Sambhar

Sambhar (tai sambar) on yksi Etelä-Intian tunnetuimmista ruokalajeista. Sambharia tehdään monista eri kasviksista, aineksia vain hieman vaihdellen. Omia suosikkejani ovat tämä kasvissambhar, pikkusipulisambhar, okrasambhar, jo aiemmin postaamani munakoisosambhar sekä sambhar, joka valmistetaan drumstick-nimisestä vihanneksesta. Ei ole kyllä aavistustakaan, mikä tuo drumstickin nimi saattaisi suomeksi olla, vaikka kuinka olen yrittänyt etsiä sille nimeä.

Sambhar on paksuhko linssikeitto, tai oikeastaan se on jotakin linssikeiton ja linssimuhennoksen väliltä. Pääaineksina sambharissa ovat yleensä aina keltaiset toor dal-linssit, tamarindi ja tietysti sambharjauhe. Sambharjauheen ainekset vaihtelevat jonkun verran kokin mukaan, mutta yleensä siinä on mm. punaista chiliä, korianteria, mustapippuria ja sarviapilaa.

Sambharjauhetta ja toor dal -linssejä.

Käytän tässä kasvissambharissa yleensä porkkanaa, retikkaa/daikonia ja vihreitä papuja, mutta myös mm. kesäkurpitsa ja muut kurkkukasvit (kajottikurpitsa, pullokurpitsa jne.), vihreä paprika ja okra sopivat hyvin. Kannattaa huomioida se, että tuo sambharjauhe sisältää jo aika paljon chiliä, joten jos ei ole kovin tottunut tulisiin makuihin, kannattaa vähentää noiden vihreiden chilien ja chilijauheen määrää. Sambharjauheen määrää ei kannata vähentää, koska siitä tulee tälle ruoalle ominainen maku.

AINEKSET
4 - 6 hengen (isoon) annokseen

1 ½ dl toor dalia
n. 4 dl vettä
suolaa
ripaus kurkumaa

kirsikan kokoinen pallo tamarindia
n. ½ litraa kasviksia melko pieniksi paloiteltuna (yhdestä neljään eri lajia, esim. porkkanaa, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa, okraa, retikkaa, pientä munakoisoa)
2 tomaattia kuutioina
1 iso sipuli karkeasti hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 - 2 vihreää tuoretta chiliä paloiteltuna
1 - 1 ½ tl suolaa
½ tl kurkumaa
½ tl chilijauhetta
2 tl sambharjauhetta

Popu/tadka:
hieman öljyä
½ tl ruskeita sinapinsiemeniä
muutama currylehti (voi jättää poiskin)
1/8 tl hajupihkaa (hing, asafoetida)

SAMBHARIN VALMISTUS

1. Puhdista ja huuhtele linssit. Keitä linssit suolalla ja kurkumalla maustetussa vedessä miedolla lämmöllä kypsiksi (tähän menee vajaa puoli tuntia). Jos vesi uhkaa loppua kattilasta, lisää hieman vettä. Kun linssit ovat pehmeitä, muussaa ne esimerkiksi perunasurvimella ja laita sivuun odottamaan.

2. Liota tamarindia noin desilitrassa kuumaa vettä viitisentoista minuuttia ja painele tamarindia välillä lusikalla, jotta tamarindista irtoaisi mahdollisimman paljon mehua. Siivilöi lopuksi tamarindi toiseen astiaan ja painele vielä siivilää lusikalla, jotta saisit kaiken mehun talteen. Heitä roippeet siivilästä menemään.

3. Laita isohkoon kattilaan noin 7 dl vettä, kasvikset, tomaatit, sipuli, valkosipuli, chilit, suola, kurkuma, chilijauhe sekä siivilöity tamarindimehu. Kiehauta ja anna kiehua keskilämöllä, kunnes kasvikset ovat lähestulkoon kypsiä.

4. Lisää sitten joukkoon survotut linssit ja anna kiehua hiljakseen vielä 5 - 10 minuuttia. Lisää sambharjauhe ja keittele edelleen 5 - 10 minuuttia.

5. Valmista popu/tadka. Kuumenna pienessä pannussa vähän öljyä, lisää sinapinsiemenet ja anna niiden paukkua kannen alla. Lisää currylehdet ja hajupihka ja paista muutama sekunti sekoittaen. Kaada tämä seos sambharin joukkoon ja sekoita. Maista vielä, että suolan määrä on sopiva.

Tarjoa riisin, idlien tai vadajen kanssa.

Idlejä ja sambharia.

Inspiraatio

Ekun keittiöstä maanantaitani piristämään saapui tällainen tunnustus


Olen tunnustuksesta erittäin otettu ja iloinen :-)

Merkin ohjeet: lähetä tämä viidelle blogille, joka on mielestäsi tunnustuksen arvoinen.

Itse lähetän sen eteenpäin seuraaville blogeille:

Appelsiineja ja hunajaa
Bella Vanilla
Garam Masala
Keltaisessa keittiössä
Prinsessakeittiö

Aurinkoista marraskuista maanantaita kaikille! Täälläkin paistoi hetki siten aurinko, mutta nyt se katosi... :-(

Currylehdillä maustettua riisiä

Sain Intian-tuliaisina muovikassillisen tuoreita currylehtiä, ja tällainen tuliainen on minun mittapuullani melkein yhtä arvokas kuin pussillinen seteleitä (no ei nyt kuitenkaan aivan)! Tuoreita currylehtiä on nimittäin aika vaikea löytää näiltä leveysasteilta, ja tuoreet currylehdet ovat kuitenkin niin olennainen osa Etelä-Intian keittiötä, että ilman niitä ei aitoa ruokaa oikein tahdo syntyä. Kuivattuja currylehtiä minulla on kyllä aina kaapissa, mutta ne ovat vain kalpea muisto tuoreista lehdistä, jotka tuovat ruokaan aivan omanlaisensa maun ja tuoksun. Kerran olen löytänyt tuoreita currylehtiä Hakaniemestäkin, mutta tyhmänä en rekisteröinyt kaupan nimeä muistiini. Kiersin sinä päivänä varmasti kaikki Hakaniemen etniset kaupat ja olin lopulta niin sekaisin kaikkien niiden kanssa, että en erottanut yhtä toisesta. En tiedä, kuuluivatko nuo currylehdet kyseisen kaupan vakivalikoimaan, mutta silloin niitä ainakin oli siellä myytävänä. Maksoivatkin vain euron per pussi! Vii Voan tai Aseanic Trading se ei kuitenkaan ollut vaan joku muu niistä pienemmistä kaupoista.

Nuo tuoreet currylehdet ovat siis meidän taloudessamme niin himoittua tavaraa, että olen tainnut syyllistyä "salakuljetukseenkin" niiden takia... Ajattelin joku vuosi sitten nimittäin, että kun kerran tuoreita currylehtiä ei Suomesta saa, niin tuodaan tänne sitten kokonainen puu! Ja niin yhdellä Intian-matkalla joku puutarhuri toimitti minulle anoppilaan currylehtipuun taimen, joka oli kääritty hellästi sanomalehteen. Sieltä se sitten matkusti lentokoneen hattuhyllyllä ensin Dubaihin, jossa se ihmetteli sikäläistä elämää hotellin ikkunalla muutaman päivän, ja jatkoi sitten taas matkaa koneen hattuhyllyllä Helsinki-Vantaalle. Tullimies mulkoili minua epäluuloisena, mutta selvisin kuin selvisinkin lentokentältä ulos ilman mitään tarkastuksia. Vihdoin currylehtipuu pääsi omaan kotiin - ja keskelle Suomen kylmää talvea.

Aluksi puu kasvoi melko hyvin, mutta sitten tämä aurinkoa rakastava kasvi kai kyllästyi pimeyteen ja päätti lopettaa kasvamisensa. Kaiken huipuksi siihen ilmestyi muutakin elämää, ja lopulta oli pakko heittää puu menemään, koska en halunnut meille mitään uutta eksoottista kotieläinkantaa.

Tuosta laittomuudesta on jo monta vuotta aikaa, ja nykyään tuollainen salakuljetus ei varmasti enää onnistuisikaan. Eikä tuo kasvien maahantuonti omin lupineen jostakin Intiasta todellakaan ole sallittua - tämän kävin juuri aikani kuluksi toteamassa Tullin ja Eviran sivuilta. Voi, voi, taas omatunto kolkuttaa...

Tuoreita currylehtiä.

Saamilleni currylehdille piti siis äkkiä keksiä jotakin käyttöä, sillä irtonaiset currylehdet eivät kestä tuoreina kovin kauaa. Osan lehdistä voi tietysti kuivata ja osan voi käyttää maustamiseen niin kauan kuin ne vielä ovat tuoreita.

Osasta currylehtiä tein mausteista jauhetta, karivepaku podia, ja osasta currylehdillä maustettua riisiä, karivepaku annamia. Tällä kertaa currylehtiä oli sen verran paljon, että oli pakko kokeilla pakastamistakin, vaikka kyllä epäilen, että currylehdet eivät pakastamista kovin hyvin kestä. Postaan nämä kaksi currylehtireseptiä erikseen, ettei yhteen tule niin kauheasti asiaa.

CURRYLEHDILLÄ MAUSTETTUA RIISIÄ
pienehkö annos 3 - 4 syöjälle

Ainekset:

4 dl pitkäjyväistä riisiä (itse käytän yleensä jasmiiniriisiä, mutta basmati tai sona masuri olisi tietysti vielä parempaa)

1 ½ - 2 dl tuoreita currylehtiä
2 - 3 vihreää chiliä (tai maun mukaan) kokonaisina

öljyä paistamiseen
1 - 1 ½ tl sinapinsiemeniä
1 - 1 ½ tl urad dalia (voi jättää poiskin)
8 - 10 cashewpähkinää pitkittäin halkaistuna
suolaa

Valmistus:

1. Keitä riisi kypsäksi ja anna sen levätä hetken aikaa keittämisen jälkeen.

2. Poista currylehdistä huonot lehdet ja huuhtele sekä kuivaa currylehdet hyvin. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja lisää currylehdet. Paista ahkerasti sekoitellen, kunnes currylehdet ovat "kuivuneet" (eli kun otat yhden lehden sormiesi väliin, se murenee aivan kuten kuivattu lehti). Tähän menee viitisen minuuttia. Laita currylehdet tehosekoittimen kulhoon ja kuumenna pannulla taas hieman öljyä. Paistele kokonaisia chilejä pannulla, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Poista chileistä kannat ja laita nekin tehosekoittimeen. Aja currylehdet ja chilit tasaiseksi jauheeksi.

3. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää urad dalit ja cashewpähkinät ja paista, kunnes molemmat ovat kevyesti ruskettuneita. Lisää currylehti-chilijauhe ja paista muutama minuutti koko ajan sekoitellen.

4. Lisää riisi ja suola ja sekoita hyvin.

Tarjoa jogurtin tai jonkun jogurttipohjaisen kastikkeen (raita/pachadi) kanssa.

Teluguksi Karivepaku Annam
Lontooksi Curry Leaf Rice

Currylehdet ja currylehtijauhe

Yleistä asiaa currylehdistä

Currylehtiä saadaan currylehtipuusta, jollainen kasvaa lähes jokaisen talon pihalla Etelä-Intiassa. Lehdet ovat puun ruoanvalmistuksessa käytettävä osa, mutta myös puun juuria käytetään lääkinnällisessä tarkoituksessa. Currylehtipuu on kotoisin Intiasta ja Sri Lankasta, mutta nykyään se on levinnyt intialaisten mukana muuallekin maailmaan, mm. Kaakkois-Aasiaan.
Currylehtipuuta ei tule sekoittaa curry-yrttiin, joka kasvaa Välimerellä ja jolla ei ole mitään tekemistä currylehtien kanssa. Currylehdillä ei myöskään ole mitään tekemistä curryjauheen kanssa, joka on brittien kehittelemä jauhemausteseos, ja sisältää mm. kurkumaa ja korianteria. Britit halusivat jäljitellä Intian makuja kotimaassaankin, ilman että heidän tarvitsi käyttää tuoreita mausteita, ja näin syntyi curryjauhe.

Currylehdet ruoanvalmistuksessa

Currylehtiä käytetään varsinkin Etelä-Intiassa maustamaan melkein kaikenlaisia ruokia, mm. kasviksia, linssejä, kanaa ja riisiä. Currylehdistä tehdään myös pachadia (eräänlaista chutneytä) ja niitä voidaan jauhaa muiden mausteiden kanssa maustejauheeksi (ohje tässä postauksessa). Tavallisimmin currylehdet lisätään kuumaan öljyyn, jolloin currylehdissä oleva eteerinen öljy vapautuu ja maustaa ruokaa. Currylehtiä käytetään mausteena tavallisesti noin 5 - 15 lehteä kerrallaan. Currylehdet (kuten tuoreet chilitkin) räiskyvät hieman, kun ne lisätään kuumaan öljyyn, joten ei kannata olla ihan naama kiinni kattilassa.

Currylehdet maistuvat hieman kitkerälle ja niissä voidaan erottaa aavistus sitrusmaista makua. Jotkut eivät syö lehtiä, mutta toiset taas syövät (näin teen itsekin), joten mitään harmia lehdistä ei todellakaan ole, vaikka ne söisikin.

Terveydelliset vaikutukset

Currylehdet sisältävät runsaasti mm. ravintokuitua, A- ja C-vitamiinia sekä erityisen paljon karoteeneja. Karoteenipitoisuus on jopa niin suuri, että currylehdistä tehty jauhe on sisällytetty osaksi lasten lounasta anganwadi-keskuksissa, joissa köyhimpien perheiden lapset saavat terveellistä ruokaa, rokotuksia ja terveysvalistusta.

Kaikkein merkittävin currylehtien terveysvaikutuksista on sen vaikutus ruoansulatukseen ja vatsan toimintaan yleensäkin. Currylehdet lisäävät syljen ja muiden ruoansulatukseen osallistuvien nesteiden erittymistä, mikä parantaa ruoansulatusta. Currylehdet ovat mieto laksatiivi ja niitä käytetään luonnonlääkkeenä mm. pahoinvointiin, ennenaikaiseen hiusten harmaantumiseen, palovammojen ja ruhjeiden hoitoon, hyönteisten puremiin, munuaisvaivoihin ja jopa diabeteksen ennalta ehkäisyyn.

Tuoreiden currylehtien korvaaminen ja säilyvyys

Jos tuoreita currylehtiä ei ole saatavilla, kuivattujakin voi käyttää. Kuivatuissa lehdissä tosin ei ole jäljellä enää juuri mitään tuoreiden lehtien mausta ja tuoksusta, joten kuivatut lehdet voi jättää kokonaan poiskin, jos tuoreita ei ole käytettävissä.

Tuoreet currylehdet säilyvät parhaiten, jos niitä ei irrota oksasta kuin juuri ennen käyttöä. (Hakaniemestä jostakin kaupasta kerran ostamani lehdetkin olivat vielä kiinni oksissaan ja ne säilyivät yllättävän hyvin). Oksat lehtineen kannattaa säilyttää tiiviissä muovipussissa jääkaapissa, jossa ne säilyvät hyvinä useamman viikon. Oksista irroitetut currylehdet säilyvät hyvinä vain muutaman päivän. Currylehtien pitäisi kestää pakastamistakin, mutta itse kokeilin pakastamista vasta nyt ensimmäistä kertaa, joten omakohtaista varmuutta asiasta ei ole.

Currylehdet voi kuivata, jolloin niiden säilyvyys paranee huomattavasti, sillä kuivatut currylehdet säilyvät lähes rajattomasti. Itse olen kuivannut currylehdet vain niin, että olen levittänyt ne sanomalehden päälle ja antanut niiden olla normaalissa (melko kuivassa) huoneilmassa pari päivää. Lehdet kuivuvat näin oikein hyvin ja säilyvät todella pitkään tiiviissä rasiassa.

Tietolähteitä & lisää tietoa currylehdistä:

Fat Free Kitchen: Curry Patta (Curry Leaves)
Gernot Katzer's Spice Pages: Curry Leaves
Healthy.lifestyle: The Curry Leaf - The Magic In The Kariveppillai
The Hindu: The native ingredient of Indian subcontinent

Säävälä, Minna (1998). Nälän etnografiaa. Ruoka ja ravitseminen Etelä-Intiassa. (pdf) (Suomen Antropologi 1/1998)

MAUSTEINEN CURRYLEHTIJAUHE, Karivepaku podi

Podit eli jauheet ovat tärkeä osa Andhra Pradesin ruokakulttuuria. Podeja tehdään esimerkiksi linsseistä, kookoksesta ja currylehdistä, ja currylehtijauhe onkin yksi Andhra Pradeshin tunnetuimmista podeista. Podeja syödään riisin ja gheen kanssa tai sitten dosien tai idlien kanssa. Joitakin podeja käytetään myös ruokien maustamiseen.

Currylehtijauhetta eli karivepaku podia.

AINEKSET
noin 1 ½ dl valmista jauhetta

2 dl tuoreita currylehtiä (mitattuna tiiviisti pakattuna)
1 ½ rkl chana dalia
1 ½ rkl urad dalia
1 ½ rkl chutney dalia
6 - 7 punaista kuivattua chiliä
peukalonpään kokoinen pala tamarindia
½ rkl korianterijauhetta
1 tl suolaa

VALMISTUS

1. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja lisää currylehdet. Paista niitä ahkerasti käännellen, kunnes ne ovat "kuivia" eli hajoavat puristettaessa kuten kuivatut lehdet. Tähän menee noin 5 minuuttia. Laita lehdet sivuun.

2. Kuumenna pannulla uudestaan tilkka öljyä ja lisää kaikki linssit ja chilit. Paista niitä ahkerasti sekoitellen, kunnes linssit ovat kevyen ruskeita ja chilitkin ovat saaneet väriä. Laita linssit sekä chilit tehosekoittimen kulhoon ja lisää tamarindi. Lisää tamarindi "kuiviltaan" - älä siis lisää yhtään vettä, koska silloin jauheesta tulee tahnaa ja säilyvyys heikkenee!

3. Jauha nämä ainekset karkeaksi rouheeksi ja lisää jauhetut mausteet sekä suola ja jauha edelleen hetki. Lisää lopuksi currylehdet ja käytä konetta muutama sekunti. Jauhe saa jäädä karkeahkoksi, joten ei kannata käyttää konetta liian kauaa. (Itselläni tuo jauhe meni vähän liiankin hienoksi.)

Jauhe säilyy tiiviissä purkissa huoneenlämmössä useamman kuukauden.

Teluguksi Karivepaku Podi
Enkuksi Curry Leaf Powder

Endiivisalaatti

Nyt on pakko vähän avautua. Minulla on nimittäin aina ollut vähän vaikea suhde salaattiin. Salaatti on mielestäni aika turhaa ruokaa: mitä järkeä on tuhlata aikaa johonkin salaattiainesten pilkkomiseen, kun salaatti ei pidä nälkää kuitenkaan ja heti kohta joutuu taas roikkumaan jääkaapin ovessa? Tietysti salaatinkin saisi ruokaisammaksi lisäämällä joukkoon esimerkiksi pastaa, kanamunaa tai kanaa, mutta samalla vaivalla tekee jo lämpimän ruoankin, joka ainakin minulle maistuu salaattia paljon paremmin. Tiedän kyllä, että jokaisen pitäisi syödä päivittäin raakoja kasviksia, mutta... ehtiihän sitä huomennakin. Toki meilläkin syödään salaattia silloin tällöin, mutta silloin salaatissa pyörivät aina ne samat kurkut ja tomaatit, koska en viitsi uhrata yhtään enempää aikaa enkä ajatusta mokomaan "ruokaan". Tämä on varmaankin eräänlainen noidankehä: kun salaattia ei viitsi tehdä kunnolla, siitä ei myöskään pidä, ja koska salaatista ei pidä, siihen ei viitsi kuluttaa aikaakaan. Ota tästä nyt sitten selvää!

Joskus kuitenkin jokin salaattiohje vaikuttaa sellaiselta, että sen takia on valmis näkemään hieman vaivaakin. Kaikki pipoa kiristävät rasva- ja kalorirajoituksetkin unohtuvat - kerrankos täällä vaan eletään, kyllä elämästä pitää joskus nauttiakin! Tämä endiivisalaattiohje aiheutti juuri tuollaisen reaktion ja tämän salaatin takia olin valmis jopa tekemään erillisen kauppareissunkin. Endiivejä ei kaupasta löytynyt, mutta salaattisikuri sopi aivan hyvin korvikkeeksi.


Jotenkin tässä salaatissa kaikki ainekset sopivat lähes täydellisesti yhteen: hieman kirpeä ja rapea salaattisikuri, makeahko punajuuri, suolainen ja voimakas sinihomejuusto sekä paahdetut saksanpähkinät. Satunnainen kyläilijäkin, jonka kanssa tämän ruokailukokemuksen jaoimme, söi hartaasti nautiskellen ja tokaisi vain: "Älä ota tältä puolelta lautasta; nämä tällä puolella ovat minun!" Salaattia kannattaa siis tehdä reilusti, ettei se lopu kesken! :-D

ENDIIVISALAATTI

endiiviä tai salaattisikuria
keitettyä punajuurta kuutioina
saksanpähkinöitä
sinihomejuustoa, esim. Roquefort (Aurakin osui ja upposi)

Pähkinävine: 1 osa punaviinietikkaa, 3 osaa saksanpähkinäöljyä, vastajauhettua mustapippuria
(sormi)suolaa

1. Paahda saksanpähkinöitä kuivalla pannulla ja rouhi ne karkeasti.

2. Poista endiiveistä tai salaattisikurista päällimmäiset lehdet sekä kanta. Irrottele lehdet varovasti ja levitä ne tarjoilulautaselle.

3. Levitä punajuurikuutiot, rouhitut saksanpähkinät ja murusteltu sinihomejuusto lehtien päälle.

4. Sekoita punaviinietikka, saksanpähkinäöljy ja pippuri hyvin keskenään ja ripottele salaatin päälle. Ripottele päälle myös suola.

Laura Calder: French Food at Home

Rosmariininen kesäkurpitsakeitto

Rosmariini on sinnitellyt parvekkeellamme hengissä, vaikka en ole kastellut sitä yli kahteen kuukauteen ja vaikka yöllä on ollut jo pakkastakin. Jotakin käyttöä rosmariinille piti siis keksiä, kun en kerran sitä hengiltäkään saa.

Tämä rosmariinilla maustettu keitto on aivan törkeän helppo, terveellinen, halpa ja hyvä, eikä siinä ole edes paljon pilkkomistakaan. Voiko siis enää muuta vaatia! Keitto sopii alkuruokakeitoksi, mutta isompina annoksina myös pääruoaksi. Riisi tuo keittoon mukavasti ruokaisuutta.


AINEKSET
3 - 4 hengelle

1 sipuli hienonnettuna
2 vs-kynttä hienonnettuna
1 dl tavallista pitkäjyväistä riisiä
2 pienehköä rosmariinin oksaa
1 ½ l kana- tai kasvislientä
½ isosta kesäkurpitsasta karkeaksi raastettuna
sitruunamehua maun mukaan
suolaa
pippuria

1. Laita sipuli, valkosipuli, riisi, rosmariini sekä liemi kattilaan ja kiehauta. Keittele hiljalleen kannen alla noin 40 minuuttia. Riisi saa mennä mössöksi - sen tarkoitus on hieman saostaa keittoa. (Rosmariinin neulaset irtoavat tuossa ajassa, joten jos ei tykkää irtoneulasista keitossa, kannattaa poistaa oksat jossakin vaiheessa. Neulaset tietysti pehmenevät täysin hautuessaan.)

2. Poista rosmariinin rangat, lisää kesäkurpitsa ja mausteet. Keittele vielä muutama minuutti, kunnes kesäkurpitsa on pehmeää.

Tarjoa jogurttisilmän kanssa.

Silvana Franco: The Hi-Lo Club

Avokadohummus

Olen tainnut tehdä hummusta vain kerran elämässäni, enkä siitä muistaakseni kauheasti pitänyt. Tämä Silvana Francon avokadoinen versio houkutteli kuitenkin kokeilemaan hummusta uudelleen ja voi pojat, että olikin hyvää!

TARVITAAN

1 tölkki kikherneitä (tai vastaava määrä itse keitettyjä)
1 pienehkö valkosipulinkynsi karkeasti hienonnettuna
1 kypsä avokado karkeasti pilkottuna
kourallinen tuoretta minttua (itse laitoin korianteria, joka sekin sopi loistavasti)
suolaa
mustapippuria
limetin tai sitruunan mehua
pieni loraus (oliivi)öljyä
vettä

1. Huuhdo ja valuta kikherneet. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää sen verran vettä, että saat tahnasta haluamasi paksuista.


Silvana Franco: The Hi-Lo Club

(Älä) kokeile tätä kotona

Kaikkea se mukavuudenhalu teettääkin. Sohvaperunakin heräsi ja melkein putosi sohvalta, kun täti tv:ssä kirkkain silmin vakuutteli: "Tämä muffinssitaikina säilyy jääkaapissa 30 päivää. Taikinasta voi milloin vain ottaa osan ja lisätä siihen vaikkapa suklaapaloja. Lopun taikinan voi laittaa taas takaisin jääkaappiin ja leipoa muffinsseiksi silloin kun haluaa. Taikina vain paranee vanhetessaan." Tämäpä loistavaa! Jos siis illalla kello 23.45 alkaisi tehdä mieli yhtä muffinssia, voisin vain kaivaa jääkaapista valmista taikinaa ja leipoa yhden.

En aivan uskonut tuota väitettä, mutta olihan ohje sentään Rachel Allenin, joka on yksi suosikkikokeistani ja jonka ohjeet olen monet kerrat hyviksi havainnut. Päätin siis testata ohjetta: teen muffinssitaikinan, annan olla sen 30 päivää jääkaapissa, leivon ja syön ja katson, millainen on lopputulos ja jäänkö henkiin. Ostin vielä oikein tuoreet munatkin - pitihän niiden munia jääkaapissa kuukauden päivät. Rupesin tekemään taikinaa täydellä tohinalla, kunnes huomasin, että voi pyhä sylvi, taikinaanhan tulee myös maitoa. Miten maito muka säilyisi kuukauden päivät jääkaapissa? Koska olin kuitenkin jo aloittanut taikinan teon, enkä ole mikään leipurikemisti muutenkaan, en jaksanut pohtia asiaa sen enempää.

Tuore taikina tuoksui todella houkuttelevalta ja maistui erittäin hyvältä - osa katosi mystisesti, ennen kuin ehti edes jääkaappiin asti... Sitten ei muuta kuin tiivis kansi päälle ja astia jääkaappiin. Nähdään viimeistään 30 päivän päästä!

Parin viikon kuluttua kävin kerran raottamassa astian kantta ja katsomassa, miten siellä voitiin. Ihan hyvältä näytti, vaikka hyvä tuoksu olikin hävinnyt eikä taikina ollut mitenkään "turvonnut", vaikka ohjeessa niin väitettiin. Kansi päälle ja heippa taas.

Meni koko kuukausi ja ihme kyllä, kertaakaan ei tehnyt muffinssia mieli, vaikka sitä taikinaa olisi nyt ollutkin siellä jääkaapissa... 30 päivän päästä taikina oli tummunut ja näytti vähän mämmiltä. Ei se kuitenkaan mitenkään vastenmieliseltä näyttänyt tai haissut. Lisäsin taikinaan vettä Rachelin ohjeen mukaan, jotta sain siitä taas löysähkön puuron omaista. Sitten vain taikina muffinssivuokiin ja uuniin. Tapani mukaan tungin muffinssivuoat taas liian täyteen taikinaa, mutta kyllä se juuri ja juuri vuoissa pysyi. Tuli muuten aika komeita muffinsseja!


Muffinsseista tuli todella kuohkeita ja möyheviä, joten niiden rakenteesta ei kyllä olisi mitenkään uskonut, että taikina on todellakin ollut jääkaapissa 30 päivää.


Seuraavaksi päästään haju- ja makutestiin ja tässä omalla kohdallani ongelmat sitten alkoivatkin. Jos joku olisi tuonut eteeni tällaisen muffinssin ilman että olisin tiennyt mitään sen historiasta, olisin luultavasti tyytyväisenä syönyt muffinssin ja ehkä pitänytkin siitä. Vehnäleseetkin, joista en periaatteessa kauheasti muuten pidä (tulee liian terveellinen fiilis, kun niitä syö!), olisivat menneet muffinsseissa sen suuremmitta ongelmitta.

Mutta. Nyt en pystynyt suhtautumaan muffinssiin neutraalisti, vaikka kuinka yritin. Takaraivossa nimittäin jyskytti koko ajan ajatus siitä, että taikina oli muhinut jääkaapissani kuukauden päivät. Mitä kaikkea siinä ajassa ehtiikään tapahtua. Urpilainenkin ehti kokea nousun ja laskun ja paeta Amerikkaan asti.

Muffinssit muka haisivat navetalle ja maistuivat navetan hajulle. Valitettavasti joudunkin jääväämään itseni tästä testistä kokonaan ja sanomaan vain, että koettakoon se, ken haluaa. Tuoreesta taikinasta tehtynä nämä muffinssit olisivat varmasti erihyviä, ja kyllä 30 päivän päästäkin vielä jää henkiin.

Testin lopputulos: niin suurta muffinssinhimoa minulle ei tule, että tekisin näitä uudestaan.

Kalaa vihreässä mangokastikkeessa

Vihreällä mangolla jatketaan vielä tämän reseptin verran, ja tällä kertaa mango löysi tiensä kalan kumppaniksi. Vihreää mangoa käytetäänkin kasvisruokien lisäksi ainakin kala- ja lammasruoissa, ja varsinkin kalan kanssa mangon hapan maku todellakin pääsee oikeuksiinsa. Jos arkailee mangon happamuutta, sitä kannattaa laittaa vähän vähemmän, tai sitten tuoreen kookoksen tilalla voisi myös käyttää kookosmaitoa, joka ehkä hieman pehmentäisi mangon makua.

Jouduin tällä kertaa vähän tuunaamaan tätä ohjetta, koska kaapissa oli muutama yksinäinen vihreä tomaatti. Päättelin, että kun tässä ruoassa kerran on vihreää mangoa, niin kyllä joukkoon mahtuisi vielä pari vihreää tomaattiakin. No mahtuihan sinne, vaikka tukka nousi melkein pystyyn, koska olin vielä laittanut chilejäkin oikein reilulla kädellä (taisi mennä neljä chiliä, huh huh). Hapan ja tulinen on aika hiuksia nostattava yhdistelmä!

AINEKSET
noin neljälle

Marinadi:
400 - 500 g valkolihaista kalaa fileenä (minulla oli ahventa)
pari rkl sitruuna- tai limettimehua
½ tl kurkumaa
½ tl chilijauhetta
hieman suolaa

Tahnaksi:
½ - 1 dl tuoretta kookosta
kourallinen tuoretta korianteria
muutama ruokalusikallinen vettä

Pannulle:
vähän öljyä
1 tl sinapinsiemeniä
1/4 tl sarviapilan siemeniä (ei välttämätön)
(currylehtiä)
2 vihreää chiliä hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
½ rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
vajaa 1 tl korianterijauhetta
suolaa
1 pieni vihreä raaka mango tai vajaa ½ isosta vihreästä

VALMISTUS

1. Sekoita marinadin ainekset ja levittele marinadi kaloille esim. silikonisella pullasudilla. Laita odottelemaan 15 - 30 minuutiksi. Leikkaa fileet sitten isohkoiksi paloiksi.

2. Jauha kookos ja tuore korianteri veden kanssa paksuksi ja melko tasaiseksi tahnaksi.

3. Kuori mango, poista kivi ja paloittele hedelmä melko pieniksi kuutioiksi.

4. Kuumenna öljy pannussa ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää sarviapilan siemenet, currylehdet sekä muutaman sekunnin päästä chilit ja sipuli. Paistele 5 - 10 minuuttia. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja paista edelleen viitisen minuuttia. Lisää kookos-korianteritahna ja paista vielä hetki.

5. Lisää korianterijauhe, suola, mango ja kalapalat ja sen verran vettä, että kalat juuri ja juuri peittyvät. Kiehauta ja hauduta kannen alla, kunnes kalat ovat kypsiä.

Tarjoa riisin kanssa.

Mangoriisi

Vihreää raakaa mangoa käytetään Intiassa melko paljon vihanneksen tapaan. Vihreässä mangossa on aivan jäljittelemätön, hapan makunsa, joka sopii erinomaisesti yhteen suhteellisen neutraalin makuisten ainesten, esimerkiksi riisi ja linssien, kanssa.

Tunnetuin vihreästä mangosta valmistettu ruoka lienee mangopikkelssi, Aavakaaya (kuvassa), joka on ehdottomasti oma suosikkinikin. Pikkelssejä tehdään muistakin vihanneksesta, jopa chilistä, ja vihannesten lisäksi myös ainakin kalasta, kanasta ja lihasta. Itsekin olen saanut maistaa aivan ihania kotitekoisia liha- ja kalapikkelssejä, joita harrastetaan joillakin alueilla Intiassa. Kasvispikkelssejä myydään meilläkin kaupoissa valmiina säilykkeinä - taitaapa jotakin pikkelssiä saada jopa ihan Citymarketistakin. Itse olen todennut Priya- ja Patak's-merkkiset pikkelssit parhaimmiksi, mutta myös ainakin Rajahin ja Amoyn pikkelssejä olen nähnyt myytävän. Silloin kun ei jaksa laittaa ruokaa, riisistä, lusikallisesta gheetä, pikkelssistä ja jogurtista saa ihanan mausteisen pikaruoan.

Kerran jonakin nostalgisena hetkenä muistelin maistamaani kalapikkelssiä ja kaipuuni yltyi niin suureksi, että päätin itse kokeilla kalapikkelssin tekemistä. Illalla paloittelin kalafileet hartaasti pieniksi paloiksi ja laitoin ne uuniin kuivumaan. Tunnin välein kävin aina kääntelemässä niitä, jotta ne kuivuisivat tasaisesti. Sitten menin nukkumaan tarkoituksenani käydä ottamassa kalat yöllä uunista pois, koska kuitenkin heräisin parin tunnin päästä. No arvatkaapa heräsinkö. Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen löysin uunista kuivia koppuroita, joiden tunnistamiseen olisi tarvittu jo jonkinlaista DNA-analyysia.

Mangopikkelssin jälkeen toinen suuri mangosuosikkini on tämä riisi, joka on valtavan simppeli ja nopea ruoka. Pähkinöitä ja linssejä voi vaihdella tai jättää pois mieltymyksensä mukaan, mutta itse tykkään, kun riisin seassa on reippaasti sattuamiakin.

Kylläpä taas oli onnistunut kuvausasettelu. Kaksi vihreää mangoahan tässä on.

MANGORIISIiso annos kahdelle
4 dl riisiä (basmati- tai sona masuri-)

1 - 2 rkl öljy
1 ½ tl sinapinsiemeniä
4 rkl maapähkinöitä (kuorineen)
2 - 3 rkl cashewpähkinöitä pitkittäin halkaistuna
2 tl urad dalia (voi jättää poiskin)
5 - 6 vihreää chiliä pitkittäin halkaistuna (saa vähentää!)
currylehtiä (voi jättää poiskin)
1/4 tl hajupihkaa (hing)
hieman kurkumaa
1 iso vihreä mango
suolaa maun mukaan
(tuoreita korianterinlehtiä)

VALMISTUS

1. Huuhdo riisi useassa vedessä, kunnes vesi on suhteellisen kirkasta. Keitä riisi juuri ja juuri kypsäksi ja anna riisin levätä kypsymisen jälkeen kannen alla noin 20 minuuttia. Tämän lepäämisvaiheen ansiosta riisi kestää paremmin käsittelyä ja riisinjyvät säilyvät pitkinä ja kokonaisina.

2. Kuori mango, poista kivi ja raasta hedelmä karkeaksi raasteeksi.

3. Kuumenna pannulla öljyä ja anna sinapinsiementen paukkua kannen alla. Lisää maa- ja cashewpähkinät, urad dal, chilit ja currylehdet ja paista, kunnes pähkinät ja linssit ovat kullanruskeita. Lisää sitten hajupihka ja kurkuma, paista muutama sekunti ja lisää mangoraaste. Paista muutama minuutti sekoitellen, kunnes mangon raaka haju häviää. Lisää suola sekä riisi varovasti haarukalla riisinjyviä erotellen. Sekoita hyvin ja maista, että happamuutta on tarpeeksi (mangojen happamuus hieman vaihtelee). Jos kaipaat lisää happamuutta, lisää hieman sitruunamehua.

Tarjoa esimerkiksi jogurtin ja papadamien kanssa.

Teluguksi Mamidikaya Pulihora
Englanniksi Mango Rice