22. elokuuta 2009

Intian ihanaa maaseutua

Olimme hieman lomailemassa ja sukuloimassa viimeiset kymmenen päivää, ja nyt on taas palattu kotiin Hyderabadiin. Näin matkamme aikana paljon intialaista maaseutua, ja maailmankuvani laajeni aika tavalla, kun sain tutustua monen tutun ruoka-aineen kotiseutuihin. Itse en moniakaan kasveja olisi osannut tunnistaa, mutta onneksi matkakumppanit olivat sen verran viisaampia, että tiesivät kertoa, mitä auton ikkunasta kulloinkin näkyi. Jos heidänkään tietämyksensä ei riittänyt, joku kyläläinen varmasti pysähtyi kertomaan, mitä heidän pellollaan kasvoi.

Hirssi ei ole Suomessa kovin tavallinen ruoka-aine, ja ilmeisesti vielä vähemmän tunnettu on sormihirssi (engl. finger millet, lat. Eleusine coracana). Se tunnetaan täällä nimellä ragi, ja sitä viljellään meillä Suomessa kai lähinnä vain koristeruohona. Sormihirssissä on paljon hyviä ravintoaineita, mm. rautaa, proteiinia ja kalsiumia, ja sen sanotaan antavan paljon voimaa. Intiassa sormihirssiä on viljelty ammoisista ajoista lähtien, ja sillä on edelleenkin tärkeä asema ihmisten - varsinkin maalaisten - elämässä, sillä se on edullinen ja varsin monikäyttöinen vilja.

Sormihirssipeltoa.

Ukkeli aloittaa täällä aamunsa aika usein sormihirssijuomalla, johon tulee lasillinen kuumaa maitoa, pari lusikallista sormihirssijauhoa ja tarpeen mukaan makeutusta. Juomien kauneuskilpailussa tällä sekoituksella heruisi luultavasti jumbosija, mutta terveellisyydessä päästäisiin varmasti palkintosijoille.

Kuvan sormihirssipelto sijaitsee Madanapallin lähellä olevassa pienessä kylässä, jossa asuu mieheni täti ja muutakin sukua. Täti on lähes omavarainen maataloustuotteiden suhteen, ja hän on viljellyt aikojen kuluessa lähes kaikkea mahdollista - kasvattanut jopa silkkitoukkia! Nyt heidän viljelynsä on aika pienimuotoista ja tuotanto menee lähinnä omaan käyttöön. Tuo kylä, jossa täti asuu, on tyypillinen intialainen kylä, jossa on ehkä noin 50 - 100 taloa. Tällaisissa kylissä lähes kaikki ovat yleensä maanviljelijöitä - ja jollakin tapaa sukua toisilleen.

Lapset olivat niin ujoja, että kun yritin ottaa kuvaa, he karkasivat kuka mihinkin.
Vain tämä yksi rohkea sälli jäi seisomaan kuvaan. :-D

Sormihirssi on kypsää, kun siemenet ovat punertavia, joten nämä hirssit ovat vielä kypsymättömiä.

Sormihirssin tähkä - muistuttaa ulkonäöltään vähän tassua.

Kypsymättömiä siemeniäkin voi kuitenkin syödä. Täti kertoi, että siemenet voisi paistaa ja syödä sitten mutta että niitä voi syödä ihan sellaisenaankin. Otimme pellolta mukaan muutaman tähkän, joista irrotettiin siemenet.

Siemenet irrotetaan hieromalla tähkän oksaa käsien välissä, jolloin siemenet irtoavat.

Sitten siemenet vain laitettiin kulhoon samalla lailla kuin mitkä tahansa naposteltavat, ja söimme niitä lusikalla. Kaikki siemenet tekivät kauppansa, vaikka en olisi aluksi uskonutkaan...
Riisipeltoa.

Riisi on allekirjoittaneen ruokapöydässä lähes jokapäiväinen vieras, mutta harvemmin sitä tulee maisteltua suoraan pellolta!

Kypsyvää riisisatoa.

Riisin tähkä.

Suoraan pellolta nyhdetyissä riisinjyvissä oli ohut rusehtava kuori, joka muistutti maultaan hieman lesettä. Sisällä oleva jyvä muistutti kyllä ulkonäöltään riisiä, mutta jyvä ei ollut ollenkaan kova, vaan melko pehmeä, ihan pureskeltavissa oleva. Kun ihmettelin riisinjyvän pehmeyttä, sain kuulla, että riisi ei ollut vielä ihan kypsää; kun riisinjyvä kypsyy, se myös kovettuu.

Kuvan nainen tuli esittelemään meille, mitä hänen pelloiltaan löytyy.

Nämä ovat maapähkinöitä, jotka täällä tunnetaan nimellä 'ground nuts'.

Maapähkinät ovat kirjaimellisesti maapähkinöitä, sillä pähkinän palot kasvavat maan alla.


Maapähkinän palkoja.

Okraa. Jos tarkkaan katsoo, kuvan keskellä näkyy vihreitä okrapötkylöitä.

Vihreitä chilejä.

Banaaneja. Nämä minäkin tunnistin!

Tässä menee ilmeisesti vettä. Mies on kuvassa vähän yrmeän näköinen, mutta hän hymyili oikein leveästi kuvan ottamisen jälkeen. :-)

Lehmälapsi päiväunilla.

Olen saanut aikaiseksi täällä aika monet naurut, kun olen kuvaillut milloin mitäkin pusikkoa tai ruokalautasta. Nelloressa anoppilan naapurillakin oli suunnattoman hauskaa, kun kuvasin anoppilan pihalla olevaa rumpukeppipuuta. Naapuri vietti muutenkin aikansa hyvin tiiviisti pihalla, ettei häneltä vain mennyt mitään ohi korvien tai silmien.

Yhtenä päivänä anoppilan kotiapulainen halusi tulla kuvatuksi samaisessa rumpukeppipuussa, ja mieluustihan minä sellaisen kuvan otan. :-)

Kotiapulainen rumpukeppipuussa!

Puusta ei haettu tällä kertaa rumpukeppejä vaan puun lehtiä, joita niitäkin käytetään täällä ruoanvalmistuksessa.

Saalis.

Äidin pikku apulainen.

9 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Ihana postitus,kiitos Hippu. Näyttää tosi kauniilta tuolla maaseudulla;vihreää ja rehevää.Tosi mielenkiintoista päästä katsomaan,miten eri ruokajutut kasvavat!Sormihirssi on mulle aivan tuntematon juttu,tavallinen sen sijaan on tuttu.

Anonyymi kirjoitti...

En ole muistaakseni aiemmin täällä kommentoinut, mutta olen ollut lukijasi keväästä asti. Oli tosi mielenkiintoista lukea näistä kasveista! En ole koskaan ajatellut, miten esim. maapähkinä kasvaa... Tällaisia luen mielelläni lisääkin :)

Neelalee

Hippu kirjoitti...

Yaelian, kiitos kovasti! :-) Nyt on tosiaankin vihreää ja kaunista, kun on sadekausi. Vaikka ei hirveästi ole satanutkaan, niin ilmeisesti pienikin sademäärä riittää, että kasvillisuus alkaa vihertää.

Neelalee, tosi mukava kuulla, että postaus miellytti - kiitos! :-) Ja kiva että kävit kommentoimassakin!

Minäkään en ole koskaan ajatellut esimerkiksi riisin jyvää ja sen kasvamista sen tarkemmin, vaikka tiesin kyllä, että riisi jostakin riisipellolta tuleekin... :-)

Anna kirjoitti...

Ihana postaus, jännää kurkistaa tällä tavalla intialaiseen maalaisarkeen :)

Hippu kirjoitti...

Kiitos, Anna! :-) :-)

Merituuli kirjoitti...

aivan ihania kuvia. on tosi mielenkiintoista päästä matkassasi mukaan ruuan alkulähteille.

Minäkin tunnistin banaanin!

t: Merituuli, ex-hyppysellinen :)

Hippu kirjoitti...

Kiitos, Merituuli, ex-Hyppysellinen. :-)

Lime kirjoitti...

Sinulla on kyllä ihana blogi! Olen löytänyt paljon kivoja juttuja ja reseptejä :) Pari reseptiä kopioin omaan uuteen blogiini, toivottavasti ei haittaa.

Hippu kirjoitti...

Voi kiitos, Lime! :-) Ja ei todellakaan haittaa. Käyn heti tutustumassa sinun blogiisi, kunhan vain saan koneen toimimaan...