Omenamurupizza

Kovin usein ei käy niin, että saisin inspiraation leipoa. Mutta jos sellainen ihme sattuu tapahtumaan, inspiraatio (lue: makean himo) on yleensä niin kova, että toimeen on päästävä välittömästi. Koska leivon niin harvoin, meillä ei ole koskaan mitään kunnon leivonta-aineksiakaan, vaan herkut on raavittava kasaan aika köyhistä aineksista. Kauppaan ei tietenkään voi lähteä aineksia ostamaan, koska sieltähän voi saman tien ostaa sitten ne leivonnaisetkin!

Tällä kertaa minulla oli poikkeuksellisen hyvän lähtökohdat leivonnalle, sillä kaapissa oli tuttavalta saatuja omenoita. Lamppu syttyi: omenapiirakka - sitä minä haluan! Reseptejä selaillessani alkoi kuitenkin harmittaa: miksi omenapiirakkaan tulee aina niin hirveästi rasvaa. Ja jaksaisinko sittenkään alkaa ihan oikeasti leipoa...

Näitä pohtiessani mieleeni tuli hyderabadilaisessa kahvilassa syömäni suklaapizza, ja tuumasin, että kai makean pizzan voi tehdä omenoistakin. Yhteishyvän ruokasivuilla näkyi olevan semmoisen ohjekin, mutta kyseiseen pizzaan tuli minun mielestäni aivan liikaa kaikkea, joten päätin tehdä kokonaan omanlaiseni pizzan. Voisin laittaa pizzan päälle "juustoraasteeksi" muruseoksen, joka on minusta erittäin suurta herkkua!

Hiivaa minulla ei tietenkään ollut, mutta onneksi minulla oli tallessa Kaarina Roinisen Kaarinan parhaat leivonnaiset -kirjasta talteen otettu ohje pizzapohjasta, joka nostatetaan leivinjauheella. Nyt saisin kokeilla samalla sitäkin!

Minulla on tapana aina jotenkin tyriä kaikki leipomisprojektini, ja niin meinasi käydä tämänkin pizzan kanssa, vaikka pizzan tekeminen ei mielestäni edes ole varsinaista leipomista. Tein pohjan ohjeen mukaan, minkä jälkeen laitoin taikinapallukan kulhoon, jonka peitin oikeaoppisesti liinalla. Jätin taikinan nousemaan, ja kymmenen minuutin kuluttua kävin nostelemassa liinaa siinä toivossa, että taikina olisi paisunut siinä ajassa jalkapalloksi. Taikinamytylle ei ollut kuitenkaan tapahtunut mitään; se näytti vain jotenkin hieman väsähtäneeltä. Menin jatkamaan muita puuhiani, kunnes yhtäkkiä mieleeni putkahti ajatus: leivinjauhe! Eihän leivinjauheella kohotettavia leivonnaisia kuulu nostattaa huoneenlämmössä, vaan ne pitää paistaa heti! Uuni siis helvetin äkkiä päälle ja pizzapohjaa kaulimaan!

Onneksi mitään peruuttamatonta vahinkoa ei vielä ollut ehtinyt tapahtua, ja pizzapohja onnistui "esikohotuksesta" huolimatta ihan hyvin. Mikään pullava pohjasta ei tullut, mutta onneksi en semmoisesta tykkääkään. Omenapizzaan voi ihan yhtä hyvin käyttää tavallista hiivataikinaa - sitä samaa, josta tehdään suolainen pizzakin. Jos siis varsinaisen pizzan teosta jää yli taikinaa, sen voi käyttää jälkiruokapizzaan. Myös valmiit pizzapohjat varmaankin käyvät.

Ohut ja rapea pohja.

Puolitin pizzapohjaohjeen, ja puolikkailla määrillä tuli sellainen sivistynyt annos neljälle tai mättöannos kahdelle. Muruseosta olisi riittänyt sitäkin puolikas annos, mutta tein tarkoituksella muruseosta vähän liikaa, jotta voin käyttää sen johonkin muuhun, esimerkiksi jäätelön päällä. Paistoin jämämuruseoksen pizzan vieressä leivinpaperilla.

OMENAMURUPIZZA

Pizzapohja
Ohje Kaarina Roinisen kirjasta Kaarinan parhaat leivonnaiset
ohjeella tulee yksi iso pellillinen; pienempään jälkiruokapizzaan riittää puolikas annos
2 ½ dl vehnäjauhoja tai durumvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 dl kylmää vettä

Omenaseos
1 rkl voita
noin 5 kotimaista omenaa
n. 2 rkl sokeria (sokerin määrä riippuu omenien happamuudesta)
n. ½ tl jauhettua kanelia
1 rkl rusinoita

Muruseos
Puolikas annoskin riittää hyvin yhteen pienempään pizzaan
50 g voita tai margariinia
1 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
n. ½ dl sokeria

VALMISTUS

1. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

2. Tee ensin omenatäyte. Kuori ja lohko omenat. Kuumenna pannu ja sulata siinä rasva. Lisää omenalohkot, sokeri ja kaneli ja paistele sekoitellen, kunnes omenat ovat pehmenneet hieman. Omat omenani olivat jotain harvinaisen möyhevää lajiketta, ja niille riitti muutaman minuutin kääntely pannulla. Sekoita joukkoon lopuksi rusinat, siirrä seos pois liedeltä ja anna sen jäähtyä täysin. Jotkut pähkinät (esim. pekaanipähkinät) olisivat saattaneet olla mukava lisä ompposeoksessa, mutta kun niitä ei ollut, piti tulla toimeen ilman. Ensi kerralla laitan myös pähkinöitä.

3. Tee seuraavaksi muruseos. Sulata voi tai margariini ja sekoita muut aineet rasvan joukkoon murumaiseksi seokseksi.

4. Valmista viimeiseksi pizzapohja. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää öljy ja vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina välittömästi pyöreäksi levyksi jauhoja apuna käyttäen ja nosta levy pellille leivinpaperin päälle. Levitä päälle omenatäyte ja lopuksi muruseos.

5. Paista pizzaa 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Maistuis varmaan mullekin.

Cashew-makeiset (Kaju burfit)

Nämä cashewpähkinöistä valmistetut burfi-makeiset ovat yksi suosikkini intialaisista makeisista - vaikka jos ihan totta puhutaan, niin taidan tykätä aika paljon kaikista intialaisista makeisista. :-) Kaju burfeissa on se hyvä puoli, että ne valmistuvat äärimmäisen nopeasti - parissakymmenessä minuutissa - ja yksinkertaisista aineksista, koska niihin ei tarvita esimerkiksi gheetä (intialaista kirkastettua voita) tai palmusokeria lainkaan. Ne eivät myöskään sisällä maitoa, kuten monet muut intialaiset makeiset, joten ne sopivat niin laktoosi-intoleranteille kuin vegaaneillekin.

Koska cashewpähkinät ovat Intiassa aika tyyriitä, kaju burfit yhdistetään yleensä juhliin ja muihin erityistilanteisiin. Kaju burfit ovat erityisen suosittuja esimerkiksi valon juhlan Diwalin aikaan sekä Ganesh Chaturthina, jota vietettiin Intiassa vastikään reilu viikko sitten.

Intiassa burfit koristellaan syötävällä hopealla (varak), jolla saadaan burfien päälle hopeinen kerros. Minusta hopean käyttäminen ruoanlaitossa on vähintäänkin epäilyttävää, joten en ole koskaan sitä käyttänyt enkä edes omistanut. Itse koristelen kaju burfini halkaistuilla cashewpähkinöillä, jotka olen ruskistanut kevyesti öljyssä pannulla. Burfit voi koristella esimerkiksi näin, ihan oman mielikuvituksensa mukaan, tai jättää kokonaan koristelemattakin. Makuasioita. :-)

Kaju burfit ovat aika makeita, kuten intialaiset makeiset yleensäkin, mutta sokerin määrää voi halutessaan pienentää (itse laitan sokeria puolitoista desiä). Kardemummaa laittelen yleensä ihan silmämääräisesti, joten en osaa tarkalleen sanoa sen määrää. Olisikohan sitä ollut joku puolikas teelusikallinen.


KAJU BURFIT (CASHEW-MAKEISET)
noin 16 palaa

AINEKSET
2 ½ dl - 3 dl cashewpähkinöitä
1 1/4 dl - 1 ½ dl sokeria
3/4 dl vettä
jauhettua kardemummaa

VALMISTUS

1. Jauha cashewpähkinät blenderillä, maustemyllyllä, kahvimyllyllä tai muulla sopivalla koneella mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Laita jauhe sivuun odottamaan.

2. Voitele (reunallinen) lautanen kevyesti öljyllä, koska valmis cashew-seos levitetään lautaselle jähmettymään. Laita lautanen lieden sivuun odottamaan.

3. Laita sokeri ja vesi paksupohjaiseen kattilaan. Varaa viereesi myös sokerilämpömittari, jos omistat sellaisen; jos et, ilmankin pärjää hyvin, kun käyttää intialaisten emäntien konsteja. :-) Kiehauta sokeri-vesiseos silloin tällöin sekoitellen, kunnes sokeri on liuennut veteen. Laita lämpömittari kattilaan ja anna liemen porista keskilämmöllä, kunnes mittari näyttää noin 105-110 astetta celsiusta.

Jos sinulla ei ole lämpömittaria, voit testailla sokerisiirapin (chasni) valmiutta sormin. Intialaisissa kodeissa tätä menetelmää käytetään paljon, koska niissä ei lämpömittareita juurikaan tunneta. (Ja vaikka tunnettaisiinkin, niihin ei varmasti luotettaisi, koska vanhat keinot ovat aina parempia kuin pussillinen uusia. :-D) Testaukseen käytetään ns. nauhamenetelmää: Otetaan puulastaan hieman siirappia, annetaan sen jäähtyä muutama sekunti, minkä jälkeen otetaan hieman siirappia etusormen päähän. Tämän jälkeen kosketetaan peukalolla kevyesti etusormea ja vedetään sormet irti toisistaan. Jos sormien väliin ei jää mitään, on vielä jatkettava keittämistä. Jos taas sormien väliin jää katkeamaton nauha, siirappi on valmista (ns. one-thread consistency, katso kuva).

Vaikka minulla on vanha ja hidas liesi, aikaa sokerisiirapin valmistumiseen ei mennyt kuin seitsemisen minuuuttia laskettuna siitä hetkestä, kun laitoin lieden päälle. Tehokkaammalla liedellä siirappi valmistuu varmaan vieläkin nopeammin.

4. Kun sokerisiirappi on valmista, sekoita joukkoon cashew-jauhe ja kardemumma. Sekoita seos mahdollisimman tasaiseksi, jotta joukkoon ei jää klimppejä. Jos seos näyttää liian paksulta ja sekoittaminen tuntuu vaikealta, voit lisätä joukkoon ripauksen kuumaa vettä. Tämän takia kannattaa pitää kattilan vieressä valmiina hieman keitettyä vettä, jotta seoksen rakennetta voi tarvittaessa korjata. Massan tulisi olla sellaista paksun puuron omaista. Jatka keittelyä, kunnes seos irtoaa kattilan reunoista ja alkaa kerääntyä yhdeksi köntiksi. Tähän ei mene kuin hetki (ehkä minuutti, pari). Jos seos kuitenkin näyttää yhä löysältä, jatka keittelyä (koko ajan sekoitellen) kunnes massa irtoaa reunoista.

5. Kaada kuuma seos voidellulle lautaselle ja tasoita se esim. metallilastalla noin sentin paksuiseksi levyksi. Seos jäähtyy ja jämähtää hyvin nopeasti, joten voit painella sitä myös käsin. Jos haluat oikein tasapintaisia namuja, levyn voi varmaankin myös kaulia, jolloin kaulimen ja levyn väliin olisi ehkä hyvä laittaa kelmu, jonka alapuoli on sivelty öljyllä. Tätä en ole vielä koskaan kokeillut, joten en voi puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä. :-) Jos painelet massaa käsin ja massa tuntuu takertuvan kovin pahasti käsiin, kädet voi sivellä kevyesti öljyllä.

6. Anna levyn jäähtyä ja jähmettyä rauhassa. Tämä onnistuu huoneenlämmössäkin, mutta jos olet malttamaton, laita levy jääkaappiin tai peräti pakastimeen. Kun levy on jämähtänyt kovaksi (tähän menee reilusti alle puoli tuntia), leikkaa se perinteisesti timantin muotoisiksi paloiksi, neliöiksi tai ihan millaisiksi paloiksi haluat. Irroita palaset ja laita ne ilmatiiviiseen säilytysrasiaan. Laita kerrosten väliin leivinpaperia, jotta palaset eivät takerru toisiinsa.

Kaju burfit ovat minusta suunmukaisempia ja paremman makuisia, kun ne säilyttää huoneenlämmössä, mutta jääkaapissa ne säilyvät tietysti pidempään. En ole koskaan oikein päässyt testaamaan burfien säilyvyyttä (koska ne ovat aina hävinneet parempiin suihin, hihii), mutta burfien pitäisi säilyä huoneenlämmössä noin viikon ja jääkaapissa parikin viikkoa. Ne toki kuivuvat ajan mittaan, joten mitä nopeammin ne syö, sitä parempi. :-)

Hakaniemen intialaiset kaupat

Mielessäni on pyörinyt jo ainakin vuoden verran, että pitäisi kirjoittaa jotakin Hakaniemen aasialaisista kaupoista intialaisesta näkövinkkelistä - siis siitä, mitä intialaisia ruokatarvikkeita mistäkin kaupasta saa ja mitä kannattaa mistäkin lähteä etsiskelemään. Toivottavasti tämä hieman helpottaa intialaisten tuotteiden haeskelua, koska aasialaiset kaupat saattavat tuntua ensi alkuun aika pelottavilta, ainakin omasta mielestäni. :-)

Tutkailin intialaisten tuotteiden saatavuutta kolmessa marketissa, Maharajassa, Vii Voanissa ja Aasialaisessa kaupassa. Hakaniemessä on varmasti monia muitakin hyviä kauppoja, joista saa myös intialaisia tuotteita (esimerkiksi Taj Mehal), mutta käyn itse tavallisimmin näissä kolmessa, joten ne ovat minulle kaikkein tutuimmat. Minusta nämä kolme ovat myös kaupoista parhaimmat, vaikka kauppojen valikoima riippuukin aika paljon käyntiajankohdasta, erityisesti vihannesten ja muiden tuoretuotteiden osalta. Jos sattuu menemään kauppaan huonona ajankohtana, kuten lauantai-iltapäivänä, vihanneshyllyt huutavat luultavasti tyhjyyttään, mutta jos vihanneskuorma on juuri tullut, valikoima voi olla hyvinkin runsas.

Muutamia peri-intialaisia tuotteita, kuten paneer-juustoa, tuoreita currylehtiä, tuoretta sarviapilaa ja kuivattua kokonaista kookosta eli kopraa en ole nähnyt missään kaupassa (paitsi currylehtiä kerran monta vuotta sitten Taj Mehalissa), joten en niitä enää kauppojen yhteydessäkään mainitse.


Maharaja
Hämeentie 16
Avoinna: kaikkina viikonpäivinä, myös sunnuntaisin

Kauppa näyttää hieman sekavalta, ja riisisäkit tervehtivät tulijaa jo ovella. Kaupassa on yleensä hyvin vähän asiakkaita, joten ruuhkasta ei ole pelkoa. Palvelu on aika ylimalkaista, eikä mitenkään erityisen ystävällistä. Maharaja mainostaa itseään afro-aasialaisena kauppana, ja siellä onkin oma nurkkaus esimerkiksi srilankalaisille ja turkkilaisille ruokatarvikkeille. Myynnissä (pakasteena) on sellaisiakin kummallisuuksia kuin lehmän sorkkia ja vatsaa. Niitä tuskin kukaan intialainen ainakaan ostaa!

Miksi Maharajaan kannattaa tulla intialaisille ruokaostoksille?

Intialaisten kuivatuotteiden ja säilykkeiden valikoima on Maharajassa erinomainen. Myynnissä on kaikkia intialaisia linssilaatuja (mm. toor dalia, urad dalia, moong dalia, chana dalia ja paahdettua dariaa) sekä riisejä (ainakin basmatia ja sona masooria). Jauhovalikoima on erittäin hyvä, ja myynnissä on muun muassa chapatijauhoja, kikhernejauhoja (besan), hirssijauhoja (ragi), maissijauhoja ja riisijauhoja. Kuivatuotteiden osalta Maharajasta löytyy oikeastaan kaikki, mitä intialaisessa ruoanlaitossa voi tarvita - on pohaa, rawaa, vermicelli-nuudeleita, murmuraa, sago-helmiä, valmiita dosa-, idli, gulab jamun -ym. seoksia, valmisaterioita, Haldiram-sekoituksia, papadameja, bhel pureja. Maustevalikoima on todella hyvä, ja saatavilla on kaikkien intialaisten perusmausteiden ja mausteseosten lisäksi myös hieman harvinaisempia mausteita, kuten hajupihkaa eli asafoetidaa sekä mustaa suolaa. Currylehtiä saa kuivattuina ja tamarindia kokoonpuristettuna ("wet tamarind"). Teevalikoima on hyvä, ja pikkelssi ja chutney-säilykkeitä on tarjolla useampi hyllymetrillinen (lähinnä Patak's:n tuotteita). Lisäksi kaupasta löytyy muun muassa gheetä, intialaisia öljyjä, palmusokeria ja kookosta hiutaleina.

Maharajan pakastealtaasta (joka tosin on aika epähoukuttelevan sekainen) löytyy useita erilaisia intialaisia valmisleipiä - mm. roteja ja parathoja - sekä puolivalmista pikkupurtavaa, kuten samosoita.

Valikoiman laajuus ja asiakkaiden vähyys ei ole hyvä yhdistelmä, mikä näkyy Maharajassa selvästi. Päiväysten kanssa saa olla tarkkana, ja parin päivän takaisella visiitilläni löysin sellaisiakin tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys oli mennyt umpeen tammikuussa!

Mitä intialaisia ruokatarvikkeita Maharajasta ei saa?

Tuoreiden vihannesten valikoima ja laatu on ollut joka käynnilläni aika surkea. Lehtivihannekset ovat nuupahtaneita, ja yksi ainoa jäljellä oleva pullokurpitsa on nähnyt parhaat päivänsä jo aikoja sitten. Mutta joskus Maharajassa voi kokea yllätyksiäkin: viime käynnilläni kaupassa oli tuoreita rumpukeppejä (drumsticks), ja ne olivat siinä kunnossa, että niitä olisi voinut jopa ostaakin!

Maharajan erikoisuuksia?

Maharajassa on minusta kaupungin paras intialaisten astioiden valikoima, joten sinne kannattaa suunnata intialaisille astiaostoksille. Kauneudenhoito- ja hiustuotteita on niitäkin monta hyllymetrillistä, ja jos iskee äkillinen mieliteko ostaa aitoa tai synteettistä hiusta, Maharajasta sitä löytyy.

Kaupan yhteydessä toimii intialainen pikaruokapaikka Bombay Express. Olen syönyt paikassa kerran, ja annos oli ihan kelvollinen, mutta ei mikään mieleenpainuva makuelämys. Minua viehätti erityisesti pöydällä lojunut pikkelssipurkki, josta sai annostella pikkelssiä ruokansa kyytipojaksi oman mielensä mukaan. En tosin tiedä, onko pikkelssiä tarjolla aina, vai johtuiko pikkelssin läsnäolo siitä, että samaan aikaan syömässä sattui olemaan kolme intialaista kaveria, jotka ehkä kaipasivat lisäpotkua ruokaansa...

Vii Voan
Hämeentie 3
Avoinna: kaikkina viikonpäivinä, myös sunnuntaisin
Nettisivu: Vii Voan

Vii Voan on varsin suosittu niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin keskuudessa, joten asiakkaita on kaupassa aina. Lauantaisin ruuhka on pahimmillaan, ja silloin joutuu melkein käyttämään kyynärpäätaktiikkaa. Viikolla taas, ainakin aamupäivisin, kaupassa on huomattavasti rauhallisempaa. Kauppa oli ennen puolta pienempi, ja laajennus oli varmasti kaikkien mieleen, koska tuotevalikoima parani entisestään. Kassojakin on nykyään kaksi. En tiedä, aikooko Vii Voan laajentaa taas, koska viereisen liiketilan ikkunoihin oli ilmestynyt Vii Voanin tarrat.

Liike on yleisilmeeltään siisti, ja erityisesti pakastealtaat ilahduttavat Maharajan pakastealtaiden jälkeen siisteydellään. Vii Voanissa tulee joskus hyvinkin eksoottinen olo, kun myyjät keskustelevat keskenään ja asiakkaittensa kanssa kovaäänisesti omalla kielellään. Kaupassa melkein unohtaa, että on Suomessa. :-) Palvelu on parantunut mielestäni huomattavasti siitä, kun Vii Voanissa ensimmäistä kertaa asioin (joskus 90-luvun lopussa), ja palvelu on nykyään suorastaan ystävällistä.

Miksi Vii Voaniin kannattaa tulla intialaisille ruokaostoksille?

Vii Voan on varmastikin kaupungin suosituin aasialainen kauppa, ja intialaisittain ajatellenkin se on ihan kelpo paikka. Jos sattuu tulemaan paikalle silloin, kun vihenneshyllyt ovat täynnä, tarjolla on paljon vihanneksia intialaiseen ruoanlaittoon: keittobanaania, lehtivihanneksia, okraa, luffaa, karvaskurkkua, vihreää mangoa, pullokurpitsaa, kajottikurpitsaa, vihreitä chilejä, pieniä sambhar-sipuleita, tuoretta korianteria ja minttua. Munakoisojen osalta Vii Voanin tarjonta on sen sijaan aika kehno, sillä en ole nähnyt kaupassa pitkään aikaan minkäänlaisia intialaisia munakoisoja. Pitkulaisia violetteja olen Vii Voanista joskus bongannut, mutta siitäkin on jo aikaa.

Vii Voanin vihannestarjonta vaihtelee suuresti, enkä ole oikein päässyt selvyyteen siitä, milloin vihannekset kauppaan tulevat ja milloin kannattaisi olla haukkana paikalla. Jos joku tietää, saa vinkata! Viime aikoina varsinkin on tuntunut, että olen kaupassa aina väärään aikaan - silloin, kun vihanneshyllyt ovat lähes tyhjät ja kun jo hieman homehtuneita chilejä myydään euron alennushintaan.

Vii Voanin riisivalikoima on intialaisittain ajatellen hyvä, sillä myynnissä on basmatin ja sona masoorin lisäksi myös punaista rosemattaa. Chapatijauhovalikoima on Vii Voanissa jopa parempi kuin Maharajassa, sillä myynnissä on kolmea erilaista chapatijauhoa. Päiväystenkään kanssa ei tarvitse olla läheskään yhtä tarkkana kuin Maharajassa, koska tuotteiden vaihtuvuus on asiakaspaljoudesta johtuen suuri. Vii Voanista saa myös joitakin muita intialaisia kuivatuotteita, kuten kikhernejauhoja, riisijauhoja ja idli- ja dosa-valmispaketteja. Kaikkia intialaisia peruslinssejä ja mausteita on niitäkin yleensä aina saatavilla, kuten myös gheetä, palmusokeria, pikkelssejä (Mother's -merkkisiä) ja mangososetta. Yleisesti ottaen intialaisten kuivatuotteiden valikoima on Vii Voanissa kuitenkin paljon suppeampi kuin Maharajassa.

Pakastekala- ja katkarapuvalikoima on Vii Voanissa erittäin hyvä, ja pakastealtaat ovat siistit ja järjestyksessä. Myös intialaisia roti-leipiä saa pakasteena.

Mitä intialaisia ruokatarvikkeita Vii Voanista ei kannata etsiä?

Koska Vii Voan on erikoistunut muun muassa thaimaalaisiin, kiinalaisiin ja japanilaisiin tuotteisiin, mitään kovin erityisen intialaista liikkeestä ei kannata etsiä. Vii Voanista ei siis löydy esimerkiksi sormihirssijauhoja (ragi), intialaisia vermicelli-nuudeleita, hajupihkaa tai rumpukeppejä (drumsticks). Niitä vihanneksia ja mausteita, joita käytetään muissakin Aasian maissa kuin Intiassa, Vii Voanista saa kyllä melko varmasti.

Vii Voanin erikoisuuksia?

Vii Voanilla on muutama asiakkaille merkitty parkkipaikka kaupan takana sijaitsevassa parkkihallissa. Parkkipaikalle ajetaan Näkinkujan puolelta, ja parkkipaikalta marssitaan kauppaan takaoven kautta.

Vii Voanin juomavalikoima on vertaansa vailla, sillä erilaisia mehuja ja limuja on tarjolla kokonainen seinärivistö. Kylmäkaapeista löytyy muun muassa tamarindi-, mango-, kookos-, guava- ja aloe vera -mehuja.

Aasialainen kauppa/Aseanic Trading
Kolmas Linja 3
Avoinna: maanantaista lauantaihin

Aasialainen kauppa sijaitsi ennen Espoossa, silloisen Super-Vexin kanssa samassa rakennuksessa, jolloin se oli pieni ja hieman sekava kauppa. Muutettuaan Hakaniemeen muiden aasialaisten kauppojen kylkeen siitä tuli suuri ja suosittu kauppa. Liikkeessä on asiakkaita aina, ja varsinkin lauantaina paikalla on tunkua. Autojakin parkkeerataan liikkeen eteen vähän miten sattuu. Kaupassa näkee jonkun verran myös suomalaisia asiakkaita, vaikka pääpaino näyttääkin olevan aasialaisella väestöllä. Palvelu on ystävällistä ja avuliasta.

Omasta mielestäni paras aika asioida Aasialaisessa kaupassa on perjantaina puolenpäivän jälkeen, kun vihanneskuorma on saapunut liikkeeseen. Silloin tosin myös tukkuostajat saattavat olla liikkeellä, eikä ole kiva jämähtää kassajonoon muutaman sellaisen taakse, joiden kärryt ovat ääriään myöten täynnä jotakin.

Miksi Aasialaiseen kauppaan kannattaa/ei kannata tulla intialaisille ruokaostoksille?

Käyn Aasialaisessa kaupassa lähinnä vihannesten takia, koska kaupan vihannesvalikoima on luotettavampi kuin Vii Voanin. Yleensä usutan käyntini juuri perjantai-iltapäivään; lauantai-iltapäivänä hyllyt ovat jo tyhjillään. Myynnissä on samoja vihanneksia kuin Vii Voanissakin, eli keittobanaania, lehtivihanneksia, okraa, luffaa, karvaskurkkua, vihreää mangoa, pullokurpitsaa, kajottikurpitsaa, vihreitä chilejä, tuoretta korianteria ja minttua. Erityisesti lehtivihannesten valikoima on todella hyvä, ja vaikka paksoit ja muut vastaavat eivät varsinaisesti intialaiseen keittiöön kuulukaan, niillä voi hyvin korvata intialaiset lehtivihannekset, joita täältä ei saa. Aasialaisesta kaupasta saa myös kokonaisia tamarindipalkoja, joita en ole nähnyt missään muussa aasialaisessa kaupassa myytävän.

Muiden kuin vihannesten osalta Aasialaisen kaupan intialaisvalikoima on aika köyhä, koska kauppa on selkeästi keskittynyt muiden Aasian maiden tuotteisiin. Joitakin intialaisia perusmausteita täältäkin saa, kuten myös joitakin linssejä ja esimerkiksi kikhernejauhoja.

Aasialaisen kaupan erikoisuuksia?

Jos on kiinnostunut aasialaisesta ruoasta yleensä - miinus intialainen keittiö - tämä kauppa on varmaankin aikamoinen paratiisi. Myynnissä on huikea valikoima nuudeleita, erilaisia maustekastikkeita (soijaa, chilikastikkeita, papukastikkeita jne.), aasialaisia naposteltavia (ostan täältä aina wasabiherneeni!), säilykkeitä ja pakastettuja tuotteita. Aasialaisia ruoanvalmistus- ja tarjoiluastioita on hieno valikoima, ja myynnissä on esimerkiksi isoja wokkipannuja, bambuhöyrystimiä, syömäpuikkoja ja sinisiä posliiniastioita pienine keittolusikoineen.

Oli ihan pakko ostaa muutama onnenkeksi. :-)

Sitruuna-inkiväärilohi - ja vähän parsakaaliakin

Silloin kun mieleni tekee lohta ja haluan ruoan valmistuvan mahdollisimman nopeasti, turvaudun reseptiin, joka on ollut suosikkini jo pitkään. Sitruuna-inkiväärilohi valmistuu todella nopeasti ja pienellä vaivalla, ja on myös tosi hyvää.

Lohen seuraksi tein tällä kertaa parsakaalia tavalla, joka on sekin jo moneen kertaan kokeiltu ja hyväksi havaittu. En suuremmin pidä parsakaalista, mikä on vähän harmi, koska parsakaali olisi niin terveellistä syötävää. Tykkään parsakaalista oikeastaan vain tällä tavalla, paahdetuilla seesaminsiemenillä ja valkosipulilla höystettynä. Tietenkin myös joku juustoinen parsakaalikin saattaisi osua ja upota. :-)

Terveellisyydestä tuli mieleeni pari sivustoa, joista on ollut minulle vuosien varrella paljon apua. Moni varmaan jo tunteekin nämä sivut, mutta ehkä pieni lisämuistutus ei ole pahitteeksi.

Fineli on elintarvikkeiden koostumustietopankki, josta löytyvät tiedot useimpien Suomessa käytettävien elintarvikkeiden koostumuksesta. Sieltä voi etsiä vaikkapa, missä hedelmässä on eniten C-vitamiinia, paljonko lanttukukossa on kaloreita tai miten kantarellien kokonaisenergia jakautuu (siis miten paljon niissä on rasvaa, proteiineja ja hiilihydraatteja). Finelin sivuston upeuden kruunaa se, että samat tiedot löytyvät myös ruotsiksi ja englanniksi! Se toimii samalla siis myös näppäränä tämän alan sanastona. :-)

Kansanterveyslaitoksen pdf-muotoinen Ruokamittoja-julkaisu taas sisältää kattavat tiedot ruokien ja ruoka-aineiden annos- ja yksikköpainoista. Sieltä selviää esimerkiksi, paljonko painaa yksi ruokalusikallinen öljyä tai yksi munankeltuainen, mikä on keskikokoisen tomaatin tai porkkanan paino, kuinka paljon painaa kolme desiä vehnäjauhoja tai mitä painaa lasagnen yksi tarjoiluannos. Julkaisusta on hyötyä erityisesti silloin, jos ei omista vaakaa ja/tai jos joutuu muuntelemaan reseptin mittoja paino- ja tilavuusmittojen välillä.


Sitruuna-inkiväärilohi
neljälle
(ohje peräisin Ken Homilta)

450 grammaa ruodotonta lohifilettä
2 tl suolaa (itse laitan huomattavasti vähemmän)
4 rkl (pähkinä)öljyä (tätäkin laitan huomattavasti vähemmän)
1 rkl inkivääriä hyvin hienonnettuna
1 tl sokeria
1 rkl sitruunankuorta (noin yhden sitruunan kuori)
1 sitruuna kuorittuna ja kalvottomiksi lohkoiksi leikattuna
suolaa ja mustapippuria
2 tl seesamiöljyä

Tee näin:

1. Suikaloi lohi reilun parin sentin paksuisiksi suikaleiksi ja ripottele suikaleiden päälle tasaisesti suolaa. Laita sivuun 20 minuutiksi.

2. Valmistele kaikki muut aineet ja laita ne wok- tai muun pannun vierelle, koska ruoka valmistuu tosi nopeasti.

3. Kuumenna pannu hyvin kuumaksi ja lisää 3 rkl öljystä. Kun öljy on tosi kuumaa, lisää lohisuikaleet. Anna suikaleiden paistua pari minuuttia, käännä ne varovasti ja anna suikaleiden saada väriä toisellekin puolelle. Suikaleita ei kannata turhaan tökkiä, koska ne saattavat mennä palasiksi. Poista lohisuikaleet pannulta (reikäkauhalla) ja laita ne lautaselle esim. talouspaperin päälle odottelemaan.

4. Pyyhkäise pannu puhtaaksi (varo polttamasta itseäsi!). Kuumenna pannulla loppu öljy, lisää inkivääri ja paista noin 20 sekuntia. Lisää sitten sokeri, sitruunankuori, sitruunalohkot, suolaa ja pippuria ja paista 1-2 minuutin ajan.

5. Lisää pannulle lohisuikaleet, sekoita varovasti ja paista noin minuutin ajan. Lisää lopuksi seesamiöljy ja kääntele se varovasti kalojen joukkoon.

Tarjoa ruoka esimerkiksi riisin kanssa.


Parsakaalia paahdetuilla seesaminsiemenillä ja valkosipulilla
noin neljälle

1 iso parsakaali keskikokoisiksi kukinnoiksi pilkottuna

1-2 rkl öljyä
2 rkl seesaminsiemeniä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 kevätsipulia hienonnettuna (tai esim. salottisipulia)
½ - 1 punainen tuore chili hienonnettuna
1-2 rkl soijakastiketta
tarpeen mukaan suolaa & pippuria

1. Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Laita ne sivuun odottamaan ja laita pannulle tilkka öljyä. Lisää valkosipulit ja paahda niitä ahkerasti sekoitellen, kunnes nekin ovat kullankeltaisia ja rapsakan tuntuisia. Laita nekin sivuun odottelemaan.

2. Laita parsakaalit kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja keitä ne napakan kypsiksi. Varo ylikeittämästä ihan löllöksi. Jäähdytä parsakaali pikaisesti kylmän veden alla siivilässä ja laita se sivuun odottamaan.

3. Kuumenna pannussa hieman öljyä ja lisää kevätsipulit sekä chili. Paista ehkä noin minuutin ajan sekoitellen. Lisää parsakaali, soijakastike, maun mukaan suolaa ja pippuria ja kääntele hyvin sekaisin. Paista hetki. Kääntele lopuksi joukkoon seesaminsiemenet ja valkosipulit.

Tarjoa esimerkiksi riisin kera.

Taatelitäytteiset leipäset

Sen jälkeen, kun kerran näin taatelitäytteisten leipästen ohjeen Monsoon Spice -blogissa, olen käynyt säännöllisin väliajoin katselemassa tuota ohjetta ja kuolailemassa houkuttelevien kuvien ääressä. Vaikka taatelileipäset ovat olleet kokeilulistalla jo todella pitkään, sain kokeiltua niitä nyt vasta.

Makeat täytetyt leipäset tunnetaan Intiassa nimellä bobbattu, obbattu tai puran poli, ja tavallisimmin niiden täytteenä on linssejä, joita - kumma kyllä - käytetään Intiassa paljon myös jälkiruoissa. Minäkin olen aiemmin tehnyt vain näitä perinteisiä linssitäytteisiä leipäsiä, joista löytyy postaus täältä. Taatelilla täytetyt olivat minulle ennestään ihan tuntemattomia, mutta arvelin niiden olevan aikamoista herkkua, enkä väärässä ollutkaan. Ne olivat niin hyviä, että olisin voinut syödä kaikki yhdeltä istumalta. :-)

TAATELI-BOBBATTUT
kuuteen leipäseen

Taikina
2 dl vehnäjauhoja (täysjyvävehnäjauhoja tai chapati-jauhoja voi myös hyvin käyttää)
pieni ripaus suolaa
noin desin verran vettä

Täyte
200 grammaa pehmeitä, kivettömiä taateleita
1 rkl palmusokeria, hunajaa tai sokeria
hieman kardemummaa

öljyä tai gheetä paistamiseen

1. Valmista ensin taikina. Laita jauhot kulhoon, sekoita mukaan ripaus suolaa ja lisää vettä vähän kerrassaan, kunnes saat kimmoisan taikinapallon. Tarvittavan veden määrä riippuu vähän jauhoista, joten on hyvä lisätä vettä vähän kerrassaan, ettei sitä mene liikaa. Laita taikinapallo esimerkiksi pussiin, ja anna sen huilata puolesta tunnista pariinkin tuntiin.

2. Valmista sillä aikaa täyte. Itse tein niin, että panin taatelit blenderiin, lisäsin 1 ½ dl vettä ja ajoin tasaiseksi soseeksi. Alkuperäisessä ohjeessa taateleita keitettiin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen ne ajettiin blenderissä soseeksi ilman vettä. Kummallakin tavalla varmasti onnistuu. Kuumenna sen jälkeen pannulla tilkka öljyä tai gheetä ja paistele siinä täytettä keskilämmöllä viitisen minuuttia. Sekoittele ahkerasti, ettei seos ota pohjaan kiinni. Sekoita joukkoon maun mukaan jauhettua kardemummaa ja anna seoksen jäähtyä.

3. Jaa taikina kuuteen osaan ja pyörittele osat palloiksi. Jaa myös täyte kuuteen osaan ja pyörittele nekin palloiksi. (Jos täyte tarttuu käsiin, käsiin voi laittaa kevyesti öljyä.)

Taatelipallukat.

4. Valmista leipäset seuraavasti: Kauli yksi taikinapallo reilun kymmenen senttimetrin kokoiseksi lätyksi. Käytä kaulimisessa apuna tarpeen mukaan jauhoja, mutta kuitenkin mahdollisimman vähän. Laita täytepallukka keskelle, nostele taikinan reunat ylös ja purista ne yhteen nyytiksi. Käännä nyytti liitoskohta alaspäin ja painele nyyttiä käsin kasaan. Kauli nyytti varovasti noin 12-15 senttimetrin kokoiseksi ja noin puolen sentin paksuiseksi lettuseksi. Nyyttiä kannattaa kaulia liitoskohta ylöspäin, paraatipuoli leivinlautaa vasten, koska näin leipä säilyy paremmin ehjänä.

Bobbattut ovat tuottaneet minulle aiemmin hieman päänvaivaa sen takia, että täyte on tahtonut tursuta lättysen sisältä ulos. Koska minulle ei ole tuota kärsivällisyyspuolta hirveästi jaettu, teinkin aiemmin niin, että jaoin yhden taikinapallukan kahtia, kaulin puolikkaat erillisiksi lätyiksi, laitoin niiden väliin täytepallon ja kaulin puolikkaat yhteen. Tarkempaa selostusta tästä "aita on matalin" -valmistustavasta voi katsoa aiemmasta linssi-bobbattupostauksestani. Nyt kun kerrankin kokeilin tätä ihan oikeaoppista valmistustapaa, jossa täytepallukka laitetaan taikinan sisään, huomasin, että eihän se ollutkaan niin vaikeaa kuin muistin. Täytekään ei meinannut pursuta ulos kuin yhdestä leipäsestä, kun kaulin sitä vähän väkivaltaisesti. Jos näyttää, että taikina alkaa repeillä ja täyte alkaa pursuta ulos, leipäsen voi ihan hyvin jättää hieman paksummaksikin. Maku ei siitä yhtään kärsi.

Paista leipäset öljyssä molemmin puolin, kunnes ne ovat mukavan ruskeita. Nauti leipäset mieluiten lämpiminä, kun pinta on vielä ihanan rapea ja sisus lämpimän tahmea. Nam!

Edit. Unohdin sanoa, että Intiassa bobbattut nautitaan usein niin, että päälle laitetaan nokare gheetä (kirkastettua voita).

Herkkupurilaiset

Teen hampurilaisia itse tosi harvoin, mutta sitten kun innostun tekemään niitä, niitä pitää tietenkin aina tuunata jotenkin. Tällä kertaa teki mieli kokeilla hampurilaisten välissä punajuurisalsaa ja sen kaverina feta-jogurttikastiketta. Alun pitäen minun piti tehdä väliin jonkinlaisia kasvispihvejä, mutta sitten kun näin tämän Silvana Francon bulgurvehnällä jatkettujen pihvien ohjeen, innostuinkin kokeilemaan sitä.

Bulgur kevensi pihvien lihaisuutta mukavasti ja toi pihveihin ihan erilaisen fiiliksen ja rakenteen kuin tavallisessa jauhelihataikinassa. Sen lisäksi bulgur alentaa myös pihvien rasvapitoisuutta, lisää niiden kuitupitoisuutta ja tekee pihvitaikinasta riittoisamman.

Punajuurisalsa
3 punajuurta
puolikas punasipuli hyvin pieneksi hienonnettuna
reilusti minttua tai muuta yrttiä hienonnettuna
2 rkl (oliivi)öljyä
sitruunamehua (en mitannut; ehkä 1-2 rkl)
suolaa
mustapippuria

1. Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi, anna niiden jäähtyä hetki ja kuori ne sitten. Pilko punajuuret hyvin pieniksi kuutioiksi ja laita ne kulhoon. Sekoita punajuurien joukkoon muut ainekset ja tarkista maku.

Feta-jogurttikastike
100 g fetaa
1 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl (oliivi)öljyä
hieman mustapippuria

Murusta feta haarukalla kulhossa ja sekoita sen joukkoon muut ainekset. Sekoita kastike sileäksi.

Jauheliha-bulgurpihvit
noin 8 kappaletta
Mukailtu versio Silvana Francon ohjeesta

1 ½ dl bulguria
3 dl kuumaa (kana)lientä
350 g (naudan tai lampaan) jauhelihaa
1 pienehkö sipuli pieneksi hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
reilusti hienonnettuja yrttejä, esimerkiksi timjamia ja minttua
1 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
suolaa
mustapippuria

1. Laita burlgurit kulhoon ja kaada kuuma kanaliemi päälle. Anna liota 20-30 minuuttia, kunnes bulgur on pehmeää ja kaikki vesi on imeytynyt ryyneihin. Jos kaikki vesi ei ole imeytynyt, puristele se siivilän läpi pois.

2. Laita bulgurit, jauheliha ja kaikki muut ainekset kulhoon ja sekoita hyvin. Paista pannulla mieluusti koekakkara ja tarkista maku. Muotoile massasta hampurilaissämpylöiden kokoisia pihvejä ja paista ne pannulla keskilämmöllä molemmin puolin kypsiksi (noin 3-4 minsaa per puoli).

Kokoa herkkupurilaiset esimerkiksi niin, että laitat paahdettujen tai grillattujen hampurilaissämpylöiden väliin rapeaa salaattia, punajuurisalsaa, pihvin sekä feta-jogurttikastiketta. Sipuliakin olisin vielä ehkä kaivannut mukaan, vaikkapa paistettuina renkaina. Muuten hampurilaiset olivat aika hemmetin hyviä. :-)

Tandooribroileri

Voi voi. Tässäpä meillä on laiminlyöty blogiparka, jonka kirjoittaja ei ilmeisesti näin kesällä syö mitään tai ei ainakaan laita ruokiaan itse. Plösähtäneestä ulkomuodosta päätellen syöty kyllä on, joten milläs selittelet.

On todella kummallista, että en ole koskaan tullut postanneeksi tandoorikanan ohjetta, vaikka se on oikeastaan ihan ensimmäinen intialaisruoka, jonka voin sanoa hallinneeni suhteellisen hyvin. Syöjiltä on ainakin tullut kiitosta, ja reseptikin on lähtenyt aika monen matkaan. :-)

Samalla tandoorimarinadilla voi valmistaa myös kalaa ja miksei myös paneer-juustoa, jonka Suomen oloissa voisi korvata tofulla. Tarkoituksenani olikin tehdä tandooribroileria ja kokeilla siinä samalla, miten tandooritofu onnistuisi, mutta lähikaupan tofuvalikoimat olivat kutistuneet niin kummallisiksi, että kokeilu jäi toiseen kertaan. Jos jään odottelemaan tandooritofun valmistumista, voi olla, että tätäkään postausta ei koskaan tule. :-D

Tandooriruoat ovat yleensä väriltään kirkkaanpunaisia, mikä johtuu siitä, että marinadissa käytetään tavallisesti joko punaista elintarvikeväriä tai vahvaa punaista chilijauhetta. En nykyään tykkää käyttää kumpaakaan, ja broiskun väri jää siksi väkisinkin aika laimeaksi.

Olen ottanut ohjeen kauan sitten jostakin intialaisesta keittokirjasta ja muokannut sitä ajan mittaan hieman. Intiassa käytetään tandooribroilerissa useimmiten luullista kanaa, jota minäkin yleensä käytän, mutta tällä kertaa tein ruoan ihan rintafileistä. Fileistä ei tullut ollenkaan kuivia, kuten olin pelännyt, vaan ihanan mehukkaita ja pehmeitä! Rintafileet ja -leikkeet sekä koipireidet ja koipipalat sopivat minusta tandooribroileriin kaikki yhtä hyvin, kunhan vain säätelee paistoaikaa. Tandooriuuniakaan ei tarvitse olla, vaan sähköuuni käy kypsentämiseen vallan hyvin.

Tandooribroileri on minusta erityisen ihana vierastarjottava, koska se saa rauhassa marinoitua vaikkapa siihen asti, kun vieraat tulevat. Kun broilerin sitten laittaa uuniin, ihanat tuoksut alkavat täyttää keittiön, ja kaikille tulee hirveä nälkä. :-) Tandooribroileri on hyvää myös kylmänä, joten jämillä (jos sellaisia jostain syystä jää!) voi täyttää seuraavan päivän eväsleivän.


TANDOORIBROILERI
kolmelle, neljälle

noin puoli kiloa broileria (koipia, koipireisiä, fileitä tai leikkeitä)

Ensimmäinen marinadi:
1-2 rkl sitruunamehua
hieman suolaa

Toinen marinadi:
1 dl paksua luonnonjogurttia
2 valkosipulinkynttä raastettuna tai puristettuna
noin parin sentin pätkä inkivääriä hienoksi raastettuna
1 pieni tuore vihreä chili hyvin ohueksi leikattuna
1 ½ tl korianterijauhetta
1 tl chilijauhetta (tai oman maun mukaan; voi myös korvata paprikajauheella)
3/4 tl jauhettua juustokuminaa
1 - 1½ tl suolaa
(punaista elintarvikeväriä)

VALMISTUS

1. Viillä jokaiseen kanapalaan muutama melko syvä viilto, jotta marinadi pääsee tunkeutumaan myös lihaan sisälle. Sekoita sitruunamehu ja suola ja hiero seos broilerien päälle ja viiltoihin. Anna marinoitua viidestä kymmeneen minuuttia.

2. Valmista sillä aikaa toinen marinadi, ja sekoita jogurttiin kaikki muut marinadin aineet. Laita broileripalat esimerkiksi pussiin ja lusikoi marinadi broilerien joukkoon. Kääntele pussia huolellisesti ja painele marinadia myös sisälle viiltoihin. Laita pussi jääkaappiin ja anna broilerin maustua mieluusti ainakin kahdeksan tuntia. (Jos et halua, että koko jääkaappi alkaa tuoksahtaa marinadille, laita pussi vielä ilmatiiviiseen astiaan.)

3. Ota broilerit ulos jääkaapista ainakin puoli tuntia ennen uuniin laittoa. Kuumenna uuni noin 200 asteeseen. Nostele broilerit pussista esimerkiksi ritilän päälle, jotta palat eivät lillu broilerista irtoavissa nesteissä. (Broilerien pinnalla olevaa marinadia ei tarvitse kaapia pois, vaan se saa tulla mukaan uuniin.) Kypsennä fileitä uunissa puolisen tuntia; koipireisiä ainakin tunnin verran. Kääntele paloja paistamisen aikana muutaman kerran ja voitele ne voilla tai öljyllä. Broilerit voi vielä viimeistellä mukavan paahtuneiden näköisiksi käyttämällä ne pikaisesti grillissä tai parilapannulla.

Tarjoa tandooribroileri sitruunalohkojen ja viipaloidun sipulin kanssa.

Viileyttä ja lämpöä ruoasta

Oletko koskaan miettinyt, miksi talvella tekee mieli kuumaa keittoa, pataruokia ja lämmittäviä juomia, kun taas kesällä salaatit, hedelmät ja raikkaat juomat houkuttelevat ja ajatuskin kuumasta keittolautasesta inhottaa? Itse pohdin tätä kovastikin Intian kesässä, kun ulkona oli päivästä toiseen lähemmäs 40 astetta. Vesimelonia olisi mennyt kilokaupalla, mutta mitään kuumaa tai raskasta ei todellakaan tehnyt mieli.

Kiinalainen lääketiede ja intialainen ayurveda selittävät eri vuodenaikoihin perustuvat mieliteot sillä, että kehollamme on "ilmasto". Ihannetilassa kehomme ilmasto on tasapainossa - ei ole siis liian kylmä eikä liian kuuma. Kehon lämpötila - joka ei tässä tapauksessa tarkoita samaa kuin ruumiinlämpö, joka voidaan mitata kuumemittarilla - vaihtelee ympäröivien olosuhteiden ja syömämme ravinnon takia, sillä ruoka muuttuu kehossamme energiaksi, mikä synnyttää samalla lämpöä. Syntyvän lämmön määrä riippuu sekä syödyn ruoan määrästä että laadusta: mitä enemmän ja mitä raskaampaa ruokaa syömme, sitä enemmän lämpöä keho tuottaa. Tulee siis kuuma. Vastaavasti taas kevyempien ruokien jälkeen kehokin pysyy viileämpänä.

Eri ruoka-aineet ja ruokalajit tuottavat lämpöä kehoon eri tavoin. Kehoa lämmittäviksi ruoka-aineiksi kutsutaan sellaisia aineita, jotka pyrkivät johtamaan energian kehon uloimpiin osiin ja jotka samalla vilkastuttavat verenkiertoa, ja siksi myös tuottavat enemmän lämpöä kehoon. Viilentäviksi ruoka-aineiksi taas kutsutaan sellaisia, jotka pyrkivät johtamaan energian sisäänpäin. Näin kehon ulommaiset osat pysyvät viileämpinä, ja olokin tuntuu "viileältä". Lämmittävien ja viilentävien ruoka-aineiden väliin jäävät neutraalit ruoka-aineet, joilla ei ole havaittavaa lämpötilavaikutusta kehoon.

(Eri lähteet antoivat hieman eri tietoja siitä, kuuluuko esimerkiksi kananmuna lämmittäviin vai neutraaleihin aineksiin, mutta koska se useimmissa lähteissä luettiin lämmittäviin aineisiin kuuluvaksi, minäkin sijoitin sen tuohon kategoriaan. )

Koska kiinalaisessa lääketieteessä ja ayurvedassa tavoitteena on tasapainoinen keho, ruokavaliotakin tulisi vaihdella vuodenaikojen mukaan. Kun kesällä on kuuma, ruokavalioon tulisi lisätä viilentäviä ruoka-aineita ja lämmittäviä vastaavasti vähentää. Perusajatus on se, että hyvinvointi alkaa sisältä päin, joten ruokavalio on hyvinvoinnin kulmakivi. Tietenkin kuumasta kärsivä voi viilentää oloaan myös ulkoisesti ja käydä vaikkapa järvessä virkistäytymässä, mutta kestävämpi hyvinvointi alkaa sisältä päin. Pienet muutokset ruokavaliossa takaavat sen, että jaksamme paremmin niin kylmässä kuin kuumassakin.

Vaikka löydämmekin viilentävät ja lämmittävät ruoka-aineet melko intuitiivisesti (tekee kauheasti mieli jotain, esimerkiksi raikasta salaattia), ruoka-aineiden tunnistamiseksi on olemassa helppoja apukeinojakin. Ruoka-aineet voidaan ryhmitellä viilentäviin ja lämmittäviin eri ominaisuuksien perusteella.

Kasvualue
Trooppisilla alueilla kasvava ruoka on tavallisesti viilentävämpää kuin kylmemmässä ilmanalassa kasvava ruoka. Ananas ja mango ovat siis viilentävämpiä kuin mansikat ja kirsikat.

Kasvupaikka
Maan päällä kasvavat kasvikset ovat viilentäviä; maan alla kasvavat lämmittäviä. Tomaatti, parsakaali ja selleri ovat siis viilentäviä mutta peruna, palsternakka ja sipuli lämmittäviä.

Kasvunopeus
Nopeasti kasvavat kasvit ovat viilentävämpiä kuin hitaasti kasvavat kasvit. Salaatit, kesäkurpitsa ja kurkku sopivat siis kesäruokavalioon paremmin kuin palsternakka ja kaali. Äärimmäinen esimerkki hitaasti kasvavasta ja erittäin lämmittävästä kasvista on ginseng-juuri, jonka kasvuaika on kolmesta kuuteen vuotta.

Kasvin väri
Kasvikset, jotka ovat väreiltään kylmiä - vihreitä, sinisiä ja purppuranpunaisia - ovat myös lämpövaikutuksiltaan viilentävämpiä kuin lämpimän väriset kasvikset, punaiset, oranssit ja keltaiset.

Vesipitoisuus
Runsaasti vettä sisältävät kasvikset ja ruoka-aineet ovat viilentävämpiä kuin sellaiset aineet, jonka vesipitoisuus on alhaisempi. Tämän takia himoitsemme kesällä vesimeloni ja kurkkua - vaikka maistuuhan se makkarakin, vaikkei se mikään kovin vesipitoinen olekaan. ;-)

Kausituotteet
Luonto oikeastaan tietää, mitä me kunakin vuodenaikana tarvitsemme, ja kauden kasviksia ja hedelmiä syömällä kehommekin voi hyvin. Kesällä luonto tarjoaa meille vesipitoisia ja viilentäviä kasviksia, kuten salaattia, kurkkua, marjoja. Kun kesä alkaa vaihtua syksyksi, ja tarvitsemme jo hieman enemmän lämmikettä, saamme luonnosta juureksia, kurpitsaa, kaalia ja sipulia. Erityisen selvästi yhteyden kausituotteiden ja terveyden välillä huomaa sellaisissa maissa, joissa satoa todellakin saadaan ympäri vuoden, esimerkiksi Intiassa.

Eläinkunnan tuotteet
Eläinkunnan tuotteiden kohdalla perussääntönä voidaan pitää sitä, että vaihtolämpöisten eläinten liha on kehoa viilentävää, mutta tasalämpöisten kehoa lämmittävää. Täten nisäkkäiden (porsas, nauta) ja lintujen (broileri, kalkkuna) liha siis lämmittää kehoa, mutta merenelävät (kala, katkaravut) viilentävät sitä. Siksi kala on hyvä valinta erityisesti kesällä.

Ruoan valmistustapa ja -aika
Pääperiaate on, että mitä lähempänä alkuperäistä tilaansa ruoka-aine on (siis mitä vähemmän sitä on pilkottu ja/tai kypsennetty), sitä viilentävämpi se on. Raakana popsittu tomaatti on viilentävämpää kuin uunissa paahdettu tomaatti, ja höyrytetty parsakaali on viilentävämpää kuin parsakaalikeitto. Ruoka, joka on valmistettu pitkään ja matalalla lämmöllä, on lämmittävämpää kuin ruoka, joka on valmistettu nopeasti korkeassa lämpötilassa.

Mausteet
Mausteet lämmittävine ja viilentävine ominaisuuksineen ovat erittäin vahvasti läsnä intialaisessa ruoanlaitossa, ja juuri niiden kautta alun perin kiinnostuinkin ruoka-aineiden lämpövaikutuksista. Ihmettelin aluksi kovasti sitä, että anoppi tuntui kovasti vastustavan joidenkin mausteiden, esimerkiksi garam masalan, käyttöä. Hän perusteli tätä sillä, että garam masala sisältää liian monta lämmittävää maustetta (muun muassa kanelia, neilikkaa ja kardemummaa), ja se lämmittää siksi kehoa liikaa. En vieläkään ihan ymmärtänyt, mitä vikaa lämmittävissä mausteissa oli - kunnes pääsin itse "nauttimaan" Etelä-Intian korkeista kesälämpötiloista, joiden keskellä hikoillessa ei kyllä kaipaa enää minkäänlaista lisälämpöä. Luultavasti juuri ilmaston takia garam masalaa ja muita lämmittäviä mausteita käytetään viileämmässä Pohjois-Intiassa enemmän kuin kuumemmassa Etelä-Intiassa. Ehkä osittain tästäkin syystä pohjoisintialainen keittiö tuntuu suomalaiselle enemmän "omalta" kuin eteläintialainen; meidän ilmastomme kun on enimmän aikaa vuodesta viileä, ja kaipaamme siksi lämmittäviä mausteita ja ruoka-aineita.

Lämmittäviä mausteita ja yrttejä ovat muun muassa mustapippuri, chili, inkivääri, valkosipuli, kardemumma, kurkuma, kaneli, neilikka, muskotti, kumina, sahrami, sinapinsiemenet, hajupihka, oregano, persilja, rosmariini, timjami ja salvia.

Viilentäviä mausteita ja yrttejä ovat esimerkiksi minttu, basilika, fenkoli, rakuuna ja korianteri.

Tapaus chili
Chili kuuluu kaikkein lämmittävimpiin (suorastaan kuumiin) ruoka-aineisiin, ja siksi sen syöminen aiheuttaa kehossamme äärimmäisen reaktion, mikä tekee chilistä lopulta oikeastaan viilentävän. Kun syömme tulista ruokaa, chili lämmittää kehoamme voimakkaasti ja kiihdyttää verenkiertoa, mikä aiheuttaa hikoilua ja nenän vuotamista. Lämpö karkaa kehosta hikenä, joten keho myös viilenee reaktion jälkeen hyvin nopeasti. Chili on siis loppujen lopuksi viilentävä mauste, ja siksi sitä varmaan käytetäänkin niin paljon kuumissa olosuhteissa, esimerkiksi juuri Intiassa.

Alkoholi toimii samalla periaatteella kuin chili, ja siksi se - chilin lailla - ei sovellu sellaiselle ihmiselle, joka palelee jatkuvasti eli joka siis kärsii kroonisesta kylmyydestä.

Liian kylmä tai kuuma keho?
Kehomme voi kärsiä liiallisesta kuumuudesta tai kylmyydestä ruokavalion tai ympäristön aiheuttamista syistä. Liiallisen kuumuuden tai kylmyyden oireina ei ole aina välttämättä kylmyyden tai kuumuuden tunne, vaan lämpötilan epätasapaino voi oirehtia muutenkin. Liiallinen lämpö voi kiinalaisen lääketieteen ja ayurvedan mukaan ilmetä esimerkiksi iho-oireina tai ummetuksena. Jopa korkean verenpaineen katsotaan johtuvan kehon liiallisesta lämmöstä. Liiallinen kylmyys taas ilmenee esimerkiksi voimattomuutena ja verenkiertohäiriöinä.

Flunssa on hyvä esimerkki kehon kylmyydestä; on nuha, tukkoinen olo ja kurkku on kipeä. Yritämme parannella oloamme ja saada kehomme lämpötilan takaisin tasapainoon syömällä kuumaa keittoa ja juomalla lämmittäviä juomia. On mielenkiintoista, että teemme näin automaattisesti, ajattelematta sen kummemmin, että kehomme on nyt liian kylmä ja että se tarvitsee lisää lämpöä.

Vaikka viilentävien ruoka-aineiden osuutta ruokavaliossa kannattaakin kesällä lisätä, äärimmäisyyksiin menemistä tulee kuitenkin välttää. Ruokavalio tulisi koostaa aina monipuolisesti, niin ruokien lämpövaikutusten kannalta kuin muutenkin, joten lämmittäviä aineita ei tulisi kesälläkään täysin hylätä. Eikä salaatin syöminen ole talvellakaan kiellettyä. :-)

Lähteitä ja lisälukemista

Ayurveda Principles of Seasonal Eating
Ayurvedic Cookbook: A Personalized Guide to Good Nutrition and Health (Google Books)
Cooling Effetc of Raw Foods/Steve Gagné
Do it yourself Chinese medicine: the hot & cold food cure
Healing with whole foods: Asian tradition and modern nutrition (Google books)
Healthy Eating with the Seasons
Kiinalainen lääketiede ja ravinto
Syö näitä helteellä
What are Heaty and Cooling foods?
9 Organic Spices to Cool You Off in the Summer

Punajuuren paras osa on vihreä

Olen palannut taas Suomeen ja saanut naatiskella suomalaisten ruokakauppojen valikoimasta ja laadusta jo muutaman viikon. Viime aikoina minua ovat ihastuttaneet erityisesti punajuuren naatit elikkä vissiin lehdet. Punajuuria näkee kaupoissa vuoden ympäri, mutta punajuuren naatteja todella harvoin, mikä on hirveä harmi, koska naatit ovat niin maukkaita ja monikäyttöisiä. Jos näen kaupassa punajuurinippuja, joissa naatit ovat mukana, hyökkään niiden kimppuun välittömästi. Ihan sama, millaisia möllyköitä naattien perästä roikkuu. Minusta onkin hirveän epäreilua, että kaupoista ei saa pelkkiä naatteja, vaan pitää ostaa naattien jatko-osatkin, joita myös punajuuriksi kutsutaan.

Valmistan naateista useimmiten intialaista ruokaa, tavallisesti linssejä ja naatteja, koska minusta ne sopivat jotenkin hyvin yhteen. Kuvittelisin, että naatteja voisi käyttää pinaatin sijasta ihan missä tahansa muussakin ruoassa. Appelsiineja ja hunajaa -blogista voi käydä kurkkaamassa esimerkiksi ohjetta paistetuille ja balsamietikalla maustetuille punajuuren lehdille.


LINSSEJÄ JA PUNAJUUREN NAATTEJA
noin neljälle

hieman öljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1 iso valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
½ tl kurkumaa
1 dl moong dal -linssejä (punaiset linssitkin käyvät varmasti ihan hyvin)
suolaa maun mukaan
iso nippu punajuuren naatteja
1 - 1½ tl korianterijauhetta
(chilijauhetta tai tuoretta chiliä maun mukaan)

VALMISTUS

1. Huuhtele punajuuren naatit huolellisesti ja silppua ne.

2. Poista linsseistä mahdolliset kivet ja roskat ja huuhtele linssejä kolme, neljä kertaa tai kunnes vesi on kirkasta.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sinapinsiemenet. Kun ne alkavat poksua, lisää valkosipuli ja sipuli. Paista sipuleita pannulla, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Lisää kurkuma, linssit ja noin 4 dl vettä. Kiehauta, peitä kannella ja keittele keskilämmöllä, kunnes linssit ovat pehmeitä mutta yhä kokonaisia (noin 20 minuuttia).

4. Lisää suola, punajuuren naatit sekä korianterijauhe, sekoita hyvin ja jatka hauduttelua vielä viitisen minuuttia.

Tarjoa riisin tai intialaisten leipien kera.

Riisuttu palak "paneer"

Palak paneer (paneer-juustoa pinaattikastikkeessa) on varmaankin yksi intialaisten ravintoloiden tunnetuimmista kasvisruokalajeista. Tämä minun maidoton, tomaatiton ja chilitön palak paneer -versioni syntyi tässä eräänä päivänä, kun mietin jotakin sellaista proteiinipitoista kasvisruokaa, johon tulisi pinaattia ja jota ukkelikin voisi syödä. Sävelsin ruoan alusta loppuun meidän tarpeitamme vastaavaksi, joten ruoka ei ole mikään autenttinen palak paneer. Eikä ruoan ollut tarkoitus päätyä blogiinkaan, kun ajattelin, että mautonta vauvamössöähän tästä kuitenkin tulee. Ruosta tuli kuitenkin yllättävän hyvää, sillä inkivääri antoi ruoalle kivasti potkua. Ruokaa pitikin tehdä pian uudestaan, jotta sain mokomasta vielä kuvankin.

Olen ostanut tavallisesti halpaa intialaista tofua, mutta nyt päätin ryhtyä huikentelevaiseksi, ja ostin ensimmäistä kertaa elämässäni silken tofua, joka on Intiassa neljä kertaa kalliimpaa kuin halpistofu. Silken tofu -paketin aukaistessani olin hieman hämmentynyt, sillä tofu oli jotenkin tosi hauraan ja lötkön oloista. Mahtaisikohan tofu kestää kastikkeen joukossa ollenkaan kuutioina, vai hajoaisikohan se kuumennuksen aikana tuhannen pilven palasiksi? Siinä tiskialtaalla syntyjä syviä miettiessäni liukas tofuluikku päätti kostaa epäilykseni ja luiskahti tiskialtaaseen mennen samalla vähän palasiksi. Sain onneksi suurimman osan tofusta kalastettua (tiskiallas oli tyhjä, joten ei tarvinnut hakea onkea) ja vielä paloiteltuakin tofun miten kuten.

Silken tofu yllätti myönteisesti, sillä kaikesta lötköydestään ja hauraudestaan huolimatta tofupalat säilyivät kastikkeen joukossa tosi hyvin kuosissaan. Tofun makukin oli ihan toisenlainen kuin halpistofun, josta tulee kyllä ensimmäisenä mieleen harmaat soijapavut, joita ei syö erkin possutkaan.

Intiassa käytettävät "yleis"sipulit ovat hieman miedompia kuin suomalaiset keltasipulit, jotka eivät mielestäni oikein sovi soseutettaviksi. Suomessa käyttäisinkin tässä ehkä salottisipuleita keltasipuleiden sijaan. Minulta meni jälkimmäisellä valmistuskerralla kastikkeeseen hieman liikaa vettä, mikä ei haitannut maun puolesta mitenkään; kastikkeesta tuli vain hieman vesittynyttä.


PALAK PANEER TOFUSTA

AINEKSET
Sose:
1 iso sipuli karkeasti pilkottuna (tai n. 3 salottisipulia)
2-3 valkosipulinkynttä paloiteltuna
muutaman sentin pätkä inkivääriä kuorittuna ja karkeasti paloiteltuna
kourallinen tuoretta korianteria
vettä tarpeen mukaan
(jos haluat, niin hieman vihreää tuoretta chiliä)

hieman öljyä
1 tl jeeran eli juustokuminan siemeniä
suolaa maun mukaan
pari nippua pinaattia (ehkä noin 100-150 grammaa)
n. 1 tl korianterijauhetta
200-250 g tofua kuutioituna

VALMISTUS

1. Laita soseen ainekset blenderiin ja jauha ne tasaiseksi. Lisää vettä sen verran, että saat ainekset jauhettua hyvin. Laita sose sivuun odottelemaan.

2. Poista pinaateista paksuimmat lehtiruodit ja huuhtaise ne. Kuumenna kattilassa vettä, mausta vesi suolalla ja keitä pinaatteja muutama minuutti. Jäähdytä pinaatit nopeasti kylmän veden alla siivilässä. Jauha pinaatit blenderissä erikseen soseeksi, ja lisää taas sen verran vettä, että saat pinaatit jauhettua. Pinaatin ei tarvitse mennä aivan mössöksi, ellet niin halua. Laita pinaatitkin sivuun odottelemaan.

3. Kuumenna pannulla hieman öljyä ja lisää jeeran siemenet. Lisää hetken päästä sipulisose (varoen, sillä sose saattaa räiskyä) ja hieman suolaa, ja paista miedohkolla lämmöllä kunnes raaka haju häviää (ehkä 10-15 minuuttia). Sekoittele usein. Lisää soseutettu pinaatti, korianterijauhe ja sen verran vettä, että saat paksuhkon kastikkeen. Hauduttele viitisen minuuttia.

4. Lisää lopuksi tofu, kuumenna ja tarkista maku.