Jauhelihalla täytetyt naan-leivät (keema naan)

Söin jokin aika sitten Intiassa jossakin ravintolassa jauhelihalla täytettyjä naan-leipiä, ja niistä tuli heti yksi lempiruoistani. Sen jälkeen olen yrittänyt tuotekehitellä näitä leipiä omassa kotikeittiössäni, ja nyt olen mielestäni päässyt kehittelyssä sellaiseen vaiheeseen, että voin tulla resepteineni kaapista ulos.

Parasta keema naaneissa on tietysti maku, mutta myös se, että niissä on koko ateria samassa: lisukkeeksi ei tarvita muuta kuin ehkä jotakin pikkelssiä ja raitaa (jogurttikastiketta). Helppo kurkkuraita syntyy vaikkapa siten, että sekoittaa luonnonjogurttiin raastettua tai hienoksi pilkottua kurkkua, ja maustaa sen suolalla ja vaikkapa jauhetulla juustokuminalla ja/tai pippurilla.

Naan-leivät olen tehnyt vanhalla, hyväksi havaitulla Garam masalan ohjeella. Ainekset ja valmistustavan voi siis käydä kurkkimassa Annan blogista. Naan-leipien valmistus kannattaa aloittaa ainakin kolme tuntia aikaisemmin, jotta taikina ehtii levätä hyvin. En tiedä, miksi tuo lepääminen on niin tärkeää (osaako joku kertoa?), mutta pieni ennakointi kannattaa kyllä, sillä näin leivistä tulee erityisen hyviä.

Chilin määrä on minun makuuni sopiva, mikä tarkoittaa sitä, että maku on aika kipakka. Chilin määrää voi vapaasti vähentää, ja vihreät chilit voi jättää kokonaan poiskin ja käyttää niides sijasta vain chilijauhetta. Paprikajauhettakin voisi käyttää, jos ei halua chiliä ollenkaan.

AINEKSET

1 annos naan-taikinaa

hieman öljyä
1 pieni sipuli hyvin hienonnettuna
n. ½ rkl inkivääri-valkosipulitahnaa (tai 1 vs-kynsi puristettuna ja n. 1 cm:n pala inkivääriä hienoksi raastettuna)
2 vihreää pientä chiliä hienonnettuna
½ tl kurkumaa
½ - 1 tl chiijauhetta
1 tl jauhettua korianteria
1 - 2 rkl tomaattipyreetä
n. 150 g jauhelihaa
suolaa
(tuoretta korianteria hienonnettuna)

VALMISTUS

1. Valmista naan-taikina ohjeen mukaan.

2. Tee täyte. Kuumenna öljy pannulla, ja pehmittele sipuleita öljyssä hetken aikaa. Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja chilit ja paista pari minuuttia ahkerasti sekoitellen. Lisää jauhetut mausteet ja tomaattipyree, pyöräytä hyvin sekaisin ja lisää jauheliha. Paista jauheliha kypsäksi, rikkoen sitä lastalla murumaiseksi (jauhelihan tulisi olla mahdollisimman hienorakenteista). Mausta suolalla, tarkista maku ja anna seoksen jäähtyä.

3. Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Oikeasti täytetyt naan-leivät tehtäisiin niin, että taikinasta tehtäisiin pallo, joka kaulittaisiin leiväksi. Leivän keskelle laitettaisiin täytettä, jonka jälkeen leipä "kurottaisiin" yhteen ja kaulittaisiin taas leiväksi. Tätäkin saa kokeilla! Mutta koska taikina tahtoo aina repeillä ja täyte pursuta ulos ja koska minun kärsivällisyyteni kaulimen kanssa on hyvin rajallinen, olen kehitellyt toisen, laiskan leipurin menetelmän.

4. Jaa taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele ne palloiksi. Ota yksi pallo, litistä se kädelläsi ja kauli (jauhoja hieman tarvittaessa apuna käyttäen) pallo noin leipälautasen kokoiseksi leiväksi ja laita se sivuun odottamaan. Ota toinen pallukka ja kauli se samankokoiseksi leiväksi.

5. Levitä toiselle leivälle pari ruokalusikallista täytettä niin, että reunoihin jää hieman tyhjää.

6. Voitele reunat vedellä ja laita tämän hökötyksen päälle toinen kaulimasi leipä.

7. Painele reunat yhteen ja kauli tämä kokonaisuus nätiksi, ohuehkoksi leiväksi.

8. Toimi muiden taikinapallukoiden kanssa samoin. Kahdeksasta pallukasta pitäisi tulla siis neljä täytettyä leipää.

9. Voitele leivät öljyllä ja laita ne kuumaan uuniin (tai paista leivät kahdessa osassa, jos ne eivät mahdu kerralla pellille). Paista toista puolta noin 4 minuuttia, jonka jälkeen käännä leivät ja voitele toinenkin puoli kevyesti öljyllä. Paista toiselta puolelta vielä noin 4 minuuttia tai kunnes leivät ovat saaneet ruskeita pilkkuja ja vaikuttavat kypsiltä. Leivät voisi koristella myös esim. mustakuminan (kalonji, nigella) siemenillä.

Tarjoa leivät mieluiten heti tai säilytä leivät tiiviissä rasiassa, folion sisässä tai pussissa. Kyytipojaksi riittää raita tai jogurtti. Itse tykkään syödä keema naanien kanssa hienonnettua punasipulia ja turkkilaista jogurttia. :-)

Talvipäivän paprika-bataattikeitto

Jos viikonloppuna jäivät jälkkärit syömättä, keittolautasen ääreen kuitenkin kerkesimme. Tämä keitto on ehdottomasti yksi lemppareistani, ja se saa ruokapöydässä takuuvarmasti kiitokset ja kehut. Resepti lähti tämänkertaisen ruokavieraankin matkaan. :-)

Keiton salaisuutena ovat paahdetut paprikat, jotka antavat keitolle kevyen paahdetun maun ja huikean hienon värin. Tämänkertaisessa keitossani oli tosin suhteessa hieman enemmän bataatteja kuin paprikoita, joten väri ei ollut aivan niin punainen kuin tavallisesti. Keitto riittää leivän kanssa kevyehköksi ateriaksi, mutta se sopii hienosti myös alkuruokakeitoksi.

PAPRIKA-BATAATTIKEITTO
(Ohje on peräisin jostakin keittokirjasta, en muista mistä)
noin kuudelle

2 rkl (oliivi)öljyä
1 sipuli kuorittuna ja silputtuna
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja lohkottuna
700 g bataattia kuorittuna ja lohkottuna
n. 1 ½ litraa kasvislientä tai vettä
2 - 3 oksaa tuoretta timjamia
3 suurta punaista paprikaa
suolaa
vastarouhittua mustapippuria
paprikajauhetta tai cayennepippuria
2 - 3 rkl tuoretta sitruunamehua

(Koristeluun: ranskankermaa)

VALMISTUS

1. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Halkaise paprikat ja poista niistä siemenet ja kannat. Aseta paprikat kiiltävä puoli ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle ja laita ne uuniin. Grillaa paprikoita, kunnes ne ovat pehmeitä ja mustuneet paikoittain. Ota paprikat uunista ja jäähdytä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä. (Paprikat voi jäähdyttää esim. pussissa tai astiassa kelmun alla, jolloin kuoren pitäisi irrota helpommin.) Poista paprikoiden kupruillut kuori veitsellä vetämällä ja paloittele paprikat.
2. Kuumenna öljy suurehkossa kattilassa ja lisää sipuli. Sekoita hieman, peitä kannella ja hauduta miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. Älä ruskista.
3. Lisää valkosipuli ja bataatit. Sekoita hyvin, peitä kannella ja hauduta vielä 5 - 10 minuuttia. Kaada sekaan liemi tai vesi, lisää timjaminoksat ja kiehauta. Vähennä lämpöä, peitä kannella ja hauduta, kunnes bataatti on pehmeää.
4. Poista timjaminoksat keitosta. Lisää paprikat ja soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lämmitä keitto uudelleen ja mausta suolalla, pippurilla, paprikajauheella/cayennepippurilla ja sitruunamehulla maun mukaan. Koristele halutessasi.
   

Mantelikrokanttijäädyke appelsiinisalaatin kera

Tämä mantelikrokanttijäädyke on ollut jo vuosien ajan yksi lempijälkiruoistani, ja tein sitä taas tänä viikonloppuna satunnaiselle ruokavieraalle. Sattui kuitenkin niin hassusti, että ruokasuunnitelmat muuttuivat illan aikana, ja jälkkärit jäivät lopulta kokonaan syömättä. Mutta eipä tuo kauheasti haitannut - jäädyke säilyy pakastimessa ja jäipähän minulle enemmän syötävää. :-)

Jäädyke ei ole mikään kovin makea, ja appelsiinisalaatti antaa sille mukavasti raikkautta, joten jälkkäri sopii siis raskaankin aterian päätteeksi. Vaikka itse yleensä tykkään lähes ylimakeasta, tämä jäädyke maistuu jostakin syystä minullekin. Paahdetun mantelin, kerman ja appelsiinien yhdistelmä on kai jotenkin niin vastustamaton. Plussaa tulee tietysti myös siitä, että jäädyke on suhteellisen yksinkertainen tehdä - siihen ei kovin kummoisia aineksia tarvita - ja sen voi valmistaa jo hyvissä ajoin pakastimeen. Myös appelsiinisalaatin osaset voi tehdä etukäteen valmiiksi, jolloin vieraiden aikana ei tarvitse muuta kuin koota jälkkärit lautaselle. Eikä tähän tarvita ensimmäistäkään kananmunaa, kuten moneen muuhun jäädykkeeseen. En nimittäin kovin mielelläni syö raakoja kananmunia, pakastettunakaan.

Ohjeen olen ottanut aikoinani Allt Om Mat -lehdestä.

MANTELIKROKANTTIJÄÄDYKE & APPELSIINISALAATTI
noin kuudelle

Jäädyke:
1 ½ dl sokeria
100 g kuorittuja manteleita
3 dl vispikermaa

Appelsiinisalaatti:
½ dl vettä
½ dl sokeria
5 appelsiinia
appelsiinimehua maun mukaan

JÄÄDYKE

1. Sulata sokeri paistinpannulla keskilämmöllä. Ravistele pannua silloin tällöin, mutta älä sekoita.
   
2. Hienonna mantelit samanaikaisesti melko karkeaksi rouheeksi.
   
3. Sekoita mantelit sulaneeseen sokeriin ja anna niiden sekä sokerin saada hieman väriä. Varo kuitenkin polttamasta sokeria - itselläni sokeri meni jo vähän siihen rajoille, kun sähläsin samaan aikaan jotain muuta... Kaada massa leivinpaperin päälle ja jäähdytä massa.
4. Aja krokantti yleiskoneella tai murskaa se esim. veitsellä. Krokantti ei saisi mennä ihan jauhoksi, vaan sen tulisi olla sellaista karkeaa rouhetta. Itse tykkäänkin pilkkoa krokantin yleensä veitsellä, koska koneella se tuppaa menemään aina liian hienoksi.
5. Vatkaa kerma löysäksi. Sekoita kerman joukkoon murskattu krokantti (säästä kuitenkin muutamia paloja koristeluun). Kaada seos annosvuokiin tai yhteen suureen vuokaan, peitä vuoat/vuoka ja pakasta mieluiten yön yli. Silikonivuoat olisivat varmaan käteviä tässä, mutta koska minulla ei sellaisia ole, olen käyttänyt milloin mitäkin astioita, pieniä jälkiruokamaljoja ja sen sellaisia, jotka olen vuorannut muovikelmulla, jotta jäädyke irtoaisi astiasta paremmin.

Murskaamoon menossa.

APPELSIINISALAATTI

1. Pese ja harjaa yksi appelsiini hyvin. Leikkaa kuoresta ohuita suikaleita sitrusraudalla tai raasta kuori karkeasti (vain keltainen osa kuoresta). Kiehauta vesi, sokeri ja appelsiinin kuorisuikaleet. Keitä 5 minuuttia ilman kantta. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon noin puolikkaan appelsiinin mehu.
2. Kuori appelsiinit veitsellä ja leikkaa appelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi.

ANNOSTEN KOKOAMINEN

1. Ota jäädykkeet ulos pakastimesta. Vedä veitsellä pitkin vuoan reunoja ja kasta vuoka nopeasti lämpimään veteen. Kumoa jäädyke ja anna sen olla huoneenlämmössä hetki, jotta jäädyke pehmenee lusikkaystävälliseksi. Laita jäädyke lautaselle ja asettele sen ympärille appelsiinilohkoja. Ripottele appelsiinien päälle kuorisuikaleita sekä sokeri-appelsiinilientä. Koristele jäädyke säästämilläsi krokanttipalasilla.

Porkkanaa ja paisutettua riisiä

Kävin pitkästä aikaa Hämeentien Maharajassa - siis siinä Maharajassa, jonka yhteydessä on Bombay Express -pikaruokala; tien toisella puolella oleva Maharaja on aika kökkö puoti. Maharaja oli muuttunut edukseen viime käynnistä, sillä valikoimat olivat parantuneet huomattavasti. Kaupasta sai jopa tuoretta sarviapilaa (methi), jota en aiemmin ole missään muussa Hakaniemen marketissa tavannut! Jippii - nyt voi unohtaa puutarhurileikit! Tuoreesta sarviapilasta voi tehdä vaikkapa linssimuhennosta tai methi roti -leipiä Garam masalan ohjeella.

Vaikka Maharajan vihannesosasto on vieläkin pieni verrattuna esim. Vii Voaniin ja Aasialaiseen kauppaan, kaupan valikoima on intialaisten elintarvikkeiden osalta muuten aika täydellinen. Maharajan teräs- ja kupariastiavalikoimakin on melkoisen hyvä, mutta yritin päästä kyseisen hyllyn ohi sivuilleni vilkuilematta.

Kauppareissuni tarkoituksena oli katsastaa, saako Maharajasta paisutettua riisiä (puffed rice, murmura, mamra), sillä en ole aiemmin sitä Suomesta ostanut. Sai sieltä, ja tarjolla olisi ollut useampaa lajiakin. Paisutettua riisiä kaipasin siksi, että söin jokin aika sitten jossakin ravintolassa näistä "riisimuroista" ja punajuuresta tehtyä ruokaa, jota piti sittemmin kokeilla kotonakin. Nyt olen tehnyt kyseistä ruokaa jo useamman kerran sekä punajuurista että porkkanoista, ja molemmilla on tullut oikein hyvää. Paisutetusta riisistä olen tehnyt aiemmin suolaista naposteltavaa, mutta siitä voi tehdä myös mm. upmaa.


PORKKANAA ETELÄINTIALAISEEN TAPAAN
parille, kolmelle

hieman öljyä
1 tl urad dal -linssejä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
pari punaista kuivattua chiliä paloina
muutama currylehti (voi jättää huoletta poiskin)
pari vs-kynttä karkeasti pilkottuna
1 pieni sipuli hienonnettuna
2-3 isoa porkkanaa hyvin pieninä kuutioina
suolaa
noin kolme kourallista paisutettua riisiä
1 tl jauhettua korianteria

1. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle urad dalit sekä sinapinsiemenet. Kun urad dalit ovat kullankeltaisia ja sinapinsiemenet alkavat poksua, lisää chilit sekä currylehdet. Hetken päästä lisää pannulle valkosipuli sekä sipuli ja anna sipulin kuullottua.

2. Lisää porkkanat ja suola ja peitä pannu kannella. Nestettä muodostuu kannen alla sen verran, että vettä ei tarvitse lisätä. Anna muhia keskilämmöllä ja sekoita silloin tällöin.

3. Liota paisutettua riisiä tällä välin runsaassa vedessä kolme minuuttia. Tämän jälkeen nosta riisit vedestä ylös ja puristele ne käsiesi välissä kuiviksi.

4. Kun porkkanat ovat pehmeitä, lisää porkkanoiden joukkoon pannulle riisit sekä jauhettu korianteri. Sekoita hyvin ja paista vielä muutama minuutti.

Ruoka sopii parhaiten intialaisten leipien kera syötäväksi, mutta esim. rullarieska tai tortillat toimivat korvikkeena oikein hyvin. :-)

Kehäraakin paluu

Viime aikoina elämä on ollut sellaista, että bloggaaminen - tai ruoka ja ruoanlaitto ylipäänsä muutenkaan - ei ole ollut tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla. Nyt kuitenkin tuntuu taas siltä, että voisin alkaa herätellä tätä blogia. Kiitos kaikille niille, jotka ovat jaksaneet kysellä blogieni perään ja muistuttaa minua siitä, että tällainenkin harrastus on minulla olemassa!

En ole oikein tyytyväinen blogini ulkoasuun, ja mietin jo hetken, aloittaisinko kokonaan uuden blogin. Muutenkin näin pitkän tauon jälkeen tuntuu, että nyt olisi hyvä tilaisuus tehdä blogiin muutoksia. Päätin sitten kuitenkin jatkaa tätä vanhaa blogia, mutta ainakin tunnisteita haluaisin jossakin vaiheessa hieman muuttaa. Mutta aika näyttää!

Vielä tiedotusluonteista asiaa hajonneesta kovalevystäni. Kovalevyhän sanoi sopimuksensa irti viime elokuussa, ja kaikki tiedot hävisivät siltä. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että kaikki tiedot saatiin palautettua - vaikka hintaa tälle operaatiolle tulikin huimat 720 euroa. Nyt minulla on sitten lähes 300 GB:n suuruinen ulkoinen kovalevy (kuvassa), jolle tiedot tulisi kai säännöllisesti tallettaa... Jos vain muistaisi. :-D

Tässä vielä vanhalta kovalevyltä pelastettuja mieluisia ruokaan liittyviä muistoja:

Sisäänkäynti ehkä maailman ihanimpaan kesäkahvilaan, Café Gamla Staniin Tammisaaressa.

Piirakka-ainekset koossa!

Riisipeltoa intialaisella maaseudulla.

Osa ruokakatu Eat Streetiä Hyderabadissa Hussein Sagar -järven rannalla.

Intialaisia suolapaloja sekä ihanan makeita makeisia... :-P Niin, ja teetä.

Pöytätabletteja lempiravintolassani Chutneys'ssä, Hyderabadissa. Jos pöytäseura on tylsää, voi aikansa kuluksi ratkoa sudokuja tai muita pulmia. Täällä olen ratkaissut elämäni ensimmäisen sudokun (silloin oli anoppi mukana). :-D

Lempiannokseni Chutneys'ssä, eli thali-lautanen. Annokseen sisältyy kaikki mitä eteläintialaisella aterialla voi kaivata; kuivia ja kastikkeisia ruokia, linssiruokia, sambharia, rasamia, jotain leipää (esim. rotia tai pooreja), riisiä, jogurttia ja tietysti jotain makeaa aterian päätteeksi. Ruokia tuodaan lisää niin paljon kuin niitä jaksaa syödä. Eikä maksa paljon!

Yhden hotellin huonepalvelusta tilatun thali-lautasen seuraksi tuotiin kolmen ja puolen litran astiallinen riisiä - kahdelle henkilölle! Eipä loppunut riisi ainakaan kesken.

Mangoshow viime keväänä Hyderabadissa. Lajikkeita oli näytillä muistaakseni jotain 300.

Pinaattipiirasta ja ehkä maailman pienin kahvi Etnalla Sisiliassa.

Tarjoilija, miksi riisissäni on karvoja?

Gordon-sedän kurpitsarisotto

Ilahduin kovasti, kun meidän lähimarkettiin oli ilmestynyt talvikurpitsaa (butternut squash). En ole aiemmin kyseistä vihannesta ostanut, koska en ole ikinä semmoista kaupoissa tavannut, mutta nyt oli ihan pakko ostaa yksi, kun se kerran oikein oli tyrkyllä. En muuten ole ikinä ostanut "tavallista" kurpitsaakaan, koska pieneen talouteen hirvittää ostaa mitään omaa päätäni suurempaa.

Hataran muistikuvan mukaan digiboksimme uumenissa oli yksi Gordon Ramsayn The F Wordin jakso, jossa Gordon teki houkuttelevan kuuloista kurpitsarisottoa. Muistelin (väärin), että Gordonin käyttämä kurpitsa olisi ollut talvikurpitsaa eikä sitä isoa kurpitsaa, mutta lopulta arvelin, että talvikurpitsakin sopisi risottoon oikein hyvin.

Gordonin The F Word alkaa näköjään tulla Suomessakin, Subilla marraskuun 1:sestä alkaen, nimellä Gordon Ramsay - pannu kuumana. Subilla näytetään sarjasta viimeisin eli neljäs tuotantokausi.

En ole ihan varma butternut squashin virallisesta suomenkielisestä nimestä, koska esimerkiksi Ravintolasanasto-kirjassa se on käännetty 'voipähkinäkurpitsaksi'. En kuitenkaan löytänyt googlettamalla yhtään sivua voipähkinäkurpitsa-haulla (ja Googlehan tietää kaiken!), joten ehkä talvikurpitsa sitten on butternut squashin virallinen suomenkielinen nimi?

Tämä risotto oli juuri niin mahtavaa kuin olin aavistellutkin, vaikka hieman terveellistinkin risottoa (jätin pois voin ja juuston) ja oioin ohjetta muutenkin (en lisännyt lopuksi salviaa enkä salviavoita). Nämä kaikki lisäämällä risotosta saisi varmasti luksusversion. Risoton ideana on se, että siihen tulee kurpitsaa kahdessa muodossa, sekä soseena että paahdettuna. Sose tekee risotosta samettisen pehmeän; paahdetut palaset taas tuovat ruokaan mukavasti rakennetta.

Ostamani talvikurpitsa (kuvassa) oli noin kilon painoinen, ja käytin tähän kahden hengen risottoon siitä puolet, koska halusin säästää toisen puolikkaan myöhempää käyttöä varten (tai sitten lahtaan sillä banaanikärpäsiä). Gordon ei kertonut kurpitsan, kuten ei muidenkaan ainesten, määriä, joten olen vetäissyt ne hatusta. Sosetta minulla oli noin 1 ½ dl, mutta sitä olisi mielestäni saanut olla enemmänkin, vaikka risotto oli tuollakin määrällä aivan ihanaa.

Kurpitsarisottoa siitä päätä suuremmasta kurpitsasta on tehty ainakin Sillä Sipuli -blogissa ja Mustapippurissa. Kalkkunalla ryyditetty versio löytyy Maku-lehdestä.

KURPITSARISOTTO TALVIKURPITSASTA
Gordon Ramsay: The F Word, kausi 1, jakso 2 (hieman mukailtu ohje)
näillä määrillä kahdelle isosti

Kurpitsasose
hieman öljyä
hieman voita
n. 250 g kurpitsaa paloiteltuna

Paahdetut kurpitsat
hieman öljyä
hieman voita
pari timjaminoksaa
n. 250 g kurpitsaa melko pieneksi kuutioituna

Risotto
hieman öljyä
2 pientä salottisipulia hienonnettuna
2 dl risottoriisiä
6 - 7 dl kuumaa (kana)lientä
parmesaania raastettuna
kourallinen rucolaa karkeasti pilkottuna
suolaa, mustapippuria
voita
parmesaanilastuja
(viimeistelyyn salvianlehtiä ja salviavoita)

VALMISTUS

Kurpitsasose

1. Kuumenna öljy ja sulata voi pannulla ja lisää kurpitsapalat. Jos haluat hienostella, tee kuten Gordon ja peitä pannu löyhästi foliolla niin, että höyry pääsee pannun reunoilta ulos. Jos peittää pannun kannella, kurpitsa vesittyy; foliolla peitettynä kurpitsan maku tiivistyy.

2. Kun kurpitsat ovat pehmeitä (ehkä noin 10 minuutin päästä), kaada kurpitsat ja pannulla olevat nesteet blenderiin ja soseuta. Laita sose sivuun odottamaan.

Paahdetut kurpitsat

1. Kuumenna öljy ja sulata voi pannulla ja lisää kurpitsakuutiot sekä timjaminoksat. Paistele kurpitsaa välillä sekoitellen, kunnes palat ovat saaneet hieman väriä ja ne ovat pehmeitä (noin 10 minuuttia). Siirrä ne sivuun odottamaan.

Risotto

1. Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja freesaa niitä hetki. Lisää riisi ja kääntele sitä pannulla muutaman minuutin ajan. Lisää pieni osa liemestä, kääntele ja kun liemi on imeytynyt riisiin, lisää taas osa liemestä. Toista tätä, kunnes riisi alkaa olla kypsää, mutta napakkaa.

2. Lisää joukkoon kurpitsasose, sekoita ja kuumenna. Lisää paahdetut kurpitsakuutiot, raastettu parmesaani, rucola ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele lopuksi mukaan voi. Viimeistele parmesaanilastuilla ja halutessasi myös salviasysteemeillä.

Nopea bataatti-juustopasta

Netissä pyöriessä tulee vastaan joskus sellaisia sivustoja, että niille jämähtää hetkeksi ja toiseksikin. Jonakin erityisen tylsistyneenä hetkenä juutuin selailemaan Urbaania sanakirjaa, josta löytyy semmoisia sanoja ja sanontoja, joita ei tavallisista sanakirjoista löydä. Osa sanakirjan selityksistä on turhia tai tylsiä, mutta on joukossa paljon hauskoja ja hyödyllisiä juttujakin. Minäkin olen nyt huomattavasti viisaampi, kun tiedän, mitä esimerkiksi seuraavat sanat ja sanonnat tarkoittavat:

ajatusten tonava = henkilö, jolla on paljon ideoita ja sanottavaa mutta jonka ulosanti on hyvin heikkoa

hiihtoliiton suosittelemat = sileät, tai lähes sileät talvirenkaat

humppakuutio = hanallinen laatikkoviinipakkaus

hyllynlämmittäjä = tuote, joka ei käy kaupaksi

jumppamaton jämät = koulussa tarjoiltava kasvisruoka

kinder-perunat = perunat, joista osa on syömäkelvottomia, useimmiten mustia sisältä (mikä paljastuu vasta perunaa halkaistaessa)

lehtipuhallin = tehoton mopo

lonkkavolvo = matkanteko kävellen

mennä paraisille = kun selailee radio- tai tv-kanavia ja kanavan kieli vaihtuu odottamatta suomesta ruotsiksi

narukäsi = heikko, lihakseton henkilö

noppasoppa = vihanneskeitto (yleensä vihannekset on leikattu kuution muotoisiksi, mistä nimi)

oksamakkara = banaani

opiskelijavalo = auton bensiinivalo, joka varoittaa bensan loppumisesta

paavikännit = kun juo itsensä sellaiseen humalatilaan, että tarvitsee kolme avustajaa: kaksi taluttamaan ja yhden tulkkaamaan

pandaihottuma = musta silmä

piikkilankaeste = entisajan ruotoinen silakkalaatikko

poikien tiimari = Biltema

pullapalaveri = palaveri, joka käydään pullaa syöden ja kahvia juoden

putkipihvi = makkara, yleensä HK:n Sininen

ruikkureino = huonon ryhdin omaava, usein hyvin hoikka (miespuolinen) henkilö

ruuhkatukka = mies, jolla on pitkät ja mahdollisesti myös paksut hiukset

räkäjarrut = viikset

sääbingo = viiden vuorokauden sääennuste

Tosiasia kuitenkin on se, että nettipapanat eivät vatsaa täytä, vaan välillä täytyy syödäkin jotain. Kun pimenevät syysillat houkuttelevat ainoastaan syömään, eivät kokkailemaan, ruoan on hyvä olla sellaista, että se valmistuu mahdollisimman nopeasti. Tämä valmistui. :-)


BATAATTI-JUUSTOPASTA
kahdelle läppärille

(oliivi)öljyä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
puolikas punainen chili hienonnettuna (ja siemenet poistettuna)
1 sipuli hienonnettuna
1 pieni bataatti (250 - 300 g) pieninä kuutioina
1 tl mieluista kuivattua yrttiä (itse laitoin Välimeren yrttiseosta) - tai tuoreita yrttejä
1 ½ - 2 dl kana- tai kasvislientä
n. 1/3 pkt (n. 80 g) Koskenlaskija voimakas -juustoa (tai muuta mieluista sulavaa juustoa)
suolaa, mustapippuria

200 - 250 g pastaa

1. Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.

2. Kuumenna öljy isohkolla pannulla ja lisää valkosipuli, chili sekä sipuli. Freesaile niitä jonkun minuutin ajan.

3. Lisää bataattikuutiot ja kuivatut yrtit ja hauduttele, kunnes bataatti on pehmeää (ehkä noin viisi minuuttia).

4. Lisää liemi, juusto nokareina sekä suolaa ja pippuria. Sekoittele, kunnes juusto sulaa ja kastike on kuumaa. Jos haluat löysempää kastiketta, lisää lientä tai vettä. Juustoakin vois panna roheammin, mut mie en ilenny.

Tunnustus ja haaste

Sain Appelsiineja ja hunajaa -blogin Yaelianilta tällaisen tunnustuksen:


Tämä ilahdutti mieltä kovin ja antoi oikein mukavan alun viikolle. Kiitokset Yaelianille, joka on kyllä itse luovuuden huipentuma. :-)

Tunnustuksen mukana tuli haaste kertoa itsestään seitsemän sellaista asiaa, joita muut eivät vielä tiedä.

Tässä siis seitsemän paljastustani - silläkin uhalla, että ketään ei kiinnosta...

1. Joskus yli kymmenen vuotta sitten hammaslääkäri totesi, että minulta pitää poistaa kaikki neljä viisaudenhammasta, ja käski varaamaan ajan operaatioon. Vielä tähän päivään mennessä en ole uskaltanut sitä tehdä.
2. Minusta on tullut kovin vähäuninen ja saatan herätä omia aikojani, täysin pirteänä, esimerkiksi neljältä aamulla. Viideltä saatan olla jo aamulenkillä. Eipä ole kaduilla ruuhkaa...
3. Maantieto oli koulussa lempiaineeni. Yksissä maantiedon kokeissa olin ainoa, joka tiesi joen nimeltä Könkämäeno.
4. Pystyn valitsemaan, mitä unia haluan katsoa ja mitä en. Jos esimerkiksi näen karmeaa painajaisunta, pystyn unessa päättämään, että tätä unta en halua katsoa; taidanpa avata silmät.
5. Pelkään sorsia, mutta en muita lintuja.
6. Toteutin äskettäin Intiassa pitkäaikaisen haaveeni: aloitin seisovassa pöydässä syömisen jälkiruoista, koska halusin kerrankin syödä makeaa oikein kunnolla. Sitten tuli huono olo.
7. En koskaan saa kuumetta. Joskus flunssassa olo tuntuu kuumeiselta, mutta kuumemittari näyttää luultavimmin lukemaa 34,6 °C tai 34,7 °C .

Haaste on kiertänyt jo aika monessa blogissa, joten en nyt laita sitä eteenpäin kenellekään. Tunnustusta saavat kaikki kanssabloggaajat, varsinkin ne, jotka jaksavat päivittää blogejaan ahkerasti. Itse kun olen viime aikoina ollut vähän laiskanpuoleinen...

Punajuurivadat... ja vähän lastujakin

Syksyisin meille tulvii punajuuria ovista ja ikkunoista, mitä vastaan minulla ei sinänsä ole mitään. Punajuurihan on terveellinen, kaunis ja hyvin laitettuna herkullinenkin.

Mutta jokin siinä vain tökkii. En tiedä, onko syynä punajuuren käsittelyn sottaisuus, sen pitkä keittoaika, inhottava rakenne (raakana kivikova; kypsänä löllö) vai sen kovin makea ja omaleimainen maku, joka tuntuu rajoittavan aika paljon punajuuren käyttömahdollisuuksia. Syytä en tiedä, mutta en kuitenkaan rupea kiljumaan riemusta punajuuren nähdessäni.

Olenkin jo pitkään halunnut kokeilla jotain ihan uutta: punajuurivadaja eli punajuuripallukoita, jotka uppopaistetaan rapeiksi. Yksi ohje on kaivellut mieltäni siitä asti, kun sen näin. Ohjetta tarkemmin tutkittuani menin kuitenkin puihin, sillä taas olisi pitänyt liottaa ja jauhaa linssejä ja mitä vielä. Näin suuri vaivannäkö ei yhtään innostanut, kun vadat kuitenkin menisivät pieleen. Aikani etsittyäni löysin onneksi helpomman ohjeen, jossa raastettu punajuuri vain sekoitettiin muiden ainesten kanssa. Jos/kun lopputulos olisi katastrofi, jälkeenpäin ei harmittaisi yhtä paljon kuin jos olisi nähnyt kauheasti vaivaa ruoan eteen.

Onneksi joskus käy niinkin, että varmana pidetty katastrofi ei toteudukaan, ja saa yllättyä iloisesti. Kyllä siinä mieli kirkastuu, kun huomaa, että pallerothan pysyvät kasassa ja paistuvat mukavasti. Iloksi homma muuttuu viimeistään siinä vaiheessa, kun maistaa valmista tuotosta; ensimmäinen puraisu saa haluamaan toisen, kolmannen...


PUNAJUURIVADAT
(hieman muunneltu ohje alkuperäisestä)
noin 15 - 17 kappaletta

½ l punajuuriraastetta (n. 5 keskikokoista punajuurta)
1 pieni (puna)sipuli hyvin hienonnettuna
1 dl kikhernejauhoja (gram flour, besan)
½ dl riisijauhoja
5 tulitikun mittaista vihreää chiliä hienonnettuna (tai maun mukaan)
1 tl suolaa
½ tl chilijauhetta
½ tl jeeran siemeniä
½ tl ruokasoodaa

uppopaistamiseen sopivaa öljyä (esim. rypsiöljyä)

1. Raasta punajuuret mahdollisimman hienoksi. Itse käytin raastinraudan hienointa terää, vaikka jollakin koneella tämäkin olisi varmaan ollut helpompaa... Alleille töitä!

2. Sekoita raasteen joukkoon muut ainekset. Muotoile seoksesta pienehköjä, noin sentin paksuisia matalia kakkusia.

3. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai muussa uppopaistoon sopivassa astiassa. Öljyä saa olla parin, kolmen sentin korkeudelta pohjasta. Öljyä ei tarvitse olla niin paljon, että se peittäisi pallerot kokonaan - vähempikin riittää. Öljy on sopivan kuumaa silloin, kun öljyyn heitetty pieni taikinapala alkaa "sihistä". Muistathan olla huolellinen ja varovainen kuumaa öljyä käsitellessäsi. Paista noin kuusi vadaa kerrallaan.

Siellä ne palleroiset uiskentelevat!

4. Uppopaista palleroita, kunnes ne ovat hieman ruskistuneita pinnasta. (Pallerot näyttävät todellakin ruskistuvan pinnalta enemmän kuin pohjalta.) Vadat myös pullistuvat hieman käyttämäni ruokasoodan ansiosta. Ruokasoodaa ei alkuperäisessä ohjeessa ollut, mutta minä lisäsin sitä, kun anoppi käyttää sitä tavallisissa vadaissakin, ja se tekee vadaista sisältä pehmeitä ja kuohkeita. Käännä pallerot reikäkauhalla ja paista vielä hetki. Paistoaikaa on vaikea tarkalleen sanoa, mutta tarkkaile lopputulosta ja pienennä tai suurenna lämpöä tarpeen mukaan. Pinnan tulisi olla rapea ja sisuksen kypsä mutta pehmeä.

5. Laita valmiit tuotokset talouspaperin päälle valumaan.

Sambhariin uponnut Titanic.

Syö vadat pian valmistumisen jälkeen, koska säilytettäessä ne pehmenevät. Ihan hyviä vadat ovat kyllä pehmenneinäkin, mutta rapeakuoriset vadat ovat niitä, jotka vievät kielen mennessään. Syö vadat esimerkiksi sambharin tai raitan (jogurttikastikkeen) kanssa. Parhaita nämä ovat mielestäni kuitenkin naposteltuna ihan sellaisinaan!

**********************************************************

Koska paistoöljyä (ja punajuuria!) vielä jäi, siivutin punajuuria mandoliinilla ohuiksi lastuiksi ja uppopaistoin lastut öljyssä samaan tapaan kuin vadatkin. Laitoin ne valumaan talouspaperin päälle, suolasin ne kevyesti ja laitoin ne ilmatiiviiseen purkkiin. Laaduntarkkailija totesi näitä lastuja maisteltuaan, että "tämä ohje sun pitäisi julkaista". Nyt sekin on sitten tehty.

Tähtenä tähtianis

Mietin, että voisin ruveta kirjoittamaan jonkinlaista juttusarjaa eri mausteista, ja ensimmäisenä saa kunnian olla vuorossa tähtianis, kun se tuossa aiemmassa pippuribroilerissakin vilahti. Järkevämpää olisi tietysti edetä aakkos- tai muussa järjellisessä järjestyksessä, mutta taidanpa kuitenkin edetä inspiraation mukaan...

Tähtianis on Illicium verum-puun monisakarainen hedelmä. Hedelmät kerätään puusta juuri ennen kuin ne ovat kypsyneet, minkä jälkeen hedelmät levitetään aurinkoon kuivumaan. Kuivaamisprosessin aikana tähtianis saa sille ominaisen tuoksunsa, makunsa sekä voimakkaan punaruskean värinsä. Kuivaamisen jälkeen tähtianikset lajitellaan ykkös- ja kakkosluokkaiseen tavaraan: ykkösluokkaan kuuluvat hedelmät ovat halkaisijaltaan 2,5 cm tai suurempia; kakkosluokkaan kuuluvat tätä pienemmät sekä rikkoutuneet yksilöt. Tähtianisten sisällä olevia siemeniä pidetään maun kannalta toisarvoisina, joten ei kannata huolestua, jos tähtianiksissa ei ole lainkaan siemeniä sisällä - maku tulee hedelmän kodasta.

Tähtianis ja anis (Pimpinella anisum) eivät ole kasvitieteellisesti sukua toisilleen, vaikka molempien maku onkin aika samantyyppinen. Ne molemmat sisältävät anetoli-nimistä yhdistettä, joka antaa molemmille niiden tyypillisen lakritsamaisen maun. Tähtianiksella maku on anistakin voimakkaampi, minkä takia tähtianiksen annostelussa kannattaakin olla varovainen, sillä liiallisella tähtianismäärällä saa helposti pilattua ruoan. Anetolia on myös fenkolissa, ja siksi fenkolia käytetäänkin mm. juomateollisuudessa joskus aniksen sijasta.

Tähtianista käytetään ruoanvalmistuksessa erityisesti Kiinassa, jonka keittiöön se kuuluu olennaisena osana, sekä Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa. Myös tähtianiksen viljely on keskittynyt pitkälti näille alueille. Tähtianista käytetään Aasian maissa varsinkin liha- ja linturuoissa, mutta jonkin verran myös kasvisruoissa. Erityisen hyvin se sopii porsaalle ja ankalle. Tähtianiksella maustetaan myös teetä sekä muita juomia, pikkelssejä sekä makeita ruokia ja leivonnaisia. Tähtianis on kiinalaisen viisimausteen tärkein ainesosa (muut seoksen mausteet ovat tyypillisimmin fenkoli, kaneli tai kassia, sichuaninpippuri sekä neilikka), ja tähtianista käytetään myös joissakin intialaisissa garam masala -sekoituksissa. Kuuluisin ruoka, jossa tähtianista käytetään, on luultavasti vietnamilainen naudanlihakeitto, pho bo. Myös kiinalaiset teessä keitetyt kananmunat on hyvin tunnettu tähtianiksella maustettu ruoka.

Tavallisimmin tähtianista käytetään ruoanvalmistuksessa kokonaisena, jolloin se poistetaan ruoasta ennen syömistä. Tähtianiksesta irtoaa keittämisprosessin aikana ruokaan riittävästi makua, joten tähtianista ei ole tarkoitus syödä.

Tähtianista ja anista käytetään myös juomateollisuudessa, ja anispohjaisten juomien makuainetta anetolia valmistetaan myös synteettisesti. Tunnetuimpia anetolilla maustettuja juomia ovat mm. Sambuca, Pernod, Pastis ja Galliano. Anetoli aiheuttaa aniksella maustetuissa juomissa sen, että juomat samenevat, kun ne jäähdyttää tai laimentaa. Esimerkiksi Pernod samenee kauniin keltaiseksi, kun sen laimentaa vedellä - kyse on ns. louche-efektistä.

Tähtianiksen ostamista ja säilyttämistä koskevat samat säännöt kuin muitakin mausteita. Ne olisi hyvä ostaa kokonaisina, koska jauhettu tähtianis menettää makunsa hyvinkin nopeasti. Jos kuitenkin hankkii valmiiksi jauhettua tähtianista, sitä kannattaa hankkia hyvin pieni määrä kerrallaan. Tähtianikset tulisi säilyttää ilmatiiviissä astiassa, valolta ja kosteudelta suojattuna. Näin ne säilyvät hyvinä jopa usemman vuoden.

Aniksen tapaan tähtianiksella on terveydellisiä vaikutuksia. Se on ruuansulatusta edistävä ja kaasunmuodostusta estävä mauste; sillä on hoidettu reumatismia, koliikkia, vatsakipuja ja yskää; siitä tehtyä uutetta on käytetty diureettina. Tähtianiksella on myös antibakteerisia vaikutuksia, joiden on sanottu muistuttavan jossakin määrin penisilliinin vaikutusmekanismia. Pientä tähtianiksen palaa voi pureskella aterian jälkeen, jolloin se palvelee kahta tarkoitusta: se nopeuttaa ruoansulatusta ja raikastaa hengityksen.

Kokeilin huvikseni pureskella tähtianiksen palasta aterian jälkeen, ja sen maku oli kyllä mielenkiintoinen ja oikeastaan aika hyväkin. Tähtianiksesta tuli hiukan mieleen minttupastilli, ja kyllä se ehkä vähän suuta raikasti. Haittapuolena sanottakoon se, että pala mureni suussa mikroskooppisiksi muruiksi, jotka jäivät ikävästi hampaiden väliin...

Tähtianis on ollut viime aikoina hyvinkin ajankohtainen mauste, sillä sillä on ollut tärkeä rooli sekä lintuinfluenssan että sikainfluenssan hoidossa: Tamiflun yksi tärkeimmissä ainesosista on nimittäin sikimihappo (shikimic acid), jota saadaan tähtianiksesta. Vuonna 2005 maailmassa kärsittiinkin hetkellisestä tähtianis-pulasta, kun sitä kului niin paljon Tamiflun valmistamiseen. Tähtianisvajeesta säikähtäneenä Roche kehitti vielä samana vuonna keinon valmistaa sikimihappoa kemiallisesti. Sikimihappo (tai tähtianis) itsessään eivät toimi influenssalääkkeenä, vaan influenssalääkettä saadaan vain sikimihaposta johtamalla. Toisaalta tähtianiksessa on muita yhdisteitä, mm. linaloolia, joilla on havaittu olevan jonkinlaisia viruksia torjuvia vaikutuksia.

Kiinalaista tähtianista ei tule sekoittaa japanilaiseen tähtianikseen (Illicium anisatum), joka näyttää kuivattuna aivan samalta kuin kiinalainenkin mutta joka on erittäin myrkyllistä. Sitä poltetaan Japanissa hajustamistarkoituksessa. EU:ssa on oikein tehty päätös erikoisedellytyksistä, jotka koskevat kolmansista maista tapahtuvaa tähtianiksen tuontia, joten luulisin, että Suomessa myytävät tähtianikset ovat yleensä turvallisia. Ulkomailla kannattaa kuitenkin varmaan katsoa tarkkaan, mitä tähtianista ostaa.

Tähtianista pidetään yleisesti ottaen turvallisena, mutta sitä - kuten mitään muutakaan - ei kannata kuitenkaan nauttia ylettömiä määriä. Erityistä varovaisuutta annostelussa tulisi noudattaa tähtianiksesta (ja tavallisesta aniksesta) saatavan eteerisen öljyn kanssa, sillä liian suuri määrä anisöljyä voi aiheuttaa pahoinvointia ja oksentelua.

Myös odottavien ja imettävien äitien kannattaa noudattaa varovaisuutta tähtianiksen kanssa, sillä vaikka joissakin lähteissä tähtianiksen väitetään auttavan aamupahoinvointiin, useimmat lähteet näyttävät olevan kuitenkin sitä mieltä, että tähtianista tulisi välttää raskaus- ja imetysaikana. Tähtianis sisältää nimittäin joitakin estrogeenisia yhdisteitä, jotka saattavat aiheuttaa mm. verenvuotoa. Tähtianista ei myöskään suositella aivan pienille lapsille.

Jossakin päin maailmaa, mm. Kiinassa, tähtianista pidetään myös maagisena mausteena. Sen uskotaan karkottavan pahan silmän (evil eye) katse ja tuovan onnea mm. rakkaus- ja raha-asioissa.

Vielä muutamia mielenkiintoiselta kuulostavia reseptejä, joissa käytetään tähtianista (reseptit englanniksi):

Tähtianiksella maustettu sitrussalaatti
Purjo-tähtianisriisi
Glaseerattua palsternakkaa hunajalla, timjamilla ja tähtianiksella maustettuna
Punajuuri-appelsiinirelissi
Mausteliemessä haudutettua kalaa
Inkivääri-tähtianisbroileri
Itämainen possupata ja pikapaistettuja kasviksia
Hunajan ja tähtianiksen makuista possunkylkeä
Wokattua porsasta ja paksoita tähtianiksella ja inkiväärillä maustettuna
Valkosuklaa-tähtianiskastike
Vaahterasiirappi-tähtianismousse
Tähtianiksella maustettu luumukompotti
Raparperi-tähtianismurupaistos
Tähtianis-leipävanukas
Mascarpone-tähtianisvanukas
Tähtianis-vaniljaglögi

Lähteitä ja lisää tietoa:

Peter, K. V. 2004. Handbook of herbs and spices.

CopperWiki: Star Anise
Encyclopedia of Spices: Star Anise
Green Papaya: Anise - the Safety Factor
Green Papaya: Healing with Anise
Moon Bees: Herbs to Avoid During Pregnancy & Lactation
Spices & Condiments - Star Anise
Star Anise - Stellar Swine-Flu Fighter
Star Anise: The Secret Ingredient in Tamiflu
Star Anise Essential Oil