28. tammikuuta 2009

Torta caprese kahdella tapaa

Äiskä ja iskä lähtivät tänään Thaimaahan ja kävivät ennen lentokentälle menoa moikkaamassa meikäläistä. Oivallinen tilaisuus leipoa kakku!

Kakun leipominen on monelle aivan yksinkertainen asia, ja minäkin haluaisin olla semmoinen ihminen, joka pyöräyttää näyttävän ja syömäkelpoisen kakun tuosta vaan. Mutta fakta on se, että minä satuin olemaan jossakin muualla silloin, kun leipomistaitoja jaettiin.

Tässä caprilainen kakku kahdella eri valmistustavalla, ensin Sophie Grigsonin näkemys leivontaprosessista ja sen jälkeen oma versioni.

TORTA CAPRESE
Sophie Grigsonin mukaan

200 g tummaa suklaata
4 munaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna)
175 g sokeria
1 tl vaniljauutetta
250 g mantelijauhetta
200 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
tomusokeria koristeluun

1. Laita uuni kuumenemaan 180-asteiseksi.

2. Hienonna suklaa tehosekoittimessa karkeaksi jauheeksi. Suklaan voi myös hienontaa veitsellä.

3. Vatkaa keltuaiset, sokeri ja vaniljauute vaaleaksi ja paksuksi vaahdoksi. Kääntele joukkoon hienonnettu suklaa, mantelijauhe ja sulatettu voi.

4. Vatkaa valkuaiset toisessa kulhossa pehmeähuippuiseksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahto taikinan joukkoon.

5. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (halkaisijaltaan 24 cm).

6. Paista kakkua 50 - 60 minuuttia, kunnes pinta tuntuu kiinteältä. Jäähdytä kakku vuoassaan ja käännä kakku lautaselle. Koristele tomusokerilla ennen tarjoamista.

Kuva: UKTV Food

Seuraavaksi sitten leivontaa tosielämästä. Seuraavaa tekstiä ei suositella heikkohermoisille eikä alle 15-vuotiaille (saattaa sisältää rumia sanoja).

TORTA CAPRESE
Hippu-tahmakäpälän mukaan

200 g tummaa suklaata
4 munaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna)
175 g sokeria
1 tl vaniljauutetta
250 g mantelijauhetta
200 g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
1 tl leivinjauhetta
tomusokeria koristeluun

1. Ihan ensimmäiseksi resepti pitää tietysti lukea kokonaan läpi ja tarkistaa, että mulla varmasti on kaikki aineet. Mitä se vanilla extract nyt taas olikaan, uutetta, aromia vai mitä. Täytyypä taas googlettaa esiin se Bella Vanillan sananen vaniljasta. Löytyi! Pane nyt, urpo, mieleesi, että vanilla extract on vaniljauutetta! Sitä mulla onneksi onkin.

2. Seuraavaksi pitää miettiä, missä järjestyksessä asiat kannattaisi tehdä. Uuni varmaan kannattaa laittaa ensin päälle... noin. Olisikohan sitten järkevää voidella kakkuvuoka. Missäs se vuoka muuten on? Ai niin, se on siellä vaatehuoneen laatikossa, kun enhän mä sitä ikinä tarvitse. Se pitää siis käydä kaivamassa esiin ja varmaan pestäkin. Onkohan se vuoka edes oikean kokoinenkaan.

3. Pitäisikö tämä vuoka nyt sitten voidella vai vuorata leivinpaperilla? Kummastakohan se kakku lähtisi paremmin irti. Haa, nyt mä keksin! Tätä ei varmaan kukaan muu ole keksinytkään: mähän laitan leivinpaperin ja vielä voitelen sen! Vitsi, että mä olen fiksu. Reunat taidan vaan voidella, koska reunojen irrottamista voi vähän autella veitsellä.

4. Eihän tämä leipominen nyt mitään vaikeaa olekaan. Digitaalivaaka punnitsee ja intialainen mikseri jauhaa. Nyt on kaikki kuivat aineet hienosti eri kipoissa valmiina odottamassa.

5. Munathan mä nyt osaan erotella. Tarvitaan kaksi kulhoa, joista toiseen voi laittaa keltuaiset ja toiseen valkuaiset. Yksi, kaksi, kolme ja... voi helvetti. Nyt meni keltuaistakin valkuaisten joukkoon. Haittaakohan se tässä tapauksessa mitään. Pitäisköhän soittaa äiskälle? Ei, mä yritän kuitenkin kaivella sitä sieltä ylös.

6. Olkoon siellä sitten, kun ei kerran suostu tulemaan ylös! Mitä väliä sillä on, jos siellä nyt vähän on keltuaista joukossa, samaan torttuunhan ne kuitenkin päätyvät. Lalalaa, kun laulattaa, kun valkuaisia vatkata saa. Hieno vaahto! Onkohan tämä nyt sitä pehmeää valkuaisvaahtoa... Ainakin jää kivat araratit pystyyn, kun vähän nostelee vatkainta.

7. Huono homma, kun mulla ei ole sellaista yleiskonetta. Voisi tehdä itse kaikkea muuta sillä aikaa, kun kone hoitaisi hommat. On vaikeaa kaataa kahvia vasemmalla kädellä, kun oikeassa on sähkövatkain. Jos mulla olisi kolmas käsi, se pyyhkisi nyt nuo kahvit tuosta pöydältä. Ai niin, se vaniljakin piti laittaa nyt. Mutta eihän tämä olekaan vaniljauutetta, vaan vanilja-aromia! Laitetaankohan sitä saman verran kuin uutettakin? No, sinne meni teelusikallinen.

8. Ja tämä sähkövatkainkin on A.E.M. eli ajalta ennen minua (ukkelin sinkkuajoilta siis) - siis ainakin 13 vuotta vanha. Mitä tämä vatkain nyt tekee! Sehän hyytyy! Eikä tämä keltuaisvaahto ole lähellekään valmis!

9. Mitä mä nyt teen! Eikö mulla tosiaankaan ole mitään parempaa konetta... (kaappien tutkimista...) Ei. Eikä intialaisella mikserillä oikein taida tämä keltuaisten vaahdottaminen onnistua, ja käsin en jaksa vatkata! Pitääkö mun nyt lähteä kauppaan ostamaan joku kone kesken leipomisen?!

10. Katos, nyt se vatkain taas pelaa - ja taas se hyytyi. Jos sen siis antaa välillä huilata, niin ehkä se sitten pelittää paremmin. Tämä fleecetakki on kyllä ihan liikaa tässä hommassa - hiiteen siitä. Laitoinkohan mä aamulla edes dödöä?

11. Nyt tämä vatkain ei toimi enää ollenkaan, eikä vaahto todellakaan ole valmista! Voi samperi sentään! No ei voi mitään - vaahtoa ei ole eikä tule, joten tämän on nyt pakko kelvata. Metsähallituksen puolelle meni taas tämäkin kakku.

12. Kuivat aineet sekaan... missä mulla taas on se nuolija. Tämäkin keittiövälinelaatikko pitäisi kyllä järjestää jotenkin, kun eihän täältä mitään löydä.

13. Sitten vielä se valkuaisvaahto. Mitä tälle vaahdolle nyt on tapahtunut, kun se on ihan vetistä! Pitääkö mun nyt vielä vatkata tätä uudestaan? En kyllä viitsi. Eihän se keltuaisvaahtokaan ollut kunnollista, joten tämä litku sopii sen kaveriksi oikein hyvin.

14. Tähän on nyt kyllä ihan pakko laittaa leivinjauhetta. Teelusikallinen on ehkä sopiva määrä.

15. Nam, nam. Taikina maistuu kyllä tosi hyvälle. Miksiköhän taikina on monesti parempaa kuin se valmis, kypsä tuotos. Kakku kiireesti uuniin. Huh huh! Pääsinpäs eroon siitä.

16. Nyt alkaa jo haista vähän palaneelle, paljonkos sitä aikaa on kulunut? 55 minuuttia - kakku on siis varmaan jo kypsää. Onko tämä tosiaan ihan pakko jäähdyttää, ennen kuin sen irrottaa vuoasta. Mitähän käy, jos avaan tämän nyt jo? Jaaha, kakku takertui reunoista vuokaan. Kai mun on sitten pakko vain odotella.

17. Pitääkö tämä kakku siis oikeasti kiepauttaa ylösalaisin? Kuinka hemmetissä... hmm... ehkä lautasen avulla? Saakelin leivinpaperi, kun tarttui pohjaan sittenkin vähän kiinni, ja pinnasta tuli noin ruma. Se toinen puoli oli kyllä kuitenkin paremman näköinen, ja taidankin kääntää kakun takaisin toisinpäin. Tämä onkin vähän vaikeampaa... ja voi paska, nyt kakku meni kahtia! Täytyy yrittää likistellä näitä puolikkaita toisiaan vasten, jos ne liimautuisivat takaisin yhteen. Paljon vaan tomusokeria päälle, niin ei tätä kukaan huomaa.

Ja tässä se on! Ei mikään maailman kaunein kakku, mutta kelpaa mulle:

Aivan käsittämätöntä, että kaiken tämän sähläämisen tuloksena syntyi ihan tunnistettavissa oleva kakku! Tämän tarinan opetuksena onkin, että

- yrittänyttä ei laiteta
- joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön
- oppia ikä kaikki ja
- vanha koirakin osaa temput (jos hyvin käy).



7 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hih, hauska lukea sun kakuntekoprosessista! Hyvännäköinen kakku siitä tuli lopuksi, ja noilla aineksilla siitä ei voi tulla muuta kuin syntisen hyvää....

Hippu kirjoitti...

Hiipu :-) Panin lopun kakun pakastimeen (koska muuten söisin kaiken kerralla), joten sieltä saisit ;-)

Yaelian, kiitos:-) Näköjään joskus on roppakaupalla onnea matkassa, kun kakusta tuli noinkin "normaalin" näköinen :-D

saya kirjoitti...

Nami nami. Ihanaa kakkua. Minunkin pitäisi laittaa tuollainen kakku alimmaiseksi pakastimeen ja mielellään unohtaa sen olemassaolo, jotta voisin vastustaa kiusausta.

Sinulle on blogissani haaste :)

Hippu kirjoitti...

Saya, hyvin oivalsit tuon, miksi tunginkin sen kakun heti pakkaseen :-D Pelkään vaan, että jonkun yön pimeinä tunteina löydän itseni sieltä kaivamasta... ;-)

Haaste on otettu vastaan!

simran kirjoitti...

Fanny baking ;) Kiitos tästä!

simran kirjoitti...

Noh, "funny"

Hippu kirjoitti...

Simran :-) Mun leipomisesta on yleensäkin vaikea olla repimättä huumoria, mutta tämä kerta oli kyllä harvinaisen katastrofaalinen! :-D