10. lokakuuta 2011

Taidan olla ihastunut

Olen ihastellut erästä herrashenkilöä jo vuosien ajan ja todennut, että siinä on mies minun makuuni. Mies ei ehkä ole kulmakunnan komein kolli, mutta hänellä on sellainen pilke silmäkulmassa, että häntä on mahdoton vastustaa. Olen koukussa. :-)

Salarakkaani on intialainen kokki Sanjay Thumma, joka kokkailee VahRehVah.com -reseptisivustolla. Sanjay tarjoaa tuolla sivustolla erinomaisia videoreseptejä joka puolelta Intiaa. Videoista paistaa herran rakkaus ruokaan, halu innostaa muita kokkaamaan ja sellainen lapsenmielinen spontaanius, joka saa minut ihan pyörryksiin. Jihaa! Yleensä katselenkin Sanjayn ruokavideoita ihan vain huvin vuoksi - koska niitä on niin hauska katsella ja koska niistä tulee niin hyvälle tuulelle. Samalla pääsee nautiskelemaan ah-niin-ihanasta intianenglannista! En ole kuitenkaan koskaan tainnut kokata Sanjayn ohjeiden mukaan mitään, mutta nyt päätin kokeilla hänen chicken tikka masalaansa, jonka ohje löytyy postauksen lopusta.

Tässä yksi esimerkki Sanjayn videoresepteistä, Bengali eggplant fry eli munakoisoa äärimmäisen yksinkertaisella tavalla valmistettuna:

Bengali Eggplant Fry



VahRehVahin syntytarina on minusta aika mielenkiintoinen. Sanjay työskenteli ravintola-alalla ensin Intiassa, mutta muutti vuonna 1998 Chicagoon, jossa hän perusti ensimmäisen ravintolansa Sizzle Indian. Seitsemän vuoden päästä Sanjaylla oli neljä ravintolaa, mutta hän totesi elämänsä olevan melko monotonista. Sanjayn intohimo oli ruoka, ja tämä intohimo oli jäänyt totaalisesti bisneksen jalkoihin.

Niinpä Sanjay teki radikaalin päätöksen, myi kaikki ravintolansa ja piti kahden vuoden tauon. Vuonna 2007 Sanjay alkoi nauhoittaa videoreseptejä intialaisten ravintoloiden suosikkiruoista, ja videot hän laittoi YouTubeen. Sanjay sai pian uskollisen fanijoukon, ja nykyään hänen videoillaan on päivittäin 100 000 katsojaa ympäri maailman! Tämä ei ole minusta mikään ihme, sillä miehen tyyli on niin kertakaikkisen valloittava, että kaipaisin tällaista lisää. Vaviskaa, kaikki seipään nielleet tv-kokit!

Kuinka fileoidaan kala (voikalan tyypinen lättänä kala):

Ding dong, ding dong! :-D



Sanjayn mielestä painetut reseptit eivät palvele kotikokkeja, vaan ne ovat oikeastaan ammattilaisille tarkoitettuja, koska kotikokit tapaavat tehdä virheitä, erityisesti intialaisen ruoan kanssa. Intialainen ruoka on herkkää epäonnistumaan lähinnä siksi, että intialaisessa ruoassa ainesten oikea ajoitus ja oikeanlainen kypsennys on niin tärkeää. Näitä asioita ei pysty oikein kirjoista oppimaan. "Jos kotikokki valmistaa ruokaa painetun reseptin mukaan, ehkä yksi kymmenestä pääsee oikeanlaiseen lopputulokseen", Sanjay sanoo. "Videon avulla 99 sadasta kotikokista onnistuu, koska videosta voi omin silmin nähdä, kuinka ruoka tulee oikeasti valmistaa." (Itse olen kyllä tästä hieman eri mieltä, koska kyllä ruoan saa mun mielestä onnistumaan ilman videoitakin.) Ruoanlaitto on Sanjayn mukaan muutenkin käynyt läpi radikaalin muutoksen, ja tahraantuneet, sukupolvelta toiselle perintönä siirtyneet keittokirjat ovat jääneet menneisyyteen.

Kuinka tehdään inkivääri-valkosipulitahnaa:
(Minuutin pikasessio, joka sisältää näyttävän sisääntulon)



Sanjayn tarkoituksena on inspiroida ihmisiä kokkaamaan, ja ilmeisen hyvin hän siinä on onnistunutkin. Mikä ettei onnistuisi; on hän niin valloittava esiintyjä!

Tällä kertaa minäkin päätin inspiroitua niin pitkälle, että siirryin videon äärestä oikein keittiöön asti. Kokeiluun pääsi chicken tikka masala, josta jätin kyllä punaiset paprikat ja muut kasvikset pois. Kasoori methiäkään (kuivattua sarviapilaa) minulla ei ollut, joten jätin senkin pois. Vähensin myös hieman mausteiden (lähinnä juustokuminan ja korianterijauheen) määrää.


CHICKEN TIKKA MASALA
neljälle-kuudelle
Resepti: Sanjay Thumma

Marinadi
1 dl paksua luonnonjogurttia
1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa (tai n. 1 cm:n pätkä inkivääriä raastettuna ja 1 valkosipulinkynsi puserrettuna)
1-2 rkl sitruunamehua
1 tl korianterijauhetta
½ tl suolaa
½-1 tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
(hieman öljyä)
+ noin puoli kiloa luutonta broileria

Pannulle
hieman öljyä
1 laakerinlehti, 3 kokonaista neilikkaa, pätkä kanelitankoa, 2 vihreää kardemummaa (=kokonaista garam masalaa)
1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä
1 iso sipuli hyvin hienonnettuna
n. 1 tl suolaa
½ tl kurkumaa
1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl korianterijauhetta
½-1 tl chilijauhetta
2-3 tomaattia
1 rkl cashewpähkinöitä
(loraus kermaa)
(tuoretta korianteria)

VALMISTUS

1. Paloittele broileri suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kaikki marinadin aineet ja laita broileripalat sekä marinadi esim. pussiin. Sekoita hyvin ja anna maustua ainakin tunti.

2. Soseuta tomaatit ja cashewpähkinät tasaiseksi soseeksi. Pähkinät voi myös jauhaa erikseen esim. morttelissa, jotta niistä saa varmasti tasaista jauhoa.

3. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja paista kanapalat lähes kypsiksi. Kanapalat voi myös grillata, kuten alkuperäisessä ohjeessa. Siirrä kanat sivuun ja pyyhkäise pannu puhtaaksi.

4. Lisää pannulle uudestaan hieman öljyä ja lisää kokonaisen garam masalan aineet. Kun ne alkavat tuoksua, lisää jeeran siemenet ja melkein heti perään hienonnettu sipuli ja suola. Paistele, kunnes sipuli on ruskistunut. Lisää pannulle kurkuma, inkivääri-valkosipulitahna, jauhettu juustokumina, korianterijauhe, chilijauhe sekä noin ruokalusikallinen vettä. Sekoita hyvin, paista hetki ja lisää tomaatti-cashewsose sekä noin 2 dl vettä.

5. Kiehauta ja anna hautua viidestä kymmeneen minuuttia. Lisää lopuksi kanapalat ja hauduttele, kunnes kana on kypsää. Tarkista maku ja lisää lopuksi loraus kermaa, jos haluat.

Tarjoa intialaisten leipien tai riisin kanssa.

Artikkeli Sanjay Thummasta The Hindu -lehdessä: It's Cooking on YouTube

4. lokakuuta 2011

Kikhernecurry

Tein pitkästä aikaa ruokaa kikherneistä, ja ihmettelin taas kerran, miksi meillä syödään kikherneitä niin harvoin. Syynä on varmaankin kikherneiden liottaminen, jota en koskaan muista tehdä ajoissa. Sen harvan kerran, kun sitten havahdun liottelemaan kikherneitä ajoissa, kannattaisi ehkä keittää kikherneitä isompikin satsi ja pakastaa ne, jolloin keitettyjä kikherneitä olisi valmiina jemmassa. Pakastin on kuitenkin aina niin täynnä, että sinne ei mahdu edes muutamaa ylimääräistä kikhernettä. Höh.

Liottamisongelma poistuisi kokonaan sillä, jos käyttäisi tölkkikikherneitä, mutta kun laaduntarkkailija suhtautuu hyvin epäileväisesti kaikkeen sallaiseen, joka on muhinut kuukausitolkulla peltipurkissa. Totuuden nimessä on sanottava, että eivät säilykkeet minunkaan ruokahalujani oikein herätä.

Nyt saatiin kuitenkin pitkästä aikaa kikherne-perunacurrya, josta meillä tykätään vallan kovasti.

KIKHERNE-PERUNACURRY
ainakin neljälle

1-2 rkl öljyä
2 kokonaista neilikkaa
1 laakerinlehti
1 kokonainen vihreä kardemumma
2 sipulia hienonnettuna
n. 2 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna +
2 valkosipulinkynttä raastettuna tai puristettuna (tai 1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa)
½ tl -1 tl chilijauhetta
1 ½ tl korianterijauhetta
1 tl jeeraa eli juustokuminaa jauhettuna
½ tl kurkumaa
n. 1 tl suolaa (maun mukaan)
2 tomaattia paloiteltuna
2-3 perunaa pieniksi kuutioituina
2 dl kuivattuja kikherneitä (tai tölkkikikherneitä)
3 rkl paksua rasvaista luonnonjogurttia, esim. turkkilaista jogurttia (huoneenlämpöisenä)

VALMISTUS

1. Laita kikherneet likoamaan reiluun veteen ainakin kahdeksaksi tunniksi. Siivilöi vesi pois ja keitä kikherneet kattilassa tai painekeittimessä pehmeiksi. Kattilassa keittämiseen menee lähes tunti. Jos käytät tölkkikikherneitä, laita ne siivilään ja huuhtele huolellisesti.

2. Kuumenna öljy isolla pannulla ja lisää öljyyn neilikat, laakerinlehti ja kardemumma. Paista niitä, kunnes ne alkavat tuoksua ja pullistua (n. 15-20 sekuntia). Lisää sipuli ja paistele, kunnes sipuli on saanut hieman väriä (ehkä noin 5 minuuttia). Lisää joukkoon inkivääri ja valkosipuli ja jatka paistamista, silloin tällöin sekoittaen, muutaman minuutin ajan.

3. Lisää pannulle chilijauhe, korianterijauhe, jauhettu jeera, kurkuma ja suola ja pyöräytä ainekset sekaisin. Lisää tomaatit ja jatka paistamista, kunnes tomaatit ovat hajonneet "mössöksi" (noin 5 minuuttia). Lisää perunat ja 2-3 dl vettä ja hauduttele keskilämmöllä kannen alla, kunnes perunat ovat lähes pehmeitä.

4. Lisää mukaan kikherneet sekä vielä tarvittaessa desin tai parin verran vettä ja jatka hauduttelemista 5-10 minuutin ajan. Tarkista maku.

5. Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita lopuksi joukkoon jogurtti.

Nauti riisin tai intialaisten leipien kera.

1. lokakuuta 2011

Kuivahedelmä-pähkinämakeiset

Olen viime aikoina innostunut kovasti tekemään erilaisia makeisia, mikä johtuu lähinnä siitä, että meidän taloudessamme on yksi henkilö (en minä!), joka yrittää epätoivoisesti saada painoaan nousemaan. Nämä tämänkertaiset namut eivät kyllä ole sieltä lihottavimmasta päästä, kun näissä ei ole rasvaa eikä sokeria ollenkaan. Kaikki makeus tulee namusiin taateleista, ja näitä voisi muutenkin pitää aika terveellisinä. Kaiken lisäksi nämä ovat niin helppotekoisia, että lapsikin osaisi näitä tehdä!

Hedelmiä ja pähkinöitä voisi vaihdella namuissa oman mielensä mukaan - esimerkiksi kuivatut aprikoosit, saksanpähkinät tai pekaanipähkinät saattaisivat nekin sopia näihin hyvin.

HEDELMÄ-PÄHKINÄLADDUT
10 kappaletta

200 g kivettömiä, pehmeitä taateleita
15 pistaasipähkinää (ei-suolattuja!)
15 kuorittua mantelia
10 cashewpähkinää
30 (sulttaani)rusinaa
ripaus jauhettua kardemummaa

1. Hienonna pähkinät ja mantelit veitsellä karkeaksi rouheeksi ja laita ne kulhoon. Pilko myös rusinat ja hienonna taatelit niin pieniksi kuin saat. Taateli saa olla melkein sellaista tahnamaista mössöä, koska sen tarkoituksena on sitoa muut ainekset yhteen. Taatelin voisi halutessaan hienontaa myös koneella.

2. Lisää kulhoon kardemumma ja sekoita kaikki yhteen tasaiseksi massaksi. Koska massa on aika jämäkkää, massan saa helpoimmin sekoitettua kädellä, aivan kuten alustaisi taikinaa. Ainekset voi painella yhteen myös esimerkiksi lusikalla.

3. Ota taikinasta pieniä palasia ja pyörittele ne käsin pallukoiksi.

Säilytä pallukat ilmatiiviissä rasiassa. Syö tämmöinen aina, kun mielesi tekee terveellisiä nameja! :-)

Huomaa, että näissä makeisissa käytettävien taatelien tulisi olla mahdollisimman pehmeitä, jotta ne pystyvät sitomaan muut ainekset yhteen. Jos taatelit ovat kovin kovia, ne pehmenevät, jos niitä käyttää mikrossa muutaman sekunnin. Niitä voisi myös liottaa jonkin aikaa.

Mamman lihapullat? No ei.

28. syyskuuta 2011

Laktoositon ghee

Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla, onnistuisiko gheen (intialaisen kirkastetun voin) tekeminen laktoosittomasta voista; normaalistihan gheessä käytetään ihan tavallista, suolatonta voita. Lopullisen herätyksen laktoosittomaan ghee-testiin sain pari päivää sitten, kun ukkeli kaipaili ruokansa seuraksi gheetä. Hän tiedusteli, saako Suomesta laktoositonta voita ja pohti, voisikohan siitä tehdä gheetä. Gheetä kun ei ole nähty meidän taloudessamme sen jälkeen, kun miehellä todettiin laktoosi-intoleranssi.

Etukäteen arvelin, että laktoosittomasta voistakin saa varmasti tehtyä gheetä, mutta epäilin, että valmistus saattaa olla hieman kinkkisempää kuin tavallisella voilla. Laktoosittomat rasvat käyttäytyvät minusta paistamisessakin hieman eri lailla kuin tavalliset rasvat, ja siksi epäilin, että laktoositon voikin saattaa olla tavallista voita arvaamattomampi.

Osuin arveluissani aika oikeaan, sillä laktoosittoman voin kanssa sai kyllä olla kieli keskellä suuta! Koska minulla kuitenkin oli (pienen vaivannäön jälkeen) purkissa kirkasta ja asianmukaisesti kinuskille tuoksuvaa gheetä, uskallan jakaa kokemukseni laktoosittoman gheen valmistuksesta. Olen jo aiemmin postannut gheen valmistuksesta noin yleisesti ottaen, ja tuossa aiemmassa postauksessa on tarkemmat ohjeet tavallisen gheen valmistuksesta sekä vinkkejä gheen käyttötavoista.

Hieman harmitti, kun laktoositonta voita ei ole saatavilla suolattomana, mutta en kuitenkaan kehtaa ruveta enää tästä valittamaan, kun meillä Suomessa on asiat sentään niin hienosti, että saatavilla on laktoositonta voita. :-)



LAKTOOSITON GHEE (ELI INTIALAINEN KIRKASTETTU VOI)

Valmistukseen tarvitset:

- paksupohjaisen kattilan ja kannen
- laktoositonta voita (minulla oli 300 grammaa)
- steriloidun, tiiviin säilytysastian, esim. puhtaan lasipurkin
- tiivistä harsokangasta (tai esim. suodatinpussin) ja siivilän

Gheen valmistus:

1. Leikkaa voi kuutioiksi ja laita kuutiot kattilaan. Anna voin sulaa rauhassa miedolla keskilämmöllä.

2. Kun voi on sulanut, pienennä lämpötila miedolle. (Itselläni levy oli tässä vaiheessa kakkosella, mutta vaihtelin sitä valmistuksen aikana ykkösen ja kakkosen välillä.) Voi alkaa nyt kuplia ja roiskua, ja pinnalle alkaa muodostua vaahtoa. Älä sekoita äläkä koske voihin muutenkaan, sillä ghee valmistuu ihan itsekseen.

3. Kun ensimmäiset kuplat ovat nousseet pintaan, peitä kattila kannella niin, että kansi jää raolleen. Tavallisen gheen valmistuksessa kantta ei käytetä, mutta tässä laktoosittomassa versiossa turvallisuus on ilman kantta kyllä vaarassa. Voi nimittäin syöksähtelee kattilasta sellaisina geysireinä, että pahimmassa tapauksessa kuumaa voita saattaa saada naamalleen. Ole siis todella varovainen erityisesti kantta aukoessasi. Roiskuminen vähenee lämpöä pienentämällä, ja sen takia minäkin säätelin lämpöä välillä alaspäin. Kun gheetä valmistaa tavallisesta voista, kupliminen vähenee ja loppuu ennen pitkää, mutta laktoositon voi kupli aina vain, ihan valmistuksen loppuun asti. Outoa.

4. Kuplimisesta syntyy pinnalle vaahtoa, ja pian kattilassa alkaa erottua kolme osaa: pintavaahto, kirkas ghee ja pohjalle laskeutunut sakka. Keskimmäinen osa (kirkas ghee) on se, joka on lopulta tarkoitus saada talteen. Anna seoksen muhia rauhassa noin 30-40 minuuttia, kunnes ghee on kullankeltaista ja tuoksuu kinuskimaiselle tai toffeemaiselle. Tässä täytyy todeta, että en mielestäni oikein saavuttanut gheen oikeaa tuoksua valmistusprosessin aikana, ja 40 minuuttia gheetä keiteltyäni totesin, että eiköhän tämä riitä, vaikka seos ei oikealle tuoksukaan. Huomasin kinuskimaisen tuoksun vasta myöhemmässä vaiheessa, ja mietin onko laktoosittomasta voista valmistettu ghee tässäkin suhteessa erilaista.

Tässä vaiheessa totesin, että nyt saa riittää.

5. Kun eri kerrokset ovat selvästi erottuneet ja pinnan vaahto on saanut hieman väriä (kuten kuvassa), siirrä kattila pois liedeltä ja anna seoksen levätä muutama minuutti. Poista sen jälkeen pintavaahto varovasti esimerkiksi puukauhalla tai lusikalla. Nyt kattilassa on jäljellä enää ghee ja pohjasakka. Pohjasakkaa ei saisi mennä gheen mukana purkkiin, ja koska se vaikutti hyvin liukkaalta verrattuna tavallisen voin jättämään pohjasakkaan, katsoin parhaimmakseni siivilöidä seoksen. Tavallisen gheen pystyy yleensä kaatamaan ilman siivilöintiä purkkiin niin, että pohjasakka jää kattilaan. En myöskään saanut tämän laktoosittoman version pintavaahtoa kuorittua sataprosenttisesti pois gheen päältä (se tuntui jotenkin aina karkaavan lusikasta), joten katsoin senkin takia parhaimmakseni siivilöidä gheen.

6. Siivilöi ghee lopuksi puhtaaseen lasipurkkiin. Siivilöinnissä olisi näppärintä käyttää tiivistä sideharsokangasta, mutta koska minulla ei sellaista ole (tai itse asiassa on, mutta en tiedä, missä se on, hihii), käytin suodatinpussia, jonka olin asetellut purkin päällä lepäävään siivilään. Tästä aiheutui sellainen ongelma, että sakka ja pintakerroksen jämät tukkivat suodatinpussin pohjan niin, että gheetä ei valunut pussin läpi lopulta enää lainkaan. Vaihdoin tilalle uuden suodatinpussin, joka sekin meni tukkoon. Lopulta hermostuin suodatinpussien kanssa pelleilyyn ja päätin laittaa siivilään talouspaperin - tapahtukoon mitä tapahtuu! Onneksi ghee kuitenkin valui talouspaperin läpi ihan nätisti, ja loput sakat jäivät talouspaperiin.

Säilytä valmis ghee mieluusti huoneenlämmössä. Ghee säilyy useita kuukausia, jopa lähes vuoden. Muista kuitenkin ottaa gheetä aina puhtaalla ja kuivalla lusikalla.


17. syyskuuta 2011

Ahven, joka ei petä


Olen blogannut tästä ruoasta jo aikaisemmin, tarkemmin sanottuna syyskuussa 2008, eli kolme vuotta sitten. Herranjestas! Kylläpä aika rientää. Kokeilin silloin ensimmäistä kertaa Madhur Jaffreyltä peräisin olevaa kalaruokaa, jonka valmistustapa oli minusta aika erikoinen: kala ensin keitettiin ja sitten paistettiin.

Ihastuin ruokaan heti ensi kokeilulla, ja ajan saatossa tästä on tullut eräänlainen bravuurini, joka maistuu kaikille: suomalaisille ja intialaisille; lapsille ja aikuisille; kalan ystäville ja kalan inhoajille. Parhaimpana saavutuksenani pidän sitä, että olen saanut semmoisenkin intialaisen krantun, joka ei syö kalaa ollenkaan (kala kuulemma "haisee"), syömään tätä ja jopa tykkäämään tästä!

Ruoan tekee kaikille maistuvaksi erityisesti se, että kala on lähes satavarmasti ruodotonta. Kun kala keitetään ja revitään pieniksi paloiksi, ruodot saa poistettua kalasta ihan kokonaan. Mausteiden määrää ja laatua voi niitäkin vaihdella makunsa ja mieltymystensä mukaan: vähemmillä mausteilla tulee suomalaiseen suuhun sopivaa; enemmillä intialaiseen makuun sattuvaa.

Joskus olen myös tuunannut alkuperäistä ohjetta ja lisännyt kalan joukkoon jotakin. Tällä kertaa laitoin kalan mukaan raastettua porkkanaa, joka antoi ruoalle hauskan värin, ja sopi makunsa puolestakin ruokaan oikein hyvin.

Käytän kalana yleensä ahventa, mutta mikä tahansa muukin valkolihainen kala sopii tähän ruokaan. Kalaksi sopii vähän ruotoisempikin kala, koska ruodot kuitenkin poistetaan. (Meillä on ahventa lähes aina pakastimessa, koska iskä on kova kalamies. Meidän ei siis tarvitse maksaa ahvenesta lähes kolmeakymppiä kilolta, mikä on vallan mukava juttu!)

Jag heter affen, vad heter du? Biffi?

INTIALAISITTAIN PAISTETTUA AHVENTA
neljälle - kuudelle

6-8 (pienehköä) ahvenfilettä
1 tl suolaa
½ tl kurkumaa

1-2 rkl öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 tl juustokuminan eli jeeran siemeniä
pari oksaa currylehtiä (voi jättää poiskin)
½ tl fenkolinsiemeniä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1- 2 vihreää chiliä joko hienonnettuna tai pitkittäin halkaistuna*
2 porkkanaa karkeaksi raastettuna
1 - 1 ½ tl suolaa
½ tl jauhettua korianteria
n. 2 rkl sitruunamehua
(tuoretta korianteria hienonnettuna)

*isommat chilipalat voi halutessaan noukkia ruoasta pois ennen tarjoilua


VALMISTUS

1. Leikkaa kalafileet 3-4 cm:n pituisiksi paloiksi. Kiehauta kattilassa sen verran vettä, että kalapalat peittyvät, ja lisää suola, kurkuma ja kalapalat. Anna kalojen kiehua, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä (noin 4-5 minuuttia). Kaada kalapalat siivilään ja anna niiden jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä.

2. "Revi" kalapalat käsin pieniksi paloiksi ja poista samalla mahdolliset ruodot. Laita kalasilppu sivuun odottamaan.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet, jeeran siemenet, currylehdet sekä fenkolinsiemenet. Kun sinapinsiemenet alkavat paukkua, lisää sipuli, valkosipuli ja chilit. Paista muutama minuutti, kunnes sipulit ovat hieman pehmenneet. Lisää raastettu porkkana, suola sekä korianterijauhe ja hauduttele kannen alla, kunnes porkkanat ovat pehmeitä (n. 5 minuuttia). Lisää kalasilppu, sekoita huolellisesti ja jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Mausta lopuksi sitruunamehulla, tarkista maku ja koristele halutessasi tuoreella korianterilla.

Syö vaikkapa riisin kanssa.

12. syyskuuta 2011

Omenamurupizza


Kovin usein ei käy niin, että saisin inspiraation leipoa. Mutta jos sellainen ihme sattuu tapahtumaan, inspiraatio (lue: makean himo) on yleensä niin kova, että toimeen on päästävä välittömästi. Koska leivon niin harvoin, meillä ei ole koskaan mitään kunnon leivonta-aineksiakaan, vaan herkut on raavittava kasaan aika köyhistä aineksista. Kauppaan ei tietenkään voi lähteä aineksia ostamaan, koska sieltähän voi saman tien ostaa sitten ne leivonnaisetkin!

Tällä kertaa minulla oli poikkeuksellisen hyvän lähtökohdat leivonnalle, sillä kaapissa oli tuttavalta saatuja omenoita. Lamppu syttyi: omenapiirakka - sitä minä haluan! Reseptejä selaillessani alkoi kuitenkin harmittaa: miksi omenapiirakkaan tulee aina niin hirveästi rasvaa. Ja jaksaisinko sittenkään alkaa ihan oikeasti leipoa...

Näitä pohtiessani mieleeni tuli hyderabadilaisessa kahvilassa syömäni suklaapizza, ja tuumasin, että kai makean pizzan voi tehdä omenoistakin. Yhteishyvän ruokasivuilla näkyi olevan semmoisen ohjekin, mutta kyseiseen pizzaan tuli minun mielestäni aivan liikaa kaikkea, joten päätin tehdä kokonaan omanlaiseni pizzan. Voisin laittaa pizzan päälle "juustoraasteeksi" muruseoksen, joka on minusta erittäin suurta herkkua!

Hiivaa minulla ei tietenkään ollut, mutta onneksi minulla oli tallessa Kaarina Roinisen Kaarinan parhaat leivonnaiset -kirjasta talteen otettu ohje pizzapohjasta, joka nostatetaan leivinjauheella. Nyt saisin kokeilla samalla sitäkin!

Minulla on tapana aina jotenkin tyriä kaikki leipomisprojektini, ja niin meinasi käydä tämänkin pizzan kanssa, vaikka pizzan tekeminen ei mielestäni edes ole varsinaista leipomista. Tein pohjan ohjeen mukaan, minkä jälkeen laitoin taikinapallukan kulhoon, jonka peitin oikeaoppisesti liinalla. Jätin taikinan nousemaan, ja kymmenen minuutin kuluttua kävin nostelemassa liinaa siinä toivossa, että taikina olisi paisunut siinä ajassa jalkapalloksi. Taikinamytylle ei ollut kuitenkaan tapahtunut mitään; se näytti vain jotenkin hieman väsähtäneeltä. Menin jatkamaan muita puuhiani, kunnes yhtäkkiä mieleeni putkahti ajatus: leivinjauhe! Eihän leivinjauheella kohotettavia leivonnaisia kuulu nostattaa huoneenlämmössä, vaan ne pitää paistaa heti! Uuni siis helvetin äkkiä päälle ja pizzapohjaa kaulimaan!

Onneksi mitään peruuttamatonta vahinkoa ei vielä ollut ehtinyt tapahtua, ja pizzapohja onnistui "esikohotuksesta" huolimatta ihan hyvin. Mikään pullava pohjasta ei tullut, mutta onneksi en semmoisesta tykkääkään. Omenapizzaan voi ihan yhtä hyvin käyttää tavallista hiivataikinaa - sitä samaa, josta tehdään suolainen pizzakin. Jos siis varsinaisen pizzan teosta jää yli taikinaa, sen voi käyttää jälkiruokapizzaan. Myös valmiit pizzapohjat varmaankin käyvät.

Ohut ja rapea pohja.

Puolitin pizzapohjaohjeen, ja puolikkailla määrillä tuli sellainen sivistynyt annos neljälle tai mättöannos kahdelle. Muruseosta olisi riittänyt sitäkin puolikas annos, mutta tein tarkoituksella muruseosta vähän liikaa, jotta voin käyttää sen johonkin muuhun, esimerkiksi jäätelön päällä. Paistoin jämämuruseoksen pizzan vieressä leivinpaperilla.

OMENAMURUPIZZA

Pizzapohja
Ohje Kaarina Roinisen kirjasta Kaarinan parhaat leivonnaiset
ohjeella tulee yksi iso pellillinen; pienempään jälkiruokapizzaan riittää puolikas annos
2 ½ dl vehnäjauhoja tai durumvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 dl kylmää vettä

Omenaseos
1 rkl voita
noin 5 kotimaista omenaa
n. 2 rkl sokeria (sokerin määrä riippuu omenien happamuudesta)
n. ½ tl jauhettua kanelia
1 rkl rusinoita

Muruseos
Puolikas annoskin riittää hyvin yhteen pienempään pizzaan
50 g voita tai margariinia
1 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
n. ½ dl sokeria

VALMISTUS

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

2. Tee ensin omenatäyte. Kuori ja lohko omenat. Kuumenna pannu ja sulata siinä rasva. Lisää omenalohkot, sokeri ja kaneli ja paistele sekoitellen, kunnes omenat ovat pehmenneet hieman. Omat omenani olivat jotain harvinaisen möyhevää lajiketta, ja niille riitti muutaman minuutin kääntely pannulla. Sekoita joukkoon lopuksi rusinat, siirrä seos pois liedeltä ja anna sen jäähtyä täysin. Jotkut pähkinät (esim. pekaanipähkinät) olisivat saattaneet olla mukava lisä ompposeoksessa, mutta kun niitä ei ollut, piti tulla toimeen ilman. Ensi kerralla laitan myös pähkinöitä.

3. Tee seuraavaksi muruseos. Sulata voi tai margariini ja sekoita muut aineet rasvan joukkoon murumaiseksi seokseksi.

4. Valmista viimeiseksi pizzapohja. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää öljy ja vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina välittömästi pyöreäksi levyksi jauhoja apuna käyttäen ja nosta levy pellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle omenatäyte ja lopuksi muruseos.


5. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Maistuis varmaan mullekin.

10. syyskuuta 2011

Cashew-makeiset (Kaju burfit)

Nämä cashewpähkinöistä valmistetut burfi-makeiset ovat yksi suosikkini intialaisista makeisista - vaikka jos ihan totta puhutaan, niin taidan tykätä aika paljon kaikista intialaisista makeisista. :-) Kaju burfeissa on se hyvä puoli, että ne valmistuvat äärimmäisen nopeasti - parissakymmenessä minuutissa - ja yksinkertaisista aineksista, koska niihin ei tarvita esimerkiksi gheetä (intialaista kirkastettua voita) tai palmusokeria lainkaan. Ne eivät myöskään sisällä maitoa, kuten monet muut intialaiset makeiset, joten ne sopivat niin laktoosi-intoleranteille kuin vegaaneillekin.

Koska cashewpähkinät ovat Intiassa aika tyyriitä, kaju burfit yhdistetään yleensä juhliin ja muihin erityistilanteisiin. Kaju burfit ovat erityisen suosittuja esimerkiksi valon juhlan Diwalin aikaan sekä Ganesh Chaturthina, jota vietettiin Intiassa vastikään reilu viikko sitten.

Intiassa burfit koristellaan syötävällä hopealla (varak), jolla saadaan burfien päälle hopeinen kerros. Minusta hopean käyttäminen ruoanlaitossa on vähintäänkin epäilyttävää, joten en ole koskaan sitä käyttänyt enkä edes omistanut. Itse koristelen kaju burfini halkaistuilla cashewpähkinöillä, jotka olen ruskistanut kevyesti öljyssä pannulla. Burfit voi koristella esimerkiksi näin, ihan oman mielikuvituksensa mukaan, tai jättää kokonaan koristelemattakin. Makuasioita. :-)

Kaju burfit ovat aika makeita, kuten intialaiset makeiset yleensäkin, mutta sokerin määrää voi halutessaan pienentää (itse laitan sokeria puolitoista desiä). Kardemummaa laittelen yleensä ihan silmämääräisesti, joten en osaa tarkalleen sanoa sen määrää. Olisikohan sitä ollut joku puolikas teelusikallinen.


KAJU BURFIT (CASHEW-MAKEISET)
noin 16 palaa

AINEKSET
2 ½ dl - 3 dl cashewpähkinöitä
1 1/4 dl - 1 ½ dl sokeria
3/4 dl vettä
jauhettua kardemummaa

VALMISTUS

1. Jauha cashewpähkinät blenderillä, maustemyllyllä, kahvimyllyllä tai muulla sopivalla koneella mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Laita jauhe sivuun odottamaan.

2. Voitele (reunallinen) lautanen kevyesti öljyllä, koska valmis cashew-seos levitetään lautaselle jähmettymään. Laita lautanen lieden sivuun odottamaan.

3. Laita sokeri ja vesi paksupohjaiseen kattilaan. Varaa viereesi myös sokerilämpömittari, jos omistat sellaisen; jos et, ilmankin pärjää hyvin, kun käyttää intialaisten emäntien konsteja. :-) Kiehauta sokeri-vesiseos silloin tällöin sekoitellen, kunnes sokeri on liuennut veteen. Laita lämpömittari kattilaan ja anna liemen porista keskilämmöllä, kunnes mittari näyttää noin 105-110 astetta celsiusta.

Jos sinulla ei ole lämpömittaria, voit testailla sokerisiirapin (chasni) valmiutta sormin. Intialaisissa kodeissa tätä menetelmää käytetään paljon, koska niissä ei lämpömittareita juurikaan tunneta. (Ja vaikka tunnettaisiinkin, niihin ei varmasti luotettaisi, koska vanhat keinot ovat aina parempia kuin pussillinen uusia. :-D) Testaukseen käytetään ns. nauhamenetelmää: Otetaan puulastaan hieman siirappia, annetaan sen jäähtyä muutama sekunti, minkä jälkeen otetaan hieman siirappia etusormen päähän. Tämän jälkeen kosketetaan peukalolla kevyesti etusormea ja vedetään sormet irti toisistaan. Jos sormien väliin ei jää mitään, on vielä jatkettava keittämistä. Jos taas sormien väliin jää katkeamaton nauha, siirappi on valmista (ns. one-thread consistency, katso kuva).

Vaikka minulla on vanha ja hidas liesi, aikaa sokerisiirapin valmistumiseen ei mennyt kuin seitsemisen minuuuttia laskettuna siitä hetkestä, kun laitoin lieden päälle. Tehokkaammalla liedellä siirappi valmistuu varmaan vieläkin nopeammin.

4. Kun sokerisiirappi on valmista, sekoita joukkoon cashew-jauhe ja kardemumma. Sekoita seos mahdollisimman tasaiseksi, jotta joukkoon ei jää klimppejä. Jos seos näyttää liian paksulta ja sekoittaminen tuntuu vaikealta, voit lisätä joukkoon ripauksen kuumaa vettä. Tämän takia kannattaa pitää kattilan vieressä valmiina hieman keitettyä vettä, jotta seoksen rakennetta voi tarvittaessa korjata. Massan tulisi olla sellaista paksun puuron omaista. Jatka keittelyä, kunnes seos irtoaa kattilan reunoista ja alkaa kerääntyä yhdeksi köntiksi. Tähän ei mene kuin hetki (ehkä minuutti, pari). Jos seos kuitenkin näyttää yhä löysältä, jatka keittelyä (koko ajan sekoitellen) kunnes massa irtoaa reunoista.

5. Kaada kuuma seos voidellulle lautaselle ja tasoita se esim. metallilastalla noin sentin paksuiseksi levyksi. Seos jäähtyy ja jämähtää hyvin nopeasti, joten voit painella sitä myös käsin. Jos haluat oikein tasapintaisia namuja, levyn voi varmaankin myös kaulia, jolloin kaulimen ja levyn väliin olisi ehkä hyvä laittaa kelmu, jonka alapuoli on sivelty öljyllä. Tätä en ole vielä koskaan kokeillut, joten en voi puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä. :-) Jos painelet massaa käsin ja massa tuntuu takertuvan kovin pahasti käsiin, kädet voi sivellä kevyesti öljyllä.

6. Anna levyn jäähtyä ja jähmettyä rauhassa. Tämä onnistuu huoneenlämmössäkin, mutta jos olet malttamaton, laita levy jääkaappiin tai peräti pakastimeen. Kun levy on jämähtänyt kovaksi (tähän menee reilusti alle puoli tuntia), leikkaa se perinteisesti timantin muotoisiksi paloiksi, neliöiksi tai ihan millaisiksi paloiksi haluat. Irroita palaset ja laita ne ilmatiiviiseen säilytysrasiaan. Laita kerrosten väliin leivinpaperia, jotta palaset eivät takerru toisiinsa.

Kaju burfit ovat minusta suunmukaisempia ja paremman makuisia, kun ne säilyttää huoneenlämmössä, mutta jääkaapissa ne säilyvät tietysti pidempään. En ole koskaan oikein päässyt testaamaan burfien säilyvyyttä (koska ne ovat aina hävinneet parempiin suihin, hihii), mutta burfien pitäisi säilyä huoneenlämmössä noin viikon ja jääkaapissa parikin viikkoa. Ne toki kuivuvat ajan mittaan, joten mitä nopeammin ne syö, sitä parempi. :-)

4. syyskuuta 2011

Hakaniemen intialaiset kaupat

Mielessäni on pyörinyt jo ainakin vuoden verran, että pitäisi kirjoittaa jotakin Hakaniemen aasialaisista kaupoista intialaisesta näkövinkkelistä - siis siitä, mitä intialaisia ruokatarvikkeita mistäkin kaupasta saa ja mitä kannattaa mistäkin lähteä etsiskelemään. Toivottavasti tämä hieman helpottaa intialaisten tuotteiden haeskelua, koska aasialaiset kaupat saattavat tuntua ensi alkuun aika pelottavilta, ainakin omasta mielestäni. :-)

Tutkailin intialaisten tuotteiden saatavuutta kolmessa marketissa, Maharajassa, Vii Voanissa ja Aasialaisessa kaupassa. Hakaniemessä on varmasti monia muitakin hyviä kauppoja, joista saa myös intialaisia tuotteita (esimerkiksi Taj Mehal), mutta käyn itse tavallisimmin näissä kolmessa, joten ne ovat minulle kaikkein tutuimmat. Minusta nämä kolme ovat myös kaupoista parhaimmat, vaikka kauppojen valikoima riippuukin aika paljon käyntiajankohdasta, erityisesti vihannesten ja muiden tuoretuotteiden osalta. Jos sattuu menemään kauppaan huonona ajankohtana, kuten lauantai-iltapäivänä, vihanneshyllyt huutavat luultavasti tyhjyyttään, mutta jos vihanneskuorma on juuri tullut, valikoima voi olla hyvinkin runsas.

Muutamia peri-intialaisia tuotteita, kuten paneer-juustoa, tuoreita currylehtiä, tuoretta sarviapilaa ja kuivattua kokonaista kookosta eli kopraa en ole nähnyt missään kaupassa (paitsi currylehtiä kerran monta vuotta sitten Taj Mehalissa), joten en niitä enää kauppojen yhteydessäkään mainitse.


Maharaja
Hämeentie 16
Avoinna: kaikkina viikonpäivinä, myös sunnuntaisin

Kauppa näyttää hieman sekavalta, ja riisisäkit tervehtivät tulijaa jo ovella. Kaupassa on yleensä hyvin vähän asiakkaita, joten ruuhkasta ei ole pelkoa. Palvelu on aika ylimalkaista, eikä mitenkään erityisen ystävällistä. Maharaja mainostaa itseään afro-aasialaisena kauppana, ja siellä onkin oma nurkkaus esimerkiksi srilankalaisille ja turkkilaisille ruokatarvikkeille. Myynnissä (pakasteena) on sellaisiakin kummallisuuksia kuin lehmän sorkkia ja vatsaa. Niitä tuskin kukaan intialainen ainakaan ostaa!

Miksi Maharajaan kannattaa tulla intialaisille ruokaostoksille?

Intialaisten kuivatuotteiden ja säilykkeiden valikoima on Maharajassa erinomainen. Myynnissä on kaikkia intialaisia linssilaatuja (mm. toor dalia, urad dalia, moong dalia, chana dalia ja paahdettua dariaa) sekä riisejä (ainakin basmatia ja sona masooria). Jauhovalikoima on erittäin hyvä, ja myynnissä on muun muassa chapatijauhoja, kikhernejauhoja (besan), hirssijauhoja (ragi), maissijauhoja ja riisijauhoja. Kuivatuotteiden osalta Maharajasta löytyy oikeastaan kaikki, mitä intialaisessa ruoanlaitossa voi tarvita - on pohaa, rawaa, vermicelli-nuudeleita, murmuraa, sago-helmiä, valmiita dosa-, idli, gulab jamun -ym. seoksia, valmisaterioita, Haldiram-sekoituksia, papadameja, bhel pureja. Maustevalikoima on todella hyvä, ja saatavilla on kaikkien intialaisten perusmausteiden ja mausteseosten lisäksi myös hieman harvinaisempia mausteita, kuten hajupihkaa eli asafoetidaa sekä mustaa suolaa. Currylehtiä saa kuivattuina ja tamarindia kokoonpuristettuna ("wet tamarind"). Teevalikoima on hyvä, ja pikkelssi ja chutney-säilykkeitä on tarjolla useampi hyllymetrillinen (lähinnä Patak's:n tuotteita). Lisäksi kaupasta löytyy muun muassa gheetä, intialaisia öljyjä, palmusokeria ja kookosta hiutaleina.

Maharajan pakastealtaasta (joka tosin on aika epähoukuttelevan sekainen) löytyy useita erilaisia intialaisia valmisleipiä - mm. roteja ja parathoja - sekä puolivalmista pikkupurtavaa, kuten samosoita.

Valikoiman laajuus ja asiakkaiden vähyys ei ole hyvä yhdistelmä, mikä näkyy Maharajassa selvästi. Päiväysten kanssa saa olla tarkkana, ja parin päivän takaisella visiitilläni löysin sellaisiakin tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys oli mennyt umpeen tammikuussa!

Mitä intialaisia ruokatarvikkeita Maharajasta ei saa?

Tuoreiden vihannesten valikoima ja laatu on ollut joka käynnilläni aika surkea. Lehtivihannekset ovat nuupahtaneita, ja yksi ainoa jäljellä oleva pullokurpitsa on nähnyt parhaat päivänsä jo aikoja sitten. Mutta joskus Maharajassa voi kokea yllätyksiäkin: viime käynnilläni kaupassa oli tuoreita rumpukeppejä (drumsticks), ja ne olivat siinä kunnossa, että niitä olisi voinut jopa ostaakin!

Maharajan erikoisuuksia?

Maharajassa on minusta kaupungin paras intialaisten astioiden valikoima, joten sinne kannattaa suunnata intialaisille astiaostoksille. Kauneudenhoito- ja hiustuotteita on niitäkin monta hyllymetrillistä, ja jos iskee äkillinen mieliteko ostaa aitoa tai synteettistä hiusta, Maharajasta sitä löytyy.

Kaupan yhteydessä toimii intialainen pikaruokapaikka Bombay Express. Olen syönyt paikassa kerran, ja annos oli ihan kelvollinen, mutta ei mikään mieleenpainuva makuelämys. Minua viehätti erityisesti pöydällä lojunut pikkelssipurkki, josta sai annostella pikkelssiä ruokansa kyytipojaksi oman mielensä mukaan. En tosin tiedä, onko pikkelssiä tarjolla aina, vai johtuiko pikkelssin läsnäolo siitä, että samaan aikaan syömässä sattui olemaan kolme intialaista kaveria, jotka ehkä kaipasivat lisäpotkua ruokaansa...

Vii Voan
Hämeentie 3
Avoinna: kaikkina viikonpäivinä, myös sunnuntaisin
Nettisivu: Vii Voan

Vii Voan on varsin suosittu niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa, joten asiakkaita on kaupassa aina. Lauantaisin ruuhka on pahimmillaan, ja silloin joutuu melkein käyttämään kyynärpäätaktiikkaa. Viikolla taas, ainakin aamupäivisin, kaupassa on huomattavasti rauhallisempaa. Kauppa oli ennen puolta pienempi, ja laajennus oli varmasti kaikkien mieleen, koska tuotevalikoima parani entisestään. Kassojakin on nykyään kaksi. En tiedä, aikooko Vii Voan laajentaa taas, koska viereisen liiketilan ikkunoihin oli ilmestynyt Vii Voanin tarrat.

Liike on yleisilmeeltään siisti, ja erityisesti pakastealtaat ilahduttavat Maharajan pakastealtaiden jälkeen siisteydellään. Vii Voanissa tulee joskus hyvinkin eksoottinen olo, kun myyjät keskustelevat keskenään ja asiakkaittensa kanssa kovaäänisesti omalla kielellään. Kaupassa melkein unohtaa, että on Suomessa. :-) Palvelu on parantunut mielestäni huomattavasti siitä, kun Vii Voanissa ensimmäistä kertaa asioin (joskus 90-luvun lopussa), ja palvelu on nykyään suorastaan ystävällistä.

Miksi Vii Voaniin kannattaa tulla intialaisille ruokaostoksille?

Vii Voan on varmastikin kaupungin suosituin aasialainen kauppa, ja intialaisittain ajatellenkin se on ihan kelpo paikka. Jos sattuu tulemaan paikalle silloin, kun vihenneshyllyt ovat täynnä, tarjolla on paljon vihanneksia intialaiseen ruoanlaittoon: keittobanaania, lehtivihanneksia, okraa, luffaa, karvaskurkkua, vihreää mangoa, pullokurpitsaa, kajottikurpitsaa, vihreitä chilejä, pieniä sambhar-sipuleita, tuoretta korianteria ja minttua. Munakoisojen osalta Vii Voanin tarjonta on sen sijaan aika kehno, sillä en ole nähnyt kaupassa pitkään aikaan minkäänlaisia intialaisia munakoisoja. Pitkulaisia violetteja olen Vii Voanista joskus bongannut, mutta siitäkin on jo aikaa.

Vii Voanin vihannestarjonta vaihtelee suuresti, enkä ole oikein päässyt selvyyteen siitä, milloin vihannekset kauppaan tulevat ja milloin kannattaisi olla haukkana paikalla. Jos joku tietää, saa vinkata! Viime aikoina varsinkin on tuntunut, että olen kaupassa aina väärään aikaan - silloin, kun vihanneshyllyt ovat lähes tyhjät ja kun jo hieman homehtuneita chilejä myydään euron alennushintaan.

Vii Voanin riisivalikoima on intialaisittain ajatellen hyvä, sillä myynnissä on basmatin ja sona masoorin lisäksi myös punaista rosemattaa. Chapatijauhovalikoima on Vii Voanissa jopa parempi kuin Maharajassa, sillä myynnissä on kolmea erilaista chapatijauhoa. Päiväystenkään kanssa ei tarvitse olla läheskään yhtä tarkkana kuin Maharajassa, koska tuotteiden vaihtuvuus on asiakaspaljoudesta johtuen suuri. Vii Voanista saa myös joitakin muita intialaisia kuivatuotteita, kuten kikhernejauhoja, riisijauhoja ja idli- ja dosa-valmispaketteja. Kaikkia intialaisia peruslinssejä ja mausteita on niitäkin yleensä aina saatavilla, kuten myös gheetä, palmusokeria, pikkelssejä (Mother's -merkkisiä) ja mangososetta. Yleisesti ottaen intialaisten kuivatuotteiden valikoima on Vii Voanissa kuitenkin paljon suppeampi kuin Maharajassa.

Pakastekala- ja katkarapuvalikoima on Vii Voanissa erittäin hyvä, ja pakastealtaat ovat siistit ja järjestyksessä. Myös intialaisia roti-leipiä saa pakasteena.

Mitä intialaisia ruokatarvikkeita Vii Voanista ei kannata etsiä?

Koska Vii Voan on erikoistunut muun muassa thaimaalaisiin, kiinalaisiin ja japanilaisiin tuotteisiin, mitään kovin erityisen intialaista liikkeestä ei kannata etsiä. Vii Voanista ei siis löydy esimerkiksi sormihirssijauhoja (ragi), intialaisia vermicelli-nuudeleita, hajupihkaa tai rumpukeppejä (drumsticks). Niitä vihanneksia ja mausteita, joita käytetään muissakin Aasian maissa kuin Intiassa, Vii Voanista saa kyllä melko varmasti.

Vii Voanin erikoisuuksia?

Vii Voanilla on muutama asiakkaille merkitty parkkipaikka kaupan takana sijaitsevassa parkkihallissa. Parkkipaikalle ajetaan Näkinkujan puolelta, ja parkkipaikalta marssitaan kauppaan takaoven kautta.

Vii Voanin juomavalikoima on vertaansa vailla, sillä erilaisia mehuja ja limuja on tarjolla kokonainen seinärivistö. Kylmäkaapeista löytyy muun muassa tamarindi-, mango-, kookos-, guava- ja aloe vera -mehuja.

Aasialainen kauppa/Aseanic Trading
Kolmas Linja 3
Avoinna: maanantaista lauantaihin


Aasialainen kauppa sijaitsi ennen Espoossa, silloisen Super-Vexin kanssa samassa rakennuksessa, jolloin se oli pieni ja hieman sekava kauppa. Muutettuaan Hakaniemeen muiden aasialaisten kauppojen kylkeen siitä tuli suuri ja suosittu kauppa. Liikkeessä on asiakkaita aina, ja varsinkin lauantaina paikalla on tunkua. Autojakin parkkeerataan liikkeen eteen vähän miten sattuu. Kaupassa näkee jonkun verran myös suomalaisia asiakkaita, vaikka pääpaino näyttääkin olevan aasialaisella väestöllä. Palvelu on ystävällistä ja avuliasta.

Omasta mielestäni paras aika asioida Aasialaisessa kaupassa on perjantaina puolenpäivän jälkeen, kun vihanneskuorma on saapunut liikkeeseen. Silloin tosin myös tukkuostajat saattavat olla liikkeellä, eikä ole kiva jämähtää kassajonoon muutaman sellaisen taakse, joiden kärryt ovat ääriään myöten täynnä jotakin.

Miksi Aasialaiseen kauppaan kannattaa/ei kannata tulla intialaisille ruokaostoksille?

Käyn Aasialaisessa kaupassa lähinnä vihannesten takia, koska kaupan vihannesvalikoima on luotettavampi kuin Vii Voanin. Yleensä usutan käyntini juuri perjantai-iltapäivään; lauantai-iltapäivänä hyllyt ovat jo tyhjillään. Myynnissä on samoja vihanneksia kuin Vii Voanissakin, eli keittobanaania, lehtivihanneksia, okraa, luffaa, karvaskurkkua, vihreää mangoa, pullokurpitsaa, kajottikurpitsaa, vihreitä chilejä, tuoretta korianteria ja minttua. Erityisesti lehtivihannesten valikoima on todella hyvä, ja vaikka paksoit ja muut vastaavat eivät varsinaisesti intialaiseen keittiöön kuulukaan, niillä voi hyvin korvata intialaiset lehtivihannekset, joita täältä ei saa. Aasialaisesta kaupasta saa myös kokonaisia tamarindipalkoja, joita en ole nähnyt missään muussa aasialaisessa kaupassa myytävän.

Muiden kuin vihannesten osalta Aasialaisen kaupan intialaisvalikoima on aika köyhä, koska kauppa on selkeästi keskittynyt muiden Aasian maiden tuotteisiin. Joitakin intialaisia perusmausteita täältäkin saa, kuten myös joitakin linssejä ja esimerkiksi kikhernejauhoja.

Aasialaisen kaupan erikoisuuksia?

Jos on kiinnostunut aasialaisesta ruoasta yleensä - miinus intialainen keittiö - tämä kauppa on varmaankin aikamoinen paratiisi. Myynnissä on huikea valikoima nuudeleita, erilaisia maustekastikkeita (soijaa, chilikastikkeita, papukastikkeita jne.), aasialaisia naposteltavia (ostan täältä aina wasabiherneeni!), säilykkeitä ja pakastettuja tuotteita. Aasialaisia ruoanvalmistus- ja tarjoiluastioita on hieno valikoima, ja myynnissä on esimerkiksi isoja wokkipannuja, bambuhöyrystimiä, syömäpuikkoja ja sinisiä posliiniastioita pienine keittolusikoineen.

Oli ihan pakko ostaa muutama onnenkeksi. :-)

24. elokuuta 2011

Sitruuna-inkiväärilohi - ja vähän parsakaaliakin

Silloin kun mieleni tekee lohta ja haluan ruoan valmistuvan mahdollisimman nopeasti, turvaudun reseptiin, joka on ollut suosikkini jo pitkään. Sitruuna-inkiväärilohi valmistuu todella nopeasti ja pienellä vaivalla, ja on myös tosi hyvää.

Lohen seuraksi tein tällä kertaa parsakaalia tavalla, joka on sekin jo moneen kertaan kokeiltu ja hyväksi havaittu. En suuremmin pidä parsakaalista, mikä on vähän harmi, koska parsakaali olisi niin terveellistä syötävää. Tykkään parsakaalista oikeastaan vain tällä tavalla, paahdetuilla seesaminsiemenillä ja valkosipulilla höystettynä. Tietenkin myös joku juustoinen parsakaalikin saattaisi osua ja upota. :-)

Terveellisyydestä tuli mieleeni pari sivustoa, joista on ollut minulle vuosien varrella paljon apua. Moni varmaan jo tunteekin nämä sivut, mutta ehkä pieni lisämuistutus ei ole pahitteeksi.

Fineli on elintarvikkeiden koostumustietopankki, josta löytyvät tiedot useimpien Suomessa käytettävien elintarvikkeiden koostumuksesta. Sieltä voi etsiä vaikkapa, missä hedelmässä on eniten C-vitamiinia, paljonko lanttukukossa on kaloreita tai miten kantarellien kokonaisenergia jakautuu (siis miten paljon niissä on rasvaa, proteiineja ja hiilihydraatteja). Finelin sivuston upeuden kruunaa se, että samat tiedot löytyvät myös ruotsiksi ja englanniksi! Se toimii samalla siis myös näppäränä tämän alan sanastona. :-)

Kansanterveyslaitoksen pdf-muotoinen Ruokamittoja-julkaisu taas sisältää kattavat tiedot ruokien ja ruoka-aineiden annos- ja yksikköpainoista. Sieltä selviää esimerkiksi, paljonko painaa yksi ruokalusikallinen öljyä tai yksi munankeltuainen, mikä on keskikokoisen tomaatin tai porkkanan paino, kuinka paljon painaa kolme desiä vehnäjauhoja tai mitä painaa lasagnen yksi tarjoiluannos. Julkaisusta on hyötyä erityisesti silloin, jos ei omista vaakaa ja/tai jos joutuu muuntelemaan reseptin mittoja paino- ja tilavuusmittojen välillä.


Sitruuna-inkiväärilohi
neljälle
(ohje peräisin Ken Homilta)

450 grammaa ruodotonta lohifilettä
2 tl suolaa (itse laitan huomattavasti vähemmän)
4 rkl (pähkinä)öljyä (tätäkin laitan huomattavasti vähemmän)
1 rkl inkivääriä hyvin hienonnettuna
1 tl sokeria
1 rkl sitruunankuorta (noin yhden sitruunan kuori)
1 sitruuna kuorittuna ja kalvottomiksi lohkoiksi leikattuna
suolaa ja mustapippuria
2 tl seesamiöljyä

Tee näin:

1. Suikaloi lohi reilun parin sentin paksuisiksi suikaleiksi ja ripottele suikaleiden päälle tasaisesti suolaa. Laita sivuun 20 minuutiksi.

2. Valmistele kaikki muut aineet ja laita ne wok- tai muun pannun vierelle, koska ruoka valmistuu tosi nopeasti.

3. Kuumenna pannu hyvin kuumaksi ja lisää 3 rkl öljystä. Kun öljy on tosi kuumaa, lisää lohisuikaleet. Anna suikaleiden paistua pari minuuttia, käännä ne varovasti ja anna suikaleiden saada väriä toisellekin puolelle. Suikaleita ei kannata turhaan tökkiä, koska ne saattavat mennä palasiksi. Poista lohisuikaleet pannulta (reikäkauhalla) ja laita ne lautaselle esim. talouspaperin päälle odottelemaan.

4. Pyyhkäise pannu puhtaaksi (varo polttamasta itseäsi!). Kuumenna pannulla loppu öljy, lisää inkivääri ja paista noin 20 sekuntia. Lisää sitten sokeri, sitruunankuori, sitruunalohkot, suolaa ja pippuria ja paista 1-2 minuutin ajan.

5. Lisää pannulle lohisuikaleet, sekoita varovasti ja paista noin minuutin ajan. Lisää lopuksi seesamiöljy ja kääntele se varovasti kalojen joukkoon.

Tarjoa ruoka esimerkiksi riisin kanssa.


Parsakaalia paahdetuilla seesaminsiemenillä ja valkosipulilla

noin neljälle

1 iso parsakaali keskikokoisiksi kukinnoiksi pilkottuna

1-2 rkl öljyä
2 rkl seesaminsiemeniä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 kevätsipulia hienonnettuna (tai esim. salottisipulia)
½ - 1 punainen tuore chili hienonnettuna
1-2 rkl soijakastiketta
tarpeen mukaan suolaa & pippuria

1. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Laita ne sivuun odottamaan ja laita pannulle tilkka öljyä. Lisää valkosipulit ja paahda niitä ahkerasti sekoitellen, kunnes nekin ovat kullankeltaisia ja rapsakan tuntuisia. Laita nekin sivuun odottelemaan.

2. Laita parsakaalit kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä ne napakan kypsiksi. Varo ylikeittämästä ihan löllöksi. Jäähdytä parsakaali pikaisesti kylmän veden alla siivilässä ja laita se sivuun odottamaan.

3. Kuumenna pannussa hieman öljyä ja lisää kevätsipulit sekä chili. Paista ehkä noin minuutin ajan sekoitellen. Lisää parsakaali, soijakastike, maun mukaan suolaa ja pippuria ja kääntele hyvin sekaisin. Paista hetki. Kääntele lopuksi joukkoon seesaminsiemenet ja valkosipulit.

Tarjoa esimerkiksi riisin kera.

20. elokuuta 2011

Taatelitäytteiset leipäset


Sen jälkeen, kun kerran näin taatelitäytteisten leipästen ohjeen Monsoon Spice -blogissa, olen käynyt säännöllisin väliajoin katselemassa tuota ohjetta ja kuolailemassa houkuttelevien kuvien ääressä. Vaikka taatelileipäset ovat olleet kokeilulistalla jo todella pitkään, sain kokeiltua niitä nyt vasta.

Makeat täytetyt leipäset tunnetaan Intiassa nimellä bobbattu, obbattu tai puran poli, ja tavallisimmin niiden täytteenä on linssejä, joita - kumma kyllä - käytetään Intiassa paljon myös jälkiruoissa. Minäkin olen aiemmin tehnyt vain näitä perinteisiä linssitäytteisiä leipäsiä, joista löytyy postaus täältä. Taatelilla täytetyt olivat minulle ennestään ihan tuntemattomia, mutta arvelin niiden olevan aikamoista herkkua, enkä väärässä ollutkaan. Ne olivat niin hyviä, että olisin voinut syödä kaikki yhdeltä istumalta. :-)

TAATELI-BOBBATTUT
kuuteen leipäseen

Taikina
2 dl vehnäjauhoja (täysjyvävehnäjauhoja tai chapati-jauhoja voi myös hyvin käyttää)
pieni ripaus suolaa
noin desin verran vettä

Täyte
200 grammaa pehmeitä, kivettömiä taateleita
1 rkl palmusokeria, hunajaa tai sokeria
hieman kardemummaa

öljyä tai gheetä paistamiseen

1. Valmista ensin taikina. Laita jauhot kulhoon, sekoita mukaan ripaus suolaa ja lisää vettä vähän kerrassaan, kunnes saat kimmoisan taikinapallon. Tarvittavan veden määrä riippuu vähän jauhoista, joten on hyvä lisätä vettä vähän kerrassaan, ettei sitä mene liikaa. Laita taikinapallo esimerkiksi pussiin, ja anna sen huilata puolesta tunnista pariinkin tuntiin.

2. Valmista sillä aikaa täyte. Itse tein niin, että panin taatelit blenderiin, lisäsin 1 ½ dl vettä ja ajoin tasaiseksi soseeksi. Alkuperäisessä ohjeessa taateleita keitettiin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen ne ajettiin blenderissä soseeksi ilman vettä. Kummallakin tavalla varmasti onnistuu. Kuumenna sen jälkeen pannulla tilkka öljyä tai gheetä ja paistele siinä täytettä keskilämmöllä viitisen minuuttia. Sekoittele ahkerasti, ettei seos ota pohjaan kiinni. Sekoita joukkoon maun mukaan jauhettua kardemummaa ja anna seoksen jäähtyä.

3. Jaa taikina kuuteen osaan ja pyörittele osat palloiksi. Jaa myös täyte kuuteen osaan ja pyörittele nekin palloiksi. (Jos täyte tarttuu käsiin, käsiin voi laittaa kevyesti öljyä.)

Taatelipallukat.

4. Valmista leipäset seuraavasti: Kauli yksi taikinapallo reilun kymmenen senttimetrin kokoiseksi lätyksi. Käytä kaulimisessa apuna tarpeen mukaan jauhoja, mutta kuitenkin mahdollisimman vähän. Laita täytepallukka keskelle, nostele taikinan reunat ylös ja purista ne yhteen nyytiksi. Käännä nyytti liitoskohta alaspäin ja painele nyyttiä käsin kasaan. Kauli nyytti varovasti noin 12-15 senttimetrin kokoiseksi ja noin puolen sentin paksuiseksi lettuseksi. Nyyttiä kannattaa kaulia liitoskohta ylöspäin, paraatipuoli leivinlautaa vasten, koska näin leipä säilyy paremmin ehjänä.

Bobbattut ovat tuottaneet minulle aiemmin hieman päänvaivaa sen takia, että täyte on tahtonut tursuta lättysen sisältä ulos. Koska minulle ei ole tuota kärsivällisyyspuolta hirveästi jaettu, teinkin aiemmin niin, että jaoin yhden taikinapallukan kahtia, kaulin puolikkaat erillisiksi lätyiksi, laitoin niiden väliin täytepallon ja kaulin puolikkaat yhteen. Tarkempaa selostusta tästä "aita on matalin" -valmistustavasta voi katsoa aiemmasta linssi-bobbattupostauksestani. Nyt kun kerrankin kokeilin tätä ihan oikeaoppista valmistustapaa, jossa täytepallukka laitetaan taikinan sisään, huomasin, että eihän se ollutkaan niin vaikeaa kuin muistin. Täytekään ei meinannut pursuta ulos kuin yhdestä leipäsestä, kun kaulin sitä vähän väkivaltaisesti. Jos näyttää, että taikina alkaa repeillä ja täyte alkaa pursuta ulos, leipäsen voi ihan hyvin jättää hieman paksummaksikin. Maku ei siitä yhtään kärsi.

Paista leipäset öljyssä molemmin puolin, kunnes ne ovat mukavan ruskeita. Nauti leipäset mieluiten lämpiminä, kun pinta on vielä ihanan rapea ja sisus lämpimän tahmea. Nam!

Edit. Unohdin sanoa, että Intiassa bobbattut nautitaan usein niin, että päälle laitetaan nokare gheetä (kirkastettua voita).