Äitini söi kerran tyttöikäisenä joulun aikaan niin paljon suklaata, että sairastui. Äiti oli todella kipeä monta, monta päivää. Voi olla, että tuo sairaus johtui aivan muusta kuin suklaasta, mutta suklaa kuitenkin yhdistyy äidin mielessä yhä vieläkin tuohon huonovointisuuteen. Tuon tapahtuman jälkeen äiti ei olekaan suklaata ahminut - ottaa kyllä palan tai kaksi, mutta ei sen enempää. Ei vain maistu.Miksi minä en sitten sairastu suklaasta, vaikka kuinka sitä ahmisin? Miksi minä en saa siitä kerrankin niin tarpeekseni, että se olisi adjöö suklaa ja bonjour lehtiselleri. On tämä niin väärin. Sen sijaan olen saanut näissä herkkuasioissa isäni geenit ja geenivirheen nimeltä rottaoireyhtymä. Tämä oirehtii seuraavasti: jos tietää, että kaapeissa on jotakin kiinnostavaa (hapankorput ja kuivatut omenalastut eivät kuulu tähän sarjaan), kaapilla pitää käydä tonkimassa niin kauan, että tätä kiinnostavaa ainesta sisältävä paketti tai pussi on tyhjä. Vasta sitten saa rauhan.
Joulusuklaista on nyt selvitty, mutta vielä olisi Sveitsin-tuliaisina saatuja suklaita: kilon säkki semmoisia minisuklaita sekä puolen kilon laatikko jotain täytettyjä suklaapalloja. Kunpa en nyt vain sortuisi avaamaan kumpaakaan, koska se on taas menoa sitten. Ystävältä saamani käsivarren mittainen liköörikonvehtirasiakin meni kahdessa illassa, enkä edes suuremmin pidä liköörikonvehdeista.
Syödään nyt välillä näitä hedelmiä.
HEDELMÄSALAATTI (nimimerkillä "parempaa kuin muistinkaan")
AINEKSET
mieluisia hedelmiä (itselläni oli säilykemangoa, banaania, omenaa, rypäleitä, persimonia ja granaattiomenaa)
Kastikkeeseen:
Bulgarian jogua
juoksevaa hunajaa
jauhettua kardemummaa
Pinnalle:
paahdettuja mantelilastuja
Ei ole varmaan vaikea arvata, miten tämä tehdään.
Hedelmät halki, poikki ja pinoon - tai sitten vain johonkin astiaan.
Kastikkeen ainekset sekaisin. Jos haluat jogurtista paksumpaa ja täyteläisempää, valuta jogurttia esim. kahvinsuodattimessa tunti tai pari. Itse en viitsinyt (olipa yllätys).
Paahda koristeeksi mantelilastuja.
Hyvää ilman kastikettakin.
Hedelmäsalaatit on hyviä! Mullekin on tosi vaikeaa pitää suklaata kotona,ei se kyllä kauan säily, joten yritän olla liikaa ostamatta,kun en näppejäni irti voi siitä pitää.Muuten, tuosta sun ädin suklaahommasta mulle tuli mieleen mun samantapainen tapaus, mutta mun tapauksessa kyse oli viskistä.Join joskus teininä kerran isäni taskumatti Ballantyne pullon ja tuli niin kamala olo, etten voi edes haistaa whiskyä siitä lähtien!
VastaaPoistaHedelmäsalaatti näyttää tosi hyvältä. Mutta tuo suklaa-addiktius on ikävä vaiva, siitä ei tunnu pääsevän eroon vaikka minulle on käynyt vähän samoin kuin äidillesi. Joskus muutama kymmen vuotta sitten söin suklaisia Mignon-munia pääsiäisenä, minkä jälkeen sain kamalan vatsataudin. Sen seurauksena en edelleenkään halua syödä Mignon-munia, valitettavasti kaikki muu suklaa kelpaa :-/
VastaaPoistaYaelian, en edes muistanut, että hedelmäsalaatit on niin hyviä, kun niitä tulee tehtyä jostain syystä niin harvoin.
VastaaPoistaOn kyllä jotenkin vaikea kuvitella sua juomassa pullollista viskiä ;-) Mutta varmasti jäi karmea trauma viskiä kohtaan, voin kyllä kuvitella! Viski on muutenkin niin karmeaa (mun mielestä).
Saya, kiitos :-) Voi ei, luulin, että jos suklaasta sairastuisi, niin siitä himostakin parantuisi samalla lopullisesti, mutta ei sekään näköjään sitten aina auta. Mikä ihme siinä suklaassa niin koukkuunnuttaa... ja miksei voisi himoita suklaan sijasta vaikka salaatinlehtiä...?!