27. marraskuuta 2008

Omena-kanelikiisseli


Jos jälkkärinä on jotakin marjakiisseliä, se jää minulta melko varmasti syömättä. Toisinaan kiisseliä tulee toki ihan syötyäkin, mutta mitään suurta herkkua se ei kyllä minulle ole. Eräiden kiisselikokemusten jälkeen olen lanseerannut oman kiisseliterminkin, hikikiisselin. Tuontyyppistä kiisseliä syödessä tulee melkein tuskanhiki, kun kiisseli on niin hapanta. Termi on läheisilleni erittäin tuttu, ja äitini muistaakin aina minulle kiisseliä tyrkyttäessään mainita, että "ei se ole mitään hikikiisseliä".

Selailin Irma Sarjen toimittamaa Hyvää ruokaa -nimistä keittokirjaa vuodelta 1967 ja silmiini osui omenakiisselin ohje. Päätin herätellä henkiin menneiden aikojen makumuistoja, sillä vielä vähän lämpöinen, kanelilta maistuva omenakiisseli plus iso kermavaahtotöttörö -yhdistelmä kuulosti kerta kaikkisen vastustamattomalta... (Tuo kuva on otettu uusintakierrokselta, jolle sitä kermavaahtoa ei enää riittänyt. Ekalla rundilla oli meinaan sen verran isot töttöröt.)

AINEKSET
noin 6 - 8 normaalitapaukselle tai sitten noin neljälle santsaajalle...

1,2 litraa omenamehua tai mehua+vettä
5 omenaa pieninä kuutioina
1 dl sokeria
kanelia maun mukaan
3 rkl perunajauhoja

1. Laita mehu/vesi, omenat, sokeri ja kaneli kattilaan ja keittele, kunnes omenat ovat pehmeitä.

2. Nostele omenat esim. reikäkauhalla tarjoiluastiaan tai käytä apuna siivilää. Lisää kiisselin joukkoon pieneen vesitilkkaan sekoitettu perunajauho ja kuumenna kiisseliä, kunnes se pulpahtaa. Kaada kiisseli omenoiden päälle ja ripottele pinnalle vielä sokeria.

Jäähdytä niin kauan kuin maltat ja tarjoa sitten kermavaahtonokareen kera.

Irma Sarje (toim.): Hyvää ruokaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti