaltaan vaaleaksi ja hieman kupruillut joka puolelta. Öljyssäkin papadamit voi uppopaistaa, mutta se tietysti lisää myös rasvan määrää. Öljyssä papadamit kypsyvät muutamassa sekunnissa.

Näin kerran telkkarissa, kun Rachel Allen paloitteli papadamit hienosti veitsellä neljään osaan, ennen kuin uppopaistoi ne öljyssä. Homma näytti valtavan helpolta, joten minunkin piti kaivaa veitsi esiin ja paloitella papadamit. Lopputulos oli lähinnä säälittävä, sillä papadamit hajosivat tuhannen paloiksi. Opetus: mikä toimii telkkarissa, ei toimi välttämättä kotona. Tyydyn siis suosiolla lämmittelemään papadamini kokonaisina mikrossa.

Tuosta mikrokypsennyksestä vielä sellainen varoituksen sana, että papadamien tuoksu leviää sitten ihan koko huusholliin. Mikro löyhähtelee papadamille vielä jonkin aikaa tämän jälkeenkin, ja siksi intialaisten hajujen sietokykyä tarvitaan. :-)

Pupu ja täti.
Samat eväät molemmilla.

Pussista esiin kaivettu papadam-lätkä.
Nyt pitäisi vielä malttaa kypsentää tämä jotenkin.

Tässä niitä lopputuotteita nyt olisi, oikein kolmin kappalein.
Vieressä vihreää chutneytä.

Vallan kaunis yksilö.

... ja mitä hittoa tälle on tapahtunut?
Tämä tulee varmaan painajaisiinkin.

Tein papadamien seuraksi chutneyn korianterista, kun kerran olin sitä kaupasta tuonutkin. Jauhoin mikserissä melkein koko puskan korianteria, yhden chilin, hieman vettä, hieman limettimehua, suolaa ja sokeria. Lopuksi lisäsin muutaman lusikallisen jogurttia, koska korianteri ihan raakana tuntuu vähän liian eksoottiselta minun suuhuni.

Pieni säilöntävinkki: jos korianterissa on juuret mukana, korianterin saa säilymään freesinä parikin viikkoa, kun toimii seuraavasti: Kastelee palan talouspaperia kylmällä vedellä ja käärii tämän märän paperitollon juurten ympärille. Tollon ympärille kääritään muovia (sitä voi leikata esim. korianterin suojana olleesta pussista) ja koko komeuden ympärille pyöräytetään kuminauha, jotta tollo pysyy hyvin paikallaan. Sen jälkeen korianteri laitetaan elvytyspusseineen tiiviiseen pussiin ja jääkaapin vihanneslokeroon. Kostea suojus pitää korianterin (ja ehkä muutkin juurelliset yrtit?) hyvänä yllättävän pitkän ajan.

Tänään löysin myös sisäisen niksipirkkani, sillä päätin säästää korianterin juuret jatkokäyttöä varten. Leikkasin siis juuret irti, raaputtelin niistä suurimmat tummentumat pois ja siistin juurien päitä. Sitten paloittelin juuret melko isosti, panin ne pakastusrasiaan ja pakastimeen. Sieltä ne sitten löytyvät ehkä joskus ensi vuosituhannella...

Liian hyvä jälkiruoka

Hyderabadilla on muutama kuuluisa jälkkäri, joista varsinkin tämä, kuivahtaneista leipäpaloista tehty lämmin jälkiruoka, on minusta erityisen ihanaa. Ensimmäisen kerran tätä maistaessani totesin sen olevan "liian hyvää", mikä aiheutti kummastusta pöytäseuralaisissa: miten mikään voi olla liian hyvää. Liian hyväähän on sellainen ruoka, jonka tietää olevan hieman epäterveellistä (lue: lihottavaa) mutta jota voisi syödä saman tien ainakin vielä toisen annoksen lisää. Liian hyvä ruoka jää kummittelemaan mieleen jonkinlaiseksi täydellisyyden ilmentymäksi, jolle mikään muu ei oikein tunnu vetävän vertoja.

Double ka meethan nimi tulee leivästä (double roti) ja makeasta (meetha) - jälkiruoan nimi tarkoittaa siis makeaa leipää. Tätä jälkkäriä tarjotaan usein juhlissa, varsinkin muslimihäissä. Kuivahtaneet leipäviipaleet käyvät tähän tuoreita paremmin, sillä ihan tuore leipä imee itseensä enemmän rasvaa. Intiassa tuore leipä saatettaisiin kuivata kattotuulettimen alla (siellä kuivataan tuulettimen alla paljon muutakin!), mutta kotioloissa tuore leipä kuivahtaa keittiön pöydällä muutamassa tunnissa, jos vain on aikaa odotella. Mitenköhän hiustenkuivaaja toimisi...

Inspiroivan videon kyseisen jälkiruoan valmistuksesta (hieman erilaisella reseptillä tosin) voi katsoa täältä. Videossa poiketaan välillä vähän aiheestakin, mutta väliäkö tuolla. :-D Videossa mainitaan useasti rabri, mikä tarkoittaa makeaa ja paksua kokoonkeitettyä maitoa.

DOUBLE KA MEETHA
kahdelle (tai mulle)

4 viipaletta kuivahtanutta valkoista (paahto)leipää
n. 2 rkl gheetä, voita tai öljyä

pieni hyppysellinen sahramia
1 - 2 tl ruusuvettä (voi jättää poiskin)
2 dl maitoa
½ dl kermaa
½ dl vettä
½ dl sokeria
1/4 tl jauhettua kardemummaa

1 - 2 rkl suolattomia pistaasipähkinöitä
n. 8 kokonaista mantelia
1 - 2 rkl (sulttaani)rusinoita

VALMISTUS

1. Sekoita sahrami ruusuveteen ja jätä se odottelemaan.

2. Laita maito ja kerma paksupohjaiseen kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä, kunnes seos on paksuuntunut ja tiivistynyt noin puoleen (aikaa kuluu ehkä noin 15 minuuttia). Varo polttamasta maitoa pohjaan (sekoittele siis usein). Sekoita maidon joukkoon sahrami-ruusuvesi -liemi.

3. Valmista sokerisiirappi. Laita vesi, sokeri ja kardemumma kattilaan ja keittele silloin tällöin sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja seos on hieman paksuuntunut (ehkä noin 5 minuuttia).

4. Pilko pähkinät ja mantelit karkeaksi rouheeksi ja paista niitä ja rusinoita tilkassa gheetä, voita tai öljyä hetken ajan. Varo käräyttämästä rusinoita. Siirrä ne sivuun odottamaan.

5. Leikkaa leipäpaloista reunat pois ja leikkaa ne kahteen osaan, kolmion muotoisiksi. Lämmitä pannulla pari ruokalusikallista gheetä, voita tai öljyä ja ruskista leivänpalat molemmin puolin.

6. Kasta leipäpalat siirappiin, anna niiden liota siirapissa muutama sekunti, dippaa ne vielä toiseltakin puolelta ja lado ne uunivuokaan. Ripottele päälle pähkinät, mantelit ja rusinat ja kaada päälle kokoonkeitetty maito. Paista 200-asteisessa uunissa noin viisi minuuttia. Tarjoa lämpimänä.

Muunnelmia:
Jälkiruoan voi tarjota ilman uunissa käyttämistäkin - niin, että latoo vain kaikki ainekset päällekkäin. Itse kuitenkin tykkään lämmittää jälkkärin oikein kunnolla ennen tarjoamista.

Leipäviipaleet voisi myös uppopaistaa sen sijaan, että ne paistaa pannulla, jolloin leivistä tulisi paljon rapeampia (ja rasvaisempia...).

Miten oppisin laittamaan ruokaa ilman reseptiä?

Improvisointi keittiössä on kamalan pelottavaa, koska saattaa tapahtua se pahin mahdollinen: ruoasta tulee niin kamalaa, että sitä ei pysty syömään kukaan. Parhaassa tapauksessa tästä harmittavasta epäonnistumisesta saa kuulla muilta perheenjäseniltä vielä vuosienkin päästä.

Olen aina katsellut ihmetellen topchefien ja kokkisotien kokkeja, jotka pystyvät loihtimaan saamistaan aineksista upeita ruokia minimaalisessa ajassa ja kovan paineen alla. Olisi kauhean kiva, jos itsekin voisi vain avata jääkaapin, katsoa, mitä siellä on, ja saada kahdessakymmenessä minuutissa aikaiseksi herkullisen päivällisen, ilman minkäänlaista reseptiä. Näin säästyisi rahaakin, kun ei tarvitsisi varta vasten hakea kaupasta tietyn reseptin vaatimia aineksia, vaan voisi laittaa ruokaa niistä aineksista, mitä kotona sattuu olemaan (olettaen tietysti, että siellä on jotakin!).

Ei reseptikään tietysti aina takaa onnistunutta lopputulosta, vaan hyvän reseptin tunnistamisessakin kaivataan jonkinlaista silmää, kuten Heli Sutela toteaa Hesarin haastattelussa: "En kutsuisi itseäni hyväksi kokiksi, mutta olen hyvä tunnistamaan toimivan ruokaohjeen. Ruuasta ei tarvitse opetella kuin perusasiat, sen jälkeen riittää, että noudattaa hyviä ohjeita. Aina onnistuu."

Anopilta perittyjä reseptejä. Taattua laatua. :-)

Olen viime vuosina yrittänyt opetella vapaampaa ruoanlaittoa ja löytää sisäisen kokkisoturini. Tässä on auttanut muutama keino.

Luota itseesi.
Ei ole kovinkaan kannustavaa ja inspiroivaa, jos ajattelee jo etukäteen, että ruoka kuitenkin tulee epäonnistumaan. Vaikka ruoka lopulta onnistuisikin, ruoanlaitossa ei ole mitään iloa, jos on jo valmiiksi synkeällä mielellä. Joskus kokeilut tietenkin menevät metsään, mutta tämä on vain hyväksyttävä, ja epäonnistumisesta on otettava opikseen. Märehtimään ei saa jäädä, koska ruokaa oppii laittamaan vain ruokaa laittamalla. Improvisaatiokokeilut kannattaa aloittaa vaikkapa vaihtamalla ohjeessa mainittu vihannes tai mauste toiseen ja kokeilemalla rohkeasti uusia makuyhdistelmiä ja aineksia. Sillä tavalla oppii, mitkä sopivat yhteen ja mitkä eivät. Helppoja ruokia improvisaatioharjoittelun aloittamiseen ovat esimerkiksi salaatit, pastat ja keitot. Niissä ei kauheasti voi mennä vikaan.

Perehdy ruoanvalmistuksen tekniikoihin.
Tässä lainaisin Wikipediasta löytämääni selitystä improvisoinnille: "Musiikki- tai teatteri-improvisaation taustalta löytyy usein huippuunsa hiottua teknistä ja taiteellista osaamista." Samalla tavalla ruoanlaitostakin täytyisi tietää joitakin perusasioita, ennen kuin voi ruveta improvisoimaan. Mitä paremmin perusasiat ovat hallussa, sitä paremmaksi improvisoijaksi voi tulla!

Tavallisista keittokirjoista ei tässä mielessä ole juurikaan apua, sillä suuri osa keittokirjoista keskittyy vain luetteloimaan reseptejä: niissä selostetaan mitä ja missä ajassa, kun tärkeämpää olisi tietää miksi. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa majoneesi: ohjeessa todennäköisesti käsketään lisäämään öljy tipoittain, mutta mitään selitystä ei anneta sille, miksi näin pitää tehdä. Vastauksia tämmöisiin kysymyksiin olen joutunut etsimään Keittotaidon Akatemian tyyppisistä kirjoista ja keittiökemian puolelta.

Lue reseptejä.
Lukemisella tarkoitan sitä, että reseptejä lukee ajatuksella: miettii, miksi mitäkin ainesta käytetään, miksi aineet lisätään mainitussa järjestyksessä ja niin edelleen. Kun itse opettelen jotakin uutta ruokalajia, vertaan useaa eri reseptiä kyseisestä ruokalajista, jotta löydän kyseisen ruokalajin punaisen langan eli sen, mikä näyttää olevan kaikille resepteille yhteistä. Ruokalajin sisäistäminen ja muistaminen helpottuu, kun reseptin todella "ymmärtää".

Tutustu erilaisiin maustemaailmoihin.
Monella maalla on omat maustekarttansa eli ne mausteet, joita kyseisen maan ruokalajeissa tyypillisesti käytetään: Intiassa käytetään mm. kurkumaa, chiliä, korianteria, jeeraa, sarviapilaa; Italiassa basilikaa, persiljaa, valkosipulia, pippuria, rakuunaa; Kiinassa soijakastiketta, inkivääriä, seesamiöljyä, riisiviiniä jne. Kun tietää eri ruokakulttuurien perusmausteet ja jotakin ruokien valmistustavoista, kyseisen maan tyylistä ruokaa voi soveltaa ihan ilman reseptejä.

Tee suunnitelma.
Vaikka ruokaa ei tekisikään minkään ohjeen mukaan, jonkinlainen suunnitelma on silti hyvä olla ennen ruoanlaittoon ryhtymistä: mitä ruokaan laitan ja miten ruoan laitan.

Käytä nenääsi.
Nenä on minusta aika aliarvostettu elin ruoanlaitossa, vaikka siitä on niin paljon hyötyä. Monesti miettiessäni, sopisiko vaikkapa joku mauste johonkin ruokaan, haistelen maustetta. Kuulostaa vähän naurettavalta, mutta toimii! Jos en osaa päässäni yhdistää maustetta tekeillä olevaan ruokaan, jätän sen suosiolla käyttämättä ja valitsen jonkun toisen.

Luota vaistoosi.
Jos makuyhdistelmä kuulostaa hyvältä, se saattaa hyvinkin toimia; jos se kuulostaa pahalta, se luultavasti myös on sitä.

Luota itseesi, luota vaistoosi, kokeile, ole rohkea ja luova!

Mustikkavinaigrette

En juurikaan harrasta salaatinkastikkeita, mutta mustikkavinaigrette kuulosti niin hassulta, että sitä oli ihan pakko kokeilla. Taitaa tuo mokoma olla vielä aika terveellistäkin! Törmäsin kyseisen vinaigreten ohjeeseen ensimmäisen kerran FatFree Vegan -blogissa, vaikka lopulta päädyinkin tekemään siitä ihan erilaisen version.

Mustikkavinaigrette syntyy lähes yhtä helposti kuin tavallinen vinaigrettekin (viinietikkakastike siis), paitsi että tähän tarvitaan kättä nopeampaa (tehosekoitinta tai vastaavaa vehjettä), jotta ainekset saa soseutettua. Koska otin mustikat suoraan pakastimesta, konetta sai käyttää myös aika kauan, ennen kuin kastikkeesta tuli juoksevaa ja sileää. Varmaankin pääsisi vähän vähemmällä työllä, jos mustikoita ensin hieman sulattelisi. Tai veisi ne saunaan.

Minun vinaigretestani tuli myös aika paksua, koska halusin kokeilla ohjetta ilman mitään "jatkeaineita". Tykkäsin vinaigretesta kovasti juuri tällaisena, mutta jos kastikkeesta haluaa juoksevampaa, joukkoon voisi lisätä vaikka jotakin mehua, esimerkiksi omppo- tai appelsiinimehua. Kokeilin kastiketta ihan tavallisen vihersalaatin kera, ja yhdistelmä oli oikein maittava. Voisin kuvitella, että kastike sopisi myös mietoihin juustosalaatteihin, esimerkiksi mozzarella- tai leipäjuustopohjaisiin sovellutuksiin.

Nuo valkoiset kököt ovat ilmakuplia...

MUSTIKKAVINAIGRETTE

1 dl mustikoita
3 rkl (oliivi)öljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl raastettua appelsiinin kuorta
1 tl hunajaa
varovasti mustapippuria

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään mikserillä, tehosekoittimella tai muulla koneella.

Tämän vinaigreten voi huoletta tehdä reilusti etukäteen, koska öljy ja etikka eivät taatusti erotu toisistaan. Säilytä vinaigrette viileässä, koska huoneenlämpöisenä se ei ole yhtä hyvää kuin kylmänä.

Valkokaalia intialaisittain ja kukkakaalia ei-intialaisittain

Kaali (kaikissa olomuodoissaan) on aina tainnut olla semmoinen vihannes, josta minä en ole suuremmin tykännyt. Syön kyllä kaikkia kaalilaatuja ja niistä tehtyjä ruokia, mutta en mitenkään riemusta kiljuen. Poikkeuksen tekevät kaalikääryleet, jotka ovat aivan järjettömän hyviä!

Viime viikolla valkokaali oli kuitenkin taas niin tolkuttoman halpaa, että eihän sitä mitenkään voinut olla ostamatta. Muistelin nähneeni loistavassa Mahanandi-blogissa ohjeen, johon tuli kaalia ja jogurttia. Tuota ohjetta on tehnyt mieli kokeilla jo pitemmän aikaa, sillä ruoka kuulosti vallan herkulliselta. Reseptikin oli perin yksinkertainen: tarvitaan vain muutama intialainen mauste, kaalia ja jogurttia.

Suosittelen kokeilemaan tätä, sillä tämä oli oikeasti tosi, tosi hyvää! Jogurtti sopi kaalin kanssa jotenkin ihan käsittämättömän hyvin yhteen: jogurtin pehmeys täydensi kaalin rapsakkuutta ja vei kaalin mausta pahimman terän pois, mikä voi tietysti jonkun mielestä olla huonokin asia.

Ruoan voi tehdä huoletta etukäteen, sillä se on tarkoitus tarjota huoneenlämpöisenä. Kaali kannattaa suikaloida mahdollisimman hienoksi, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.


Cabbage Thayir Saadam
ehkä noin neljälle (riippuu vähän käyttötarkoituksesta)

hieman öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 tl jeeran siemeniä
kymmenisen currylehteä (voi jättää huoletta poiskin)
½ - 1 rkl chana dal -linssejä (nämäkin voi jättää pois, vaikka ne antavat kyllä mukavaa suutuntumaa)
1 pieni sipuli hyvin hienonnettuna
n. 300 g valkokaalia erittäin ohueksi suikaloituna
suolaa
1/3 tl kurkumaa
1-2 rkl kookosta (kuivattua tai tuoretta hienonnettuna)
maustamatonta jogurttia*

* Jogurtin määrä riippuu vähän siitä, kuinka jogurtti- tai kaalipitoista ruoasta haluaa. Jogurtiksi käy mikä tahansa maustamaton jogurtti - Bulgarian jogurtti, juokseva luonnonjogurtti, itse tehty jogurtti tai turkkilainen jogurtti. Itselläni oli turkkilaista jogurttia, joten lisäsin jogurtin lisäksi vähän vettä, kun lopputuloksesta tuli niin paksua.

1. Liota chana daleja vedessä puolisen tuntia. Siivilöi vesi huolellisesti pois.
   
2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet, jeera, currylehdet ja chana dalit. Paista hetki sekoitellen, kunnes sinapinsiemenet alkavat poksua ja chana dalit ovat saaneet hieman väriä.
3. Lisää sipuli, kaali, suola, kurkuma ja kookos, sekoita huolellisesti ja paistele reilulla keskilämmöllä, kunnes kaali on mukavan rapsakkaa (ehkä viitisen minuuttia).
4. Siirrä pannu syrjään ja anna seoksen jäähtyä.
   
5. Lisää jogurtti, sekoita hyvin ja lisää suolaa tarvittaessa.

Tarjoa riisin tai muun lisukkeen kera. Voisin kuvitella että tämä sopisi aika hyvin myös leivän täytteeksi tai esim. (kasvis)hampurilaiseen.

Idean marinoituun kukkakaalisalaattiin olen joskus ottanut Yhteishyvän Ruokamaailma-lehdestä. Kun ensimmäisen kerran näin ohjeen, meinasin kyllä jänistää, sillä marinadiin tuli tilliä, jonka käyttö on minulla aika rajoittunutta. Onneksi kuitenkin rohkaisin mieleni, sillä tilli sopii marinadiin tosi hyvin!

Olen yhdistänyt kukkakaaliin milloin mitäkin kasviksia; tällä kertaa porkkanoita, herneitä ja punasipulia. Joskus tarjoan salaatin lisäkkeenä, mutta yleensä syömme tätä lounassalaattina salaattipedin päällä. Joskus pilkon mukaan vielä muitakin vihanneksia, esim. kirsikkatomaatteja.

Marinoitu kasvissalaatti
kolmelle - neljälle

n. puoli kiloa kasviksia pilkottuna

Marinadi:
2 rkl valkoista balsamicoa
2 rkl (oliivi)öljyä
n. 3 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

1. Jos käytät kypsennettäviä kasviksia (porkkanaa, kukkakaalia tms.), keitä ne napakan kypsiksi ja huuhtele tämän jälkeen kylmällä vedellä.
2. Sekoita marinadin ainekset, lisää kasvikset ja sekoita hyvin. Maista ja lisää tarvittaessa makuja. Anna maustua jääkaapissa parista tunnista ylöspäin.
   

Epäonnea ja enchiladoja

Voi tätä epäonnea taas. Yhtenä päivänä googlasin koneellani jotakin ja selailin vastaukseksi saamiani sivustoja. Yhtäkkiä ruutuun lävähti iso punainen palkki, joka ilmoitti, että tietokoneeni on saastunut. Samassa käynnistyi joku netin kautta tullut "virusohjelma", joka laski koneellani olevat virukset: 25 kappaletta. Sitten ruutu meni vihreäksi ja kaikki jumittui. Seuraavaksi näyttöön tuli teksti, että joku ulkopuolinen on yhteydessä koneeseeni ja että koneen käyttäminen tästä eteenpäin olisi erittäin riskaabelia. Koska minulla ei ollut koneellani mitään virustorjuntaohjelmaa (tämänkin hoksasin vasta tässä vaiheessa, kun oli jo liian myöhäistä), minulle iski hirveä paniikki. En osannut tehdä muuta kuin kuin sulkea koneen ja jäädä odottelemaan, että mies tulisi valkoisella ratsullaan pelastamaan läppärini.

Vaan eipä saanut mieskään viruksia pois, vaikka kuinka yritti. Iloni olikin ylimmillään, kun ukko ilmoitti, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin asentaa koko Windows-käyttöjärjestelmä uudelleen. Tämä tarkoitti tietysti myös sitä, että sain heittää hyvästit kaikille tiedostoille (taas niille valokuville!), jotka koneellani olivat olleet. Sain hirveät itkupotkuraivarit, mitä mies ei ymmärtänyt alkuunkaan, koska "sähän olet ottanut varmuuskopioita ulkoiselle kovalevylle".

Niinpä. Monta kertaa olin kyllä meinannut, mutta aina se kopiointi oli jäänyt, kun se oli muka jotenkin niin vaikeaa. Miksi minä muutenkaan niiden varmuuskopioiden kanssa olisin hötkyillyt - eihän salamakaan iske kahta kertaa samaan paikkaan. Vaan on sekin näköjään mahdollista.

Tyhmyydestä sakotetaan, mutta ei onneksi ihan vielä: mies sai nimittäin tiedostoni pelastettua Linux-käyttöjärjestelmän kautta, ja nyt ne ovat turvassa ulkoisella kovalevyllä. Sitä en vain ymmärrä, mitä iloa joku saa siitä, että saa tuommoisen viruksen toisen koneelle ja sitä kautta mahdollisesti paljonkin tuhoa aikaiseksi. Ei mene meikäläisen jakeluun. Suurin järkytys asiassa oli, että viruksen voi näköjään saada ihan tavallisilta vaikuttavilta nettisivuilta, ilman että tarvitsee mennä mihinkään epämääräisille saiteille. Ehkä opin tästä taas jotakin. Tai sitten en...

Enchiladat olivat kyllä ylihyviä! Lohturuokaa. :-)

Kasvisenchiladat
satsista riittää kuuteen enchiladaan, ehkä useampaankin

Kastike:
öljyä
1 punainen kuivattu chili paloina
1 sipuli hienonnettuna
1 vs-kynsi hienonnettuna
pari rkl tomaattipyreetä
1 tölkki kokonaisia säilyketomaatteja paloiteltuna (tai tomaattimurskaa)
ripaus sokeria
1 tl kuivattua oreganoa
1 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Täyte:
öljyä
1 sipuli hienonnettuna
1 vs-kynsi hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
pieni punainen paprika paloiteltuna
puolikas kesäkurpitsa paloiteltuna
2 dl kidneypapuja
½ tl jauhettua jeeraa
suolaa
mustapippuria
pari rkl tuorejuustoa (mulla oli Violan Afrikan paprika -merkkistä)

Lisäksi:
tortillaläpysköjä
juustoraastetta

1. Jos käytät kuivattuja kidneypapuja, liota niitä vähintään 10 tuntia ja sen jälkeen keitä ne kypsiksi (tunti, puolitoista).
2. Valmista kastike: Kuumenna öljy kattilassa ja lisää kuivatut chilit. Kun chilit ovat saaneet hieman väriä, lisää sipuli ja paistele, kunnes sipuli on hieman pehmentynyt. Lisää valkosipuli ja paista edelleen pari minsaa. Lisää tomaattipyree, muut ainekset ja noin 1 dl vettä. Kiehauta ja anna muhia keskilämmöllä kannen alla parikymmentä minuuttia. (Halusin kastikkeesta melko sileää, joten ajoin sen lopuksi vielä mikserillä tasaiseksi.)
   
3. Tee tällä välin täyte: Kuumenna öljy pannulla, lisää sipuli ja anna sipulin kuullottua. Lisää valkosipuli ja chili ja paista muutama minuutti. Lisää paprika ja kesäkurpitsa ja paista, kunnes kasvikset ovat melko pehmeitä. Lisää pavut sekä mausteet ja kuumenna. Kääntele lopuksi sekaan tuorejuusto.
4. Ota tortillaläpyskä, lätkäise päälle täytettä ja kääri tiukaksi rullaksi. Laita rullat voideltuun uunivuokaan, levitä kastike päälle ja laita lopuksi päälle vielä juustoraastetta. Paista 225-asteisessa uunissa noin parikymmentä minuuttia, tai kunnes pötkylät ovat sopivan värisiä.
   

Jassoo. Tässähän on samat salaatit kuin edellisessä postauksessakin.

Kokeilu: pizzapohja perunamuusista

Alkoi kovasti tehdä mieli pizzaa, mutta kotona ei ollut minkäänlaista hiivaa. Muistelin, että olin näpytellyt joskus koneelle ilman hiivaa syntyviä pizzapohjaohjeita juuri tällaista tilannetta varten, eikä muistini (tällä kertaa) pettänyt. Koneelta löytyi sekä tavallinen leivinjauheella tehtävä pizzapohja että perunamuusin jämät hyödyntävä pohja, joka sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä jääkaappiin oli taas ilmestynyt muusikökkäre. (Mistä näitä oikein tulee?)

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että meikäläinen on potentiaalisesti maailman surkein pizzantekijä. Tai olin, kunnes tajusin ehkä noin sadannella yrittämällä kolme konstia, joilla saa aikaiseksi syömäkelpoisen pizzan:

1. Uunin pitää olla tarpeeksi kuuma. Uunipeltikin saa olla kuuma, jos vain keksii, miten saa nostettua pizzan kuumalle pellille, ilman että pizza lötsähtää lattialle (väärinpäin).
2. Täytteitä ei tarvitse ladata pizzan päälle ihan hirveätä kasaa. Maltti on valttia! Tätä kohtaa en tosin ole vieläkään oikein sisäistänyt, sillä yhä vieläkin tekisi mieli mättää pizzan päälle kaikki, mitä jääkaapista löytyy.
3. Pizzapohjaa ei kaulimisen jälkeen tarvitse enää nostattaa, vaan täytteet heitetään päälle heti, minkä jälkeen pizza tungetaan uuniin heti. Jos siis tykkää ohuesta ja rapsakasta pohjasta.
   

Mutta nyt itse asiaan.

Pizzapohja perunamuusista
yhteen pellilliseen
(Ohje on Kaarina Roinisen kirjasta Kaarinan parhaat leivonnaiset)

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl Provencen yrttiseosta
50 g pehmeää margariinia tai voita
1 dl perunamuusia, esim. tähteeksi jäänyttä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon pehmeä rasva.
2. Lisää perunamuusi ja sekoita taikinaa, kunnes se on tasaista ja yhtenäistä. Anna taikinan seistä kylmässä sen aikaa, kun valmistat haluamasi täytteen.
3. Kauli taikina pyöreäksi levyksi (halkaisija noin 30 cm) jauhoja apuna käyttäen.
4. Nosta levy pellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle haluamasi täyte. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla noin 12-15 minuuttia.

Kokemuksia:

Käytin margariinin sijasta öljyä ja laitoin sitä ehkä pari ruokalusikallista, siis hieman vähemmän kuin ohjeessa, ja siitä syystä taikinan kanssa sai painia aika kauan, että siitä tuli yhtenäinen kiinteä pallo. Taikina tuntui aika kovalta ja vähän sitkeältä, ja kauliessa hieman epäilytti koko pohjan toimivuus. Mitähän kengänpohjallisia näistä tulisi? Yhden ison pizzan sijasta tein neljä pienempää, kun sattui huvittamaan.

Täytteeksi laitoin, mitä kaapista löytyi: munakoisoa hyvin ohuina viipaleina (käytin ne ensin nopeasti pannulla), kesäkurppaa mandoliinilla siivutettuna, pannulla kuullotettua punasipulia ja valkosipulia. Tomaattikastikkeen tein kuten aina, eli pari ruokalusikallista tomaattipyreetä ja yksi säilyketomaatti pannaan mikseriin ja ajetaan tasaiseksi.

Panin täytteet pohjien päälle, tungin pizzat uuniin ja jäin kyttäilemään pizzoja uuninluukun taakse.

Kymmenen minuutin päästä pohjien reunat alkoivat tummua uhkaavasti, joten siirsin pizzoja hieman alemmas. Pizzat olivat uunissa muistaakseni 14 minuuttia (tai 13 ja puoli), jonka jälkeen otin ne pois, kun pizzat tuntuivat kypsiltä. Tämän tiesin siitä, että maistoin yhtä tekelettä. :-P (Tai oikeastaan söin sen kokonaan.) Valmiiden pizzojen päälle pirskottelin hieman oliiviöljyä, lisäsin myllystä mustapippuria (ja suolaa, koska sitä ei mun mielestä ollut tarpeeksi) ja päälle latasin vielä jotain Prisman salaattisekoitusta, jossa on mm. rucolaa. Ja kyllä: pizzaan ei todellakaan välttämättä tarvita juustoa, kuten kasvis.fi -blogissakin on todettu.

Tuomio: Pizzapohja toimi yllättävän hyvin! Pohja oli sopivan rapsakka ja muutenkin oikein onnistunut - en välttämättä olisi heti osannut erottaa tätä tavallisesta pizzapohjasta. Tätä teen taatusti uudestaankin!

Samaisessa Kaarina Roinisen kirjassa oli pari muutakin kätevää pizzaohjetta, joissa ei tarvita hiivaa. Laitan nekin tähän samaan syssyyn, jos se sattuisi jotakuta ilahduttamaan.

Pizzapohja leivinjauheella

2 ½ dl vehnäjauhoja tai durumvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
½ tl valkosipulijauhetta
2 rkl öljyä
1 dl kylmää vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa.
2. Lisää öljy ja vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
3. Kauli taikina välittömästi pyöreäksi levyksi (halkaisija noin 30 cm) jauhoja apuna käyttäen.
4. Nosta levy pellille leivinpaperin päälle ja levitä päälle haluamasi täyte. Paistoaika ja -lämpötila samat kuin edellä.

Pizzapohja muusijauheesta tai perunahiutaleista

½ dl muusijauhetta tai 1 dl perunahiutaleita
1 ½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
½ tl valkosipulijauhetta
50 g margariinia tai voita
1 dl kylmää vettä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä rasva sekoittaen.
2. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.
3. Kauli taikina pyöreäksi levyksi (halkaisija noin 30 cm) jauhoja apuna käyttäen.
4. Nosta levy pellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle haluamasi täyte. Paistoaika ja -lämpötila samat kuten edellä.

Keltainen kuin kurkuma

Maustematkani saa vihdoinkin jatkoa, ja tämä postaus on omistettu kurkumalle, joka on yksi intialaisen keittiön tärkeimmistä mausteista. Törmäsin tätä kirjoittaessani sellaiseenkin tietoon, että kurkuma on valittu vuoden 2010 rohdoskasviksi, joten tämä postaus sattuu olemaan kai suhteellisen ajankohtainenkin.

Kurkuma (Curcuma longa) on heinäkasvi, joka kuuluu inkiväärikasvien sukuun. Mausteena kasvista käytetään sen juuriosaa, joka muistuttaa ulkonäöltään hyvin paljon inkivääriä. Kurkuma saa keltaisen värinsä kurkumiinista, joka on myös kurkuman tärkein vaikuttava aine terveyden kannalta. Kurkuman - varsinkin jauhetun kurkuman - tuoksu on hyvin mieto, lievästi puumainen, ja sen maku on lämmin ja hieman kitkerä.

Kurkumasatoa korjaamassa. (Kuva: The Hindu)

Kurkuma tunnetaan Intiassa mm. nimillä haldi (hindiksi), pasupu (teluguksi) ja manjal (tamiliksi). Kurkumaa myydään kaupoissa tuoreena pötkylänä aivan kuten inkivääriäkin, mutta tavallisimmin kurkumaa käytetään kuitenkin jauhettuna. Jauhetta saadaan, kun tuore juuri kuivatetaan ja jauhetaan. Olen muistaakseni nähnyt tuoretta kurkumaa myytävän joskus Suomessakin.

Kurkumaa on viljelty Intiassa tiettävästi 3000-luvulta eKr., ja Eurooppaan se tuli arabialaisten kauppiaiden mukana 1200-luvulla. Kurkumaa kutsuttiin tuolloin Intian sahramiksi, koska sitä käytettiin ruoanlaitossa usein korvaamaan huomattavasti kalliimpi sahrami. Intia on edelleenkin kurkuman suurin tuottaja- ja viejämaa. Intialaista kurkumaa pidetään myös laadullisesti parhaimpana sen suuren kurkumiinipitoisuuden vuoksi.

Kurkuman puhdistamista ja lajittelua. (Kuva: The Hindu)

Kurkuma ruoanvalmistuksessa ja elintarviketeollisuudessa

Antiseptisten ominaisuuksiensa ansiosta kurkuma on luonnon oma säilöntäaine, jolla pystytään pidentämään ruoka-aineiden säilyvyyttä. Samojen ominaisuuksien takia sitä käytetään myös mm. kalan ja liharuokien marinadeissa ennen kypsentämistä. Kurkuman tarkoituksena on pitää kala tai liha bakteerittomana sekä poistaa kalan ominaishajua (josta intialaiset eivät pidä sitten yhtään).

Kurkumaa käytetään ruoanlaitossa sekä sen värin että maun takia. Se on tärkeä ainesosa useimmissa curryjauhesekoituksissa, ja meidän kotoinen curryjauheemmekin sisältää kurkumaa, josta jauheen keltainen värikin tulee. Kurkumalla on tärkeä rooli intialaisessa ruoassa, mutta sitä käytetään runsaasti myös mm. marokkolaisessa keittiössä. Kurkumaa lisätään joihinkin sinappilaatuihin, ja sitä käytetään leivonnaisissa, säilykkeissä ja kastikkeissa. Kurkuma sopii erityisen hyvin yhteen chilin, korianterin, jeeran ja kanelin kanssa.

Kurkumaa tulisi lisätä ruokaan vain vähän (yleensä enintään ½ tl riittää), koska sen maku voimistuu keitettäessä, ja se saattaa liikaa käytettynä maistua kitkerältä ja hukuttaa muut maut alleen. Kurkuma on yksi niistä mausteista, joiden määrää ei kannata kauheasti lisätä, vaikka ruokaa tekisikin isomman annoksen. Pieni kurkumalisäys riittää.

Kurkuma palaa herkästi, joten sitä ei pitäisi koskaan paistaa liian kauan kuiviltaan.

Kurkumajuuria. (Kuva: The Hindu)

Kurkuma on keltainen...

Kurkuman keltaista väriä pidetään Intiassa pyhänä ja hyväenteisenä, ja siksi se liittyykin moniin uskonnollisiin seremonioihin (tästä lisää tuonnempana).

Kurkumaa on käytetty jonkin verran myös vaatteiden värjäyksessä, ja jotakuta kiinnostaa kokeilla, täältä voi katsoa ohjeita.

Kurkuman ainesosaa kurkumiinia käytetään luontaisena väriaineena elintarviketeollisuudessa. E-koodiltaan kurkumiini on E 100.

Kurkuman voimakkaalla värillä on myös kääntöpuolensa, minkä tietää jokainen, joka on joskus sotkenut vaatteensa tai keittiönsä kurkumalla. Itsekin onnistuin sotkemaan vaikka kuinka monta t-paitaa, ennen kuin rupesin suosiolla käyttämään essua ruokaa aina laittaessani. Vaikka kurkumatahroja on todella vaikea saada vaatteista pois, nopeus on tässäkin asiassa valttia: mitä nopeammin tahran kimppuun hyökkää, sitä varmemmin sen saa edes osittain pois. Lisäohjeita kurkumatahrojen poistoon löytyy täältä (ohjeiden toimivuudesta en mene takuuseen).

Kosmetiikka

Kurkumaa on käytetty kosmetiikassa, varsinkin Intiassa, ammoisista ajoista lähtien. Sillä on hoidettu ihoa, vähennetty karvojen kasvua kasvoissa, poistettu finnejä ja vaalennettu kasvojen ihoa. Kurkumaa käytetään nykypäivän kosmetiikkateollisuudessakin, mm. väriaineena joissakin aurinkovoiteissa.

-> Turmeric Herb for Cosmetics


Kurkuman terveysvaikutukset

Kurkuman terveysvaikutukset tunnetaan laajalti, ja se on ollut jo vuosituhansien ajan Intian kotiapteekkien luottomauste. Viime aikoina myös länsimaat ovat tulleet tietoisiksi kurkuman terveyttä edistävistä ominaisuuksista, jopa siinä määrin, että vuonna 1995 kahdelle USA:ssa asuvalle intialaiselle myönnettiin patentti kurkuman haavoja parantavaan ominaisuuteen. Tämä nostatti Intiassa vastustusryöpyn - olihan kurkuman parantavat ominaisuudet tunnettu siellä jo vuosituhansien ajan, joten kurkuman haavoja parantava ominaisuus ei todellakaan ollut mikään uusi keksintö. Sittemmin patentti peruttiinkin.

Kurkumalla on todistettu olevan ainakin seuraavia terveysvaikutuksia:

Tulehdukset, kipu

Kurkuma pystyy vaikuttamaan useaan eri tulehdusmekanismiin, minkä ansiosta se hillitsee tehokkaasti kipua ja tulehduksia. Kurkumiinin on todettu estävän tulehdusta aiheuttavan NF-KB -proteiinin aktivoitumisen nivelissä, minkä ansiosta kurkumaa on käytetty lääkkeenä mm. reumatismin ja niveltulehdusten hoidossa. Kurkumiini näyttäisi myös vähentävän luukatoa, minkä takia kurkumalla on ennaltaehkäisty ja hoidettu osteoporoosia.

Akuuteissa tulehduksissa kurkuma on todettu yhtä tehokkaaksi kuin kortisoni tai fenyylibutatsoni.

-> Kurkumiini poistaa kipua
-> Turmeric for prevention of rheumatoid arthritis and osteoporosis
-> Turmeric Shows Health Benefits for Arthritis

Flunssa, yskä, nuha

Kurkuma on Intiassa inkiväärin ohella toinen suosittu lääke yskään, nuhaan, tukkoiseen oloon ja kurkkukipuun.

Yskään nautitaan kurkumamaitoa: sekoitetaan teelusikallinen kurkumaa kupilliseen lämmintä maitoa, minkä jälkeen tämä seos juodaan. Sekaan voi myös lisätä maun mukaan hunajaa juoman vaikutusta tehostamaan. Tukkoiseen oloon ja nuhaan auttaa kurkumaveden hengittely: Keitetään kattilassa vettä, johon sekoitetaan kurkumaa. Laitetaan pään päälle pyyhe, tungetaan naama lähelle kattilaan ja sitten vain hengitellään... Röörit aukeavat ja olo helpottuu (testattu on!). Kurkkukipua voidaan lievittää kurlaamalla kurkumavettä: kupilliseen kuumaa vettä sekoitetaan 1 tl kurkumaa ja ½ tl suolaa. Tällä seoksella sitten kurlataan kurkkua ennen nukkumaan menoa.

-> How to Make Turmeric Milk To Treat A Cough
-> Alternative Cold Remedies: Turmeric Root

Haavat, palovammat, hiertymät, tulehtumat

Antiseptisten ja antibakteeristen ominaisuuksiensa ansiosta kurkuma suojaa ihoa tulehduksilta ja nopeuttaa haavojen ja muiden vammojen paranemista. Se myös vähentää turvotusta ja helpottaa kipua, kuten aiemmin tuli jo todettuakin. Vammoja hoidetaan paksulla kurkumatahnalla, joka tehdään niin, että jauhettuun kurkumaan sekoitetaan tilkka vettä, maitoa tai aloe veraa. Tätä tahnaa sivellään ongelmakohtaan, tahnan annetaan kuivua ja vaikuttaa jonkin aikaa, minkä jälkeen tahna pestään pois (ilman pesuaineita). Hoito toistetaan pari, kolme kertaa päivässä. (Huomaa, että kurkuma saattaa värjätä ihon keltaiseksi, mutta väri lähtee useammassa pesussa pois.)

-> Turmeric: India's 'Holy Powder' Finally Reveals It's Centuries-Old Secret

Maksan ja vatsan toiminta

Antiseptisten ominaisuuksiensa ansiosta kurkuman on todettu suojelevan maksaa, ja sitä onkin käytetty mm. keltataudin, hepatiitin ja maksakirroosin hoidossa. Kurkuma parantaa myös ruoansulatusta ja vähentää kaasun muodostusta suolistossa.

-> Lääkeyrttien käyttö vatsavaivojen hoidossa
-> Liver Detox Benefits With Turmeric

Syövät, Alzheimerin tauti

Kurkuman on havaittu laukaisevan syöpäsoluissa luonnollista apoptoosia eli solukuolemaa, joka on terveen elimistön tapa päästä eroon vaarallisista syöpäsoluista. Kurkuman on todettu tehoavan ainakin melanoomaan, rintasyöpään, haima- ja munasarjasyöpään ja tiettyihin suolistosyöpiin.

Alzheimer-tutkimuksissa kurkumalla on saatu erittäin lupaavia tuloksia, sillä kurkuma näyttäisi estävän amyloidien muodostumista. Amyloidien kertyminen aivoihin aiheuttaa Alzheimerin taudin pahimmat vauriot. Kurkuman myönteistä vaikutusta Alzheimeriin tukisi sekin tosiasia, että Intiassa vanhusväestöllä esiintyy neljä kertaa vähemmän Alzheimeria kuin USA:ssa.

-> Nanocurry hyökkää Alzheimerin kimppuun
-> Kurkumiini saattaa ehkäistä Alzheimerin tautia
-> Kurkuma yhdessä kaalinsukuisten kasvisten kanssa hidastaa eturauhassyövän kasvua
-> Kurkuman väriaine kurkumiini saattaa ehkäistä lasten leukemiaa
-> A Report on Curcumin's Anti-cancer Effects
-> Potent Spice Works To Block Growth Of Melanoma In Lab Test
-> Curcumin blocks brain tumor formation

Painonhallinta

Bostonissa Tuftsin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kurkuman kurkumiini auttaa myös painonhallinnassa, sillä kurkumiini estää rasvakudoksen kasvua.

-> Eat Indian curry to lose weight

Kurkuma osana intialaista kulttuuria

Kurkumaa pidetään Intiassa hedelmällisyyden, puhtauden ja vaurauden symbolina. Tästä syystä kurkuma on tärkeä osa hindulaisuutta ja intialaisia seremonioita, kuten häitä.

1. Hääseremoniat. Kurkuma liittyy hääseremonioihin monella tapaa. Kurkumaa laitetaan usein morsiamen kasvoihin ja käsiin osana rituaalista puhdistautumista ennen häitä, ja joskus morsiamen käyttämä sari voidaan värjätä kurkumalla.

2. Hindulaisuus. Kurkuma liittyy hindulaisuuteen lukemattomin eri tavoin. Se on tärkeä osa poojaa (rukoushetkeä/jumalanpalvelusta), sekä kotona että temppeleissä.

Pieni kotialttari.

Temppelin "pyhin" ja poojari (temppelipappi). Etualalla lautasella kurkumaa.

Matkalla Tirumalan Venkateswara-temppeliin olen nähnyt, kuinka jotkut - erityisesti naiset - merkitsevät kurkumatahnalla ja punaisella värillä jokaikisen portaan (ja portaita oli muistaakseni jotain 3000, joten kyse ei ole mistään ihan pienestä hommasta!). Tämä on tavallaan eräänlaista itsensä uhraamista vastineeksi jumalan täyttämistä toiveista tai toiveista, joiden toivotaan täyttyvän.

Kurkumalla merkittyjä portaita.

Kurkumalla merkitään myös jumalkuvia sekä pyhiä luontokappaleita, esim. puita.


3. Tilak (tai tilaka). Tilak on otsassa oleva merkki, joka on tavallisesti tehty kurkumasekoituksesta (kumkum). Jotkut käyttävät tätä sormella otsaan piirrettävää täplää päivittäin; joillekin se liittyy uskonnollisiin toimituksiin. Temppelissä käyntiin tilak kuuluu olennaisena osana, sillä vasta se tekee toimituksesta täydellisen. Tilak on merkkinä darshanista - siitä, että uskova on ollut näköyhteydessä jumalaan.

Täplä saatetaan tehdä otsaan myös merkiksi kunnioituksesta tai hyvää onnea tuottamaan. Kun itse esimerkiksi vierailin ensimmäisen kerran mieheni sukulaisissa, joka kyläpaikassa annettiin mukaani onnea tuottavia lahjoja (tavallisesti kookospähkinä tai banaaneja, sari tai pala kangasta ja usein myös hieman rahaa) ja otsaani tehtiin tilak.

Intialaisia naisia ja tilakit.

Lähteitä ja lisää tietoa kurkumasta

Kurkuma vuoden 2010 rohdoskasvi
Medicinal Use of Turmeric
Synopsis of Turmeric's Healing Properties
Turmeric - the golden spice of life
Turmeric
Turmeric
Turmeric

Bhalla, Prem P. (2007) Hindu Rites, Rituals, Customs & Traditions. Noida: Pustak Mahal.

Huyler, Stephen P. (1999) Meeting God. Elements Of Hindu Devotion. New Haven and London: Yale University Press.