70 prosenttia GF:n sisällöstä on tuotettu Intiassa, ja lehteä on muutenkin mukautettu paikalliseen makuun sopivaksi. Se ilahduttaa siksikin, että intialaisille markkinoille suunnatuissa resepteissä on otettu huomioon myös tuotteiden saatavuus täällä. Erikoisempia kansainvälisiä tuotteita kun voi joskus olla vaikea, ellei mahdoton, löytää näiltä kulmilta. Jos ulkomaisia tuotteita saakin, ne luultavasti maksavat maltaita tai ovat laadultaan epäilyttäviä. Esimerkiksi ulkomaiset juustot, kuten parmesaani, mascarpone, feta ja tuorejuusto ovat hirveän kalliita, niitä saa vain muutamasta kaupasta, eikä niistä tiedä, kuinka kauan ne ovat hyllyssä lojuneet. Lihatuotteet (tavanomaista kanaa, lammasta ja naudanlihaa lukuun ottamatta) ovat usein pakastettuja, ja niiden laadussa on toivomisen varaa. Makkaroita, leikkeleitä ja muita lihatiskin erikoistuotteita ei todellakaan tee mieli ostaa, jos pakettia avatessa keittiöön leviää paskan haju. Monet tuoreyrtit, marjat, maitotuotteet ja monet länsimaisissa ruoissa niin tavalliset ja jokapäiväiset ainekset jäävät täällä haaveiksi vain.
Mutta kuinkas minä nyt rupesin valittamaan, kun tarkoitus oli iloita uudesta GoodFood-lehdestä? :-) Lehden intialaisessa versiossa on otettu huomioon myös maan suuri kasvissyöjäkunta, joten kasvisruokareseptejä on paljon, ja lihatuotteille on yleensä ehdotettu korvaavat kasvisvaihtoehdot. Myös jainalaisille sopivat reseptit on merkitty erikseen. Jainalaisethan noudattavat väkivallattomuuden periaatetta, mikä näkyy ruokavaliossakin monella tapaa; he eivät syö esimerkiksi juureksia tai hunajaa lainkaan. Ruokaohjeiden lisäksi Intian GoodFood sisältää tietoa muun muassa ruoka-aineista, Intian ravintoloista, kaupungeista ja viineistä.
Ihmettelin vähän, kun munien joukkoon ei tullut mitään nestettä, joten lisäsin omin lupineni noin desin verran maitoa. Maito kuitenkin teki seoksesta sen verran nestemäisen, että tomaatit ja muut palaset eivät tarttuneet leipäpalasiin ollenkaan, vaan jäivät kulhon pohjalle. Palasia piti sitten kädellä nostella leipien päälle. Ilman maitoa palaset ehkä takertuisivat munaan paremmin, ettei tarvitsisi kalastella sattumia kulhon pohjalta...?
MASALA FRENCH TOAST
Ohje BBC GoodFood India -lehden tammikuun 2012 numerosta
4 (paahto)leipäviipaletta
4 munaa
1 sipuli hienonnettuna
2 tl tomaattia hienonnettuna
1 tl vihreää chiliä hienonnettuna
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna
1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
voita tai öljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria
1. Riko munat kulhoon, mausta suolalla ja pippurilla ja sekoita ilmavaksi seokseksi.
2. Lisää kaikki muut ainekset (leipää ja rasvaa lukuun ottamatta) munien joukkoon ja sekoita.
3. Kuumenna voi tai öljy pannulla. Leikkaa leivät kahdeksi kolmion muotoiseksi palaksi ja dippaa ne molemmin puolin munaseokseen parin sekunnin ajan. Paista leivät pannulla molemmin puolin mukavan ruskeiksi. Tarjoa heti.
Voi miten herkullista! NAM! Tavallinenkin French toast on niin hyvää!
VastaaPoistaMinustakin on kiva ostella aussiruokalehtiä ja kirjoja just sen takia että niitä tarvikkeita pitäisi olla saatavilla aika helposti. Minulla on pari amerikkalaista keittokirjaa ja ne on niin ärsyttäviä kun en tiedä aina että mitä ne ainekset oikein on :(.
Laura, tavallinen french toast on niin hyvää, että minun on parempi pysytellä niistä erossa kokonaan. :-D
VastaaPoistaLueskelin juuri äsken jotain australialaista ruokaohjetta, ja siinä oli semmoinen ihmeaines kuin 'pouring'. Ajattelin, että mitäköhän se tuokin mahtaa olla. :-)
Aika kiva toast! Yhteen aikaan tuli tehtyä paljonkin French Toastia,mutta nykyään se kai saa vaan ähkyn aikaiseksi itselläni. Ruokalehtiä on ihana selailla.Täällä on aika montakin selalista,tosi hyvän näköisiä,mutta lukisin mieluummin englanninkielisiä kuin hepreankielisiä ruokalehtiä. Pieni pyyntö:olisko mitenkään mahdollista poistaa tuo sananvaraus,kun se muuttui nyt niin hankalaksi?
VastaaPoistaYaelian, ruokalehtien selailu on tosiaan mukavaa puuhaa. Kivat lehdet inspiroivat ruoanlaittoon. :-)
VastaaPoistaKiitos kun huomautit sanavahvistusjutusta; poistinkin sen heti. Olen joissakin blogeissa törmännyt siihen ja ihmetellyt, että miksi sanavahvistuksesta on tullut niin kummallinen, että joutuu yrittämään kolme tai neljä kertaa, ennen kuin saa sanat oikein. En tajunnut, että mullakin oli samanlainen. :-)
Hmmm... pouring... mitähän ihmettä se tosiaan on. Jos siitä oli jäänyt cream perästä pois. Pouring cream löytyy kyllä monesti ohjeista. höh. Ihmeellinen!
VastaaPoistaLaura, niin tosiaan, ehkä siitä on jäänyt se cream-sana perästä pois. No, mene ja tiedä...
VastaaPoistaJa taas kokeiltava resepti! Jippia jei :)
VastaaPoistaEryah, ja soveltaahan voi ihan vapaasti. :-)
VastaaPoista