3. helmikuuta 2009

Kerran vielä

Siis mitä ihmettä. Onko minusta kuoriutumassa joku kondiittori vai? No ei... tästä blogista ei tosiaankaan ole tulossa mikään leivontablogi, vaikka makeiden leivonnaisten määrä onkin viikon sisällä lisääntynyt nollasta kahteen.


Tuo aiempi leivontakokemus vain jäi kaivelemaan mieltä sen verran, että oli pakko ottaa revanssi, ja tähän tarkoitukseen sopii vallan mainiosti tämä Aura-ananaspiiras, jota olen ennenkin (onnistuneesti!) tehnyt. Ensimmäisellä kerralla oli pieniä epäluuloja piirasta kohtaan, sillä niin paljon en Aurasta tykkää, että lähtisin tunkemaan sitä ilman nikotteluja myös makeisiin leivonnaisiin. Ennakkoluulot karisivat kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun sain vainun uunista leviävistä ihanista tuoksuista, ja myyty olin siinä vaiheessa, kun pääsin lapioimaan piirasta naamaani. Ohjeen olen saanut kouluaikoina eräältä kovin mukavalta opettajalta, mutta tämän tarkemmin en reseptin alkuperää tiedä.

Nyt en sitten leivo vähään aikaan, koska nyt alkaa hirveän karmea dieetti. Ehkä.

Pohja:
100 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ rkl kardemummaa

Täyte:
2 prk ananaspaloja
100 g Aura-juustoa
2 dl kuohukermaa
3 munaa
1 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
1 tl kardemummaa

1. Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna ja lisää kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi. Älä rupea syömään taikinaa. Levitä taikina voidellun, halkaisijaltaan noin 28 cm:n piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Ylijäävät taikinapalat saa syödä.

2. Valuta ananaspalat hyvin. Levitä ananaspalat ja raastettu Aura-juusto piiraspohjalle. Sekoita kerman joukkoon munat, sokerit ja kardemumma ja kaada vuokaan. Paista 200 plusasteessa noin 25 minuuttia (tai kunnes pinta on hyytynyt).

Tarjoile halutessasi vaniljakastikkeen kanssa.

13 kommenttia:

  1. Jännä yhdistelmä tuossa piiraassa Hippu,mutta miksei Aurajuusto tuohon sopisi;sopiihan se päärynöidenkin kanssa pizzaan. Kiva katsoa miten kondiittoritaitosi kehittyvät...;-)

    VastaaPoista
  2. Yaelian, tuo päärynät ja homejuusto pizzassa kuulostaa kanssa aika mielenkiintoiselta yhdistelmältä, mutta miksei, varmaan sekin on hyvää, kun vaan uskaltautuisi kokeilemaan!

    Hihii, joo saa nähdä, mihin suuntaan mun kondiittoritaidot kehittyy :-)

    VastaaPoista
  3. Oolalaa, mie leiposen tätä sitten kun mun hirveä karmea dieetti on ohi. Eli viiden vuoden päästä?

    Ihanalta vaikuttaa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos vaan mainiosta blogista! Luen aina innolla paitsi mainioiden ohjeiden vuoksi myös huviksi ja viihdytykseksi.

    Vallan hihkuin innosta kun löysin tuolta arkistosta taaro-ohjeen. Tulin ostaneeksi joku päivä sitten kyseisiä juureksia täällä Tokiossa tietämättä mitä ne ovat tai mitä niistä voi tehdä. Toiveekkaana kai ajattelin, että kyseessä on jonkun sortin japanilainen artisokka :D Raahasin niitä sitten työpaikallekin jossa avuliaat japanilaiset toki yrittivät kovasti auttaa. Vielä en kuitenkaan mitään kovin merkittävää (lue:maukasta) ole saanut kokatuksi..

    Mitähän muuta noista mukuloista voi tehdä?

    VastaaPoista
  5. Hanna, ei kai nyt sentään viittä vuotta... :-D

    Myyy, hei vaan! Oon tosi iloinen, jos blogistani on ollut jonkun sortin hyötyä tai iloa :-)

    Hihii, taaroja työpaikalla... mahtoivat japanilaiset olla ihmeissään :-) Mulla on omakohtaista kokemusta noista taaroista vain intialaisissa ruoissa, joissa taaroja käytetään aika pitkälti perunan tapaan. Niitä voidaan laittaa erilaisiin curryihin, keittoihin (esim. rasamiin) ja sitten niistä voidaan tehdä chipsejä perunalastujen tapaan. Taaro sopii varsinkin noihin kastikkeisiin ruokiin tosi hyvin, koska se on vähän samalla tavalla "limainen" kuin okra, joten se tuo ruokaan sakeutta, samalla kun se itse imee makua kastikkeesta.

    Löysin muutaman kiinnostavan sivun japanilaisittain ajatellen, ja niistä saattaisi olla sinulle jotain hyötyä:

    How to cook taro root or satoimo


    ... ja sitten toinen sivu, jossa ei kauheasti mitään hyödyllistä ehkä ole, mutta sieltä saattaa saada jotain inspistä noista ruokien kuvista.

    VastaaPoista
  6. Kiitos vielä kovasti linkeistä! Lähdenkin tästä tekemään empiirisiä tutkimuksia.. nam.

    Satoimo on tosiaan japaninkielinen nimi ja se tarkoittaa suomeksi "kyläperunaa". :D

    VastaaPoista
  7. tää on ihanan näköistä! ehkäpä joskus kokeilen.. ja huomaa etten ole a) leipojaihminen, b) ananaksen ystävä. tosin häneenkin olen totutellut pikkuhiljaa, viime viikolla tein paistettua riisiä johon tuli ananasta. tosin taas kerran noukin sieltä kaikki ananakset heti pois, työnsin suuhuni ja pureksin ja nieleksin että pääsin sitten nauttimaan kaikesta muusta. :D

    aurajuustoa taas rakastan, eli ehkä se tasapainottaa.

    VastaaPoista
  8. Myyy, hauska nimi tuo kyläperuna :-D Mielenkiintoinen nimitys taarolle oli keksitty myös tuolla ekan linkin takana, jossa taaron sanottiin näyttävän siltä kuin se olisi "helvetin enkeleiden versio perunasta"! :-D

    Katri, kiitos! Ja kiva että on näitä muitakin ei-niin-leipojaihmisiä ;-) Mäkään en suuremmin rakasta (säilyke)ananasta, vaikka kyllä se ihan hyvin alas menee. Sopivan kypsyinen tuore ananas on kyllä aivan ihanaa!

    VastaaPoista
  9. voi ei, tsemppiä diettiin. Munkin pitäis... uhu...

    VastaaPoista
  10. Tämä kuulostaa kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi herkulliselta, tätä kokeilen piakkoin! Minäkään en ole leipojatyyppiä alkuunkaan, en tiedä miksen ole koskaan löytänyt leipomista kohtaan samanlaista intohimoa kuin ruuanlaittoa kohtaan. Piirakoita ja sämpylöitä tulee joskus pyörätettyä, mutta siihenpä se sitten oikeastaan jääkin :)

    VastaaPoista
  11. Nelle, kiitos! Ja terveisiä vaan Kotipizzasta - että näin se dieetti etenee :-D En sentään ottanut pepperonia kuten ukko, vaan kanaa...

    Sanna, tämä on kyllä tosi simppeli piiras, kannattaa kokeilla jos vaan vähänkin tykkää aurajuustosta. Ja tervetuloa ei-leipojakerhoon :-) Ne sun taannoiset sämpylät oli kyllä ihan superhoukuttelevan näköisiä!

    Mulla on useampikin tuttu, jotka tykkää kyllä laittaa ruokaa, mutta eivät pidä leipomisesta tai peräti inhoavat sitä (kuten minäkin). Mistähän tuo vastenmielisyys leipomista kohtaan mahtaa johtua?! Tulevatkohan leipominen ja ruoanlaitto eri aivolohkosta tai jotain :-D

    VastaaPoista
  12. uskon että ne voi tulla eri aivolohkoista! olen ollut kohta jo kymmenisen vuotta innokas kokkaaja, mutta leipomisessa oli vastikään sellainen ainakin kahdeksan vuoden tauko.. nyt olen vuoden sisällä leiponut pari porkkanakakkua ja vähän sämpylöitä ja omenapiirakkaa, joka on mulle jo aivan käsittämätöntä aktiivisuutta. en koskaan oikein etsimällä etsi mitään leipomisohjeita, näihin vaan törmää joskus blogistaniassa. ja ihan hyvä että törmää, muuten ei tulisi ehkä tehtyä ikinä mitään. :)

    VastaaPoista
  13. Katri, joskus tosiaan onneksi törmää semmoisiin leivontaohjeisiin, että niitä on aivan pakko kokeilla :-) Koska muuten mä en ainakaan saisi leivotuksi mitään koskaan, kun en mäkään leivontaohjeita mitenkään metsästä...

    Mä luulen, että mun tapauksessa ainakin tuossa leivontavastaisuudessa on kyse siitä, että se ei jotenkin sovi mun luonteelleni. En tykkää mittailla kauhean tarkkaan mitään, ja sitten mua ärsyttää varsinkin se, että leipomusta ei voi maistella kesken kaiken, niin kuin jotakin ruokaa, että tarvitaanko jotakin lisää vai ei. Ja sitten mä olen myös vähän semmoinen säheltäjä, ja se ei välttämättä sovi kauhean hyvin leipomisen kanssa yhteen :-D

    VastaaPoista