Pieni tamarinditesti ja kalaa thaimaalaiseen tapaan

Eräs lukijani kysyi minulta jokin aika sitten, voiko intialaisissa ruoissa käyttää valmista tamarinditahnaa, jota saa ihan tavallisista marketeista lasipurkeissa. Arvelin, että tamarinditahna sopisi tamarindin korvikkeeksi ihan hyvin, mutta koska en ole itse koskaan valmista tamarinditahnaa kokeillut, asia jäi hieman vaivaamaan minua. Käytän itse aina tamarindin hedelmälihaa, joka pitää liottaa vedessä ja siivilöidä, ja siksi valmis tamarinditahna on jäänyt minulle ihan tuntemattomaksi.

Päätin suorittaa siksi pienen vertailun tamarinditahnan ja tamarindihedelmästä valmistetun mehun välillä ja katsoa, kuinka hyvin tuotteet vastaavat toisiaan. Vertailun jälkeen valmistin tamarinditahnasta yksinkertaista thaimaalaistyyppistä kastiketta paistetulle kalalle. Tamarindiahan käytetään Etelä-Intian lisäksi paljon muun muassa Kaakkois-Aasiassa, kuten Thaimaassa. Tamarindi tuo ruokaan hedelmäistä happamuutta, joka on paljon pehmeämpää kuin sitruunan kirpakka happamuus, mikä johtuu siitä, että tamarindi sisältää niin paljon sokeria. Olen kirjoitellut tamarindihedelmästä ennenkin, joten en nyt enää tässä rupea siitä sen tarkemmin selostamaan. :-)

Purkitettu tamarinditahna on käyttövalmista tavaraa, joka näyttää sisältävän vain tamarindia ja vettä. Tamarindin osuus tahnasta on 65 prosenttia. Kaiken järjen mukaan tamarinditahnan pitäisi siis maistua aika lailla samalta kuin hedelmästä liottamalla valmistettu mehu, koska ainekset ovat kummassakin ihan samat.

Vertailua varten valmistin tamarindihedelmästä mehuseoksen; siis sellaisen, jonka valmistan yleensäkin, jos ruokaan tarvitaan tamarindia. Laitoin reilun ruokalusikallisen tamarindia sekä noin puoli kuppia kuumaa vettä likoamaan, ja annoin tamarindin pehmentyä vartin verran. Painelin tamarindia välillä lusikalla, jotta mehut irtoaisivat siitä hyvin. Lopuksi siivilöin mehun. Sitten vertailin itse tehdyn tamarindimehun ja kaupasta ostetun tamarinditahnan väriä, koostumusta ja makua.

Tamarindihedelmää liottamista ja siivilöimistä vaille valmiina.

Tamarinditahna ja tamarindimehu näyttivät muuten aika samannäköisiltä, paitsi että tamarinditahna oli hieman tummempaa. Koostumukseltaan tahna oli mehua paljon paksumpaa - tahna on kai jotenkin kokoon tiivistettyä?

Melkein kuin kaksi marjaa.
Vasemmalla kaupan tamarinditahnaa, oikealla itse tehtyä mehua.

Samannäköisyydestä huolimatta tamarindimehu ja -tahna olivat maultaan yllättävänkin erilaiset: itse tehty mehu oli ohuempaa, kirpeän hedelmäistä ja aika raikkaan tuntuista, kun taas kaupan tamarinditahna maistui luumumaiselle, ja maku oli jotenkin "syvempi" ja hieman tunkkainen.

Pienistä makueroista huolimatta tamarinditahna on minusta silti ihan näppärä korvike tamarindimehulle. Ennen kaikkea se on helppokäyttöinen, kun sitä voi lusikoida ruokaan suoraan purkista. Tamarinditahnan saatavuus ei ole sekään ongelma, koska sitä saa ihan tavallisista hyvinvarustetuista (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin!) marketeista. Ihan tarkkoja käyttömääriä en osaa sanoa, mutta luulisin, että neljän hengen ruokaan semmoinen yksi tai kaksi ruokalusikallista tamarinditahnaa voisi olla aika hyvä määrä. Määrä riippuu tietenkin myös ruokalajista ja ruoan halutusta happamuudesta.


Kalaa thaimaalaisessa kastikkeessa
kahdelle

1 shalottisipuli tai 1 pieni sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
n. 1 cm:n pituinen pätkä inkivääriä hienonnettuna
chiliä maun mukaan (itse laitoin yhden pienen vihreän thaichilin hienonnettuna)
n. 3/4 dl vettä
2 rkl tamarinditahnaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl sokeria
(päälle kevätsipulia)

VALMISTUS

1. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kiehauta. Keittele lempeästi keskilämmöllä ilman kantta noin kymmenen minuuttia, kunnes kastike on sakeutunut. Tarkista maku. Tarjoa pannulla paistettujen tai uunissa kypsennettyjen kalafileiden seurana. Lisukkeeksi sopii riisi.

Köyhäilyä kreikkalaisittain

Voi sinua, valkokaali, miten oletkin tuommoinen kalpeanvihreä rumilus? Kuinka muistutatkin niin paljon munapäistä avaruusoliota? On niin somaa, kun sinä ja ystäväsi kökötätte kaupan heviosaston kingeinä pyramidin muotoisissa kasoissa. Tarjoatte idän eksotiikkaa ja silmäniloa kaikille epätoivoisille kotirouville, jotka sahaavat heviosastostoa ristiin rastiin, yrittäen kuumeisesti miettiä, mitä tänään syötäisiin. Miksi kukaan haluaa maksaa monta sataa euroa siitä, että pääsee Egyptiin pyramideja töllistelemään, kun pyramidien makuun pääsee ihan lähimarketissakin? Vielä kun saataisiin kamelikyyti kassalle, niin voi pojat, jo olisi lomatunnelma kohdallaan.

Voi kaali, miksi olet niin mauton vihannes ja epämiellyttävän tuntuinen suussa? Et ole oikein mitään, et kova etkä pehmeä, vaan sellainen nihkeän natkuva. Siltikin olet aika ainutlaatuinen kaikessa monikäyttöisyydessäsi. Kun valo vähenee ja ilta pimenee, sinusta tulee onneton ja haluat kääriä syliisi jotain. Tehdään siis kaalikääryleitä. Ensipakkasen puremia poskia ilahduttaa pehmoinen kaalilaatikko, jota mussuttaessa huolet väistyvät. Tuo rakastettavan riittoisa kaalilaatikko, elinikäinen ystävä, joka tervehtii jääkaapista aina vaan. Paino-ongelmaisillekin sinä tarjoat huolenpitoa: mitä olisikaan kaalidieetti ilman kaalia? Olet myös aina valmis nousemaan sohvalta ja ryhtymään kaalijumppaan, jossa tanssitaan sumbaa tai sambaa nelikiloiset kaalinpäät kainalossa.

Rakkaat kaalit, kuulen kyllä teidän kutsunne, vaikka teeskentelenkin vaikeasti tavoiteltavaa. Kuulen kuiskauksenne: Täällä me kalvakat poloiset vartumme, ahtaissa laareissa, että joku hyväsydäminen immeinen tulisi ja antaisi meille hyvän kodin. Luvataan olla riittoisia ja halpoja ja tuoksua hyvälle, jotta naapuritkin tulevat kateellisiksi, kun taas niillä syödään sitä kaalia. Ota ja tartu minuun ja maksa minusta kassalla muutama sentti. Sujauta minut käsilaukkuusi ja vie kotiisi. Meistä tulee vielä onnelliset yhdessä.

LAHANORIZO (tuttavallisemmin kaalia ja riisiä)
noin neljälle
tätä ohjetta mukaillen

pari ruokalusikallista öljyä
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
puolikas pienehkö kaali (n. 500-600 grammaa) hienonnettuna
3 tomaattia pieninä kuutioina
n. 6 dl vettä
2 dl riisiä (itse laitoin risottoriisiä)
suolaa ja pippuria maun mukaan
sitruunamehua maun mukaan

1. Kuumenna öljy ja lisää pannulle sipulit. Kuullota ne ja lisää kaali. Paista, kunnes kaali on pehmentynyt aika mukavasti. Itse en malttanut paistella kaaleja tarpeeksi kauan, ja kun olin myös pilkkonut kaalin laiskuuttani liian isoiksi paloiksi, kaali jäi natkuvaksi. Ei hyvä. Kaalin saa siis hienontaa aika hienoksi ja kypsentää aika pehmeäksi, ellei sitten tykkää natkuvasta kaalista.

2. Lisää tomaatit ja vesi ja kiehauta. Lisää riisi, suola ja pippuri ja sekoita hyvin. Hauduttele kannen alla keskilämmöllä, kunnes riisi on kypsää, noin 15-20 minuuttia. Sekoittele silloin tällöin ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Mausta lopuksi makusi mukaan sitruunamehulla.

Söin tätä ensin - aitoon kreikkalaiseen tapaan - tulisen intialaisen mangopikkelssin kanssa. Sitten söin tätä fetan kanssa ja sitten vielä raejuuston kanssa. En oikein osaa sanoa, mikä oli tämän kanssa parasta. Jotakin jäin kyllä kaipaamaan. Ehkä thaimaalaista chilikastiketta?

Linssejä, linssejä

Kun tuossa aiemmin laittelin ruokaa linsseistä, rupesin mietiskelemään, että en yhtään tiedä, missä ja miten linssit oikein kasvavat. Kasvavatko ne maassa vai puussa, ja millainen kasvi linssi oikein on?

Vaikka nykyään teen linsseistä paljonkin ruokaa, vielä jokin aika sitten linssit olivat minulle oikea mysteeriaines. Ensimmäisen kerran taisin maistaa linssejä 16-vuotiaana Marokossa, kun meille tarjottiin Marrakechin retkellä linssikeittoa. En silloin edes tiennyt linssin olevan kasvi, vaan luulin, että meille tarjottiin jonkinalaista silmäkeittoa. Pidin itseäni kovinkin rohkeana, kun uskaltauduin lusikoimaan paikallista silmäsoppaa, joka osoittautui - kumma kyllä - kuitenkin aika herkulliseksi. Omaan keittiööni linssit tulivat vasta intialaisen ruoan myötä.

Herneensukuinen linssi

Linssi eli kylvövirvilä (Lens culinaris) kuuluu hernekasveihin ja muistuttaakin aika tavalla hernettä: linssit kasvavat samantyyppisissä puskissa, ja linssien syötävä osa on herneiden tapaan palkojen sisällä. Linssipalkojen sisällä on kuitenkin tavallisesti vain kaksi siementä eli linssiä. Suurin linssien tuottajamaa on hieman yllättäen Kanada, ja seuraavaksi eniten linssejä kasvatetaan Intiassa, jossa niitä myös syödään eniten maailmassa.

Superruokaa

Linssit ovat ravintosisällöltään ihanteellinen elintarvike, sillä ne sisältävät runsaasti proteiineja, paljon kuituja, vähän rasvaa ja vähän kaloreita. Proteiinien osuus on linsseissä 20-30 prosenttia, ja linssit ovatkin kolmanneksi proteiinipitoisin kasvikunnan tuote (soijapavun ja hampun jälkeen). Ne ovat siksi erinomainen proteiinilähde kasvissyöjille ja tarjoavat sekasyöjillekin lähes rasvattoman ja kuitupitoisen proteiinivaihtoehdon lihalle. Linssit ovat erinomainen kuidun lähde, sillä ne sisältävät sekä vesiliukoista että veteen liukenematonta kuitua. Linsseistä saa myös runsaasti rautaa, kalsiumia, magnesiumia ja B-ryhmän vitamiineja. Linssit ovat - moniin muihin kasvikunnan tuotteisiin verrattuna - myös hyvin täyttäviä, joten niillä lähtee isompikin nälkä. Kaiken lisäksi linssit ovat erittäin edullisia ja säilyvät kuivakaapissa hyvinkin pitkään.

Kaiken maailman linssejä

Linssejä on olemassa hyvinkin monta eri lajia, vaikka suomalaisissa kaupoissa ei myydäkään kuin pääasiassa kahta lajia, punaisia ja vihreitä linssejä. Valikoiman pienuus johtuu varmasti siitä, että meillä Suomessa syödään linssejä yhä suhteellisen vähän.

Meidän kaapeistamme löytyy yleensä aika monta linssi- ja papulajia, ja ajattelin laittaa tähän pienen koosteen itselleni tutuimmista linsseistä. Suuri osa näistä linsseistä on - sattuneista syistä - sellaisia, joita käytetään paljon intialaisessa ruoassa. Intialaisten linssilajien lisäksi on tietysti paljon muitakin linssejä, mutta ne ovat jääneet minulle aika tuntemattomiksi.

(Kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Punaisia ja vihreitä linssejä.

Punaiset ja vihreät linssit kuuluvat suomalaistenkin kauppojen perusvalikoimaan, mutta itse en ole oikein tottunut pitämään kummastakaan. Punaisista linsseistä (intialaisittain masoor dal) teen joskus intialaista ruokaa, vaikka niitä Intiassa harvemmin käytetäänkin. Vihreistä linsseistä teen lähinnä keittoja ja pataruokia.

Moong-linssejä ja toor-linssejä.

Moong-linssit (moong dal, split green gram) ovat kuorittuja ja halkaistuja mungpapuja. Ne ovat pieniä keltaisia linssejä, joilla on mieto ja hieman makea maku. Niillä on lyhyt keittoaika, joten ne ovat ihanteellista pikaruokaa. Moong dalit ovat pehmeitä ja helposti sulavia, ja siksi niitä suositellaankin erityisesti lapsille ja vanhuksille.

Toor-linssit (toor dal, arhar dal, split red gram) ovat ehkä kaikkein yleisin linssilaji Intiassa, ja niitä käytetään sekä suolaisissa että makeissa ruoissa. Toor dalit maistuvat vähän pähkinämäiselle, ja niillä on hieman pidempi keittoaika kuin moong daleilla. Vaikka ne säilyttävät muotonsa moong daleja paremmin, ne kuitenkin keitetään usein ihan puuroksi ja joskus vielä muussataankin. Intialaista lohturuokaa. :-)

Chana daleja raakoina ja paahdettuina (bhuna chana).

Chana-linssit (chana dal, cholar dal, split Bengal gram) ovat sukua kikherneille ja toor dalin ohella toinen Intian suosituimmista linssilajeista. Maultaan chana dalit muistuttavat hieman maissinjyviä, ja ne säilyttävät muotonsa keitettäessäkin. Toor dalien tapaan chana daleja käytetään sekä suolaisissa että makeissa ruoissa. Etelä-Intiassa chana dalit ovat yksi yleinen tadkan (mausteöljyn) ainesosa. Tadka (chaunk, popu) valmistetaan siten, että kuumennetaan pannulla hieman öljyä, johon sitten lisätään kokonaiset mausteet, joita paistellaan hetki. Sen jälkeen nämä mausteet lisätään öljyineen valmiiseen ruokaan, jolloin mausteöljy antaa ikään kuin viimeisen silauksen ruoalle. Chana daleista jauhetaan myös jauhoja, jotka tunnetaan nimellä besan (gram flour). Besan-jauhoja käytetään paljon erityisesti uppopaistettavissa ruoissa, kuten pakoroissa, bondissa ja bhajeissa.

Bhuna chana -linssit (chutney dal, roasted chana dal, daria) ovat paahdettuja chana daleja ja raakoja chana daleja paljon vaaleampia ja kevyempiä. Ne ovat siis täysin kypsennettyjä, eikä niitä tarvitse käsitellä mitenkään, vaan niitä voi syödä vaikka suoraan pussista. Bhuna chanoja kutsutaan usein myös chutney daleiksi, koska niitä käytetään usein erilaisissa chutneyissä, esimerkiksi maapähkinächutneyssä. Bhuna chanoja käytetään paljon myös erilaisissa snack-sekoituksissa.

Halkaistuja urad-linssejä ja kokonaisia urad-papuja.

Valkoiset urad-linssit (urad dal, split black gram) ovat halkaistuja ja kuorittuja urad-papuja. Kokonaiset urad-pavut (sabut urad dal, black gram) ovat mustia, mutta kun ne halkaistaan ja kuoritaan, sisältä paljastuu valkoinen sisus. Kokonaiset urad-pavut muistuttavat suuresti vihreitä mung-papuja.

Halkaistuja urad daleja käytetään paljon eteläintialaisessa keittiössä, jossa niitä käytetään erityisesti dosa-lätyissä ja höyrytetyissä idli-kakkusissa.Niitä varten urad dalit liotetaan ja jauhetaan riisin kanssa taikinaksi, minkä jälkeen taikina vielä hapatetaan. Halkaistuja urad daleja käytetään etelässä paljon myös tadka-mausteöljyssä, ja tällöin linssit lisätään (liottamatta ja raakoina) kuumaan öljyyn ja paistetaan kullankeltaisiksi. Maun lisäksi ne tuovat ruokaan myös suutuntumaa. Urad daleista tehdään myös makeisia, sunnundaluja.

Kokonaisia mustia urad-papuja käytetään enemmän Pohjois-Intiassa. Tunnetuin urad-papuruoka taitaa olla Punjabista kotoisin oleva dal makhani, johon tulee urad-papujen lisäksi myös kidneypapuja (rajma).

Tadka-pannuni.

Linssien esivalmistelu

Linssejä ei yleensä tarvitse liottaa, toisin kuin papuja. Itse olen kuitenkin tavannut liottaa chana daleja muutaman tunnin, ja isompia linssejä voi muutenkin halutessaan liottaa muutaman tunnin, jolloin niiden keittoaika lyhenee hieman. Kaikki linssit on kuitenkin hyvä ensin puhdistaa ja sen jälkeen huuhdella. Puhdistamisen tarkoituksena on poistaa linssien joukosta mahdolliset roskat, huonot linssit sekä pikkukivet, joita niitäkin joskus eksyy linssien joukkoon.

Puhdistus sujuu näppärästi näin: Levitä linssit vaalealle lautaselle, pyyhkeelle tai muulle vaalealle alustalle, josta linssit erottuvat hyvin. Nypi joukosta mahdollinen epäkelpo aines pois ja laita linssit huuhtelua varten kulhoon. Laske kulhoon reilusti vettä ja huljuttele linssejä hetki, kunnes vesi tulee sameaksi. Kaada vesi pois, laske kulhoon uudestaan vettä ja huljuttele taas. Toista tätä kolme tai neljä kertaa, kunnes vesi on kirkasta. Linssit voi huuhdella myös siivilässä juoksevan veden alla.

Linssien keittäminen

Linssien keittoaika vaihtelee hieman linssien koosta ja iästä riippuen. Pienimmät linssit kiehuvat kattilassa kymmenessä minuutissa; isommissa menee reilu puoli tuntia. Tuoreemmat linssit kypsyvät nopeammin kuin vanhemmat, joten eri aikoina ostettuja linssejä ei kannata sekoittaa keskenään, koska ne kypsyvät tällöin epätasaisesti. Olen itse huomannut, että suola pidentää isompien linssien keittoaikaa ja jättää linssit hieman koviksi, joten suola on hyvä lisätä vasta keittämisen loppupuolella. Pienten linssien kypsymiseen suolalla ei minusta ole vaikutusta, joten niihin voi lisätä suolan alkuvaiheessakin.

Koska linssien kypsymisaika vaihtelee hieman, kypsyys on näppärintä testata painamalla linssiä sormien välissä: jos linssi litistyy helposti, se on kypsä. Keittoaika riippuu myös käyttötarkoituksesta: esimerkiksi salaatteja varten keitettävät linssit saavat jäädä kokonaisiksi, kun taas linssimuhennos-tyyppisissä ruoissa linssit saavat mennä mössöksikin.

Linssejä keitettäessä käytetään vettä yleensä vain sen verran kuin tarvitaan: veden on tarkoitus imeytyä linsseihin, jotta ravinteikasta vettä ei tarvitse heittää pois. Yleensä linssien ja veden suhde on noin 1:2, eli yhtä desiä linssejä kohti käytetään kaksi desiä vettä. Tämä määrä vettä on suunnilleen sopiva silloin, kun linssit keitetään kannen alla keskilämmöllä. Vettä voi kuitenkin keittämisen aikana lisätä, jos vesi tuntuu katoavan kattilasta. Jos mukana on muita aineksia, kuten vihanneksia, vettä saa laittaa kolmekin kertaa linssien määrä. Nopeinta linssien keittäminen on tietenkin painekeittimessä, mutta painekeittimen haittapuolena on se, että linssien kypsymistä on vaikeampi kontrolloida.

Makua linsseihin

Linssit ovat itsessään hyvin miedon makuisia, joten ne tykkäävät runsaskätisestä maustamisesta ja sopivat siksikin erinomaisesti intialaiseen keittiöön. Linsseistä valmistetut ruoat tunnetaan Intiassa nimellä dal, joka kuuluu Intiassa ihan jokapäiväiseen ruokavalioon - maantieteelliseen sijaintiin tai perheen taloudelliseen asemaan katsomatta.

Linssilajit ja niistä valmistetut ruokalajit vaihtelevat hieman alueittain; pohjoisen dal-ruoat ovat usein paksumpia ja kermaisempia, kun taas etelän linssiruoat ovat usein keittomaisempia, kuten sambhar. Pohjoisessa linssiruoat nautitaan usein erilaisten leipien kanssa; etelässä suositaan riisiä.

Linssit ja muut palkokasvit voivat aiheuttaa ilmavaivoja ja turvotusta etenkin sellaisille, jotka syövät linssejä harvemmin ja joiden elimistö ei ole tottunut niihin. Intiassa käytetäänkin linssiruoissa tiettyjä mausteita, joilla on ilmavaivoja vähentäviä vaikutuksia, muun muassa hajupihkaa (hing, asafoetida), juustokuminaa eli jeeraa, koptilaista kuminaa (ajwain) ja valkosipulia.

Peruslinssimuhennokseni syntyy seuraavasti:
Kiehautetaan kattilassa vettä ja lisätään siihen puhdistetut linssit. (Linsseiksi käyvät esimerkiksi punaiset linssit tai moong dalit). Lisätään kattilaan myös yksi tai kaksi tomaattia kuutioituna, chiliä, hienonnettu sipuli, valkosipulia, suolaa, kurkumaa ja korianterijauhetta. Keitellään kannen alla, kunnes linssit ovat pehmeitä. Joskus lisään joukkoon muitakin aineita, esimerkiksi kesäkurpitsaa, pinaattia tai kookosta. Joskus teen lopuksi myös tadkan: johon saattaa tulla esimerkiksi ruskeita sinapinsiemeniä, currylehtiä ja jeeraa tai vaihtoehtoisesti vaikkapa jeeraa, hajupihkaa ja punaista kuivattua chiliä.

(Linssipensaan kuva täältä.)

Turkkilaiset linssipyörykät

Nämä linssipyörykät herättivät kiinnostukseni erilaisuudellaan, sillä pyöryköitä ei kypsennetä mitenkään. Tietenkin linssit ja bulgur keitetään ja sipulikin kuullotetaan ennen pullien muotoilua, mutta valmiita pyöryköitä ei enää käytetä uunissa. Näitä palluroita syödään ilmeisesti yleensä meze-pöydän osana (joko pallo- tai pötkylämuodossa), mutta kyllä nämä sopivat minusta ihan hyvin pääruoaksikin. Tungin näitä myös leivän väliin, ja pyöryköillä oli sielläkin oikein kotoisa olo. Pihvimuotoisina pyörykät olisivat saattaneet sujahtaa leivän väliin vieläkin sutjakammin. :-)

MERCIMEK KÖFTESI, Linssipyörykät punaisista linsseistä
22-24 pyörykkää
Ohje hieman mukailtuna BBC Foodilta

2 dl punaisia linssejä
2 dl bulguria
hieman öljyä
1 pienehkö sipuli hienonnettuna
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
pari kevätsipulia hienonnettuna
(yrttejä ja muita mausteita maun mukaan)
(tarjoiluun salaattia ja sitruunamehua)

1. Huuhtele linssit ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä (4 dl) kymmenisen minuuttia. Laita linssit kulhoon odottamaan. Kiehauta taas neljän desilitran verran vettä, mausta se suolalla ja keitä bulgureja kahdeksisen minuuttia, kunnes bulgur on pehmeää ja kaikki vesi on imeytynyt bulguriin. (Linssit ja bulgurit voisi tietysti keittää yhdessäkin, mutta minä olin vähän epävarma keittoajoista, ja kypsensin siksi molemmat erikseen.) Laita bulguritkin kulhoon.

2. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja kuullota sipuli. Sekoita joukkoon tomaattipyree ja jatka kypsennystä vielä hetki.

3. Sekoita sipuli-tomaattipyreeseos linssien ja bulgurin joukkoon. Sekoita joukoon myös suola, juustokumina, paprikajauhe sekä kevätsipulit. Anna seoksen jäähtyä ja muotoile seoksesta kostutetuin käsin pallukoita.

Purista pyöryköiden päälle ennen tarjoamista sitruunamehua ja tarjoa pyörykät suolapalana salaantinlehtien päältä tai salaatinlehtiin käärittyinä.

Maku oli minusta aika mieto, ja siksi ripottelin päälle vielä vähän chilihiutaleita. Hyviä olivat!

Porkkanaraita

Äitylin kanssa haksahdimme jokin aika sitten ostamaan soijajogurttia, sillä myyntiesittelijä lupasi kirkkaanvihreän kassin kaupan päälle, jos ostaisi kaksi soijatuotetta. En ole koskaan aiemmin soijajogurttia kokeillut, mutta nyt myyjä sai minut yhdellä taikasanalla heti koukkuunsa, ja se taikasana oli 'laktoositon'. Olen toki tiennyt aiemminkin, että soijatuotteet ovat laktoosittomia, mutta en ole koskaan oikein tainnut sisäistää asiaa. Minulle saisi muutenkin nykyään kaupattua varmaan vaikka polkupyörän sisäkumit, jos niitä mainostaisi laktoosittomina. :-)

Sinnehän se purkki sitten jäi pyörimään jääkaappiin, kunnes yhtenä päivänä päätin hankkiutua siitä kerralla eroon. Ajattelin tehdä siitä intialaista jogurttikastiketta, raitaa, ja katsoa, millainen raita soijajogurtista tulisi.

Kun avasin purkin, ensimmäinen ja automaattinen reaktio oli työntää purkki nenän alle, koska minusta jogurtti näytti oudon harmaalta. Sitten muistin, että joskus aiemmin ostamani soijamaitokin oli ollut tavallista maitoa harmaampaa. Harmaa väri kuuluu siis kai jotenkin soijatuotteiden ominaisuuksiin? Sen kerran perästä en ollut enää soijamaitoa ostanutkaan, ihan vain sen takia, että maidon väri oli jotenkin iljettänyt minua. Nyt minulla oli sitten tätä jogurttia, joka oli ihan samanväristä.

Oman hylkimisreaktioni takia rupesin miettimään ruoan värin merkitystä enemmänkin. Siinä täytyy olla kyse jonkinlaisesta alkukantaisesta reaktiosta, että ruoka koetaan epämiellyttäväksi pelkän värin perusteella. Harmaa yhdistyy minun mielessäni pilaantuneeseen ruokaan, mikä johtuu varmaan siitä, että harmaita ruokia ei juurikaan taida olla olemassa. Muistan kerran tehneeni kiinalaista chicken corn soupia, ja se meinasi takertua kurkkuun pelkästään sen takia, että se näytti värinsä puolesta tiskivedeltä, vaikka se periaatteessa muuten ihan hyvää olikin. Sininen on toinen epätavallinen väri ruoassa, enkä olekaan koskaan uskaltanut ostaa sinisiä Blue Congo -perunoita. Niiden täytyy olla jotenkin vaarallisia, koska ne ovat sen värisiä!

Toisaalta kyse on varmaan myös ruoan ominaisväristä ja siitä, minkä väristä ruoan mielestämme kuuluu olla. Jogurtin esimerkiksi kuuluu mielestäni olla valkoista, ja siksi harmahtava jogurtti arveluttaa. Maidonkin kuuluu olla valkoista, ja tuskin saisin alas punaista maitoa, vaikka tietäisin sen olevan aivan tavallista maitoa, joka on vain värjätty elintarvikevärillä punaiseksi. Aivot kai tekevät jonkinlaisen tepposen, kun näkevät jotenkin poikkeavan väristä ruokaa tai juomaa - sitä kuvittelee maistavansa ruoassa jonkinlaisen virheellisen sivumaun, vaikka ruoassa ei oikeasti mitään sellaista olisikaan.

Myös ruokailupaikan valaistus vaikuttaa ruoan väriin ja ruoan ulkonäköön muutenkin. Itse en esimerkiksi tykkää syödä liian himmeässä valaistuksessa, koska mielestäni lautasella oleva ruoka pitää nähdä kunnolla. Jokuhan on voinut vaikka käydä sujauttamassa lautaselleni jotain epäilyttävää! Muistelen nähneeni jossakin sellaisenkin laihdutusvinkin, että ruokailutilaan kannattaa laittaa sininen valo, koska sinisessä valossa ruokaa syödään huomattavasti vähemmän kuin normaalissa valaistuksessa. Samoin jos jääkaappiin laittaa sinisen valon, jääkaapissa oleva ruoka houkuttelee huomattavasti vähemmän ja napostelukin loppuu.

Soijajogurtin väristä huolimatta päätin kuitenkin tehdä raitaa alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta tein silti varmuuden vuoksi porkkanaraitaa, koska ajattelin, että porkkanat saattaisivat hieman värjätä jogurttia silmäystävällisemmäksi. Pakko on kuitenkin nolona tunnustaa, että ei tämä silti maistunut minusta yhtä hyvältä kuin tavallisesta jogurtista valmistettu raita - ja vain sen takia, että tiesin jogurtin olleen alun perin harmaata. :-)


PORKKANARAITA (ELI JOGURTTIKASTIKE)
4-6 hengelle

2 porkkanaa raastettuna
500 g (n. 5 dl) jogurttia (Bulgarian jogurttia, soijajogurttia tai itse tehtyä)
(½-1 pieni chili silputtuna)
puolikas pieni sipuli hyvin hienonnettuna
½-1 tl juustokuminaa eli jeeraa jauhettuna
suolaa

Sekoita kaikki ainekset hyvin ja lisää maun mukaan suolaa.

Syö riisin kanssa, muiden ruokien lisukkeena, tai vaikka ilman niitä muita ruokia.

Raaka chili tekee tämän aika tömäkäksi, mutta chili ei ole tässä todellakaan mitenkään välttämätön. Sen voi siis jättää kokonaan pois.

(Sininen mansikka: Polyvore.com)

Nami nami... maitovanukas

Lauantain kunniaksi päätin tehdä kerrankin oikein jälkkäriä, jota ei kyllä syöty minään jälkiruokana, vaan iltapäivän makeana herkkuna.

Tätä jälkiruokaa tehdessäni mietin, mahdetaankohan missään muualla päin maailmaa käyttää niin paljon maitotuotteita kuin Intiassa. Maitoa syödään siellä monessa muodossa: jogurttina, jota nautitaan riisin kanssa lähes jokaisen aterian lopuksi; vedellä ohennettuna buttermilkinä, jota sitäkin syödään riisin kanssa aterian päätteeksi ja josta tehdään myös viilentäviä kesäjuomia, esimerkiksi majjigaa; paneer-juustona, josta saa herkullisen proteiinipitoisen kasvisaterian; gheenä ruoanlaitossa ja makeisissa sekä maitona jälkiruoissa ja makeisissa, joissa varsinkin käytetään maitoa Intiassa ylen määrin. Meillä yleisiä kypsytettyjä juustoja Intiassa ei sen sijaan juurikaan harrasteta. Paikalliset juustot ovatkin siellä ihan hirveitä ja ulkomailta tuodut taas järkyttävän kalliita.

Löysin netistä intialaisen ruokapyramidin, ja minusta oli aika hauska huomata, että vaikka intialaisen pyramidin ainekset poikkeavatkin suomalaisen kolmion aineksista, periaate on molemmissa kuitenkin ihan sama.


Joskus ruokapyramidit voi kuitenkin unohtaa ja herkutella vaikkapa tällä tosi helpolla maitovanukkaalla.

Vermicelli-nuudeleita, joita käytetään Intiassa sekä makeissa että suolaisissa ruoissa, saa intialaisista kaupoista, ainakin Maharajasta Hakaniemestä. En ole meillä Suomessa tavannut valmiiksi paahdettuja vermicellejä (roasted vermicelli), mutta Intiasta saa niitäkin, jolloin vermicellejä ei tarvitse enää paahtaa pannulla.

SEMIYA PAYASAM/VERMICELLI KHEER
Maito-vermicelli -vanukas
4 - 6 hengelle

AINEKSET

n. ½ rkl gheetä, voita tai öljyä
pieni kourallinen (sulttaani)rusinoita
10-12 cashewpähkinää pitkittäin halkaistuna
2 dl vermicellejä
8 dl maitoa
½-1 dl sokeria
½-1 tl jauhettua kardemummaa

VALMISTUS

1. Kuumenna pannu ja lisää siihen noin puoli teelusikallista rasvaa. Paista rusinoita hetki, kunnes ne ovat pehmeitä, ja siirrä ne syrjään. Lisää pannulle taas hieman gheetä ja ruskista cashewpähkinätkin kevyesti. Laita nekin sivuun odottamaan.

2. Laita pannulle taas hieman gheetä ja lisää vermicellit. Paahda niitä keskilämmöllä ahkerasti sekoitellen, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet (kolmesta viiteen minuuuttia).

Vermicellit ennen ja jälkeen paahtamisen.

3. Kaada maito paksupohjaiseen kattilaan ja kiehauta se. Lisää joukkoon vermicellit ja keittele varovasti keskilämmöllä, kunnes vermicellit ovat kypsiä (noin 10-12 minuuttia). Sekoittele koko ajan pohjaa myöten ja vahdi, ettei maito kiehu yli tai pala pohjaan.

4. Sekoita lopuksi joukkoon rusinat, cashewpähkinät, sokeri ja kardemumma ja sekoita hyvin.

Tarjoa vanukas lämpimänä tai kylmänä. Minusta tämä on parasta ihan tulikuumana!


VINKKEJÄ
Yhdellä desillä sokeria tästä tulee tosi makeaa, mikä sopii meille. Jos et kuitenkaan tykkää niin kovin makeasta, lisää ensin vaikkapa puoli desiä sokeria, maista, ja lisää sitten sokeria tarpeen mukaan.

Vanukas alkaa jähmettyä välittömästi keittämisen lopettamisen jälkeen, ja jos vanukas joutuu odottelemaan, siitä tulee aika jämäkkää. Ihan ensimmäisessä kuvassa vanukas on ehtinyt jäähtyä vain kymmenisen minuuttia, ja silti se on jo aika jähmettynyt verrattuna yllä olevaan kuvaan, joka on otettu heti valmistumisen jälkeen. Vanukkaan saa juoksevammaksi, kun sekoittaa ennen tarjoamista sen joukkoon muutaman ruokalusikallisen lämmitettyä maitoa.

Hapanimelää munakoisoa

Jos sanoisin rakastavani munakoisoa, korvani kyllä lepattaisivat, ainakin jos puhutaan siitä isosta violetista munakoisosta, jota meidän kaupoistamme saa. Intialaiset munakoisot ovat itse asiassa ihan hyviä, koska ne ovat paljon maukkaampia ja napakampia, eivätkä ne mene kypsennettäessä sellaiseksi puuroksi kuin meidän munakoisomme. Intialaisista munakoisoista parhaita ovat minusta pienenpulleat vihreät munakoisot, joihin en ole koskaan Hakaniemen kaupoissakaan törmännyt.

Koska intialaisia munakoisoja ei ole täällä juurikaan saatavilla, on tyydyttävä yleensä vain siihen isoon violettiin. Syön kyllä sitäkin ihan mukisematta, mutta en mitenkään riemusta kiljuen kuitenkaan. Joka asiassa on kuitenkin aina joku poikkeus, ja niin on tässäkin. On nimittäin olemassa yksi isosta munakoisista valmistettu ruoka, joka on kovasti minunkin mieleeni: hapanimelä munakoiso, joka saa kevyen happamuutensa tamarindista ja makeutensa intialaisesta sokeriruoko-/palmusokerista. Palmusokerin sijasta voi tietysti käyttää tavallista sokeriakin, mutta se ei ole kyllä yhtään sama asia, koska palmusokerissa on niin omanlaisensa maku ja väri.

Palmusokerilla makeutettuna minulta menee alas myös toinen epähoukutteleva vihannes, ongelmatapaus nimeltään karvaskurkku (bittergourd, karela), joka on juuri sitä, mitä nimikin sanoo: karvas kurkku. Poloinen on vielä niin rumakin, että melkein pelottaa. Karvaskurkku on maultaan niin kitkerä, että en tavallisesti viitsi edes ostaa sitä kotiin mieliharmiksi. Se kun tahtoo jäädä aina syömättä, valmistin sen miten tahansa ja liotin sitä suolavedessä tai en (suolaveden pitäisi poistaa kitkeryys, mutta ei se minulla ole ainakaan toiminut). Mutta kas kummaa, palmusokeri muuttaa karvaskurkunkin salonkikelpoiseksi, ja palmusokerilla makeutettuna se onkin sitten niin hyvää, että voisin syödä sitä vaikka kuinka paljon. :-) Ravintoloissa pystyn kuitenkin syömään karvaskurkkuruokia ilman palmusokeriakin, ja olenkin aina ihmetellyt, mitä taikatemppuja ravintoloissa oikein tehdään kyseiselle kasvikselle, että siitä tulee syömäkelpoista. Helsingissä olen nähnyt myytävän karvaskurkkua ainakin Vii Voanissa (intialaista ja kiinalaista lajiketta) ja sekä Aasialaisessa Kaupassa (kiinalaista lajiketta).

Intialaisten munakoisojen puutteessa täytyy siis yleensä käyttää isoa violettia veijaria, vaikka se intialaisissa ruoissa harvemmin toimiikin. Hapanimeläksi herkuksi sekin taipuu kuitenkin oikein hyvin.


HAPANIMELÄÄ MUNAKOISOA
(Vankaya pulusu bellam)
pienehkö annos neljälle

1 rkl öljyä
1 tl tummia sinapinsiemeniä
1 tl juustokuminan eli jeeran siemeniä
½ tl fenkolinsiemeniä
(1 oksa currylehtiä)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 vihreä chili halkaistuna tai paloiteltuna
1 sipuli hienonnettuna
½ tl kurkumaa
1 ½ tl korianterijauhetta
1 tl suolaa (tai maun mukaan)
1 munakoiso kuutioituna
peukalonpään kokoinen pala tamarindia
2 rkl intialaista palmusokeria raastettuna (jaggery, gur, bellam)

VALMISTUS

1. Laita tamarindi likoamaan 1 dl:aan kuumaa vettä noin 15 minuutiksi. Painele tamarindia välillä lusikalla, jotta siitä irtoaisi mahdollisimman paljon mehua. Siivilöi lopuksi roippeet pois ja laita mehu sivuun odottelemaan.

2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun ne alkavat paukkua, lisää juustokuminan siemenet, fenkolinsiemenet ja currylehdet, jos käytät niitä. Lisää muutaman sekunnin päästä valkosipuli, chili ja sipuli. Paista keskilämmöllä ahkerasti sekoitellen, kunnes sipuli on hieman ruskistunut (noin 5 minuuttia). Lisää kurkuma, korianterijauhe, suola ja munakoiso sekä muutama ruokalusikallinen vettä. Sekoita hyvin ja hauduta kannen alla keskilämmöllä, kunnes munakoiso on lähestulkoon kypsää (noin 10 minuuttia).

3. Lisää siivilöity tamarindimehu, hauduta vielä muutama minuutti ja lisää lopuksi palmusokeri. Kääntele sokeri ruoan joukkoon ja odota, että se sulaa.

Tarjoa esimerkiksi riisin kanssa.

Vinkki: jos palmusokeri on kovaa, sen saa pehmitettyä raastamiskelpoiseksi laittamalla sen noin kymmeneksi sekunniksi mikroon.

Taidan olla ihastunut

Olen ihastellut erästä herrashenkilöä jo vuosien ajan ja todennut, että siinä on mies minun makuuni. Mies ei ehkä ole kulmakunnan komein kolli, mutta hänellä on sellainen pilke silmäkulmassa, että häntä on mahdoton vastustaa. Olen koukussa. :-)

Salarakkaani on intialainen kokki Sanjay Thumma, joka kokkailee VahRehVah.com -reseptisivustolla. Sanjay tarjoaa tuolla sivustolla erinomaisia videoreseptejä joka puolelta Intiaa. Videoista paistaa herran rakkaus ruokaan, halu innostaa muita kokkaamaan ja sellainen lapsenmielinen spontaanius, joka saa minut ihan pyörryksiin. Jihaa! Yleensä katselenkin Sanjayn ruokavideoita ihan vain huvin vuoksi - koska niitä on niin hauska katsella ja koska niistä tulee niin hyvälle tuulelle. Samalla pääsee nautiskelemaan ah-niin-ihanasta intianenglannista! En ole kuitenkaan koskaan tainnut kokata Sanjayn ohjeiden mukaan mitään, mutta nyt päätin kokeilla hänen chicken tikka masalaansa, jonka ohje löytyy postauksen lopusta.

Tässä yksi esimerkki Sanjayn videoresepteistä, Bengali eggplant fry eli munakoisoa äärimmäisen yksinkertaisella tavalla valmistettuna:

Bengali Eggplant Fry



VahRehVahin syntytarina on minusta aika mielenkiintoinen. Sanjay työskenteli ravintola-alalla ensin Intiassa, mutta muutti vuonna 1998 Chicagoon, jossa hän perusti ensimmäisen ravintolansa Sizzle Indian. Seitsemän vuoden päästä Sanjaylla oli neljä ravintolaa, mutta hän totesi elämänsä olevan melko monotonista. Sanjayn intohimo oli ruoka, ja tämä intohimo oli jäänyt totaalisesti bisneksen jalkoihin.

Niinpä Sanjay teki radikaalin päätöksen, myi kaikki ravintolansa ja piti kahden vuoden tauon. Vuonna 2007 Sanjay alkoi nauhoittaa videoreseptejä intialaisten ravintoloiden suosikkiruoista, ja videot hän laittoi YouTubeen. Sanjay sai pian uskollisen fanijoukon, ja nykyään hänen videoillaan on päivittäin 100 000 katsojaa ympäri maailman! Tämä ei ole minusta mikään ihme, sillä miehen tyyli on niin kertakaikkisen valloittava, että kaipaisin tällaista lisää. Vaviskaa, kaikki seipään nielleet tv-kokit!

Kuinka fileoidaan kala (voikalan tyypinen lättänä kala):

Ding dong, ding dong! :-D



Sanjayn mielestä painetut reseptit eivät palvele kotikokkeja, vaan ne ovat oikeastaan ammattilaisille tarkoitettuja, koska kotikokit tapaavat tehdä virheitä, erityisesti intialaisen ruoan kanssa. Intialainen ruoka on herkkää epäonnistumaan lähinnä siksi, että intialaisessa ruoassa ainesten oikea ajoitus ja oikeanlainen kypsennys on niin tärkeää. Näitä asioita ei pysty oikein kirjoista oppimaan. "Jos kotikokki valmistaa ruokaa painetun reseptin mukaan, ehkä yksi kymmenestä pääsee oikeanlaiseen lopputulokseen", Sanjay sanoo. "Videon avulla 99 sadasta kotikokista onnistuu, koska videosta voi omin silmin nähdä, kuinka ruoka tulee oikeasti valmistaa." (Itse olen kyllä tästä hieman eri mieltä, koska kyllä ruoan saa mun mielestä onnistumaan ilman videoitakin.) Ruoanlaitto on Sanjayn mukaan muutenkin käynyt läpi radikaalin muutoksen, ja tahraantuneet, sukupolvelta toiselle perintönä siirtyneet keittokirjat ovat jääneet menneisyyteen.

Kuinka tehdään inkivääri-valkosipulitahnaa:
(Minuutin pikasessio, joka sisältää näyttävän sisääntulon)



Sanjayn tarkoituksena on inspiroida ihmisiä kokkaamaan, ja ilmeisen hyvin hän siinä on onnistunutkin. Mikä ettei onnistuisi; on hän niin valloittava esiintyjä!

Tällä kertaa minäkin päätin inspiroitua niin pitkälle, että siirryin videon äärestä oikein keittiöön asti. Kokeiluun pääsi chicken tikka masala, josta jätin kyllä punaiset paprikat ja muut kasvikset pois. Kasoori methiäkään (kuivattua sarviapilaa) minulla ei ollut, joten jätin senkin pois. Vähensin myös hieman mausteiden (lähinnä juustokuminan ja korianterijauheen) määrää.


CHICKEN TIKKA MASALA
neljälle-kuudelle
Resepti: Sanjay Thumma

Marinadi
1 dl paksua luonnonjogurttia
1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa (tai n. 1 cm:n pätkä inkivääriä raastettuna ja 1 valkosipulinkynsi puserrettuna)
1-2 rkl sitruunamehua
1 tl korianterijauhetta
½ tl suolaa
½-1 tl chilijauhetta
½ tl kurkumaa
(hieman öljyä)
+ noin puoli kiloa luutonta broileria

Pannulle
hieman öljyä
1 laakerinlehti, 3 kokonaista neilikkaa, pätkä kanelitankoa, 2 vihreää kardemummaa (=kokonaista garam masalaa)
1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä
1 iso sipuli hyvin hienonnettuna
n. 1 tl suolaa
½ tl kurkumaa
1 tl inkivääri-valkosipulitahnaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl korianterijauhetta
½-1 tl chilijauhetta
2-3 tomaattia
1 rkl cashewpähkinöitä
(loraus kermaa)
(tuoretta korianteria)

VALMISTUS

1. Paloittele broileri suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kaikki marinadin aineet ja laita broileripalat sekä marinadi esim. pussiin. Sekoita hyvin ja anna maustua ainakin tunti.

2. Soseuta tomaatit ja cashewpähkinät tasaiseksi soseeksi. Pähkinät voi myös jauhaa erikseen esim. morttelissa, jotta niistä saa varmasti tasaista jauhoa.

3. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja paista kanapalat lähes kypsiksi. Kanapalat voi myös grillata, kuten alkuperäisessä ohjeessa. Siirrä kanat sivuun ja pyyhkäise pannu puhtaaksi.

4. Lisää pannulle uudestaan hieman öljyä ja lisää kokonaisen garam masalan aineet. Kun ne alkavat tuoksua, lisää jeeran siemenet ja melkein heti perään hienonnettu sipuli ja suola. Paistele, kunnes sipuli on ruskistunut. Lisää pannulle kurkuma, inkivääri-valkosipulitahna, jauhettu juustokumina, korianterijauhe, chilijauhe sekä noin ruokalusikallinen vettä. Sekoita hyvin, paista hetki ja lisää tomaatti-cashewsose sekä noin 2 dl vettä.

5. Kiehauta ja anna hautua viidestä kymmeneen minuuttia. Lisää lopuksi kanapalat ja hauduttele, kunnes kana on kypsää. Tarkista maku ja lisää lopuksi loraus kermaa, jos haluat.

Tarjoa intialaisten leipien tai riisin kanssa.

Artikkeli Sanjay Thummasta The Hindu -lehdessä: It's Cooking on YouTube

Kikhernecurry

Tein pitkästä aikaa ruokaa kikherneistä, ja ihmettelin taas kerran, miksi meillä syödään kikherneitä niin harvoin. Syynä on varmaankin kikherneiden liottaminen, jota en koskaan muista tehdä ajoissa. Sen harvan kerran, kun sitten havahdun liottelemaan kikherneitä ajoissa, kannattaisi ehkä keittää kikherneitä isompikin satsi ja pakastaa ne, jolloin keitettyjä kikherneitä olisi valmiina jemmassa. Pakastin on kuitenkin aina niin täynnä, että sinne ei mahdu edes muutamaa ylimääräistä kikhernettä. Höh.

Liottamisongelma poistuisi kokonaan sillä, jos käyttäisi tölkkikikherneitä, mutta kun laaduntarkkailija suhtautuu hyvin epäileväisesti kaikkeen sallaiseen, joka on muhinut kuukausitolkulla peltipurkissa. Totuuden nimessä on sanottava, että eivät säilykkeet minunkaan ruokahalujani oikein herätä.

Nyt saatiin kuitenkin pitkästä aikaa kikherne-perunacurrya, josta meillä tykätään vallan kovasti.

KIKHERNE-PERUNACURRY
ainakin neljälle

1-2 rkl öljyä
2 kokonaista neilikkaa
1 laakerinlehti
1 kokonainen vihreä kardemumma
2 sipulia hienonnettuna
n. 2 cm:n pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna +
2 valkosipulinkynttä raastettuna tai puristettuna (tai 1 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa)
½ tl -1 tl chilijauhetta
1 ½ tl korianterijauhetta
1 tl jeeraa eli juustokuminaa jauhettuna
½ tl kurkumaa
n. 1 tl suolaa (maun mukaan)
2 tomaattia paloiteltuna
2-3 perunaa pieniksi kuutioituina
2 dl kuivattuja kikherneitä (tai tölkkikikherneitä)
3 rkl paksua rasvaista luonnonjogurttia, esim. turkkilaista jogurttia (huoneenlämpöisenä)

VALMISTUS

1. Laita kikherneet likoamaan reiluun veteen ainakin kahdeksaksi tunniksi. Siivilöi vesi pois ja keitä kikherneet kattilassa tai painekeittimessä pehmeiksi. Kattilassa keittämiseen menee lähes tunti. Jos käytät tölkkikikherneitä, laita ne siivilään ja huuhtele huolellisesti.

2. Kuumenna öljy isolla pannulla ja lisää öljyyn neilikat, laakerinlehti ja kardemumma. Paista niitä, kunnes ne alkavat tuoksua ja pullistua (n. 15-20 sekuntia). Lisää sipuli ja paistele, kunnes sipuli on saanut hieman väriä (ehkä noin 5 minuuttia). Lisää joukkoon inkivääri ja valkosipuli ja jatka paistamista, silloin tällöin sekoittaen, muutaman minuutin ajan.

3. Lisää pannulle chilijauhe, korianterijauhe, jauhettu jeera, kurkuma ja suola ja pyöräytä ainekset sekaisin. Lisää tomaatit ja jatka paistamista, kunnes tomaatit ovat hajonneet "mössöksi" (noin 5 minuuttia). Lisää perunat ja 2-3 dl vettä ja hauduttele keskilämmöllä kannen alla, kunnes perunat ovat lähes pehmeitä.

4. Lisää mukaan kikherneet sekä vielä tarvittaessa desin tai parin verran vettä ja jatka hauduttelemista 5-10 minuutin ajan. Tarkista maku.

5. Siirrä pannu pois liedeltä ja sekoita lopuksi joukkoon jogurtti.

Nauti riisin tai intialaisten leipien kera.

Kuivahedelmä-pähkinämakeiset

Olen viime aikoina innostunut kovasti tekemään erilaisia makeisia, mikä johtuu lähinnä siitä, että meidän taloudessamme on yksi henkilö (en minä!), joka yrittää epätoivoisesti saada painoaan nousemaan. Nämä tämänkertaiset namut eivät kyllä ole sieltä lihottavimmasta päästä, kun näissä ei ole rasvaa eikä sokeria ollenkaan. Kaikki makeus tulee namusiin taateleista, ja näitä voisi muutenkin pitää aika terveellisinä. Kaiken lisäksi nämä ovat niin helppotekoisia, että lapsikin osaisi näitä tehdä!

Hedelmiä ja pähkinöitä voisi vaihdella namuissa oman mielensä mukaan - esimerkiksi kuivatut aprikoosit, saksanpähkinät tai pekaanipähkinät saattaisivat nekin sopia näihin hyvin.

HEDELMÄ-PÄHKINÄLADDUT
10 kappaletta

200 g kivettömiä, pehmeitä taateleita
15 pistaasipähkinää (ei-suolattuja!)
15 kuorittua mantelia
10 cashewpähkinää
30 (sulttaani)rusinaa
ripaus jauhettua kardemummaa

1. Hienonna pähkinät ja mantelit veitsellä karkeaksi rouheeksi ja laita ne kulhoon. Pilko myös rusinat ja hienonna taatelit niin pieniksi kuin saat. Taateli saa olla melkein sellaista tahnamaista mössöä, koska sen tarkoituksena on sitoa muut ainekset yhteen. Taatelin voisi halutessaan hienontaa myös koneella.

2. Lisää kulhoon kardemumma ja sekoita kaikki yhteen tasaiseksi massaksi. Koska massa on aika jämäkkää, massan saa helpoimmin sekoitettua kädellä, aivan kuten alustaisi taikinaa. Ainekset voi painella yhteen myös esimerkiksi lusikalla.

3. Ota taikinasta pieniä palasia ja pyörittele ne käsin pallukoiksi.

Säilytä pallukat ilmatiiviissä rasiassa. Syö tämmöinen aina, kun mielesi tekee terveellisiä nameja! :-)

Huomaa, että näissä makeisissa käytettävien taatelien tulisi olla mahdollisimman pehmeitä, jotta ne pystyvät sitomaan muut ainekset yhteen. Jos taatelit ovat kovin kovia, ne pehmenevät, jos niitä käyttää mikrossa muutaman sekunnin. Niitä voisi myös liottaa jonkin aikaa.

Mamman lihapullat? No ei.