Paneer paratha (mifulla.. taas..)

Nyt sitten se lupaamani resepti sille toiselle puolikkaalle Mifu-purkilliselle.

Tykkään ihan valtavasti kaikista intialaisista täytetyistä leivistä ja intialaisista leivistä muutenkin. (No ok, tykkään kaikista leivistä, enkä voisi elää ilman leipää. Tai voisin varmaan, jos olisi pakko, mutta onneksi ei ole.) Tällä kertaa kokeilin perinteisiä paneer parathoja Mifu-rakeilla, ja leivät onnistuivat oikein hyvin.

Intialaisten leipätaikinoiden tekeminen vaatii hieman harjoittelua siinä mielessä, että veden määrää ei voi koskaan ihan tarkalleen sanoa, vaan veden määrä riippuu monesta asiasta, kuten jauhoista ja keittiön lämpötilasta. Veden oikea määrä pitää oppia tuntemaan taikinan koostumuksesta. Jos vettä on taikinassa liian vähän, leivistä tulee kovia ja nahkaisia, ja jos taas vettä on liikaa, taikinaa on vaikea käsitellä. Karkeana ohjenuorana voi kuitenkin pitää sitä, että vettä tulee suunnilleen puolet jauhojen määrästä.

Tämän palopuheen tarkoitus ei ollut mitenkään lannistaa, vaan kannustaa harjoittelemaan. Kaikki leivät on tullut meilläkin aina syötyä, vaikka leivistä olisi tullut millaisia kengänpohjallisia. 😀

Tämä on taas sellainen ohje, että tätä voi käyttää osviittana omille kokeiluille. Täytettä voi muokata vapaasti oman makunsa mukaiseksi. Leivistä tulee aika tuhteja, ja pari tällaista leipää riittää intialaisen pikkelssin kanssa jo pieneksi ateriaksi.

En ole koskaan oppinut kaulimaan täytettyjä parathoja sillä tavalla kuin se kuuluisi tehdä (hyvä video aiheesta löytyy esimerkiksi täältä), sillä täyte rupeaa pursuilemaan minulta aina ennemmin tai myöhemmin jostain kohtaa leivästä ulos. En ole kai tarpeeksi helläotteinen ja kärsivällinen, vaan moukaroin leipiä kuin kilon limppua. Siksi olenkin kehittänyt huijarin menetelmän, jolla leivistä tulee ihan yhtä hyviä ja aina takuuvarmasti onnistuneita. 

PANEER PARATHA MIFULLA 
(viiteen parathaan)

Taikina:
3 dl täysjyvävehnäjauhoja
ripaus suolaa
lämmintä vettä tarpeen mukaan (noin puolet jauhojen määrästä)

Täyte:
1/2 prk Mifu-rakeita (maustamaton)
1/2 tl garam masalaa
n. 1/2 tl suolaa
1 vihreä chili hienonnettuna
hieman tuoretta korianteria ja minttua hienonnettuna

1. Laita jauhot ja suola kulhoon. Lisää vettä vähän kerrallaan taikinaa samalla toisella kädellä alustaen, kunnes saat tasaisen ja pehmeän takinan. Anna taikinan levätä esim. astiassa kannella peitettynä puolisen tuntia. 

2. Hienonna mifu veitsellä tai tehosekoittimella ja sekoita se tasaiseksi muiden täyteainesten kanssa.

3. Jaa taikina viiteen osaan. Ota yksi palanen ja jaa se edelleen kahteen osaan (tämä on siis se huijarin menetelmä). Kauli kumpikin puolikas halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoiseksi ympyräksi. (Säilytä lopputaikinaa edelleen kannen alla, ettei taikina kuivu.) Levitä toiselle puoliskolle täytettä tasaiseksi kerrokseksi, mutta jätä reunoista n. 1 cm:n verran tyhjää. Voitele tyhjät reunat vedellä ja laita toinen kaulittu puolikas täytetyn päälle. Painele reunat yhteen ja kauli vielä kevyesti leivän päältä. Valmista loput leivät samalla tavalla.

Tässä vielä sama kuvina:

4. Kuumenna pannu erittäin kuumaksi ja paista leivät molemmin puolin ruskeapilkkuisiksi. Leiville voisi sivellä paistaessa myös öljyä, mutta itse tykkään paistaa leivät ilman öljyä. Valmiit leivät voi halutessaan sivellä voilla.

Syö leivät esimerkiksi intialaisen pikkelssin kanssa.

Malai koftat mifulla

Minulla oli kerran jääkaapissa puoli pakettia mifu-rakeita, ja päätin kokeilla, miten ne sopisivat kofta-pallukoihin, joissa käytetään yleensä paneeria. No mifuhan sopi niihin vallan mainiosti! Toki näissä voisi käyttää mifun sijasta paneeriakin.

Pallukoiden täytteeksi voi laittaa esimerkiksi cashewpähkinää, manteleita, pistaasipähkinöitä tai sulttaanirusinoita oman mielen mukaan. Täytettä ei tarvita paljon, ehkä vain muutama ruokalusikallinen. Toki pallot voi halutessaan jättää täyttämättäkin. Pullat voi tarjota joko ilman kastiketta tai kastikkeen kanssa.

Aineslista näyttää pitkältä, ja sitähän se tietysti onkin, mutta ei kannata antaa sen pelästyttää. Ja toki voi aina soveltaa. 😊

Huomasin muuten juuri sellaisen asian, että kuvat eivät tule blogiini kokonaan, vaan blogi leikkaa kuvien oikeasta reunasta osan pois tai sitten se litistää kuvat kummallisesti. Yritin säätää leveyksiä, mutta se ei tässä blogimallissa jostain syystä onnistu (tämä on kai liian vanha 😆), enkä uskalla vaihtaa blogimalliakaan, kun pelkään blogin menevän ihan sekaisin. Ottaa päähän ihan hemmetisti, mutta tällä hetkellä en osaa tehdä muuta kuin mennä eteenpäin näin. Minun tuurillani kaikki katoaa taivaan tuuliin, jos rupean tekemään jotain säätöjä, joten ehkä tämä on kuitenkin pienempi paha.  

KOFTAT ELI PYÖRYKÄT (n. 12 kappaletta): 

puoli purkkia Mifu-raetta (maustamaton) eli n. 150 g
2 jauhoista perunaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl korianterijauhetta
n. 1 tl suolaa
1/2 - 1 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl garam masalaa
tuoretta korianteria hienonnettuna (voi jättää poiskin)

+ täytteeksi hieman esimerkiksi cashew- tai pistaasipähkinöitä, manteleita tai sulttaanirusinoita
+ öljyä paistamiseen


1. Keitä perunat kypsiksi. Kuori ja muussaa ne. Hienonna mifu tehosekoittimella tai veitsellä tasaiseksi massaksi. Rouhi täyteainekset (pähkinät jne.).

2. Sekoita perunat, mifu ja muut koftien ainekset tasaiseksi massaksi.

3. Muotoile massasta 12 ison mansikan kokoista palloa. Paina kuhunkin palloon sormella syvennys ja laita syvennykseen hieman täytettä. Kuro syvennyksen reunat yhteen ja pyörittele uudestaan palloksi. Valmista kaikki pallot samalla tavalla.

Tässä vielä pallojen täyttäminen kuvina:

4. Kuumenna pannulla pari kolme ruokalusikallista öljyä ja ruskista pallot (tarvittaessa kahdessa erässä). Käsittele palloja varoen, sillä ne ovat melko pehmeitä. Laita pallot paistamisen jälkeen talouspaperin päälle.

Voit tarjota pallot näin tai valmistaa niille kastikkeen.

MALAI-KASTIKE:

n. 1 rkl öljyä
1 laakerinlehti
2-3 cm:n pätkä kanelitankoa
2 neilikkaa
2 vihreää kardemummaa
1 sipuli hienonnettuna
2 tomaattia kuutioituina
n. 2 cm:n pätkä inkivääriä paloiteltuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 1 tl suolaa
1/2 - 1 tl chilijauhetta
1 tl korianterijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl jauhettua juustokuminaa, jeeraa
n. 12 cashewpähkinää
hyppysellinen sokeria
3-4 rkl kermaa


1. Laita cashewpähkinät likoamaan noin puoleen desilitraan lämmintä vettä. Liota niitä puoli tuntia ja soseuta ne tasaiseksi tahnaksi.

2. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja kuullota siinä sipuli. Anna sipulin hieman jäähtyä ja soseuta sipuli, tomaatit, inkivääri ja valkosipuli blenderissä tasaiseksi soseeksi. Laita sose sivuun odottelemaan.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää öljyyn laakerinlehti, kanelitanko, neilikat ja kardemummat. Kun mausteet alkavat tuoksua ja pullistua, lisää sipuli-tomaattisose.

4. Paista tahnaa keskilämmöllä (ilman kantta) silloin tällöin sekoitellen, kunnes neste on hävinnyt pannulta ja tahna on muuttunut paksuksi (noin 15 minuuttia).

5. Lisää suola, jauhetut mausteet, cashewtahna, sokeri sekä noin 3 dl vettä (veden määrä riippuu vähän pannun koosta ja muodosta - lisää sopivasti). Kiehauta ja  hauduttele kannen alla viitisen minuuttia.

6. Poista halutessasi kokonaiset mausteet, tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan suolaa/mausteita. Lisää kerma ja kofta-pallot. Kuumenna ja tarjoa välittömästi.

P.S. Seuraavaksi tuleekin sitten ohje, että mitä voi tehdä sillä ylijääneellä Mifu-purkin puolikkaalla. 😀

Taatelimakeiset

Saattaapi olla, että olen postannut näiden ohjeen jo aikaisemmin, mutta kertaus on opintojen äiti. Sitä paitsi näiden voisi ajatella olevan nyt varsin ajankohtaisia, sillä ainakin minusta taateli kuuluu jouluun.

Taatelipallosten valmistaminen on äärimmäisen helppoa, ja terveellisiäkin näiden voisi ajatella olevan, sillä kaikki makeus tulee taateleista, eikä sokeria tarvitse siis lisätä. Rasvaakin näihin tarvitaan minimaalisen vähän. Ainekset ja määrät eivät ole mitenkään kiveen kirjoitettuja, vaan makeisia voi soveltaa mielensä mukaan, kunhan pitää huolen siitä, että taateleita on eniten, koska taateli sitoo muut ainekset yhteen. Makeisiin voisi laittaa myös esimerkiksi kuivattua viikunaa tai kookoshiutaleita.

TAATELIPALLOSET ELI TAATELILADDUT 
(noin kuuteen isohkoon palloseen)

20-22 tuoretta taatelia
3 rkl suolattomia pistaasipähkinöitä
2 rkl cashewpähkinöitä
2 rkl (sulttaani)rusinoita
2 rkl kuorittuja manteleita
1/3 tl jauhettua kardemummaa
2 tl gheetä

1. Halkaise taatelit ja poista kivet. Hienonna taatelit käsin tai koneella tasaiseksi massaksi.

2. Hienonna pistaasit, cashewt, rusinat ja mantelit karkeaksi rouheeksi. Lisää kardemumma.

3. Sulata ghee pannulla ja lisää pähkinäseos. Kääntele seosta pannulla muutaman minuutin ajan, kunnes se on saanut hieman väriä. Lisää taatelimassa ja jatka kääntelemistä vielä parin minuutin ajan. Riko massaa lastalla samalla pienemmäksi (kuten jauhelihaa) ja sekoita yhteen pähkinöiden kanssa. Kun seos on tasaista, siirrä pannu liedeltä pois ja anna seoksen jäähtyä viitisen minuuttia.

4. Muotoile seoksesta käsilläsi haluamasi kokoisia palloja ja laita pallot halutessasi pieniin paperivuokiin.

Nämä säilyvät huoneenlämmössä useamman päivän.

Maukasta joulua! 😋

Upma mannasuurimoilla

En ole koskaan saanut selville, mitä eroa on intialaisella ravalla (sooji) ja suomalaisilla mannasuurimoilla - ja onko niillä ylipäänsä mitään eroa? Ja ovatko suomalaiset mannasuurimot ja intialainen rava täysin sama asia kuin semolina ja semola? Kaikki kun ovat käsittääkseni vehnänjyvien karkeita ydinosia. Intialaisesta ravasta on tietysti olemassa eri karkeusasteita, kun meillä Suomessa on saatavilla vain yhdenlaisia mannasuurimoita, joita käytetään kai lähinnä manna- ja vispipuuroihin.

Kyllästyin kerran iänikuiseen ihmettelyyn ja päätin kokeilla suomalaisia mannasuurimoita erilaisiin intialaisiin ruokiin. Koska suomalaiset mannasuurimot toimivat kaikissa kokeiluissani niin loistavasti, tulin siihen tulokseen, että mannasuurimot taitavat olla samanlaisia kaikkialla; nimi vain on eri. Havainto ilahdutti kovasti, sillä onhan se nyt paljon helpompaa hakea mannasuurimot Prismasta kuin intialaisesta kaupasta.

Yksi tunnetuimmista mannaruoista lienee eteläintialainen aamiaisruoka upma, joka onnistui sekin erinomaisesti Suomi-kaupan mannoilla. Meillä ei tosin syödä upmaa aamiaiseksi vaan illalliseksi aina silloin, kun haluan tehdä jotain helppoa ja nopeaa.

UPMA

2 dl mannasuurimoita
1 rkl öljyä
1 tl sinapinsiemeniä
1 tl juustokuminan siemeniä
(1 oksa currylehtiä)
n. 10 cashewpähkinää pitkittäin kahtia halkastuina
1 sipuli hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
pari kourallista kasviksia pieneksi pilkottuina (esimerkiksi porkkanaa, papuja, paprikaa tai herneitä)
suolaa maun mukaan
5 dl kiehuvaa vettä
sitruunamehua maun mukaan


1. Laita mannasuurimot kuivalle, paksupohjaiselle pannulle, ja paahda niitä noin viisi minuuttia, kunnes ne alkavat tuoksua kevyen paahtuneelle. Sekoittele usein. Siirrä mannat sivuun odottelemaan.

2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun sinapinsiemenet ovat paukkuneet hetken (varaa kansi varuiksi lähelle), lisää juustokuminan siemenet, currylehdet ja cashewpähkinät. Kun cashewpähkinät ovat saaneet hieman väriä, lisää sipuli ja chili.

3. Pehmentele sipulia muutama minuutti ja lisää kasvikset sekä loraus vettä. Peitä kannella ja hauduttele, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.

4. Lisää suola ja mannasuurimot ja sekoita hyvin. Lisää vesi koko ajan sekoittaen. Peitä pannu kannella, pienennä levy miedolle keskilämmölle ja hauduttele 7-8 minuuttia. Sekoita kerran tai pari haudutuksen aikana. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja sitruunamehua maun mukaan.

Syö esimerkiksi jonkin chutneyn, intialaisen pikkelssin tai jogurtin kanssa.

Palak paneer pizza

Maistoin kerran Intiassa palak paneer -pizzaa, ja vastaavanlaista pizzaa piti yrittää kotonakin. Tein palak paneer -kastikkeen tavanomaisella ohjeellani (sillä erotuksella, etten lisännyt kastikkeeseen yhtään vettä) ja levitin kastikkeen tavallisen pizzapohjan päälle. Pizza onnistui todella hyvin, ja tästä tuli heittämällä lempipizzani!

Pizzapohjan voi tehdä haluamallaan ohjeella, mutta itse käytän tavallisimmin Myllyn Parhaan ohjetta (jauhoja menee tosin huomattavasti enemmän kuin ohjeessa sanotaan). Tykkään itse myös vähän paksummista pizzapohjista, mutta jos pitää ohuemmasta pizzasta, kannattaa kaulia taikina koko pellin kokoiseksi.

Käytän palak paneerissa nykyään enimmäkseen pakastepinaattia, koska se on niin helppokäyttöistä ja varsin kelvollista kamaa. Sulatan pinaatin yleensä ensin mikrossa ja lisään sen ruokaan sitten. Paneeria saa nykyään ainakin Prismasta, ja on kyllä kiva, kun suomalaisissa kaupoissa on nykyään niin hyvät valikoimat.

1 ANNOS PIZZATAIKINAA (ohje esimerkiksi täältä)
+
1 ANNOS PALAK PANEERIA

PALAK PANEER:

1 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
n. 1 tl suolaa
1/3 tl kurkumaa
2 tl korianterijauhetta
1 tl jauhettua juustokuminaa
1/2 - 1 tl chilijauhetta
2 tomaattia pieninä kuutioina 
1 pussi (150 g) pakastepinaattia (tai vastaava määrä tuoretta)
1 pkt (225 g) paneeria


1. Valmista pizzapohja ohjeen mukaan ja laita taikina kohoamaan 30-40 minuutiksi.

2. Pilko paneer haluamasi kokoisiksi kuutioiksi. Itse tykkään aika pienistä kuutioista. Sulata pinaatti esim. mikrossa. Jos käytät tuoretta pinaattia, keitä sitä hetki, purista vesi pois ja hienonna pinaatti joko veitsellä tai blenderissä riippuen siitä, tykkäätkö karkeammasta vai sosemaisemmasta pinaatista.

3. Kuumenna öljy ja lisää sipuli. Paistele sipulia silloin tällöin sekoittaen, kunnes se on hieman ruskistunut (n. 5 minuuttia). Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja paista edelleen muutama minuutti.

4. Lisää suola, jauhetut mausteet ja tomaatit ja paista, kunnes tomaatti on pehmentynyt (n. 5 minuuttia).

5. Lisää pinaatti sekä paneer-kuutiot, sekoita hyvin ja peitä kannella. Hauduttele viitisen minuuttia ja tarkista maku. Jätä kastike jäähtymään hetkeksi aikaa.

6. Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Kauli pizzataikina haluamasi muotoiseksi ja laita se leivinpaperin päälle uunipellille. Anna pohjan kohota peitettynä 15 minuuttia.

7. Levitä sitten kastike pohjan päälle jättäen pizzan reunoista hieman tyhjää. (Levittäminen onnistuu parhaiten niin, että onkii paneer-palat kastikkeesta sivuun, levittää pohjan päälle pinaattikastikkeen ja ripottelee lopuksi paneerit pizzan päälle.) Kypsennä pizzaa uunin keskitasolla noin 13 minuuttia.

Kurpitsaraita ja sananen sinapinsiemenistä

Intialaisessa ruoanlaitossa käytetään ruskeita tai mustia sinapinsiemeniä, mutta koska suomalaisista marketeista saa vain keltaisia sinapinsiemeniä, päätin tehdä pienen testin ja kokeilla, kuinka keltaiset siemenet toimisivat intialaisessa ruoanlaitossa.

Sinapinsiemeniä käytetään Intiassa erityisesti niiden voimakkaan, hieman kitkerän maun takia, mutta myös säilyvyyttä parantavana aineena pikkelsseissä (siementen antimikrobisen vaikutuksen vuoksi). Itä-Intiassa sinapinsiemenet usein jauhetaan, ja jauhetta käytetään muun muassa tunnetun bengalilaisen sinappikalan, Shorse Bata Maachin valmistukseen. Etelässä sinapinsiemeniä käytetään kokonaisena, ja siemenet lisätään kuumaan öljyyn ja niiden annetaan poksua, jotta siementen sisällä oleva maku vapautuisi öljyyn. Siemeniä voidaan käyttää joko ruoanvalmistuksen alkuvaiheessa tai lopussa erillisenä mausteöljynä (tadka/popu). Tällainen lopussa lisätty mausteöljy tuo ihan uskomattoman paljon makua esimerkiksi linssiruokiin ja jogurttikastikkeisiin.

Kun vertasin keltaisia ja ruskeita sinapinsiemeniä keskenään, kävi ilmi, että keltaiset siemenet ovat huomattavasti suurempia kuin ruskeat.

Makrokuvauksen ongelma: kuvasta saattaa paljastua jälkeenpäin jotain ylimääräistä, jota ei huomannut kuvaushetkellä lainkaan. Tällä kertaa se oli punainen karva. 😀

Maistelin kumpiakin siemeniä ensin raakana, ja totesin, että keltaiset siemenet olivat maultaan hieman miedompia kuin ruskeat. Keltaiset olivat myös jotenkin sitkeämmän tuntuisia. 

Isommasta koostaan huolimatta keltaiset sinapinsiemenet käyttäytyivät kuumassa öljyssä aivan kuten ruskeatkin, eli ne alkoivat poksua. Keltaiset siemenet tosin poksuivat huomattavasti voimakkaammin kuin tummat, mikä johtui varmaankin niiden isommasta koosta. Kannattaa siis varata pannun vierelle kansi tai vaikkapa lautanen, jonka saa laittaa pannun päälle pahimman poksumisen ajaksi.

Keltaisten siementen väri muuttui poksumisen seurauksena, ja niistä tuli harmaanruskeita.

Nuo kullankeltaiset partikkelit ovat urad dal -linssejä; harmahtavat poksahtaneita sinapinsiemeniä.

Kypsyneiden keltaisten siementen maku oli hieman miedompi eikä ehkä niin "omaleimaisen intialainen" kuin mustien ja ruskeiden, mutta toisaalta siemenistä tuli rapeampia, mikä johtui varmaankin siementen isommasta koosta. 

Lopputulemana voisin siis sanoa, että jos ruskeita tai mustia sinapinsiemeniä ei ole saatavilla, niin keltaisetkin käyvät oikein hyvin, jos vain antaa niiden paukkua öljyssä (muuten siemenet jäävät vähän sitkeän tuntuisiksi, eikä niiden maku pääse esille). Vaikka niiden maku on miedompi, niistä tulee toisaalta rapeampia kuin tummista siemenistä, mikä on kiva asia varsin tuommoisessa maustekastikkeessa, joka tulee esim. jogurttikastikkeen päällä. (Ruoassa kypsennettynä rapeuden tuntu hukkuu muiden ainesten joukkoon.)

Lopuksi vielä ohje jogurttikastikkeelle, jossa sinapinsiemenet pääsevät oikeuksiinsa. Käytin tähän raitaan myskikurpitsaa, mutta varmasti muutkin kurpitsalajit sopisivat.

KURPITSARAITA

pieni pala myskikurpitsaa
n. 3 dl maustamatonta jogurttia
2-3 rkl tuoretta kookosta hienoksi jauhettuna tai raastettuna
1 pieni vihreä chili hienonnettuna
suolaa maun mukaan

Mausteöljy:
hieman öljyä
1/2 tl tummia sinapinsiemeniä
1/2 tl urad dal -linssejä

Tykkään itse käyttää jogurttikastikkeissa juoksevaa, rasvatonta jogurttia, koska se on niin näppärää, ja sopii minusta raitaan erinomaisesti.

1. Pilko kurpitsa pieniksi kuutioiksi ja kypsennä se pannulla öljytilkassa pehmeäksi.

2. Sekoita kulhossa jogurtti, kookos, chili, suola ja kurpitsapalat.

3. Laita pienelle pannulle tilkka öljyä ja kuumenna se varsin kuumaksi. (Voit testata öljyn kuumuutta lisäämällä öljyyn yhden sinapinsiemenen. Jos se poksahtaa melkein heti, öljy on tarpeeksi kuumaa.) Lisää sinapinsiemenet ja kun siemenet alkavat paukkua (eli melkein heti), lisää urad dalit. (Voit peittää pannun hetkeksi kannella tai lautasella, koska siemenet lentelevät poksuessaan ympäriinsä.) Paista muutama sekunti, ja kun urad dalit ovat alkavat olla kullanruskeita, kaada seos jogurtin joukkoon.

Kurpitsaraita sopii erinomaisesti lähes minkä tahansa intialaisen ruoan kumppaniksi.

Paistettua kanaa

Tämä on yksi lempikanaruoistani, ellei jopa ihan lempparini. Tämä on myös varsin helppo valmistaa, mistä tulee aina plussaa.

Itse tapaan käyttää intialaisissa kanaruoissa, joihin tulee luutonta broileria, paistileikkeitä, koska ne ovat minusta niin paljon mehukkaampia ja maukkaampia kuin fileet. Ne ovat myös huomattavasti edullisempia kuin fileet, ja siitäkin tulee tietysti plussaa. 😊 Toki fileitäkin voi halutessaan käyttää.

Tämä ruoka maistuu yhtä hyvältä sekä intialaisten leipien että riisin ja jogurtin tai jonkin jogurttikastikkeen kanssa. Tortillojen täytteenäkin tätä voisi käyttää, tai voileipien!

PAISTETTUA KANAA (CHICKEN FRY)

600 g luutonta broileria

Marinadi:
1 pieni sipuli hienonnettuna
1 rkl sitruunamehua
1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1 tl chilijauhetta
1/2 tl kurkumaa
1/2 - 1 tl suolaa


1-2 rkl öljyä
muutama currylehti (voi jättää poiskin)
1-3 vihreää chiliä pitkittäin halkaistuina (tai chilijauhetta maun mukaan)
2 rkl mantelijauhetta
1 tl korianterijauhetta
1/2 tl garam masalaa
mustapippuria myllystä maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan
(tuoretta korianteria)

*****

1. Jos käytät paistileikkeitä, poista veitsellä enimmät rasvat. Paloittele broileri suupalan kokoisiksi paloiksi.

2. Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota sipuli. Anna sipulin hieman jäähtyä ja soseuta se. Soseen ei tarvitse olla mitenkään erityisen hienoa ja tasaista, vaan seos saa jäädä aika karkeaksi.

3. Laita soseutettu sipuli, muut marinadin ainekset ja broileripalat kulhoon ja sekoita hyvin. Anna maustua huoneenlämmössä noin tunnin verran.

4. Kuumenna öljy isolla paistinpannulla ja lisää currylehdet, chilit sekä broileri. Paista broileria kovalla lämmöllä, kunnes se on lähes kypsää. Lisää sen jälkeen mantelijauhe, korianterijauhe, garam masala ja paista vielä muutama minuutti.

5. Tarkista maku ja lisää maun mukaan sitruunamehua ja halutessasi tuoretta korianteria.

Keema matar mifu-jauhiksella

Kokeilin, miten uusi Mifu jauhis taipuisi perinteiseen intialaiseen keema matar -ruokaan (=jauhelihaa ja herneitä), ja täytyy sanoa, että tykkäsin tästä jauhisversiosta ehkä jopa enemmän kuin jauhelihaversiosta! Ja se on paljon sanottu jauhelihan ystävältä. 😊 Jogurtti tuo mifuun sellaista kivaa mehevyyttä, ja mausteiden kanssa mifusta tulee ihan älyttömän maukasta.

Samalla ohjeella voi tehdä tietysti myös jauhelihaa tai muita kasviproteiineja. Jos kokonaisia mausteita (kanelia, kardemummaa, jeeran siemeniä) ei ole, voit lisätä lopuksi hieman garam masalaa tai korvata kokonaiset mausteet pienellä määrällä jauhettuja.


KEEMA MATAR MIFU JAUHIKSELLA

1-2 rkl öljyä
2-3 cm:n pätkä kanelitankoa
3 kokonaista vihreää kardemummaa
1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä
1 sipuli hienonnettuna
2 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1 pkt Mifu jauhista
1/2 tl kurkumaa
2 tl korianterijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1/2 -1 tl chilijauhetta
n. 1 tl suolaa
2 reilua ruokalusikallista turkkilaista jogurttia (Bulgarian jogurttikin käy)
1/2 pussia pakasteherneitä sulatettuna

Tarpeen mukaan:
(sitruunamehua)
(garam masalaa)
(tuoretta korianteria)

*****

1. Kuumenna öljy pannulla ja lisää kokonaiset mausteet. Kun ne alkavat tuoksua ja pullistua, pienennä levy keskilämmölle ja lisää sipuli.

2. Paista sipulia, kunnes se on saanut vähän väriä. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja jatka paistamista silloin tällöin sekoitellen 2-3 minuuttia.

3. Nosta hieman lämpöä ja lisää pannulle mifu, jauhetut mausteet ja suola. Paista hetki sekoitellen ja pilkkoen mifua samalla pienemmäksi muruksi.

4. Lisää jogurtti ja herneet ja jatka paistamista silloin tällöin sekoitellen, kunnes jogurtti on imeytynyt ja seos on täysin kuivaa (viitisen minuuttia).

5. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan sitruunamehua ja/tai garam masalaa.

Tämä ruoka sopii erityisen hyvin yhteen intialaisten leipien kanssa, mutta miksei riisinkin.

*******

Helpot naan-leivät kahdella tapaa

Maailmassa on pilvin pimein naan-ohjeita, mutta en ole onnistunut saamaan yhdelläkään ohjeella naaneista sellaisia kuin niiden pitäisi minusta olla: pehmeitä ja vähän sellaisia sitkaita. Leivistä on tullut aina kovakuorisia, jotka ovat nekin kyllä ihan hyviä, jos ne syö erikseen leipänä. Mutta jos haluaa kaapia naanilla lautaselta ruokaa, leipä saisi olla pehmeämpi ja taipuisampi.

Ei siis auttanut muu kuin kehitellä oma ohje. Tämä sama ohje sopii sekä hiivalla että leivinjauheella leipomiseen, ja leipien tekeminen on kummallakin tavalla todella helppoa. Hiivataikinan täytyy antaa tietysti kohota, mutta itse leivontatyötä on todella vähän. Nestettäkään ei tarvitse lämmittää hiivaa varten, vaan jääkaappikylmä jogurtti toimii oikein hyvin. Sama taikina sopii kaiken lisäksi sekä uunissa kypsentämiseen että (grilli)pannulla paistamiseen, ja jos käyttää leivinjauhetta ja paistaa leivät pannulla, naan-leivät tulevat pöytään todella nopeasti.

Hiivalla leivottu naan-leipä uunissa paistettuna.

Itse käytän naan-leivissä rasvatonta, juoksevaa luonnonjogurttia, mutta mikä tahansa maustamaton jogurtti käy.


NAAN-LEIVÄT (6 kappaletta)

3 dl vehnäjauhoja (195 g)
2 tl sokeria
n. 1 tl suolaa
2 tl kuivahiivaa TAI 1 tl leivinjauhetta
1,5 dl maustamatonta jogurttia (160 g)


HIIVATAIKINA: 
Laita kuivat aineet kulhoon ja sekoita. Lisää jogurttia vähän kerrassaan ja muovaa samalla toisella kädelläsi taikinaa yhteen. Kun olet lisännyt kaiken jogurtin, alusta taikinaa noin viisi minuuttia, kunnes taikina ei enää tartu käteen ja kunnes se tuntuu kimmoisalta. Jos taikina tuntuu liian tahmealta, lisää varovasti hieman jauhoja; jos liian kovalta, lisää ripaus jogurttia. Peitä taikina pyyhkeellä ja anna kohota vedottomassa paikassa (esim. mikrossa) kaksi tuntia.

LEIVINJAUHETAIKINA: 
Valmista taikina kuten edellä, mutta alusta taikinaa vain sen verran, että saat siitä kiinteän pallon. Koska leivinjauhetaikinaa ei tarvitse kohottaa, voit leipoa leivät heti. 

LEIPOMINEN:
Jaa taikinaa kuuteen osaan ja leivo palat noin 20 cm pitkiksi, soikion muotoisiksi leiviksi.

PAISTAMINEN UUNISSA: 
Kuumenna uuni 250 asteeseen. Laita leivät pellille leivinpaperin päälle. Pellille mahtuu yhdellä kerralla kolme leipää, joten leivät kannattaa paistaa kahdessa osassa. Paista leipiä uunin ylätasolla 4 minuuttia, käännä sen jälkeen leivät ja paista vielä minuutin ajan. Leipien pitäisi olla nyt ruskeapilkkuisia, mutta jos leivät näyttävät mielestäsi liian vaaleilta, jatka paistamista vielä hetki.

PAISTAMINEN GRILLIPANNULLA: 
Kuumenna grillipannu erittäin kuumaksi ja laita leipä pannulle (ilman rasvaa). Paista leipää kaksi minuuttia, käännä leipä ja paista vielä toiselta puoleltakin kaksi minuuttia. Älä liikuttele leipää paistamisen aikana, jotta leipään tulee hauskat raidat.

TARJOILU: 
Voitele kypsät leivät voilla tai gheellä ja tarjoa (pohjois)intialaisen ruoan kaverina. Naan sopii erityisen hyvin yhteen paksujen ja kermaisten ruokien, kuten voikananpojan kanssa. (Olen muuten kehitellyt omaa voikananpoikaohjettani hieman, ja ohje löytyy täältä.)

Jos haluat naaniin vaihtelua, voit ripotella päälle seesaminsiemeniä tai hienonnettua korianteria, tai sitten voit valmistaa nigellansiemen-naaneja tai valkosipulinaaneja.

NAANIT NIGELLAN (MUSTAKUMINAN) SIEMENILLÄ: 

Ripottele leivän päälle kaulimisen jälkeen mustakuminan siemeniä ja kauli vielä siementen päältä pari kertaa, jotta siemenet tarttuvat leipään paremmin.

VALKOSIPULINAANIT: 

Sulata pannulla voita ja paista siinä hienonnettua valkosipulia noin minuutin ajan tai kunnes valkosipuli ei enää tuoksu raa'alle. Voitele kypsät leivät tällä voin ja valkosipulin seoksella.

Leivinjauheella leivottu valkosipulinaan.

Tervehdys

Olen miettinyt jo pidemmän aikaa, että olisi mukava palata postailemaan intialaisia ruokaohjeita. Aloittamiskynnys on kuitenkin ollut korkealla, sillä ruokablogit ovat nykyään niin tyylikkäitä, että omat tuotokseni vaikuttavat niiden rinnalla vaatimattomilta räpellyksiltä. Mutta toisaalta: jos kerran haluan pitää ruokablogia, niin kai minä saan niin tehdä - vaikka sitten vähän vaatimattomamminkin.

Tarkoitus oli aloittaa aivan uusi blogi, mutta uuden blogin aloittaminen tuntui valtavan työläältä projektilta. En edistynyt asiassa edes sen vertaa, että olisin löytänyt mieleiseni blogipohjan. Sitten sain vinkin (kiitos!), että voisin jatkaa tätä vanhaa blogia. Ensin ajattelin, että ei missään nimessä. Vanhat postaukset jotenkin nolottavat, ja kuvatkin ovat ihan karmeita. Hetken aikaa mietittyäni ajatus alkoi kuitenkin kiehtoa. Jos jatkaisin tätä vanhaa blogia, säästyisin uuden blogin aloittamisen vaivalta ja voisin alkaa vain heti kirjoitella. Nielin siis ylpeyteni ja palasin nöyränä tänne, mistä kaikki sai joskus alkunsa.

Tässä sitä nyt sitten ollaan: blogissa, jonka en uskonut enää koskaan saavan jatkoa. Tuntuu toisaalta hyvin omituiselta ja toisaalta kotoisalta olla täällä. Tulee paljon kaikenlaisia muistoja mieleen. Enpä olisi uskonut, että tätä päivää koskaan tulee.

Blogi jatkuu varmaan aika samantyyppisenä kuin ennenkin, mutta muutoksiakin on luvassa. Suomalaisten kauppojen tarjonta on laajentunut viime vuosina ihan uskomattoman paljon, kun tarjolla on mifuja ja muita vastaavia, ja se tulee näkymään varmasti blogissanikin. Ajattelutapani on viime vuosina myös hieman muuttunut: kun ennen hain automaattisesti kaikkien intialaisten ruokien ainekset aasialaisista kaupoista, nykyään yritän miettiä, miten suomalaisten kauppojen antimia voisi käyttää intialaisissa ruoissa. Olen tehnyt monenlaisia havaintoja, ja niistä olisi tarkoitus kirjoitella tulevaisuudessa lisää.

Autenttisuudesta ei ole kuitenkaan tarkoitus tinkiä, ainakaan kovin usein. Joitakin aineksia - esimerkiksi tuoreita currylehtiä - ei edelleenkään saa suomalaisista kaupoista, mutta sellaiset ainekset voi jättää usein pois maun siitä suuremmin kärsimättä. Toisaalta koin taannoin melkoisen yllätyksen Stockmannilla käydessäni, sillä hyllyssä oli todella hyvä valikoima intialaisia mausteita: oli tummia sinapinsiemeniä, sarviapilan siemeniä, valkoisia unikonsiemeniä, kuivattuja currylehtiä, jeeran siemeniä, vihreitä kardemummia - lähes kaikkea!

Tarkoitus olisi myös laajentaa repertuaariani, sillä ohjeeni olivat aiemmin aika Etelä-Intia -painotteisia. Tykkään kokkailla nykyään paljon muutakin, joten blogi tulee (toivottavasti!) vähän monipuolistumaan. Tarkoitus olisi yrittää olla muutenkin lukijaystävällisempi - jos siis tänne edes kukaan eksyy. Jos tulee mieleen parannus- tai kehitysehdotuksia tai mitä vain toiveita, otan ne kiitollisena ja ilolla vastaan!