Kaikkiruokaiset ystäväni

Meille tulee illalla pari vierasta syömään, ja koska vieraat ovat intialaisia, katsoin parhaakseni tehdä heille intialaista ruokaa.

Varsinkin eteläintialaiset ovat erittäin - miten tämän nyt sanoisi kauniisti - perinteisiä ruokansa suhteen. He haluavat syödä eteläintialaista ruokaa, sitä omaa kotiruokaa, olivat he sitten kotona Intiassa tai kaukana Pohjolassa. Jos he oikein haluavat revitellä, he menevät pohjoisintialaiseen ravintolaan ja tilaavat ehkä tandoorikanaa ja biryania.

Monet intialaiset väittävät olevansa kaikkiruokaisia ja syövänsä mitä tahansa, mutta sitä ei välttämättä kannata ihan noin vain uskoa - kyllä ruoassa pitää ainakin reilusti chiliä olla! Ja pizzastakin saa helposti intialaisen version, kun lisää siihen vähän tandoorikanaa ja mausteita. Tiedän vain kolme ihmistä, jotka ihan oikeasti ovat kaikkiruokaisia: mieheni, hänen veljensä ja heidän isänsä. Ilmeisesti tämä kulkee siis suvun (miesten) geeneissä! Minun kannaltani on tietysti mukava, että kohdalleni on osunut tällainen kaikkiruokainen tapaus, jolle maistuvat yhtä hyvin ne perinteiset intialaiset pöperöt kuin äitini tekemä lanttukukko ja lohilaatikko.

Katselin huvikseni Hyderabadin Pizza Hutin ruokalistaa, ja listalla oli sellaisia pizzoja kuin Amritsari Paneer, Paneer El Rancho, Veg Masala ja Chicken Tikka Makhani. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin todettava, että oli siellä myös sellaisia pizzoja kuin Chicken Hawaiian (jossa todellakin oli ananasta!) ja Double Cheese. Pääpaino oli kuitenkin näissä intialaiseen suuhun sopivaksi muokatuissa pizzoissa.

Varsinkin kasvissyöjillä on usein aika vaikea löytää täällä Suomessa ravintolasta mitään syötäväksi kelpaavaa, ja siksi onkin ihan ymmärrettävää, että kasvissyöjä syö mieluummin kotonaan tai menee esimerkiksi intialaiseen ravintolaan. Eikä auta mitään sekään, jos esimerkiksi Suomeen tuleva intialainen liikematkustaja tilaa henkilöstöravintolasta etukäteen kasvisaterian. Todennäköisesti hän saa eteensä lautasellisen keittoa, joka pahimmassa tapauksessa on vielä sosekeittoa. Siinä intialainen sitten ihmettelee soppalautanen käsissään, että missä on riisi ja missä on curry. Tässä vaiheessa pihvien lisukkeena olevat lohkoperunat alkavatkin yllättäen kiinnostaa, varsinkin jos niitä vielä voi dippailla chiliketsuppiin. Hyvin pian intialaiset työntekijät siirtyvätkin lunch box -osastolle, eli valmistavat lounasruoan kotona etukäteen ja lämmittävät sen sitten työpaikan taukohuoneen mikrossa. Siinä saavat sitten suomalaiset kollegatkin nauttia näistä Intian ihanista tuoksuista.

Vuosia sitten teimme Lapin-kierroksen erään intialaisen pariskunnan kanssa, ja tuo nainen, joka on kasvissyöjä, eli koko sen viikon pelkillä ranskanperunoilla ja keitetyillä perunoilla. Eikä ilahduttanut yhtään sekään tieto, että Norjassa tarjolla oleva lohi oli huikean hyvää ja tuoretta - kun kerran kalaa ei syö, niin sitä ei syö. Eräs toinen tuntemani pariskunta päätti varmistaa lähtiessään viikonloppulomalle Espanjaan, että he eivät ainakaan kuole tällä kahden päivän matkalla nälkään - he nimittäin ottivat mukaansa oman riisinkeittimen ja vielä riisitkin!