Intialaista ravintolakeittiötä ihmettelemässä

Näin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni ihka oikean tandooriuunin, kun pääsin kurkistelemaan erään hyderabadilaisravintolan keittiöön. Uuni oli yllättävän pieni, paljon pienempi kuin olin kuvitellut.

Uunilla oli syvyyttä vain ehkä noin 70-80 senttiä, vaikka olin kuvitellut, että kaikki tandooriuunit ovat hillittömiä nieluja, joihin mahtuu vähintään pari porsasta yhtä aikaa. Uuni on kuitenkin ilmeisesti ihan riittävän kokoinen, koska samassa uunissa valmistetaan kaikki ravintolan tandooriruoat tandooribroilerista ja tandoorikalasta aina tandooritofuun ja tandooriroteihin (leipiin).

Pohjois-Intiasta kotoisin olevat tandooriruoat ovat hyvin tunnettuja ja suosittuja ympäri maailmaa. Perinteisessä tandooriuunissa poltetaan joko hiiliä (kuten tässäkin uunissa) tai puuta, mutta nykyään sähkö- ja kaasukäyttöiset tandooriuunit ovat alkaneet yleistyä ravintoloissa. Kotitalouksiin tandooriuunit eivät kuulu, vaikka markkinoille on viime aikoina alkanut ilmestyä ihan kotikäyttöön sopivia tandooriuunejakin.

Kuvassa etualalla oleva musta mötikkä on sähkökäyttöinen tandooriuuni, johon törmäsin jokin aika sitten sisustusmessuilla Hyderabadissa. Kyseisen firman mukaan tässä tandooriuunissa voi leipoa kakkuja ja pizzojakin, joten laite kuulostaa aika monikäyttöiseltä. En tosin tiedä, onko laite ihan kaikkien mainospuheiden veroinen. Aika iso se ainakin on, joten ei sitä ainakaan ihan mihinkään tiskipöydän kulmalle voi sijoittaa.

Tandooriuunin lisäksi bongailin keittiössä kokkeja ja eri ruoanvalmistuspisteitä.

Tässä pisteessä valmistetaan kiinalaista ruokaa. Kiinalainen ruoka (tai ehkä lähinnnä kiinalainen ruoka intialaisittain valmistettuna) on suuresti intialaisten rakastamaa, ja kiinalaiset ruoat kuuluvat aika monen ravintolan ruokalistalle. Kiinalaiset ravintolatkin ovat erittäin suosittuja intialaisten keskuudessa, ja Hyderabadiin eksyville voisin suositella ainakin Mainland Chinaa ja Aromas of Chinaa. Ruoan autenttisuudesta en tiedä, mutta hyvää se ainakin on.

Vasemmalla oleva veikko on jälkiruokakokki (oikealla olevan hepun henkilöllisyys meni multa ohi), ja hänen takanaan on osasto, jolla jälkiruoat valmistetaan. Ihan äärimmäisenä takana näkyy tiskiosasto ja pari tiskaripoikaa.

Keittiö ei ollut suomalaisittain ajatellen ihan mikään siisteyden perikuva, mutta intialaisittain varmaankin aika siisti. Tuollaisia ne tavalliset ravintolakeittiöt Intiassa varmaankin ovat. Hienojen hotellien keittiöt saattavat olla oikein putsis-putsis-siistejäkin, mene ja tiedä.

Vaikka söimme ravintolassa oikein ylipitkän kaavan mukaan, en kehdannut kuvata ruokia, kun omistajan sisar istui minua vastapäätä. Nyt jälkeenpäin tietysti harmittaa - pitäisi vaan olla pokkaa kaivaa kamera esiin. Kaiken lisäksi menin möläyttämään ruoka-arvioita ravintolan ruoasta seuraamme liittyneelle naiselle, jonka en tiennyt vielä siinä vaiheessä olevan ravintolan johtaja.

Koska pöydässämme istui omistajan sisar, meille oli kannettu pitkin iltaa uusia, kehitteillä olevia, ruokalajeja maisteltavaksi ja arvioitavaksi. Aika moni ruokalaji oli bhaji-tyyppistä uppopaistettua tavaraa - oli kalaa, katkarapuja, vihanneksia ja ties mitä. Kun johtaja-nainen liittyi seuraamme ja kuuli, että olimme maistelleet kehitteillä olevia ruokia, hän halusi tietää, mitä mieltä minä niistä olin. Minä sanoa töksäytin - ihan totuudenmukaisesti kylläkin - että ihan syötäviähän ne olivat, mutta ei niistä erottanut, mikä oli kalaa ja mikä kasvista, kun kaikki maistuvat ihan samalta! Nainen meni mietteliään näköiseksi, ja aika pian minulle selvisi hänen henkilöllisyytensä, jolloin minun olisi tehnyt mieli vajota pöydän alle häpeästä. Hän ei kuitenkaan ollut moksiskaan, vaan otti palautteeni ilmeisesti ihan tosissaan. Eikä hän ilmeisesti kantanut kaunaakaan, koska hän ilmoitti illan päätteeksi pitävänsä minusta kovasti... :-D