2. tammikuuta 2009

Kalapata


Minulla on viime aikoina ollut joku pakkomielle totuttaa itseni niihin ruoka-aineisiin, joista en suuremmin pidä. En pysty hyväksymään sitä, että en muka pidä kaikista ruoka-aineista, sillä epäilen, että kaikkea pystyy syömään, jos ruoka vain on valmistettu sopivalla tavalla. Tämän väitteen voinkin itse heti kumota, koska munuaisia en pysty syömään, oli valmistustapa sitten mikä tahansa.

Yksi tämmöinen syljettävä ruoka-aine, jota olen viime aikoina yrittänyt väkisin itselleni syöttää, on lehtiselleri, josta en pidä vaan sen maun vuoksi. Toinen on fenkoli, jonka syömistä on rajoittanut eräs fenkoliin liittyvä traumaattinen ruokailukokemus. Fenkoliin palaan myöhemmin...

Tämä Sophie Grigsonin kalapata näytti vallan sopivalta ohjeelta sellerikammoiselle, sillä ruokaan tuli paljon sellaisia aineksia, joiden arvelin häivyttävän sellerin maun pois. Loppujen lopuksi resepti muokkautui ruokaa tehdessä melko paljon, joten alla on oma versioni alkuperäisohjeesta. Lisäsin padan ruokaisuutta lisäämällä joukkoon pari perunaa, ja padasta tuli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut. Eikä maistunut yhtään sellerille!

Toinen sellerikokkaus, selleriperunat, on oikein todellinen köyhäilyateria. Laaduntarkkailija taisi olla tuolloin jossakin matkoilla, koska päädyin tuollaistakin laittamaan. Eikä ruoka edes ole mikään minun aivotoimintani tuotos, vaan aivan virallinen, painettu ohje löytyy kirjasta Culinaria Italia. Padassa ei ollut mitään varsinaista vikaa - itse asiassa se taisi olla aika hyvääkin, mutta tuota on vain vähän vaikea uskoa, koska ainekset ovat niin olemattomat.

KALAPATA

n. ½ kg valkolihaista kalaa fileenä (minulla oli ahventa)
oliiviöljyä
1 (puna)sipuli hienonnettuna
2 lehtiselleriä kuorittuna ja paloiteltuna
pari isohkoa perunaa kuorittuna ja kuutioituna
2 vs-kynttä
2 laakerinlehteä
½ tl kuivattua timjamia
1 tl korianterin siemeniä
vajaa 1 tl juustokuminan siemeniä
n. 3/4 tölkkiä kokonaisia tomaatteja pilkottuna
½ - 1 rkl aurinkokuivattua tomaattitahnaa
2 rkl punaviinietikkaa *
n. 3 dl kalalientä (en muista ihan tarkkaan, paljonko tätä laitoin)
hyppysellinen sokeria
suolaa
mustapippuria
hieman sahramia

* alkuperäisohjeessa käytettiin punaviiniä, joka olisi tietysti ollut sata kertaa parempaa, mutta en jaksanut lähteä alkomahooliliikkeeseen..

1. Leikkaa kala noin 4 - 5 cm:n pituisiksi paloiksi ja mausta se suolalla ja pippurilla. Pane sivuun odottelemaan.

2. Laita sahrami ja 1 rkl kuumaa vettä kuppiin ja anna liota hetki.

3. Paahda korianterin ja jeeran siemenet erikseen kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua. Jauha siemenet karkeasti esim. morttelissa.

4. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli ja selleri. Paistele silloin tällöin sekoitellen, kunnes vihannekset ovat saaneet hieman väriä. Lisää peruna ja jatka paistamista hetki. Lisää valkosipuli, laakerinlehti, timjami, korianteri ja jeera, sekoita hyvin ja paista muutama minuutti.

5. Lisää tomaatit ja aurinkokuivattu tomaattitahna ja anna kiehua keskilämmöllä silloin tällöin sekoittaen, kunnes seos on paksuuntunut (noin 10 minuuttia). Lisää sitten viinietikka, kalaliemi, sokeri, suola ja mustapippuri ja anna kiehua jonkun aikaa (ehkä vartti). Lisää kalapalat ja sahrami ja hauduttele, kunnes kala on kypsää.

2 kommenttia:

Polkkapossu kirjoitti...

Ja juuri kävin höntyilemässä eräässä blogissa, jossa oli tehty waldorfinsalaattia. Sinne selleri piiloutuu mahtavasti, joten jos et vielä ole syönyt, niin annas mennä. Ei sinänsä, turha sellerin makua on peittää... se on mahtava!

Hippu kirjoitti...

No kiva että höntyilit vielä tännekin :-D Olen kerran tuota waldorfinsalaattia syönyt, mutta silloin tekijä (en siis minä, heh) oli onnistunut tekemään salaatista niin mauttoman, että siitäkin jäi vähän huonot fiilikset.

Ehkä vielä jonakin päivänä minäkin voin sanoa pitäväni sellerin mausta... Yritystä ainakin on ;-)