Vihreän kookoksen sisällä on kookosvettä, jota juodaan suoraan joko kookoksen sisältä pillillä tai sitten lasiin kaadettuna. Tämä kookosvesi ei minusta ole mitään suurta herkkua, mutta kyllä sitä juoda voi.
Jotkut kookokset olivat jo vähän elämää nähneitä...Ensin kookoksesta keihästettiin pää auki ja sen jälkeen siihen koverrettiin pillille reikä. Keihästäminen tapahtui kojun takana, koska sinne heitettiin ylimääräiset kookospalat ja tyhjät kookoksen kuoret. Kun olimme ryystäneet vedet kookoksen sisältä, mies halkaisi kookoksen, jotta pääsimme käsiksi kookoksen valkoiseen hedelmälihaan. Itse en oikein tykännyt tästä hedelmälihasta sen koostumuksen takia, sillä se muistutti vähän jämäkäksi hyydytettyä kookosmaitoa.
Kävimme katsomassa erästä sairasta sukulaista, minkä jälkeen pojat menivät silmälasikauppaan. Minä sen sijaan näin kadulla jotain paljon mielenkiintoisempaa: vihannestorin ja hirvittävän ihmispaljouden, koska oli sunnuntai. Vaivihkaa kävin kaivamassa autosta videokameran ja läksin pienelle kuvausreissulle. Minulla on paha tapa vain kadota kenellekään mitään sanomatta, ja niin taisi käydä nytkin. :-) Ajantajuni katosi torivilinän keskellä täysin, ja perääni oli soiteltu jo moneen kertaan...Kuva vaappuu välillä aika pahasti, koska olin kameroineni vähän hätää kärsimässä tuolla ihmismassan keskellä, enkä muutenkaan ole (vielä!) mikään kokenut kameramies. Pahoittelen siis paikoitellen surkeaa kuvauksen tasoa.
Pieni vinkki videoiden katselua varten: kannattaa klikata videon alle ilmestyvää 'HQ' -nappulaa, niin kuvan laadun saa paremmaksi. Hitaammilla yhteyksillä (kuten minulla) parempilaatuinen kuva tuntuu kyllä pätkivän jonkin verran.
Tässä pätkässä näkyy vähän kaupankäyntiä torilla. Huomioi erityisesti, millaisia "torikasseja" ihmisillä on.
Seuraavassa näkyy mausteita, siemeniä ja niin edelleen. Huomaa, miten mausteet pakataan sanomalehtipalasen sisään.
Seuraavassa on hieman tunnelmia katuvilinästä. Ukko huutelee koko ajan taustalla "kilo mupphai", mikä tarkoittaa "30 rupiaa (noin 50 senttiä) per kilo". Videon lopussa minutkin löydetään... :-)
Illalla söimme Ista-hotellin Collage-ravintolassa. Ravintolassa oli japanilainen menu tavallisen intialaisen lisäksi, ja lisäksi saatavilla oli kansainvälistä ruokaa, kuten italialaista. Japanilaista ruokaa sitten söimmekin oikein pitkän skaalan mukaan, vaikka en kyllä enää muista, mitä söimme. Minulla on paha tapa unohtaa suusta alas menneiden ruokalajien nimet, eikä tämä mitenkään johtunut viinistä, vaikka sitä nautiskelimmekin!
Mitähän nämäkin friteeratut kanapalat mahtoivat olla nimeltään. Sillä Sipulit olivat tehneet tämäntyyppistä kanaa ihan äskettäin, joten olisikohan kyseessä ollut sitten tuo chicken katsu. Ensi kerralla kirjoitan kyllä ylös kaiken mitä syön!Hauska yhteensattuma oli, että intialaista ruokalistaa lukiessani bongasin listalta paneer narangin. Hetken aikaa hämmästelin yhteensattumaa, kunnes muistin, että Amit Wadhwan, jonka ohjeella olin tuota paneeria tehnyt, oli ollut keittiömestarina juuri tässä samaisessa Ista-hotellissa. Oli hassua todeta, että minähän olen tehnyt tuota kotona!
Ravintolassa oli hauskoja pieniä yksityiskohtia, kuten tämäkin öljy-etikka -pullo.Vaikka tulikin syötyä ihan hirveästi, pääsimme sentään ravintolasta omin avuin ulos - yksi tosin vessan kautta (en ollut minä!). :-D
Tähän olisi ollut mukava kellahtaa...
Hienoja torivideoita, tunnelma valittyy hyvin..
VastaaPoistaHassua, etta paneer narangi loytyi menyysta. Olisit kokeillut ja kertonut, milta maistui! :) Sita pitaa ehdottomasti kayda maistamassa jos joskus Hyderabadissa kay. Ista on muutenkin hieno hotelli...
en TODELLAKAAN ole mikään japanilaisen(kaan) ruuan asiantuntija, mutta minusta nuo kanapalat näyttävät enemmän tempuralta. Siinä merenelävät, vihannekset tai vaikka kanat kieritettän taikinassa ja friteerataan. tuloksena on ohut, rapea kuorrutus. (nyt tuli nälkä!)
VastaaPoistataikina Umamin ohjeistuksen mukaan: 1,25 dl jääkylmää vettä, 1 kananmuna, vahnäjauhoja. sekoitetaan yhteen vaikkapa riisipuikoilla. taikina saa olla melko paksua, ilmavaa. sitten kieritetään ainekset tempura-taikinassa ja friteerataan. Valmiista paloista valutetaan liika öljy pois. tarjotaan kuumana sippikastikkeen (tai suolan) kera.
sippikastike kirjoitetaan fiksuissa piireissä dippikastike ;)
VastaaPoistaAnna, mulla on tuossa kuvaamisessa vielä harjoittelemista, mutta kiva jos tunnelma edes välittyi hyvin. :-) Ista oli tosiaankin aivan ihana ja hieno hotelli - vähän erikoisessa paikassa vaan (sinne ei ainakaan vahingossa eksy!). Olisi tosiaankin pitänyt maistaa sitä paneeria... ;-)
VastaaPoistaHyppysellinen, nyt kun sanoit, niin muistin, että tempuraahan se taisi ollakin! Nyt oikein nolottaa tämä tietämättömyys japanilaisesta ruoasta... kääks. Tuo kuorrutus oli tosiaankin mukavan ohut ja ihanan rapea.
Kiitos tempuraohjeesta - kokeilen varmasti tuota frittitaikinaa! Ja mulle olisi mennyt tuo sippikastikekin ihan täysiä. :-D
Kookosvesi on ihanaa! Muistan, että kun ensimmäisen kerran join, en pystynyt juomaan edes loppuun asti, rupesi niin etomaan. Ihmettelin, että miksi ihmeessä kukaan juo tätä! Mutta uudemman kerran yritettyä se olikin parempaa. Sehän on janojuomista parhain, ja maailman terveellisimpiä juomia kuulemma :)
VastaaPoistaEtnima, olen tuota kookosvettä nyt jonkun kerran juonut, ja taidan olla vieläkin tuossa "miksi ihmeessä kukaan juo tätä" -vaiheessa...:-D Mutta ei se kyllä enää niin pahalta maistu kuin aluksi, ja ehkä pian jopa tykkään siitä! Sen olen huomannut, että kookosvesi maistuu (mukamas) huomattavasti paremmalta, jos sen juo suoraan kookoksesta pillillä kuin että jos sen kaataa lasiin. Se veden ulkonäkökään kun ei kauheasti houkuttele, ja sieltä kookoksen sisältä sitä vettä ei näe... ;-)
VastaaPoistaOlen kanssa kuullut, että kookosvesi olisi kovin terveellistä juotavaa, ja varsinkin kesäkuumalla erinomainen janojuoma.
Olipa kiva postaus ja arvaa olenko kateellinen siitä että sulla on siellä nuoria vihreitä kookospähkinöitä. Se kookosvesi ei alussa maistukaan niin kauhean hyvältä, itse tykkään siitä nyt paljon ja se tosiaankin on erittäin terveellistä. Täällä oli mun lähisuperissa joku aika sitten pakastettuja nuoria kookospähkinöitä, ostin viimeiset ja kuulemma eivät enään tuo niitä, harmin harmi! Siitä pehmeää nuorta hedelmälihaa elävä keittiö käyttää moniin resepteihin;mulla esimerkiksi on yksi elävän keittiön keittokirja jossa joka toiseen reseptiin melkein tulee juuri tuota nuorta hedelmälihaa.
VastaaPoistaTosi kiva oli katsella videoitasi!
Yaelian, kiitos tosi paljon. :-) Mä lähetän virtuaalisesti sulle oikein monta nuorta kookospähkinää, kun täällä on joka paikka niitä pullollaan. ;-) Muistelinkin, että niiden myynti lopetetettiin siellä, mikä on kyllä iso harmi, jos niitä tosiaan voisi hyödyntää ruoanlaitossakin (ei olisi kyllä tullut mulle mieleen!).
VastaaPoistaIlmoittaudun myös suureksi kookosveden ystäväksi! Jäin parin kerran jälkeen koukkuun. Se on jopa helteenlämpöisenä jotenkin virkistävää ja hyvänmakuista. Matkustellessani ostan aina kookosvettä kun vain jossain näen, kun ei sitä täältä Suomesta saa.
VastaaPoistaNäin joskus Keralassa miehen, joka hakkasi tyhjennettyjä kookoksen kuoria maahan pystytettyyn terävään keppiin, jolloin kuoriosan kuidut irtosivat tuppoina. Kuidut käytetään köysien, kankaiden ym. valmistukseen. Näköjään harjaantuneet kädet voivat käsitellä tällä tavoin 2000 kookospähkylää päivässä!
Okapi, minä vielä odottelen tuota koukkuun jäämistä, että milloinkohan se mahtaisi tapahtua! :-D Minussa on varmaan muutenkin jotain vikaa, koska en myöskään pidä mangosta, vaikka kaikki muut siitä tykkäävät, heh.
VastaaPoistaSelvitit muuten yhden mysteerin elämässäni: täällähän on patjojen täytteenä usein juuri noita kookoksen kuituja, mutta minä en koskaan ole oikein ymmärtänyt, mitä tämmöinen "coir mattress" pitää sisällään. Nyt tiedän - kiitokset! :-)