Improvisointi keittiössä on kamalan pelottavaa, koska saattaa tapahtua  se pahin mahdollinen: ruoasta tulee niin kamalaa, että sitä ei pysty  syömään kukaan. Parhaassa tapauksessa tästä harmittavasta  epäonnistumisesta saa kuulla muilta perheenjäseniltä vielä vuosienkin  päästä.
Olen aina katsellut ihmetellen topchefien ja kokkisotien  kokkeja, jotka pystyvät loihtimaan saamistaan aineksista upeita ruokia  minimaalisessa ajassa ja kovan paineen alla. Olisi kauhean kiva, jos  itsekin voisi vain avata jääkaapin, katsoa, mitä siellä on, ja saada  kahdessakymmenessä minuutissa aikaiseksi herkullisen päivällisen, ilman  minkäänlaista reseptiä. Näin säästyisi rahaakin, kun ei tarvitsisi varta  vasten hakea kaupasta tietyn reseptin vaatimia aineksia, vaan voisi  laittaa ruokaa niistä aineksista, mitä kotona sattuu olemaan (olettaen  tietysti, että siellä on jotakin!).
Ei reseptikään tietysti aina  takaa onnistunutta lopputulosta, vaan hyvän reseptin tunnistamisessakin  kaivataan jonkinlaista silmää, kuten Heli Sutela toteaa 
Hesarin  haastattelussa: "En kutsuisi itseäni hyväksi kokiksi, mutta olen  hyvä tunnistamaan toimivan ruokaohjeen. Ruuasta ei tarvitse opetella  kuin perusasiat, sen jälkeen riittää, että noudattaa hyviä ohjeita. Aina  onnistuu."
 Anopilta perittyjä reseptejä.  Taattua laatua. :-)
Anopilta perittyjä reseptejä.  Taattua laatua. :-)Olen viime vuosina yrittänyt  opetella vapaampaa ruoanlaittoa ja löytää sisäisen kokkisoturini. Tässä  on auttanut muutama keino.
Luota  itseesi. Ei ole kovinkaan kannustavaa ja inspiroivaa, jos  ajattelee jo etukäteen, että ruoka kuitenkin tulee epäonnistumaan.  Vaikka ruoka lopulta onnistuisikin, ruoanlaitossa ei ole mitään iloa,  jos on jo valmiiksi synkeällä mielellä. Joskus kokeilut tietenkin  menevät metsään, mutta tämä on vain hyväksyttävä, ja epäonnistumisesta  on otettava opikseen. Märehtimään ei saa jäädä, koska ruokaa oppii  laittamaan vain ruokaa laittamalla. Improvisaatiokokeilut kannattaa  aloittaa vaikkapa vaihtamalla ohjeessa mainittu vihannes tai mauste  toiseen ja kokeilemalla rohkeasti uusia makuyhdistelmiä ja aineksia.  Sillä tavalla oppii, mitkä sopivat yhteen ja mitkä eivät. Helppoja  ruokia improvisaatioharjoittelun aloittamiseen ovat esimerkiksi  salaatit, pastat ja keitot. Niissä ei kauheasti voi mennä vikaan.
Perehdy ruoanvalmistuksen tekniikoihin. Tässä  lainaisin
  Wikipediasta löytämääni selitystä improvisoinnille: "Musiikki- tai  teatteri-improvisaation taustalta löytyy usein huippuunsa  hiottua  teknistä ja taiteellista osaamista." Samalla tavalla ruoanlaitostakin  täytyisi tietää joitakin perusasioita, ennen kuin voi ruveta  improvisoimaan. Mitä paremmin perusasiat ovat hallussa, sitä paremmaksi  improvisoijaksi voi tulla!
Tavallisista keittokirjoista ei tässä  mielessä ole juurikaan apua, sillä suuri osa keittokirjoista keskittyy  vain luetteloimaan reseptejä: niissä selostetaan 
mitä ja 
missä ajassa, kun tärkeämpää olisi tietää 
miksi. Esimerkkinä mainittakoon  vaikkapa majoneesi: ohjeessa todennäköisesti käsketään lisäämään öljy  tipoittain, mutta mitään selitystä ei anneta sille, miksi näin pitää  tehdä. Vastauksia tämmöisiin kysymyksiin olen joutunut etsimään 
Keittotaidon  Akatemian tyyppisistä kirjoista ja keittiökemian puolelta.
Lue reseptejä.Lukemisella  tarkoitan sitä, että reseptejä lukee ajatuksella: miettii, miksi mitäkin  ainesta käytetään, miksi aineet lisätään mainitussa järjestyksessä ja  niin edelleen. Kun itse opettelen jotakin uutta ruokalajia, vertaan  useaa eri reseptiä kyseisestä ruokalajista, jotta löydän kyseisen  ruokalajin punaisen langan eli sen, mikä näyttää olevan kaikille  resepteille yhteistä. Ruokalajin sisäistäminen ja muistaminen helpottuu,  kun reseptin todella "ymmärtää".
Tutustu erilaisiin maustemaailmoihin. Monella maalla  on omat maustekarttansa eli ne mausteet, joita kyseisen maan  ruokalajeissa tyypillisesti käytetään: Intiassa käytetään mm. kurkumaa,  chiliä, korianteria, jeeraa, sarviapilaa; Italiassa basilikaa,  persiljaa, valkosipulia, pippuria, rakuunaa; Kiinassa soijakastiketta,  inkivääriä, seesamiöljyä, riisiviiniä jne. Kun tietää eri  ruokakulttuurien perusmausteet ja jotakin ruokien valmistustavoista,  kyseisen maan tyylistä ruokaa voi soveltaa ihan ilman reseptejä.
Tee suunnitelma. Vaikka ruokaa ei  tekisikään minkään ohjeen mukaan, jonkinlainen suunnitelma on silti  hyvä olla ennen ruoanlaittoon ryhtymistä: mitä ruokaan laitan ja miten  ruoan laitan.
Käytä nenääsi. Nenä  on minusta aika aliarvostettu elin ruoanlaitossa, vaikka siitä on niin  paljon hyötyä. Monesti miettiessäni, sopisiko  vaikkapa joku mauste  johonkin ruokaan, haistelen maustetta. Kuulostaa  vähän naurettavalta,  mutta toimii! Jos en osaa päässäni yhdistää  maustetta tekeillä olevaan  ruokaan, jätän sen suosiolla käyttämättä  ja valitsen jonkun toisen.
Luota vaistoosi. Jos  makuyhdistelmä kuulostaa hyvältä, se saattaa hyvinkin toimia; jos se   kuulostaa pahalta, se luultavasti myös on sitä.
Luota itseesi,  luota vaistoosi, kokeile, ole rohkea ja luova!