11. elokuuta 2009

Linssimakeisia ja marketti-ihmettelyä

Intialaiset makeiset ovat ihania, vaikka en niistä aluksi tykännytkään. Niitä olisi kauhean kiva tehdä kotonakin, mutta omalla kohdallani homma tyssää lähinnä siihen, että usein niiden valmistaminen on ihan hirveä projekti, kun maitoa pitää keitellä tuntitolkulla kasaan. Monissa makeisissa käytetään myös niin hirveästi gheetä, että makeanhimot katoavat tyystin, kun alkaa miettiä sitä rasvan määrää. Halva-tyyppiset jutut olisivat suhteellisen helppoja ja vähärasvaisiakin, mutta niistä en kauheasti pidä.

Makeantuskassani muistin laddut, pyöreät palluraiset, joita tehdään vaikka minkälaisista aineksista. Pähkinäladduja olen jo tehnytkin, ja nyt teki mieli kokeilla linssiladduja, tarkemmin sanottuna moong dal -ladduja. Näiden tekeminen on varsin helppoa, sillä linssit vain paahdetaan ja jauhetaan, minkä jälkeen ne sekoitetaan muiden ainesten kanssa ja muotoillaan pallukoiksi.

Pari havaintoa kuitenkin tein: linssien paahtamisessa täytyy olla varovainen, koska ne kärähtävät aika helposti, jos niitä ei sekoittele koko ajan (t. nimimerkki "kokemusta on - eka satsi roskiksessa"). Toiseksi linssit tulisi jauhaa mahdollisimman hienoksi jauhoksi, jotta laddujen rakenteesta tulisi oikeanlainen. Minä en kauheasti kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hienoa jauheesta tuli, vaan tuumasin vain linssit jauhettuani, että ihan hienoltahan tuo näyttää. Silti lopputuloksesta tuli hieman karkea - tosin syynä saattoi olla sokerikin, jota en ajanut koneella jauheeksi, kuten olisi pitänyt. Intiassa käytetään nimittäin usein isokiteistä sokeria, joka näyttää vähän merisuolalta, ja se pitää tietenkin jauhaa hienoksi tällaisia makeisia varten. Minä yritin olla ovela (suomeksi: olin siis laiska) ja välttää tuon sokerin jauhamisen ostamalla samanlaista hienorakenteista sokeria kuin Suomessakin. Ladduistani tuli hieman "raksahtelevia", enkä tiedä, oliko syynä linssijauhe, sokeri vai molemmat. Tuota miettiessäni tuli mieleeni, että tomusokeri voisi olla näissä ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Maku sai kuitenkin laaduntarkkailijan hyväksynnän, joten tästä on hyvä jatkaa.

MOONG DAL -LADDUT
noin 8 kappaletta

2 dl moong dal- linssejä
n. 8 cashewpähkinää pieniksi paloiteltuna
1 dl sokeria
jauhettua kardemummaa maun mukaan
gheetä tarpeen mukaan, ehkä noin 3 rkl (öljyäkin voisi varmaan käyttää, vaikka ghee tuokin makeisiin "oikean" maun)

Linssit ennen paahtamista...

VALMISTUS

1. Paahda linssejä kuivalla pannulla, miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat kullanruskeita (tähän menee ehkä 10 - 15 minuuttia). Kannattaa melkein suosiolla paahtaa linssit useammassa erässä, jos ne eivät mahdu pannulle kerralla ohuehkoksi kerrokseksi. Sekoittele linssejä koko ajan. Alkuvaiheessa sekoittelusta voi vielä vähän luistaakin, mutta sitten kun linssit alkavat saada väriä, ne kärähtävät aika nopeasti, jos niitä ei sekoittele. Anna paahtuneiden linssien jäähtyä hetki.

... ja sen jälkeen.

2. Paahda cashewpähkinän paloja tilkassa gheetä tai öljyä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Laita ne sivuun odottelemaan.

3. Jauha linssit mahdollisimman hienoksi jauhoksi.

4. Laita linssijauho kulhoon ja sekoita joukkoon sokeri, kardemumma ja cashewpalat. Lisää joukkoon myös gheetä, lusikallinen kerrallaan, kunnes saat koostumuksesta sellaisen, että pystyt muotoilemaan massasta pullia ja pullat pysyvät koossa.

5. Muotoile massasta eineslihapullien kokoisia pallukoita tai vaikka kolmioita, jos haluat revitellä.

*******************************************

Meidän lähistölle avattiin toissa viikolla ihan oikea hypermarketti, HyperCITY - Hyderabadin ensimmäinen sellainen! *tuuletusta ja aaltoja*

En ollut tiennyt, että tuommoinen kauppa on edes tulossa tänne, ennen kuin näin avajaispäivän aamuna ilmoituksen avajaisista lehdessä. Kauppaan piti tietysti lähteä melkein saman tien, Weetabixin murut suupielissä.

Kun kurvasin hypermarketin pihaan, minua lähestyi virallisen näköinen mies, joka nosteli kaulassa roikkuvaa henkilökorttiaan ikään kuin todistaakseen, että lähestyy minua hyvissä aikeissa. Hilasin ikkunan auki, jolloin mies alkoi hyvin ystävällisesti selittää, että heillä on kaupassa jonkinlainen tekninen ongelma, jonka syytä parhaillaan etsitään. "Kaupasta ei voi tällä hetkellä ostaa mitään, mutta voitte kyllä mennä sisälle katselemaan, jos haluatte." Mietin hetken, olenko niin epätoivoinen, että pitää päästä kauppaan, josta en edes voisi ostaa mitään. Kunnes totesin, että en taida olla.

Parin päivän päästä palasin nuuskimaan, toimisivatkohan kassajärjestelmät jo paremmin, ja tällä kertaa olikin onnea matkassa. Suhtaudun vähän varauksella näihin intialaisiin "supereihin" ja "hypereihin", koska täällähän on kaikki muka aina maailman - tai vähintään Intian - suurinta. Siksi meinasinkin saada hepulin, kun pääsin markettiin, sillä tämä marketti oli oikeasti hyper - ihan kuin joku kotoinen Prisma tai Cittari. Iloinen tapahtuma piti tietysti ikuistaa, jotta pääsisin jakamaan sen kaikkien kanssa, joten kaivoin kassistani kameran, hieman epäröiden tosin. Mutta koska ketään ei näyttänyt kiinnostavan pätkääkään minun kameran kanssa touhuiluni, minähän valokuvasin - niin maan perkeleesti.

Tässä on tilaa työnnellä kärryjä.
Viikonloppuisin saa kuitenkin varoa, ettei tule intialaistätien yliajamaksi...

Heviosastoa ja punnitsijasetä, jolle pussit kiikutetaan punnittavaksi.

Banskuja valmiina poimittavaksi.
Noita etualalla komeilevia punaisia banaaneja en ole vielä uskaltautunut ostamaan. Onko joku muu sattunut testaamaan niitä (= ovatko hyviä)?

Laitetaanko pakettiin vai syöttekö heti?

Saletisti en osta tänään yhtään makeista...

... vaikka ne näyttäisivät kuinka hyviltä...

- tai jos noita gulab jamuneja kumminkin muutaman...

"Äiti! Mä haluun tätä mehua!"

Jogurttivalikoima on intialaiseksi poikkeuksellisen suuri.

Tämmöiset leipäosastot tekevät täällä kovasti tuloaan. Ruisleipää täältä on kuitenkin turha etsiä, sillä tummin leipä on "whole wheat grain".

Laiskan naisen sambhar-vihanneksia: valmiiksi leikattuja kasvissekoituksia sambharia varten - vähän niin kuin meidän keittojuurespaketit. Näissä on jopa currylehdetkin mukana.

Kansainvälisten tuotteiden osastoa. On oliiveja, krutonkeja, couscousia, aurinkokuivattuja tomaatteja, italialaista pastaa, oliiviöljyä, erilaisia kahveja, myslejä...

Riisivalikoimaa - tai puolet siitä: toisella puolella käytävää on vielä samanlainen hyllykkö.

Ja parkkihalli suuren maailman tyyliin.

Lihaosaston unohdin kuvata, mutta sellainenkin on - vieläpä hyvä sellainen. Lihat ja kalat ovat intialaiseen tyyliin erillisessä huoneessa kasvissyöjien katseilta piilossa.

8 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Oho! HyPerabad taitaa olla menossa Bangaloren ohi mita tulee ruokakauppoihin! Tuonne kun paasisi kaymaan. Etenkin tuonne jogurttiosastolle...

Sisko kirjoitti...

Olipas "epäintialaisen" näköistä... enemmän sitä tulee nähtyä niitä torikojuja ja väen paljoutta kuin noin siistejä tiskejä ja väljiä väyliä.

Onko tuo pelkkä ruokakauppa vai onko siellä meikäläiseen tapaan myös vaatteita, astioita ja muuta vastaavaa?

Tästä taitaa tulla sun vakikauppa, jos kerran on lähettyvillä, vai?

Yaelian kirjoitti...

Oooh, onpa upea hyperi ja niin valjaa ja tilavaa!Jattihyperi taalla mun seudullani,jossa kayn,on myos tosi valtava, mutta aina niin taynna ihmisia,etta ahdistavaa melkein se ostaminen. Ja kerran yritin kuvata, ja mulle tultiin sanomaan no no...
Onko nuo punaiset banaanit keittobanskuja?
Muuten,nuo linssimakeiset kiinnostaa kovasti,mutta sulla jaiko se ohje kesken,siis sen palloksi pyorittamisen jalkeen,mita tehdaan silloin?

Hippu kirjoitti...

Anna, HyPerabad :-D Mutta tuo kauppa on tosiaankin hyper, ja on kyllä ihme, että tänne takapajuiseen Hyderabadiin saatiin tuommoinen - en olisi kyllä uskonut!

Noissa jogurteissa mua ärsyttää vaan se, kun ne ovat aina niin kalliita (tyyliin 65 rupiaa per kappale)... Mulle iskee aina nuukuus tuossa kohtaa. ;-) Mutta miehen takia niitä pitää kuitenkin ostaa - se kun on meillä se jogurtinsyöjä.

Sisko, epäintialaisen näköistä tosiaan (mikä on varmaan hyvä asia ;-)) - vaikka on täällä kyllä muutama muukin aika länsimaisen oloinen supermarketti, mutta eivät ne ole kyllä mitään tähän hyperiin verrattuna.

Unohdinkin mainita, että tuolta kaupasta saa ihan kaikkea; astioita, vaatteita, kameroita, kännyköitä, juoksumattoja, huonekaluja, telkkareita ja tietty sitä ruokaa... eli se on ihan niin kuin joku Citymarket.

Tästä on jo tullut mun vakikauppa, vaikka kauppa vasta avattiinkin :-) Sinne on meiltä noin viisi kilsaa, mikä on täällä aika vähän - ei sentään tarvitse lähteä kaupungin toiselle puolelle ostoksille. Tosin ihan yhden pienen ostoksen takia en tuonne viitsi lähteä sompailemaan, kun kaupalla on kuitenkin niin paljon kokoa.

Yaelian, upea on - en olisi uskonut, että tällaista voi Intiassa ollakaan! Noiden ensimmäisten kuvien ottamishetki oli maanantaina keskipäivällä, jolloin asiakkaita oli aika vähän. Viikonloppuna porukkaa oli jo enemmän, mutta hyvin vielä mahtui sekaan. On kyllä ihan hirveää, jos kauppa on liian täynnä - ei tarvitse kuin ajatella jotain joulunalusaikoja Suomessa, ahdistaa todellakin!

Mun mielestä nuo punaiset banskut ovat ihan hedelmiä, joita syödään sellaisenaan... voin olla kyllä väärässäkin. Mutta ainakin vihreät keittobanskut on noissa kaupoisssa vihannespuolella.

Noiden pallojen pyörittämisen jälkeen ei tosiaankaan enää tehdä mitään muuta kuin syödään ne pallot! Hieman itseänikin ihmetyttää nämä linssipallukat, kun niissä linssejä ei kypsennetä muuten kuin paahtamalla. Olen kyllä syönyt noita pallukoita eikä ole tullut mitään vatsavaivoja. No en nyt kuitenkaan ehkä ihan kiloa noita linssimakeisia lähtisi napostelemaan... :-)

Anna kirjoitti...

Munkin mielesta jogurtit on taalla todella kalliita. Nestle tekee kylla sellaista 15-rupian jogurttia, mutta alkaa hieman kyllastyttaa, koska makuja on vain kaksi: mango ja mansikka. Olen syonyt noita jo n. 4 vuoden ajan. Meidan nykyisesta lahikaupasta saa toisen merkkisia (en muista minka) herkullisia ja riittoisia jogurtteja 25 rupialla, mutta en ole nahnyt niita muualla. Yleensa loytyy just noita 65 rupian torkyhintaisia ranskalaisia jogurtteja (onkohan niissa paljon lisaaineita kun ovat tuontikamaa?).

Minunkin tietaakseni nuo punaiset banaanit on keittobanaaneja, mutta en ole ihan varma, koska banskuja on taalla niin monta lajiketta...

Hippu kirjoitti...

Anna, mä olen kanssa yrittänyt ostaa noita halvempia jogurtteja, mutta mies kieltäytyy syömästä niitä, joten on pakko ostaa niitä kalliimpia...

En ole koskaan lukenut noiden tuontijogujen lisäainelistoja, mutta varmaan niissä on kaikenlaista "ylimääräistä".

Wikipedia väitti, että nuo punaiset banaanit olisivat ihan samanlaisia hedelmiä kuin keltaiset veljensäkin, mutta mene ja tiedä...

Ent-tu kirjoitti...

Herranjumala mikä kauppa, näyttää taivaalliselta! Kuten myös nuo makeiset :o

Hippu kirjoitti...

Ent-tu, kauppa on tosiaankin aikamoinen paratiisi... :-) Saisin menemään aikaa siellä vaikka kuinka ja paljon!