Kuudes kuva

Saya haastoi minut paljastamaan koneeltani kuudennen kansion kuudennen kuvan. Onneksi tuo numero kuutonen osui semmoisen kuvan kohdalle, jonka näyttääkin ihan mielellään. Kahdeksannessa kuvassa esimerkiksi olisin ollut minä, saunan terassilla naama punaisena ja pelkkä pyyhe ympärilläni. Tuota kuvaa ei tietenkään olisi voinut julkaista, koska sähköpostini olisi luultavasti heti tukkeutunut ihailijapostista. Ai että mua nyt naurattaa.

Tässä kuitenkin nyt se kuva numero kuusi.

Kuvassa esiintyvät rakas kummityttöni, Aku-kissa (nyt jo kissojen taivaassa) sekä jonkun jalat. Kuva on otettu kummitytön mummulla ja vaarilla 14.5.2005 kello 13.28, eli olisiko tuo äitienpäivän aikaan.

Pehmeä, musta ja ystävällinen Aku-kissa oli kovasti kummitytön mieleen, ja tyttö olisikin halunnut päästä tekemään lähempää tuttavuutta Akun kanssa aina tämän nähdessään. Koska tyttö ei vielä tuolloin kävellyt, hän lähti aina kissan nähdessään mönkimään Akun perään, innosta puhkuen ja puhisten. Akulla oli jo sen verran ikää, että se tykkäsi vähän rauhallisemmasta elämänmenosta, ja siksi se yleensä siirtyikin vähin äänin hiljaisempaan nurkkaukseen, jos oli liikaa hälinää tai touhua ympärillä. Kerran se taisi paeta jopa meidän intialaisvahvistuksen läppärin päälle seisomaan, ja ukkeli oli tästä yllättävästä siirrosta aika hämmästynyt. Kissa seisoo tietokoneen päällä ja mies vaan yrittää nähdä näppäimistöä sieltä kissan jalkojen välistä. :-D

Yksi Akun lempiharrastuksista oli hiirien ja muiden pikkueläinten säikyttely, ja silloin kun Akulla oli tämmöiset kujeet mielessä, se meni takaoven eteen istumaan ja odottamaan, että joku aukaisisi sille oven. Jos ketään ei kuulunut, se yritti itse avata oven.

Tässä kuvassa kummityttö on siis tapansa mukaan tahtomassa Aku-kissan luokse, ja Aku puolestaan katselee ovea siihen malliin, että seesam aukene.

En nyt laita haastetta eteenpäin kenellekään, koska aika moni on jo tämän saanut, mutta haasteen saa toki napata ilmasta kuka vain haluaa.