7. helmikuuta 2009

Keitto uunista ulos - ja kokki nukkumaan

Nyt se tuli taas todistettua: kokin ei sovi nauttia aperetiiveja - ei ainakaan, ennen kuin ruoka on kokonaan laitettu.
Aperetiivi (lat. aperire, "avata") on ennen ateriaa nautittava alkoholijuoma, jonka yhteydessä usein tarjotaan alkupaloja. Usein aperetiivin ajatellaan lisäävän ruokahalua. Tyypillisiä aperetiivijuomia ovat shamppanja, sherry, vermutti tai kuiva cocktail. (Lähde: Wikipedia)
Tästä seuraavasta aperetiivikuvauksesta putosi matkalla muutama sana:
Tervetuliaismaljana tai ____halua herättelevänä aperetiivina tarjotaan yleensä alkoholipitoisuudeltaan ja maultaan melko ____ juomia. Muita hyvän aperetiivin ominaisuuksia ovat ____ ja ____ , eli juoma on ____ tai ____. (Lähde: Alko)
Ja minä onneton kun luulin, että teksti menee näin:
Tervetuliaismaljana tai baariinlähtöhalua herättelevänä aperetiivina tarjotaan yleensä alkoholipitoisuudeltaan ja maultaan melko vahvoja juomia. Muita hyvän aperetiivin ominaisuuksia ovat riittoisuus ja helppo saatavuus, eli juoma on jääkaapissa tai vielä mieluummin lasissa. (Lähde: nimim. "Veni, vidi, vichy")

Mikään muuhan tässä keitossa ei mennyt vikaan kuin se, että arvostelukyky hieman petti chilin määrän suhteen. Silvana Franco laittoi keittoon kaksi semmoista sormen mittaista punaista paksua chiliä, kun oli ensin poistanut siemenet ja sen valkoisen osan (tietääkö joku muuten, mikä se on nimeltään?). Minä fiksuna päättelin, että kun meillä syödään sitä chiliä muutenkin, niin panenpa keittoon puolitoista (todella isoa) chiliä, siemenineen päivineen tietysti. En tiedä, johtuiko tulisuus loppujen lopuksi chilistä, vai oliko inkiväärilläkin osuutta asiaan - ja tulihan tähän vielä mustapippuriakin, jota sitäkin saattoi mennä muutama rouhaisu...

Makupoliisi ei pystynyt syömään keittoa ollenkaan, vaan sille kaivettiin edellispäiväiset grillikanan jäämistöt jääkaapista. Itse yritin urhoollisesti syödä keittoa, vaikka suuta poltteli niin, että melkein piti soittaa palokunta paikalle - ja olin jo yrittänyt miedontaa keittoa maidollakin. Harmi, että tässä kävi näin, koska keitto olisi muuten ollut tosi hyvää.

Mielenkiintoni tässä reseptissä herätti se, että koko keitto tehdään uunissa (paahdettuja kasviksia siis, jesh!). Oikeasti tähän olisi kuulunut laittaa talvikurpitsaa tai tavallista kurpitsaa, mutta mistäs semmoisen nyt tähän aikaan tekaisee. Tilalle pantiin siis bataattia, joka on jos ei muuta, niin ainakin melkein samanväristä kuin talvikurpitsa. :-D Inkiväärijauhe houkutteli myös kokeilemaan reseptiä, koska sitä niin harvoin tulee käytettyä mihinkään, paitsi ehkä inkivääriteehen.

Tässä oma versioni keitosta. Suluissa Silvanan määrät ja laadut.

BATAATTI-TOMAATTIKEITTO (Pumpkin and tomato chowder)
ehkä noin neljälle (mie en muist mittää)

Eka uunirundi:
2 bataattia 3 - 4 cm:n paloina (1 talvikurpitsa isohkoina lohkoina)
5 - 6 kypsää tomaattia puolitettuna
pari valkosipulinkynttä melkein kokonaisina
1 tl öljyä
suolaa
pippuria

Toka rundi:
punaista chiliä maun mukaan, pilkottuna (2 chiliä ilman siemeniä ja niitä valkoisia riekaleita)
1 tl tummaa muscovadosokeria
1 tl jauhettua inkivääriä (2 tl!)
1 l kasvislientä

1. Laita kaikki ekan rundin ainekset syvään uunivuokaan ja laita vuoka n. 200-asteiseen uuniin puoleksi tunniksi.

2. Lisää vuokaan tokan rundin ainekset ja tunge vuoka takaisin uuniin n. 20 minuutiksi tai kunnes bataatit ovat pehmeitä.

3. Soseuta keitto sauvasekoittimella suoraan vuoassa - jos uskallat. Itselläni rupesivat herätyskellot tässä vaiheessa sentään soimaan, ja kaadoin koko helahoidon kattilaan ja soseutin keiton siinä. Tiskiä tuli yksi kattila enemmän, mutta luulen, että näin säästyttiin keittiön suursiivoukselta...

13 kommenttia:

  1. Hih, kirjoitat hauskasti:-) Vahvojahan niiden kuuluu olla , tietty! Hyvältä kuulostava keitto,hyvä kun tuli chilivaroituksen kanssa.....

    VastaaPoista
  2. :))kyllapa olikin mukava tarina.

    Sita valkoista osaa kutsutaan mielestani siemenkodaksi.

    VastaaPoista
  3. Yaelian, voi kiitos :-) Mä kyllä epäilen, että tuo inkiväärijauhe teki jotkut tepposet tässä keitossa...

    Minna Bunce, kiitos :-) Tarina on omasta mielestäni vähän nolo... (lisäisin tähän semmoisen punaposkisen hymiön, jos osaisin). Ja paljon kiitoksia tuosta siemenkota-nimityksestä - mä ajattelin, että mitkä ihmeen kiinnikkeet ne oikein on :-D

    Asiasta viidenteen, sinulla on muuten aivan huippureseptejä!

    VastaaPoista
  4. ;) Niin se joskus menee. Ei hätää, elääkkin pitää!

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoinen resepti, kiitos! Minulla on myös sellainen käsitys, että inkiväärijauhe on yllättävän voimakasta verrattuna tuoreeseen - jos verrataan määriä.

    VastaaPoista
  6. Nelle :-D

    Simran, ainakin sen mitä olen inkiväärijauhetta teessä käyttänyt, niin se todellakin on yllättävän voimakasta.

    VastaaPoista
  7. Stockalla oli ainakin vielä viime viikolla tavallista kurpitsaa tuontitavarana Ranskasta.

    Kyllä arvostelukyvyn sopii välillä vähän pettää, ensi kerralla se pitää sitten taas paremmin. :D

    VastaaPoista
  8. Veera, no voi harmi kun en tuota tiennyt, ois ollut hauska kokeilla tätä ihan kurpitsalla... Mutta kiitti vinkistä! Ja ensi kerralla tosiaankin muistan taas olla vähän viksumpi! :-D

    VastaaPoista
  9. :D Sun blogi vetää väkisinkin suun hymyyn :D

    Mun mielestä sitä chilin valkoista osaa kutsutaan useissa ruokaohjeissa "chilin valkoiseksi osaksi", joten osuit ihan oikeaan :)

    VastaaPoista
  10. Anna :-D Yritin etsiä googlettamallakin nimeä niille valkoisille jutuille, mutta kaikkialla tarjottiin nimeksi vaan niitä chilin "valkoisia osia"... Kai se sitten on ihan käypä nimitys :-)

    Minna Bunce :-)

    VastaaPoista
  11. Sun mukava aperitiivijuttusi piristi hienosti mun epäonnisen kokkausillan! Kiitos siitä :D

    VastaaPoista
  12. Rossana, kiva jos tämä piristi! Mutta harmi, että kokkausilta meni pieleen...:-(

    VastaaPoista