25. helmikuuta 2009

Alku aina vähemmän hankalaa

Ollaan vihdoinkin muutettu omaan kotiin ja keittiö on nyt siinä kunnossa, että siellä voi kokatakin jotain. Eilen tein ihan ensimmäisen ruoan kotikeittiössä, ja se oli keemaa eli jauhelihaa sekä pinaattia. Postaus tuosta ruoasta on luvassa myöhemmin.

Uuteen keittiöön siirtyminen on aina vähän jännittävää, ja anoppikin on ollut hyvin hengessä mukana. Hän soitti minulle eilen iltapäivällä, ja keskustelu eteni suunnilleen seuraavasti:

Anoppi: - Mitä olet tänään tehnyt?
Hippu: - Kävin ostoksilla ja sitten olen vähän järjestellyt...
Anoppi: - Mitä ostit?
Hippu: - Jotain keittiövälineitä, saippuaa, pyyhkeitä...
Anoppi: - Mitä keittiövälineitä ostit?
Hippu: (totaalinen blackout; ei muista mitään) - ööh...
Anoppi: - Joko olet laittanut ruoan?
Hippu: - En... juuri meinasin ruveta laittamaan.
Anoppi: - Mitä meinaat tehdä?
Hippu: - Sitä keemaa.
Anoppi: (seuraa pitkä selostus siitä, miten keema valmistetaan. Minulla on kaikki tämä kyllä kirjoitettuna ruutuvihkoon ylös, mutta kuuntelen kuitenkin kuuliaisesti kommentoiden aina sopiviin väleihin joo, tiedän, muistan ja ok.)
Anoppi: - Keitätkö riisiä vai teetkö phulkia...?
Hippu: - Riisiä kai...
Anoppi: - Joko joit kahvit?
Hippu: - En vielä; juuri meinasin juoda.
Anoppi: - Okei, hei hei.

Anoppi ei todellakaan kysele millään pahalla, ja on ihan kiva, että hän huolehtii. Kävi kuitenkin mielessä, että meinaakohan hän nyt soittaa minulle joka päivä ja kysellä, mitä meillä sinä päivänä syödään ja teenkö riisiä vai phulkia...:-D

Vaikka on työlästä aloittaa keittiön varustelu ihan nollasta, en kyllä kehtaa yhtään valittaa, sillä anoppi on ollut niin suureksi avuksi. Minun on vain tarvinnut kulkea hänen perässään, sillä hän on hommannut kaiken keittiösälän liedestä mausteisiin. Tämä on ollut siinäkin mielessä ihana asia, että minä en ilman häntä mitenkään tietäisi, mistä saa tuoreimmat vihannekset, laadukkaimmat linssit, parhaimmat mausteet ja edullisimmat astiat.

Maanantaiaamuna kävimme ennen muuttoa Raitu Bazaarissa, vihannestorilla, ostamassa vihanneksia ja hedelmiä jääkaappiin oikein kassikaupalla. Raitu Bazaar on kuulemma Hyderabadin paras paikka hankkia vihannekset, sillä kaikki tuotteet tulevat sinne suoraan maanviljelijöiltä. Hinnatkin ovat siellä usein edullisimmat.
Pieni osa Raitu Bazaaria.

Myynnissä retikkaa.

Tomaatteja valikoimassa.

Täällä niitä currylehtiä nyt olisi kuin saunavihtoja pinossa!

Itse olen niin suuriin marketteihin tottunut, että en mitenkään osaisi vahingossa kävellä niihin kauppoihin, joissa anoppi käy. Yhtenä päivänäkin menimme kauppaan, joka ulospäin näytti minusta jonkinlaiselta hyvin pieneltä sekatavarakaupalta. Ihmettelinkin, miksi me sellaiseen kauppaan olemme menossa - ruokaahan meidän piti ostaa. Kauppa olikin hyvin pieni, mutta peremmältä kaupasta löytyi kaikkea aina lattianpesuaineista linsseihin ja jauhoihin. Tuolta anoppi osti minulle pesuaineita ja kuivatuotteita, mm. linssejä ja mausteita.

Linssit, riisit ja jauhot olivat tällaisissa isoissa säkeissä.

Munakennot olivat hauskan värisiä.

Ja kuitti oli ihanan vanhanaikainen. :-)

Minä olen kauhea kyselemään anopilta kaikenlaista tyyliin "mitä nämä ovat?"; "pitääkö tämä kuoria?"; "eikö nyt ole luffien aika, kun ne ovat noin huonoja?"; "paljonko appelsiinit maksavat per kilo?"; "mistä kannattaa ostaa lammasta?" jne., ja todella ihmettelen, että anoppi jaksaa vain vastailla ja selittää. Mutta ehkä hän ajattelee, että pahimmassa tapauksessa kyse saattaa olla hänen poikansa hengestä. :-D Kun tiskin takana seisova mies kuuli tuolla kaupassa meidän jutustelumme, hän tietysti rupesi kyselemään, mikä minä olen naisiani. Kun sukuselvitys oli saatu tehtyä, myyjä lupasi, että saisin tulla kysymään heiltä, tuli minulle sitten mitä tahansa ruokaan liittyviä kysymyksiä. He kyllä neuvoisivat ja auttaisivat.

Huonompi homma vain on, että tuo kauppa on lähellä anoppilaa, josta on meille reilun puolen tunnin ajomatka. En siis voisi ihan noin vain kipaista kysymään keneltäkään mitään. Meidän asuntomme on kaupungin laitamilla uudehkolla asutusalueella, eikä minun silmiini ole ainakaan äkkisältään osunut lähistöllä yhtään ruokakauppaa. Toistaiseksi onkin siis arvoitus, mistä tulen ruokatarvikkeeni jatkossa hankkimaan - ja silti puupääukkelini olisi vaatimassa tuoreita vihanneksia joka päivä!

Koska tomaatit ovat täällä niin halpoja, niitä voi jopa vähän "tuhlailla" ja käyttää niitä curryn pääaineksena. Seuraava resepti on törkeän helppo ja nopea - ja reseptilähteen varmaan arvaattekin!


TOMAATTICURRY
noin 4:lle

Popu/tadka:
n. 2 rkl öljyä
1 tl urad dalia
1 tl sinapinsiemeniä
½ tl chana dalia
½ tl jeeran siemeniä
1 punainen chiliä pariin palaan rikottuna

2 isohkoa sipulia hienonnettuna
3 vihreää chiliä isohkoina paloina (tai maun mukaan)
5 tomaattia paloiteltuna keskikokoisiksi paloiksi
suolaa
½ tl kurkumaa
1 kukkurainen teelusikallinen korianterijauhetta
1/3 tl sarviapilajauhetta
tuoretta korianteria karkeasti pilkottuna
tuoreita currylehtiä (voi jättää poiskin)

1. Kuumenna öljy pannulla ja lisää popun aineet. Paistele, kunnes linssit ovat kullankeltaisia ja sinapinsiemenet alkavat poksua. Lisää sipulit ja vihreät chilit ja paista, kunnes sipuli on läpikuultavaa.

2. Lisää tomaatit, suola ja kurkuma ja paista keskilämmöllä kannen alla, kunnes tomaatti on tasaista "mössöä". Lisää vettä sen verran, että saat paksuhkon curryn ja hauduttele edelleen viitisen minuuttia. Lisää lopuksi korianterijauhe, sarviapilajauhe, tuore korianteri ja currylehdet, sekoita ja hauduta vielä muutama minuutti.

Tämä tomaatticurry on ihanan kevyt ruoka, ja se sopii hyvin niin riisin kuin erilaisten leipienkin kanssa tarjottavaksi.

10 kommenttia:

  1. ihanann kuuloista touhua :) Varmaan on kyllä ihan poikki joka päivän jälkeen - uuden oppiminen kokoajan niskaan kaatamalla on raskasta puuhaa :) Vaikka ihanaa, raskasta :)

    VastaaPoista
  2. Olipa kiva nähdä tuo värikäs tori silmiesi kautta, ja tosi hyvä juttu että sulla on se anoppi siellä;hyvine ja huonoine puolineen;-) Meillä on täällä torin lähellä myös tuollaisia kauppoja ,joissa kaikki ryynit, linssit jne säkeissä ja joskus ostankin niistä. Tuota tomaattijuttua voisikin kokeilla, ainekset curryn lehtiä lukuunottamatta löytyvät helposti!

    VastaaPoista
  3. Nelle, oikeassa olet! Vaikka toisaalta on mielettömän kiva oppia ja nähdä uutta joka päivä, se on samalla kyllä aika työlästäkin, varsinkin tässä kuumuudessa ja metelissä!

    Yaelian, kiitos :-) On tosiaan hyvä, että anoppi on täällä, koska muuten olisin varmaan aika lirissä.. Noita säkkijuttuja olen ihmetellyt, että eikö noihin riiseihin ja muihin mene ötököitä, kun nuo säkit ovat ihan avonaisia. Ja tuo tomaatticurry tosiaankin on aika simppeli, eli siihen ei tosiaankaan ihmeellisiä aineita tarvita. :-)

    VastaaPoista
  4. Kiva kun pääsitte muuttamaan omaan asuntoon.
    Onpa tosi hyvä kun anoppisi on siellä näyttämässä hyvät ostospaikat. Niiden löytäminen muuten on tosi työlästä. Ja työstä käy ostostenkin tekeminen kun eri juttuja joutuu hakemaan eri
    paikoista ja liikkuminen paikasta toiseen on oma projektinsa. Todellakin aika erilaista kuin Suomessa, mutta vihannesvalikoimat ovat ihanat. Etukäteissuunnittelua vähän haittaa kun ei tiedä mitä milloinkin on saatavilla. Siitä on se haitta, ettei voi lähettää miestä kauppalistan kanssa ostoksille koska silloin sieltä tulee niitä tilaamiani tomaatteja vaikka ne näyttäisivät miltä :)

    VastaaPoista
  5. Hauska, etta alat sopeutua elamaan sinne ja loytaa naita arkipaivan asioita!

    Eras orkut-tuttavani Hyderabadista kertoo, etta sielta loytyy Spar-kauppa, joka on siis iso supermarketti (kuin Suomessa) ja sielta loytyy yhta sun toista - itse kaytan sita Bangaloressa. Hedelmat ja vihannekset on ehka kalliimpia kuin torilla, mutta hyvalaatuisia. Ja jos jaa jotain ruokaa Suomesta kaipaamaan, niin Spariin kannattaa suunnata. Talla viikolla sielta loytyi jopa ruisleipaa (tosin sikakallista, mutta kuitenkin)!

    Taalla Intiassa otokat tosiaan menee joka paikkaan - riisipurkkiin, sokeripurkkiin, maustepurkkeihin... koko ajan saa olla tarkastelemassa, etta mita sielta nyt loytyy. Kannattaa siis sulkea kaikki purkit tosi tiukasti ja kayttaa ilmatiiviita purkkeja.

    VastaaPoista
  6. Saya, on tosiaankin hyvä, että anoppi on kuvioissa mukana. Ostosten teko todellakin käy työstä - varsinkin siksi, kun kaikkea ei saa samasta paikasta, tai jos saakin, sen näkee yleensä sitten hinnassa.

    Vihannesvalikoimat ovat tosiaan ihanat, ja täällä oikeastaan vasta olen ymmärtänyt, miksi Intiaa sanotaan kasvissyöjien paratiisiksi. Mulla on vielä lihatuotteiden ostaminen kokematta - saa nähdä, mistä uskallan niitä ostaa...

    Hihii, tuo "miehet kaupassa" on ihan oma lukunsa :-D

    Anna, mä olen käynyt tuolla Sparissa jo kolme kertaa :-D Se on aivan huikean hyvä kauppa; ihan samanlainen kuin esim. joku K-Supermarket Suomessa. Huono puoli siinä vaan on se, että se on meiltä aika hankalan matkan takana. Eilen taisin viettää siellä kokonaisen tunnin. Ostin oliiviöljyäkin salaattiin, kun alkoi raskas intialainen ruoka tökkiä (nyt jo!). Siellä oli fetaakin, vaikka hinta olikin ihan hirveä, mutta balsamicoa siellä ei sentään ollut! Vihannesvalikoima on siellä tosiaankin erinomainen, ja vihannekset ovat tosi hyvälaatuisiakin. Hintaeroa saattaa olla joku rupia, mutta ei se näin suomalaisittain tunnu kauhean suurelta erolta.

    Anoppi ei ole käynyt tuolla Sparissa vielä lainkaan, eikä se ollut kuullut koko kaupasta mitään. Minäkin eksyin sinne ihan vahingossa yhdellä kävelyreissulla. Saa nähdä, mitä anoppi Sparista sanoo, jos saan sen raahattua sinne! Arvaankin jo: "kauhean kallista... näitä ihan samoja vihanneksia saa meidän lähi-Freshistä puolet halvemmalla...". :-D

    Ruisleipää! Ei voi olla totta!

    Nuo ötökät ovat sellainen juttu, mitä vihaan yli kaiken. Mutta kai niihin on vain pakko sopeutua tai sitten on ostettava lentolippu kotiin...

    VastaaPoista
  7. Ihana lukea näitä kertomuksiasi, kirjoitat niin mukavasti :) myös toista blogiasi olen käynyt kurkkimassa, kuulostaa niin hienolta kaikki. Ja ihania kuvia!

    VastaaPoista
  8. Voi miten mukava kuulla, Sanna. :-) Kiitos paljon. :-)

    VastaaPoista
  9. Heips! Keltaisessa keittiössä on sulle aamupalahaaste! :)

    VastaaPoista
  10. Kiitos hauskasta haasteesta, Martina! Vastaan haasteeseen, kun kerkiän.. :-)

    VastaaPoista