31. tammikuuta 2009

Pasta paahdetuista tomaateista ja chorizosta

Näiden tomaattien piti alun perin päätyä aivan muualle kuin pastan joukkoon, mutta joskus suunnitelmat muuttuvat päivän mittaan, ja silloin joutuu käyttämään vähän aivosolujaan (tai ainakin sitä toista) ja keksimään toisenlaisia ratkaisuja. Nämä tomaatit olivat minulla jo uunissa paahtumassa, kun päivän kulku saikin uuden käänteen, ja tomaateille piti keksiä uusi osoite. Ensimmäisenä tuli mieleen pasta, koska pastaanhan voi tunkea melkein mitä vain.

Tämä pasta oli tosi simppeli ja nopea, kun tomaatitkin oli jo valmiiksi paahdettu. Oikein hyvääkin tämä oli - nyt kun olen vihdoin ja viimein saanut itseni aivopestyä sen suhteen, että pastan ei tosiaankaan tarvitse lillua missään kastikkeessa ollakseen hyvää. Kasvissyöjät voivat luonnollisesti jättää chorizon pois tai laittaa sen tilalle jotakin muuta mieleistä tavaraa.

AINEKSET
kahdelle

(terttu)kirsikkatomaatteja
(oliivi)öljyä
balsamicoa
sokeria

200 g pastaa
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi suurpiirteisesti murskattuna
2 - 3 salottisipulia karkeasti hienonnettuna
iso kourallinen rucolaa isolla kädellä hienonnettuna (mulla oli Napolitana mixiä, jossa on mukana myös mm. pinaattia ja punajuurikkaan lehtiä)
8 - 10 cm:n pätkä chorizoa pienehköinä kuutioina
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa revittynä

VALMISTUS

1. Laita tomaatit uunivuokaan ja valuta päälle balsamico ja öljy sekä ripottele päälle sokeria. Laitoin nämä silmämääräisesti, joten ei ole antaa mitään tarkkoja mittoja näistä. Laita 180-asteiseen uuniin ja paahda, kunnes tomaatit ovat mukavan ruttuisia. En tullut katsoneeksi kelloa, mutta ainakin puoli tuntia tomaatit olivat uunissa.

2. Laita pasta kiehumaan ja kuumenna öljy pannussa. Paistele valkosipulia ja salotteja sen verran kuin haluat - jos väriä halajat, paista kauemmin. Lisää rucola, chorizo, suola ja mustapippuri sekä paahdetut tomaatit. Kääntele hetki ja lisää keitetty ja valutettu pasta sekä basilika.

Kuva on vähän tärähtänyt, kun toinen käsi puhui kännykkään...
Ja seli seli.

30. tammikuuta 2009

Kuudes kuva

Saya haastoi minut paljastamaan koneeltani kuudennen kansion kuudennen kuvan. Onneksi tuo numero kuutonen osui semmoisen kuvan kohdalle, jonka näyttääkin ihan mielellään. Kahdeksannessa kuvassa esimerkiksi olisin ollut minä, saunan terassilla naama punaisena ja pelkkä pyyhe ympärilläni. Tuota kuvaa ei tietenkään olisi voinut julkaista, koska sähköpostini olisi luultavasti heti tukkeutunut ihailijapostista. Ai että mua nyt naurattaa.

Tässä kuitenkin nyt se kuva numero kuusi.

Kuvassa esiintyvät rakas kummityttöni, Aku-kissa (nyt jo kissojen taivaassa) sekä jonkun jalat. Kuva on otettu kummitytön mummulla ja vaarilla 14.5.2005 kello 13.28, eli olisiko tuo äitienpäivän aikaan.

Pehmeä, musta ja ystävällinen Aku-kissa oli kovasti kummitytön mieleen, ja tyttö olisikin halunnut päästä tekemään lähempää tuttavuutta Akun kanssa aina tämän nähdessään. Koska tyttö ei vielä tuolloin kävellyt, hän lähti aina kissan nähdessään mönkimään Akun perään, innosta puhkuen ja puhisten. Akulla oli jo sen verran ikää, että se tykkäsi vähän rauhallisemmasta elämänmenosta, ja siksi se yleensä siirtyikin vähin äänin hiljaisempaan nurkkaukseen, jos oli liikaa hälinää tai touhua ympärillä. Kerran se taisi paeta jopa meidän intialaisvahvistuksen läppärin päälle seisomaan, ja ukkeli oli tästä yllättävästä siirrosta aika hämmästynyt. Kissa seisoo tietokoneen päällä ja mies vaan yrittää nähdä näppäimistöä sieltä kissan jalkojen välistä. :-D

Yksi Akun lempiharrastuksista oli hiirien ja muiden pikkueläinten säikyttely, ja silloin kun Akulla oli tämmöiset kujeet mielessä, se meni takaoven eteen istumaan ja odottamaan, että joku aukaisisi sille oven. Jos ketään ei kuulunut, se yritti itse avata oven.

Tässä kuvassa kummityttö on siis tapansa mukaan tahtomassa Aku-kissan luokse, ja Aku puolestaan katselee ovea siihen malliin, että seesam aukene.

En nyt laita haastetta eteenpäin kenellekään, koska aika moni on jo tämän saanut, mutta haasteen saa toki napata ilmasta kuka vain haluaa.

28. tammikuuta 2009

Torta caprese kahdella tapaa

Äiskä ja iskä lähtivät tänään Thaimaahan ja kävivät ennen lentokentälle menoa moikkaamassa meikäläistä. Oivallinen tilaisuus leipoa kakku!

Kakun leipominen on monelle aivan yksinkertainen asia, ja minäkin haluaisin olla semmoinen ihminen, joka pyöräyttää näyttävän ja syömäkelpoisen kakun tuosta vaan. Mutta fakta on se, että minä satuin olemaan jossakin muualla silloin, kun leipomistaitoja jaettiin.

Tässä caprilainen kakku kahdella eri valmistustavalla, ensin Sophie Grigsonin näkemys leivontaprosessista ja sen jälkeen oma versioni.

TORTA CAPRESE
Sophie Grigsonin mukaan

200 g tummaa suklaata
4 munaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna)
175 g sokeria
1 tl vaniljauutetta
250 g mantelijauhetta
200 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
tomusokeria koristeluun

1. Laita uuni kuumenemaan 180-asteiseksi.

2. Hienonna suklaa tehosekoittimessa karkeaksi jauheeksi. Suklaan voi myös hienontaa veitsellä.

3. Vatkaa keltuaiset, sokeri ja vaniljauute vaaleaksi ja paksuksi vaahdoksi. Kääntele joukkoon hienonnettu suklaa, mantelijauhe ja sulatettu voi.

4. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa pehmeähuippuiseksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahto taikinan joukkoon.

5. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (halkaisijaltaan 24 cm).

6. Paista kakkua 50 - 60 minuuttia, kunnes pinta tuntuu kiinteältä. Jäähdytä kakku vuoassaan ja käännä kakku lautaselle. Koristele tomusokerilla ennen tarjoamista.

Kuva: UKTV Food

Seuraavaksi sitten leivontaa tosielämästä. Seuraavaa tekstiä ei suositella heikkohermoisille eikä alle 15-vuotiaille (saattaa sisältää rumia sanoja).

TORTA CAPRESE
Hippu-tahmakäpälän mukaan

200 g tummaa suklaata
4 munaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna)
175 g sokeria
1 tl vaniljauutetta
250 g mantelijauhetta
200 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
1 tl leivinjauhetta
tomusokeria koristeluun

1. Ihan ensimmäiseksi resepti pitää tietysti lukea kokonaan läpi ja tarkistaa, että mulla varmasti on kaikki aineet. Mitä se vanilla extract nyt taas olikaan, uutetta, aromia vai mitä. Täytyypä taas googlettaa esiin se Bella Vanillan sananen vaniljasta. Löytyi! Pane nyt, urpo, mieleesi, että vanilla extract on vaniljauutetta! Sitä mulla onneksi onkin.

2. Seuraavaksi pitää miettiä, missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä. Uuni varmaan kannattaa laittaa ensin päälle... noin. Olisikohan sitten järkevää voidella kakkuvuoka. Missäs se vuoka muuten on? Ai niin, se on siellä vaatehuoneen laatikossa, kun enhän mä sitä ikinä tarvitse. Se pitää siis käydä kaivamassa esiin ja varmaan pestäkin. Onkohan se vuoka edes oikean kokoinenkaan.

3. Pitäisikö tämä vuoka nyt sitten voidella vai vuorata leivinpaperilla? Kummastakohan se kakku lähtisi paremmin irti. Haa, nyt mä keksin! Tätä ei varmaan kukaan muu ole keksinytkään: mähän laitan leivinpaperin ja vielä voitelen sen! Vitsi, että mä olen fiksu. Reunat taidan vaan voidella, koska reunojen irrottamista voi vähän autella veitsellä.

4. Eihän tämä leipominen nyt mitään vaikeaa olekaan. Digitaalivaaka punnitsee ja intialainen mikseri jauhaa. Nyt on kaikki kuivat aineet hienosti eri kipoissa valmiina odottamassa.

5. Munathan mä nyt osaan erotella. Tarvitaan kaksi kulhoa, joista toiseen voi laittaa keltuaiset ja toiseen valkuaiset. Yksi, kaksi, kolme ja... voi helvetti. Nyt meni keltuaistakin valkuaisten joukkoon. Haittaakohan se tässä tapauksessa mitään. Pitäisköhän soittaa äiskälle? Ei, mä yritän kuitenkin kaivella sitä sieltä ylös.

6. Olkoon siellä sitten, kun ei kerran suostu tulemaan ylös! Mitä väliä sillä on, jos siellä nyt vähän on keltuaista joukossa, samaan torttuunhan ne kuitenkin päätyvät. Lalalaa, kun laulattaa, kun valkuaisia vatkata saa. Hieno vaahto! Onkohan tämä nyt sitä pehmeää valkuaisvaahtoa... Ainakin jää kivat araratit pystyyn, kun vähän nostelee vatkainta.

7. Huono homma, kun mulla ei ole sellaista yleiskonetta. Voisi tehdä itse kaikkea muuta sillä aikaa, kun kone hoitaisi hommat. On vaikeaa kaataa kahvia vasemmalla kädellä, kun oikeassa on sähkövatkain. Jos mulla olisi kolmas käsi, se pyyhkisi nyt nuo kahvit tuosta pöydältä. Ai niin, se vaniljakin piti laittaa nyt. Mutta eihän tämä olekaan vaniljauutetta, vaan vanilja-aromia! Laitetaankohan sitä saman verran kuin uutettakin? No, sinne meni teelusikallinen.

8. Ja tämä sähkövatkainkin on A.E.M. eli ajalta ennen minua (ukkelin sinkkuajoilta siis) - siis ainakin 13 vuotta vanha. Mitä tämä vatkain nyt tekee! Sehän hyytyy! Eikä tämä keltuaisvaahto ole lähellekään valmis!

9. Mitä mä nyt teen! Eikö mulla tosiaankaan ole mitään parempaa konetta... (kaappien tutkimista...) Ei. Eikä intialaisella mikserillä oikein taida tämä keltuaisten vaahdottaminen onnistua, ja käsin en jaksa vatkata! Pitääkö mun nyt lähteä kauppaan ostamaan joku kone kesken leipomisen?!

10. Katos, nyt se vatkain taas pelaa - ja taas se hyytyi. Jos sen siis antaa välillä huilata, niin ehkä se sitten pelittää paremmin. Tämä fleecetakki on kyllä ihan liikaa tässä hommassa - hiiteen siitä. Laitoinkohan mä aamulla edes dödöä?

11. Nyt tämä vatkain ei toimi enää ollenkaan, eikä vaahto todellakaan ole valmista! Voi samperi sentään! No ei voi mitään - vaahtoa ei ole eikä tule, joten tämän on nyt pakko kelvata. Metsähallituksen puolelle meni taas tämäkin kakku.

12. Kuivat aineet sekaan... missä mulla taas on se nuolija. Tämäkin keittiövälinelaatikko pitäisi kyllä järjestää jotenkin, kun eihän täältä mitään löydä.

13. Sitten vielä se valkuaisvaahto. Mitä tälle vaahdolle nyt on tapahtunut, kun se on ihan vetistä! Pitääkö mun nyt vielä vatkata tätä uudestaan? En kyllä viitsi. Eihän se keltuaisvaahtokaan ollut kunnollista, joten tämä litku sopii sen kaveriksi oikein hyvin.

14. Tähän on nyt kyllä ihan pakko laittaa leivinjauhetta. Teelusikallinen on ehkä sopiva määrä.

15. Nam, nam. Taikina maistuu kyllä tosi hyvälle. Miksiköhän taikina on monesti parempaa kuin se valmis, kypsä tuotos. Kakku kiireesti uuniin. Huh huh! Pääsinpäs eroon siitä.

16. Nyt alkaa jo haista vähän palaneelle, paljonkos sitä aikaa on kulunut? 55 minuuttia - kakku on siis varmaan jo kypsää. Onko tämä tosiaan ihan pakko jäähdyttää, ennen kuin sen irrottaa vuoasta. Mitähän käy, jos avaan tämän nyt jo? Jaaha, kakku takertui reunoista vuokaan. Kai mun on sitten pakko vain odotella.

17. Pitääkö tämä kakku siis oikeasti kiepauttaa ylösalaisin? Kuinka hemmetissä... hmm... ehkä lautasen avulla? Saakelin leivinpaperi, kun tarttui pohjaan sittenkin vähän kiinni, ja pinnasta tuli noin ruma. Se toinen puoli oli kyllä kuitenkin paremman näköinen, ja taidankin kääntää kakun takaisin toisinpäin. Tämä onkin vähän vaikeampaa... ja voi paska, nyt kakku meni kahtia! Täytyy yrittää likistellä näitä puolikkaita toisiaan vasten, jos ne liimautuisivat takaisin yhteen. Paljon vaan tomusokeria päälle, niin ei tätä kukaan huomaa.

Ja tässä se on! Ei mikään maailman kaunein kakku, mutta kelpaa mulle:

Aivan käsittämätöntä, että kaiken tämän sähläämisen tuloksena syntyi ihan tunnistettavissa oleva kakku! Tämän tarinan opetuksena onkin, että

- yrittänyttä ei laiteta
- joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön
- oppia ikä kaikki ja
- vanha koirakin osaa temput (jos hyvin käy).



27. tammikuuta 2009

Kanabiryani


Tämä on taas niitä ruokia, joiden valmistus vie vähän enemmän aikaa. Mutta lopputulos on vaivan arvoinen, eikä seuraavana päivänä tarvitse taas kokatakaan, koska kyllä tällä määrällä kaksi nälkäistä linnunpoikasta pari kertaa ruokitaan. Eikä nyt ei ole kyse mistään varpusista vaan tipuista kokoluokkaa strutsi.

Ohjeen chilimäärällä tulee sellaista pehmeän tulista, joten jos on pikkuisenkin chiliin tottunut, niin tämä määrä passaa. Jos epäilyttää, vähennä. Aineslista on pitkä, mutta kyllä sille loppukin tulee, kun vähän rullaa sivua alaspäin. Ei siis kannata säikähtää.

TARVITAAN
noin neljälle

Maustumaan:
n. ½ kiloa maustamatonta broileria (itse käytän yleensä luutonta broiskua, vaikka "oikeasti" pitäisikin kai olla luullista)
3 kukkuraista ruokalusikallista jogurttia
n. 3 valkosipulinkynttä ja n. 3 cm:n pätkä inkivääriä hienoksi raastettuna (tai vastaava määrä inkivääri-valkosipulitahnaa)
3 vihreää chiliä hienonnettuna
n. 2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
n. 2 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna
1 tl chilijauhetta
1 tl korianterijauhetta
½ tl kurkumaa

Riisi:
4 dl basmatiriisiä
1 tl suolaa
pari kokonaista neilikkaa
pari kokonaista vihreää kardemummaa
pätkä kanelitankoa tai kassiaa

Pannulle:
öljyä paistamiseen
2 isoa sipulia hienonnettuna
2 laakerinlehteä
pätkä kanelitankoa
pari kokonaista kardemummaa
pari kokonaista neilikkaa
3 tomaattia pienehköinä kuutioina (tuoreita tai kokonaisia säilyketomaatteja tai vastaava määrä murskaa)
suolaa
(hyppysellinen jauhettua garam masalaa)

Viimeistelyyn:
½ - 1 rkl gheetä tai sulatettua voita
1 pienehkö sipuli ohuina renkaina
(sahramilientä)
(tuoretta minttua ja korianteria)

JA TÖIHIN

1. Paloittele broisku suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kaikki marinadin ainekset ja laita marinadi sekä broilerit pussiin tai kulhoon. Anna maustua kylmässä vähintään pari, kolme tuntia.

2. Huuhtele riisi hyvin useassa vedessä, kunnes vesi on kirkasta. Itse en yleensä liota riisiä, mutta niinkin voi tehdä. Laita riisi, suola ja mausteet riisinkeittimeen tai kattilaan ja keitä riisi viittä vaille kypsäksi. Ainakin omassa riisinkeittimessäni basmatiriisistä tulee yleensä mukavan napakkaa silloin, kun käyttää keitinvettä hieman vähemmän kuin muille riisilaaduille. Anna riisin levähtää kannen alla keittämisen jälkeen noin 20 minuuttia, jotta riisinjyvät kestävät käsittelyä paremmin.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää hienonnetut sipulit. Paista niitä, kunnes ne ovat saaneet jonkun verran väriä. Anna sipulien hieman jäähtyä ja soseuta ne.

4. Ruskista myös koristeluun tarkoitetut, renkaiksi pilkotut, sipulit pannulla ja laita ne sivuun odottamaan.

5. Kuumenna taas pannulla hieman öljyä ja lisää laakerinlehti, kanelitangon pala, kardemummat ja neilikat. Kun mausteet alkavat tuoksua voimakkaasti ja "pullistua" (n. 10 - 15 sekunnin päästä), lisää soseutetut sipulit ja tomaatit. Paistele reippaalla keskilämmöllä, kunnes tomaatit ovat täysin pehmeitä, eli ehkä noin 10 minuuttia. Lisää broilerit marinadeineen sekä riittävästi suolaa. Anna muhia kannen alla, välillä sekoitellen, kunnes broileri on kypsää. Jos haluat, lisää vielä hyppysellinen jauhettua garam masalaa ja sekoita hyvin. Tarkista maku.

6. Kuumenna uuni n. 175-asteiseksi. Voitele isohko uunivuoka ja laita vuoan pohjalle broileriseos tasaiseksi kerroksi. Painele sen päälle keitetyt riisit ja liruttele päälle gheetä tai voita. (Jos haluat, voit myös lisätä sahramilientä väriksi ja mauksi. Liemiohjeet löytyvät kasvisbiryaniohjeesta.) Koristele pata paistetuilla sipulirenkailla. Sulje pata tiiviisti joko kannella tai foliolla ja hauduttele uunissa 20 - 30 minuuttia.

Tarjoa seuraksi jotakin raitaa, esim. kurkku- tai sipuliraitaa.


Loppulöpinää
Biryanin voi myös valmistaa kokonaan liedellä, mikä onkin perinteisempi tapa. Tällöin riisit esikeitetään puolikypsiksi, ja broileria ei kypsennetä erikseen ollenkaan. Raaka broileriseos laitetaan tasaiseksi kerrokseksi padan tai kattilan pohjalle, ja sen päälle painellaan riisi. Kattila suljetaan tiiviillä kannella, kannella + keittiöpyyhkeellä tai vielä perinteisemmin taikinasuikaleella, jolla pata "sinetöidään". Tiiviin kannen tarkoitus on tietysti estää höyryjen karkaaminen padasta. Padan annetaan muhia liedellä puolisen tuntia, jolloin lieden lämpö kypsentää pohjalla olevat broilerit, joista nouseva höyry puolestaan kypsentää päällä olevan riisin. Olen tainnut kerran kokeilla tuota kansi + pyyhe -yhdistelmää ja muistaakseni biryanista tuli siten ehkä vieläkin parempaa kuin uunissa tehtynä. Tuo uunivaihtoehto on vain siinä mielessä helpompi, että siinä lämpötiloja ja kypsyyttä pystyy paremmin kontrolloimaan.

24. tammikuuta 2009

Muuttumisleikissä peruna

Joskus jostakin reseptistä tietää jo heti ensi näkemältä, että ruoka tulee olemaan aivan huippuhyvää. Tämä FatFree Vegan Kitchenistä bongattu perunapizzaohje oli juuri sellainen: rakkautta ensi silmäyksellä. Pohjalla ihanaa perunaa, perunan päällä pitkään haudutettua paksua tomaattikastiketta ja sen päällä itselle mieluisia täytteitä. Minun perjantai-illan perunapizzani oli kyllä kaukana fatfreestä ja vielä kauempana vegaanista, mutta sallittakoot tämmöisetkin herkut joskus. Tällaiset reseptit ovatkin siitä mukavia, että jokainen voi muokata niistä omannäköisensä.


En rupea tätä kehumaan, koska en nyt keksi sopivia ylistyssanoja. Kannattaa kokeilla on varsin laimea ilmaus. Se kuka tämän keksi (ilmeisesti All Creatures -nimisen sivuston väki), oli kyllä nero.

PERUNAPIZZAT

AINEKSET


- 1 mahdollisimman iso, nätti ja pullea Rosamunda per naama (kaksinaamaisille siis kaksi)
- vähän öljyä

- tomaattikastiketta (jotain valmista tai itse tehtyä)

- täytteitä maun mukaan (itselläni oli kesäkurpitsaa, punaista paprikaa, chorizoa, fetaa murusteltuna ja rucolaa)

Tomaattikastike:
sanoisin, että tästä riittää noin kolmelle isolle perunalle

1 sipuli hienonnettuna - alkuperäisessä ohjeessa oli vain puolikas
1 - 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 2 rkl tomaattipyreetä - tätä ei ollut alkuperäisessä ohjeessa
1 tölkki säilöttyjä kokonaisia tomaatteja hyvin pieniksi paloiksi pilkottuna (tai tomaattimurskaa, tuoreita tomaatteja tms.)
ripaus sokeria - tämäkin on oma lisäykseni
½ tl basilikaa
½ tl oreganoa
suolaa
mustapippuria

PAIKOILLANNE, VALMIIT, HEP

1. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pese perunat huolellisesti ja rapsuttele tarvittaessa huonoja kohtia pois. Leikkaa perunat leveyssuunnassa kolmeen viipaleeseen niin, että reunaviipaleet ovat hieman paksumpia kuin keskimmäinen. Leikkaa reunaviipaleiden kyljistä ohuet siivut pois niin, että saat tasaisen sivun, jotta viipale pysyy tukevasti makuuasennossa. (Jos et saanut mitään tolkkua tästä epämääräisestä selityksestä, käy hakemassa ensiapua kuvista All Creaturesin sivuilta.) Sutaise perunaviipaleisiin kevyesti öljyä (muuten tarttuvat leivinpaperiin) ja laita ne leivinpaperin päälle uunipellille. Kypsennä uunissa, kunnes perunat ovat pehmeitä ja hieman ruskeapilkkuisia, eli noin 35 - 40 minuuttia.

2. Valmista tällä välin tomaattikastike. Kuumenna kattilassa hieman öljyä ja lisää valkosipuli ja sipuli. Freesaile niitä joku minuutti ja lisää sitten loput ainekset, sekoita hyvin ja anna muhia kannen alla niin kauan, kunnes perunat ovat kypsiä tai kunnes kastike on haluamasi paksuista.

3. Ota perunat uunista ja levitä niiden päälle tomaattikastiketta ja haluamasi täytteet. Laita perunat takaisin uuniin 15 - 20 minuutiksi tai kunnes täytteet ovat mukavan kypsiä. Päälle voi vielä ripotella parmesaania (tai päälle voisi heittää jotakin juustoraastettakin ennen uuniin tyrkkäämistä).

Perunainen pelastusvene. Mies yli laidan (ei näy kuvassa).

21. tammikuuta 2009

Oodi sitruunariisille

Sitruunariisi on aina ollut yksi eteläintialaisista suosikkiruoistani. Sitruunariisissä vain on jotain, joka heti ensi maistamalta veti huulet korviin. Ehkä syynä ovat pähkinät, ehkä sitruunan tuoma raikkaus tai ehkä se on vain se koko kokonaisuus, mikä on vaan niin valloittava. Kyse voi myös olla sitruunariisiin liittyvistä mukavista mielleyhtymistä, sillä sitruunariisiä tarjotaan usein erilaisissa juhlissa, ja se on tavallinen ruoka piknikeillä ja matkoilla, koska se säilyy suhteellisen hyvin.

Joidenkin mielestä kaikkein paras sitruunariisi tulee sona masuri (tai sona masoori) -riisistä, jota viljellään Etelä-Intiassa, erityisesti Andhra Pradeshissa, jossa sona masuria pidetään jonkinlaisena riisilajikkeiden kuninkaana.

Sona masuri -riisiä.

Sona masurin jyvät ovat keskipitkiä ja paksumpia kuin esimerkiksi basmatin jyvät, minkä ansiosta sona masuri ei ole yhtä haurasta ja herkkää katkeilemaan kuin basmati. Sona masuri on keitettynäkin luonnostaan vähän jämäkämpää kuin basmati, joten se on aina vähän 'al dente'. Wikipedian mukaan sona masuri sisältää myös vähemmän tärkkelystä kuin muut riisilajit ja se on helpommin sulavaa. Kaikki tämä erinomaisuus näkyy riisin hinnassakin, sillä kahden kilon pussi sona masuria maksaa esimerkiksi Vii Voanissa 6 euroa; Maharajassa vielä vähän enemmänkin.

Sona masurikin on hyvää, mutta itse kuitenkin jostakin syystä tykkään enemmän basmatiriisin hauraudesta ja pehmeydestä. Siksi käytänkin yleensä basmatia niin sitruunariisissä kuin muissakin riisiruoissa (biryaneissa, pulihorassa jne.). Sitruunariisin riisilajin voi siis aivan hyvin valita mieltymystensä mukaan - varmaankin mikä tahansa pitkäjyväinen riisi kelpaa. Eikä kukaan estä tekemästä sitruunariisiä vaikkapa edellispäiväisistä riisin jämistä. Samaten pähkinöiden määrä ja laatu on makuasia; pähkinöitä voi laittaa enemmän tai vähemmän ja maapähkinät voi myös vaihtaa vaikkapa cashewpähkinöihin. Ota nuo ohjeessa mainitut määrät siis vain jonkinlaisena osviittana ja sovella vapaasti itsellesi mieluisa versio.

AINEKSET
noin neljälle

4 dl pitkäjyväistä riisiä

hieman öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
3 rkl maapähkinöitä
2 tl urad dalia
1 punainen kuivattu chili isohkoina paloina
2 - 3 vihreää chiliä suikaloituna (tai maun mukaan)
1 rkl chutney dalia (roasted daria) *
jokunen currylehti (voi jättää poiskin)
1/6 tl hajupihkaa (asafoetida, hing)
1/3 - 1/2 tl kurkumaa
suolaa
1/2 - 1 sitruunan mehu (maun ja sitruunan koon mukaan - sitruuna saa maistua mukavasti)
(tuoretta korianteria hienonnettuna)

* Chutney dalin tilalla voi myös käyttää chana dalia. Jos käytät chana dalia, lisää se pannulle heti sinapinsiementen jälkeen. Chutney/chana dalin voi jättää poiskin.

Vasemmalta: maapähkinöitä, chutney dalia ja urad dalia.

VALMISTUS

1. Huuhtele riisi useassa vedessä, kunnes vesi on suhteellisen kirkasta. Kaada vesi pois ja keitä riisi normaaliin tapaan. Jos käytät basmatiriisiä, anna riisin levähtää keittämisen jälkeen ainakin 15 minuuttia, ennen kuin kosket siihen. Tämä rauhoittuminen keittämisen jälkeen auttaa riisinjyviä säilymään paremmin ehjinä, kun käsittelet niitä.

2. Varmista, että kaikki aineet ovat pannun vieressä ja mieluiten vielä oikeassa järjestyksessäkin. Kaikki aineet kannattaa laittaa valmiiksi vaikkapa pieniin kippoihin tai pieniin kasoihin lautaselle. Kuumenna sitten isohkolla pannulla (esim. wok-pannulla) öljyä. Lisää sinapinsiemenet ja anna niiden paukkua hetki kannen alla. Lisää maapähkinät ja urad dalit ja paista kovahkolla keskilämmöllä sekoitellen, kunnes urad dalit ovat kullankeltaisia. Lisää punainen chili, vihreä chili, chutney dalit ja currylehdet ja paista ehkä noin 15 - 20 sekuntia tiuhaan sekoitellen.

3. Lisää hajupihka, jonkun sekunnin päästä kurkuma ja taas jonkun sekunnin päästä keitetty riisi. Käännä levy pois päältä ja sekoittele hyvin mutta varovasti. Riisinjyviä voi erotella toisistaan esim. haarukalla, jos ne ovat "köntsinä". Tarkoitus olisi, että riisinjyvät olisivat irrallisia ja kokonaisia. Lisää suola, sitruunamehu ja korianteri, jos käytät sitä, ja sekoita hyvin.

Tarjoa sitruunariisi esimerkiksi raitan tai jogurtin, jonkun chutneyn ja papadamien kanssa.

Sitruunariisiä (sona masurista), papadamia ja jogurttia.

Enkuksi Lemon Rice
Teluguksi Chitrannam

20. tammikuuta 2009

Kanamus

Ei kai taas jotain voileipää. No ei, kun munakasta. Jotenkin se munakaskin vain sujahti tuonne leivän väliin, kun hetkeksi selkäni käänsin.

Viettelen vaihteeksi taas sinkkupäiviä, ja tämmöinen neljän munan munakas onkin oikein mukava pikku iltapala yhdelle. No ei kai nyt sentään. Kyllä tätä jäi vielä seuraavaksi päiväksikin, sillä tyhjensin vähän kaappeja ja laitoin munakkaaseen kaiken, mikä käteeni osui (kuten kameran suojapussin, vatsalihaspenkin käyttöohjeet ja herran D-vitamiinit). Munakkaasta tuli siis erittäin ruokaisa, enkä millään jaksanut syödä kaikkea.

Tykkään yleensäkin semmoisista frittatan ja tortillan tapaisista munakkaista, jotka ovat paksuja, ruokaisia, pehmeitä ja hyvin ruskistuneita. Siksi en teekään munakasta millään oikeaoppisella munakkaan tekotavalla, vaan omalla tyylilläni.

MUNAKAS VÄLILLÄ BANGKOK-HELSINKI (ei välilaskuja)
ei täst ny niin kauhian moni syä

4 munaa
4 rkl vettä (tai muuta nestettä)
hieman öljyä
2 salottisipulia hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
pätkä kesäkurpitsaa ohuina siivuina
3 isoa herkkusientä paloiteltuna
kourallinen ituja
kourallinen nuudeleita (keitettynä tietysti)
½ punainen chili
2 rkl (vaaleaa) soijakastiketta
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita kulhossa munat ja vesi. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota siinä sipulia, valkosipulia ja kesäkurpitsaa hetki. Lisää sipulit ja kesäkurpitsa munakulhoon ja heitä joukkoon muutkin aineet. Mausta ja sekoita.

2. Ota hyvä, kannellinen ja tarttumaton pannu. Kuumenna öljy pannulla melko kuumaksi ja kaada munakasseos pannulle. Levitä seos tasaiseksi. Pienennä lämpö miedohkolle keskilämmölle, laita kansi päälle ja anna munakkaan kypsyä, kunnes pinta on lähes hyytynyt. Käännä sitten munakas ja paista vielä toistakin puolta hetki. (Intialaiset metallilautaset ovat ihan ehdoton ässä munakkaan kääntämisessä - metallilautaselta munakas liukuu oikein nätisti pannulle.)

Syö ja väistele katosta putoavia happinaamareita.

Nälkä lähtee, minä jään.

19. tammikuuta 2009

Taaroa kikhernejauhoilla

Taaro (tai eddo) on tärkkelyskasvi, jota käytetään paljon mm. Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Rakenteeltaan ja maultaan taaro muistuttaa perunaa ja ehkä maa-artisokkaakin. Taaro on helposti sulavaa ruokaa, mikä johtuu sen sisältämän tärkkelyksen laadusta, ja siksi taaro onkin erityisen hyvä ravinnonlähde kaikille, joilla on ongelmia ruoansulatuksen kanssa. Tämän takia taaroa suositaan maailmalla erityisesti pienten lasten ja vanhusten ravinnonlähteenä, ja onpa taaro seikkaillut avaruudessakin. Taaro on nimittäin ollut tärkeä osa venäläisten kosmonauttien ravintoa juuri siksi, koska se on helposti sulavaa ja sisältää paljon hyviä ravintoaineita.

Miss Taaro 2009 ja perintöprinsessat.

Itseäni taarossa ilahduttaa erityisesti se, että sitä saa ihan tavallisista, suuremmista marketeista, joten taaroa ei tarvitse lähteä metsästämään etnisistä kaupoista. Ainakin joissakin Citymarketeissa ja isoimmissa K-Supermarketeissa olen taaroa tavannut. Joidenkin lajikkeiden sanotaan sisältävän kalsiumoksalaattia, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita suussa ja nielussa. En tiedä, kuuluvatko nämä meiltä saatavat taarot tähän kastiin, mutta on varmaankin parempi olla syömättä taaroa raakana. Kypsentäminen poistaa tuon kalsiumoksalaatin. Taaroa voi käyttää ruoissa samaan tapaan kuin perunaa.

Intiassa taarosta (teluguksi chama dumpa, hindiksi arvi) käytetään ravinnoksi sekä juurimukulat että lehdet. Juurimukuloita käytetään sekä kuiviin että kastikkeisiin ruokiin, mm. pulusuihin. Tämä seuraava ohje on varmasti kaikkein yksinkertaisin ja nopein eikä vaadi edes paljon pilkkomista. Sopii siis hätäiselle (tai laiskalle) kokille!

Lähteitä ja lisää tietoa taarosta:
The Hindu: 'Potato' of the Tropics
The Potato of the Humid Tropics

PAISTETTUA TAAROA KIKHERNEJAUHOILLA
pieni annos kolmelle tai neljälle

n. 400 g taaroa
hieman öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
½ tl jeeran siemeniä
2 vihreää chiliä hienonnettuna (tai punaisia kuivattuja)
muutama currylehti (voi jättää poiskin)
1/3 tl kurkumaa
1 rkl kikhernejauhoja (besan, gram flour)
suolaa
½ tl korianterijauhetta

1. Kiehauta kattilassa vettä, lisää taarot ja keitä ne (kokonaisina ja kuorineen) napakan kypsiksi. Kypsyyttä voi kokeilla tikulla: tikun pitäisi upota taaroon melko vaivattomasti. Älä keitä taaroja liian kauaa, koska silloin ne menevät helposti mössöksi. Pienemmillä taaroilla keittämiseen menee noin 15 minuuttia; isommilla 20. Anna taarojen jäähtyä hetki. Kuori sitten taarot ja paloittele ne pienehköiksi kuutioiksi.

2. Kuumenna öljy pannulla ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää jeera, chilit ja currylehdet ja paista muutama sekunti sekoitellen. Lisää taarokuutiot, paista minuutti pari ja lisää loput aineet. Sekoita hyvin ja paista muutama minuutti (mutta älä paljon kauempaa, ettei taaro kuivu liikaa).

Tarjoa esim. riisin, jogurtin ja jonkun kastikkeisen ruoan, esim. rasamin kanssa.

18. tammikuuta 2009

Onko elämää ilman juustovoileipää?

Rakastan juustoa ja juusto rakastaa minua. Tähän kolmiodraamaan kuuluu vielä leipä, ja luultavasti meitä kolmea ei tule erottamaan kukaan eikä mikään. Mitä muutakaan leivän päälle voi laittaa kuin juustoa, jos ei halua syödä lihaa, kalaa tai munaa (leivällä siis; muuten kyllä menenevät)? Kurkku, tomaatti ja kaikki nämä perinteiset vihannekset ovat toki hyviä, mutta vain siinä tapauksessa, että ne saavat köllötellä ison ja pehmoisen juustoviipaleen päällä. Eikä mikä tahansa juusto käy, sillä juuston on oltava sellaista, että se kanssa maistuu juustolta.

Välillä tulee kuitenkin näitä selväjärkisiä päiviä, jolloin herää syyllisyys: ei se rasvainen juusto kauhean terveellistä kyllä ole. Sitten tulee hirveä tarve kehitellä leivälle jotain muuta kuin sitä juustoa. Tällä kertaa keksin yhdistää kolme "pahaa": leivän ilman juustoa, idut ja salaatin. Iduissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en vain jostain syystä ole koskaan päässyt niiden kanssa oikein sinuiksi (ja olenkin tainnut koko elämäni aikana yrittää huimat kaksi kertaa). Salaatti sen sijaan on oikein hyvääkin, jos sen vain on joku muu tehnyt. Itse en sitä millään viitsisi tehdä, kun siinä on niin kauhea peseminen ja pilkkominen, eikä nälkä lähde kumminkaan.

Laitetaan siis nämä kaikki pahat yhteen ja tehdään niistä voileipä. Eipähän sitten tarvitse syödä ituja tai juustottomia leipiä vähään aikaan, kun tuli taas niin kauheat traumat.

Mutta voihan pahus. Näitä joutuu tekemään toistekin, ehkä aika piankin. Nautintoa haittasi hieman vain Port Salutin jääkaapissa järjestämä äänekäs mustasukkaisuuskohtaus. Kuulemma ihan turha tulla enää sitä höyläämään, kun kerran olen tuommoisia ituja alkanut katsella.


JUUSTOTTOMAT HERKKULEIVÄT
neljään leipään

4 viipaletta ruisleipää, esim. Realia
1 kypsä avokado
n. puolikas punainen paprika
1 iso valkosipulinkynsi
hieman (oliivi)öljyä
1 pienehkö punasipuli
n. 50 g sinimailasen ituja (tai mitä muita niitä nyt on)
sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
(herneenversoja)

1. Leikkaa paprika ohuiksi renkaiksi ja valkosipuli paperinohuiksi siivuiksi. Paista paprikoita molemmin puolin pannulla pienessä öljytilkassa, kunnes ne ovat pehmentyneet mukavasti. Laita paprikat sivuun odottamaan ja paista samalla pannulla myös valkosipulit, kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapsakoita. Varo käräyttämästä niitä! Laita sivuun odottelemaan.

2. Leikkaa punasipuli hyvin ohuiksi renkaiksi. Jos pelkäät, että idut maistuvat iduilta, tee kuten minä: Laita idut kulhoon ja mausta ne suolalla ja pippurilla sekä tilkalla öljyä. Sekoita hyvin. Idut hieman lötsistyvät, mutta samalla ne myös maustuvat ja mehevöityvät. Halkaise avokado, poista kivi, kuori avokado ja leikkaa se pitkittäin ohuiksi viipaleiksi.

3. Kokoa leivät. Laita alimmaiseksi leipä ja sen päälle avokadoviipaleet. Laita näiden päälle paprikarenkaat ja valkosipulit sekä sipulirenkaat. Ruikkaa päälle vähän sitruunamehua, ripottele suolaa ja rouhaise mustapippuria. Nosta päällimmäiseksi idut ja kruunaa koko komeus halutessasi herneenversoilla.

Herkuttele ja käske juuston mennä mussuttamaan muualle.

MUUTAMA HUOMIO
  • Leivät voisi halutessaan paahtaakin.
  • Paprikoita ei ole mikään pakko käyttää pannulla, vaan ne voi laittaa leivälle ihan raakanakin. Itse vain en kauheasti raa'an paprikan makua rakasta. Paprikat voisi myös paahtaa uunissakin.
  • Rapsakaksi paistettu valkosipuli on niin ihanaa ja sopii tähän aivan älyttömän hyvin! Laita sitä siis enemmänkin, jos tykkäät.
  • Tomaattiviipaleitakin piti leipiin laittaa, kun pelkäsin, että leivistä tulee liian kuivia käppyröitä. Tomaatit unohtuivat, mutta se ei ollut mikään huono asia, sillä leivät olivat oikein meheviä ilman niitäkin.

Tuosta avokadosta tuli mieleen vielä yksi juttu, joka sattui minulle kaupassa kerran, kun olin vielä tunarimpi kuin nykyään. Olin valikoimassa avokadoja tuttuun tyyliini niin, että kokeilin avokadojen pehmeyttä puristellen niitä vähän sieltä sun täältä. Yhtäkkiä joku naisasiakas - ilmeisesti jonkun aikaa touhujani sivusta seurailtuaan - syöksähti viereeni ja rupesi opastamaan, yksi avokado kädessään: "Ei niitä tuolla lailla kokeilla. Jos avokado on ihan kokonaan pehmeä, silloin se on pilalla! Avokadoa pitää kokeilla täältä kapeammasta päästä. Jos se on sieltä vähän pehmeä, silloin avokado on sopivan kypsä!" Ja sitten nainen jatkoi rivakasti matkaansa, ja minä jäin luultavasti hieman typertyneen näköisenä toljottamaan johonkin tyhjyyteen. Oppi meni kuitenkin perille, eikä tulisi enää mieleenkään puristella avokadoja miten sattuu! Tämä episodi muistuu mieleen joka kerta, kun olen ostamassa avokadoa... :-D

16. tammikuuta 2009

Rumpalin sambhar (ei basisteille)

Lupaan ja vannon, että tämä on viimeinen kerta, kun jauhan näistä currylehdistä.

Kävin nimittäin jokin aika sitten taas Hakaniemessä kaupoilla, ja siellä oli kyllä meneillään jotain ihan kummallista, sillä kauppojen vihanneshyllyt Vii Voanissa ja Aasialaisessa kaupassa olivat niin tyhjät, että näytti siltä kuin ne olisi ryöstetty. Väkeä kuitenkin oli molemmissa liikkeissä niin paljon, etten meinannut sekaan mahtua (mitähän mahtoivat oikein ostaa). Minulla oli hirveän pitkä ostoslista, ja meinasi epätoivo iskeä, kun tajusin, että en saisi oikein mitään listalla olevista tuotteista. Ei auttanut muu kuin lähteä tutkimusmatkalle niihin kauppoihin, joissa en tavallisesti koskaan käy. Onko mitään turhauttavampaa kuin juosta kaupasta toiseen jonkun keittobanaanin perässä?

Kauppoja kierrellessäni huomasin yhtäkkiä yhdessä niistä, että ei hemmetti, tämähän on se sama kauppa (Taj Mehal), josta olen joskus löytänyt niitä tuoreita currylehtiä. Itse kauppaa en kyllä tälläkään kertaa muistanut, vaan déjàvu tuli tiskin takana seisovasta sympaattisesta nuorukaisesta. Toiveikkaana tutkiskelinkin kaupan kaikki kaapit ja nurkat, ja kyllä, siellä kaupan oikeassa peränurkassa oli kylmäkaappi, jonka oikealla ylähyllyllä oli nytkin niitä currylehtiä. Kovin tuoreita nämä lehdet eivät enää olleet, mutta se että siellä oli edes näitä eläköityneitä lehtiä, herättää toiveita siitä, että tuoreitakin lehtiä on joskus saatavilla. Kylmäkaappi oli kyllä vaihtanut paikkaa sitten viime näkemän, koska viimeksi se oli jossakin muussa paikassa.

Drumstickejä (rumpukeppejä).

Oikeastaan vielä suurempi "järkytys" tuolla samaisessa kaupassa oli se, että siellä oli myynnissä myös tuoreita drumstickejä, oikein niitä vajaan metrin mittaisia kokonaisia pötkylöitä (hyviä kuvia sekä puusta, kokonaisista vihanneksista sekä niiden sisuksista löytyy täältä). Nuo drumstickit olivat kyllä vieläkin sammaloituneempia kuin nuo currylehdet, mutta pakkohan niidenkin on joskus ollut tuoreita olla? Niitä puolihomeisia drumstickejä katsellessani mietin, että kumpikohan on järkevämpää, pitää asiakkaan näkyvillä melkein homeisia vihanneksia, joita kukaan selväpäinen ei kyllä taatusti osta, vai pitää esillä vain freesejä vihanneksia, jolloin valikoima on luonnollisesti pienempi. Yllättäen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä kuitenkin on parempi pitää ne vähän homeisetkin näkyvillä (?), koska asiakas näkee tuolloin, että täältähän saa drumstickejäkin ja palaa kauppaan ehkä uudestaankin tuoreemman tavaran toivossa. En minä ainakaan muuten osaisi kuuna päivänä kysellä näiltä leveysasteilta tuoreita drumstickejä, ellen olisi niitä kerran kaupassa nähnyt.

Ja onko tuo 'drumstick' muka jotakin uutta suomea? Drumstickien nimeähän olen aiemminkin miettinyt, ja silloin sain kommenttilootaan vinkin, että drumstick-puu (Moringa oleifera) on suomeksi piparjuuripuu. Mutta mikä ihme olisi sitten viralliselta nimeltään tuosta puusta saatava vihannes? Aikani googleteltuani päädyin jotenkin tälle sivulle, jossa drumstickejä nimitettiin rumpukepeiksi. Olkoon ne nyt sitten tässäkin rumpukeppejä. Luovutan.

Nämä minun rumpukeppini ovat Intian tuliaiskamaa, mutta tuoreita rumpukeppejä kannattaa siis metsästää Taj Mehalista. Rumpukeppejä saattaa löytää myös pakastettuina noista aasialaisista marketeista, koska esimerkiksi tindora (ivy gourd) -nimistä vihannestakin olen nähnyt esim. Maharajassa pakasteena, vaikka en ole sitä tuoreena löytänytkään. Tölkkitavaranakin olen noita rumpukeppejä joskus nähnyt ainakin Vii Voanissa. Säilykerumpukepit ovat tietysti jo kypsennettyjä ja ne kannattaakin lisätä ruokaan vasta loppuvaiheessa.

SAMBHAR RUMPUKEPEISTÄ
4 - 6 hengen satsi

AINEKSET

Linssien keittämiseen:
1 dl toor dal -linssejä
1 tl suolaa
½ tl kurkumaa
n. 4 dl vettä

Kattilaan:
n. 6 dl vettä
150 g rumpukeppejä kuorittuna yllä olevan kuvan mallin mukaisesti ja leikattuina n. 4 cm:n pätkiin
1 sipuli hienonnettuna
2 tomaattia paloiteltuna
2 - 3 vihreää chiliä hienonnettuna tai halkaistuina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. kirsikan kokoinen pala tamarindia
suolaa
2 tl sambharjauhetta

Popu/tadka:
hieman öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
muutama currylehti (voi jättää poiskin)
1/6 tl hajupihkaa (hing, asafoetida)
(tuoretta korianteria hienonnettuna)

VALMISTUS

1. Puhdista ja huuhtele linssit. Laita linssit, suola, kurkuma ja vesi kattilaan ja keitä, kunnes linssit ovat pehmeitä. (Tai käytä painekattilaa.) Muussaa linssit karkeasti esim. perunasurvimella ja laita ne sivuun odottamaan.

2. Linssien kiehuessa laita tamarindi sekä n. ½ dl kuumaa vettä kuppiin. Liota tamarindia noin 15 minuuttia, hedelmää välillä lusikalla painellen. Siivilöi lopuksi tamarindimehu toiseen kuppiin, siivilää vielä lusikalla painellen, jotta saat tamarindista mehut irti. Heitä siivilään jääneet roippeet menemään ja laita siivilöity mehu sivuun odottamaan.

3. Laita kattilaan vesi, rumpukepit, sipuli, tomaatit, chilit, valkosipuli, siivilöity tamarindimehu sekä suola ja kiehauta. Keittele keskilämmöllä kannen alla, kunnes rumpukepit tuntuvat melko pehmeiltä painettaessa (ehkä noin 20 minuuttia). Lisää sambharjauhe ja muussatut linssit ja keittele vielä 5 - 10 minuuttia, kunnes rumpukepit ovat pehmeitä. Lisää tarvittaessa vettä (sambhar saisi mieluusti olla sellaista sakeahkon linssikeiton omaista).

4. Kuumenna öljy popua varten pienessä kattilassa ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää muut popun aineet, paista muutama sekunti ja kaada popu sambharin päälle.

Tarjoa riisin kanssa.

Rumpukepit eivät ole mitään hienosteluruokaa, koska rumpukepeistä syödään vain pehmeä sisusosa ja kuoret heitetään pois. Rumpukepin voi laittaa hampaiden väliin ja sen jälkeen vetää rumpukeppiä kädellä, jolloin pehmeä sisusosa jää suuhun. Tai rumpukeppiä voi pureskella, kunnes suussa on jäljellä enää kova kuoriosa, joka sitten palautetaan lautasen reunalle.

Englanniksi Drumstick Sambhar
Teluguksi Munagakaaya Sambhar

15. tammikuuta 2009

Tammikuun hedelmäsalaatti

Äitini söi kerran tyttöikäisenä joulun aikaan niin paljon suklaata, että sairastui. Äiti oli todella kipeä monta, monta päivää. Voi olla, että tuo sairaus johtui aivan muusta kuin suklaasta, mutta suklaa kuitenkin yhdistyy äidin mielessä yhä vieläkin tuohon huonovointisuuteen. Tuon tapahtuman jälkeen äiti ei olekaan suklaata ahminut - ottaa kyllä palan tai kaksi, mutta ei sen enempää. Ei vain maistu.

Miksi minä en sitten sairastu suklaasta, vaikka kuinka sitä ahmisin? Miksi minä en saa siitä kerrankin niin tarpeekseni, että se olisi adjöö suklaa ja bonjour lehtiselleri. On tämä niin väärin. Sen sijaan olen saanut näissä herkkuasioissa isäni geenit ja geenivirheen nimeltä rottaoireyhtymä. Tämä oirehtii seuraavasti: jos tietää, että kaapeissa on jotakin kiinnostavaa (hapankorput ja kuivatut omenalastut eivät kuulu tähän sarjaan), kaapilla pitää käydä tonkimassa niin kauan, että tätä kiinnostavaa ainesta sisältävä paketti tai pussi on tyhjä. Vasta sitten saa rauhan.

Joulusuklaista on nyt selvitty, mutta vielä olisi Sveitsin-tuliaisina saatuja suklaita: kilon säkki semmoisia minisuklaita sekä puolen kilon laatikko jotain täytettyjä suklaapalloja. Kunpa en nyt vain sortuisi avaamaan kumpaakaan, koska se on taas menoa sitten. Ystävältä saamani käsivarren mittainen liköörikonvehtirasiakin meni kahdessa illassa, enkä edes suuremmin pidä liköörikonvehdeista.

Syödään nyt välillä näitä hedelmiä.


HEDELMÄSALAATTI (nimimerkillä "parempaa kuin muistinkaan")

AINEKSET

mieluisia hedelmiä (itselläni oli säilykemangoa, banaania, omenaa, rypäleitä, persimonia ja granaattiomenaa)

Kastikkeeseen:
Bulgarian jogua
juoksevaa hunajaa
jauhettua kardemummaa

Pinnalle:
paahdettuja mantelilastuja

Ei ole varmaan vaikea arvata, miten tämä tehdään.
Hedelmät halki, poikki ja pinoon - tai sitten vain johonkin astiaan.
Kastikkeen ainekset sekaisin. Jos haluat jogurtista paksumpaa ja täyteläisempää, valuta jogurttia esim. kahvinsuodattimessa tunti tai pari. Itse en viitsinyt (olipa yllätys).
Paahda koristeeksi mantelilastuja.

Hyvää ilman kastikettakin.

13. tammikuuta 2009

Käydäänkö kaupassa?

Tuolta samaisesta Ward Street Bistro -blogista löytyi myös aivan loistava postaus viikon ateriasuunnittelusta ja siitä, kuinka sitä saa järkeistettyä. Nuo vinkit tulivat minulle todella tarpeeseen, sillä olen viime aikoina ollut erittäin kyllästynyt meidän ruokasysteemiimme. Systeemi itsessään on pysynyt samana jo vuosikaudet, mutta elämäntilanteet ovat muuttuneet paljonkin. Nämä kaksi pitäisi jotenkin sovittaa uudelleen yhteen, mikä tuntuu jostakin syystä kamalan vaikealta.

Suunnittelen pääpiirteissään yleensä koko viikon ruokalistan kerralla, ja isommat ruokaostoksetkin teen kerran viikossa. Maitoa ja tämmöisiä ostetaan tietysti pitkin viikkoa. Isoimpana ongelmana meillä on nykyään se, että aikataulut muuttuvat jatkuvasti, ja ilta ei menekään niin kuin oli aamulla sovittu (mies syökin illalla ulkona tai lähtee vaikkapa viikon matkalle johonkin). Esimerkiksi tuore kala olisi ihan kiva laittaa ruoaksi samana päivänä, kun sen on ostanutkin. Toinen ongelma on se - ja tämä on nyt vähän noloa tunnustaa - että olen aika surkea jämien hyödyntämisessä. Mieluummin teen jotakin aivan uutta kuin mietin, mihin upottaisin eiliset keitetyt pastanjämät. Ja mitä edes voi tehdä jollakin kastikkeen rippeillä? Taidan olla vähän uusavuton tässä asiassa...

Kauppalistan tekoon olen kuitenkin kehittänyt systeemin, johon olen oikein tyytyväinen. Keräsin nimittäin kerran kaikki kauppakuitit parin kuukauden ajalta nippuun ja listasin kaikki niissä esiintyvät tuotteet. Ideana tuossa oli se, että loppujen lopuksihan kaupasta tulee ostettua aina niitä samoja tuotteita; perunoita, tomaatteja, maitoa, juustoa, vessapaperia ja niin edespäin. Jos minulla olisi valmis lista niistä tuotteista, joita meillä tavallisimmin ostetaan, minun ei tarvitsisi joka viikko erikseen miettiä, että mitä kaikkea niitä nyt olikaan, vaan voisin vain käydä listan läpi ja poimia sieltä ne, mitä meillä sillä viikolla tarvitaan.

Kauppalistan tekovälineet.

Kaiken lisäksi tuo lista on samassa järjestyksessä kuin tuotteet ovat kaupassakin, joten kirjoittamani ostoslista tulee myös aina oikeaan järjestykseen! Olihan tuossa listan laatimisessa pieni homma - ei kuitenkaan läheskään niin suuri kuin voisi kuvitella - mutta se vaiva kyllä kannatti!

Olisikin tosi kiva kuulla, kuinka sinä käyt kaupassa. Käytkö joka päivä vai harvemmin? Kirjoitatko kauppalistan, vai ostatko ihan spontaanisti? Entä onko sinulla joku konsti, jolla helpotat aterioiden suunnittelua tai kaupassa käyntiä?

12. tammikuuta 2009

Pastaa ja punasalaattia


Kauppaan oli taas ilmestynyt punasalaattia, ja loppujen lopuksi sitä löytyi myös kauppakassistani, vaikka en sen melko kitkerästä mausta hirveästi tykkääkään. Tarkoitus oli tehdä pastaa ja punasalaattia, mutta kaipailin punasalaattiin vähän jotakin uutta ideaa. Päädyin aivan sattumalta hienoon Ward Street Bistro -blogiin, jota kirjoittaa aiemmin ravintola-alallakin työskennellyt Heidi. Hänen ohjeestaan sain idean paahtaa punasalaatit uunissa - ajatus, joka ei kyllä olisi ihan ensimmäisenä tullut itselleni mieleen. Paahtaminen poistaa punasalaatista pahimman kitkeryyden, ja näin tästäkin kasviksesta saadaan ihan mukavan makuinen. Paahtaminen tietysti vie punasalaatista sen kauniin värinkin, mutta minä ainakin syön suullani enkä silmilläni. Muistelen lukeneeni jostakin, että punasalaatin kitkeryyttä voisi vähentää myös liottamalla sitä kylmässä vedessä, mutta en ole koskaan tullut tuota kokeilleeksi.

Katselin muutenkin tuolta Ward Street Bistron pastaohjeesta mallia, vaikka teinkin pastasta loppujen lopuksi oman viritykseni. Jos haluaa kuvallisia ohjeita punasalaatin paloitteluun tms., sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa erinomaisia kuvallisia selityksiä asiasta.

Punasalaatit uunista tulleina.

PASTAA JA PAAHDETTUA PUNASALAATTIA

kahdelle melko pieniruokaiselle

1 punasalaatti
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

250 g pastaa

oliiviöljyä
3 vs-kynttä hienonnettuna
3 salottisipulia hienonnettuna
n. 6 aurinkokuivattua tomaattia suikaloituna
reilu 1 dl valkkaria
suolaa
mustapippuria
kourallinen pinjansiemeniä
lehtipersiljaa
parmesaania

VALMISTUS

1. Leikkaa punasalaatti ensin kahtia ja sitten vielä kahtia, jotta saat neljä lohkoa. Sivele lohkot oliiviöljyllä ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Laita punasalaattilohkot uunipellille kupera puoli ylöspäin ja paahda niitä 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Käännä sitten leikatut pinnat ylöspäin ja paahda vielä toiset 10 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja suikaloi melko hienoksi.

2. Laita pasta kiehumaan ja paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.

3. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja freesaa valkosipulia ja salotteja hetki. Lisää pannulle suikaloitu punasalaatti ja aurinkokuivatut tomaatit. Paista hetki ja lisää valkoviini. Anna nesteen hieman haihtua ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon myös keitetty ja valutettu pasta, ripottele päälle pinjansiemenet ja koristele lehtipersiljalla sekä halutessasi myös parmesaanilastuilla tai -raasteella.

11. tammikuuta 2009

Mangochutney

Kävin jokin aika sitten shoppailun lomassa syömässä Ison Omenan Wok Up -ravintolassa ja siellä - erillisessä maustebaarissa - mätin wokkiannokseni päälle ison kasan mangochutneytä. En ollut koskaan aiemmin maistanut mangochutneytä, ja ajattelin, että kokeillaanpa nyt sitä sitten, kun se kerran tuossa tyrkyllä on. Oli muuten harvinaisen hyvä palvelu tuossa kyseisessä ravintolassa, ja maustebaarin valikoimakin oli todella runsas, joten voin suositella lämpimästi kyseistä ravintolaa kaikille shoppailun uuvuttamille... Jäi todella hyvä fiilis tuosta ruokapaikasta, vaikka se ostoskeskusravintola onkin.

Meidän taloudessamme ei siis mangochutneytä ole nähty, koska tuommoiset säilykechutneyt (joita saa meilläkin kaupoista) eivät ainakaan minun tietääkseni kuulu eteläintialaiseen ruokapöytään. "Tuorechutneyt", joita valmistetaan erilaisista vihanneksista, kookoksesta ja pähkinöistä ja jotka säilyvät vain pari päivää, ovat Etelä-Intiassa tavallisempia. Ilmeisesti tuommoista säilykechutneytäkin syödään jossakin päin Intiaa, mutta en tiedä missä.

Tuo mangochutney jäi hieman kaivelemaan mieltä, sillä vaikka en osaakaan yhdistää sitä mielessäni intialaiseen ruokaan, se olisi herkkua esimerkiksi tuommoisten nuudeliaterioiden kanssa. Mangochutneytä piti siis saada ja helpoimmalla olisin tietysti päässyt, jos olisin marssinut kauppaan hakemaan valmista chutneytä. Teki kuitenkin mieli ainakin koettaa chutneyn tekemistä itse, kun kaapissa sattui olemaan yksi vihreä mangokin.

Kävin vakoilemassa mangochutneyn ainesosat Rajahin makean mangochutneyn tuoteselosteesta (ei kai tuossa mitään laitonta ole?) - sokeria, mangoa, sokeriruokoetikkaa, suolaa, chiliä, inkivääriä ja valkosipulia. Aika simppelit ainekset siis! Sitten katselin kirjasta Jams & Chutneys (Thane Prince) sekä näiltä muutamilta sivulta hieman osviittaa ainesuhteisiin ja chutneyn tekemiseen yleensäkin (koska en ole mikään kokenut chutneyn tekijä). Lopulta tein oman mangochutney-reseptini yhdistelemällä vähän noita kaikkia ja täytyy sanoa, että lopputuloksesta tuli erittäin onnistunut. Chutneyssä on kaikki hyvin tasapainossa, ja se maistuu juuri sopivasti makealle, happamalle ja miedon tuliselle. Rakenteestakin tuli oikein hyvä. Makupoliisi ei pidä tämäntyyppisestä chutneystä ollenkaan, mutta maistatin tätä tuolla kumminkin. Tuomio oli, että "on tämä ihan okei", ja tämä luetaan siis meidän kriitikkomme suusta myönteiseksi kommentiksi.

Käytin chutneyssä siis vihreää raakaa mangoa, koska raakaa mangoa käytetään Intiassa muutenkin vihanneksen tapaan. Kyllä kypsällä hedelmälläkin varmaan voisi tehdä chutneytä, mutta silloin chutneystä puuttuu raa'an mangon hapokkuus, josta itse ainakin pidän kovasti. Olisin ehkä kaivannut chutneyhin vielä jotakin lisämakua, vaikkapa kanelia tai neilikkaa, mutta jatkoa ajatellen on hyvä, että chutney on aika riisuttu malli. Tällaisena se sopii useamman ruoan kaveriksi, koska todennäköisesti en edelleenkään syö chutneytä intialaisen ruoan kanssa...


MANGOCHUTNEY VIHREÄSTÄ MANGOSTA

1 isohko vihreä mango (paino noin 300 grammaa; esikäsittelyn jälkeen sitä ihteään oli reilut 2 ½ dl)
3/4 dl vettä
3/4 dl sokeria
1/2 dl viinietikkaa (itse käytin omenaviinietikkaa)
parin sentin pala inkivääriä hienoksi raastettuna
puolikas punaisesta isosta chilistä
1/2 tl suolaa

1. Kuori mango ja paloittele se pienehköiksi kuutioiksi. Laita mango sekä muut ainekset paksupohjaiseen kattilaan ja kiehauta. Anna muhia miedolla lämmöllä, kunnes seos on paksua ja hillomaista (tähän menee 25 - 30 minuuttia). Sekoittele välillä.

2. Laita chutney puhtaaseen purkkiin ja säilytä jääkaapissa.

9. tammikuuta 2009

Sipulicurry ja vinkkejä kotikeittiöihin

Sambhar-sipuleita ja Plantagenin tikkuaski. Maukas yhdistelmä.

Kaipailin uusia tapoja käyttää sambhar-sipuleita, ja löysin tämän aivan ihanan reseptin. Voiko oikeastaan mikään, johon tulee kookosmaitoa, olla pahaa?

Noudatin alkuperäisohjetta muuten aika tarkkaan, paitsi että jätin tamarindin pois, palmusokerin korvasin tavallisella sokerilla (kun en jaksanut raastaa palmusokeria... ihme laiskottelua...) ja muutin hieman joidenkin mausteiden määriä. Sambhar-sipulit voi aivan hyvin korvata (pienillä) salottisipuleilla.

PIKKUSIPULICURRY
parille isohko satsi

Tahnaksi:
2 rkl kookosta
3 vs-kynttä
parin sentin pätkä inkivääriä
1 tl chilijauhetta
1 ½ tl korianterijauhetta
hieman kurkumaa
2 rkl vettä (voi tarvita enemmänkin)

Pannulle:
hieman öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
muutama currylehti
pari vihreää chiliä (ei ollut alkuperäisohjeessa)
1/4 tl hajupihkaa (hing, asafoetida)
1 pienehkö keltasipuli hienonnettuna
200 g (ehkä noin 20 - 25 kpl) sambhar-sipulia
pari desiä kookosmaitoa
1 tl sokeria (tai palmusokeria alkuperäisohjeen mukaan)
suolaa
1 - 2 dl vettä

VALMISTUS

1. Jauha kaikkia tahnan ainekset mikserissä tasaiseksi tahnaksi. Lisää hieman vettä, jos jauhaminen ei meinaa onnistua.

2. Kuumenna öljy pannulla ja anna sinapinsiementen paukkua hetki kannen alla. Lisää currylehdet, chilit ja hajupihka ja paista hetki. Lisää sitten keltasipuli ja pikkusipulit ja paista, kunnes sipulit ovat ruskistuneet kivasti. Lisää jauhettu tahna ja paista taas, kunnes tahna on ruskistunut.

3. Lisää sitten loput aineet ja hauduttele, kunnes sipulit ovat mukavan pehmeitä. Maista ja syö, ennen kuin joku muu syö tämän.


Eihän tämä vielä tähän loppunut. Löysin nimittäin tuolta samoilta sivuilta hauskoja vinkkejä, kuinka voi nopeuttaa ja kätevöittää ruoan valmistusta. Innostuin taas aiheesta sitten vähän enemmänkin, joten etsiskelin niitä lisää vähän sieltä ja täältäkin. En tiedä, kuinka luotettavia ja käyttökelpoisia nämä vinkit ovat, mutta ainakin osa toimii ihan todistettavasti.

VINKKEJÄ PAREMPAAN, HELPOMPAAN JA NOPEAMPAAN ELÄMÄÄN KEITTIÖSSÄ:

Kuinka saan sipulit ruskistettua nopeammin?
Monen intialaisen ruoan valmistushan alkaa sillä, että sipulit ruskistetaan todella ruskeiksi, ja tuohon ruskistumiseen kuluu suhteellisen kauan aikaa. Ruskistuminen nopeutuu, jos sipuleille ripottelee reilun hyppysellisen suolaa.
Tämä kai perustuu siihen, että suola irrottaa sipulista nestettä.


Valkosipulin kuoriminen tökkii! Mikä neuvoksi?
Laita valkosipulinkynnet hetkeksi mikroon, ennen kuin kuorit ne. Vaihtoehtoisesti valkosipulinkynsiä voi myös liottaa pari minuuttia vedessä ennen kuorimista.
Toimisikohan tämä normisipulillakin?


Miten inkivääri-valkosipulitahna säilyy paremmin?
Lisää tahnaan ruokalusikallinen kuumaa öljyä ja sekoita. Säilytä jääkaapissa.
Vielä paremmin tahna säilyy, kun sen pakastaa. Itse leikkaan foliosta pieniä paloja, joista teen sitten pieniä paketteja. Nämä paketit säilytän pakastusrasiassa.


Edellispäiväinen riisi on kuivaa korppua!
Riisi kuivuu jääkaapissa herkästi ikäväksi korpuksi, jota ei ole mukava seuraavana päivänä syödä. Laita siis riisi lautaselle ja ripottele päälle vettä. Lämmitä normaaliin tapaan.
Tätä konstia meillä käytetään melkein päivittäin. Vesi kosteuttaa ja höyryttää riisiä kuumennettaessa niin, että siitä tulee taas pehmeää.


Siellä se eilinen riisi taas pyörii.
Kappas vaan, kuvaan luikahti myös Top Chefin Tre.

Minulla on ylikypsiä tomaatteja!
Laita tomaatit kulhoon kylmään veteen, lisää hieman suolaa ja jätä kulhoon yöksi. Seuraavana aamuna tomaatit ovat taas pinkeitä ja freesejä.
Tätä en oikein osta.


Kuinka saan mahdollisimman paljon mehua irti sitrushedelmistä?
Pyörittele hedelmiä kädelläsi keittiön tasoa vasten ennen niiden leikkaamista tai puristamista. Vaihtoehtoisesti hedelmän voi myös laittaa mikroon 30-40 sekunniksi, mikä edesauttaa mehujen irtoamista.
Jotenkin tuo hedelmien mikrottaminen vähän epäilyttää.


Keltuaisten ja valkuaisten erottelu
Kun pitää erotella valkuaiset keltuaisista, riko kananmunat suppiloon, joka on esim. lasin päällä. Valkuainen valuu lasiin ja keltuainen jää suppiloon.
Tätä oli pakko heti kokeilla, ja kyllä - se toimii! :-D


Taas meni munan kuorenpalasia munien joukkoon!
Käytä onkimiseen jäljellä olevaa kuorta, joka houkuttelee kuoripalasta puoleensa.
Joku magneettiefekti vissiin :-O

Miten estän maidon ylikiehumisen?
Hiero kattilan kansi ja kattilan yläreunat voilla. Voi estää maidon nousemisen kattilan reunojen yli.
Tätä keinoa olisin tarvinnut viime viikolla :-D


Kuinka saa uppopaistettavista tuotteista vähärasvaisempia?
Kun teet taikinapäällysteisiä (esim. samosat) tai taikinapohjaisia ruokia (esim. poorit) , jotka pitää uppopaistaa, valmista ne etukäteen jääkaappiin. Näin ne imevät itseensä vähemmän öljyä uppopaistettaessa.
Aika harvoin tulee uppopaistettua mitään, mutta ihan hyvä vinkki muistaa.

Kastikkeesta tuli liian rasvainen!
Jos kastikkeesta tulee liian rasvainen, tämän voi korjata lisäämällä ruokaan hieman ruokasoodaa.
Mitenköhän tuo sooda vaikuttaa makuun?

Ruokaan meni liikaa suolaa!
Kuori peruna ja halkaise se. Laita peruna ruokaan ja anna sen imeä itseensä liika suola. Poista pottu ennen tarjolle panoa.
Kyllä potun varmaan saa tarjotakin, jos tykkää vähän eksoottisemmista koristeista ruoassaan.

Intialainen ruoka haisee! Kuinka pääsen eroon curryn hajuista?
Intialaiset ruoathan tunnetusti tuoksahtavat, eikä ole kiva haistella tänään tehtyjen ruokien hajuja asunnossa koko loppuviikkoa. Laita siis pieneen astiaan ruokasoodaa ja anna sen olla tiskipöydällä. Sooda imee hajut itseensä, joten curryn hajut eivät enää leijaile ympäri keittiötä ja asuntoa.
Naapurit varmaan ainakin toivovat, että kokeilisin tätä :-) Kerrankin yksi naapuri sanoi minulle hississä, että "teiltä leijailee aina niin ihanat curryn tuoksut..."


Tuoreita yrttejä milloin vaan!
Kun ostat yrttejä (esim. korianteria ja minttua), hienonna loput yrtit, joita et tarvitse ja laita hienonnetut yrtit jääpalamuotteihin. Lisää kuhunkin kuutioon tilkka vettä ja pakasta. Kun palat ovat jäätyneet, irrota ne ja laita sopiviin pakastuspusseihin. Käytä aina tarvittaessa.
Tätä olen joskus kokeillutkin, mutta taidan olla tähänkin liian laiska.


Ja sitten kun on liian laiska, käy näin.
Tämmöisiä pussukoita meillä näkee vähän turhan usein.

Kookospähkinän rikkominen ja paloittelu helpommaksi!
Kookospähkinän saa huomattavasti helpommin rikki ja hedelmälihan kaivettua ulos, kun kookospähkinän laittaa jääkaappiin tunniksi ennen rikkomista. Kuori rikkoutuu helposti ja hedelmälihan saa ulos tuskitta.
Jos tämä toimii, niin jippii!
Vihaan kookospähkinän rikkomista ja sitä kaivelua.

Miten saan chapateistani pehmeämpiä?
Käytä chapatitaikinassa maitoa tai jogurttia veden sijasta.
Pehmeämmät chapatit olisivat kyllä ihan tervetulleita.


Haluan chapatia/parathaa/pooria, mutta en jaksaisi leipoa!
Tee kerran oikein iso chapatitaikina ja leivo taikina chapateiksi. Kasaa chapatit päällekkäin niin, että laitat jokaiseen väliin muovikelmua. Jaa sopivan kokoisiksi kasoiksi ja pakasta kasat (raakoina) isoissa ja tiiviissä pakastuspusseissa. Ota leipiä pakastimesta aina silloin kun tarvitset ja joko paista pannulla (chapatit ja parathat) tai uppopaista (poorit). Älä sulata ennen kypsentämistä.
Tämä vinkki on just mulle tehty...
Vaan milloinkohan tulee se päivä, että viitsin tehdä tuon ison chapatitaikinan :-D

8. tammikuuta 2009

Fenkolisalaattia fenkolikammoisille

Moi! Mä oon fenkoli ja mä oon maljakossa. Vähänkö kivaa.

Fenkoli on lehtisellerin lisäksi semmoinen ruoka-aine, jota en lautaselleni ole kauheasti himoinnut, ja kammoni johtuu kauan sitten syntyneestä traumasta fenkolia kohtaan. Joskus kauan sitten, ensimmäisillä intialaisen ruoan kokkauskerroilla, tein jotakin linssiruokaa jonkun kirjan ohjeen mukaan. Tuohon linssiruokaan tuli fenkolin siemeniä, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä, mikä meni vikaan - laitoinko liian paljon niitä fenkolin siemeniä, käytinkö erehdyksessä aniksen siemeniä vai oliko tuo fenkolin siemenet ja linssit vain yksinkertaisesti liian eksoottinen yhdistelmä minun makuuni. Joka tapauksessa tuon jälkeen kaikki fenkolille/anikselle maistuva on ollut pannassa.

Viime aikoina olen kuitenkin taas yrittänyt päästä sinuiksi fenkolin kanssa. Ensin totuttelin fenkolin makuun kypsennettynä ja sitten uskaltauduin taas kokeilemaan niitä fenkolin siemeniäkin (jotka kuitenkin vieläkin vähän tökkivät). Sitten olikin edessä se viimeinen testi: fenkoli raakana. Olin nähnyt pari mielenkiintoista fenkolisalaattiohjetta, joita oli oikeastaan pakko päästä kokeilemaan.
Ensimmäinen fenkolisalaattiohje (Fennel Slaw) on peräisin Bill Grangerilta. Pienenä ongelmana tässä salaatissa oli se, että siihen tulee majoneesia, jota meidän intialaisvahvistus välttelee viimeiseen asti. Jos totta puhutaan, en minäkään majoneesia kovin mieluusti syö. Ensimmäisellä kerralla teinkin salaatin muistaakseni ranskankermalla ja tuli siitä silloinkin ihan hyvää. Toisella kerralla kokeilin aivan sattumalta löytämääni munatonta majoneesia, joka on valmistettu soijapavuista ja joka sopii ilmeisesti vegaaneillekin. Olin tuosta majoneesilöydöstä aivan onnessani, sillä en tiennyt, että tuommoisia on olemassakaan! Kaloreita tuossakin majoneesissa on kuitenkin 514 kcal per sata grammaa mömmöä ja rasvaakin 55 g/100 g. Majoneesi on maustettu sitruunaruoholla, ja minusta maku on aivan upea! Maustamattomia soijamajoneesejakin varmasti löytyy.

FENNEL SLAW by Bill Granger

fenkolia
punasipulia
kapriksia
persiljaa
n. 2 rkl majoneesia tai muuta vastavaa tavaraa
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua

1. Halkaise fenkoli, poista puumainen kanta ja suikaloi ohuelti. Suikaloi myös sipuli ja hienonna persilja. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa esim. grilliruoan lisänä.

Ei ollut fenkolikammosta tietoakaan, kun tätä söin.


Hieman erilaisen, todella hyvältä kuulostavan omena-fenkolisalaatin ohje löytyy täältä.

Bill teki tätä salaattiaan Chicken Schnitzeleiden seuraksi, ja niitäkin on tullut kokeiltua. Voisinpa laittaa tähän tuonkin ohjeen, vaikka ei pitänytkään.

CHICKEN SCHNITZELIT by sama

broilerin rintafileitä

Tuplaleivitykseen
  • jauhoja, suolaa, mustapippuria -> sekoita ja levitä lautaselle
  • munaa ja hieman maitoa -> munasta rakenne rikki, sekaisin ja lautaselle
  • korppujauhoja, persiljaa (kirveliä ja parmesaania) -> yrtit hienoiksi, parmesaani raasteeksi, kaikki sekaisin ja lautaselle
1. Nuiji rintafileet kevyesti kelmun sisällä ja kääntele ne ensin jauhoseoksessa, sitten munamaidossa ja viimeiseksi korppujauhoseoksessa. Pidä jääkaapissa noin tunti ennen paistamista (jotta pinnasta tulee rapeampi) ja paista lopuksi öljyn ja voin seoksessa kypsiksi. Nami nami!

Herkulliselta kuulostavia paneroituja kalkkunafileitä on tehty äskettäin myös Bella Vanillassa.

Toinen fenkolisalaatti on peräisin Laura Calderilta. Täytyy tunnustaa, että tämä salaatti jäi minulta syömättä, sillä nuo sitrushedelmät jotenkin oikein korostivat tuota fenkolin makua. Itse asiassa taisinkin laittaa noita hedelmien kuoria sen verran roheasti, että vika taitaakin olla kokissa eikä reseptissä. Edes aina-niin-ihanat pinjansiemenet eivät onnistuneet pelastamaan tilannetta.

FENKOLISALAATTI by Laura Calder (French Food at Home)

fenkolia
paahdettuja pinjansiemeniä
sitruunan kuorta raastettuna
appelsiinin kuorta raastettuna
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
sitruunamehua

1. Poista fenkolin varret ja revi fenkolin tupsut erilleen (nekin voi käyttää salaattiin). Halkaise fenkolit, poista kannat ja suikaloi hyvin ohueksi esim. mandoliinilla.

2. Lisää muut ainekset (sitruksia siis varovasti!) ja sekoita.

Jos fenkoli ei uppoa raakana ei sitten millään, voi kokeilla vaikkapa Prinsessakeittiön herkulliselta kuulostavaa fenkoli-chorizopastaa tai Siskot kokkaa -blogin sinappisia paholaisen fenkoleja.