3. maaliskuuta 2009

Nolot aamupalatottumukset

Keltaisen keittiön Martina viskaisi minulle aamupalahaasteen, ja otin haasteen ihan ilolla vastaan, vaikka olenkin luultavasti maailman tylsin aamupalaihminen. Mutta toisaalta tämä haaste olikin hyvä ottaa vastaan juuri siksi, että voisin tulla aamupaloineni kaapista ulos - minua nimittäin suorastaan hävettävät omat aamupalatottumukseni.

Aamupalahaasteen säännöt menevät näin:
- kerro tyypillisestä amupalastasi
- lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa
- voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne.
- haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan

Minun aamuni käynnistyy aina kahvikupillisella ja sanomalehdellä. On aivan sama, onko kahvi suomalaista, turkkilaista, intialaista vai marsilaista, kunhan se vain kulkee kahvin nimellä - teestä tulen vain pahalle tuulelle. Kotona Suomessa nautin kahvini aina pienen maitotilkan kera, mutta ihan yhtä liukkaasti kahvi menee alas, vaikka siinä olisi pari lusikallista sokeria, puolet maitoa tai ei maitoa ollenkaan. Kahvi kumotaan tietenkin tyhjään mahaan - ei siis mitään epäterveellisiä tuoremehuja tai vitamiinikapseleita alle.

Kahvikupin kanssa on oltava sanomalehti, ja voi sitä epäonnen päivää, jos lehti jää jostakin syystä tulematta! Ei ole väliä, minkäkielinen sanomalehti on ja ymmärränkö lukemastani sanaakaan, mutta sanomalehteä on saatava rapisutella siinä samalla, kun siemailen aamukahviani. Juu, ja eilinen lehti ei sitten kelpaa, eikä mikään ilmaisjakelulehti.

Aamiaisen nautin vähän myöhemmin; kuinka pian kahvin jälkeen, se riippuu aamun ohjelmasta ja siitä, onko tullut edellisenä iltana esimerkiksi norkoiltua jonkun seisovan pöydän ääressä. Nolottaa tunnustaa, mutta aamiaisella ei ole minulle mitään muuta merkitystä kuin se, että sillä saadaan vatsa kutakuinkin täyteen. En siis kaipaa aamiaisiini vaihtelua, en terveellisyyttä, enkä varsinkaan yhtään ylimääräistä työtä tai vaivaa. Kolmen minuutin puuronkeittokin on jo aivan liian iso urakka aamulla, vaikka puuro keittyisikin itsestään mikrossa. Puuroa vihaan muutenkin, ja sitä tulee nautittua lähinnä vain silloin, jos juhlat ovat edellisenä iltana menneet vähän överiksi. Ällöttävä puuro sopii erinomaisen hyvin aamuihin, jolloin elämän jatkuminen näyttää muutenkin olevan vaakalaudalla.

Pystyn syömään joka aamu tismalleen samanlaisen aamiaisen, monta vuotta peräjälkeen. Parin viime vuoden ajan olen syönyt kaksi Weetabixia maidon kera, ja sitä edeltävät pari vuotta söin joka aamu lautasellisen Kellogs Special K -hiutaleita. Ja Weetabixithan syödään muuten sitten sillä lailla, että Weetabixia pidetään vasemmalla kädellä lautasen reunalla, ja oikeassa kädessä olevalla lusikalla murretaan Weetabixista palasia maidon joukkoon. Maidossa lillunutta, löllöweetabixia en syö - Weetabixin pitää olla rapea.

Täällä Intiassa minulla onkin nyt hirveä ongelma: mitä syödä aamiaiseksi. Intialaiset aamiaiset ovat ehdottomasti poissa laskuista, sillä ne vaativat hirveästi töitä. Anoppilassa kyllä vetelin pongalia, dosia ja idlejä suurella halulla, koska siellä niitä ei tarvinnut itse tehdä. Kaikki murotkin ovat täällä ällömakeita ja törkeän hintaisia, ja Weetabixia ei ole saatavilla. Olisi vain pitänyt laittaa rahtiin 20 pakettia Weetabixia, mutta minä urpo kuvittelin tulevani toimeen ilman niitä...


Näitä Special K:n korvikkeita olen nyt vedellyt aamuisin napaani. Minä luulin tuon paketin ostaessani, että hiutaleet olisivat niitä samoja hiutaleita, joita meillä Suomessakin on. Mutta pieleen meni: nämä murot olivat taas intialainen versio alkuperäisistä Special K:ista, ja näissä on ihan hirveä määrä sokeria. Mielenkiintoista muuten on, että sokerin määrää ei ole mainittu tässä intialaisessa muropaketissa ollenkaan; on vain hiilihydraattien kokonaismäärä.

Koska minua vaivaa kotioloissa krooninen laiskuus aamiaisen suhteen, hotelliaamiaiset nousevat arvoon arvaamattomaan. Ikimuistoisimman ja parhaimman aamiaiseni ikinä olen saanut Bangkokissa, Novotel Siam Square -hotellissa. Aamiainen oli aivan käsittämättömän monipuolinen, ja tarjolla oli mm. japanilaista, amerikkalaista ja intialaista aamiaista, ja lisäksi oli tarjolla aamiaista vaikka minkälaiselle dieetille. Kaikki oli todella tuoretta ja ihanaa... Ja arvatkaas, kuka söi koko rahan edestä! :-D Uloskin taisin sieltä jotenkin selvitä, koska nyt olen tässä...

Olen taas kauhea tylsimys, enkä laita haastetta eteenpäin kenellekään erityisesti, vaan jätän haasteen avoimeksi. Aamupalasalaisuutensa saa paljastaa, kuka vain haluaa...

7 kommenttia:

  1. Hih, ainakaan et ole kovin vaativa kahvin suhteen....Mulla oli ihan sama juttu kahvin ja sanomalehden kanssa Helsingissä, mutta kahvissa piti olla maitoa ja lehden piti olla Hesari.
    Aika kurjaa tuo että ne murot sisältää niin paljon sokeria!
    Hauska postaus!

    VastaaPoista
  2. Hahhah, ihan mahtavaa! Tätä oli hauska lukea. :D

    VastaaPoista
  3. Yaelian, heh, en tosiaankaan ole :-D Kunhan se ei vain ole teetä... Mieluiten mäkin lukisin Hesaria, mutta sitä ei ole nyt tarjolla, ja netistä en jotenkin osaa lukea sanomalehteä.
    Ja kiitos :-)

    Martina :-D Kiva, jos oli!

    VastaaPoista
  4. eillä tuo lapsi kykenisi syömään aamupalaksi kaksi kuivaa weetabixia - jos en vaan määrätietoisesti laittaisi lautaselle jogurttia ja mysliä tai muuta mukavaa :)

    VastaaPoista
  5. Nelle, Weetabixia kuivana! :-O Tuo on jo aika extremeä.. :-D

    VastaaPoista
  6. olipas hauska postaus! kahvi on meilläkin pakollinen ja Hesari. vanha kaivetaan esille jos uutta ei jostain kumman syystä ole tullut ;)

    VastaaPoista
  7. Kiitos, Hyppysellinen! :-) Täällä Intiassa lehdet tulevat vähän miten sattuu, ja arvaa lähteekö aamu hyvin käyntiin, kun tulee väärä sanomalehti tai usein ei lehteä ollenkaan... :-D -kele.

    VastaaPoista